Vuosi vaihtui ja synttäreitäkin juhlittiin

Ensin tärkeimmät, eli helmikuun juhalviikot on taas vietetty. Mun seniorit! Kumpikaan ei kyllä onneksi vaikuta yhtään sennukoiralta.

My täytti 20.2. 7 vuotta  

Kitty täytti 27.2. 11 vuotta!

Jos sitten jotain katsausta menneeseen vuoteen, vaikka tämä uusi onkin jo pitkällä. Mitä me saatiin aikaan vuonna 2019? Aika paljon! Kun lähtökohta oli se, ettei ollut mitään varmuutta Myn tulevaisuudesta, kestääkö se edes normielämää. Mutta niin se vaan toipui riittävän pitkällä levolla ja kuntoutuksella. Oletus siis on, että syksyllä 2018 alkanut ontuminen johtui pohjelihaksen revähdyksestä eikä samalla diagnosoidusta nuljuluun luupiikistä tai SI-nivelen alkavasta nivelrikosta. Koska nyt Myyppä on pysynyt kunnossa! Tammikuussa 2019 vaihdettiin fysioterapia osteopatiaan, ja Myn lannealue saatiin suoristumaan ja SI-nivel pysymään suorana ja liikkuvana. Vasen puoli on jäykempi kun toinen, mutta vielä se liikkuu. Tämä on ihan voitto meille ja toivotaan, että saadaan ylläpidettyä tilanne mahdollisimman pitkään ennenkun selkä tai luupiikki alkaa oireilla, jos alkaa.

Alkuvuonna oltiin päästy jo palaamaan pikkaisen harrastusten pariin, tehtiin lähinnä nose workia ja rallytokoa. Tammikuussa käytiin kokeilemassa nose workin hajutestiä, mutta ei oltu vielä valmiita. Ja sittemmin nose on kyllä jäänyt, kun päästiin palamaan muihin lajeihin. Toki sitä on välillä tehty ihan mielenvirkistyshommiksi.

Rallytokoa treenattiin ahkerasti alkuvuosi ja helmi- ja maaliskuussa käytiin yhteensä 4 koetta, joista 2xALO 100p ja RTK1 sekä AVO 100p ja 87p. RTK2 viimeisteltiin sitten toukokuussa 90p suorituksella. Alkuvuonna oli ajatuksena päästä vielä syksyllä kisaamaan voittajassa ja meillä olikin alkusyksystä tosi hyvä kurssi missä tehtiin jo kivasti voi/mes ratoja. Mutta päätin sitten kuitenkin olla treenaamatta enempää rallya, koska My nostaa siitä niin hirveästi kierroksia, että se teki aika paljon hallaa meidän tokolle, jossa muutenkin oli ilmennyt pitkän tauon jälkeen ylivireongelmaa. Rally siis jäi odottamaan.

Tokoa alettiin treenata maaliskuun tietämillä, kun osteopaatilta näytettiin vihreää valoa. Ai että! Ja äkkiseltään kipaistiin jo huhtikuun lopussa kokeeseen testaamaan osaamista, ehkä hieman liian epävarmalla osaamisella. Mutta niin vaan My oli kokeessa ihan super, ja saatiin 1-tulos hyvillä pisteillä (299p). Siitäpä sitten luulin, että nyt vaan äkkiä pari koetta lisää ja se on valio, ja sitten päästään sm:iin ja vaihdetaan rallyyn ja ja ja... vaan eipä se niin mennytkään. Koko paketti hajosi ja tehtiin seuraavassa kolmessa kokeessa ihan pohjanoteerauksia. Siitä alkoi sitten 5 kuukauden kisatauko ja treeniputki. Kesällä treenattiin 2-3 krt/vk alkuun yksittäisiin liikkeisiin varmuutta takaisin ja myöhemmin kokonaiskuuksia. Syksyllä päästiin Maarit Hellmanin mielettömän hyvään oppiin, kun Kirkkonummen Kennelkerho on järjestänyt kerran kuussa valmennukset, jotka jatkuvat vielä nyt talvella/keväälläkin.

Tokokokeeseen mentiin tauon jälkeen vasta marraskuussa, ja siltä sitten napsahtikin jälleen hienolla suorituksella 1-tulos (284 p). Ja taas kuvittelin, että vielä yksi koe, niin vaihdetaan rallyyn... mutta kun ei. Se viimeinen ykkönen on kyllä niin kiven alla, ettei tosikaan. Paketti on pysynyt kivasti kasassa ja Myn osaaminen alkaa olla aika hyvää. Suurin ongelma on ylivire ja sen aiheuttamat lieveilmiöt ja keskittymisen puute, ja sitten niitä virheitä tulee. Millon minnekin, mutta yleensä se on kuitenkin ollut ruudun nolla, joka vie mahdollisuuden ykköseen. Pari kertaa se on ollut niin lähellä. Kerran mokasin itse, kun aloin siirtää Mytä ruudussa ja vielä väärällä käskyllä, joten nollattiin ruutu ja sen mukana ykköstulos, ja My olisi kuulemma ollut ruudussa - nippanappa. Ja viimeksi oli sitten jo todella huonoa tuuria kokeessa, kun edellinen koira pissasi ruutuun ja sen paikkaa vaihdettiin. Tämä ruutuvaihtoehto oli paljon vaikeampi, ja My eksyi ihan totaalisesti. Uskon, että olisi osannut sen alkuperäisen ruudun... tai jos se olisi mennyt maahan ekalla käskyllä kaukojen alussa (niitä ylivireen aihettamia typeriä virheitä), oltaisi saatu ne puuttumaan jääneet 8p. My oli kokeessa kuitenkin pääosin superhyvä ja virekin "ihan kiva". Tässä mennään nyt koe kerrallaan, mutta kun niitä kokeita on tosi vähän ja niihin on vaikea saada paikkaa. Päälle painaa kevät ja lämpö, sekä tuleva sääntöuudistus. Toisaalta, en nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, ettei opeteltaisi uusiakin sääntöjä, aika näyttää. Vaikka ajatus on ollut vaihtaa sitten rallyyn.

Paljon muuta ei ollakaan treenattu tokon lisäksi. Muutama kerta käytiin syksyllä peltojäljellä, ja hyvin meni vanhasta muistista lähes vuoden tauon jälkeen molemmilla. Ja rakennusetsntätreeneissä on käyty mielenvirkistykseksi ja vaihtelun vuoksi jokusen kerran talven aikana.

