Maanantaitreenit

Epäonnistumisia (ja niitä oli taas alkuun uuuuuuseita) en tähän alkanut ladata. Että ihan näin puhtaasti ei ekalla, ei tokalla, eikä kolmannellakaan yrittämällä mennyt.

Tähän yritin ottaa lopuksi Siwwi-Silmäkoiran käyttäytymistä pallopalkan kanssa (eli liikkumattoman pallon tuijotusta), mutta eihän se sitä nyt näyttänyt, vaan toi urheasti palloa taisteltavaksi.




Ja tunnin päätteeksi tokotusta. Ohjaaja näkyy olevan toispuoleisesti vinoon halvaantunut... Koira oli jo aksatreenistä väsy, joten ihan parhainta ei ehkä näy, mutta kovin olen tyytyväinen tuohon selvästi parantuneeseen kontaktiin ja edes pikkaisen ylös nousseeseen olemukseen. Perusasennot näkyy olevan hukassa, istumista pitää siis treenata.





Liikkeestä seiso - vau! Vasta muutama treeni sitten (eli kesällä) oltiin tilanteessa jossa se löi maihin ja niiaili. Sehän pysähtyy kuin seinään.

Synttärikemut!

Onnea Maiskis N:t tänään 2 vuotta! Nythän näitä ei voi enää pitää ihan pentuina, vai voiko?

Synttäribileet aloitettiin Espoon Vermon raviradan kupeessa - etsintähommia! Luulin, että mennään Vermon parkkipaikalle ja kuningasidea oli ottaa piiiitkiä pistoja parkkipaikan yli hieman masentuneena eilisestä kyvyttömyydestä irrota. Mutta ei oltukaan parkkiksella, vaan sen vieressä olevalla varikko(?) alueella, jossa oli kaikenlaista mielenkiintoista piiloa.

Koska muilla oli 2 koiraa joille 2mm me otettiin tasoituksen vuoksi 4 figua. Ensin avoin iso pressuhalli, joka oli puolillaan täynnä hiekkakasoja. Keepi aloitti hommat piippaamalla varaston ulkopuolella ja tuijottamalla minua "piip, piip, piip". Täysin oma-aloitekyvytön... argh. Tuijoteltiin taivaisiin sun muuta. No, lähti se sitten lopulta hommiin, ja työsti varaston tosi hienosti. Figu oli toisella seinustalla ovenpuolen nurkassa hiekkakasojen takana. Irtorullilla mentiin, hienosti rulla kulkeutui.

Jatkettiin varikkoalueelle. Toinen figu löytyi ison hiekkakasan takaa putkikasasta. Tällä kertaa Kit jo liikkui vähän itsekin, kiipesi sen hurrrrjan korkean sepelikasan päällekin sun muuta hienoa. Ja lopulta löysi figunkin isosta muoviputkesta n. 0.5m maan pinnan yläpuolelta. Meinasi tosin ensin mennä tuputtamaan rullaa takaisin figulle, mutta päätyi sitten kuitenkin tuomaan sen minulle. Heitellen sitä matkalla miten sattui...

Kolmas figu oli keskellä aluetta metallipalkkien ja lumikasojen keskellä kuopassa, no problemos. Se neljäs olikin sitten isoin problemos. Ohjailin koiraa alueen tuulen alapuolen reunaa pitkin ja käskytin kasoille, mikä ehkä oli tyhmää, koska sitten se hetkeksi jäi taas odottelemaan käskyjä. Mutta nenään taisi kuitenkin leijailla häivähdys figusta, koska lähti itsenäisesti työstämään. Pitkään se touhusi valtavan ison lumikasan takana, kello kilisi hiljakseltaan, mutta lopulta kasan päältä kurkkasi pää - eikä rullaa. Meni vielä kerran uudelleenkin ja tuli takaisin edelleen ilman rullaa. Mietin, että kai siellä sitten oli jotain muita hajuja. Jatkettiin matkaa. Ja muutama metri edettyämme kohti seuraavaa kasaa Kit päätti kuitekin palata jälleen kerran ja uudelleen tuolle isolle kasalle. Aikansa työstettyään ja edettyään hieman toiseen kohtaan kasan sivulle tuulen suuntaan se lopulta löysi figun ja tuli rullan kanssa. Hyvä!

