Peruskoetasoinen jälki - metsään mentiin

Valittiinpa sopiva ajankohta kokeilla sitä kilsan peruskoetasoista jälkeä, vettä tuli kaatamalla. No, vesisade ei haitannut kuin ohjaajaa... Ressu teki Vanttilaan kilsan mittaisen jäljen (kuvissa vähän suoraviivaistunut, piirretty gepsin perusteella), jolla muistaakseni 4 (vai 5?) käyttöesinettä kokoa sukka/hanska. Jälki vanheni sateessa 2 tuntia. Siellä oli muutamia selviä kulmiakin, mutta ne nyt ei oikein käy gepsin syheröistä selville, että missä. Esineiden paikoista ei mitään havaintoa... Muuta kun, että loppuesine oli pitkän heinän pellolla nokkosten seassa, reilu peli.

Ja eikun hommiin. Alku oli aika tahmaista ja useamman kerran mentiin hukkaan. Välillä taas oli tosi hyviä pätkiä. Mutta kyllä me koejäljellä oltais eksytty, se on fakta. Niin monta hassia tuli. Osasin kyllä jonkun verran lukeakin koiraa, mutta se ehti monesti mennä kuitenkin 10-20m hukkaan ja siitä oliskin yksin ollut vaikea enää löytää jäljelle takaisin. Sellainen aluskasviton tiheän kuusikon alusta oli selvästi helpoin, koira veti niillä kuin juna ja ohjaaja taas jäi puskiin räpiköimään. Sitten taas tiheäkasvuinen, mutta rankoja yms kulkua hankaloittava maasto aiheutti ongelmia. Riistan jäljet ja polun/ojienylitykset taas ei.

Uusi jälkiliina suopunki haittasi tällä kertaa selvästi hieman menoa, kun se useampaan puuhun tarttuessaan alkoi tahmata niihin kiinni ja keepi selvästi otti niistä vähän itseensä. No, eiköhän se opi senkin sietämään. Suopunkin on lisäksi sen verran painava, että veti valjaiden päälle kiinnitettynä kaksi kertaa koiran ulos valjaista ja valjaat kieroon. Pistin sitten lopulta alalenkkiin kiinni, niin pysyi valjaatkin paremmin, joutui mennä liina jalkojen välissä, mutta eipä se menoa haitannut. En tiedä, ei ehkä sittenkään paras liinavaihtoehto.

Mutta ne esineet. Ei todellakaan ole se itse maahanmeno meidän keppiongelman ongelma, iloisesti ja häntää heilutellen Kit nyt ilmaisi joka ikisen esineen ja meni niillä itse maahan. Ne on ne kepit, voi kepitkepit, millä niiden arvoa sais nostettua? Ei auta kun alkaa hommiin. Paljon on siis vielä työtä, että jälki on valmis. Pelastusjäljen esineet ei tarvitse vahvistusta, mutta itse jälki tarvitsee. Ja sitten toisaalta taas pk-jäljen kepit vaatii paljon paljon työtä. Eli tarvisi treenata kahdenlaisia jälkiä, toisaalta keppimotivaatiota toisaalta jäljestystarkkuutta ja varmuutta vaikeissa maastoissa ja kulmissa.

Alekorissa hieman tungosta. Siellä on Penu, Wubba ja VihreäPupu. Ja Keepi päällimmäisenä.

Ihan kaikkee - paitsi agia

Keskiviikkona hakua - kouluttajakoulutus teemalla maalimieskäyttäytyminen. Taas Siikis1 tien pohjoispuoli. Otin treenikohteeksi kiintorullan ja pressutetut maalimiehet. Itsellä ei ole pientä pressua, ainoastaan maastosadeviitta ja luotin, että aina kaikilla on autoissa pressuja. Vaan eipä ollutkaan! No, yksi pieni peite löytyi. Tarkoitus oli tehdä lyhyellä matkalla pistoja ilmaisutreenimäisesti, niin että näkee koiran käytöksen. Treenin vetäjä ei vaan ymmärtänyt tätä eikä kai osannut mitata 10m matkaa, koska osa tyypeistä oli jossain 30m:ssä ja aina piilossa, jotta se siitä näkemisestä. Kii kaahasi hurjaa vauhti, ekalle sadeviitan alla naama näkyvissä oli pompannut syliin tassut mahaan. Muilla käyttäytyi siististi. Eteni kaikilla myös kivasti kolmiota paitsi viimeisellä tuli omia jälkiä takas. Siihen sain vinkin, että lähden keskilinjan sijaan kulkemaan hieman metsään päin, jos näkyvyys keskilinjalle ei ole riittävän hyvä. Pidetään mielessä.

