Lyhyttä rataa

Keskiviikon agilityssä oli ohjattuna ainoastaan keinu, sekä pieni radan pätkä. Muuten sitten sai tehdä hyppysarjaa, rengasta, muuria ja keppejä. Tilaa vaan oli melko vähän, joten kokoajan sai varoa, ettei tule törmäyksiä, kun yritti tehdä keppejä ja toisella puolella ihan vieressä joku teki keinua ja toisella puolella joku toinen hyppyasarjaa.

Hyppysarjat ja rengas meni hyvin. Keinulla ei tuplapalkkauskaan auttanut, vaikka apuohjaaja oli namin kanssa jarruttamassa. Siis koira pysähtyi siihen kyllä, mutta ei yhtään ennakkojarruttanut. Otin lopulta mukaan saman "alas"-käskyn mikä on muillakin kontakteilla. Sen kanssa alkoikin sitten hienoista jarrutusta esiintyä apupalkalle, mutta kovasti pitää vissiin harjoitella. Kuten puomiakin... Keinu esteenä ei ole mikään ongelma, se mennään täysiä ja lujaa. Kunhan oppisi jarruttamaan, ettei tule lentokeinuja.

Kepeillä tein vaan 12:ta suoraa, kun ei sen ja irtoporttien lisäksi ollut muita vaihtoehtoja. Välillä sai vähän hakea aloitusta, ja välillä ei taas kovassa vauhdissa taipunutkaan väleihin vaan jätti välistä, kun rytmi sekosi. Mutta paljon oli onnistuneitakin suorituksia. Yritin nyt itse kipittää mukana hieman perässä, ja vauhti säilyikin hyvänä aina loppuun asti. Mutta kovasti meidän pitäisi nyt niitä sisäänmenoja harjoitella. Etenkin avokulmat, edes pienet sellaiset, tuntuu olevan vaikeita. Kit paukauttaa suoraan jonnekin kolmanteen väliin... Pitää siis jatkaa piha-kepittelyä.

Sitten meillä oli pieni radan pätkä, johon kuului oleellisena osana puomi. Sekä sitten pieni hyppykuvio. Me tehtiin puomia ihan erillisenä, kun vauhdin hurma sai kakaran ryntäämään ohi kontaktien. Ja sen jälkeen muistuttelu kestikin hetken. Eli vaikka se kuinka jo osaa sen (silti tarvii miljoonaziljoonaa vahvistusta), niin kun vauhti yhtään kasvaa, niin eihän sitä millään malta pysähtyä. Huoh. Sain ohjeeksi antaa "alas"-käskyn riittävän aikaisin, jo tasaisella osalla, että se ehtii päässä mieltää käskyn tarkoituksen ennen kun ehtii vilahtaa ohi kontaktin. Jep. Ja oma liikkuminen pitää olla hallittua ja rauhallista, ettei koira seuraa sitä ja tipahda kesken puomin (kerran tipahtikin).


Ratapätkän hyppykuvio meni sensijaan hienosti molempiin suuntiin (eli 4-5-6 ja kääntäen 6-5-4). Olisinkohan jopa oppinut jotain? Tarkoitus oli siis koiran tullessa putkesta vilauttaa vastakättä hypyn 4 takana ("moikata koiraa") ja sitten vipata koiran puoleisella esteen yli ja taas moikata vastakädellä 5:en jälkeen luokse kohti 6:sta.

Eniten harjoittelua kaipaavat siis kontaktit (puomi ja A) , keinu ja kepit. Hyppyjäkin pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa nostella välillä vähän korkeammalle.

Pientä pihatreeniä

Tänään käytiin vaan "lähiökävelyllä" lähipelloilla, joten puuhasteltiin sitten pikkaisen pihalla. Tarkoitus oli kepitellä, mutta tehtiin sitten vähän tokoakin ihan extempore sen kummemmitta suunnitteluitta. On se ainakin innokas. Paremmin ja tarkemmin tekee töitä namipalkalla (palkkaan vielä aika usein, eihän me olla kovin usein treenatukaan!) kun lelulla.



Kepeissä kokeilin ekaa kertaa kotona kaikkia 12:ta ja vielä hypyn kanssa. No menihän se. Ei otettu sitten mitään vaikeita kulmia, vaan niiden harkkaamiseen riittää vielä 6 keppiä. Näki selvästi, että vaikka se puski sinnikkydellä tuon 12, niin tiukkaa teki ja vauhti alkoi hyytä ihan eri tavalla, kun 6:sta kepistä vauhti ei hyydy koskaan.



