Viime vuoden lopulla asetetut tavoitteet, toteutuiko ne?
Vuosi 2013
- Liuta terveitä penuja maailmaan!
- Koiran kuntoutus kesään mennessä, monipuolista lenkkeilyä ja uintia
- Tokossa viimeinen AVO1 keväällä/kesällä, VOI-liikkeiden treenauksen aloitus... syksyllä kisoihin.
- Tiukkaa pk-tottiksen treenausta
- pk-haku: pistot ja risteily kuntoon kunhan kesällä päästään
treenaamaan > syksyllä kokeeseen. Esineruutua tosin pitää muistaa
treenata myös...
- pk-jälki: janatreeniä, jäljestysvarmuutta kulmiin, kokeet harkintaan,
mutta hakukoe prioriteetillä 1. Voi olla, että jälki jää ajanpuutteen
vuoksi.
- pelastuspuoli: raunioilta peruskoe, hausta loppupimeä, perusjälkikokeet?
- agilitytreeneihin mahdollisesti syksyllä, jos koira ok
- se viimeinen serti kesällä/syksyllä
- luonnetesti syksyllä?
Pennut saatiin maailmalle, kuntoutus oli hidasta erinäisten vastoinkäymisten takia. Tokossa saatiin AVO1 ja TK2, mutta VOIttaja jäi vielä korkaamatta, kun kukaan ei treenaa... Tottista treenattiin paljon, samoin hakua, kokeeseenkin oltiin menossa, mutta tällä kertaa sen esti vatsatauti :( Jälkeä ei treenattu ollenkaan, raunioilta suoritettiin peruskoe ja maastosta haun loppupimeä. Agia kisattiin 12 starttia, ja saatiin jopa 2 nollaa, vaikka aika hakusessa se vielä on. Näyttelyissä ei käyty, luonnetesti suoritettiin pisteillä 127p laukausvarma.
Vaikka treenikausi alkoi taas vasta kesäkuulta, niin paljon saatiin treenattua (etenkin hakua ja tottista) ja paljon saatin tuloksia aikaan, mutta jotain jäi myös tekemättä ja saavuttamatta. Kaikkea ei vaan ehdi ja jaksa. Oman aikansa vei myös ihana ja hulvaton PenniSmy! Se tärkein tavoite kuitenkin.
Tavoitteita vuodelle 2014?
Kitty
- Agissa sm/karsintanollat kasaan, sertin metsästystä
- Tokossa VOI1
- HK1 (jos ohjaaja jostain löytää hakumotivaation keväällä, nyt se on hukassa)
- Jos saadaan HK1, niin sitten Kitty ehkä vaihtaa jälkeen
- näyttelystä jos sen viimeisen sertin saisi...
- raunioilla loppukoe? Maastossa TT.
Mylle en aseta mitän hirveitä konkreettisia tavoitteita
- tottista, tottista!
- hakua, pistot kuntoon! Ilmaisun valitseminen ja sen kenttätreenaamisen aloittaminen. Haukkua se kovasti tarjoaa...
- agissa esteopetus pakettiin, iloista menoa ja tarkkaa ohjausta
- onnistuisikohan syksyllä tokosta ALO:n korkkaus, jos alkaisi treenata?
- johonkin näyttelyyn sen voisi kiikuttaa ainakin kerran
- raunioilta sove syksyllä? vaatii seuraamisen ja telineiden opettelun
- terveystarkit keväällä
maanantai 30. joulukuuta 2013
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Toinen nolla ja pino hyllyjä
Itsenäisyyspäivänä kisattiin Ojangossa kolme rataa, joista keskimmäiseltä hyppäriltä nolla, muilta hyl. Tuomarin Kari Jalonen, medeissäkin sartteja lähes 60!
Hyppäri oli huisin hauska putkiralli, 9 putkea, joista yksi mentiin kahteen kertaan! Pitkiä kaarroksia, ja yksi ohjauksen unohdus rokotti aikaa, niin että oltiin viidensiä. Agiradoilta hyllyt, molemmissa oli paikkoja joihin tiesin, etten ehdi, mutta taisi tulla hyllyt jo ennen niitä. Mutta hyviä ja onnistuneita paikkoja oli paljon niissäkin radoissa, vaikka aika hankalan tuntuisia ratoja olivatkin.
Sunnuntaina jälleen Ojangossa kolme rataa, tuloksella hyl, hyl, 5. Tuomarina Esa Muotka (agi+hyppy) ja viimeisellä agiradalla Markku Kaukinen. Kivat radat, eka rata vaikutti jopa helpolta, ansapaikat oli aika ilmeiset. Oma ohjauskin pysyi kasassa, mutta sitten Kii "mokasi" ne. Tuli kepeiltä kesken pois ja teki vielä hurjan lentokeinun, jonka uusin.
Hyppäri oli kinkkinen, mutta selvittiin tosi hienosti pahoista paikoista, yhtä pientä lipsahdusta lukuunottamatta. Kepeillä piti vaihtaa puolta, myöhästyin valssista ja koira ampaisi pituuden jälkeisen takaakierrettävän hypyn väärään suuntaan.
Vika agirata meni varsin kivasti, harmittavasti yksi rima tippui, kun vedin kädet alas, koira juoksi hypyn läpi.Tuloksena 5.
Ei ole helppoa, ei. Jatkamme pään seinään hakkaamista. Mutta on se kivaa, ainakin Kii on ihan fiilareissa, ei meinaa nahoissan pysyä! :)
Hyppäri oli huisin hauska putkiralli, 9 putkea, joista yksi mentiin kahteen kertaan! Pitkiä kaarroksia, ja yksi ohjauksen unohdus rokotti aikaa, niin että oltiin viidensiä. Agiradoilta hyllyt, molemmissa oli paikkoja joihin tiesin, etten ehdi, mutta taisi tulla hyllyt jo ennen niitä. Mutta hyviä ja onnistuneita paikkoja oli paljon niissäkin radoissa, vaikka aika hankalan tuntuisia ratoja olivatkin.
Sunnuntaina jälleen Ojangossa kolme rataa, tuloksella hyl, hyl, 5. Tuomarina Esa Muotka (agi+hyppy) ja viimeisellä agiradalla Markku Kaukinen. Kivat radat, eka rata vaikutti jopa helpolta, ansapaikat oli aika ilmeiset. Oma ohjauskin pysyi kasassa, mutta sitten Kii "mokasi" ne. Tuli kepeiltä kesken pois ja teki vielä hurjan lentokeinun, jonka uusin.
Hyppäri oli kinkkinen, mutta selvittiin tosi hienosti pahoista paikoista, yhtä pientä lipsahdusta lukuunottamatta. Kepeillä piti vaihtaa puolta, myöhästyin valssista ja koira ampaisi pituuden jälkeisen takaakierrettävän hypyn väärään suuntaan.
Vika agirata meni varsin kivasti, harmittavasti yksi rima tippui, kun vedin kädet alas, koira juoksi hypyn läpi.Tuloksena 5.
Ei ole helppoa, ei. Jatkamme pään seinään hakkaamista. Mutta on se kivaa, ainakin Kii on ihan fiilareissa, ei meinaa nahoissan pysyä! :)
tiistai 26. marraskuuta 2013
Purinalla nolla ja hyllyjä
Lauantaina kisailtiin Purinalla 3 rataa, HYL, 0 (7./47), HYL. Tuomareina ekalla hyppyradalla Seppo Savikko, jälkimmäisillä agiradoilla Heidi Viitaniemi.
Eka rata (hr) kaaos ja katastrofi, ei se nollakaan mikään kaunis ollut, karkasi sekä A:n että keinun kontakteilta ja aiheutti sillä pientä säätämistä. Vika rata oli melkoisen paha, mutta onnistuttiin yllättävän hyvin, kunnes sitten loppu"suoralla" olin auttamattomasti myöhässä. Tykkäsin kyllä taas noista Viitaniemen radoista, ei ne helppoja ole, mutta ihan kivoja.
Ens viikonloppuna muita hommia, ja jos sitten taas itsenäisyyspäivän viikonloppuna yritettäisi lisää.
Eka rata (hr) kaaos ja katastrofi, ei se nollakaan mikään kaunis ollut, karkasi sekä A:n että keinun kontakteilta ja aiheutti sillä pientä säätämistä. Vika rata oli melkoisen paha, mutta onnistuttiin yllättävän hyvin, kunnes sitten loppu"suoralla" olin auttamattomasti myöhässä. Tykkäsin kyllä taas noista Viitaniemen radoista, ei ne helppoja ole, mutta ihan kivoja.
