Fyssari ja jälkitreenit

Keskiviikkona oli 4. vesitankkikuntoilu. Nyt ravia tuli parikin pikkupätkää. Sitkeästi ja keskittyneesti Kii tankissa kipittää, vaikka kuvottaa ihan valtavasti. Pikkaisen vielä välttää leikattua jalkaa eli kulkee vähän vinossa, mutta kohtuu hyvin sitä käyttää raskassa vastuksessakin. Aikaa tankissa 13,5min.

Juttelin jatkosta, vielä pari viikkoa iisisti ilman pahempia repimisiä, sitten vois enempi alkaa treenata esim  hakuakin pienimuotoisesti (ilmaisuja, pistoja (en kyl ehkä uskalla, sehän lähtee sata lasissa!)), viimeistään 16 vk leikkauksen jälkeen (nyt 9 vk takana) ihan normaalisti. Aksastakin tivasin taas kerran (lääkärihän oli sietä mieltä että ilman muuta), ja fyssarikin totesi, että kun jalka kerran on täysin kunnossa rakenteellisesti, niin kunhan lihaskunto on normaali, niin joo. Jiiihaa!! Eli ehkä me vielä päästään agilitynkin pariin, joskus syksyllä.

Tänään pidettiin jälkitreenit Vanttilan nurtseilla. Ensin keppijälki ehkä 50m jolla 5 keppiä, ihan super!
Varsinainen jälki oli reilu 500m nurmikkojälki, ikä vähän vajaa tunti, kaverin tekemä, 5 keppiä+varaloppukeppi eli 6 kaikkiaan. 2 hiekkakävelytien ylitystä ja kaksi ojanylitystä. Yksi reilu 90:nen kulma, muuten suht suoraviivainen.

Täytyy sanoa, että upea jälki. Jäljennosto taas hyvin, mutta aluksi lievää epävarmuutta, hakeutui oikealle puskiin, syykin selvisi myöhemmin, kun kävi pissalla. Jäljelle käveltiin kyllä 50-100m mutta eihän se siinä malttanut pissailla, enkä tajunnut käskeä. Vasta ekan kepin (esineet merkattu pienillä viivoilla tuohon kuvaan) jälkeen tuntui kunnolla fixautuvan jälkeen, sitä ennen meni välillä aika korkeella nenällä ja haahuili. Jäljestys oli kovin rivakkaa, roikuin perässä, mutta en sit kuitenkaan pakottanut hidastamaan, ehkä ens kerralla pakotan. Mutta se oli iloista, häntä heilui, teki töitä hyvin. Ekan pienen ojan ylitys vähän ekan esineen jälkeen meni hutiin ensin. Tien ylitys korkealla nenällä, mutta meni suoraan yli ja nappas jäljen samantien ja sitten esine, jes! Sitten paljon jännätty isomman ojan (n. ½ metriä) ylitys, sen yli oli menty kiven kautta, täsmälleen samaa reittiä ilman epäröintiä kulki Killi, loisto homma. Ja jäljestys jatkui yhtä varmana ojan toisella puolen, jossa parinkymmenen metrin päässä oli kolmas keppi. Sitten suoraa, tien ylitys samalla kaavalla (videolla), ja esine hienosti. Kulma meni ihan superloistavasti, samoin vitos keppi. Ja päätin ottaa vielä sen 10m ja vikan kepin, niin johan se ryysi siitä yli! Tulipahan huomautettua ja nostettiin sekin. Hirveän hyvä mieli jäi, mutta sen päätin, että ens kerralla vaadin hidastamaan, rauhassa rauhassa. Laittaa sit vaikka satunnaisesti namia.

Siis eihän tuo mitään kaunista, tarkkaa ja rauhallista nurtsijäljestystä ole, on vähän turhan vauhdikasta, levotonta ja korkeella nenällä menoa, mutta me nyt ei kuitenkaan FH:hon tähdätä. Tai vois tähdätä, mutta minun kärsivällisyys ei riitä, koirasta varmasti oliskin siihen.

Lutra lutra

Sehän on latinaa ja tarkoittaa saukkoa, meidän elämä on mennyt ihan lutraamiseksi. Pari pidempää lenkkiäkin tehtiin, perjantaina tiekävelyä reilu 3km ja lauantaina käytiin Killin kanssa ihan kahdestaan Veikkolan metsissä 4km lenkki. Reilu tunti, josta n. 15min vietettiin metsälammella, kun Siwwi ui. Tai lähinnä pärskytteli. Monta kertaa se tuli vedestä pois, käskin aina takaisin. Liekö ollut sitten kylmää kun ei niin kauheasti siellä viihtynyt. Nyt ei taas viitsikään luonnonvesissä uittaa, kun ilmat noin kylmenivät.
Sunnuntaina pidettiin lepopäivä ja käytiin vaan pienemmällä lenkillä.