Niin joo, siellä lähiökävelyllä oli lähipellolla kaksi peuraa ottamassa aurinkoa keskellä peltojen notkelmaa. Onneksi kukaan koira ei niitä huomannut minua ennen, joten ehdin ottaa sedät kiinni ja vahdin Kittyä. Se ei huomannut peuroja, koska sen maailma tuntui pyörivän n. 1m säteellä, toki se varmaan peuran hajuja ja papanoita sieltä maasta nuuskutteli. Sitten myöhemmin mentiin tietä kohdasta, josta peurat meitä väistäessään oli menneet, niin kylläpä oli pikkukelpikin ihan täpinöissään. Tiedä sitten olisiko se kuitenkaan tullut peuran perästä kutsusta, kuten kuvittelin...

Pistoja ja rullaa

Vuosi sitten se tuli, ja valloitti meidät kaikki!
Ei se paljon ole vuodessa muuttunut, eihän: 2kk ja 1v 2kk

Viikonloppu on kulunut ulkoilun merkeissä ja nyt sunnuntai-iltana onkin talossa raukeita koiria. Ulkoilua, treenejä ja pihahommia. Perjantaina hulmuttiin tuolla Veikkolan kupeessa Nuuksion metsissä, ihan omassa rauhassa sai mennä ja Kit painalsi ihan kokoajan hullunkyytiä ees taas. Taisi jahdata peuroja, tai ainakin hajuja.

Lauantaina ulkoiltiin vaihteeksi tielenkki hihnassa. Siinä on pienellä kelpillä tekemistä, kun ei millään meinaisi malttaa kulkea vetämättä. Hyvää tekee välillä mennä kurissa ja nuhteessa. Annoin sen tosin välillä rauhallisemmilla tiepätkillä kiitää irti ja yritin opettaa tiukkaa komentoa suuntia viuhtomalla, että penkalla on pysyttävä. Ja aika hyvin se pysyy. Ja tiukan paikan tullen sen saa aina maahan, se on onneksi ihan itsekseen kehittynyt tosi varmaksi liikkeeksi.

Tänään oli aamupäivällä hakutreenit Siikiksellä. Ilma oli hieno, ihan hyvä tuuli keskilinjan toiselta puolelta. Sanoin, että kokeillaan taas pistoja valmiilla. Tuulen puolella vähän pidemmällä, tuulen alapuolella selvästi lähempänä. Päivi vähän nikotteli, että "katsotaan". Jep, oli liian vaikeat. Irtosi kyllä hyvin, ja kaahotti, mutta tarkennus puuttui ja se taisi unohtaa avata nenän. Ekan jouduin ottamaan uudestaan, sitten toisella se meni kyllä hyvin. Toinen tuulen alapuolella oli ihan liian kaukana, ehkä 20m-30m:ssä, kun olisi voinut olla max. 10 metrissä, mutten tajunnut sanoa metrejä. Kit meni kyllä, ja lopulta löysi maalimiehen jäljen kautta, mutta ei ollut se mitä haettiin. Kolmannella (tuuleen) otettiin ääniapuina taputusta, ja se olikin parempi kun ensimmäinen. Neljäs oli haamu ehkä n. 15 metrissä ja Kit lähti hyvin, mutta sitten vähän ennen lähti kaartamaan tuulen alapuolelle, nappasi sieltä jäljen ja hajun ja meni kyllä sitten hyvin.

Hmm... jotain pitää tehdä, että se oppis avamaan nenänsä ja käyttäisi ilmavainua, sen sijaan että etsii jälkiä. Ja suoria, suoria, suoria, suoria pistoja, pliis! No, tätä pitää pohtia syvällisesti ennen seuraavaa treeniä. Varmaankin palataan haamuihin, peitettyihin maalimiehiin, tallaamattomaan alueeseen (tai toinen vaihtoehto on tositallattu, mutta epäilen että se silti vetää pienen kelpin nenää maahan).

Treenien jälkeen otettiin vielä ilmaisua yhdellä avustajalla. Matka ehkä 5m. ja itse etenin suht. reippaasti. Heti alusta asti rulla kulki kauniisti, joten mentiin näytölle joka kerta. Ja homma toimi silti, eli vaikka sai palkkaa, toi myös rullan hienosti, vau! Kaikkiaan taidettiin tehdä neljä toistoa, ja jokainen oli kaunis ja vauhdikas. Edelleen rulla tulee käteen liikkeestä, jossain vaiheessa sitten lisäillään siihen sivulle tulo, mutta antaa nyt mennä vielä noin. Olin kyllä tosi tyytyväinen!

Agia ja 1. rauniotreenit

Keskiviikon agilityssä oli tällä kertaa vain esteharjoituksia. Aloitimme hyppysarjalla, ja se meni ihan hyvin vaikkei ollut avustajaa. Kit irtosi hienosti itsekseen kaikki 5 hyppyä sarjan päähän pallolle, eikä yrittänytkään tuplia. Tehtiin pariinkin otteeseen tätä. Viuhkaa tehtiin myös.