Ens viikonloppuna muita hommia, ja jos sitten taas itsenäisyyspäivän viikonloppuna yritettäisi lisää.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Paluu agikisakentille
Tulosraportti on kovin lyhyt ja yksitoikkoinen: 3xhyl.
Lauantaina juostiin kolme rataa BAT:n kisoissa Ojangossa (ekaa kertaa oltiin siellä). Kahdella ekalla radalla (H+A) tuomaroi Heidi Viitaniemi, vikalla agiradalla Allan Matsson.
Koirahan kyllä menee, ja meni. Ohjaaja oli välillä vähän hukassa, ajoittain meni hyvin, ja sitten väliin joku lipsahdus. Radat oli ihan kivoja, hyppyradalla ainoastaan oli lopussa kohta josta tiesin, etten tule ehtimään juosta radan toisesta päästä sinne. Mutta olihan niissä ansapaikkansa, osasta selvittiin, osasta ei. Ja olihan se vähän hakusessa, lisää kilsoja eli kisatreeniä vaan ...
Ja täytyyhän sitä olla pelkästään tyytyväinen siihen, että ollaan tässä tilanteessa, että pystytään kisaamaan!
Lauantaina juostiin kolme rataa BAT:n kisoissa Ojangossa (ekaa kertaa oltiin siellä). Kahdella ekalla radalla (H+A) tuomaroi Heidi Viitaniemi, vikalla agiradalla Allan Matsson.
Koirahan kyllä menee, ja meni. Ohjaaja oli välillä vähän hukassa, ajoittain meni hyvin, ja sitten väliin joku lipsahdus. Radat oli ihan kivoja, hyppyradalla ainoastaan oli lopussa kohta josta tiesin, etten tule ehtimään juosta radan toisesta päästä sinne. Mutta olihan niissä ansapaikkansa, osasta selvittiin, osasta ei. Ja olihan se vähän hakusessa, lisää kilsoja eli kisatreeniä vaan ...
Ja täytyyhän sitä olla pelkästään tyytyväinen siihen, että ollaan tässä tilanteessa, että pystytään kisaamaan!
torstai 7. marraskuuta 2013
Haaveet kaatuu...
Taas kaatui meidän haaveet yrittää pk-koularia. Kitty on vatsataudissa, vesiripulissa, jouduin perumaan meidän kauan odotetun hakukokeen lauantailta. Tämä oli jo toinen kerta, edellisen kerran jouduin kokeen perumaan toissa keväänä polviepisodin takia. Sitten menikin 1,5v että koira oli taas niin fyysisesti kuin teknisestikin edes jonkunlaisessa kunnossa. Ei sit. Ehkä ens vuonna... tai sitten ei.
Tää olis sit niinkun tässä. Talvikausi keskitytään agilityyn, katsotaan saisko sieltä jotain tuloksia aikaan.
Päivän piristys PenniSmy esittelee rälläystaitojaan, ei kannata välittää pöntöstä ohjaajasta.
Tää olis sit niinkun tässä. Talvikausi keskitytään agilityyn, katsotaan saisko sieltä jotain tuloksia aikaan.
Päivän piristys PenniSmy esittelee rälläystaitojaan, ei kannata välittää pöntöstä ohjaajasta.
maanantai 21. lokakuuta 2013
HLPi hyväksytty
Lauantai-iltana käytiin tekemässä Suomen Pelastuskoiraliiton haku loppukokeen pimeäosuus hyväksytysti. Päiväkoehan tehtiin vuosi sitten, ja sillon pimeä ei mennyt läpi.
Koe oli Kirkkonummella Volsissa, testaajana Mika Soininen. Lämpötila oli juuri menossa pakkasen puolelle, tuulta ei tuntunut juurikaan, mutta vallitseva tuulensuunta piti olla lännestä, joten sen mukaan tein etsintäsuunnitelman eli ensin etelä- ja länsirajat, sitten alueen halkaisu ja tarvittaessa lopuksi pohjoisrajojen kautta takaisin länsirajalle, josta toinen halkaisu lähtökulmaan. Ja ihan kivastihan se toimi. Tosin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen katsoin itärajan ensin, kun se olikin niin lyhyt, että kulma näkyi lähtöpisteeseen.
Alku eli alueen eteläreuna oli kovin kallioista ja paljon kallion koloja ja kuoppia, vaikea etsittävä ja erittäin vaikea kuljettava tällaisella polvivammaiselle. Ja kun koirakin oli ihan tahmatassu (se on edellern juoksujen jälkeen kovin herkkis), niin vähän tuskaistahan se oli. Testaajan mielestä meidän olisi pitänyt nostaa viimeiseksi jäänyt mm heti alussa, mutta mistäpä sen tietää mihin ne hajut kulkivat. Itse kuljin kuvan kartan sinistä viivaa, koira kulki paljon enenmmän etelässä lähellä rajaa ekan sivun. Heti alussa (x kartalla) se pyöri ja merkkaili rinnettä, mutta mitään ei sieltä löytynyt. Pistin sen mieleen, ja jos kaikkia ei löytyisi, palattaisiin lopuksi sinne.
1. figulle irtosi tosi kivasti pitkälle ja lähdin jo perään. Figu oli kokokaan peitetty, Kii oli kuulemma useaan kertaan kävellyt yli, mutta ilmaisi aika pitkällekin.
2. figu löytyi rannasta kallion päältä, kun raja kulki alhaalla n. 3m pudotuksen pohjalla. Kuljin itse kalliolla ja laitoin koiraa alas, ja hyvin se sinne menikin. Nostettiin figu niin, että melkein itsekin kävelin päälle. Aikaa oli kulunut 18 min ja siinä vaiheessa huokaisin hieman, koska meillä oli reilusti vielä aikaa sen vikan etsimiseen. Tällä figulla täytyi todeta, että onneksi on tullut tetsattua sen rullan luovutuksen kanssa, koska olin juuri konttaamassa jyrkkää kallionrinnettä ylös, kun koira tuli ison koivun toiselta puolelta enkä nähnyt sitä ollenkaan. Jos se olisi sillon tiputtanut rullan, en olisi nähnyt, että se ilmaisee. Tosin en tiedä olisiko se sitten ilmaissut sen uudelleen.
3. figulla kävi sitten onnenkantamoinen, kun olin halkaisemassa aluetta ja huomasin ajautuneenin hieman liikaa pohjoiseen, kun näin pohjoisrajan merkit, joten sanoin ääneenkin "tehdäänpä pieni koukkaus toiseen suuntaan" - ja kas pian koira ilmaisikin maalimiehen kallion päältä jostain kuopasta. Aikaa kului 25min.
Täytyy sanoa, että olin todella tyytyväinen omaan toimintaani. En eksynyt, en höpöttänyt turhia koiralle, olin määrätietoinen ja pysyin suunnitelmassani ja kartalla. Etsintäsuunnitelma oli loistava koiran tahmaisuuttaa ajatellen, ja luotin nk. vallitsevaan tuulensuuntaan, kun alhaalla tiellä ei voinut sanoa miten tuulee, kun ei oikein edes tuullut. Etsintäsuunitelmasta 1 erinomainen. Moitteita sain ohjaajan toiminnasta (koiran liikkumattomuudesta? eihän se mun vika ole) eli siitä vain 2 hyvä. Koiran ohjattavuudesta myös vain 2, koska se ei irronnut. Toisaalta sain sen kyllä tosi hienosti kalliolta alas käymään rannan itsenäisesti. Ilmaisuista tuli kaikista 1 erinomainen, hyvä Killi! Ja yleisarvonsa 2 hyvä. No ihan sama mitkä arvosanat, ja vaikka koiran olisikin pitänyt juosta itsenäisesti. Minun tehtävä oli tehdä niin hyvä etsintäsuunnitelma ja tukea koiraa sen heikoissa puolissa, että selvitään. Tokihan olisihan se kivempaa, jos se irtoaisi ihan itsekin vähän enemmän.
Kitty ei ole hirveästi kärsinyt valeraskauksista, mutta on sillä aina ollut sellainen parin kuukauden hieman seesteisempi jakso, jonka huomaa vasta jälkikäteen, kun se selvästi nostaa vaihdetta. Mutta nyt se on ollut ihan hirveän herkkis ja jotenkin reppana, johtuuko se sitten juoksusta vai hirwiöMystä vai mistä... mutta olen alkanut pohtia sen steriloimista. Katsotaan.
Koe oli Kirkkonummella Volsissa, testaajana Mika Soininen. Lämpötila oli juuri menossa pakkasen puolelle, tuulta ei tuntunut juurikaan, mutta vallitseva tuulensuunta piti olla lännestä, joten sen mukaan tein etsintäsuunnitelman eli ensin etelä- ja länsirajat, sitten alueen halkaisu ja tarvittaessa lopuksi pohjoisrajojen kautta takaisin länsirajalle, josta toinen halkaisu lähtökulmaan. Ja ihan kivastihan se toimi. Tosin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen katsoin itärajan ensin, kun se olikin niin lyhyt, että kulma näkyi lähtöpisteeseen.