Myn vuoden 2019 tulokset:
EVL1 299,00 Lohja 27.4.2019 (hieno!)
EVL3 200,50 Kirkkonummi 11.5.2019 (ruutu, kierto nolla, kaukot 5)
EVL3 220,50 Vantaa 24.5.2019 (ruutu 0, kaukot 5)
EVL0 155,50 Loviisa 9.6.2019 (kaikki päin peetä, liian kuuma)
EVL1 284,00 Vantaa 2.11.2019 (hieno!)
EVL2 247,00 Kirkkonummi 17.11.2019      (ruutu 0, luoksari 7)
EVL0 182,00 Espoo 26.12.2019 (ruutu, kierto, tunnari 0 - ylivireongelmia, jotka alkoi kierron nollasta)

ALOHYV 100 Vantaa 10.2.2019
ALOHYV RTK1 100 Vantaa 10.2.2019
AVOHYV 100 Lohja 9.3.2019
AVOHYV 87 Lohja 9.3.2019
AVOHYV RTK2 90 Vihti 19.5.2019

Lisäksi 15.9. käytiin Myn kanssa SBCAK:n järjestämässä luonnetestissä Helsingissä. Tuomarit Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää. Tulos 114p ++, hyväksytty. Pisteitä meni häiritsevästä vilkkaudesta - ai miten niin...!?

Terveyspuolelta mennyt vuosi oli Myn osalta merkittävästi parempi kuin edellinen. Mitään suurempaa ei ollut, käytiinkö kertaakaan lääkärissä paitsi hakemassa yksi carttis-kuuri syksyllä. Osteopaatilla on käyty vaihtelevalla tiheydellä, välillä ollut isompaa jumia esim liukastumisen seurauksena ja käyty 2vk välein muutama kerta, sitten taas menty 6-7 vk hoitovälillä. Sen pidemmäksi en ole uskaltanut venyttää.

Kittyn osalta sensijaan oli isompikin mutka terveyden kanssa, kun kesällä sillä todettiin sydämen sivuäänen voimistuneen selvästi. Sydänultra paljastikin sitten mitraaliläppävuodon ja siitä asti Kitty on syönyt kahta sydänlääkettä. Mutta koira itsessään on voinut hyvin, eikä oireile sydänvikaansa mitenkään. En ole rajoittanut sen menemisiä tai tekemisiä ollenkaan. Silmien kanssa oli keväällä ja kesällä ongelmia (vestistystä) ja niihin meni pari tippakuuria ja voidekuuri. Edelleen toinen silmä vuotaa hieman, mutta nyt on yritetty pärjätä Bepanthen tipoilla, kun lääketipoista alkoi tulla kortisolikiteitä sarveiskalvoon. Varsin pirteä ja reipas 11-vuotias se on, vielä vois ihan pennusta mennä. Treenit on kyllä Myn varjossa jääneet aika vähiin, mutta aina se on saanut jotain hömpätä.

Vuoden 2020 tavoitteet...
Pitää koirat terveenä! Olishan ne TVA ja RTVA kivat saada Mylle.

Vuosi vaihtui

Sinne jäi taakse 2017. Vuosi oli pitkästä aikaa parempi kuin aiemmat. Koirat oli pääosin terveitä, Kittyä tosin vaivasi loppuvuodesta sitkeä pissitulehdus. Toivotaan, että se on nyt selätetty.

Treenirintamalla hieman yllättäen treenattiin ylivoimaisesti eniten tokoa! Ja Myn osalta saatiin kasaan huimat tulokset: 3xAVO1 ja VOI1+rotumestiksien luokkavoitto voittajasta. Kittyn kanssa ei kisattu missään lajissa, hupsista. En vaan saanut aikaiseksi edes suunnitella rallytokokisoja ja tokon EVL:ään se ei vaan ole ollut vieläkään valmis. Paitsi raunioilta käytiin uusimassa peruskoe.

Myn kanssa treenattiin ahkerasti agia 1-2 krt/vk. Toukokuussa saatiin eka nolla kolmosista, mutta sitten oma polvi alkoi kiukutella, joten oltiin puoli vuotta kisatauolla, treenattiin kyllä. Joulukuussa pari kisastarttia, joissa yksi hieno rata ja nollakin hyvin lähellä. Kesällä käytiin hakemassa uusi mittaustodistus, My mitattiin 46-47 cm, joten jatkossa kisataankin sitten pikkumakseissa - niin hienoa, että saatiin tämä uusi säkäluokka! Tarkoitus on nyt kisatakin taas ahkerammin heti alkuvuodesta lähtien.

Vuosi sitten kirjoitetut tavoitteet täyttyivät Myn osalta hienosti, Kittyn osalta evl-korkkaus ja rallykokeet eivät toteutuneet.

Tavoitteet 2018:

Terveys!

Kitty

• EVL -korkkaus (ja ykkönen). 
• Rallysta avoimeen pääsy.

My

• EVL-korkkaus ja tavoitteena ykkönen jo keväällä, TVA! (kova tavoite, mutta tuleepahan treenattua!). SM:iin yksilöihinkin, jos rahkeet riittää!
• Kai se Mykin voisi Kittyn siivellä ne pari rallykisaa käydä.
• Agissa nollakantaan kiinni! Kevät näyttää onko SM:t liian kaukainen haave.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Niin päättyi 2016. Mitä saatiin aikaan? Toisaalta paljonkin, toisaalta ei juuri yhtään mitään. Opeteltiin elämään pienemmällä laumalla, ja sopeuduttiin siihen hyvin. Vaikka Nukaa toki on hirveä ikävä edelleen. Kitka kävi täydentämässä laumaa kuukauden verran, ja tuli todettua että tämä 2 koiran lauma on just hyvä ja riittävä nyt tähän hetkeen. Vaikka vähän väliä löydän itseni selaamasta kelpiepentueita...

Nuuksio 24.9.2016

Vuoden aikana päästiin tekemään kelpejen kanssa kolme hienoa lomareissua. Talvilomalla helmikuussa harrasteltiin talviurheilulajeja (lumikenkäily ja hiihto) Saariselällä ja kesäkuussa oltiin Ivalossa pelastuskoiraleirillä ja käytiin samalla Saariselällä agikisoissa. Kesälomalla veneiltiin lähes pari viikkoa Saimaalla. Hienot reissut!

Kiilopää 24.2.2016

Kaunispää 10.6.2016

Kaukaan Väärä, Pihlajavesi 18.7.2016

Miten treenivuosi sitten meni? Vuosi sitten suunnittelin:

"Ensi kaudelle en aseta mitään tavoitteita. Pääasia, että koirat pysyisivät terveinä. Puuhastellaan sen verran mitä hyvältä tuntuu. Haaveissa olisi palata pitkän tauon jälkeen raunioille, lisäksi ainakin tokoa molemmille ja Mylle agilityä. My varmaan kisaa tokossa ja aksassa, täytyy katsoa mihin jamaan saadaan Kittyn toko. Jos raunioille päästään, niin Kitty kyllä voisi loppukoetta yrittää."