Puomin alasmenoa yriteltiin, mutta siinä on vielä paaaaaljon tekemistä. Otin välillä targetin pois, ja kyllä se pysähtyy "alas" -käskyllä oikeaan paikkaan, mutta on kuin vieteri kokoajan lähdössä. Vapautin sitä palkkauksen jälkeen putkeen, kun uskoisin että se palkkaa vielä enemmän kun namit. Mutta toisaalta vaarana ehkä on sitten karkailu, mene ja tiedä. Yhdessä välissä käytiin ulkona tuulettumassa, kun kierrokset nousi vähän liikaa. Siellä otin kokonaista puomia ja A:ta muutaman kerran, mutta ei kyllä vielä kannata aikoihin. Hetihän se vauhdilla pomppasi sieltä kontaktilta ulos. Hirveän kovan "alas"-käskyn kanssa se kyllä pysähtyi (ei ollut targettia), mutta ei tuo ole se tapa minkä haluan, vaan että se itse menee sinne päähän pysähtymään. Jatketaan vahvistamista (mitä ei siis olla vielä aloitettukaan, viimeksi tehty varmaan tammikuussa...).

Rengasta tehtiin muutama kerta, joista ensimmäiset yritelmät meni vääristä väleistä. Keinua tehtiin avustajan kanssa. Yritin ensin hihnassa, niin että itse jarruttelisin, mutta Kitillä ei ollut minkäänlaista ajatustakaan jarruttaa, joten vaihdettiin taktiikkaa. Apuohjaaja palkkasi jarrutuskohdassa, ja minä sitten kontaktilta loppuasennosta. Näin homma toimi, ja tätä pitää jatkaa, että se jarrutus tulee kuvioihin mukaan.

Itsekseni tehtiin kokonaista vinokeppisarjaa, niin että kepit olivat niin pystyssä kun ne saa, eli eivät aivan. Eka ja vika väli vähän auki. Alussa Kit meni niin kovaa ja kasaamattomana, että törmäili keppeihin, kolina vaan kuului. Pikkuhiljaa se kuitenkin sai kasattua itseään, ja homma alkoi sujua paremmin. Sisäänmenot onnistui hyvin joka kerta. Sitten tehtiin kouluttajalle näytiksi kuutta suoraa hypyn kautta ja nekin meni hyvin, vain yksi huti tuli!

Raunioilla
Torstaina alkoi rauniokausi. Alkupalaverin jälkeen vasta n. klo 20 aikaan päästiin aloittamaan, joten ilta venyi melko pitkäksi. Kit oli vuorossa noin puolivälissä, oli vielä valoisaa, mutta alue oli jo kohtalaisen hajustettu ja tallattu. Yritin lähettää sen suoraan ensimmäiselle mm:lle uudelle tornille ja se lähtikin, mutta kaartoi sitten talojen suuntaan ja kohkasi siellä tosi paljon, vikisi ja etsi. Ei tiedetä levisikö haju piilosta sinne (hajut tuskin leivisivät kuitenkaan kovin kauas koko päivän sateen jälkeen ihan tyynessä kelissä), ennemminkin epäilen, että se työsti vanhoja hajuja. Kyllä se sen ekan mm:hen sitten lopulta kuitenkin löysi. Rauhoitin Kitin hetkeksi istumaan, kun kuuntelin mihin jatkettaisi ja otin sen muutenkin hallitusti hieman eteenpäin kohti keskikasaa ja vasta sitten lähetin sen. Toinen oli siis keskikasan yläosassa vihreän kopin lähellä putkessa ja sen Kit jo työsti ihan eri tavalla, haki hajun kopin ympäri ja meni piilolle ilman turhia kohkaamisia.

Kit toimi koko harjoituksen hyvin itsenäisesti. Se ei kertaakaan edes vilkaissut minua, paitsi kun kutsuin sitä se tuli kyllä hyvin. Se liikkui todella reippaasti ja mitään arkailematta itsenäisesti hajuja työstäen. Se kävi pimeissä putkissa ja bunkkereissa sekä kiipeili talojen reunoilla ja kävi sisälläkin eikä maalimiehille menokaan tuottanut ongelmia, tosin ne eivät kovin syvällä olleetkaan. Että sen puoleen ei mitään ongelmia.