Alku eli alueen eteläreuna oli kovin kallioista ja paljon kallion koloja ja kuoppia, vaikea etsittävä ja erittäin vaikea kuljettava tällaisella polvivammaiselle. Ja kun koirakin oli ihan tahmatassu (se on edellern juoksujen jälkeen kovin herkkis), niin vähän tuskaistahan se oli. Testaajan mielestä meidän olisi pitänyt nostaa viimeiseksi jäänyt mm heti alussa, mutta mistäpä sen tietää mihin ne hajut kulkivat. Itse kuljin kuvan kartan sinistä viivaa, koira kulki paljon enenmmän etelässä lähellä rajaa ekan sivun. Heti alussa (x kartalla) se pyöri ja merkkaili rinnettä, mutta mitään ei sieltä löytynyt. Pistin sen mieleen, ja jos kaikkia ei löytyisi, palattaisiin lopuksi sinne.
1. figulle irtosi tosi kivasti pitkälle ja lähdin jo perään. Figu oli kokokaan peitetty, Kii oli kuulemma useaan kertaan kävellyt yli, mutta ilmaisi aika pitkällekin.
2. figu löytyi rannasta kallion päältä, kun raja kulki alhaalla n. 3m pudotuksen pohjalla. Kuljin itse kalliolla ja laitoin koiraa alas, ja hyvin se sinne menikin. Nostettiin figu niin, että melkein itsekin kävelin päälle. Aikaa oli kulunut 18 min ja siinä vaiheessa huokaisin hieman, koska meillä oli reilusti vielä aikaa sen vikan etsimiseen. Tällä figulla täytyi todeta, että onneksi on tullut tetsattua sen rullan luovutuksen kanssa, koska olin juuri konttaamassa jyrkkää kallionrinnettä ylös, kun koira tuli ison koivun toiselta puolelta enkä nähnyt sitä ollenkaan. Jos se olisi sillon tiputtanut rullan, en olisi nähnyt, että se ilmaisee. Tosin en tiedä olisiko se sitten ilmaissut sen uudelleen.
3. figulla kävi sitten onnenkantamoinen, kun olin halkaisemassa aluetta ja huomasin ajautuneenin hieman liikaa pohjoiseen, kun näin pohjoisrajan merkit, joten sanoin ääneenkin "tehdäänpä pieni koukkaus toiseen suuntaan" - ja kas pian koira ilmaisikin maalimiehen kallion päältä jostain kuopasta. Aikaa kului 25min.
Täytyy sanoa, että olin todella tyytyväinen omaan toimintaani. En eksynyt, en höpöttänyt turhia koiralle, olin määrätietoinen ja pysyin suunnitelmassani ja kartalla. Etsintäsuunnitelma oli loistava koiran tahmaisuuttaa ajatellen, ja luotin nk. vallitsevaan tuulensuuntaan, kun alhaalla tiellä ei voinut sanoa miten tuulee, kun ei oikein edes tuullut. Etsintäsuunitelmasta 1 erinomainen. Moitteita sain ohjaajan toiminnasta (koiran liikkumattomuudesta? eihän se mun vika ole) eli siitä vain 2 hyvä. Koiran ohjattavuudesta myös vain 2, koska se ei irronnut. Toisaalta sain sen kyllä tosi hienosti kalliolta alas käymään rannan itsenäisesti. Ilmaisuista tuli kaikista 1 erinomainen, hyvä Killi! Ja yleisarvonsa 2 hyvä. No ihan sama mitkä arvosanat, ja vaikka koiran olisikin pitänyt juosta itsenäisesti. Minun tehtävä oli tehdä niin hyvä etsintäsuunnitelma ja tukea koiraa sen heikoissa puolissa, että selvitään. Tokihan olisihan se kivempaa, jos se irtoaisi ihan itsekin vähän enemmän.
Kitty ei ole hirveästi kärsinyt valeraskauksista, mutta on sillä aina ollut sellainen parin kuukauden hieman seesteisempi jakso, jonka huomaa vasta jälkikäteen, kun se selvästi nostaa vaihdetta. Mutta nyt se on ollut ihan hirveän herkkis ja jotenkin reppana, johtuuko se sitten juoksusta vai hirwiöMystä vai mistä... mutta olen alkanut pohtia sen steriloimista. Katsotaan.
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Luonnetesti hyväksytty
13.10. SBCAK järjestämä luonnetesti Oulunkylässä, tuomareina Tarja Matsuoi ja Sami Heikkilä.
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
127p, laukausvarma, hyväksytty
Hyvin ennalta arvattava rivi sieltä tuli, lukuunottamatta tuota luoksepäästävyyttä! Mun kaikkia rakastava koira aavistuksen pidättyväinen? Se peittelee kuulemma sitä pientä pidättyväisyyttään mielistelyllä, ei tervehdi avoimen iloisesti vaan matelevalla tyylillä. Ja samasta syytä ei oikein leiki vieraiden kanssa. Noh, sillä mennään, on se silti kaikkia rakastava Silakka :D Siitä siis rapsahti heti 15p vähemmän. Ja koska se tuomittiin erittäin vilkkaaksi (no sitähän se toki onkin) eikä vilkkaaksi, niin siitä tippuu reippaasti 30p. Ei sentään ollut häiritsevän vilkas.
Mutta pisteistä viis. Se otti testissä melko paljon kuormaa, selvästi enemmän kun aikoinaan MH-testissä. Kelkka ja puolustus vielä meni ja se palautui niistä kohtalaisesti, mutta haalarin jälkeen alkoi kuorma painaa, ja sen vilkkauden myötä vilkas mielikuvitus kuulemma vain lisäsi sitä kuormaa. Sen taisteluhalu ja toimintakyky kuitenkin kantoi koko testin läpi (pimeähuone meni tosi hyvin), ja siksi se siitä selvisi, vaikka aika koville otti. Taisteluhamsterini!
En tiedä olisiko se suoriutunut testistä yhtään reippaammin (pisteisiin se tuskin olisi vaikuttanut), jos se olisi käyty muutama kuukausi myöhemmin. Kitty on nyt juoksujen jälkeen (2kk) ollut melkoinen herkkis.
Kuvat on vaan snapshotteja videolta, eikä siis häävejä. Videot on vielä purkamatta.
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
127p, laukausvarma, hyväksytty
Hyvin ennalta arvattava rivi sieltä tuli, lukuunottamatta tuota luoksepäästävyyttä! Mun kaikkia rakastava koira aavistuksen pidättyväinen? Se peittelee kuulemma sitä pientä pidättyväisyyttään mielistelyllä, ei tervehdi avoimen iloisesti vaan matelevalla tyylillä. Ja samasta syytä ei oikein leiki vieraiden kanssa. Noh, sillä mennään, on se silti kaikkia rakastava Silakka :D Siitä siis rapsahti heti 15p vähemmän. Ja koska se tuomittiin erittäin vilkkaaksi (no sitähän se toki onkin) eikä vilkkaaksi, niin siitä tippuu reippaasti 30p. Ei sentään ollut häiritsevän vilkas.
Mutta pisteistä viis. Se otti testissä melko paljon kuormaa, selvästi enemmän kun aikoinaan MH-testissä. Kelkka ja puolustus vielä meni ja se palautui niistä kohtalaisesti, mutta haalarin jälkeen alkoi kuorma painaa, ja sen vilkkauden myötä vilkas mielikuvitus kuulemma vain lisäsi sitä kuormaa. Sen taisteluhalu ja toimintakyky kuitenkin kantoi koko testin läpi (pimeähuone meni tosi hyvin), ja siksi se siitä selvisi, vaikka aika koville otti. Taisteluhamsterini!
En tiedä olisiko se suoriutunut testistä yhtään reippaammin (pisteisiin se tuskin olisi vaikuttanut), jos se olisi käyty muutama kuukausi myöhemmin. Kitty on nyt juoksujen jälkeen (2kk) ollut melkoinen herkkis.
Kuvat on vaan snapshotteja videolta, eikä siis häävejä. Videot on vielä purkamatta.
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Raunioperuskoe hyväksytty
Kitty suoritti lähes 2 vuotta sitten pelastuskoiraliiton raunioiden soveltuvuuskokeen (sove), eikä omat suunnitelmat olleet kovin paljoa siitä eteenpäin. Raunioilla rypeminen (Oittaan rata on ajoittain melkoinen mutavelli) ei ole ollut itselle mitenkään mieltäylentävää ja innostavaa toimintaa, vaikka pari vuotta sitä Kittynkin kanssa treenattiin. Eikä peruskoe todellakaan ollut tavoitteissa "se kun on niin vaikea" ja "miten opetan rullakoiralle kunnon tarkennuksen?".