Maanantaina oli vuorossa taas uintia Hyvinkäällä, pulipuli eli ensin kuntouintia 25 min ees taas. Välillä hengähti rampilla tovin ja jatkoi taas. Ei taaskaan onnistunut matkan laskeminen, mutta melkein koko aika ui. Lopuksi annoin taas 5 min harjoittaa vapaaohjelmaa, ja sehän näytti tältä:

Tänään käytiin pienellä n. 20min metsälenkillä ennen risteilykurssin viimeistä kertaa. Sen kurssin, joka meitä varten oli järjestetty, jolle ei päästy osallistumaan. Toivotaan että kurssille pidetään jatko-osa, tai että ryhmä jatkaisi treenaamista itsenäisesti, tosi kaikki ovat siitä kovin innoissaan, joten eiköhän.

Ennen kurssia tein itse Kittylle jäljen, joka oli n. 450m pitkä, 6 keppiä, ehti vanheta 1,5-2h. Se oli vähän sellainen "oho, ei tästä pääsekään" jälki, joka sisälsi pari 90-kulmaa, yhden paluuperän (vahingossa), polkujen ylityksiä, yhden mutaisen metsäkoneuran ylityksen. Jäljennosto alle 5 metristä hyvin, alun jäljestys oli hyvää, iloista ja innokasta, paluuperän hoiti hienosti! Ekasta kulmasta kalliota vasten nousi ensin kalliolle, ennenkun lähti työstämään jälkeä kallion alasyrjää. Eka esine ok (tai en muista oliko se eka vai toka), sitten alkoi vauhti kiihtyä ja jossain vaiheessa alussa vissiin mentiin yhdestä esineestä yli. Tokasta löydetystä esineestä mentiin ensin yli, palattiin takaisin. Vauhtia oli melkoiseti, välillä eksyi metrinkin jäljen sivuun, palasi kyllä itse. Aloin sitten vaatia hieman rauhallisempaa jäljestystä, ja tarkkuus paranikin ja kepitkin nousi. Polun ylityksillä tarkisti ne molempiin suuntiin, mutta lähti sitten oikein. Tien ylityskin meni ihan jees. Vikaa keppiä etsi tosi kauan häntä heiluen, mutta reagoi siihen ihan itse! Ihan hyvä jälki, esineitä pitää vaan edelleen vahvistaa ja paljon. Ja ehkä jos vaatisi rauhallisempaa jäljestystä, ei antaisi kaahottaa noin, niin ne kepitkin nousisivat. Mutta varsin kivasti kuitenkin. Pitää tehdä eriväriset merkit esineille, että muistan missä ne on. Nyt en pystynyt merkkaamaan niitä kahdella, kun pelkäsin että merkit loppuu, niin oli taas ihan muistin varassa, ja eihän niitä muista.

Toisaalta, kokenut tuttu sanoi, että en saisi ollenkaan niitä tietää, etten ohjaile koiraa liikaa. Mutta musta tommoinen törkeily pitää korjata, ettei ihan ala ryysiä kaikesta yli. Toisaalta, Hormila oli viikonlopun spekl:n hajutunnistuskurssilla sanonut mm. että koiran tuulettaessa nenää esine vaan voi jäädä, koska koira ehtii edetä n. 30cm ennenkun nenä "alkaa taas toimia". En tiedä, ehkä se pätee miniesineillä, mutta kai ne kepit pitäisi kuitenkin haista sen 30cm ja löytää, vaikka tuulettaisikin nenää. Eli luulisin ihan vaan hutiloimiseksi.

Vesijumppaa

Keskiviikkona tuli 8 viikkoa leikkauksesta, uskomatonta miten nopeasti aika menee! Keskiviikkona käytiin 2 viikon tauon jälkeen taas vesitankkijumpalla. Nyt veden korkeus nostettiin reiteen/mahalinjaan asti ja vauhtia lisättiin, ihan hetkellisesti jopa raviin asti. Killistä homma on edelleen perin kuvottavaa ja se käveli selkä köyryssä. Mutta selkeästi paremmin jo käyttää myös leikattua jalkaa. Edelleenkään mitään jumeja tai lihaksiston toispuoleista käyttämistä ei ollut havaittavissa. Toki vasemman jalan lihaksiston on vielä kovin vajaa, mutta on se jo kehittymässä kuitenkin. Lenkkejä saa pidentään "antaa mennä", luonnonvesissäkin voi käydä uimassa pieniä hetkiä. Mitään revitystä ja mm. lelupalkkaa, jossa nykimistä ja äkkiliikkeitä tulee, ei kuitenkaan ihan vielä kannata tehdä. Eli ei tottista paitsi namipalkalla. Jälki on just hyvää ja vahvistavaa lisää kuntoiluun.