Jatkossa haluan itse tietää piilot, että pystyn arvioimaan onko se vanhalla hajulla vai tuoreella, ja liikkumaan itse järkevästi ja etten vaan sitten kutsuisi sitä pois hajulta. Uskoisin, että se kyllä hyvin pian oppii mitä pitää tehdä, ettei niitä vanhoja hajuja kannata työstää. Ja piilot pitää olla sellaisia, ettei sinne näe, vaan että se haju pitää oikeasti työstää ja löytö tehdä nenällä. Vähän pohdin jälkeenpäin myös, että kannattaisiko sitä nyt ihan alussa pitää liinassa ylimääräisen juoksemisen välttämiseksi, mutta toisaalta eiköhän se liike tarkennu kun koira tietää mitä pitää tehdä ja kutsustahan se tulee kyllä tosi hyvin, että mitään päätöntä se kohkaaminen ei ole, ja sen saa lopetettua kun kutsuu.

Siitä hullusta ajatuskestani rulla-aloituksesta sitten kuitenkin luovuttiin. Ja ehkä ihan hyvä niin, koska tuntuisi, että tärkeintä on nyt saada se toiminta kohdistettua siihen oikean hajun työstämiseen. Ilmaisuja olisi tarkoitus ottaa raunioidenkin ympäristössä sitten erikseen, mutta enpä taas eilenkään alkanut niitä pilkkopimeässä sitten lopuksi enää tekemään.

Ekat viralliset

Tänään alkoi virallisen hakuryhmän treenit, oltiin Oittaalla. Jatkamme Mikan ja Päivin opeissa. Ekalla kerralla oli treeniohjelmassa vaan pientä tilannekatsausta. Mehän ei oikeastaan olla tehty metsähakua sitten viime marraskuun, kun viralliset jäi tauolle. Kun talvitauolla oltiin ensin itse tauolla ja sitten oliki hanget korkeat nietokset.

Mutta hyvin oli hommat pysyneet, ja ehkä vähän kypsyneetkin Kittyn mielessä. Oltiin aika aukealla pellolla, jossa kuitenkin oli hyviä kuusia piiloiksi. Tuuli oli hyvä, joten otettiin valmiita yksitellen. Kaikki meni hyvin. Myötätuuleen Kit kaarsi liian lyhyen piston, vaikka mm. oli lähellä, joten jouduin kutsumaan sen takaisin kun lähti etenemään keskilinjaa itsekseen ja omalla liikkeellä ohjasin sen kummemmitta haltuunotoitta tai lähettämisittä uudelleen alueelle, josta se sitten heti jatkoikin hyvin ja teki löydön. Kaikki kolme siis hienoja. Tosin, jos haluaisi suoria pistoja, niin ... ei puhuta siitä tässä. Mutta aina yhä enemmän ja enemmän tuntuu, että jos mennään joskus pk-kisoihin, laji ei ole haku, joten sittenpä noilla ei olisi niin väliä. Mutta katsotaan nyt, jos kuitenkin yritettäisi suoriakin.

Olen yrittänyt aina viimeisellä mm:llä pientä leikin tynkää, mutta Kit on vähän varovainen. Jos on hirveän hyvä leikittäjä, se saattaa hetken leikkiäkin, mutta monesti ei, vaikka agilityssä on ihan hullu leikkimään. Tänäänkin sitä kiinnosti paljon enenmmän pellon hajut (siellä oli muuten käärmeitä, yöks!), kun leikkiminen.

Tarkoitus olisi ottaa hakutreenien yhteydessä (mutta ihan erikseen) aina myös pienet ilmaisutreenit, mutta ne jäi tänään säätämisen vuoksi tekemättä. En lopussa edes yrittänyt, että joku olisi lähtenyt rullia pitämään, mutta jos sitten jatkossa. Vihdostaviimen löysin myös paksumpaa paineletkua (Nummelan Honkkarista!), joten nyt meillä on iso liuta irtorullia, jotka odottavat vaan treenaajia.

Rullaa ja valsseja

Perjantain ilmaisut
Tänään oli Rrrrrullaa Rrrrr:ien kanssa. Ensin käytiin kuitenkin lenkillä Sorlammen takapihalla eli "Maikun metsässä". Lumet oli jo kohtalaisesti sulaneet, mutta kyllä sitä joka notkelmassa oli, paikoin vaan nilkkaan, mutta paikoin olisi ollut enemmänkin, mutta ne paikat halusimme kiertää. Kit juoksi kuin hullu Roan perässä, Roa ei tainnut edes huomata. Nuka kerjäsi nameja ja Jasulla oli taas camelbootsit jalassa ja arvatenkin huomenna kolottaa ja camelboots-mies linkuttaa kolmella jalalla. Vanhuus ei tule yksin. Mutta olipa ihana tapa aloittaa viikonloppu, sadekin loppui ja aurinko pilkisteli tuhkaverhon takaa punertavana.