Sove uhkasi mennä vanhaksi 9.10. ja Espyn viimeinen koe olisi 6.10. Hetken pohdin, että käyn uusimassa soven, mutta sitten päätin, että käydään nyt kuitenkin kokeilemassa sitä peruskoetta, uusin sen soven sitten keväällä, jos ei nyt mene peruskoe läpi. Ja sittenhän meidän pitikin tunkea itsemme vierailemaan ryhmiin, että saatiin edes muutamia umppareiden ja kaivojen ilmaisuja ennen koetta. Taidettiin nyt syksyllä käydä kaikkiaan 5 kertaa raunioilla, johan siinä olikin! Odotukset eivät olleet kovin korkealla.
Poikkeuksellisesti koe alkoi loppukokeilla (3kpl) ja sen jälkeen oli vuorossa peruskoekoirat (4kpl), joista me oltiin kolmantena eli vasta joskus yli 4h odotuksen jälkeen. Ilma oli melkoisen tuulinen, aurinko alkoi paistaa juuri ennen meidän vuoroa aamun synkkyyden jälkeen. Spessuna koetta oli seuraamassa Espoon koirapoliisi, joka kovasti ainakin meidän suorituksen alussa kyseli kelpiestä rotuna ja oli ollut hyvin otettu meidän koirien tasosta, hieno homma!
Ja se koe. Ensin tehtiin "laatikkoteline" ja Kitty oli sen jälkeen menossa heti uudestaan, poliisi tykkäsi innokkaasta koirasta. Alueelle seuraaminen meni hyvin, laukauksessa ei korvaansa lotkauttanut. Paikallaolo ok. Rata alkoi 2. ja 3. kaivojen välistä. Suunnitelmana oli käydä yläkasa myötätuuleen (tuuli kyllä pyöri), kiertää sitten keskikasa, sen jälkeen yläkasan loppu (se mikä jäi selän taakse lähtöalueesta), ja sitten alakasa. Lähetin koiran L-putken (2.) kaivon kohdalta ja sehän tyssäsi siihen, ja ilmaisi samantien kaivon, hups. Ensimmäinen figu nostettu alta minuutin. Toinen figu nousi ehkä minuutin päästä vanhasta bunkkerista. Ja kolmas muutama minuutti myöhemmin alakasalan keskeltä ison mustan putken "peräpäässä" kasan päällä olevasta piilosta, jota en tiennyt olevankaan. Sitä jouduttiin vähän tarkentamaan, kun Kii ilmaisi mustaa putkea, mutta oikea kohtakin löytyi, kun vähän kierrettiin. Ei koira väärässä ollut ja onneksi testaaja ymmärtää, että se haju nyt vaan tulee siihen, haukkuvatkin olivat sen siihen ilmaisseet.
Kaikkiaan aikaa meni vajaa 6 minuuttia, melkoisen nopeaa, eivät edes muistaneet ampua meille radalla. Sattui tuo etsintäsuunnitelma olemaan melko optimaalinen :D Ja Kii oli huippupätevä. Kaikista muista tuli erinomaista, mutta ohjaajan toiminta hyvä ja toinen ilmaisu, johtuen juurikin tuosta tarkennusjutusta. No enpä sitä olisi mitenkään toisinkaan voinut/osannut tehdä. Josko sitten kuitenkin ens kaudella raunioille ja loppukokeeseen???
Peruskokeen myötä koiran voi sijoittaa nk. VSS-sijoitetuksi eli pelastustoimen valmiusmuodostelmiin poikkeusoloissa käyttöönotettavaksi. Vihti ei ymmärtääkseni koiria pelastusmuodostelmiin sijoita, mutta jospa sen sitten saisi Espooseen. Ennen vanhaanhan sijoituksella kai ansaitsi verovapauden, nyt sillä ei ole merkitystä. Kysyin kaverilta, että mitä se sitten konkreettisesti tarkoittaa, niin "saat sen mukaan pommisuojaan hädän tullen". Varsin kätevää :D
Muita kuulumisia? Ollaan treenattu tukkaputkella hakua, hakua, tottista, hakua ja aksaa molempien kanssa. Kitty on ihan hulluna agissa, arvatenkin. Paljon on kyllä kehitettävää vielä, mutta kyllä se kisaaminen vielä tänä vuonna mielessä häämöttää. My on rällännyt agin pentuleikkikoulussa ja kyllä siitäkin hieno agitykki tulee. Pentutottista, hakua ja vähän raunioitakin on Myn kanssa tehty ja pätevähän se on.
2 viikkoa sitten treenattiin sukulaisten kanssa kelpieleirillä hakua ja tottista, jotkut teki aksaa ja jälkeäkin, kivaa oli taas kerran!
Kittyn kuvat kesän hakutreeneistä on Tuija Hurmekosken ottamia, kiitos! Myn kuvat on leiriltä.
Sove uhkasi mennä vanhaksi 9.10. ja Espyn viimeinen koe olisi 6.10. Hetken pohdin, että käyn uusimassa soven, mutta sitten päätin, että käydään nyt kuitenkin kokeilemassa sitä peruskoetta, uusin sen soven sitten keväällä, jos ei nyt mene peruskoe läpi. Ja sittenhän meidän pitikin tunkea itsemme vierailemaan ryhmiin, että saatiin edes muutamia umppareiden ja kaivojen ilmaisuja ennen koetta. Taidettiin nyt syksyllä käydä kaikkiaan 5 kertaa raunioilla, johan siinä olikin! Odotukset eivät olleet kovin korkealla.
Poikkeuksellisesti koe alkoi loppukokeilla (3kpl) ja sen jälkeen oli vuorossa peruskoekoirat (4kpl), joista me oltiin kolmantena eli vasta joskus yli 4h odotuksen jälkeen. Ilma oli melkoisen tuulinen, aurinko alkoi paistaa juuri ennen meidän vuoroa aamun synkkyyden jälkeen. Spessuna koetta oli seuraamassa Espoon koirapoliisi, joka kovasti ainakin meidän suorituksen alussa kyseli kelpiestä rotuna ja oli ollut hyvin otettu meidän koirien tasosta, hieno homma!
Ja se koe. Ensin tehtiin "laatikkoteline" ja Kitty oli sen jälkeen menossa heti uudestaan, poliisi tykkäsi innokkaasta koirasta. Alueelle seuraaminen meni hyvin, laukauksessa ei korvaansa lotkauttanut. Paikallaolo ok. Rata alkoi 2. ja 3. kaivojen välistä. Suunnitelmana oli käydä yläkasa myötätuuleen (tuuli kyllä pyöri), kiertää sitten keskikasa, sen jälkeen yläkasan loppu (se mikä jäi selän taakse lähtöalueesta), ja sitten alakasa. Lähetin koiran L-putken (2.) kaivon kohdalta ja sehän tyssäsi siihen, ja ilmaisi samantien kaivon, hups. Ensimmäinen figu nostettu alta minuutin. Toinen figu nousi ehkä minuutin päästä vanhasta bunkkerista. Ja kolmas muutama minuutti myöhemmin alakasalan keskeltä ison mustan putken "peräpäässä" kasan päällä olevasta piilosta, jota en tiennyt olevankaan. Sitä jouduttiin vähän tarkentamaan, kun Kii ilmaisi mustaa putkea, mutta oikea kohtakin löytyi, kun vähän kierrettiin. Ei koira väärässä ollut ja onneksi testaaja ymmärtää, että se haju nyt vaan tulee siihen, haukkuvatkin olivat sen siihen ilmaisseet.
Kaikkiaan aikaa meni vajaa 6 minuuttia, melkoisen nopeaa, eivät edes muistaneet ampua meille radalla. Sattui tuo etsintäsuunnitelma olemaan melko optimaalinen :D Ja Kii oli huippupätevä. Kaikista muista tuli erinomaista, mutta ohjaajan toiminta hyvä ja toinen ilmaisu, johtuen juurikin tuosta tarkennusjutusta. No enpä sitä olisi mitenkään toisinkaan voinut/osannut tehdä. Josko sitten kuitenkin ens kaudella raunioille ja loppukokeeseen???