Juhannuspulikoinnit

Silli ui, suu auki!

Torstaina silmäkontrolli Anidentissa, hyvin paranutunut, kaikki kunnossa, ei tarvitse enää tippoja. Torstai-ilta menikin sitten jälkitreenin sijaan koirilla ihan laiskottelun puolelle, kun ohjaaja joutui tositoimiin eli etsintään.

Juhannusta vietettiin ihan kotona, aattona oli hieno ilma ja käytiin Nukan kanssa viemässä Kii uimaan läheiselle lammelle. Ja uihan se, ja ui, ja ui. Kun oli lämmintä. Launtaina pideltiin sadetta terassilla ja vahdittiin pihaa.

Sunnuntaina jälkeä. Oman ryhmän pikkutreenit Vanttilassa, osalle taajamaetsintää, meille nurtsijälki. Jälki, jonka loppuosaa pilasivat jäljen päälle palloa pelaamaan levittäytyneet lapset tuossa tokavikalla suoralla nro 28 paikkeilla. Se kohta jätettiin kokonaan ajamatta, palkkasin tienylityksen jälkeen ja nostettiin jälki uudelleen ennen kolmasvikaa keppiä.

Alku oli taas haparoivaa ja hutiloivaa, meni kuitenkin ja eka keppi nousi ok. Sitten hukattiin jälki, Kii ilmeisesti nappasi jonkun toisen jäljen siinä koska haparoinnin jälkeen lähti määrätietoisesti menemään ja luulin, että oli jäljellä, mutta jälki tekikin taas kulman puskien ja tien yli. Tovi jos toinenkin haettiin oikeaa jälkeä, kunnes se nousi. Tienylitys keskinkertainen, sen jälkeen nurtsilla häiritsi varis, joten kakkoskeppi jäi nostamatta. Sitten alkoi jäljestys vihdoin sujua. Terävä kulma meni hakemiseksi, laaaaaaja kaari, mutta haki kuitenkin. Keppi ok. Ja loppusuora ennen häiriökohtaa meni oikein kivasti. Pieni tauko ja siirtymä tietä pitkin viimeisen tienylityksen kohdalle, uusi jäljennosto ok ja loppujälki oikein kivasti, samoin kepit - paitsi vikasta kepistä ryysi taas yli, oivoi. Vähän sähellyksen makua.

Jäljen lisäksi treenattin pienenpieni n. 1x1m miniesineruutu miniesineillä eli tarkkuuusesineitä, hienosti. Sama setti tehtiin myöhemmin toisessa paikkaan uudelleen vain yhdellä esineellä, tosi hienosti. Lisäksi tottisteltiin pk-aloluokan kaaviota ensin jotain pientä ja sitten pitkää ilman palkkaa. Voi jestas sitä paineen määrää, kun ei tullut palkkaa, painui painui. Äh.

Keppidilemma

Jälkitreenit eilen Kauhalassa, metsäjälki n. 500m. We have a problem. Kepit jää, Kit oikein kiertää ne, ettei tartteis ilmaista. Nyt jo toinen, vai kolmas, henkilö sanoi, että miksi haluan sen maahan, kun näyttä, ettei se haluis mennä, sitä ahdistaa ja siksi se jättää kepit. Meni tosi hyvin jäljen päällä, kunnes kepin kohdalla kiersi 5m sivuun. Whaat!?!

Jälki oli reilu tunnin vanha, koko päivän tihkumisen jälkeen maasto oli märkää. 5 keppiä, en tiennyt missä jälki menee, vaan luotin koiraani. Alussa meni ennen jäljennostoa harhajälki, yritettiin smellerin kanssa saada siitä yli ja etsimään oikea jälki, mutta ei ihan toiminut. Pitäs treenata erikseen, mutta mielestäni se ei ole nyt tämän hetken asia, kunhan nostaisi jäljen puhtaalta - ja senhän se tekee, mutta voi sitäkin vielä vahvistaa.