Vasta lenkin päätteeksi oli siis rullasulkeisia. Tarkoitus oli, että jos tuo pari hyvin, niin toisella mentäisi näytölle. Ja mentiinkin, eli hyvin alkoi. Sitten alkoi tökkiä. En tiedä painoiko väsy pientä Silakkaa, vai tunsiko se olonsa orvoksi kun sedät olivat jo autossa, mutta se meni ihmeelliseksi pälyilijäksi ja epävarmaksi. Kuunteli, haisteli ja ihmetteli, ja rullat tippuivat matkalle. Muutaman yrityksen jälkeen se sitten taas muisti mitä oltiin puuhaamassa ja rullatkin alkoivat taas kulkea. Jopa niin hienosti, että päästiin lopulta myös näytölle. Jos keskittyminen ei olisi häiriintynyt jostain hajusta tai äänestä, olisivat nämä olleet aivan loistavat treenit. Mutta ehkä se oli myös hieman liian väsy lenkin jälkeen.

Rullaa ja tulevaa rauniokautta pohtiessani, tuli mieleen hieman epätavallisempi tapa aloittaa rauniot. Ajattelin, että entäs jos otettaisiinkin raunioille rulla alusta asti. Ei alettaisikaan suoraan harjoitella etsimistä (sitä minkä takia raunioille ylipäätään menin), vaan aluksi tehtäisiin vaan ilmaisuharkkaa, joka pikkuhiljaa (uskoakseni aika pian) siirtyisi vaikeammaksi ja vaikeampiin piiloihin ja näin - simsalabim - meillä oliskin ilmaisukin mukana jo heti alusta asti. Pitää pohtia. Metsäänhän rullaa ei viedä vielä aikoihin, ei ennenkun pistot on kunnossa. Metsäharkat alkavat nyt sunnuntaina, rauniot sitten ensi viikolla. Sittenpähän sen näkee.

Hmm... taidan vetää takaisin nuo ylemmät tekosyyt väsymyksestä. Tuossa se nyt jumppaa ympäri työhuonetta lelun kanssa... Vaan johan se ottikin parin tunnin päikkärit ja taas jaksaa!

Ei siinä montaa karvaa ole

Keskiviikon agilityt
Agilitytreeneissä tehtiin taas valssiharjoituksia. Nyt aiemmin tehtyyn laatikkoharjoitukseen lisättiin vauhtia putkesta ja sitten valssailtiin laatikossa eri suuntiin. Ohjaajalla oli suuria vaikeuksia olla oikeassa paikassa menossa oikeaan suuntaan kompuroimatta jalkoihinsa ja koiralla oli jostain syystä ongelmia irrota lähetettynä esteille. Lisäksi tarvittaisiin varmuutta koiran ohjautuvuuteen ja etenkin sivusuunnassa esteille irtoamiseen. Viimeisessä harjoituksessa (C) Kit tuli aina väkisin viimeisen esteen (C) ohi mukanani. Lisäksi selän takana kulkeminen on pienoinen ongelma, eli pitäisi harjoitella sitä, että selän taa ei mennä (blind cross body line). Me saatiinkin hienoja vinkkejä vartalo-ohjauksen kuivaharjoitteluun (bodyline, valssit, takaaleikkaus, poispäinkääntö). Nyt kun vaan muistaisi harjoitella niitä!

Muuten tunnin aikana tehtiin sitten hyppysuoraa ja keppejä, ei paljon muuta. Hyppysuoralla Kit ampaisi ensimmäisellä yrityksellä parikin estettä kerralla ja rimatkin lentelivät. Toiselle yritykselle ei sitten enää hetsattu pallolla, vaan otettiin vähän rauhallisempi ote, ja sitten alkoikin sujua paremmin. Kouluttajamme vinkkasi, että kannattaa todella harjoitella hyppysarjaa, että Kit alkaisi paremmin koota itseään. Nyt se menee kovin etupainoisesti, ja sama ilmiö on nähtävissä kepeillä. Kun vauhti kasvaa, niin pakka ei enää pysy kasassa ja rytmi menee sekaisin ja lopulta se törmää keppeihin eikä enää "mahdu" pujottelemaan.

Kepit (6 suoraa) olikin sitten toinen ongelma. Aluksi ei taas osunut millään oikeaan väliin. Sitten alkoi osua, mutta Kit on nyt oppinut myöhäisen palkkaamisen takia kääntymään vikasta välistä kohti minua. Tätä yritettiin korjata, niin että kouluttaja olisi palkannut pallolla edestäpäin, mutta Kit ei katsonut sinne päinkään, vaan kääntyi aina automaattisesti vikasta välistä pois. Huoh.