Olin ensin satavarma että kasan takana joku on, koska koira siellä niin kauan työsti. Mutta kun se kaksi kertaa siellä oltuaan tuli ilman rullaa, luotin sitten myös siihen, että ei siellä olekaan. Mutta siinä vaiheessa kun se (onneksi!) kääntyi vielä kerran takaisin, tulin tulokseen, että pakkohan siellä on, jos se koiraakin noin jää kaivelemaan. Osasihan se, ja oli lopulta ihan pätevä! Sehän oli jo ihan kivalla kuosilla, mutta talvi kun on tehty (se vähä mitä on) aika pitkälti liinassa etsimistä, niin varmaan vaikuttaa itsenäiseen työskentelyyn. Ja ehkä nuo juoksutkin, onhan sillä aina ollut pientä herkkistelyä juoksujen jälkeen? Mutta sitä irtoamista ja itsenäistä työskentelyä täytyy nyt taas kiireen vilkkaan palata harjoittelemaan!

Treenien jälkeen kurvattiin Latokaskeen ystäväni kanssa "city"-kävelylle. Tekipäs hyvää maalaiskoirille. Ilma oli mahtava ja lukuisista ulkoilijoista huolimatta päästiin kävelemään osan matkaa pelloilla ihan rauhassa. Ja koirat olivat varsin mallikelpoisia maalaisia, paremmin ne käyttäytyivät kuin Espoon räkyttävät pikkupiskit.

Kotona oli pakko jäädä vielä ulkoilemaan kameran kanssa, kun ilma kerran oli niin mahtava! Vaikka väsy taisi jo painaa, niin ei keepi osaa olla pihalla, jos ei juokse frisbeen perässä. Joten pienet loppuspurtit vielä ja avot - raatoja lattialla!

Toiset ovat ruotineet millaisia näistä 2 vuotiaista nyt sitten on kasvanut. Tämä juttu on jo muutenkin niin venynyt, joten tyydyn ehkä vain toteamaan, että Kit on vallan mainio pakkaus. Se on sympaattinen, hellyydenkipeä kaikkia rakastava Sydämmellinen kelpie. Jolle kuitenkin työnteko on kaikkeista tärkeintä (ehkä nukkumisen ja syömisen jälkeen). Se on duunin suhteen vähän tosikko: kun tehdään hommia ei ole varaa keskittyä mihinkään muuhun. Sitä ei juuri häiritse mikään tai kukaan, kun ollaan hommissa, oli se laji mikä tahansa. Onhan se pehmeä, ja ohjaajaherkkä ja vähän ohjaajassa kiinni, mutta ne pitäisi vaan osata kääntää eduksi. Työmotivaatio sillä on suuri, ei ihan herkästi lopu. Ei ole koskaan loppunut. Pieni partiolainen - aina valmiina.

Toimii ja ei toimi

Pitkästä aikaa etsintää, Oittaalla. Koska muilla oli kaksi koiraa, pääsi Kitty tekemään kaksi kierrosta. Ensin otin "talven tapaan" liinassa etsintää. Heti alussa oli hautakivimyymälän takana figu irtiksen kanssa, hienosti reagoi tuulen tuomaan hajuun. Toinen oli sitten vähän kauempana polkua pitkin raunoiden parkkiksen viereisessä punaisessa mökissä. Hienosti toimi reagointi tässäkin, eikä liinan perässä roikkuva painolasti haitannut hajun perään rynnistystä yhtään. Tällä kertaa toimittiin kiintorullalla. Olin ohjeistanut maalimiehen auttamaan, jos rullan nosto ei ota onnistuakseen. Maalimies oli sitten aika pian auttanut kädellä, vaikka vähän enemmän olisi voinut odottaa, että ihan itsenäistä rullan ottaminen ei ollut.

Toisella kierroksella yritin sitten tehdä pistoja polkuja hyväksi käyttäen. Pistoja tai etsintää ei olla tehty sitten... sen jälkeen kun nää lumet tuli. Luulin, että polut auttaisivat pistoissa, mutta ei. Talven aikana ei olla muuta tehtykään, kun liinassa etsimistä, joka ilmeisesti on vaikuttanut itsenäiseen työskentelykykyyn negatiivisesti. Napanuora piti Kipsun lähellä, koska se vaan ei irronnut ei millään. Eka löytyi sitten kyllä, kun usko riitti, että polkua voi mennä pikkaisen eteenpäinkin. Mutta toisella kävi mielestäni niin lähellä maalimiestä, että oli pakko saada hajua, mutta ei vaan toiminut ei. Voi vitsi. Ilmaisut tehtiin kiintorullalla, ja ne sentään toimi tosi hienosti. Ja vaikka roikuin ekalle maalimiehelle näytölle mennessä liinan perässä, se ei menoa haitannut.