Aikalailla suunnitelmien mukaan mentiin, puuhasteltiin ja tuntui hyvältä. Treenirintamalla oltiin melko ahkeria. Pääasiassa tokoa, agia ja raunioita, mutta vähän hakua ja uutena rallyakin. Kisaaminen jäi hyvin vähiin, tokossa ei kisattu ollenkaan.

Kitty:

• Terveyden osalta kohtuullisen hyvin. Pari pissitulehdusta ja vähän jumia etupäässä, ei sen kummempaa.
• Kitty pääsi raunioille! Se sai ihan oman treeni-illan. Loppukoetta yritettiin toukokuussa ja lokakuussa, mutta ei saatu hyväksyttyä. Lokakuun kokeessa Kitty oli superhieno, mutta ei saanut minkäänlaista hajua viidennestä maalimiehestä. Lokakuussa osallistuttiin myös Espyn joukkueessa raunioiden kaupunkiotteluun, ja meidän joukkue voitti ylivoimaisesti. Eniten mieltä lämmitti, että vielä jälkeenpäinkin kuulin, kuinka tuomari oli kehunut Kittyä parhaaksi rullakoiraksi mitä on nähnyt raunioilla. Onhan se!
• Tokoa treenattiin keväällä ja syksyllä hallikaudella ahkerasti, kesällä en taas saanut itseäni kentille oikein ollenkaan. Jonkun verran käytiin syksyllä Kauklahdessa kimppatreeneissä. Hallikaudella on työstetty uuden evl:n liikkeitä, jotka alkuvuodesta meinasivat aiheuttaa ihan harmaita hiuksia, mutta syksyllä homma nytkähti kivasti eteenpäin. Kokeisiin ei kuitenkaan vielä ole asiaa. Lueskellessani sm-kisojen sääntöjä aloin pohtia pitäisikö säästellä Kittyä voittajaluokkaan, koska evl:ään sen rahkeet ei riitä. Jos siis satuttaisi joku joukkue saamaan kasaan ja Kittyä tarvittaisiin sinne.
• Rallytokoa treenattiin syksyllä kuukauden verran, kun päätin mennä oman seuran kisaan. Sieltä ekasta kisastamme alokasluokasta hyväksytty tulos, 89p.
• Muutama haastava jälki tehtiin syksyllä, niissä Kitty on kyllä ihan pro.
• Esineitäkin se on päässyt treenaamaan jokusen kerran.
• Näyttelyssäkin käytiin pokkaamassa erkkarista käyttöluokan voitto ja PN3.

Nuuksio 2.10.2016

My

• Terveys oli ok, ei mitään kummempia. Alkuvuonna ihmeteltiin kanittavaa vas. etujalkaa, mutta mitään syytä siihen ei löytynyt, joten annettiin sen sitten olla. Syksyllä on taisteltu rintarangan jumin kanssa ravaamalla fyssarilla 3-4 vk välein. Nyt tällä viikolla käytiin sitten osteopaatilla, mutta mitään jumia kummempaa sieltä ei kuitenkaan löydy. Otetaan jatkossa osteopaatti ohjelmistoon säännöllisesti.
• Agilityä treenattiin ahkerasti kesän parin kk taukoa lukuun ottamatta. Kisaamaan palattiin huhtikuussa puolen vuoden tauon jälkeen. Kakkosiin noustiin 29.5. ja kolmosiin 20.8. Muutamat kolmosten startit kisattiin loppuvuodesta, mutta paljon on vielä treenattavaa.
• Tokoa treenattiin hallikaudella ahkerasti. Ajatuksena oli käydä syksyllä avoimen kokeessa, mutta eipä sitten menty. Liikkeet alkaa kyllä olla aika kivalla mallilla, mutta kokonaisuuksia pitäisi rakentaa, palkattomuutta, häiriöitä ja liikkurointia.
• Rallytokossa käytiin Mynkin kanssa, 86 p saaliilla.
• Hakua treenattiin melko laiskasti. Alkuvuonna jumpattiin talvitreeninä rullaa, mutta ei se vaan edistynyt. Koira osasi kyllä, muttei viitsinyt kantaa rullia, sitä yökötti ne. Syksyllä vaihdoin rullat toiseen materiaaliin, ja johan alkoi kulkea. Päästiin tekemään ihan normi pistoja ilmaisuilla muutama kerta. Loppusyksystä ei sitten treeneissä taas käytykään. 
• Esineitä treenattiin jokusen kerran. Vieraiden esineiden palautus parani kummasti, kun saatiin rullailmaisu toimimaan.

Kotipuska 3.11.2016

Tämän vuoden tavoitteet?

Kitty:

• Terveys! Ja hyvä fyysinen kunto.
• Tokossa evl-korkkaus, ja ykkösiä. Vaatii kevään ahkeraa treenausta.
• Muutamia mielenvirkistysjälkiä.
• En ole vielä päättänyt mennäänkö keväällä raunioille vai ei... ehkä ei, jolloin peruskokeen uusinta viimeistään syksyllä. Jos mennään, niin se loppukoe. Ja voisihan sitä loppukoetta yrittää keväällä vaikkei olisikaan ryhmässä.
• Jos omissa seuroissa järkätään rallytokokisoja, niin niissä varmaan pyörähdetään ainakin Kittyn kanssa. Alokasta ylemmät luokat jäänevät kuitenkin eläkelajiksi.
• Missikisojen osalta Kitty saattais pyörähtää erkkarissa, muuten ei varmaan näyttelyissä käydä.

My

• Terveys ja kunnon pysyminen hyvänä, että vältyttäisi jatkuvalta jumimiselta.
• Tokossa AVO1, mahdollisesti jopa voittajan korkkaus syksyllä.
• Agissa pitäisi päästä tekemään tasaista suoritusta ja sen myötä niitä nollia. Mitään tulostavoitteita en vielä aseta, mutta olishan se serti enemmän kuin kiva. Tuskin saadaan sm-nollia kasaan, eikä ainakaan olla vielä valmiita niihin karkeloihin.
• Hausta ja tottiksesta en aseta mitään tavoitteita, saatetaan treenailla hakua, mutta kun ne paukut... kisaamaan siis tuskin päästään.

Huhmarinjoki 12.12.2016

Kotipuskassa 12.12.2016

Uuteen vuoteen pienemmällä kokoonpanolla

Vuosi 2015 oli raskas ja vaikea. Koirat sairastivat, niitä operoitiin, oli huolta ja murhetta. Lopulta vuosi päättyi kaikista raskaimmin mitä kuvitella voi - oli tullut Nukan aika lähteä. Laumamme on  tärkeintä jäsentä vailla, se on puolet pienempi. Niin päättyi 16,5 v kestänyt karvasetien aikakausi. Hyvästi Nuka, olit maailman ihanin ja kultaisin.