Harhan jälkeen nosti jäljen tosi hyvin. Jäljestys oli aluksi ihan ok, välillä nosteli päätä ja kerran pysäytin ja annoin jatkaa vasta kun laski nenän alas. Peesarit sanoi, että sillä nousee sekä pää että häntä, kun ei vaan jäljestä korkealla nenällä vaan kuikuilee jotain muuta. Pitää seurata. Aika hyvin pysyin kyllä kartalla millon se hukkas jäljen ja millon löysi sen taas uudestaan eli ei menyt pahasti pieleen kertaakaan. Tuo "teräväkin" hanskattiin ihan jees. Jäljestys siis "ihan kivaa". Mutta ne kepit...

2 ekaa keppiä ei ollut merkattu, joten niiden jättämistä ei päässyt huomauttamaan. Kolmannesta kepistä (merkattu) meni sen 5m kiertämällä ohi, ja huomautin ja ilmaistiin se. Neloskepin ilmaisi ihan itse ja tosi hienosti, en huomannut merkkiä. Ja vikasta kepistä taas vihellellen suoraan yli. Voi argh! Luovunko suosiolla maahanmenosta ja opetan uudestaan esim tuomaan kepit, tai seisomaan niille?? Käyttöesineethän se ilmaisee iloisesti häntää heiluttamalla ja ottaa suuhun (sotkee esineruutuun kai), tosin vaan kerran tai kaks niitä on ollut jäjellä. Tai sitten vaan lisää lisää lisää treeniä ja kepeistä maailman paras asia (mitä olen yrittänytkin, mutta kun ei).

Kouluttaja sanoi, että se on ihan peruspäiväjälkikoekunnossa (spekl) eli kokeeseen vaan! Siis, että jäljestys on tosi hyvää, se myös luultavasti osaa jäljen nostaa ja ne käyttöesineetähän se kyllä löytää. No, onneks nyt ei ole kokeita tarjolla, kunnes elo-syyskussa, että vielä ehtii vähän treenata. Eikä edelleenkään olla ajettu kilsan jälkeä, mutta matka ei kouluttajankaan mielestä ole mikään ongelma. Ehdotti että treenataan "keppijälkiä" lyhyillä 100-200m jäljillä joilla yksi keppi ja jälki päättyy siihen. Ja sitten erikseen pituutta käyttöesinejäljillä. En tiiä. Hakkaanko päätä seinään sen maahanmenevän keppi-ilmaisun  kanssa, vai toisko se ne mulle (ja miten mä sen sit opetan??).

Ennen jälkitreenejä aamupäivällä oltiin käyty Kexi-veljen luona katsomassa Keken kesälampaita. Uuhet olivat niin liukkaita, ettei niitä päässyt 50m lähemmäs joten vaihdettiin jäkittävien pässien seuraan. Niitä ei ihminen saanut työntämällä liikkeelle, eka kierros menikin vähän hakiessa. Mutta sitten lamppu syttyi, Kexi kävi välissä pistämässä pässejä vähän ojennukseen ja tokalla kierroksella päästiin liikuttelemaan laumaa. Me kuulkaa ihan paimennettiin ja siirrettiin laumaa kahdestaan, voi Killi pieni paimen! :) Pitää yrittää mennä toinenkin kerta nyt piakkoin, että näkee edistyykö kuinka. Kyllä siellä se idea on, löytyhän se jo viime kesänäkin.

Pientä puuhastelua

Perjantaina lähdettiin töiden jälkeen ex-tempore maalle Klamilaan loman alkajaisiksi (talviloma). Lauantaina tehtiin pientä pihapiirietsintää (irtorullilla) liitereistä, vanhasta saunasta, huussista, liiterin katolta, peräkärrystä, halkokatoksesta. Kaikki oli ihan piis of keik, eli kyllä huomasi nyt miten koira on kehittynyt kahdessa vuodessa. 2010 kesällä harrastettiin vastaavaa toimintaa Ärriäisten kanssa ja kyllä sillon sai vähän enemmän tehdä töitäkin löytöjen eteen.

Liiterin perukoilta löytyi myös vanha teinivuosieni Helkama Kaunokki, joka pienen pesun ja renkaiden pumppauksen jälkeen oli valmis käyttöön! Käytiin kokeilemassa pieni fillarilenkki rantaan, missä Kii pääsi myös uimaan. Selvittiin fillaroinnista hengissä. Toin pyörän kotiin ja nyt pitäisi sitten alkaa fillaroittaa keepistä, kunhan käydään silmäkontrolli vielä.

