Kittyn kinttu parantui

Kittylle oli lyhyt fyssariaika Nukan siivellä viime viikon keskiviikkona, jalan tsekkaus ja laseria. Jalassa ei ollut merkkiäkään rajoituksista, jumeista eikä kivusta! Fyssari totesi, että rasitusvammat eivät parane näin nopeasti, että olisiko ollut joku mustelma, venähdys tms.

Soitin sitten torstaina Tammisalolle kuulumisia, ja hänkin oli kovin tyytyväinen. Totesi, että on ollut joku "toimintahäiriö". Eli ei siis mikään jännetulehdus, isompi revähdys tms. Hänen mukaan jalalle ei ole jatkohoitotarvetta. Sen sijaan keskusteltiin pitkä tovi selän nestemyhkyrästä, kun yritin saada selville syytä. Nestekertymä johtuu "ihonalaiskudoksen nestekierron autonomisen hermoston toimintahäiriöstä", mutta selvää syytä siihen ei nyt ole, eikä lääkäri osannut sitä sanoa. Ei nähnyt verikokeita tarpeelliseksi, kun koira ei oireile muuten. Mutta kun takatissit on edelleen turvonneet ja niistä tulee maitoa, aloitettiin perjantaina 10vrk Galastop-kuuri. Toistaiseksi sillä ei ole ollut näkyvää vaikutusta.

Olen jatkanut jalan venyttelyä, Kii on saanut liikkua normaalisti ja otan sille vielä yhden fyssarin tähän suht lähelle. Katsotaan sitten tilannetta treenien osalta.

Kamera lenkillä ja Kii on heti kiipeilemässä poseeraamaan.

Silmät vetistää edelleen ajoittain. Viikonloppuna toinen (eri kun aiempi silmätulehdus) oli ihan punainen ja rähmi aamulla, oli varmaankin hinkannut sitä yöllä. En lähtenyt päivystykseen kiikuttamaan ja maanantaina se olikin sitten ihan normaali. Olisiko edellisen päivän metsäkaahailussa saanut heinänsiemen tms sinne, oltiin sellaisella aluella. Kävivät muuten hirvijahdissa, tai My kävi. Katsoin että kaksi hirveä menee alarinteessä - ja kas, perässä menee pikkumusta. Mutta se tuli käskystä pois!

Pikkumusta on taas ihan hapsu, kun varistaa niin kamalasti

Kittylle lisää saikkua

Perjantaina 5.9. oli Kittyllä fyssari, että katsotaan miltä se kesän ja operaatioiden jälkeen näyttää, josko tällä viikolla uskaltaisi agilityyn. Se oli omaan silmään ihan normaali, mutta oli juuri edellisenä ja sitä edellisenä iltana ultahtanut kerran kotipihassa autosta alas hypätessään. Mutta ei ontunut, eikä vaikuttanut millään tavalla kipeältä. Tuosta ulahtelusta fyssarille mainitsin, ja hyppyytettiin sitä autosta, katsottiin liikkeitä, äkkipysähdyksiä ja käännöksiä. Mutta ei mitään ihmeellistä. Käsittelyssä kuitenkin paljastui, että vasen etujalka ei taivu taakse normaalisti, mikä fyssarin mukaan viittaisi biceps-jänteen tulehdukseen (ei hyvä!). Hän suositteli menemään ortopedille. Lisäksi yläselkä oli kauttaaltaan jumissa, ja takaselässä nestekertymää kuten kesäkuussakin, jolloin pistin sitä juoksun jälkeisen turvotuksen piikkiin. Voi Kitty!