Nuka 3.10.2002-25.12.2015

Vuoden 2015 aikana ei tuloksellisesti saavutettu paljon mitään, vaikka toki edistymistä etenkin Myn osalta tapahtui paljon monessa lajissa. Kun katson vuosi sitten asetettuja tavoitteita, niin aika hyvinhän ne kuitenkin tuli täytettyä - terveyspuolta lukuunottamatta.

Kitty ehti helmikuussa suorittaa tokossa VOI 1:sen ja menolipun EVL:ään ennen polven hajoamista. Lokakuussa uusittiin raunioiden peruskoe. Muuten vuosi on mennyt kuntoutukseen. Syksyllä päästiin pikkuhiljaa treenaamaan tokoa.

My aloitti agilityn ja tokon kisauran syksyllä, agilityssä ei mainetta niitetty, mutta tokossa ihan kivasti 3:n startin myötä TK1 höystettynä joukkuepiirimestaruus kullalla ensimmäisestä kokeestamme. Haku-uraa ei päästy aloittamaan, vaikka siitä haaveilin. Myn vire nousi liiaksi, hakupakka levisi ja lopulta päädyin vaihtamaan ilmaisua, joka on ihan kesken. Samoin tottis on vielä kesken, BH sentään suoritettiin kesäkuussa. Kesällä My alkoi ahdistua laukauksista. Tuleva kevät-kesä näyttää mitä jaksan alkaa paukkujen suhteen tekemään, treenataanko vielä hakua vai tippuuko hanskat. Onhan noissa muissakin ihan tekemistä.

Ensi kaudelle en aseta mitään tavoitteita. Pääasia, että koirat pysyisivät terveinä. Puuhastellaan sen verran mitä hyvältä tuntuu. Haaveissa olisi palata pitkän tauon jälkeen raunioille, lisäksi ainakin tokoa molemmille ja Mylle agilityä. My varmaan kisaa tokossa ja aksassa, täytyy katsoa mihin jamaan saadaan Kittyn toko. Jos raunioille päästään, niin Kitty kyllä voisi loppukoetta yrittää.

Sitten heitä oli vain kaksi

Vuoden päätös

Vuosi lähenee loppuaan, aikamoinen vuoristorata oli mennyt vuosi. Jos sen kiteyttäisi, niin Kittyn alkuvuosi oli menestystä (HK1, FI MVA, agin sm-nollat+kisat) ja loppuvuosi sairaslomaa. Myn vuosi oli hakua, hakua ja aksan perusjuttuja, ja vähän tottistakin. Vielä ei kisakentät ole meitä kutsuneet, eikä ihan hetkeen vielä kutsu, niin paljon on kesken, vaikka paljon on menty eteenpäinkin.

Vuoden lopussa ollaan tilanteessa että Kitty on taas kunnossa, ja toivottavasti pysyy!! *kop, kop* Treenataan alkuvuosi aksaa, mutta kisoihin ajattelin mennä vasta keväämmällä. Sensijaan tokossa olisi vihdoin tarkoitus päästä korkkaamaan voivoi-luokka, kun loppuvuoden aksa-saikun aikaan saatiin lopulta tunnaria eteenpäin.

My jatkaa aksan, hyppytekniikan ja tottiksen treenaamista, kisoja ajatellaan aikaisintaan keväällä, ehkä vasta kesällä. Keväällä palataan myös hakutreeneihin.

Mylle oli varattu joulua edeltävällä viikolla fyssari, mutta Nuka loukkasi itsensä edellisenä päivänä liukastuessaan, joten Myn vuorosta suurin osa meni Nukan hoitoon (joka paranikin siitä sitten nopeasti!). Mutta sen verran ehti käsittelyyn, että oli taas vino ja pari kipupistettäkin selässä.  Tänään oli sitten Mylle uusi fyssarivuoro. Olen tsempannut tässä välissä taas hihnan kanssa, eli että veto tulee koiran vasemmalta puolelta ja eipäs ollutkaan enää vino. Eikä kireyksiäkään missään, oujee! Mutta tarkkana sen kanssa saa olla, että elämä pyörisi vain koiran vasemmalla puolella. Kittyn kanssa mennään tammikuussa taas Karoliinan tsekkiin. Tästä on kuitenkin hyvä lähteä tulevaan vuoteen.

*     *     *

Sitten ne tavoitteet 2014, toteutuiko ne. Osa kyllä, moni ei.

Tavoitteita vuodelle 2014

Kitty
- Agissa sm/karsintanollat kasaan, sertin metsästystä

• sm-nollat saatiin, karsintanollista puuttui voitto, sertiä ei saatu :(

- Tokossa VOI1

• ei kisattu tokossa koko vuonna

- HK1 (jos ohjaaja jostain löytää hakumotivaation keväällä, nyt se on hukassa)
- Jos saadaan HK1, niin sitten Kitty ehkä vaihtaa jälkeen

• HK1 saatiin! Ja HK2 alkoi kutkutella mielessä, mutta sitten loppuvuosi menikin saikulla. Jälkeä tehtiin kesällä muutamia, mutta kisoja varten olisi pitänyt treenata janaa ja jälkivarmuutta. Voi olla, että Kittyn kanssa keskitytään nyt vaan tokoon ja aksaan, aika ei riitä kaikkeen kahden kanssa.

- näyttelystä jos sen viimeisen sertin saisi...

• Saatiin ja sen myötä FI MVA -titteli 25.5. Salosta

- raunioilla loppukoe? Maastossa TT.

•  Pelastuspuolen kokeita ei käyty. Suunnittelin kokeita syksylle (vaikkei oltu edes raunioryhmässä), mutta sairasloman takia ne jäi. Keväällä täytynee käydä uusimassa raunioperuskoe, jotta vss-pätevyys säilyy.

Mylle en aseta mitään hirveitä konkreettisia tavoitteita
- tottista, tottista!

• Treenattiin jonkun verran, 1krt/kk Suskin opeissa, mutta omatoimitreenaaminen jäi ihan liian vähälle. Palasia on kyllä paljon olemassa, kestoa ja palkattomuutta pitäisi rakentaa seuraavaksi ja yhdistellä palasia.

- hakua, pistot kuntoon! Ilmaisun valitseminen ja sen kenttätreenaamisen aloittaminen. Haukkua se kovasti tarjoaa...

• Pistot on kunnossa, risteilyäkin vähän yritettiin, pitkiä ratojakin tuli tehtyä (150-200m). Ilmaisua alettiin kesällä harjoitella ensin kenttätreeninä ja sitten maastossa, loppukaudella myös etsinnän yhteydessä, mutta edelleen purkille hakkuen. Suurin ongelma oli maalimiehen pussailu, mutta ihan kivaan vaiheeseen jäätiin marraskuun lopussa ennenkun jäätiin talvitauolle.