Sunnuntain hakutreeneissä en uskaltanut kaahauttaa silmäpotilasta (ei se kipeä kuitenkaan ole) niin tehtiin pientä ilmaisutreeniä. Pistoja kun ei olla tehty kohta vuoteen, niin kaksi ekaa meni hieman kaahauksen puolelle, kun suorat pistot olivat hukassa. Figut oli lähellä n. 10-20m, mutta kiituri kaahasi niistä ohi. Kiintorulla siis, 1mm normaali: oli kiipeillyt ensin syliin, toinen sadeviitassa: oli hyppinyt päällä, kolmas sadeviitassa ok, neljäs seisova maastovaatteissa puunrunkoon nojaten ja keepi ei meninannut löytää/paikallistaa! Löysi sitten, etsi jaloista rullaa ja kun ei löytänyt otti hienosti kiintiksen. Kaikki ilmaisut oli hyviä kunhan ensin muisti miten kiintis löytyy eikä kiipeillyt syleihin. Kiintis kulkeutui myös tosi hyvin sivulle ja nosti pään ylös rulla suussa, jee!

Kiitävä katastrofi

Täysii risukkoon ja silmä rikki... Keepillä silmässä jälleen sarveiskalvohaava :( Kypärä, suojalasit ja jalkatuetko tolla koiralle pitää hommata, vai pulloon säilöä?! Eilen oli haku kouluttajaksi kurssin eka maastokerta. Meno oli sanotaanko erittäin vauhdikasta seurauksella, että nyt on silmässä haava. En ehkä kestä... Päästiin tänään iltapäivällä Anidentin vastaanotolle, jonne aikaa soittaessa kysyi
apulainen: "Onko tämä koira käynyt ennen?"
Minä: "En muista"
Apulainen: "Katsotaan. Juu, on käynyt vuonna 2010 silmähaavan vuoksi"
Jepjep.
Silmästä ei onneksi löytynyt muuta kun n. 2x7mm haava ja pientä tulehduksen alkua. Tippoja ja tippoja 3h välein, kipulääkettä. Lääkäri oli sama kun 2010, itse en muistanut ollenkaan, mutta hän oli heti "voi ei taasko silmävamma, ja vielä sama silmä!".
Ja vakuutuskattohan on täynnä ja mä olin tilannut seuraavat 3kk ilman eläinlääkärireissuja.

Ja ne treenit, teemana motivaatio ja palkkaustavat. Siikis 1, parkkikselta toinen puoli, vastatuuli keskilinjan suuntaisesti, tai pyöri kyllä välillä miten sattui. Me tosin oltiin vikoja (että alue vähän tallautuisi, muut teki pistoja) ja sillon ei kyllä hirveästi enää tuullut. Otin partiointina (ettei menisi ihan niin lujaa, kun mitä pistoille lähtee). No meni se silti. Ihan kauheeta kaahausta, ekasta figusta juostiin ohi kun oli niin kiire, kiljaisi oikeen lähtiessään (ja juu, ei kivusta). Nappasikin sitten tokan figun jostain kaaaaukaa. Kyllä irtoo! Palattiin hakemaan eka, sillä ei olisi taas malttanut tuoda rullaa (irtikset) minulle asti, vaan palasi rullan kanssa figulle, gröhöm... Kolmannelle olikin sitten vähän pidempi matka, kun oli siellä jossain kakkosen takana eli partioitiin koko alue pienellä siksakilla, Kii kaahasi ees taas edessä risteillen vallan kivasti. Sitten alkoi kunto loppua (sehän on siis vielä melko rapakunnossa ja pulskistunut ihan kiitettävästi nyt jälkitreenien nameista...), mutta nousi se kolmaskin sieltä. Tarkoitus oli testata erilaisia palkkoja, miten ne vaikuttaisivat sen mielentilaan ja rauhoittumiseen maalimiehillä. Märkäruoka ja purkin pohjaan liiskattu maksamakkara katosivat sekunnissa - slurps. Ja vikalla oli tarkoitus verrata miten yksittäisesti syötetyt lihapullat vaikuttaisivat, mutta tyyppi mokas ja antoi kaikki kerralla - slurps, eli se siitä eläinkokeesta. Loppupalkaksi Silakan-nunnutusta. Lelu ei kelpaa, kun ei vaan malta. Mutta edes pieni hetki, sekin riittää. Ja ehkä se siitä pikkuhiljaa. Keepillä oli kivaa.