En kuitenkaan päätynyt ortopediin, vaan maanantaina soittelin luottolääkärillemme Tammisalolle ja onnen kaupalla saatiinkin peruutusaika keskiviikolle. Tammisalo pohtii koiran ongelmia kokonaisvaltaisesti, löytää kipukohdat käsin kopeloimalla ja hoitaa niitä akupunktiolla, mutta miettii aina laajemmin syitä. Nukan selkäkipuja on hoitanut pari vuotta todella hyvin tuloksin. Hän epäili jo maanantain puhelinkeskustelussa, että harvoin koirilla on pelkkiä jännetulehduksia, yleensä syy löytyy lihaksesta. Ja näin myös kävi. Kittyn koko vasemman olkavarren/lavan alue oli ihan jumissa, samoin kainalosta ja rinnasta lihaksia (en todellakaan muista minkä nimisiä!). Pahin kipupiste löytyi syvältä tricepsin pitkästä haarasta vasta kun ensimmäinen erä neuloja oli ehtinyt vaikuttaa sillä alueella.

Nestekertymä ihonalaiskudoksessa on merkki pitkittyneestä kipureaktiosta. Selän alueen lihakset eivät kuitenkaan olleet merkittävän jumissa ja neulat löystyivät siellä nopeasti. Johtuneeko sitten etupään jumista?

Hoitona Kitty syö nyt viikon verran Sirdaludia ja venyttelen jalkaa + lämpöhoitoa. Soittelen lääkärille viikon kuluttua ja katsotaan jatkohoitosuunnitelmaa. Tammisalon ajatus oli, että muutaman hoitokerran kyllä vaatii, mutta tuskin mitään jatkuvaa pidempiaikaista. Mutta toki jatkossa on huolehdittava entistä tarkemmin säännöllisestä ja riittävästä lihashuollosta. "Vanha" koira ei enää palaudu niin helposti kun nuorempi. Ja kun tämä ei tuppaa näyttämään ongelmia, ne pääsevät helposti pahaksi asti.

Tämän lisäksi Kittyllä on todennäköisesti oikeassa silmässä lievä nk. hornerin syndrooma. Eli hermostohäiriöstä johtuva silmän "tulehdus". Silmätulehdustahan hoidettiin kuukausi sitten ja se paranikin heti tipoilla mikä oli selvä viittaus tavalliseen tulehdukseen. Mutta edelleen silmä vetistää ajoittain, lisäksi pupilli on aavistuksen pienempi, luomet roikkuvat (itse en sitä erota) ja vilkkuluomi tulee hieman esiin (hädintuskin...), mikä sitten viittaisi tuohon horneriin. Tätä ei nyt kuitenkaan hoideta mitenkään, googlettamalla se joko parantuu itsekseen tai sitten ei.

Että sellaista. Lenkkeillään kevyesti eli ei totaalilepoa, mutta ei rasitusta eikä treenejä. Voi Kii-pikkuinen. Ja se ressu kun kätkee kaiken kivun, vaikka toisaalta on hirveän herkkä. Pari kertaa rääkäisi neuloista oikeen kunnolla, Nuka ei ole koskaan reagoinut neuloihin noin näkyvästi.

* * *

Myn kanssa oltiin viime viikonloppu Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla. Kurssin alun teoriaosuudet herättivät kovasti pohtimaan agilityn rasittavuutta etenkin koiran etupäälle. Mainittiin kroonistuvat etupään jumit ja jännetulehdukset. Oikealla tekniikalla (ei etupainoinen, joustava alastulo) voi vähentää huomattavasti koiran etupään rasituksia, etenkin tuollaisen pikkumaksin kohdalla. Joten nyt eikun niskasta kiinni ja aion yrittää rakentaa Mylle hyppytekniikan Ullan oppien mukaan. Myltä löytyi kyllä voimaa takapäästä, ja se alkoi oppia painon siirtoa taakse, sen suurimmat virheet olivat hyppääminen pää ylhäällä sekä jäykkä alastulo. Itse en näe hypyssä mitään vikaa, vaan olin jo ehtinyt todeta että "ei sillä tule olemaan mitään ongelmia maksihyppyjen kanssa", kun niitä tuossa pari viikkoa sitten ekoja kertoja kokeiltiin. Tähän astihan ollaan menty pääasiassa max. n. 45cm hyppyjä, joten kovin sitkeää väärää tekniikkaa se ei ole onneksi ehtinyt vielä oppia.

