Voittajasta ykkönen!

Myn kanssa osallistuttiin sunnuntaina 26.11. Vantaalla järjestettyyn SBCAK:n rotumestaruus tokokokeeseen. Ekaa kertaa voittajaluokassa, vaikka liikkeet olivat aivan liian kesken. Harmittelin kokeen lähestyessä, että miksi olin mennyt ilmoittamaan sen kokeeseen. Eniten kesken ovat luoksarin stoppi ja kaukokäskyt. Koetta edeltävät kaksi viikkoa treenattiin ahkerasti. Olin lomalla vk 43, sillon treenattiin tokoa 5 kertaa! Ja seuraavallakin viikolla vielä pari treeniä + kotipihajumpat. Kaikki tuntui olevan aika levällään, toki palikoita oli, mutta kun niitä virheitä voi silti tulla ihan joka liikkeeseen nollaten sen...

Mutta niin se vaan tuo musta kultakimpaleeni yllätti ja teki kokeessa parhaansa, ihan mieletön tsemppi, vire ja tekemisen ilo! Varmaan yksi meidän parhaita kokeita vireen ja tsempin osalta. Paljon tuli virheitä perusasennoista ja eteen luovutuksista, ne otetaan nyt tehotreeniin pienen lepotauon jälkeen. Mutta itse liikkeet sujuivat joko hienosti tai edes jotenkuten - yhtään nollaa ei saatu!

Pisteet suoritusjärjestyksessä:
Luoksetulo 8,5
Maahan-seiso 9
Ruutu 10
Ohjattu 8,5
Seuraaminen 7,5
Kaukot 6
Metalli 8
Tunnari 7,5
Paikkamakuu 10
Kokonaisvaikutus 9

Tulos: VOI1 265 p, 1./6 sija ja näin ollen myös voittajaluokan paras australiankelpie. Ja luokan ainoa ykköstulos. Tuomarina Kaarina Pirilä.

Kittyn kanssa käytiin 23.9. yrittämässä raunio peruskokeen uusimista. Yritykseksi jäi, kun rulla hajosi kesken kokeen ja sen fiksaamiseen meni aikaa, ja ohjaaja hermostui ja koira otti hermostumisesta itseensä ja hajukaan ei vikasta maalimiehestä osunut siinä kiireessä nenään. Toinen yritys oli 7.10. ja sillon rulla oli fiksattu niin, ettei ruuvit enää irronneet. Saatiin suoritettua peruskoe hyväksytysti erinomaisin arvosanoin kaikilta osa-alueilta. Koe on 2v voimassa ja jäänee varmaan Kittyn viimeiseksi rauniokokeeksi.

Treenit
Myn kanssa on treenattu 1-2 krt/vk agilityä. Keväästä asti kiukutellut polveni on ollut jo paljon parempi, mutta kisoihin ei olla vielä menty. Välillä treenit sujuu jo aika superisti, mutta välillä on ihan kauheaa säheltämistä, koira on tuhma tai ohjaaja vaan niin surkea.

Tokoa on treenattu molempien kanssa 1-2 krt/vk, viimeiset 2 viikkoa enemmän Myn kanssa, mutta aina Kittykin on päässyt jotain tekemään. Siinä missä Myn kanssa keskityttiin voittajan puuttuvien liikkeiden (luoksarin stoppi, kaukot, metalli) treenaamiseen, on Kitty tehnyt kiertohässäkkää (alkoi vihdoin sujua!) ja eteenmenoa (voi tuskaa..). En tiedä päästäänkö ikinä Kittyn kanssa kokeeseen, jos ei tuo eteenmeno ota sujuakseen. Toisaalta - ei yhden liikkeen ehkä tarvitse olla ihan täydellistä, jos kaikki muut on :) Talvikausi nyt kuitenkin treenataan ja toivotaan, että päästään keväällä korkkaamaan EVL molempien kanssa.

Maastolajeja ei olla treenattu ollenkaan. Nyt talvikaudella saatetaan käydä Myn kanssa pienimuotoisissa ilmaisutreeneissä (kiintorulla kuntoon), vaikka mitään tavoitteita sen kanssa ei sillä saralla olekaan. Mielenvirkistykseksi rakennusetsintää, jos tilaisuuksia tulee ja Kitty käy VSS-treeneissä, kun niitä on.