Maanantaina lenkkeiltiin 2 km tietä pitkin hihnassa ja tiistaina saman verran vapaana Nummelan lentokentällä. Keskiviikkona ja torstaina vaan pienet alle 2km tiekävelyt. Lisäksi torstaina käytiin lähijärvessä iltalenkin ohessa iltauinneilla ehkä 10min. Pitäisi pidentää lenkkimatkoja vähitellen, mutta tässä käy nyt niin, että joudun tekemään kahdet lenkit, kun pappakoira 13 vee on mennyt jo sen verran huonoon kuntoon, että se ei enää jaksa :(

Silakka iltauinnilla (vähän on heikkolaatuinen, mutta joku siellä polskii).

Maanantaina tein pihalle niin pitkän ja mutkikkaan nurtsijäljen kun siihen mahtui, keppejä oli 6-7. Ennen jälkeä käytiin lenkillä ja tehtiin pihalla pientä tottistetsausta. Huomauttelin huonosta kontaktista ja "pakotin" koiraa toimimaan. Selvästi otti siitä pientä painetta ja se näkyi sitten jäljelle menossa (ihan tarkoituksella kokeilin toimiiko) eli oli jännittynyt ja meni matalana, mutta meni ja teki. Mutta ekan kepin jälkeen kun sai kehut, rentoutui hieman. Silti jälki oli ajoittain melkoista suhaamista taas, hirveä kiire. Mutta kyllä ne kepit sieltä löytyi hienosti. Paitsi sitten 2 vikaa. Meni tokavikasta ohi ja oltiin jo melkeen vikalla kun tajusin, joten päätin jättää tokavikan ylityksen huomiotta. Mutta kun se ryysi vikastakin täysiä yli, keskeytin ja palattiin jäljelle ennen tokavikaa keppiä. Johan nousi. Hitsi se taitaa vedättää ihan kuus nolla. Välillä meinasi vaihtaa jälkeä edellisen päivän vanhaan, joten nyt on pitänyt antaa nurtsin "tuulettua" jäljistä. Metsään pitäisi raahautua... tai jonnekin nurtsille.

Muuten ei nyt ole jälkiä tehty, kun on mennyt iltaohjelma ihan lähitiestökävelyyn, ja kun nuo siitepölyt haittaa edelleen rankasti harrastuksia, jää treenit ja tulevan viikonlopun hälyleirikin väliin :( En tiedä miten siitepöly vaikuttaa koiran nenään, kun havupuiden siitepölyä on nyt ihan keltaisena mattona pitkin metsää ja nurtsia, luulis, että se pöllyää nenään sieltä. Kerran ihan vaan puskapissan jälkeen Kiillä oli sieraimenympärystät keltaisena siitepölystä, kai se koiriakin ärsyttää.

Kuntoilua ja kaahausjälkiä

Kuntoilut:
Lauantaina 12.5. oli uintipäivä, taas mentiin 15x eli n. 400m, nyt ei väsynyt niin näyttävästi kun edellisellä kerralla. Mutta eipä siinä paljon taukoja ehtinyt pitää, eli hirveästi ei ole matkaa varaa pidentää. Heittelin ajoittain narusta tehtyä palloa ja Kii spurttasi sille aina hurjasti ja sitten ui pallo suussa niin ei pystynyt haukkomaan vettä, kätevää!

Perjantaina 18.5. piti olla fyssari ja vesitankkia, mutta fyssaritäti olikin kipeänä ja vuoro siirtyi ensi viikolle. Tämä viikko on sitten mennytkin ihan metsälenkkeilyn varassa. Lenkit on pidentyneet ensin 1,5km ja sitten 2km pituisiksi metsässä jolkotteluiksi, ja Kii on saanut kipitellä pääasiassa irti. Välillä vauhti on meinanut kasvaa enemmän ja olen yrittänyt hillitä, välillä onnistunut välillä ei. Helatorstaina käytiin Nummelan lentokentällä tekemässä parin kilsan kävely ja siellä aavalla meinasi ihan lähteä mopo keulimaan. Sehän on aina juossut siellä aakeella selvästi enemmän kun metsissä. Eilen lauantaina käytiin sitten enkka, reilu 3km hihnakävelyä tietä pitkin. No eihän se tunnu missään!