Kalsaritokoja

Kun luin, että pikkusisko Ria oli harjoitellut lusikan kanssa, tuli mieleen, että vieläköhän Kitty osaa metallinoudon. Sehän "osasi" sen jo 9 viikkoisena, mutta sittemmin ei olla sitä hirveästi harjoiteltu. Illalla piti siis kokeilla, ja hyvinhän se osaa. Noudon luovutus vaan on meillä nyt niin sekaisin, kun en itsekään tiedä toisiko se sen eteen vai sivulle... eka yritelmä tuli siihen välille, sen jälkeen pyysin eteen, eli avustettuna ohjasin.

Pikku-Kitty 9 vk treenaa huhtikuussa 2009

Muuten olen nyt yrittänyt hioa seuraamisen paikkaa (tuppaa olemaan väljä) ja virettä paremmaksi naksulla. Liimasin reiteeni pienen ilmastointiteipin palan, johon kuonolla koskemalla saa naksun. Ensin ihan vaan perusasennossa, sitten pientä liikettä. Kyllä muuten heti parani ilme ja vire! Tätä pitäs päästä kokeilemaan ulos reippaammassa vauhdissa.

Lisäksi ollaan harjoiteltu vähän kaukoja. Avon kaukothan on varsin mallikkaat, mutta seisominen on vielä vähän hakusessa. Joskus toimii, joskus tekisi niiiiiiin kovasti mieli ottaa ainakin puoli askelta. Ja seisomasta maahan tuppaa tekemään väärällä tekniikalla, jolloin etenee hieman. Mutta näitähän ei hirveästi olla vielä viilailtu. Hyvä että saan sen nousemaan ylös ilman hirveitä niiailuja.

Joitain kertoja on jumppailtu temppua "nosta takajalat seinälle". Kit on jo aikoinaan puomin alasmenoa laudan kanssa naksutellessamme oppinut nostamaan takajalat laudan tai kirjakasan päälle, joten siitä oli helppo lähteä hivuttamaan kirjaa kohti seinää, ja nostaa se seinää vasten nojalleen. Nopeasti se oppii, ja selvästi alkaa oikea tekniikka ja idea löytyä.

Eilen jäi ohjatut agitreenit edelleen väliin, koska ne peruttiin pakkasen takia. Viimeksi ollaan oltu ohjatuissa joulukuun alkupuolella. Onneksi ensi viikolla näyttää lupaavalta!

Mutruhuulista oli juttua, tässähän näitä pari. Kotikoneen syövereistä löytysi varmaan rutkasti lisää.

Kelpieleirillä syyskuussa 2010

Kesällä 2010

Aksaa ja fyssaa

Jiihaa, eilen päästin (tai mentiin vaan, kyllä ne pojat ehkä vähän haisteli) taas Veikkolan agivuorolle. Ihan kivasti meni, vaikka intoa oli enemmän kun pienessä kylässä ja välillä meinasi kiehua yli. Poispäin käännöt (6-7, 9-10) toimi tosi kivasti parissakin kohtaan, vaikka toisessa houkuttimena oli putki. Eniten päänvaivaa tuotti puomi. Olisin halunnut jäädä itse 8-hypyn taakse eli n. puomin laskevan osan alun kohdalle, mutta tyyppi ei pystynyt menemään alas, jos en tullut mukaan. Targettia olis tarttenut. Muuten varsin mallikasta menoa. Huuto oli kovaa...


Tänään käytiin taas fysioterapeutilla vähän niinkun kontrollista. Vingahteluitahan ei ole ollut muistaakseni enää sitten ekan fyssarikäynnin, eli tämän vuoden puolella, ollenkaan. Edellisestä kerrasta oli 6 vk aikaa, mutta agiahan on tehty tällä välillä vaan ehkä 2 kertaa.

Ranka oli hyvässä kunnossa, ei yhtään jumissa, samoin etupää. Takapotku puuttuu, takajalat köpöttää vähän alla. Takajaloissa (taka-ja etureisissä) olikin jumia havaittavissa, mutta kyllä se kuitenkin rennosti ne saa ojennettua taakse, eikä siis pitäisi estää takapotkua. Mutta ei Kit mielestäni koskaan ole oikein ravannut kunnon potkulla. Sillä on ennemmin ollut aina sellainen laukka-köpöttely-linja. Mutta uusilla jumppaohjeilla pitäisi takapotkunkin löytyä. Kunhan vaan jumpattaisi...