Nollia ja hyllyjä

Tulokset:
Myn kanssa on kisattu kahdet agikisat omassa hallissa. 17.4. saatiin  5-HYL-HYL. Jälkimmäiset radat menivät tuolloin ihan penkin alle koiran ylivireen vuoksi, ei malttanut keskittyä pujotteluun ja muutakin siellä vähän söhellettiin. 8.5. kisoissa saatiin tehtyä hyviä ratoja, tulokset 0-5-0 (sij. 2, 4, 1.). Ja mikä parhainta, kepit oli hienot joka radalla. Samoin kontaktit, paitsi ekalla radalla loikkasi melko törkeästi puomin ylösmenolla, mutta tuomari ei siitä virhettä antanut. Tokaradalla oli tosi hyvä osuma ylösmenokontakille. Nyt ollaankin yhtäkkiä yhtä nollaa vaille kakkosissa, huisaa. Ei meillä kyllä vielä mikään kiire sinne olisi.

Kitty kävi 12.5. rauniokokeessa kokeilemassa loppukoetta. Niin lähellä, mutta niin kaukana, hylätty tuli, neljäs maalimies jäi nostamatta. Monen vuoden tauon jälkeen siis Kittyllä on treenipaikka raunioryhmässä - ja ihan vaan ryhmäläisen roolissa olen itsekin. Ollaan ehditty treenata viidet treenit, joissa kaikissa on keskitytty lähekkäin oleviin maalimiehiin. Ne on vaikeita, Kii ei millään lähde oma-alotteisesti jatkamaan hommia ja työstä toista hajua vierestä. Ja tähän vissiin kaatui se koekin. Viimeinen maalimes jäi nostamatta, sanoin 2 min ennen ajan loppua, että eipä tule enää reaktiota mistään. Ja seistiin sillon lähes piilon vieressä tuulen alla. Jos olisin ottanut 2 askelta keskikäytävälle, olisi Kii ehkä saanut hajun - ehkä. Oltiin menty piilosta ohi kahteenkin kertaan ja Kii kävi ko piiloon johtavassa putkessakin, tunki itsensä sinne ritilän läpi, mutta ei ilmaissut. Eikä siltä tullut sellaista tavallista "täällä haisee" reaktiota, ei oikeastaan minkäänlaista reaktiota. Piilon vieressä keskitalon yläkerrassa tuulen yläpuolella oli ollut maalimies. Kerrassaan mysteeri. Mutta muuten koe meni tosi hyvin! Mielestäni mulla oli hyvä suunnitelma, Kii irtoili aika kivasti, eikä ottanut edes kovasti painetta, kun sitä painostin yhteen pieneen (vanhan piilon) reaktioon. Se ei välittänyt meteleistä, laukauksista tai savuista tuon taivaallista. Koira sai arvostelussa erinomaista kaikesta (1), ohjaaja hyvää (2).

Treenit:
Treenirintamalla ollaan tehty lähinnä Myn kanssa agilityä ja ilmaisua (rulla) sekä pihatokoja. Hakutreenimotivaatio on kuitenkin ihan nollassa, homma ei etene, ja tavoitteiden puute tökkii koko treeni-intoa. Ihan hilkulla olen aikeissa jättää haun tauolle, katsotaan. Kittyn kanssa treenaaminen on jäänyt vähän vähiin, kun en ole saanut itseäni tokokentälle. Huhtikuussa päästiin vielä jokunen kertaa Veikkolan hallivuorolle, mutta kun talvikausi päättyi huhtikuun loppuun, niin nyt pitäisi löytää kenttä missä treenata tokoa. Etenkin Myn tokossa pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, kohta vuosi on puolessa välissä ja kisaamaankin pitäisi päästä. En usko, että saadaan Kittyn kanssa evl:ää niin hyvään pakettiin, että menisin vielä tänä vuonna kokeeseen. On se vaan vaikea tuolle otukselle. Siitepölykausikin on hieman hillinnyt ylimääräistä ulkona oloa, mutta eiköhän tilanne ala nyt vihdoin helpottamaan.