Ja tänään sunnuntaina käytiin taas uimassa. En jaksanut edes laskea matkaa, välillä käytiin rampilla huilaamassa, ihan vaan hetken kunnes Kii päätti taas jatkaa uimista. Eli ainakin se 400m, luultavasti enemmän. Ja lopuksi sai pari minuuttia tehdä mitä huvittaa, niin sehän meni keskelle allasta Roan kanssa uimaan ympyrää, pärskyttelemään ja haukkomaan vettä. Että ei se väsynyt ollut. Ja kotona olis vaan heti aloittanut leikit. Joten otin sen mukaan pienelle n. kilsan mittaiselle setä-metsälenkille ennen treenejä. Ja treenien jälkeen yritettiin etsiä yhden ryhmäläisen kadottamaa esinettä, siinä vapaana kaahailua 15-20min. Että tänään tuli kyllä ylitettyä liikuntakiintiö aika reippaasti. Jospa huomenna olis lepopäivä.

Treenit:
Treenattukin  siis on, tiistaina ajettiin kauden eka metsäjälki. Satu oli tehnyt, ehti vanheta ehkä 45min (tehtiin n. 2km lenkki ensin) ja olosuhteiden pakosta oli vaan vähän reilu 100m pitkä. Rutikuivaa maastoa, yksi kallion ylitys. Ekaa kertaa tehtiin jäljennosto vähän pidemmältä, ehkä 5m. Eteni vähän hakien kunnes sai jäljestä hajun, meni takajälkeä ehkä metrin, kääntyi ja lähti määrätietoisesti jäljestämään, hyvä Killi! Alkujäljestys oli hyvää, rauhallista vaikka selvästi reippaampaa kun nurtsilla, nenä suht alhaalla, häntä heilui eli paljon rennompi. Eka esine oli n 7x7cm farkun pala, aiheutti hillittömän hännänheilutuksen, pyysin maahan. Hienoa, en tiennyt miten se reagoi käyttöesineisiin jäljellä, kun ei niitä ole ennen ollut. Sitten alkoi vauhti kiihtyä ja nenä nousta, huomauttelin ja rauhoittuikin hieman. Kakkoskeppiin reagoi, mutta meinasi mennä yli, joten vaadin ja lopulta sen ilmaisi. Kolmoskepin kallionylityksen jälkeen ilmaisi hienosti, en ehtinyt ite edes huomata että on esine. Sitten 90-kulmasta ensin yli, mutta korjasi hyvin. Sitten olikin enää 5m ja loppukeppi, reagoi siihen kyllä, mutta söhelsi jälkeä eteenpäin ja kun aloin vaatia ja jarruttaa, alkoi vain hakea jälkeä. Otin sitten kokonaan pelin seis, koira vierelle ja uusi jäljelle lähetys, nyt ilmais kepin. No, kaikkiaan ihan ok. Pysyi suurinpiirtein jäljellä ja meni kohtalaisen rauhallisesti, ei mahdotonta hinausta. Pari hyvää ilmaisua, pari ruokotonta yli ryysimistä.

Perjantaina tehtiin toinen jälki hirviaidalla, taas Satun tekemä. Aika lyhyt sekin, ehkä 200m. 5 esinettä, 3 keppiä ja 2 kankaanpalaa. Ehti vanheta reilun tunnin, tuuli oli hurja, jälki myötä/sivutakatuuleen. Satu ei ollut peesaamassa joten vähän haparointia. Jäljennosto oli hieno! Ehkä jostain 5m:stä taas. Eka esinekin (keppi) ilmastiin tosi hienosti. Sitten ajautui tuulessa monta kertaa jäljen sivuun, aikamoista söhellystä, tuntui siltä. Seuraavaksi kankaanpala, alkoi heilutella sille häntää, kehuin ja pyysin maahan. Sitten puinen hiusharjan varsi, taas ei kunnon ilmaisua, pyysin maahan. Neljäs farkunpala, toi vähän matkaa, mutta pyysin maahan. Vika esine oli keppi, siitä ryysittiin yli, menin itekkin yli ennenkun tajusin enkä ollut ihan varma oliko se esine (oli pitkähkö kuiva kaarnaton luonnonkeppi), pari kertaa yritin ajaa koiran siihen mutta ei vaan ilmaissut. Merkitkin loppui ja tuli ihan tenkkapoo, että loppuiko se jälki vai ei, onko tuo se esine vai ei. Äh. Palattiin sitten ja vielä kerran pyysin jäljelle ja nyt ilmaisi. Voi kökkö miten kökköinen loppu. Vähän huonosti merkattu ja se esineen merkki sotki kun oli punavalkoinen (eikä pelkkä valkoinen niinkun esineiden piti olla) ja myös vika merkki pitää muistaa sopia, että tietää missä jälki loppuu! Oli opettavaista kyllä. Kyllähän se koira siis jäljellä pysyy joo, mutta ei se kovin tarkkaa nyt ollut (hirveä tuuli kyllä ehkä vähän vaikeutti), ja ne kepit voi vee. Ennen treeniä tehtiin pihalla pieni keppijälki, ja ihanhan se olis yli niistä ryysinyt.
Eli selvästi paljon paljon esineilmaisua! Ja nurtsia tarttis kovasti kans. Piha/keppijälkiä siis. Ja sit jos pääsis metsään tekemään sellaisen heinikkojäljen, olis vähän siltä väliltä. Mutta paljon paremmin pitää tietä missä menee jälki ja missä on esineet, että pystyy huomautella, koska törkeestihän tuo käyttää tilannetta hyväksi ja oikoo ja ryysii.