Peruskokeen myötä koiran voi sijoittaa nk. VSS-sijoitetuksi eli pelastustoimen valmiusmuodostelmiin poikkeusoloissa käyttöönotettavaksi. Vihti ei ymmärtääkseni koiria pelastusmuodostelmiin sijoita, mutta jospa sen sitten saisi Espooseen. Ennen vanhaanhan sijoituksella kai ansaitsi verovapauden, nyt sillä ei ole merkitystä. Kysyin kaverilta, että mitä se sitten konkreettisesti tarkoittaa, niin "saat sen mukaan pommisuojaan hädän tullen". Varsin kätevää :D
Muita kuulumisia? Ollaan treenattu tukkaputkella hakua, hakua, tottista, hakua ja aksaa molempien kanssa. Kitty on ihan hulluna agissa, arvatenkin. Paljon on kyllä kehitettävää vielä, mutta kyllä se kisaaminen vielä tänä vuonna mielessä häämöttää. My on rällännyt agin pentuleikkikoulussa ja kyllä siitäkin hieno agitykki tulee. Pentutottista, hakua ja vähän raunioitakin on Myn kanssa tehty ja pätevähän se on.
2 viikkoa sitten treenattiin sukulaisten kanssa kelpieleirillä hakua ja tottista, jotkut teki aksaa ja jälkeäkin, kivaa oli taas kerran!
Kittyn kuvat kesän hakutreeneistä on Tuija Hurmekosken ottamia, kiitos! Myn kuvat on leiriltä.
lauantai 31. elokuuta 2013
BIS2 kasvattajaryhmä
4 vuotta sitten Kitty ja 4 sisarusta debytoivat Tuomarinkartanon pentunäyttelyssä ja tulivat paraskasvattajaryhmässä BIS2:ksi. Nyt Kittyn pennut tekivät saman tempun, hienot naperot! Acce oli pojista paras ja siis VSP-pentu. ROP-pentu oli vähän vanhempi Femto-"serkku", joka meidät näyttelyyn oli houkutellut seuraksi.
My Pek1 KP PN2
6kk. Kevyellä askeleella liikkuva narttupentu. Hyvät rungon mittasuhteet. Lupaava pään malli. Hieman kookkaat korvat. Purenta ok. Alaleuka saa vahvistua. Hyvä kaula. Hyvin kehittynyt runko ja rintakehä. Hieman pysty olkavarsi. Sopiva takakulmaus. Kevyet, ikään sopivat liikkeet. Hyvä häntä. Kaunis väri. Reipas käytös.
On se siis kauniskin, mutta parasta siinä on sen mielettömän hieno luonne. Mutta isot korvat?? Nuo ei ole isoa nähnytkään! Nämä pentunäyttelytreffit on hauska tapahtuma nähdä pentuja ja saada niille hyvää ympäristötreeniä. Ihan heti me ei Myn kanssa olla näyttelyitä kuitenkaan lisää kiertämässä, on se sellainen silakka kuitenkin :D Kitty sen sijaan pitäisi vielä johonkin näytille saada, mutta menee ensi vuoteen ja sitten taas odotellaan karvoja. Nyt sillä olisi tosi hyvä karva, mutta ei ole näyttelyitä, mihin päästäisi.
Kodiak "Acce, Kosmos "Rommi", Kamyra "My" ja Kronos "Tikru". Meidän näyttelypuudelit!
My Pek1 KP PN2
6kk. Kevyellä askeleella liikkuva narttupentu. Hyvät rungon mittasuhteet. Lupaava pään malli. Hieman kookkaat korvat. Purenta ok. Alaleuka saa vahvistua. Hyvä kaula. Hyvin kehittynyt runko ja rintakehä. Hieman pysty olkavarsi. Sopiva takakulmaus. Kevyet, ikään sopivat liikkeet. Hyvä häntä. Kaunis väri. Reipas käytös.
On se siis kauniskin, mutta parasta siinä on sen mielettömän hieno luonne. Mutta isot korvat?? Nuo ei ole isoa nähnytkään! Nämä pentunäyttelytreffit on hauska tapahtuma nähdä pentuja ja saada niille hyvää ympäristötreeniä. Ihan heti me ei Myn kanssa olla näyttelyitä kuitenkaan lisää kiertämässä, on se sellainen silakka kuitenkin :D Kitty sen sijaan pitäisi vielä johonkin näytille saada, mutta menee ensi vuoteen ja sitten taas odotellaan karvoja. Nyt sillä olisi tosi hyvä karva, mutta ei ole näyttelyitä, mihin päästäisi.
lauantai 24. elokuuta 2013
AVO1 173p TK2
Meidän tokoura on ollut varsin pitkäpiimäinen eikä etenemisvauhti ole päätä huimannut, kun en ole jaksanut nypertää ylempien luokkien liikkeiden parissa. 2 vuotta sitten korkattiin AVO-luokka Porvoossa PM-kisoissa ja sinne se tänään päätettiin. Sillon tehtiin meidä toistaiseksi ainoa kakkostulos, tänään ykkönen ja TK2. Tuloksellisesti varsin kivasti, mutta liikkeet ei todellakaan menneet niinkuin olisivat voineet. Tiukan tuomarin kisassa oltiin silti toiseksi parhaita, tuomari olisi toivonut vauhdikkaampaa suoritusta, olen monelta osin samaa mieltä. Nyt on alemmat luokat koluttu läpikotaisin, ei auta kun alkaa treenata niitä voivoi-juttuja.
Paikallaolo 9 (pientä levottomuutta alussa)
Seuraaminen 9 (itse olisin tästä rokottanut enemmänkin, jos miettii tuomarin tiukkaa linjaa)
Maahanmeno 10
Luoksetulo 7,5 (ennakoi pysäytystä ja hidasteli loppupätkän)
Seisominen 7 (ei pysähtynyt ekasta! onneksi vilkaisin ja korjasin)
Nouto 8 (hidas palautus, ei meinannut istua luovutukseen vaan seisoi)
Kauko-ohjaus 9,5 (mielestäni oikeen hyvä, liian hidas kai)
Estehyppy 9 (olisi pitänyt mennä reippaammin)
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 173p, 2. sija (17. osall) TK2. Tuomari Pernilla Tallberg.
Kuvat: Tuija Hurmekoski. Kiitos!
lauantai 17. elokuuta 2013
Treenikausi täydessä vauhdissa
Joka ilta jotain - melkeen, ja parhaimpina kahdet.
My aloitti agilityn leikkikoulun KKK:n penturyhmässä. Olin 1,5v tauon jälkeen agitreeneissä, huikeeta. Vaikka ei se nyt ihan agilityä vielä ole, leikittiin ja sen semmoista, mentiin kuitenkin putkea ja vähän siivekkeiden läpijuoksuakin.
Kittynkin agility olisi alkanut menneellä viikolla, mutta kun se loukkasi taas kerran sen kovan onnen kinttunsa (Nuka hyppäsi autosta sen päälle) ja ontui yhden illan takajalkaansa (aristi yhtä varvasta), niin varmuuden vuoksi jätettiin vielä väliin. Jalka on nyt kyllä ollut jo kunnossa, kestänyt parit parin tunnin metsäjuoksemiset, parit vauhtitottikset ja yhdet hälytreenit, onneksi! Katsotaan, josko sitä ens viikolla uskaltautuisi treeneihin... täytyy sanoa, että kyllä hirvittää. Vaikka polven pitäisi kyllä olla ihan priimakunnossa. Juoksutkin ehtii torstaihin mennessä loppua, vaikka nykyään KKK:lla saisikin treenata pöksyt jalassa.
Tokoa on treenattu Kittyn kanssa hyvin heikosti, yksi Nina Mannerin tunti oli, jossa tehtiin kisamainen avo ja sitten poimittiin sieltä niitä viimeistelyä vaativia. Koskakohan me ne viimeisteltäisi... Voivoiluokan liikkeet on jäänyt ihan treenaamatta, olen vaan niin laiska. Saan kyllä haudata sen voi-luokan starttaamisen tältä syksyltä, jos en tee ryhtiliikettä ja pian!
Tottista ollaan tehty Suski Korrin opeissa useampi kerta, viimeksi tehtiin kokeenomaisesti tasamaanoutoon asti. Mielestäni ihan kivasti, vaikka on siellä vielä paaaaljon viilattavaakin. My kävi yhdellä Suskin tunnilla ja katsottiin mm. imutusta, noutoa ja luoksetuloa. Pikkumusta on vaan niin hieno!
PK-haku on nyt ihan jäänyt, kun alkoi nuo aksat sun muut. Kesälomalla treenattiin 2 kertaa viikossa Kittyn kanssa, My on käynyt sunnuntain pekoryhmässä sitten tekemässä pistojen alkeita. Pitäs sen haun kanssa nyt tsempata!