Terveys:
Edellisen kirjoituksen jälkeen Myn etujalan tilanne ei ole muuttunut miksikään. Se kuvattiin 9.3., eikä mitään vikaa löytynyt, joten Karoliina totesi sen terveeksi. Sovittiin, että treenataan aksaa kuukausi ja mennään näyttämään. Näin tehtiin (jopa 2krt/vk), mitään kummallista ei löytynyt 18.4. käynnilläkään, vaikka jalka edelleen kanittaa venytyksessä. Joten ollaan jatkettu treenaamista ja seuraavaksi taidan viedä tyypit fyssarille loppukuusta. Osteopaattiakin tosin olen miettinyt, mutten ole saanut aikaiseksi, ei olla ennen käyty, niin ei ole kontakteja. Kitty kävi fyssarilla vielä toistamiseen 22.3, mutta Lapinreissun jumit olivat helpottaneet ja sekin oli ihan kohtuu kunnossa.

Kitty rauniokokeessa ja My tokokokeessa

Lauantaina 3.10. osallistuttiin Kittyn kanssa yhtäkkiä hieman yllättäen rauniokokeeseen. Peruskoe oli menossa vanhaksi ja vss-sijoitus siten katkolla. Ensin oli tarkoitus yrittää kauden vikaan kokeeseen 18.10., mutta tajusin etten pääsisikään siihen. Torstaina kyselin, päästäisikö vielä lauantain kokeeseen ja mehän päästiin. Mitä sitten jos ei ole yli vuoteen treenannut, kun koira on pätevä! Olin edellisellä fyssarikerralla saanut varovaisen luvan osallistua lokakuussa kokeeseen, vaikka hieman kyllä jännitti, että täpinöitseekö Kitty itsensä rikki siellä.

Ilma oli hieno, aurinkoista n. +10 ja edellisyön Valio-myrskyn jäljiltä ihan kiva tuulikin. Koe meni hyvin, ja saatiin kovasti kehuja. Ensimmäinen maalimies löytyi ykköskaivosta helposti. Toinen oli teletapin yläösassa ja sitä piti työstää ihan loputtoman kauan ennenkun tarkka Kitty oli varma ja halusi ilmaista, tähän testaaja oli erityisen tyytyväinen. Viimeinen löytyi avopiilosta käärmekasan rengasröykkiöstä. Nyt on peruskoe uusittu ja vss-sijoitus säilyy. Josko me sitten ens kaudella päästäisi sinne loppukokeeseen, kun se jäi jo viimesyksynä tekemättä.

Sunnuntaina 11.10. oltiin Myn kanssa tokokokeessa omalla KKK-hallilla, alokasluokassa kisakokemusta hakemassa. Tuomarina Harri Laisi.

Kokemusta tosiaan näköjään tarvitaan, kun Pikkumustan käyttöohjeet on ohjaajalta hieman hukassa. Oletin, että se vetää kierrokset ihan kattoon, kun ollaan aksahallilla, joten pidin sitä ennen aloluokan alkua hengaamassa ja kierroksia laskemassa. Aika kauan hengattiin, kun koe oli yli tunnin arvioidusta aikataulusta myöhssä. Ja Myhän laski vireen, jopa niin paljon, että ennen yksittäisliikkeitä yritin sitä vähän nostattaa. Mutta ei näin jatkossa, se laski ihan liiaksi enkä saanut sitä kunnon vireeseen edes ennen kehää, eikä vire kantanut kehässä. En kehunut kunnolla liikkeiden jälkeen, ja se selvästi laski noudon pidon jälkeen, kun siinä tuli virhe, ja tuo varmaan vaikutti loppuihin liikkeisiin.

Noudon pidossa meinasi napata kapulan heti, kun sain sen liikkurilta, joten nostin kapulan pois ennen kun liikkuri sanoi "käsky". Otti sitten kyllä ja piti aikansa, pää alkoi kallistua ja lopulta sykkäisi kapulan pois. Viimeisenä olleet kaukokäskyt meni nollille, jätin sen väärällä käskyllä eikä se tehnyt elettäkään noustakseen istumaan. Seuraaminen oli taas vähän huonoa ja levotonta, hitaassa käynnissä en sanonut uutta käskyä, ja koira hukkui hetkeksi. Ei istunut vikaa perusasentoa. Luoksetulo oli hidas laukka. Mutta sivulle siirtymiset ihan kivoja treenitilanteeseen nähden, selvää parannusta! Eikä noussut ylös ennakkon mun palatessa sen viereen. Eli edellisen kokeen virheet korjattu!