Sunnuntaina oman hakuryhmä treeneissä jälki. Ehkä 200m, 2 kulmaa vasemmalle eli U:n mallinen. Ehti vanheta vajaan tunnin, noin myötä/sivutakatuuleen, loppu vastatuuleen. 5 keppiä, metsästä just ennen jäljentekoa poimittu. Eka esine oli ihan alussa, joten jäljennosto meni suoraan esineelle, hyvä ilmaisu. Pääasiassa esineet meni hyvin! Eka kulma yli, mutta haki itse hienosti, toka kulma meni loistavasti. Vikasta esineestä oli taas ryysimässä yli. Jäljestys oli "ihan kivaa", välillä nosti päätä ja meni korkeella nenällä, välillä paremmin. Vauhti oli aika reipas ja meno määrätietoista. Välillä meni vähän jäljen sivussa, kun tuuli oli valuttanut sitä rinnettä alas kosteikkoon päin. Ennen treenejä tehtiin omalla pihalla nurtsi/esinejälki ja se meni loistavasti, kerran nosteli jostain syytä päätä ihan kauheesti ylös. Kepit ilmaisi kaikki hienosti, oikeasti etsi niitä, jos ei heti heinästä näkynyt. Jäljestyskin "ihan kivaa".

Kotona tein joku ilta pientä tottista, vire olis aika hyvä, mutta vielä ei oikein uskalla revittää leluilla niin en kauheasti ole tehnyt. Tehtiin myös miniesineiden ilmaisua sisällä matolla, siinäkin meinas mopo lähteä ihan käsistä. Pitäisi siirtää se ulos, kunhan noi siitepölyt vähenisi. Avaintenkin etsintää on vähän treenattu.

 

6 vk kontrolli

Keskiviikkona 9.5. oli taas vuorossa vesitankkijunppaa. Edelleen ihan yhtä yököttävää kun ekalla kerralla, mutta homma meni kuitenkin sujuvammin ja tehokas kävelyaika oli n. 10min. Ennen sitä pientä käsittelyä, pohjelihakset oli jumissa, ja kun ei Kii voi yhtään sietää takajalkojen takaosien venytystä, ei ole koskaan sietänyt. Lisäjumpaksi saatiin jumppapallon (tai tyynypinon) päälle etupää ja siinä tasapainoilua. Lisäksi entiset istuminen ja maahanmeno, sekä peruutuksen voi taas lisätä ohjelmistoon pari kertaa viikossa. Edelleen keventää leikattua jalkaa seistessä, mutta liikkeessä puhdas. Toivottavasti tuosta kevennyksestä ei nyt tule tapa. Sitä voi kuulemma vähän väistättää/töniä, että seisois kunnolla. Sen verran on vissiin on jo jalkalihakset kehittyneet, että maahanmenossa ei enää läsähdä alas vaan pystyy jarruttamaan liikettä.

Illalla käytiin vielä tiekävelyllä noin kilsa.

Torstaina 10.5. käytiin vaan tietä pitkin n. kilsan kävely ja lisäksi tehtiin pihan mäessä pientä ylämäki/alamäki ravautusta.

Perjantaina 11.5. oli sitten se pitkään odotettu ja jännitetty kontrolli.
Kaikki hyvin, terveen paperit tuli, jihaa!