Kelpieleiri 2014

Elokuun lopussa vietettiin leireillen pidennetty viikonloppu Hauholla Hauhovissa kelpieporukalla, sukulaisia ja vähän muitakin. My treenasi ahkerasti hakua, esineitä, ilmaisua ja agilityä. Kitty teki vähän tottista, esineruutua ja yhden peltojäljen. Oli huisin kivaa! Kittyn pennuista paikalla olivat Myn lisäksi Tikru, Rommi ja Kamu.

Haussa My teki pisimmän treenin ikinä, ehkä 200m rata, ainakin 8 pistoa, pari tyhjää jne. Hyvin jaksaa. Toisena päivänä lyhyempi treeni suorilla pistoilla ja L:llä. Meidän suurin ongelma onkin ilmaisu ja mm-käytös, sitä nyt tehotreeniin, pistot se jo osaa! Agitreeneissä keskityttiin rytmitykseen, ja sain hyviä neuvoja miten saada kaarrattava kelpie linjalle. Kitty oli vielä vauhtilajeista saikulla. Esineruudussa Kii teki vierailla esineillä hyvin, My tarvitsee vielä isosti apuja palautukseen, mutta etsintä sujuu hienosti (kunhan ensin hoksasi ettei ollutkaan hakumetsässä). Kitty ajoi n. 400m peltojäljen vähän hurlumhei-meninigillä.

Mitä muuten kuuluu?
Kii toipui operaatioistaan todella nopeasti, viikossa se oli jo ihan kunnossa. Otettiin kuitenkin varovasti eli 2 viikkoa hihnassa, sitten pikkuhiljaa irti metsälenkeillä riehumista välttäen ja sen jälkeen on saanut mennä ja rällätä miten haluaa. Ei olla vielä treenailtu mitään vauhtilajeja, perjantaina on fyssari ja katsotaan sitten josko ens viikolla uskaltautuisi aksaan. Vaikka sterkka ei ollutkaan tähystys, niin pienen n. 3cm haavan myötä toipuminen oli hämmästyttävän nopeeta!

My on treenannut hakua kerran viikossa koko kesän, Kitty ei ole hakuillut vielä saikun jälkeen. Sillä oli ennen taukoa isoja ongelmia haussa, johtunee minusta ja meidän suhteesta, saa nähdä palaako se enää hakuun. Jälkikoe kutkuttelisi, mutta pitäisi vähän treenata.

My on myös tottistellut n. 1krt/kk:ssa Suski Korrin yksärillä, ja sen lisäksi pientä pihatreeniä, mutta ihan liian vähän ollaan käyty kentällä tottistelemassa. Ei se homma etene jos ei treenaa. Mutta se oikea asenne ja mielentila on saatu luotua, ja seuraaminenkin taitaa pikkaisen olla edennyt kuitenkin. Nyt pitäisi piipertää niitä tarkempia juttuja, noudon luovutusta, jääviä kuntoon, paikkamakuuta ei olla tehty juurikaan. Hyppyesteen treenaaminen aloitettiin kotona ja nopeasti sain nostettua sen 70cm >85cm. Suskin treenissä kerran sitten katsottiin hyppyä ja tehtiin aina 90cm:iin asti. Hyvä tekniikka kuulemma. A-estettä teen vasta kun agility A on kunnossa.

Agility oli täystauolla elokuun puoliväliin asti. Nyt My on ehtinyt treenata uudessa ryhmässä muutamia kertoja, ja tosi hyvin on mennyt. Tehdään pientä rataa + erikoispisteissä estetreeniä (puomi, kepit yms). Rimat oli viime treenissä jo 55cm, ei mitään ongelmia! Tulevana viikonloppuna osallistutaan Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, saa nähdä mitä hän sanoo hyppytyylistä. Kisaikäkin lapsilla tuli täyteen 20.8., mutta kovin kaukana ollaan vielä siitä tasosta - katsotaan sit joskus vuoden päästä.