Ihan kivoja, mutta myös mielestäni ansaittuja, pisteitä saatiin kuitenkin, ja videolla jälleen kerran näytti paremmalta miltä tuntui (kun tiedän millä raivolla se normisti tekee).

Pisteet liikkeiden suoritus järjestyksessä:
Paikallamakuu 10
Estehyppy 10
Liikkeestä maahanmeno 10
Noutokapulan pito 7
Luoksetulo 9,5
Seuraaminen 8
Kaukokäskyt 0
Kokonaisvaikutus 8
Yhteensä ALO1 162,5 p

En saanu lelua kokeessa, nih!

Ollaan nyt aloiteltu AVO-luokan puuttuvien liikkeiden treenausta (ruutua, törpön kiertoa, liikkeestä seisomista) ja hetken pohdin menisinkö seuraavaksi jo avoon n. 1kk päästä. Mutta käydään nyt vielä alossa kokeilemassa toisenlainen strategia tuohon kisavireeseen. Ja treenataan kunnolla ennen avoa myös kestoa ja palkattomuuttakin taas, se on kuitenkin nykyään aika paljon pidempi luokka kuin alo.

Muutoin My on treenannut agia n. 1krt/vk. Hakutreenit siirtyivät sunnuntaille ja meillä jää nyt monta treeniä väliin ennenkun on taas vapaita sunnuntaita marraskuun lopulla. Yritän silti saada Mylle pienellä porukalla ilmaisutreenejä (rulla), että saataisiin sitä eteenpäin. Tokoa on tehty molempien kanssa, Kittykin on päässyt jo jumppaamaan seuraamista, peruuttamista, askelsiirtymiä, kaukoja yms. Ruutua ja törpön kiertoakin on tehty vähän, vaikka vielä pitäisi hieman malttaa noiden vauhtiliikkeiden kanssa.

Kelpie katollaan

Raunioperuskoe hyväksytty

Kitty suoritti lähes 2 vuotta sitten pelastuskoiraliiton raunioiden soveltuvuuskokeen (sove), eikä omat suunnitelmat olleet kovin paljoa siitä eteenpäin. Raunioilla rypeminen (Oittaan rata on ajoittain melkoinen mutavelli) ei ole ollut itselle mitenkään mieltäylentävää ja innostavaa toimintaa, vaikka pari vuotta sitä Kittynkin kanssa treenattiin. Eikä peruskoe todellakaan ollut tavoitteissa "se kun on niin vaikea" ja "miten opetan rullakoiralle kunnon tarkennuksen?".

Sove uhkasi mennä vanhaksi 9.10. ja Espyn viimeinen koe olisi 6.10. Hetken pohdin, että käyn uusimassa soven, mutta sitten päätin, että käydään nyt kuitenkin kokeilemassa sitä peruskoetta, uusin sen soven sitten keväällä, jos ei nyt mene peruskoe läpi. Ja sittenhän meidän pitikin tunkea itsemme vierailemaan ryhmiin, että saatiin edes muutamia umppareiden ja kaivojen ilmaisuja ennen koetta. Taidettiin nyt syksyllä käydä kaikkiaan 5 kertaa raunioilla, johan siinä olikin! Odotukset eivät olleet kovin korkealla.

Poikkeuksellisesti koe alkoi loppukokeilla (3kpl) ja sen jälkeen oli vuorossa peruskoekoirat (4kpl), joista me oltiin kolmantena eli vasta joskus yli 4h odotuksen jälkeen. Ilma oli melkoisen tuulinen, aurinko alkoi paistaa juuri ennen meidän vuoroa aamun synkkyyden jälkeen.  Spessuna koetta oli seuraamassa Espoon koirapoliisi, joka kovasti ainakin meidän suorituksen alussa kyseli kelpiestä rotuna ja oli ollut hyvin otettu meidän koirien tasosta, hieno homma!