Hälyryhmän toimintakin käynnistyi taas täydellä puhinalla kesätauon jälkeen, ja eilen Kii pääsi ekaa kertaa oikeastaan kunnolla hälyhommiin (vaikka nää olikin sen kolmannet hälytreenit) ja toimi varsin kivasti. Lähellähän se pyörii ja vahtii minua, mutta tiedänpähän hyvin missä se on käynyt. Hajun saatuaan se sitten kyllä lähtee, niinkun nytkin.
Saas nähdä päästäisikö me pikkuhiljaa Kittynkin kanssa tahkomaan tuloksia (mikä se laji sitten onkaan), on ollut niin masentavaa, kun "kaikki muut" tehtailee tuloksia hirveetä kyytiä, ja me ei mitään.
My aloitti agilityn leikkikoulun KKK:n penturyhmässä. Olin 1,5v tauon jälkeen agitreeneissä, huikeeta. Vaikka ei se nyt ihan agilityä vielä ole, leikittiin ja sen semmoista, mentiin kuitenkin putkea ja vähän siivekkeiden läpijuoksuakin.
Kittynkin agility olisi alkanut menneellä viikolla, mutta kun se loukkasi taas kerran sen kovan onnen kinttunsa (Nuka hyppäsi autosta sen päälle) ja ontui yhden illan takajalkaansa (aristi yhtä varvasta), niin varmuuden vuoksi jätettiin vielä väliin. Jalka on nyt kyllä ollut jo kunnossa, kestänyt parit parin tunnin metsäjuoksemiset, parit vauhtitottikset ja yhdet hälytreenit, onneksi! Katsotaan, josko sitä ens viikolla uskaltautuisi treeneihin... täytyy sanoa, että kyllä hirvittää. Vaikka polven pitäisi kyllä olla ihan priimakunnossa. Juoksutkin ehtii torstaihin mennessä loppua, vaikka nykyään KKK:lla saisikin treenata pöksyt jalassa.
Tokoa on treenattu Kittyn kanssa hyvin heikosti, yksi Nina Mannerin tunti oli, jossa tehtiin kisamainen avo ja sitten poimittiin sieltä niitä viimeistelyä vaativia. Koskakohan me ne viimeisteltäisi... Voivoiluokan liikkeet on jäänyt ihan treenaamatta, olen vaan niin laiska. Saan kyllä haudata sen voi-luokan starttaamisen tältä syksyltä, jos en tee ryhtiliikettä ja pian!
Tottista ollaan tehty Suski Korrin opeissa useampi kerta, viimeksi tehtiin kokeenomaisesti tasamaanoutoon asti. Mielestäni ihan kivasti, vaikka on siellä vielä paaaaljon viilattavaakin. My kävi yhdellä Suskin tunnilla ja katsottiin mm. imutusta, noutoa ja luoksetuloa. Pikkumusta on vaan niin hieno!
PK-haku on nyt ihan jäänyt, kun alkoi nuo aksat sun muut. Kesälomalla treenattiin 2 kertaa viikossa Kittyn kanssa, My on käynyt sunnuntain pekoryhmässä sitten tekemässä pistojen alkeita. Pitäs sen haun kanssa nyt tsempata!
Hälyryhmän toimintakin käynnistyi taas täydellä puhinalla kesätauon jälkeen, ja eilen Kii pääsi ekaa kertaa oikeastaan kunnolla hälyhommiin (vaikka nää olikin sen kolmannet hälytreenit) ja toimi varsin kivasti. Lähellähän se pyörii ja vahtii minua, mutta tiedänpähän hyvin missä se on käynyt. Hajun saatuaan se sitten kyllä lähtee, niinkun nytkin.
Saas nähdä päästäisikö me pikkuhiljaa Kittynkin kanssa tahkomaan tuloksia (mikä se laji sitten onkaan), on ollut niin masentavaa, kun "kaikki muut" tehtailee tuloksia hirveetä kyytiä, ja me ei mitään.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Juoksut
Kitty aloitti juoksut. En tiennyt miten ne pentujen jälkeen tulee, mutta ihan normisyklillä näyttäis tulevan eli tuo n. viikon vajaa 8kk on nyt enemmistönä. Ja hyvään saumaan tulivat loppuvuoden mahdollisia kisoja ajatellen.
- Ensimmäinen juoksuväli (30.11.2009-5.6.2010) 6 kk 6 pv (186 pv)
- Toinen väli (5.6.2010-31.1.2011) 7 kk 26 pv (240 pv)
- Kolmas (31.1.2011-7.8.2011) 6 kk 7 pv (187 pv)
- Neljäs (7.8.2011-29.3.2012) 7 kk 22 pv (235 pv)
- Viides ( 29.3.2012-8.12.2012) 8 kk 9 pv (254 pv)
- Kuudes (8.12.2012-30.7.2013) 7 kk 22 pv (234 pv)
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Kesälomareissu
Laiva on lastattu, reissu alkakoon!
Tiistaina 10.7. lähdettiin lomareissulle merelle. Kitty on ollut veneessä lähinnä saaressa, mutta ei ole tehnyt pidempiä veneretkiä. My ei ole ollut koskaan veneessä, vähän jänskätti pysyykö se riittävän aloillaan, vai joutuuko sitä onkia merestä jatkuvasti. Tai uskaltaako se edes liikkua veneen reunoilla. Mutta turha pelko, se liikkui tosi reippaasti, arvatenkin vähän liian reippaasti - ja oma-aloitteisesti eli kokoajan piti vahtia. Mutta ei se tippunut kertaakaan!
Liikkeelle lähdettiin Taalintehtaalta, oltiin yksi yö Södra Benskärissä ja siitä suoraan Jurmoon, jossa vietettiin pari päivää. Sieltä palatessa mietittiin kuumeisesti mihin mennä, mutta kun tuo eka saari oli niin kiva, mentiin sinne ja oltiin siellä loppu aika. Kotiin palattiin pari päivää aiemmin, kun tuulet nousivat turhan koviksi.
Lomareissun miljoonat muut kuvat löytyvät tuolta.
Jurmon karun kaunis luonto ja kaksi pöhköä
Kitty rakastaa juosta aakeella laakeella
Mylle yritettiin pitää uimakoulua sekä venereissulla, että ennen sitä ja sen jälkeen. Samanlainen kissa se on kun äitinsäkin oli, eikä voinut aluksi edes tassuja kastella. Pikkuisen on menty eteenpäin, ja sillä on jo selkeä hinku veteen ja saattaa käydä jo jopa kahlaamassa, mutta pääasissa se tyytyy huutelemaan hävyttömyyksiä rannalta, kun Kii ui. Ei vaan uskalla vielä. Eilen se tippui metsälammella kalliolta veteen ja oli aika hädissäänoloisen tuntuinen. Mutta sama keikkuminen jatkui senkin jälkeen. Toivottavasti se kuitenkin ensin kesänä on yhtä hullu uimari, kun Kittykin.
Ennen ja jälkeen lomareissun on ehditty treenatakin. Kitty on käynyt niin Mannerin Ninan tokossa, kun Suski Korrin tottistunnillakin ja omatoimitreeniäkin on tehnyt. Ollaan katsottu ruutua, sekä tottiksen puolella seuraamista edelleen, noutoa ja A-estettäkin. Omatoimisesti ollaan treenattu em. lisäksi tunnaria, noudon pitoa, vähän kaukoja ja... kaikenlaista pientä.
Kitty on myös tehnyt jokusen pistotreenin vaihtelevalla menestyksellä. Viimeksi tehtiin jonkunlainen versio norjalaisesta sekametsästä ja se meni aika kivasti. Täytyy pohtia, joko kohta uskaltaisi alkaa soveltaa taas sekaan etenemistä (L:ää) ja tyhjiä. Nythän on siis tarkoituksella vahvistettu suorapalkoilla suoria pistoja eli back to basics.
Sen verran täytyy tähän hehkuttaa pätevää pieneläintä, että yksissä hakutreeneissä se löysi yhden treenaajan kadonneen autonavaimen. Avaimenhaltija oli melkoisen ymmällään (aloitteleva harrastelija) miten koira voi löytää sen ja jaksoi ylistää ja kehua Kittyä koko lopputreenin. No olihan se ihan pätevä! Esine-etsintä on siis aika hyvällä mallilla.
Jurmon ilta-auringossa
Nuija ja tosinuija rannalla
My on lähinnä pöllöillyt ja ollaan nyt yritetty tsempata myös kotitokojen kanssa (imutusta, jääviä, targettia yms). Pari kertaa on tehty myös agiesteen kanssa pientä jumppaa ja aloitettiin keppitreeni 2by2 yhdellä portilla (vielä se ei tajua siitä mitään). Vähän on harjoiteltu myös näyttelykuvioita. Nyt sunnuntaina My pääsi pitkästä aikaa tekemään myös kaksi pistoa hajunhauilla, pistot ehkä 20-30m, huippuhienosti meni. Hitsi kun nyt pitäisi keskittyä Kittyn kanssa hakutreeneihin, että saatais paketti kasaan, niin My jää väkisinkin treenaamatta. No, ehkä se vielä ehtii.