Sokkojälki ohjaajalle

Nurtsijälki Ärriäisten luona Fantsulassa. Ressu teki jäljen eikä kertonut missä se menee. Ohjeistin vaan, että  jos koira lähtee oikein jä mä yritän sitä estää, niin töki selkään. Ja jos koira menee väärin, niin n. 5m jälkeen huomauta, jos en itse ymmärrä. Kepeillä pitää huomauttaa, jos meinaa jättää. Näillä mentiin.

Ulkomuistista muistelen, että jälki olis mennyt näin, Ressu korjatkoon jos ei mennyt. Keppejä (pieniä lähes hammastikkuja! jotka oli melkoisen hyvin hajustettu) muistin nuo 5 + loppuvarakeppi, en tiedä unohdinko jokun kepin. Ehti vanheta ehkä tunnin. Pääasiassa jälki kulki niitetyllä heinikolla, jossa niitto-olki oli jätetty kuivumaan ja oli ihan kun olisi tallissa tepastellut, tosi kuivaa.

Nostettiin jälki sen lounaispuolelta tuosta jäljen vasemmalta isolta nurtsilta ehkä 5-10m päästä. Seilas ensin ees taas useamman kerran, mutta lähti sitten oikeaan suuntaan. En vielä tiennyt mitä seuraa, alku oli aika levotonta. Mutta teki kulman ok ja sitten löytyikin keppi, hienosti heilutti sille häntää ja etsi, työsti ja ilmaisi, jes! Sitten meno muuttui selvästi varmemmaksi. Tien ylityksessä haettiin taas hetki, en alkanut nyt kauheasti vaatia nenää alas. Kun selvisi nurtsin reunan seilaamisesta, annoin mennä, tuuli oli vienyt hajua hieman sivuun. Seuraavakin keppi, sitten kulma ja kolmas keppi tehtiin tosi hyvin. Myös neljäs kulma ok. Viides kulma ennen tuota tien ylitystä itseasiassa oli vähän kauempana nurtsilla eli ensin kulma ja sitten vasta tien ylitys ja mulle kävi niin, että oletin jatkuvan suoraan ja yritin jarruttaa koiraa, joka ryysi ihan kauheesti. Luulin, että nosti jarrutuksesta nenää ja siinä mentiin sitten ihan sekaisin. Oikeasti koira nostikin nenää, kun oli mennyt kulmasta yli. Eli onnistuin sotkemaan jarruttelut ja tarkkuuden vaatimisen juuri kulmaan, voi pöhkö. No, pienellä hakemisella se jälki löytyi ja tienylitys meni - no vauhdikkaasti ja toisella puolella sitten etsittiin jälkeä tovi. Esine ok, suora ok ja vika kulma ok. Mutta sitten tuon viimeisen pätkän "tallioljilla" jäljesti n. metrin jäljen sivussa. Odotin että olisi palannut, niin en alkanut ennen tien ylitystä huomautella, mutta ei. Tienylitys ok lähempänä jälkeä, mutta taas toisella puolella tosi sivussa joten vika esinekin jäi, mutta onneksi oli sitten se varaesine (ruksi), jonka etsi ja ilmaisi hienosti!

Tuoreella nurtsilla jäljestys oli hyvää, kuivassa olki/heinikossa meno oli selvästi seilaavampaa ja hakevaa. Tuoreella nurtsilla koiran luku oli helppompaa, kuivalla selvästi vaikeampaa. Yritin luottaa koiraan ja mennä sen mukana, osittain onnistuin, mutta se yksi pahempi hassi tuli siinä, kun aloin jarrutella. Opettavainen, näitä lisää.

Hakua!

Oman ryhmän sunnuntaitreenit, en jaksanut alkaa ajatella jälkeä, joten päätin kokeilla josko Keepiksen jalka kestäisi pienen hakutreenin. Pohdin kahden teeman välillä: a) lyhyellä matkalla ilmaisutreeniä kiintiksellä erilaisilla maalimiehillä tai b) pientä humputtelua partioimalla irtiksillä. Ja päädyttiin vaihtoehtoon b). Ajattelin, että se ei juoksisi niin kovaa partioimalla kuin pistottamalla, että olisi vähän niinkun oltaisi oltu lenkillä. Mutta ei pidä olettaa. Kii painalsi ihan hulluna, ees taas sinne tänne. Kävi jo mielessä, että juokseeko se ihan nenä kiinni juoksemisen ilosta ( ei se metsälenkeillä kuitenkaan koskaan silleen juokse). Alue oli ihana mustikkavarvikkoinen kallionpäällys, lähtöpiste oli tuulen yläpuolella eli hajun sai vasta ohi mentyä. Perin pätevästi Kii figut napsi, annoin rullaan "käsi" käskyn, mutta millään ei olis malttanut nostaa nenää niin ylös, että ylettäisi käteen asti. Mutta yritys oli oikea, pää ylös rulla suussa, hyvä. Figut oli ohjeistettu antamaan maahankäsky, jos ei käy itse, mutta oli käynyt itse maahan purkille, hyvä Kii. Kakkosfigulla oli niin kiire, että ei olisi meinannut malttaa tuoda rullaa minulle vaan lähti palaamaan figulle rulla suussa, mutta muisti sitten että "ei tämä näin mennytkään". Muuten ihan loistosuoritus. Kyllä se nyt partioida osaa!