Ja se koe. Ensin tehtiin "laatikkoteline" ja Kitty oli sen jälkeen menossa heti uudestaan, poliisi tykkäsi innokkaasta koirasta. Alueelle seuraaminen meni hyvin, laukauksessa ei korvaansa lotkauttanut. Paikallaolo ok. Rata alkoi 2. ja 3. kaivojen välistä. Suunnitelmana oli käydä yläkasa myötätuuleen (tuuli kyllä pyöri), kiertää sitten keskikasa, sen jälkeen yläkasan loppu (se mikä jäi selän taakse lähtöalueesta), ja sitten alakasa. Lähetin koiran L-putken (2.) kaivon kohdalta ja sehän tyssäsi siihen, ja ilmaisi samantien kaivon, hups. Ensimmäinen figu nostettu alta minuutin. Toinen figu nousi ehkä minuutin päästä vanhasta bunkkerista. Ja kolmas muutama minuutti myöhemmin alakasalan keskeltä ison mustan putken "peräpäässä" kasan päällä olevasta piilosta, jota en tiennyt olevankaan. Sitä jouduttiin vähän tarkentamaan, kun Kii ilmaisi mustaa putkea, mutta oikea kohtakin löytyi, kun vähän kierrettiin. Ei koira väärässä ollut ja onneksi testaaja ymmärtää, että se haju nyt vaan tulee siihen, haukkuvatkin olivat sen siihen ilmaisseet.

Kaikkiaan aikaa meni vajaa 6 minuuttia, melkoisen nopeaa, eivät edes muistaneet ampua meille radalla. Sattui tuo etsintäsuunnitelma olemaan melko optimaalinen :D Ja Kii oli huippupätevä. Kaikista muista tuli erinomaista, mutta ohjaajan toiminta hyvä ja toinen ilmaisu, johtuen juurikin tuosta tarkennusjutusta. No enpä sitä olisi mitenkään toisinkaan voinut/osannut tehdä. Josko sitten kuitenkin ens kaudella raunioille ja loppukokeeseen???

Peruskokeen myötä koiran voi sijoittaa nk. VSS-sijoitetuksi eli pelastustoimen valmiusmuodostelmiin poikkeusoloissa käyttöönotettavaksi. Vihti ei ymmärtääkseni koiria pelastusmuodostelmiin sijoita, mutta jospa sen sitten saisi Espooseen. Ennen vanhaanhan sijoituksella kai ansaitsi verovapauden, nyt sillä ei ole merkitystä. Kysyin kaverilta, että mitä se sitten konkreettisesti tarkoittaa, niin "saat sen mukaan pommisuojaan hädän tullen". Varsin kätevää :D

Muita kuulumisia? Ollaan treenattu tukkaputkella hakua, hakua, tottista, hakua ja aksaa molempien kanssa. Kitty on ihan hulluna agissa, arvatenkin. Paljon on kyllä kehitettävää vielä, mutta kyllä se kisaaminen vielä tänä vuonna mielessä häämöttää. My on rällännyt agin pentuleikkikoulussa ja kyllä siitäkin hieno agitykki tulee. Pentutottista, hakua ja vähän raunioitakin on Myn kanssa tehty ja pätevähän se on.

2 viikkoa sitten treenattiin sukulaisten kanssa kelpieleirillä hakua ja tottista, jotkut teki aksaa ja jälkeäkin, kivaa oli taas kerran!

Kittyn kuvat kesän hakutreeneistä on Tuija Hurmekosken ottamia, kiitos! Myn kuvat on leiriltä.

Rauniosove

Espyn vuoden viimeinen rauniokoe pidettiin sunnuntaina, ja pitihän sinne mennä ilmoittautumaan lähes ex-tempore, kun se kiintorulla nyt jotenkin pelaa.

Sovekoehan on periaatteessa suht aloitteleville koirille tarkoitettu koe, jossa mitataan ylipäätään koiran soveltuvuutta rauniotyöskentelyyn, eikä siinä vaadita kovin kummoista osaamista. Figut (kaksi kolmesta) pitää löytää helpoista avopiiloista, niitä ei tarvitse ilmaista, yksi valeilmaisu jopa on sallittu. Alue on pieni (n. 30x30m), hallinta varsin lepsua, ammutaan seuruussa ja alueelle lähdössä (+ 5min välein), savut ja metelit vaimeita, ei vaate tai ruokahäiriöitä, aikaa 10min. Perin helppoa siis. Me vaan ei olla sovea tehty, koska Kit ei ole oikeastaan juuri ollenkaan toiminut raunioilla suorapalkalla, vaan sillä on hyvin alusta asti ollut ilmaisu (irtorullat) mukana. Ja jos irtorullaa ei ole, se on ollut perin hämmästynyt ja tulee pois maalimieheltä (=jättö), joten meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun odottaa, että kiintorulla on koevalmis.