Ulkokentällä saatiin sitten tosiaan ohjeita erilaisten vartalo-ohjausten harjoitteluun, ja sen jälkeen kouluttaja vielä kyseli kunkin esteosaamisen tasoa. Kun sanoin, että kokonaista puomia on menty tasan yhdellä kerralla ja A:ta ei koskaan, niin otettiin siihen lopuksi vielä ulkokentällä sekä puomi että A kokonaisena, targetti oli tietenkin päässä. Molemmat meni hyvin itse esteen kannalta, mutta targettia pitää vahvistaa vielä paljon, ja siitä pitäisi myös päästä jossain vaiheessa eroon, niin että vahvistellaan vain pelkkää kontaktilla oloa. Eli kotona pitäisi taas palata lankulle. Kovasti olisi siis kotiläksyjä, ja mitään ei olla vielä tehty.

Ruodon poseeraus

A nollaa!

Kittyn terveystulokset: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja silmäthän tiedettiin terveiksi jo aiemmin. Onnittelut ja kiitokset Maijalle ja Lindalle ihanasta ja terveestä Silakasta!

Nyt täytyy kehua kennelliiton toimintaa, on homma vähän edistynyt sitten ammoisista ajoista. Sain viime viikolla (9.4) sähköpostin, että kuvat ovat saapuneet, ja jos käyt Omakoirassa maksamassa lausuntomaksun (kuvattu 29.3), niin saat tulokset nopeammin sähköpostitse. Kävin eilen vasta maksamassa ja tänään tuli lausunto sähköpostissa. Vähänkö pätevää!

Illalla sitten terveellä lapsella agilityä. :)

Pahimpaan nälkään...

... voi syödä vaikka tukon kuivaa ja pölyistä heinää tien varresta kera maukkaan, mutta hieman kuivahkon männynkävyn....

Kit puklautti ruokaa odotellessa lattialle n. 10cm mittaisen ja 1cm halkaisijaltaan tukon heinää (kuivaa) ja sen vanavedessä tiivin kauniin (not!) ehjän ja puremattoman pienen männynkävyn. KÄVYN! Miksi? Miksi pitää syödä männynkäpy? Ja kaikki muukin vastaan tuleva... huoh. Saa se ruokaakin. Onneksi puklautti.

Mitähän muuta ei-puklautettua se on syönyt?

Tähän voisi itseasiassa lisätä myös oikeaa ruoka-asiaa. Olen unohtanut kirjoitella, että ennen pääsiäistä, kun oli nappulasäkin osto edessä, päädyin sitten Golden Eagle Holistic Chickenin (joka ei musta oikeen sopinut) sijaan Golden Eagle Premium Adult -ruokaan, joka vastaa vähän sitä vanhaa sinistä Eagle Packin Adultia. Ihan ok:lta vaikuttaa toistaiseksi.

Ilmaisuharkkaa metsässä

Oikeastaan ekaa kertaa oli nyt ohjelmassa metsässä rullan hakua, oltiin Koskelossa. Olin ajatellut, että olisi nyt sentään aukeaa ja helppoa aluetta, mutta ei ollut kovin aukeaa. Otettiin hyvin lyhyttä matkaa n. 5m ja ajattelin, että jos menee pari hyvin, otetaan sitten vikat näytölle. Mutta ei sitten tullut niin nappia, joten vahvistettiin vaan vanhaa tuttua uudessa ympäristössä. Aluksi oli ongelmaa rullan kanssa lähdössä, meinasi taas vähän täpinöittää. Maalimiehet olivat vuorotellen polun molemmilla puolilla, ja jostain syystä Kit jäi aina hummaamaan Tean luokse, kerran jopa jouduin antamaan "tuo"-käskyn. Kit vaan yritti tarjota rullaa Tealle. Ilmeisesti Tean hanskoissa oli jotain mielenkiintoista, koska ilman hanskoja tehty viimeinen haku toimi normaalisti. Toiselta puolelta taas palautus toimi suht koht ok alun "kahvittelujen" jälkeen.

Ja taas palautus ontui, vaikka olin päivällä ottanut rullanpitosulkeiset vahvistaakseni rullan suussapysymistä. Siitä huolimatta rullat tuppasivat tipahtelemaan maahan vähän ennen luovutusta. Vaikeaa oli myös oma liikkuminen, koska en uskaltanut lähteä vipeltämään hirveän reippaasti, kun sitten en puskilta olisi yhtään nähnyt mitä maalimiehellä tapahtuu.

Mutta hyvinhän se meni, kun ottaa huomioon, että oltiin ekaa kertaa oikeen metsässä ja välillä ihan pusikossakin. Sain hyvän vinkin miettiä rullan luovutusasentoa, että jos norskia luovutetaan pää yläviistoon kuten noutokapulaa, sitä on vaikea tiputtaa kesken. Eli voisin yrittää pikkuhiljaa nostaa sitä käteen luovutusta. Nythän tyrkkään kättä leuan alle, mutta jos pikkuhiljaa käsi nousisikin ylemmäs, nousisikohan leukakin? Ja sitten ei rullakaan mukeltuisi pihalle? Mutta ei tämä nyt siis mikään iso ongelma ollut, mutta saisipa tuollakin varmuutta lisää. Ja se loppuasento kuitenkin on sivulla (kait, ehkä, toivottavasti), niin miksei. Tänään ennen treenejä kotona pelatessa otin pariin kertaan sen sivulle ja hyvin kesti, kun olin ensin hetsannut ja nostattanut rullalla muuten.