Hitsi kun harmittaa, kun meiltä jäi koko kevään maasto-osuus väliin. Meidän ryhmähän on sellainen, jossa treenataan kevätpuoli maastossa/taajamassa ja sitten syksy raunioilla ja rakennuksissa. Ja se maastokausi päättyy ensikertaan. Eli vielä kerta metsässä, sitten pari taajamaa, sitten mennään vissiin vesistöön veneen kanssa. Onneksi kuitenkin perjantaina alkoi kouluttajaksi koulutuksen hakuosuus eli 7 kerran hakukurssi, jossa pääpaino kouluttajakoulutus. KiliSilakkakin pääsee kuitenkin metsähommiin siis. Perjantaina pidettiin kurssin aloitus teoria/keskustelu miitillä ja voi odottaa erittäin mielenkiintoista kurssia!

Meillehän olisi ollut paikka sbcak:n pk-mestaruus hakukokeessa 30.6., jonka ilmoittautuminen päättyi perjantaina 8.6. Oli kuitekin pakko jättää vielä tuo pk-uran korkkaus tekemättä, kun kuntoutus on kesken ja treenaaminenkin on siis ollut ihan jäissä. Kisauran avaus siirtynee ensi kesään, ellei sitten syksyllä, riippuen syksyn muista suunnitelmista sekä treenien ja kuntoutuksen etenemisestä. Mutta pelastuspuolen kokeet olisi tarkoitus käydä syksyllä tekemässä. Hitsi kun ei voi mennä tekemään loppupäivää, kun se peruspimeä on tekemättä ja seuraavat pimeäkokeet vasta syyskuussa. Pöh. Muutenkin tässä on kauheeta kisahimoa, melkeen jo harkitsen tokokisoja (epätoivon huipentuma!) paremman puutteessa... mutta eipä niitäkään juuri ole heinäkuussa. Ja eihän me olla treenattukaan.

Lauantaina olin kuunteluoppilaana Speklin kouluttajaseminaarissa Tuorlassa David Applebyn luennolla. Mielenkiintoista. Muutamia ajatuksia heräsi, mutta vain heräsi enkä tiedä onko niistä mihinkään, pitäisi pohtia lisää.

Haastetta jäljelle

Tänään oli viimeinen kerta 5 kerran fyssarisarjakortista Espoon Eläinsairaalan vesijuoksumatolla. Ja sitä ennenhän oltiin käyty yksi, eli kaikkiaan 6 fyssarikertaa. Tällä kertaa otettiin ensin pieni pyrähdys "kuiva"juoksumatolla, keepi pinkoi huikeaa 6km/h vauhtia ennenkun alkoi olla kunnon ravia. Ihan sitä vauhtia ei omistaja pääse ilman fillaria, joten ei auta kun alkaa harjoitella. Saimme nimittäin ohjeeksi 2 krt/vk ravitreenit. Sitten jumpattiin vielä vesijuoksumatolla 15min, josta 1+2+1 min pätkät kunnon ravia, rankkaa oli mutta hirveällä keskittymsellä (ja kuvotuksella) keepis siitä selvisi hengissä!

Nyt yritetään siis pärjäillä tovi omatoimikuntoutuksella eli uintia, ravilenkkejä, kerta viikoon pitäisi käydä hiekkakuopilla ja toinen kerta suojuoksemassa, hmm... Kiillä on reisilihas saanut kivasti paksuutta, mutta lonkankoukistaja ja pakaralihas ovat vielä vajaat ja niitä varten pitäisi saada liikuntaa, jossa nostelee kinttuja (hiekkakuoppa, suo). Myös rantakahlaus/juoksutus olisi hyvää, jos jostain vain keksisi hiekkarannan minne mennä. Kuukauden parin päästä käydään varmaan vielä näytillä ennenkun tosissaan aletaan sitten rykimään.