Paraneminen edennyt hyvin, välillä kuitenkin seistessä keventää vtj. Kävellessä menee tasaisesti.
Vas. polven liikerata ei rajoittunut, ei krepitoi liikuttaessa polvea, ei aristuksia.
Rtg: Luutunut. Kaikki ennallaan, pinnakaan ei ole liikahtanut enempää.
Saa alkaa asteittain liikkumaan normaalisti.

Lääkärin mielestä agility ei missään nimessä ole pois suljettu, tottakai se kestää! Jalka on siis täysin kunnossa noin niinkun luu-nivelsidetasolla. Kunhan nyt saadaan ensin lihaskunto kohdalleen, niin katsellaan sitten. Kesä menee kuitenkin vielä kuntoutuksessa. Uintia, metsälenkkejä pikkuhiljaa pidentäen, hiekkakuopilla juoksuttamista, ensin jälkeä ja ehkä jossain vaiheessa hakuakin, kunhan kunto on ennallaan. Tokoa pitäs kai alkaa työstämään, se on kuitenkin laji, jossa ekaksi pääsis ehkä kisaamaankin. Ja sitä pk-tottista.

Paino edelleen 14,2kg. Puoli kiloa pitäs karistaa huspois.
Illalla käytiin pieni reilu kilsan mittainen metsälenkki, Kii sai jolkottaa osan matkasta irti! Se kun kipittää silleen paremmin kun hihnassa vetämällä. Ja kai sitä pikkuhiljaa pitää uskaltaa hallitusti irti laskeakin.

Uinnit ja jäljet

Torstaina 3.5. Kii sai viimeisen cartrophen piikin. Sillon ulkoiltiin huikea 1km "lenkki" tietä pitkin. Olisi kyllä jaksanut vaikka kolme lisää.

Perjantaina 4.5. käytiin Veikkolassa setien kanssa metsälenkillä ja Kii pääsi mukaan, sen kanssa tehtiin pieni n. 15min kävely ennen setä-lenkkiä. Meno oli nelivetoa. Kotona tein sille pihalle ekan "pitkän" jäljen. Pihaa ees taas ehkä 80m, vanheni n. 30min. Alussa kulmat oli loivia, mutta lopussa kolme 90:stä. Nosti jäljen vähän haparoiden. Alkupään kepit nousi tosi hienosti ja loivat kulmatkin meni upeasti. Sitten ysikymppisissä jälki tuppasi eksymään, samoin kepit. Mutta vaikka ei ollut jäljellä, etsi keppejä hienosti eli motivaatio keppeihin on selvästi noussut, jes! Kulmia pitää treenata, taidan kokeilla namittaa niitä, jos se auttaisi tarkennukseen. Nyt tallasin vaan tiheämmin, mutta ei tuntunut auttavan.

Lauantaina 5.5. käytiin taas uimassa. Nyt tehtiin 15 edestakaista matkaa, joista kertyy metrejä reilu 400m. Aina Kii innoissan tauon jälkeen altaaseen meni (uitiin 2 tai 3 edestakaisen erän sarjoja), mutta jälkeenpäin oli selvästi väsyneempi kun edellisellä kerralla. Tämä matka saa siis riittää ensi kerrankin uiskenteluihin. Eikä siinä kyllä hirveän pitkiä taukoja ehtinyt tehdä. Mutta kivaa oli! Loppupäivä ja ilta pyhitettiin levolle.

Sunnuntaina 6.5. Kii pääsi ekaa kertaa oman treeniryhmämme treeneihin. Oltiin Luukissa ja siellä kun on niin hyvät nurtsit ja pellot, päätin ottaa Killin mukaan ja tehdä sille jäljen. Vähän hutaisten ennen varsinaisia treenejä se tuli tehtyä. Lyhyt nurmikko, jäljennosto eli alussa tyhjä jälki, sitten namia siellä täällä, kulmat oli namitettu. Keppejä tais tulla kuusi, ysikymppisiä kulmia oli neljä. Pituus n. 150m, ehti vanheta vain puoli tuntia. Namit rauhoitti ihan hirveästi, meno oli aika rentoa, mutta namittomilla pätkillä alkoi ryysiä ja valui selvästi n. puoli metriä jäljen sivuun. Bongasi sieltäkin kyllä hyvin kepit, itse en olisi niitä nähnyt. Mutta kaikki kepit ilmaistiin tosi hienosti ja iloisesti, jee vihdoinkin! Ja kun se löysi kepin, se katsoi mua ihana iloinen naurava ilme naamallaan "kato mä löysin!"