Niinjoo, tyyppi alkoi hilseillä viime viikolla. Sellaista stressihilsepölähtelyä. Kun tulin kotiin, tai kun otin lenkin jälkeen takkia pois. Mietin, että stressaako se sitä yksin oloa kuitenkin. Mutta vielä se on jatkunut, vaikka pojat on nyt jo toista päivää kotona. Voisiko johtua pakkasesta ja juoksuista? Lisään nyt kuitenkin vähän öljymäärää ja annan biotiinia.

Aamiainen Kaupungintalolla

Ja lounaskin. Vihdoinkin jotain äksöniä, tuumasi Siwwi, kun hommiin pääsi. Ja meno oli sen mukaista. Suti ja lipsui, ja kurveissa valui päin seiniä, kun ei jalat pitäneet liukkaalla lattialla. Oli vähän kiire.

Kieli keskellä suuta, ettei lipsu.

Taas oli vuorossa Kaupungintalo-treenausta, vierailijoina hepekolaisia, joten uutta "verta" maalimiesrintamalla. Meillä oli 4 tuntia aikaa, ja ehdittiin tehdä kaksi kierrosta. Ekalla kierroksella tehtiin kaksi kerrosta, ne monimutkaisimmat 01 ja 1-kerrokset. Kittylle 3 maalimiestä, pähkinöitä olin pyytänyt. Tarkoitus oli pitää hieman vähemmän hallintaa, mutta niin, että koira pysyi näköpiirissä. Aluksi toimi, Kit tutki yhden osaston itsenäisesti. Olin sen eleistä lähes varma, että siellä on maalimies, mutta eipä ollut, vaan se tohotti vanhoja hajuja. Voihan nenä. Päivän edetessä vanhojen tohotus onneksi taas väheni. Seuraavalla osastolla mm olikin kaapissa piilossa, se oli helppo.

Jatkettiin pimeään käytävään ja siellä alkoi kysely "mihin sitten", kun meinasin jäädä käytävän päähän odottamaan, että tutkii sen itsenäisesti. Mentiin sitten yhdessä. Erään suljetun oven takana olevassa huoneessa se vähän reagoi, ihmettelin kun huone kerran oli tyhjä. Mutta sielläpä oli käyty juuri etsimässä potentiaalista piiloa. Lopulta totesin ko kerroksen tyhjäksi (kuten se olikin) ja siirryttiin seuraavaan. Sieltä aulatilan päistä nurkkahuoneista löytyi piiloilijat. Toinen oli ikkunalaudalla, piis of keik. Viimeinen oli samassa piilossa missä edellisellä kerralla tavararöykkiön keskellä keskellä huonetta. Tällä kertaa ei mitään ongelmaa, tai sitten Kit muisti mistä mm luokse pääsee. Hieno Siwwi!

Taasko ne on pistäneet tyypin sälekaihtimien väliin?

Zumbaa vai sambaa?
Kit meinasi kiivetä ikkunalaudalle mutta putosi.

Toisella kierroksella otettiin vaan yksi kerros (2.krs), jossa toinen ryhmä oli treenannut ensimmäisen kierroksensa joten se oli hyvin hajustettu. Ja taas pyysin pähkinöitä. 1 mm löytyi "aulatilan" naulakkotilasta roskiksen takaa, ei mitään pähkinöitä. Toinen... en muista mistä. Eikäkun tuossahan se on alla kuvassa. Jostain huoneesta ikkunalaudalta vähän kaapin ja ovilevyn takana piilossa, varsin helppo. Ja viimeinen oli se sälekaihtimien väliin tungettu tyyppi, joka oikeasti majaili jälleen sen huoneen oven takana. Kameratyyppi häiritsi tahallaan ja seisoi vielä oven edessä, mutta siitä huolimatta Kit lopulta luopui ikkunalaudasta ja haki rullan oven takaa.

Rullaatirullaati

Luovutus. Vähän oli löysällä tänään rullat, tipahtelikin kerran-pari.

Vihdoin ruokaa!

Kaupungintalolla koirat pääsivät majailemaan sisälle. Kipsu asusteli omassa SilakkaLaatikossaan yhdessä ala-aulan pienistä vessoista. Ettei kukaan uros vahingossa pääsisi sitä härkkimään. Hyvin se siellä majaili. Ja palkaksi sai Ärräjengin päällikön tekemän ihanan villakangasloimen, kiitos! Sillä kelpaa matkustella autossa.