Ja sitten se jälkiosuus. Eilen oli jälkitreenit Olarinluomassa, oheisen kaavion mukainen jälki, joka vanheni ehkä vajaan tunnin ja tuli tallottua sivullisten toimesta vissiin ihan kunnolla.

Otettiin jäljennostoon avuksi smelleri ja määrätietoisesti Kii lähti jäljelle (ekalla suoralla nurmi oli lyhyttä). Eka keppikin (punainen viiva) ilmaistiin hienosti eli varmistus, että juu ollaan oikella hajulla. Sitten tuosta ekasta terävästä kulmasta kääntyi ihan mielettömän hienosti korkeaan heinikkoon, mutta pallopää ohjaaja oletti iloisesti, että jälki jatkuu tietenkin leikattua nurmikkoa. Lopulta tuli noottia, että entäpä jos se koira tietääkin paremmin mihin se jälki menee... mentiin sitten sinne heinikkoon. Siinä jäljentekijä oli vähän mutkitellut, mutta jäljestys oli ihan jees. Se myös työsti tovin tuota esinettä, mutta jätti sitten ja jatkoi. Ja hittolainen, kun kukaan ei sanonut, en saanut huomautettua.

Sitten seurasi maaginen hiekkatien ylitys. Nyt en antanut posottaa tien yli korkealla nenällä vaan yritin jarrata nenän alas. Mutta keepi ei lähtenytkään hiekalle, vaan veti reunaa ees taas. Olipas vaikeeta. Jarrutin, ohjasin, ja yritettiin, mutta kun ei. No, päästin lopulta kuitenkin tien yli jotensakin muka haistellen. Toisella puolella nappas kyllä hyvin jäljen (taas lyhyttä nurtsia) ja tais ilmaista tuon esineenkin. Mentiin määrätietoisesti, mutta kulmasta eksyikin jonkun toisen jäljelle ja ajauduttiin aika pitkälle tuonne vasempaan alanurkkaan. Kommentoinnin jälkeen meitä ohjattiin oikeaan suuntaan ja löytyihän sieltä se oikeakin jälki. Oli ilmeisesti vaihtanut siinä tuoreempaan. Tuotakin esinettä työsti niin selvästi, että arvasin että siinä on, mutta taas ei kukaan sanonut mitään (murrr!!), niin taas se jäi (murr!!!). Toinen tien ylitys oli ehkä aavistuksen helpompi. Loppusuoralla ei sitten ollutkaan mitään kummallista, ja jopa ilmaisi sen vikan esineen!

Kovasti sain noottia, että jatkossa en saa tietää missä jälki menee etten ala ohjailla herkkää koiraa, ja mun pitää oppia lukemaan millon se on jäljellä ja millon ei. No juu, ei näkynyt mitään eroa tuossa lopussa, kun vaihtoi tuoreemmalle, samalla draivilla meni. Ja sit taas se ekan kulman koiran oikea ratkaisu näytti  minusta lähinnä pissapaikan etsimiseltä. Että kovasti on vielä työtä sillä saralla. Mutta siinä halusin olla tiukka, että esineitä ei saa jättää eli niistä mulle pitää huomauttaa, jos meinaa ne jättää, että voin koiralle huomauttaa.

Treeniviikonloppu!

Lauantaina käytiin raunioilla! Mutta ei mennä hetkeen uudestaan. Parille kaverille piti järkätä kokeenomainen treeni, joten lupasin mennä ja "tehdään Killin kanssa jotain maantasapiiloja rauhallisesti". No ei tehty, meinas keepin kesämopo vähän keulia, ei ollut riemulla rajaa kun pääsi hommiin. Hyvin se teki, irtoilussa ei ollut ongelmia, päin vastoin. Irtorullat, kolme tyyppiä, aloitettiin yläkasan takapäästä. Eka L-putken takapäässä pari metriä suulta. Toinen pitkän kansan pellon puoleisessa päässä siellä reunalla alla jossain. Vika alatalon sisällä. Mutta kun tuommoista kaahausta ei vielä ihan saisi tehdä, niin ei voi mennä raunioille. Ehkä kuukauden päästä...