- agissa esteopetus pakettiin, iloista menoa ja tarkkaa ohjausta

• Esteopetus on vielä keppien ja kontaktien osalta kesken, samoin hyppytekniikkatreenit, jotka aloitettiin syyskuussa. Tarkkaa ohjausta tämä ohjaaja ei taida oppia koskaan...

- onnistuisikohan syksyllä tokosta ALO:n korkkaus, jos alkaisi treenata?

• No ei todellakaan, kun ei treenattu :D

- johonkin näyttelyyn sen voisi kiikuttaa ainakin kerran

• Erkkarissa käytiin, ja siellä JUN ERI/2 SA  hienosti 8 junnunartun joukossa.

- raunioilta sove syksyllä? vaatii seuraamisen ja telineiden opettelun

• Ei asiaa kokeeseen, kun ei oltu vakkariryhmässä että olisi päässyt harjoittelmaan häiriöitä, lähinnä ampumista. Etsiminen ja telineet olisi kyllä kunnossa.

- terveystarkit keväällä 

• Terveystarkeissa oltiin 5:n pennun voimin  ja Myn saldo A/B, silmät, kyynärät, polvet terveet.

*     *     *

Tavoitteet 2015

Kitty

• Terveenä pysyminen!
• Agiserti
• Tokossa VOI1, ehkä jopa EVL1 jos saisin tsempattua treenaamisen kanssa (paitsi just kuulin 1.8. tulevista evl-sääntöuudistuksista ... ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, tarvis treeniseuraa)
• Raunioilta peruskokeen uusiminen, tai loppukoe
• Jäljen treenaamista, jos motivaatio löytyy - kokeeseen?

My

• Terveenä pysyminen
• Agiesteet kuntoon, ohjausvarmuutta, lähdössä pysyminen, kisaamaan kesällä/syksyllä
• Tottis kasaan, BH kevällä
• Haku kasaan, HK1 syksyllä (esineetkin tarttis treenata!)
• Ehkä syksyllä tokossakin ALO1/AVO1, jos saadaan treenattua ja paketti kasaan, eihän se paljoa eroa BH:sta...

Kausi paketissa

Viime vuoden lopulla asetetut tavoitteet, toteutuiko ne?
Vuosi 2013
- Liuta terveitä penuja maailmaan!
- Koiran kuntoutus kesään mennessä, monipuolista lenkkeilyä ja uintia
- Tokossa viimeinen AVO1 keväällä/kesällä, VOI-liikkeiden treenauksen aloitus...  syksyllä kisoihin.
- Tiukkaa pk-tottiksen treenausta
- pk-haku: pistot ja risteily kuntoon kunhan kesällä päästään treenaamaan > syksyllä kokeeseen. Esineruutua tosin pitää muistaa treenata myös...
- pk-jälki: janatreeniä, jäljestysvarmuutta kulmiin, kokeet harkintaan, mutta hakukoe prioriteetillä 1. Voi olla, että jälki jää ajanpuutteen vuoksi.
- pelastuspuoli: raunioilta peruskoe, hausta loppupimeä, perusjälkikokeet?  
- agilitytreeneihin mahdollisesti syksyllä, jos koira ok
- se viimeinen serti kesällä/syksyllä 
- luonnetesti syksyllä?

Pennut saatiin maailmalle, kuntoutus oli hidasta erinäisten vastoinkäymisten takia. Tokossa saatiin AVO1 ja TK2, mutta VOIttaja jäi vielä korkaamatta, kun kukaan ei treenaa... Tottista treenattiin paljon, samoin hakua, kokeeseenkin oltiin menossa, mutta tällä kertaa sen esti vatsatauti :( Jälkeä ei treenattu ollenkaan, raunioilta suoritettiin peruskoe ja maastosta haun loppupimeä. Agia kisattiin 12 starttia, ja saatiin jopa 2 nollaa, vaikka aika hakusessa se vielä on. Näyttelyissä ei käyty, luonnetesti suoritettiin pisteillä 127p laukausvarma.


Vaikka treenikausi alkoi taas vasta kesäkuulta, niin paljon saatiin treenattua (etenkin hakua ja tottista) ja paljon saatin tuloksia aikaan, mutta jotain jäi myös tekemättä ja saavuttamatta. Kaikkea ei vaan ehdi ja jaksa. Oman aikansa vei myös ihana ja hulvaton PenniSmy! Se tärkein tavoite kuitenkin.

Tavoitteita vuodelle 2014?
Kitty
- Agissa sm/karsintanollat kasaan, sertin metsästystä
- Tokossa VOI1
- HK1 (jos ohjaaja jostain löytää hakumotivaation keväällä, nyt se on hukassa)
- Jos saadaan HK1, niin sitten Kitty ehkä vaihtaa jälkeen
- näyttelystä jos sen viimeisen sertin saisi...
- raunioilla loppukoe? Maastossa TT.

Mylle en aseta mitän hirveitä konkreettisia tavoitteita
- tottista, tottista!
- hakua, pistot kuntoon! Ilmaisun valitseminen ja sen kenttätreenaamisen aloittaminen. Haukkua se kovasti tarjoaa...
- agissa esteopetus pakettiin, iloista menoa ja tarkkaa ohjausta
- onnistuisikohan syksyllä tokosta ALO:n korkkaus, jos alkaisi treenata?
- johonkin näyttelyyn sen voisi kiikuttaa ainakin kerran
- raunioilta sove syksyllä? vaatii seuraamisen ja telineiden opettelun
- terveystarkit keväällä

Seesteistä elämää

Joulu tuli ja meni, me syötiin ja koirat öllötti. Vihdoin päästiin myös tamppaamaan lumikengillä polkuja lähipuskaan. Keepis tosin ei niillä poluilla pysy, vaikka uppoaakin lähes korviaan myöten hankeen.

Erään nettiartikkelin mukaan kantavan nartun pitäisi viettää seesteistä elämää. Ja n. 20vrk aikana ovulaatiota edeltävästä LH-piikistä ennen alkoiden kiinnittymistä pitäisi välttää pidempiaikaista stressiä. No ei stressiä, mehän vaan ollaan ....

Kaverilla on aina paremmat lelut! Puman leluja Tukholmassa.

 ... ja öllötetään...

Eilen juoksun n. 20pv hain setä-Jasperinkin lopulta kotiin, kun setä-Jasperin nenä rekisteröi herkemmin kinkun tuoksun kuin Silakan. Juoksu on nyt siis ohi. Setä-Nuuski pääsi kotiin jo joulupäivänä.