Vähän pidempään nurtsiin olis saanut tehdä ja vanhettaa vähän pidempään. En haluis niitä nameja kauheasti laitaa, kun tuntuu, että se ajatus jäljestämisestä katoaa siihen syömiseen. Ilman namiakin tarkistaa askeleet suht hyvin, vauhti vaan tahtoo kiihtyä ja toki se tuulen mukana eksyy jäljen sivulle herkemmin. Jotain siltä väliltä, kiitos! Ennen jälkeä ja treenien lopuksi käytiin pienet kävelyt.

Maanantaina 7.5. oli taas jälkeä, nyt jälkiryhmä treenit Tapiolassa Silkkiniityllä ja Killikin pääsi mukaan! Olin aluksi innoissani, jee nurtsijälkeä, mutta kun näin sen ihmisvilinän, olin aika kauhuissani. Koutsin mukaan nyt treenataankin häiriöitä. No ihan kiva, ei me olla koskaan tehty, minä kun olin ajatellut hakea vielä sitä tarkkuutta ja rauhallisuutta. Ei auttanut pullikoida... Yritettiin tehdä jäljet nurtsin reunoille kauas kävelyteistä ja kytätä kuinka moni meni yli ja mistäkin. Meidän jälkeä sotki ihan alusta yksi ja ekan kulman jälkeen toinen koiran ulkoiluttaja. Miksei ne pysyneet niillä kävelyteillä, sitävartenhan niitä siellä on?? Lisäksi viimeiseseen kulmaan pesiytyi puoleksi tunniksi äiti ja lapsi pelaamaan pesistä. Meinasin, että lopetan edelliseen keppiin, jos sinne asti päästään... Laitoin alkuun namia ekan suoran n. puoleen väliin tarkoituksena nostaa jälki tien puolelta ja siitä palkaksi namit. Kulmat oli namitettu ja satunnaisesti sinne tänne vähän ripoteltu. Joka kulman jälkeen suoralla oli keppi ja lopussa kaksi varmuuden vuoksi. Nurtsi oli tosi lyhyt, askeleita (ja siis jälkeä) ei erottanut, pari märkää kohtaakin sattui matkalle.

Jälki ehti vanheta reilun tunnin, tuuli tuli ehkä luoteesta eli lähes myötätuuleen, mutta kun ajettiin jälki viimeisenä, se oli jo ehtinyt jotensakin painua ja loppu lentää tuulen mukana ties minne. Otin jäljen noston hieman kauempaa kuin olin suunnitellut, kun se alku oli sotkettu. Nosti hienosti ja  - tadaa, ne namit olivat just siinä heti tyrkyllä. Lähti ihan mahtavasti liikkeelle. Namit söi, mutta namittomat pätkät meni rennosti ja rauhallisesti vaikka toki vauhti vähän kasvoi kun ei tarvinnut syödä. Välillä haki vähän enemmän, mutta ihan super mahtavasti - hyvää ja vahvaa jäljestystä! Kulmissa tuppasi eksymään yli, mutta hyvin haki ja namit auttoi. Kepit ilmaistiin hienosti. Ekan kulman jälkeen oli märkää ja jonnekin sinne tais jäädä yksi keppi. Kun ennen vikaa kulmaa olevalle kepille asti oli mennyt niin super loistavasti (ainakin yhden harhan ylitys), päätin jatkaa loppuun. Kulmaan asti meni hyvin, sitten eksyi taas yli ja sen jälkeen hukkui koko jälki, koska se oli niin vaihvasti tallottu yli. Aikamme pyörittiin, Kii bongasi takaa kulman ja söi siitä namit, oisin voinut ottaa pois, mutta luulin, että olisi saanut siitä jäljen ja jatkanut, muttei saanut. Kyllä se jälki sitten lopulta löytyi n. 2m ennen tokavikaa keppiä. Siitä jatkettiin vielä 5m selvästi jäljellä vikalle "varmuuskepille". Huikea suoritus! Ei voi muuta sanoa kun TYD - trust your dog!

Ennen jälkitreenejä oltiin käyty Veikkolassa 15min metsäkävely ehkä 600m.

Mutta meidän hienosti alkanut jälkitreeniputki lopahti just nyt. Nimittäin eilisen ulkoilun jälkeen on ohjaajan silmät olleet niin punaiset ja kutisevat, ettei niihin enää auta mitkään tipat eikä lääkkeet. Hitsin koivuallergia, vietämme siis seuraavat 2-3 viikkoa sisätiloissa sadetansseja tanssien. :(

Ja lopuksi täytyy hehkuttaa äitikoira Jillaa, joka nappasi menneenä viikonloppuna toisen ykköstuloksen voittajan jäljeltä ja on siis yhtä vaille KVA sekä agista viimeisen sertin saavuttaen AVA-tittelin! Mahtavaa, kerrassaan!! Ei se ihme, jos jälkikasvu on niin taitavia, koska näähän kulkee geeneissä!