Sitten treenien jälkeen ammuttiin seuraamisessa. Vähän oli vaikea saada koira kunnon vireeseen, kun se kyttäs mennäänkö hommiin. Ja kun ei voi vielä oikeen revittää. Laukaukset ehkä 50m päästä 9mm:llä ensin kauempaa, sitten toinen vähän lähempää eli liikuttiin kohti ampujaa. Molemmissa kontakti tippui laukauksessa, ekassa ehkä meinas lähteäkin johonkin, mutta pyynnöstä palas ja kun oli kunnon kontaktissa taas, palkkasin. Ihan jees. Mutta jonnii verran pitää treenata jos ei halua että kontakti tippuu. Mutta uskoisin kunnon vireenkin auttavan siihen, kunhan löytäis sen jostain...

Sunnuntaina omissa hakutreeneissä jälki pusikkoon, ehti vanheta reilun 2h, pituutta oli jäljentekijän mukaan n. 800m, mutta karttapaikkaan piirtämällä tuli aika vajaa ja oman gepsin mukaan pituutta olis tullut 599m. Tuntui kyllä paljon pidemmältä, mutta ehkä se ei sitten ollut. Olin siis pyytänyt vajaa kilsaa, mutta ihan hyvä ettei ollut niin pitkä koska tämäkin teetti selvästi töitä.

 
Kokeiltiin jäljennostoa tieltä, eli lähdettiin tuosta mastolta vaan kävelemään tien vasenta reunaa pohjoiseen, jäljentekijä oli kulkenut oikeaa ja mennyt sitten tien yli. En antanut mitään käskyä, ja ihan itse ja hienosti Kit jäljen nosti ja lähti ajamaan, hyvä keepi! Alkujäljestys oli tosi kivan oloista, maasto oli alta avointa tiheää kuusikkoa, jossa ei ollut aluskasvillisuutta. Ekaan keppiin reagoi, muttei mennyt maahan ja olis jatkanut, mutta kun en päästänyt, ilmaisi sen sitten. Muuten alku oli varsin mukavaa. Tien ylityksessä haparoi jonkin verrankin, tarkisti molempiin suuntiin, mutta löytyi se jälkikin sieltä sitten. Sähkölinjan kohdalla suoralla kaaduin itse, mutta se ei koiran menoa haitannut, veto vaan lisääntyi, siinä kohtaan mentiin muutenkin aika hurjalla vedolla. Kepit meinasi kaikki jäädä ilmaisematta, niistä sai kyllä huomautella. Sitten tuon jälkimmäisen ojan ylityksen jälkeen tuntui, että koira oli vähän väsy, jatkaminen sen jälkeen tuntui vaikealta ja mentiin tovi vähän hutiloiden ja ajoittan paljonkin jäljen sivussa. Jostain kulmastkin meni selvästi ohi, ja oli hetken hieman kuutamolla. Mutta loppujälki meni sitten taas ihan kivasti. Vikasta kepistä meni ensin yli, ja itsellä ei ollut liinanpää kädessä, niin en saanut jarrutettua, mutta koirapa korjasi itse, jäi etsimään keppiä, löysi sen ja katsoi minua. Odotin vaan, niin sitten lopulta ilmasi. Kyllä se jäljesti ja kyllä se jäljellä pysyi ja jäljelle takaisin löysi jos sen hukkasi ja motivaatiotakin tuntui olevan, mutta kepit olisivat kyllä jääneet maastoon. Kepit oli taas luonnokeppejä, just ennen jäljentekoa maasta kerättyjä.

Halusin nyt kokeilla pidempää metsäjälkeä, kun ollaan tehyt vaan aika lyhyitä. Kyllä tuli tunne, että on "vähän sinnepäin" jäljestystä ja keppejä tarvitsee vahvistaa ihan hirveästi. Vaikka ne nyt nurtsijäljellä nouseekin jo aika kivasti, niin metsässä homma on niin paljon epätarkempaa, että sinne meinaavat jäädä. Eli lyhyitä 200-300m jälkiä joissa on a) keppejä ja b) kulmia. Ja ehkä treenaa sitten sitä pidempää jälkeä vähemmillä kepeillä ja kulmilla ajoittain?

Niinjoo, ja lauantainahan oli viimeinen uintivuoro Hyvinkään uimalassa. Nyt pitäisi sitten siirtyä luonnonvesiin. Eihän se niin tehokasta ole, mutta on se tyhjää parempi. En nyt kuitenkaan viitsi enää Hyvinkäälle asti lähteä pulikoittamaan koiraa.