Tarkoitus oli nyt tammikuun alussa vielä puuhastella jotain pienimuotoista rakennusetsintää tms., mutta katsotaan nyt. Tottistahan voisi treenata vaikka joka päivä, mutta... Normaalia elämää eletään ultraan asti, joka lienee siis n. viikolla 3.

Pitääkö mennyttä vuotta seuloa? Tai suunnitella tulevaa? Molemmat vuodet olivat ja tulevat olemaan rikkonaisia treeni- ja kisakalenterin osalta. Tämän vuoden rikkoi sairastelu ja ensi vuoden mahdollisesti penuprojekti.

Vuosi 2012

Tässä aiemmin listatut tavoitteet:
-AVO1 tokossa
-Agissa ahkeraa kisaamista alkutalvi, kunnes juoksutauko iskee. Nollia, sm-nollia? (Juha on asettanut meille tavoitteeksi sm-nollat kasaan keväällä, mutta saas nähdä kestääkö ohjaajan kantti...yritetään)
-Pelastuskoiraliiton haun peruspimeä ja loppukokeet (pä+pi)
-pk... en tiedä, jos saisi tottiksen kuntoon, voisi ehkä käydä kokeilemassa miten ne pistot sujuu...
-jälkitreeniä!
-viimeinen serti näyttelystä

Kasaan saatiin:
- Tokossa 2xAVO1
- Agi sitten jäi koko vuodelta loukkaantumisen vuoksi
- Pelastuskoiraliiton hakukokeista suoritettiin muut, mutta loppupimeästä ei päästy läpi
- Pk-puoli jäi loukkaantumisen vuoksi (lähinnä tottis). Aika kivasti saatiin kuitenkin treenattua loppuvuonna.
- Jälkeä treenattiin! Ja saatiin vallan kivaan vaiheeseen. Janatreeniä ens vuonna, niin se olis siinä.
- Näyttelyissä ei käyty, joten viimeinen serti on hakematta

Vuosi 2013
- Liuta terveitä penuja maailmaan!
- Koiran kuntoutus kesään mennessä, monipuolista lenkkeilyä ja uintia
- Tokossa viimeinen AVO1 keväällä/kesällä, VOI-liikkeiden treenauksen aloitus...  syksyllä kisoihin.
- Tiukkaa pk-tottiksen treenausta
- pk-haku: pistot ja risteily kuntoon kunhan kesällä päästään treenaamaan > syksyllä kokeeseen. Esineruutua tosin pitää muistaa treenata myös...
- pk-jälki: janatreeniä, jäljestysvarmuutta kulmiin, kokeet harkintaan, mutta hakukoe prioriteetillä 1. Voi olla, että jälki jää ajanpuutteen vuoksi.
- pelastuspuoli: raunioilta peruskoe, hausta loppupimeä, perusjälkikokeet?
- agilitytreeneihin mahdollisesti syksyllä, jos koira ok
- se viimeinen serti kesällä/syksyllä
- luonnetesti syksyllä?

On aika paljon, jos ajattelee, että meillä on kuitenkin tehokasta treeniaikaa ehkä vain puoli vuotta. Osa varmaan jää tekemättä.

Kauden päätös

Virallisen maasto/rauniokauden päätös siis. Päätettiin siirtää loppupalaveria viikolla, kun tosi moni koira tuntui olevan kipeenä. Kennelyskä riehuu nyt ihan valtoimenaan pelastuskoiraporukoissa :( Toivottavasti ei tule meille, ei olis nyt aikaa/varaa sairastella, jos se juoksu alkaa...

Eli ei enää raunioita, meidän kiintorulla/umppariprojekti jäi ihan kesken. Mutta toisaalta eipä mulla kyllä ole mikään ikävä raunioille, ei ole koskaan ollut mielestäni mitenkään hohdokasta möyriä siellä mudassa. Kouluttajana olemisessa on kuitenkin se etu, ettei tarvitse joka koiralle ryömiä maalimieheksi :D Umppariprojekti hautukoon siis talven, ja palaamme pähkinöiden pariin ensi vuonna.

Ryhmä jatkaa vielä joulukuun puoleen väliin epävirallisesti metsässä. Katsotaan nyt sitten moneenko treeniin me ehditään mukaan. Jotain pitää kyllä vielä päästä tekemään (vaikka pepulleen menneen kokeen jälkeen olinkin heittämässä hanskoja jo talvinaulaan), koska muutenhan tässä tulee vielä vierotusoireita... Pitääkö tässä jotain tokoa alkaa treenata?!

Ryhmäläiseltä Killi sai hienon kaulahuivin. Voi jospa me vielä joskus...

Miten meidän kausi sitten meni? Treenaamaan päästiin sairasloman jälkeen vasta kesäkuussa hakukouluttajaksi-kurssilla, joka keskittyi pääasiassa ilmaisuihin ja kaikkeen pikkujuttuihin eri teemoilla. Oman ryhmän metsäosuus ja risteilykurssihan meiltä jäi väliin. Omassa ryhmässä aloitettiin parilla metsätreenillä, jonka jälkeen siirryttiin taajamaan. Siellä nousi esiin, että keepis on liinaherkkä (joo tiedossa) eikä kovin mielellään tunkeudu puskiin. Lissää treeniä!

Sitten raunioilla (ja rakennuksissa): itsenäisyyttä, itsenäisyyttä ja itsenäisyyttä. Samaa saa jatkaa seuraavankin kauden. Umpparit otettiin mukaan aivan loppuvuodesta, ja jotain lamppuja syttyi, mutta osa jäi vielä vähän räpsimään. Mutta eiköhän se peruskoe olisi ensi kesänä yrityksessä.

Haku: alkusyksystä päästiin tekemään kolme "kisanomaista" hakurataa, ja nehän meni varsin mallikkaasti! Hyviä pistoja, tyhjiä, risteilyä. Mutta sitten loppukaudesta jotain tapahtui ja pistot hajosivat, ja siinä jamassa ne on edelleen, kun ei olla päästy metsätreenailemaan. Tarkoitus oli palata ihan perusteisiin, hakea vauhtia avuilla. Katsotaan, ehditäänkö tehdä vielä, vai siirtyykö ensi kaudelle.

Partiointi kuitenkin saatiin siihen malliin, että peruskokeet tehtiin loppuun suorittamalla syyskuussa peruspimeä hyväksytysti. Ja loppukoekin oli aivan hilkulla ettei olisi saatu molempia. Päivä päästiin läpi, pimeä jäi tosi pienestä kiinni. Mutta eipä koira olisi vielä sen arvoinen, että sinällään ihan hyvä ettei mennyt läpi. Hälytreenikelpoisuutta peruskokeella pääsee kuitenkin anomaan ja pääsen lopulta itsekin harjoittelemaan hälytreeneissä koiran kanssa - jos vaan hälyryhmä hakemuksen hyväksyy. Johan tässä onkin kartturoitu vuosi jos toinenkin.