Treenien jälkeen käytiin Nuuksiossa lenkillä etsimässä "neulaa heinäsuovasta" eli eilisessä yökokeessa kadonnutta camo-peitettä. Ja Nukahan sen löysi, taitava epeli. Ja Jasu ilmeisesti haistoi, koska alkoi yhtäkkiä siinä lähellä haukkua hyvin epäluuloisesti nenä ilmaa haistellen. Kun toin camon lähemmäs, se oikeen pelästyi. Hetken ehdin jo miettiä, että haistoiko se karhun ja sitä haukkui, mutta ehkä ei ... Kit juoksi kuin pieni eläin. Se ei ole juuri koskaan aiemmin ennen näitä lopputalven nuoskakelejä saanut kunnon hepuleita, mutta nyt se on vedellyt useammankin kerran hullunhepulia lumi roiskuen.

Ja aamulla kepiteltiin kantohangella, kun alapihalle sai kivasti kepit pystyyn. Ei olisi pitänyt, ohjaajalta meni hermot, ja koira otti streessiä ja ei enää osannut pujotella ollenkaan.... ei sovi minun hermorakenteelle, ei.

Keskiviikkoagit

Kahden viikon tauon jälkeen päästiin taas vakkaritreeneihin. Hallissa oli kaamea kaaos, koiria haukkua räksytti, ettei meinannut kuulla omia ajatuksiakaan, ja pari koiraa penturyhmässä rallasi vähän väliä ympäri kenttää. Kittyllä oli ymmärrettävästi hieman keskittymisvaikeuksia, ja selvästi se vähän stressasi yleistä häsinää. Että siihen nähden treenit meni ihan ok.

Tehtiin pari erää viuhkahyppysarjaa, se meni hyvin. Sitten apuohjaajan kanssa pituutta, rengasta ja muuria. Pituus (kolme palaa, ehkä n. 70cm) ja muuri (medi) menivät hienosti pallolla hetsaten. Rengas nostettiin maxiin, ja heti tuli alitus. Mutta se medi-rengaskaan ei ole kovin vahva, joten sitä pitää kyllä ensin vahvistaa ja paljon.

Keppejä tehtiin kuutta suoraa. Itsekseen kun tehtiin muutama kerta, ne meni hyvin, mutta sitten jo tunnin loppupuolella, kun yritettiin kouluttajan kanssa, niin aika paljon tuli huteja. Kun eka väli löytyy oikein, pujottelu kyllä sujuu, mutta välistä se suhaa jopa kolmanteen väliin! Minun pitäisi antaa sille enemmän tilaa. No, nyt ei oikein pystytä tuota harjoittelemaan kotona, ennen kun maa sulaa, joten edistyminen saattaa olla hidasta.

Lopuksi päästiin tekemään taas double boxilla valssiharjoituksia. Kovasti vaatisi harjoittelua, etenkin ohjaajalle. Pitänee pikkuhiljaa alkaa suunnitella aitojen nikkarointia.

Lopuksi tehtiin itseksemme keinua, kun ei keinuope ollut paikalla ja keinu oli kuitenkin siinä ihan tyrkyllä. Viimeksihän tehtiin medimuurinpalan päälle. Nyt kokeilin sitten hihnassa ihan suoriltaan ilman mitään apuvehkeitä, keinu kääntyi ja paukahti omalla voimallaan alas (aika kovaa paukahtelikin). Hienosti se meni ja jarrutteli, toki jarrutin myös itse hihnassa. Ehkä se jarrasi vähän enemmän, kun aiemmin, kun palkka on ollut apuohjaajalla keinun päässä. Mutta aivan mallikelpoisia esityksiä! Ainoastaan yhden kerran tuli pieni rimakauhu, ja se hyppäsi juuri ennen alasmenon kontaktiosaa pois, mutta uudelleen mentäessä meni taas tosi hyvin.

Eilen illalla käytiin tallailemassa ja merkkaamassa tämän aamun hakukoealuetta Nuuksiossa. 2h rämmittiin yllättävän syvässä hangessa, sai kelpielapsikin liikuntaa! Tänään sitten kokeen jälkeen en kertakaikkiaan jaksanut liikkua mihinkään, joten koiratkin joutuivat tyytymään pellonvarren tallaukseen. Kit sai kuitenkin lumipalloja jahdattavakseen, joten vähän exstraa sille.