Ei voi edes sanoa, että perässä tullaan. Hirveästi harmittaa, kun nyt koekauden käynnistyttyä kaikki käy kisaamassa ja kokeissa ja me opetellaan kävelemään. Mutta jospa mekin vielä joskus johonkin kisaan tai kokeeseen selvitään.

Pulipuli, Hili ui

Leikkauksesta on nyt 5 viikkoa. Viime torstaina 26.4. tuli täyteen 14vrk lisätikeistä ja otin ne pois, haava oli sievästi kiinni. Lisäksi sai kolmannen cartrophen piikin.

Jalka on ollut muuten ihan ok, mutta välillä istumasta ylös noustessa keventää yhden askeleen ja muutenkin ajoittain seistessä näyttäisi keventävän sitä ja jalka jää helposti vähän sojottamaan ulos. Liikkeessä on kuitenkin mielestäni tasapainoinen ja puhdas. Ensi viikon perjantaille on varattu 6vk kontrolli.

Tiekävelyt ovat olleet n. 700-800m. Lauantaina käytiin Nummelan lentokentällä kangasmaastossa ihan metsässä. Puoli tuntia käveleskeltiin hitaasti, pidettiin taukoa, treenattiin aivainten etsintää yms, matkaa ei kertynyt kun ehkä 500-600m. Jumpat ollaan tehty pääsääntöisesti, ylämäkiperuutus on jäänyt vähän vähemmälle, heittää siinä jalkaa hieman oudosti ja tuon keventämisen takia olen miettinyt onko se ollut huono liike.

MaihinnousuSilakka: Asentooo! Joko saa mennä.

Vappuaattona käytiin Ärräjengillä uimassa, voi jestas oli kivaa! Uitiin aina muutama minuutti ja sitten taukoa. Puolen tunnin aikana uintipyrähdyksiä tuli 4-5, edestakaisia matkoja n. 10 mikä tekee matkaa 300m. Ei minkäänlaista väsymisen merkkiä!

Meille oli uittajakin varattu, kun ei olla ennen uimahallissa käyty, mutta eipä sitä tarvittu. Kii meni tosi nätisti uimaan, pelastusliivin kahvasta, kun vaan jarrutteli ettei pääse hyppäämään (koska se se vasta siistiä olis ollut!). Hinku pärskytellä ja haukkoa vettä oli kova, kokoajan piti kieltää, mutta nätisti se sitten ui. Ilman hihnaa se olisi varmaan pyörinyt pärskytellen keskellä allasta puoli tuntia vettä haukkoen...

Olisin halunnut vielä jatkaa!

Tänään 2.5. oli toinen fyssarikerta. Ensin pieni käsittely, ei ollut pahasti jumissa. Sitten päästiin vesijuoksumatollekin. Tai Kii joutui, keepiä a-h-d-i-s-t-i. Vajaa 10min aktiivista aikaa vesitankissa, leikatun jalan liikerata oli vielä selvästi vajaa. Jumpista jatketaan istu-seiso liikettä puhtaasti, jalka ei saa jäädä sivulle. Peruutukset jätetään nyt pois, on sen verran raskas liike ja kun tuo jalan käyttö ei nyt ole ihan puhdasta seistessä. Liikkeessä kyllä. Lenkkejä pidennetään pikkuhiljaa ja ens uintikerralla matkaa voi taas pidentää. Seuraava fyssa ja vesitankkikerta on viikon päästä, mutta sitä ennen käydään taas lauantaina uimassa, pulipuli! Paino oli edelleen 14,2kg. Näyttää kuitenkin hieman solakammalta.

Treenattukin on! Aloitin taas vahvistamaan jälkikeppien ilmaisua, jos tässä kohta pääsisi jäljestelemään. Jälkitreenitkin alkoivat vappuna, mutta ne me jätettiin vielä väliin. Tai minä kävin, koira jäi kotiin. Pihalla on tehty erinäinen määrä pieniä kepitettyjä nurtsijälkiä. Lyhyellä matkalla ilmaisut toimi, mutta kun keppien väli piteni muutamaan metriin, alkoi hinaaminen ja ryysiminen. Pienellä muistuttelulla "ei noin voi tehdä" jäljestys rauhoittui ja kepitkin nousi tosi hienosti. Käy jäljen sivuun kepille maahan, eli ei halua käydä minuun selin. Olen kyllä yrittänyt korjata, katsotaan saadaanko asento suoristettua.