Jälkeä tehtiin ekaa kertaa lähes koko kausi. Sairaslomalla aloitettiin ensimmäiset treenaukset toukokuussa nurtsijäljillä. Touko-kesäkuu pyörittiin omalla pikkuryhmällä lähinnä nurtseilla, muutaman kerran metsässä. Ja tuli se peruskoetasoinen jälkikin testattua - ja hukattua monenmonta kertaa. Sillon hautasin ajatuksen jälkikokeista syksyllä. Jäljestysvarmuus puuttui. Onneksi sain Lindalta neuvot liinan käytöstä, ja kun alettiin ajaa lyhyellä liinalla, jäljestystarkkuus ja varmuus kasvoivat potenssiin kymmenen. Keppien ilmaisun kanssa pähkittiin alkukevät, mutta jotenkin jossain välissä sekin vaan naksahti ja loppukauden ilmaisut olivat oikein kivoja, eikä keppejä (tai käyttöesineitäkään) jäänyt maastoon juuri ollenkaan. Syys-lokakuu kului sitten jälkikouluttajaksi-kurssilla, jossa tehtiin eri teemoilla eri (pelastus)jäljen osa-alueita: esineitä, harhoja, pitkiä jälkiä, jäljennostoja, alustan vaihtoja, nurtsi ja hiekkajäljestystä, ja vanhat jäljet. Kovasti olisi jäljessä treenattavaa, mutta mielettömästi mentiin eteenpäin. Kausi päättyi aivan huikeaan 20 tuntia vanhaan jälkeen joka ei olisi voinut paremmin mennä.

Agilityä ei tällä kaudella tehty. Ennen talven sairasteluita ehdittiin vissiin käydä kaksissa treeneissä :( No jospa ensi keväänä/kesänä päästäisi Killille niin rakkaan harrastuksen pariin.

Tokoa ei treenattu juurikaan muutamia pihatreenejä enempää. Avoimesta käytiin kuitenkin hakemassa kaksi ykköstulosta upeilla pisteillä ja luokkavoitoilla. Hitsi, kun en ilmoittanut sitä vielä yhteen kisaan, niin oltais voitu saada se TK2. Keväällä sitten.

Pk-tottista treenailtiin muutamia kertoja, lähinnä ampumista, mikä sekin edistyi kivasti ja edistyisi vielä paremmin jos treenaisi... metristä tehtiin matalana lähinnä hyppysarjan kautta, ja siihen palataan keväällä.

Johan siinä olikin treeniä ja saavutuksia, ottaen huomioon, että puolet kaudesta oltiin sairaslomalla. Ja jos keskittyisi johonkin kunnolla, saattaisi saada jotain aikaankin ja tuloksia. Mutta kun pitää saada tehdä kaikkea!

Nyt vaan odotellaan ja odotellaan, koskahan ne juoksut alkaisivat. Toisaalta en haluis ollenkaan, että ne alkaa, ei tarttis lähteä ruotsiin jne jne.. jännät ajat edessä. Toisaalta, nyt olisi niin paras sauma, kun ollaan muutenkin pikkuhiljaa talvitauolla. Jos ne nyt viikon-kaksi vielä odotuttaisivat, mutta sitten kyllä saisivat jo alkaa, ei huvittaisi olla joulun aikaan astutusreissulla.

Esimakua riiviöistä kävin hakemassa Nemi-siskon lapsista, voi jösses. Mä olin jotenkin onnistunut käydä katsomassa Jillan pentueita aina kun pennut olivat nukkumassa tai jotain. En mä ollut nähnyt tollaista villiä menoa (joka oli kuulemma ihan normaalia) ... vieläkö saa perua?

Onko meilläkin meno tällaista joskus 4kk päästä?

Kolmosiin!

Melkoisen mukava aloitus vuodelle, Hyvinkäällä nollavoitto ja SERT!

Esa Muotkan hyppyrata oli varsin mukava. Ei tehty mitään kommervenkkejä, perusohjausta (tai sen yritystä) ja luotin, että jos vaan rintamasuunta on oikea, koira kulkee mukana. Ja niin se teki! <3 Yksi kaarros alussa meni aavistuksen pitkälle, muistaakseni 4-5 välissä. Takana putken jälkeinen ennakoiva valssi oli musta tosi hieno, olis ehkä Juhakin saattanut olla tyytyväinen.

Huimaa 4.85 m/s vauhtia mentiin. :) Kovasti tuli kehuja lukuisilta ihmisiltä miten mahtava kelpi se on. Ei sitten jääty odottelemaan moneksi tunniksi kolmosten rataa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätään tähän vielä Tavoitteet 2012

Vaikka en tiedä uskaltaako näitä listatakaan...

-AVO1 tokossa
-Agissa ahkeraa kisaamista alkutalvi, kunnes juoksutauko iskee. Nollia, sm-nollia? (Juha on asettanut meille tavoitteeksi sm-nollat kasaan keväällä, mutta saas nähdä kestääkö ohjaajan kantti...yritetään)
-Pelastuskoiraliiton haun peruspimeä ja loppukokeet (pä+pi)
-pk... en tiedä, jos saisi tottiksen kuntoon, voisi ehkä käydä kokeilemassa miten ne pistot sujuu...
-jälkitreeniä!
-viimeinen serti näyttelystä

Vuosi 2011

Raportoidaan tähän nyt ensin vuoden viimeiset treenit eli uudenvuoden aattona pidettiin kolmelle koiralle "minipitkät" Nuuksiossa Kattiksella. Meille oli tarkoitus tehdä n. 15min etsintä tallaamattomalla alueella (n. 2-3ha) ennen löytöä. Eipä siitä tainnut tulla edes 10 minuuttia kun keepi ampaisi hajun perään, tosi hieno. Kiintorullakin tuli "käsi"-käskyllä ylös käteen, vaikka nyt ehti mennä pitkä väli, ettei olla sitä treenattu.

Sitten ruoditaan kulunutta tapahtumarikasta vuotta. Kisaura polkaistiin käyntiin monessa lajissa ja ihan mukavin tuloksin.

Edellisen vuoden lopulla listailin tavoitteita näin:

-BH:ta voisi käydä kokeilemassa
-ALO1 tokossa, jos saisi jotain treenattuakin, kun sen tähän listaa.
-Agilityn virallisissa starttaaminen, ja miksei joku nollakin? Riippuu ihan ohjaajasta.
-Pelastushaun peruskokeet ehkä syksyllä.