Kotiuduttuamme käytiin kotipuskassa vähän verryttelemässä lihaksia, ettei se menisi ihan jumiin siitä sutimisesta ja sen vuoksi jännittämisestä. Pihalla siihen iski joku ihme mörkö ja alkoi kauhea haukku. En tiedä mitä haukkui, ehkä tiellä kulki joku. Ja sisälläkin jatkoi vielä hetken omituistelua. Eihän siihen nyt vaan mitään herkkiskautta iske juoksujen päälle, eihän? Se on kyllä ollut kovin reipas nyt yksin ollessaankin.

Juoksut näyttäisivät hiipuvan, ei näy juurikaan enää vuotoa. Pojat pääsevät huomenna illalla kotiin, ja me päästään maanantaina aksaamaan, jiiihaa!

Yksin kotona, part 3

Eilen illasta alkaen, ja etenkin tänään, meni Jasu-setä sen verran levottomaksi (täysin sekaisin suoraan sanottuna), että pojat lähtivät loppuviikoksi evakkoon, eli eiköhän ne tärppipäivät nyt ala olla (15pv). Kitty joutuu taas "harjoittelemaan" yksin kotona oloa, vaan eipä se ole sille mikään ongelma ollut. Juoksujen ajan se on tosin saanut taas palata asustelemaan yksiöönsä, ettei tarvitse pitää juoksuhousuja päivät pitkät jalassa. Ja siellä se nukkuu sievästi peittoonsa muokkaamassa pesässä, eikä ole enää harrastanut edes matonkuteiden tekoa tai seinien syöntiäkään. Olisiko se jo vähän aikuistumaan päin?

Sunnuntaina (juoksujen 20pv.) meinasin hakea pojat kotiin, ettei niiden tarvitse sitten lähteä puoleksitoista viikoksi maalle. Viimeksi ainakin juoksut loppuivat (ainakin Jasun mielestä) 20pv. Ehkä me jo maanantaina päästäisi myös Veikkolan hallille aksaamaan!

Jos ei muuta niin kuvia ees

Hankilenkille, mars!

Ja sit mennään!

Uranuurtaja

Kotona piti vielä ulkoiluttaa frisbee.

Vapaapainia sohvalla

Koska muut harrastukset ovat lähes tulkoon pannassa juoksujen takia, on keksittävä uusia. Ärräjengin karvainen osasto eli Rii ja Roo olivat meillä päivähoidossa ja bestikset Kitty ja Roa ottivat sohvalla painimatsia, kova oli urina, kuka lie voittanut.

Friends forever

Voittaja?

Maanantaina käytin Riin ja Roon kanssa perinteisesti Veikkolan hallin metsässä lenkillä ja sen jälkeen tehtiin yksi reagointi liinassa kiintorullalla. Liinassa roikkuja kyllä häiritsee hommia, selvää reaktiota ja intopinkeenä figulle hinaamista ei taaskaan tapahtunut, vaan liinan jarrutus jarruttaa koiraa. Lisää lisää lisää treeniä vaan.

Eilen jumpattiin pihalla. Lumitöitä 3 tuntia ja samalla keepin viihdytystä frisbeetä heittelemällä. Kyllä jaksaa jaksaa jaksaa jaks.... Frisbeen kanssa olen saanut sen myös haukkumaan. Kun laittaa frisbeen jalan alle, niin tuo huutaa "heitä, heitä". Jospa siitä sais raunioille haukkuvan?

Kittyn juoksusta on nyt menossa 9 pv. Ulkona Nuka alkaa olemaan selvästi kiinnostunut ja vikittelee Kipsua, joka on oppinut antamaan hammasta. Jasu taas ei ole sen kiinnostuneempi kuin alussakaan. Jasua kiinnostaa maassa ja lattioilla olevat hajut, niitä se nuolee, mutta Kitty itsessään ei niinkään kiinnosta. Merkki seiniiliydestä? Poikien vakkarihoitajat kotiutuvat huomenna, täytyy nyt sitten katsoa koska pojat lähtisivät hoitoon. Vai lähteekö Kipsu Ärrälään, vai mitä.

Video maanantailta

Vähän meni pieneksi, kun ohjelmat kenkkuilee. Halusin editoida siitä turhia pätkiä pois, mutta Movie Maker kaatuu, yksi toinen ohjelma käänsi videon ylösalaisin ja tämä kutisti sen minikokoon ja kadotti pikselit. Ei ole helppoa.