Aamu oli kirkas ja kylmä! Tuulta ei juuri nimeksikään ja sekin pyöri miten sattui. Saatiin arvonnassa numero 2, ihan jees. Seuraaminen oli talojen takaa pellon reunasta kanaparrulle. Perässä peesasi testaaja (ja kouluttajakollegani) Juha sekä sihteeri iki-ihana Ressu (ja joku kolmas vielä). Ei meinannut keepi pysyä nahoissaan... Kun sitten asettui, oli seuraaminen sellaista "laamana kuljen mukana". Paukku tuli edestä käärmekasalta ehkä 20m päästä. Ei mitään suurta reaktiota, ehkä pikkaisen meinasi lähteä eteenpäin ja piti huomautella.

Paikallamakuuseen meinasin jättää irti, mutta Juha sanoi, että pistä se nyt mallin vuoksi kiinni. No pistettiin. Kun jätin, keepi nousi istumaan, mitä ihmettä. No, käskin alas ja hyvin pysyi. Yritin savuista katsoa tuulen suuntaa, mutta se tosiaan pyöri, enimmäkseen näytti kuitenkin tulevan pellolta kasoille päin. Alueena oli alakasa ja pelto. Päätin mennä alakasan yläreunaa tuulen alapuolella kasan päähän ja palata sieltä sitten kasan toista reunaa takaisin ja sen jälkeen vielä kiertää pellon rakennelmat.

Lähdettiin siis käytävälle, paukku tuli kun koira kaahasi käytävää, eikä minä tai testaaja sen reaktioita kyllä nähty, oli se pysähtynyt ja katsoi että tulenko, ja kun näki että tulin, jatkoi kaahaamista. Se ehti kiertää keskikasan yläkäytävälle meluryhmän luokse, kutsuin pois ja hyvin tuli. Siinä se sitten hetekan takana tuntui saavan hajua ja lähti siihen päälle pyörimään, kävi myös kurkkimassa siihen isoon vihreeseen roskissysteemiin ja ajattelin, että figu on jossain siinä hetekassa tms. Mutta sitten keepi lähti kasan taakse kohti peltoa, jolloin sanoin, että muutan suunnitelmaa ja menen perässä. Se pyöri peltokasan ympärillä, tutki kerrostalon ja sitä kasaa. Haju oli siis nenässä. Mutta sitten sillä menikin jalka rullaan, joten piti rientää auttamaan. Siitä se kuitenkin hyvin jatkoi, autoin kiertämällä kasaa ja lopulta valkoisen lauta/pressupiilon (klubitaloko?) sisuksista tuli ilmaisu. Hyvä Killi!

Ja eikun jatkamaan. Kerroin, että muutan suunnitelmaa ja jatkan kasan pellonpuoleista reunaa enkä palaa kasan toiselle puolen. Kit juoksi ensin kasan sivua, mutta kiipesi pian kasalle ja alkoi tohottaa pressupiilon lähellä. Vähän jännitti, että miten käy, kerranhan se jätti tuosta piilosta kiintiksellä ilmaisematta kun alusta oli vino ja se oli siinä liukunut. Mietin hetken nostanko käden vai odotanko ilmaisua. Nyt kuitenkin tuli rulla, en vaatinut sitä sivulle, vaan otin sen siitä kasalta itse alhaalla seisten "kiitoksella" ja lähetin näytölle. Pätevä Killi.

L-putkessa Ressu piti keepistä kiinni, minä kutsuin toisesta päästä ja sieltähän se vipelsi läpi perin onnellisena. Lopuksi kanaparru, rauhallisesti ja maltillisesti. Koe hyväksytty! Erinomaista ykköstä oli Juha merkannut joka ruutuun. Kysyin, että eikö me saada mitään sanallista palautetta. "Mitä siitä sanomaan, erinomainen suoritus". :) Aikaa kului vissin jotain 3-4 min kieppeillä.

Kuvat on Imatran rauniovierailulta, kuvaaja Jari Miettinen.

Lisäsin Imatran retken tarinaan kamerastani yllättäen löytyneitä kuvia myös meistä, kiitos kuvaajalle, kuka lienetkin :D