KKKn ryhmäjaotkin on selvillä ja Myllä alkaa 12.8. leikkikoulu, hui kauhea. Ja Kittylläkin on nyt sitten ryhmäpaikka torstaisin, toivottavasti sen jalka kestää. Eli me palaamme agilityn pariin 1,5 vuoden tauon jälkeen!
Pennut täytti lauantaina jo 5kk, kyllä aika rientää! Ja ne näyttää jo ihan pieniltä aikuisilta koirilta, vaikka honkkeloita toki ovatkin. Ja on ne vaan niin hienoja ja päteviä otuksia.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
2 viikon treenit
My on tehnyt pari kertaa pistoja, edelleen hajunhaulla. Matkaa on pidennetty pisimmillään n. 30m. On se vaan niin innoissaan.
Viikko sitten lauantaina My pääsi Salon raunioradalle ratavierailulle, se oli tosi reipas ja kulki tiilikasoilla ilman mitään ongelmia. Peruspiilojen lisäksi sille otettiin uutena pari "pimeää piiloa" ja ne olikin hieman jänskiä.
Kotona ollaan vähän treenattu imutusta, sivulletuloja ja jokusen kerran liikkeestä seisomista. Ja kerran on käyty kentälläkin imuttelemassa. Muuten se on vaan rällännyt. My on nyt ilmoitettu ekaan pentunäyttelyyn, pitäisi ehkä treenata näyttelykäytöstäkin... vaikkakin tuskin se siellä pärjää, silakoiden silakka.
Edestä on kaikki hampaat vaihtuneet ja uudet tilalla, mutta kulmurit on vielä tiukasti kiinni, yksi takahammas sen sijaan on vaan yhdestä kulmasta kiinni. Leluilla se leikkii kuitenkin ihan entiseen malliin raivokkaasti muristen. Ehkä pitää repimisiä nyt kuitenkin vähän hillitä.
4.7. käytiin vaa'alla, painoa n.10,6 kg. Se alkaa olla kohta Kittyn korkuinen. Kittylle ostetut, mutta "väärän värisiksi" todetut valjaat, jotka jäi odottamaan pentu mustaa, ovat sille jo ihan sopivan kokoiset! Saa nähdä kasvaako se niihin liian isoksi.
Kitty on päässyt myös treenaamaan hakua! Viime sunnuntain treeneissä se pääsi tekemään partiointina n. peruskoekokoisen alueen, kolme figua, ilmaisut. Kyllä oli koirassa vauhtia!
Koska jalka (lihasrevähtymä) kesti tuon kaahailun, uskalsin mennä keskiviikkona sen kanssa hakutreeneihin tekemään pistoja, huisaa! Tuuli tuli miten sattui, joten otettiin kaksi ekaa ääniavuilla, suorapalkka. Kolmas ilman apuja suorapalkalla. Pätevä pieneläin!
Tiistaina oli Suskin tottis. Kii teki häiriökontaktia, ja vähän seuruuta. Lopuksi noutoja. Sain hyviä vinkkejä, pitäs työstää. Ja lauantaina käytiinkin sitten kentällä treenaamassa, oli se pätevä. Noudossa tosin himmailee, mutta jospa siihen auttaisi treenaus. My kävi myös pöllöilemässä vähän kentällä.
Sunnuntaina taas partiointia Kittylle, tuulen alta irtoamistreeniä. Pyörii lähellä, ja jää tuijottamaan jos pysähdyn, liikuskelee pienellä säteellä kyllä sitten, kun itsekin liikun. Mutta hajun saatuaan kyllä lähtee. Ilmaisut on vahvat, hienoa. Lisää pusikkoa vaan, ne on ne vaikeimmat.
Mulla alkoi loma, ja ens viikolla suunnataan merelle! Eipä olla oltukaan moneen vuoteen. Kittykään ei itseasassa ole ollut koskaan varsinaisesti veneilemässä. Saas nähdä mitä siitä tulee, montako kertaa penne Smytä pelastetaan, kun se menee yli laidan... sehän ei paljon lupia kysele minne saa mennä ja mitä saa tehdä.
Viikko sitten lauantaina My pääsi Salon raunioradalle ratavierailulle, se oli tosi reipas ja kulki tiilikasoilla ilman mitään ongelmia. Peruspiilojen lisäksi sille otettiin uutena pari "pimeää piiloa" ja ne olikin hieman jänskiä.
Kotona ollaan vähän treenattu imutusta, sivulletuloja ja jokusen kerran liikkeestä seisomista. Ja kerran on käyty kentälläkin imuttelemassa. Muuten se on vaan rällännyt. My on nyt ilmoitettu ekaan pentunäyttelyyn, pitäisi ehkä treenata näyttelykäytöstäkin... vaikkakin tuskin se siellä pärjää, silakoiden silakka.
Edestä on kaikki hampaat vaihtuneet ja uudet tilalla, mutta kulmurit on vielä tiukasti kiinni, yksi takahammas sen sijaan on vaan yhdestä kulmasta kiinni. Leluilla se leikkii kuitenkin ihan entiseen malliin raivokkaasti muristen. Ehkä pitää repimisiä nyt kuitenkin vähän hillitä.
4.7. käytiin vaa'alla, painoa n.10,6 kg. Se alkaa olla kohta Kittyn korkuinen. Kittylle ostetut, mutta "väärän värisiksi" todetut valjaat, jotka jäi odottamaan pentu mustaa, ovat sille jo ihan sopivan kokoiset! Saa nähdä kasvaako se niihin liian isoksi.
"Äitikoira ui, mutta minen uskalla, varpaat kastuu... "
Kitty on päässyt myös treenaamaan hakua! Viime sunnuntain treeneissä se pääsi tekemään partiointina n. peruskoekokoisen alueen, kolme figua, ilmaisut. Kyllä oli koirassa vauhtia!
Koska jalka (lihasrevähtymä) kesti tuon kaahailun, uskalsin mennä keskiviikkona sen kanssa hakutreeneihin tekemään pistoja, huisaa! Tuuli tuli miten sattui, joten otettiin kaksi ekaa ääniavuilla, suorapalkka. Kolmas ilman apuja suorapalkalla. Pätevä pieneläin!
Tiistaina oli Suskin tottis. Kii teki häiriökontaktia, ja vähän seuruuta. Lopuksi noutoja. Sain hyviä vinkkejä, pitäs työstää. Ja lauantaina käytiinkin sitten kentällä treenaamassa, oli se pätevä. Noudossa tosin himmailee, mutta jospa siihen auttaisi treenaus. My kävi myös pöllöilemässä vähän kentällä.
Sunnuntaina taas partiointia Kittylle, tuulen alta irtoamistreeniä. Pyörii lähellä, ja jää tuijottamaan jos pysähdyn, liikuskelee pienellä säteellä kyllä sitten, kun itsekin liikun. Mutta hajun saatuaan kyllä lähtee. Ilmaisut on vahvat, hienoa. Lisää pusikkoa vaan, ne on ne vaikeimmat.
"Pois altaaaa......"
Mulla alkoi loma, ja ens viikolla suunnataan merelle! Eipä olla oltukaan moneen vuoteen. Kittykään ei itseasassa ole ollut koskaan varsinaisesti veneilemässä. Saas nähdä mitä siitä tulee, montako kertaa penne Smytä pelastetaan, kun se menee yli laidan... sehän ei paljon lupia kysele minne saa mennä ja mitä saa tehdä.
"Rrrraaaauuuh"... sanoi leijona
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Vähän treenejä taas
My on hakuillut jokusen kerran hajun hauilla ja n. 15m "pistoilla" oikein kivasti. Kitty pääsi tekemään esineruudun ja meni varsin mallikkaasti sekin, en edes muista millon on viimeksi tehty...
Kitty on ollut Mannerin Ninan tokokerralla (tehtiin tunnaria, pitää palata reilusti taaksepäin ja hakea itsevarmuutta) sekä Korrin Suskin tottiksessa. Suskin kanssa tehtiin häiriössä kontaktin pitoa perusasennossa ja seuruuta. Perusasennossa meni jo ihan kivasti, mutta seuruussa otti vähän painetta huomautuksista. Käännökset oli ihan hirveitä, niitä pitää työstää palaamalla taaksepäin (kehuja, vaikka imutustakin). Liikkeestä istuminen oli rikki, en tiedä miksi, justhan me sitä itsekseen treenattiin ja se meni ihan kivasti.