Tai sitten ei. Otetaan rennosti ja pidetään kivaa :D

Voi sanoa, että tavoitteet täyttyivät ja vähän enemmänkin!
Vuosihan alkoi sairaslomalla Kittyn epämääräisten joulukuussa alkaneiden vingahtelujen myötä. Kuukauden lepo ja fyssarikäynnit auttoivat, ja oireet katosivat. Ilmeisesti kyse oli revähtymästä/venähdyksestä kaulan alueella. Muuten Kit ei tämän vuoden aikana sairastellutkaan. Yksi maa-ampiaisten hyökkäys oli, ei muuta. Fyssarilla käytiin n. 2-3kk välein, nyt on ollut pidempi jo n. 3kk tauko, pitäisi heti tammikuussa varmaan mennä.

Tokoa treenattiin tavoitteellisesti huhti-toukokuu, kun menin lupaamaan toimia sm-joukkueen varakoirana. Siinä sitten kokeissakäyntiä harjoitellessa saatiin tehtyä 2xALO1 (eli tavoite saavutettu!). Ja lopulta kävi niin, että jouduttiin starttaamaan sm:ssäkin ja kun sieltäkin se ALO1 tuli, saatiin koulari TK1.
Tämän lisäksi sitten tekaistiin PiirM-kisoissa AVO2 1,25p vaille ykköstuloksella. Keskenhän ne avoliikkeet oli.

BH tuli suoritettua syyskuussa vähän ex-tempore.

Agilityssä asetin tammikuussa tavoitteeksi "jos ohjaus alkaa sujua, niin ehkä uskaltautuisi kisoihin" ja "voisi ehkä jotain nollaakin toivoa". 16.4. ensimmäinen startti Lohjalla ja heti nolla! Ja seuraavana päivänä Kirkkonummella toinen ja siitä kuukauden päästä kakkosiin! Huiman hieno aloitus. Siinä vaiheessa tavoitteet nousivat "syksyllä kolmosiin". 2.6. saatiin ekoista kakkosten kisoista heti nolla, mutta muuten ei päästy kesällä kisaamaan lauantaisten rauniotreenien vuoksi. 23.10. omissa kisoissa tehtiin toinen nolla ja kovin varmalla pohjalla oli saada marras-joulukuun kisoista se viimeinen. Vaan niin kävi, että keepin kasvanut itsevarmuus ja vauhti, meille sopimattomat vauhtiradat, ohjaajan söhellys yms yms johtivat hurjaan syöksykierteeseen ja 8xHYL-putkeen... joulukuussa ei sitten kakkosten kisoja ollutkaan. Pienestä jäi kiinni.

Pelastuskoirapuolella tavoitteena oli peruskokeet syksyllä. Haun päivä päästiin läpi, mutta pimeää ei. Ei oltu juurikaan harjoiteltu partiointia, mikä kostautui pimeässä. Ja etenkin se, että ohjaaja oli aivan hukassa ja sekaisin. Myös jälkeenpäin ajatellen jonkunlainen valeraskaus on vaikuttanut koiran työskentelyyn tuolloin myös. Liian kokematon. Ei sitten menty yrittämään uudelleen vaan päätin, että treenataan talven aikana homma huippuvarmaksi ja sitten heti keväällä - ja vaikka ne loppukokeet samalla.

Raunioilla sen sijaan ei ollut tavoitteita, ja vähän ex-tempore meninkin lokakuussa viimeiseen kokeeseen kokeilemaan sovea, ja niinhän se meni helposti läpi.

Tämän lisäksi käytiin suorittamassa MH-testi hyväksytysti.

Näyttelyissä käytiin kaksi kertaa, Somerolta tuli serti, mutta viimeinen jäi saamatta Lohjalta ja sen jälkeen ei näyttelyissä käytykään.

Otetaan rennosti

"Potilas" voi vallan mainiosti. Kertaakaan ei ole mitään vingahteluja kuulunut. Saa toki vielä kipulääkettä, mutta ehkä sen voi parin päivän kuluttua lopettaa (ohje 5-7vrk lauantaista), ja katsotaan sitten miltä näyttää. Hihnalenkkeily on haastavaa. Meillä ei ole lenkkeilyyn aurattuja teitä, vaan umpihangessa tai huonoilla poluilla pitäisi mennä. Eikä Kit ole tottunut menemään hihnassa, pari kuukautta on menty ihan irtilenkeillä. Toki sillä on kunnon Y-valjaat käytössä, mutta nykii se niissäkin, ja kulkee ihan jäykkiksenä. Mutta ehkä pikkaisen paremmin jo, kun ollaan muutama päivä harjoiteltu. Mutta silti tuntuu aika turhauttavalta, saas nähdä koska siltä alkaa mopo karkailla. Se ei siis ole kyllä enää yhtään kipeä. Mutta ehkä nyt tuonne joulun yli ainakin yritetään ottaa vähän iisimmin.

Päivitys 21.12.
Korjataan nyt tähän, että osaa se vallan hienosti jo kävellä hihnassa. Ostin vihdoin lumikengät (oli tarkoitus ostaa jo viime talvena!), ja ollaan tallailtu kunnon pohjia noille meidän poluille. Kitty on valjaissa ja flexillä kiinni hiihtovyössä, varsin kauniisti ja vetämättä se osaa jo kävellä. Nopeaoppinen siis.

Eilen purettiin vähän toimintatarmoa ja naksuteltiin tunnaria pitkästä aikaa. Ensin omaa, ja sitten lisäsin muita. Alkuun meni vähän hakemiseksi, kun se yritti tuoda ensimmäisen, joka eteen sattui. Sitten yritti haalia niitä suuhun monta, kunnes lopulta vissiin keksi, että pitää käyttää nenää. Näppärä otus, kaikki 5 minuutissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähän aikaan vuodesta porukka listaa saavutettuja tavoitteita ja uusia ensi vuodelle. Meille ei tainnut tälle vuodelle olla tavoitteita, jotta ihan hyvin on mennyt! Yhdet ev-kisat käytiin agilityssä, eilen oltaisi käyty toiset, mutta kun tuli tuo sairasloma. Näyttelyssä saatiin yksi serti (ja vsp) sekä erkkarin PN2, muita merkittäviä "tuloksia" ei saatukaan. Hakuhommissa tavoiteena oli tyhjät, risteily ja ilmaisun mukaan liittäminen. Ilmaisu otettiin jo kesällä, mutta risteily ja tyhjät jäi vielä vähän kesken. Tokossa ei saatu mitään aikaan.

Ensi vuodelle tavoitteita:
-BH:ta voisi käydä kokeilemassa
-ALO1 tokossa, jos saisi jotain treenattuakin, kun sen tähän listaa.
-Agilityn virallisissa starttaaminen, ja miksei joku nollakin? Riippuu ihan ohjaajasta.
-Pelastushaun peruskokeet ehkä syksyllä.

Tai sitten ei. Otetaan rennosti ja pidetään kivaa :D