Huomenna olis patukkaa tiedossa pitkästä aikaa! Ja vihdoin selvisi pelastuspuolen tämän kauden harjoitusryhmätkin. Saatiin iloiseksi yllätykseksi paikat sekä haku- että raunioryhmästä, niistä mihin toivottiinkin. Raunioille mennään, että Kit oppisi tarkennusta, sekä tiettykin erilaiset alustat ja paikat, sekä hallintaa.

Tässä loppukevennykseksi pääsiäisen vesileikkejä. On se vaan niin "viisas" ....

Känni-Keijon etsintää ja vetinen pääsiäinen

Eilen oltiin hälypuolikkaissa, jotka oli yhteistreenit SPR:n kanssa Espoon Puolarmaarissa. Ensin toimin apukartturina SPR:n kartturille ja melkein-hälykoira-Katlalle. Se oli nopea, Kattis teki löydön lähes heti. Sitten Kittenskin pääsi hommiin, ekaa kertaa vähän niinkun oikeaan etsintään. Sama SPR:n Laura lähti kartturoimaan meille, apukartturia ei saatukaan. Koska Kit ei vielä ilmaise, ei minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa, kun pitää se liinassa, muuten se olisi ahdistellut ilman palkkoja olevaa rooliaan vetävää maalimiestä ties missä ja minä olisin ollut ties jossain muualla. Saatiin meidän mittapuun mukaan liinaetsintään aika iso alue, mutta kun pyysin vähän "vink, vink" niin saatiin vinkkiä miten lähteä halkomaan aluetta, ettei tarvisi loppuiltaa risteillä siellä liinan perässä.

Ja niin me tehtiin. Aluksi kierrettiin kävelytietä pitkin tuulen yläpuolella kaksi reunaa, että päästiin sinne minne meidät oli vinkattu. Kit veti ihan hulluna hajuja koko kävelyteiden pätkät. Metsään kun päästiin, se lähti samantien vetämään ja veti hyvin määrätietoisesti. Huomasin että länsipuolella tuulen yläpuolella oli samantapainen metsäukkojen hökkeli missä Katlan maalimies oli ollut, ja "bling" - lamppu syttyi: "tuolla sen täytyy olla". Kit kuitenkin veti reippaasti ohi n. 15m päästä eikä reagoinut millään tavalla hökkeliin. Vähän ihmettelin, että kyllä sieltä pitäisi hajua tulla. Mutta Kit vaan jatkoi eteenpäin. Huomasin, että se jäljesti lumessa olevia jälkiä, mutta enhän yhtään tiennyt mitä ja kenen jälkiä ne oli. Päätin, että ettei vaan mennä ohi, käydään katsomassa se hökkeli kuitenkin. Mutta Kit lopetti hösäämisen samantien, kun käännyttiin. Ja eihän siellä hökkelissä ketään ollutkaan, mitä ihmettä?! Olisit luottanut koiraasi. Jatkettiin siis taas sinne minne Kit oli halunnut, ja kun hyvin määrätietoinen tempoilu ja intoilu vaan jatkui, annoin sen mennä. Lopulta näin itse maalimiehen meistä vasemmalle n. 20m tuulen yläpuolelle, joten päästin liinan irti ja annoin Kittyn työstää lopun vapaasti. Se haki hajun tuulen alapuolelta ja teki löydön. Aikansa se siinä kieppui kyljellään makaavan humalaisen Keijon ympärillä, mutta kutsusta sain sen pois ja palkkasin itse, vaikka hetken mietinkin keskeyttäväni Keijon roolin heittämällä palkkarasian. Myöhemmin sitten Keijo palkkasikin ja leikki vähän Kittyn kanssa. Ei ollut ongelmia viinalta tuoksahtavassa maalimiehessäkään.

Oli se taas taitava, olisi taas pitänyt vaan luottaa siihen! Ja hyvin se jaksoi, ja palasi innokkaasti hommiin vaikka vedin sen kesken pois hajulta. Kesti hyvin myös sen, että jarruttelin sitä liinassa paikoin aika kovastikin (aika työ rämpiä perässä siellä hangessa).

Pääsiäistä vietettiin perinteisesti Klamilassa, kelit olivat surkeat, hanki upottavaa ja vettä satoi melkein joka päivä. Kittyä vetiset kelit eivät haitanneet, ja sillä oli ihan omatkin vesileikit, jotka jatkuivat sitten suihkun ja saunan merkeissä. Se on melkoinen saunoja, kiipesi ihan itse ylälauteille ja nautti lämmöstä! Nypin siitä karvoja, ja nyt siitä on melkein pelkkä ruoto jäljellä. Silppa Silakan Ruoto.