My pääsi myös Suskin oppiin lyhyeksi hetkeksi, kun yksi treenaaja ei tullutkaan. Imutusta katsottiin, pätevä penne! Sai kovasti kehuja. Lisäksi käytiin läpi jäävien opetus, penne keskittyi mielettömän hyvin ja oli rauhallinen, ei yhtään loikkaa tai haukkua! Ja lopuksi vauhtiluoksetulo, kyllä tulee! Sivulletuloa olen yrittänyt tehdä, mutta nyt sain siihen ensin yhtäältä ja lopulta toisaalta kunnon vinkit miten opetan sen kiepsahtamaan tosi pienesti peppua heilauttamalla. Ja kun vihdoin tajusin miten oman käden pitää olla, homma lähti pelittämään. Kunhan treenais...
Muutama kerta ollaan käyty kentällä humppaamassa itseksemmekin. Kittylle kontaktin parannusta, tehtiin vähän jääviäkin ja eteenmeno (keulii keulii). My on käynyt lähinnä leikkimässä.
Juhannuksena My pääsi vierailemaan Tuorlan Juhannusaksakisoissa turistina. Ensimmäisen 15min se sinkoili ihan joka suuntaan, kun olisi ollut niin paljon ihmisiä ja koiria, joita tervehtiä. Sitten se alkoi pikkaisen rauhoittua. Hirveästi sitä kehuttiin, kun on niin rohkea. No on se, mikään ei hätkäyttänyt, ei ihmiset, ei koirat, ei kuulutukset tai räpättävät kehänauhatkaan. Mutta se oppi haukkumaan. Istui edessä ja haukkua paukutti komentaen... Ihan sitä ei lähdetty hakemaan. Kotiin tultua käytiin vielä lenkillä 6:n koiran voimin ja My leikki pari tuntia Aavan kanssa, illalla oli kerrankin aika väsynyt pikkumusta.
Kittyn jalka alkaa olla kunnossa, ei ole ollut oireilua moneen viikkoon ja se on juossut jo lenkeillä ihan normaalisti. Että jospa sekin kohta pääsisi hakuilemaan, katsotaan. Uimassa se on päässyt käymään, ja Myn uimakoulukin on aloitettu - toistaiseksi aika laihoin tuloksin. Inhoaa tassujen kastumista samalla tavalla kun Kitty aikoinaan. Mutta ei lannistuta, harjoitukset jatkukoon!
Pentutreffit ja kimpparokotukset pidettiin kuluneella viikolla, paikalle pääsi 3 veljeä. Kitty pisti lapsia ojennukseen. Upeita naperoita niistä on kasvamassa!
Kitty on ollut Mannerin Ninan tokokerralla (tehtiin tunnaria, pitää palata reilusti taaksepäin ja hakea itsevarmuutta) sekä Korrin Suskin tottiksessa. Suskin kanssa tehtiin häiriössä kontaktin pitoa perusasennossa ja seuruuta. Perusasennossa meni jo ihan kivasti, mutta seuruussa otti vähän painetta huomautuksista. Käännökset oli ihan hirveitä, niitä pitää työstää palaamalla taaksepäin (kehuja, vaikka imutustakin). Liikkeestä istuminen oli rikki, en tiedä miksi, justhan me sitä itsekseen treenattiin ja se meni ihan kivasti.
Äitikoira ei saa leikkiä ollenkaan, kun pentu vie siltä lelut.
My pääsi myös Suskin oppiin lyhyeksi hetkeksi, kun yksi treenaaja ei tullutkaan. Imutusta katsottiin, pätevä penne! Sai kovasti kehuja. Lisäksi käytiin läpi jäävien opetus, penne keskittyi mielettömän hyvin ja oli rauhallinen, ei yhtään loikkaa tai haukkua! Ja lopuksi vauhtiluoksetulo, kyllä tulee! Sivulletuloa olen yrittänyt tehdä, mutta nyt sain siihen ensin yhtäältä ja lopulta toisaalta kunnon vinkit miten opetan sen kiepsahtamaan tosi pienesti peppua heilauttamalla. Ja kun vihdoin tajusin miten oman käden pitää olla, homma lähti pelittämään. Kunhan treenais...
Penne Smygelsson 4kk
Jalkaa, jalkaa, jalkaa...
Muutama kerta ollaan käyty kentällä humppaamassa itseksemmekin. Kittylle kontaktin parannusta, tehtiin vähän jääviäkin ja eteenmeno (keulii keulii). My on käynyt lähinnä leikkimässä.
Juhannuksena My pääsi vierailemaan Tuorlan Juhannusaksakisoissa turistina. Ensimmäisen 15min se sinkoili ihan joka suuntaan, kun olisi ollut niin paljon ihmisiä ja koiria, joita tervehtiä. Sitten se alkoi pikkaisen rauhoittua. Hirveästi sitä kehuttiin, kun on niin rohkea. No on se, mikään ei hätkäyttänyt, ei ihmiset, ei koirat, ei kuulutukset tai räpättävät kehänauhatkaan. Mutta se oppi haukkumaan. Istui edessä ja haukkua paukutti komentaen... Ihan sitä ei lähdetty hakemaan. Kotiin tultua käytiin vielä lenkillä 6:n koiran voimin ja My leikki pari tuntia Aavan kanssa, illalla oli kerrankin aika väsynyt pikkumusta.
Kittyn jalka alkaa olla kunnossa, ei ole ollut oireilua moneen viikkoon ja se on juossut jo lenkeillä ihan normaalisti. Että jospa sekin kohta pääsisi hakuilemaan, katsotaan. Uimassa se on päässyt käymään, ja Myn uimakoulukin on aloitettu - toistaiseksi aika laihoin tuloksin. Inhoaa tassujen kastumista samalla tavalla kun Kitty aikoinaan. Mutta ei lannistuta, harjoitukset jatkukoon!
"Hui, varpaat kastuu!"
"Apua, saatan ehkä hukkua!"
Pentutreffit ja kimpparokotukset pidettiin kuluneella viikolla, paikalle pääsi 3 veljeä. Kitty pisti lapsia ojennukseen. Upeita naperoita niistä on kasvamassa!
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Laiskaa
Yhden käden sormilla on laskettavissa Kittyn treenit, My on sentään tehnyt vähän enemmän, mutta laiskaa on ollut senkin kanssa. Ympäristökasvatus on tainnut jäädä aika minimiiin... mutkun se on niin reipas! Kittyn reisirevähdys alkoi oireilla uudelleen toukokuun puolivälissä, joten sen treenit on ollut ihan jäissä. Tai ei se revähdys ole reidessä vaan gastrocnemius-lihaksen (pohjelihas) kiinnityskohdassa, mutta siis reiden sisäpuolella. My on siis tuurannut Kittyä pk-hakutreeneissä, pelastuskoirien sunnuntairyhmässä ja hälyleirilläkin toukokuun lopussa Imatran ja Lappeenrannan raunioilla.
Myn osalta haku (ja rauniot) on ollut ihan omaehtoista hajujen bongausta - "tuulireagointia" ja se on tosi hyvä siinä, ihan mieletön! Nyt on sitten kolme kertaa tehty metsässä hajun hakua, siitä kohti keskilinjaa palaamista ja lähetystä "pistolle". Eka kerta (13vk iässä) meni ihan hakiessa, kun maasto oli vähän vaikea eikä pentu muistanut enää 2m jälkeen mitä se oli äsken haistanut. Toinen kerta nyt sunnuntaina meni jo selvästi paremmin, yksi ihan hyvä "pistokin" sieltä löytyi. Ja tänään tehtiin jo tallatulla alueella (aiemmin ollut puhtaita), tuuli oli tosi hyvä, joten saatiin 3 hienoa pistoa. Vikalla ei olisi edes tarvinnut hakea hajua, kun oli jo niin lähdössä, mutta haettiin kuitenkin. Lähetyspaikalla pentu alkoi tempoa ja kiljua, jep jep. Into on kova ja se vaan on niin supertaitava!
Viikonloppuna Kitty vihdoin pääsi taas vähän treenaamisen makuun! Perjantaina hälyryhmän puolikkaissa tehtiin taajamaetsintää kytkettynä, lauantaina tein sille pihalle nutrsijäljen teemalla kulmat, hienosti meni! Lisäksi vähän pihatokoa, hän oli aika onnessaan :D Ja hyvin teki, ainoastaan tunnari aiheutti harmaita hiuksia, äh. Hakutreeneihin se ei vielä pääse, vaikka reisi tuntuukin nyt olevan kunnossa (ei turvotusta eikä oireilua enää pariin viikkoon). Tällä viikolla meillä olisi ollut PEOn pelastuskoiraohjaajan peruskurssi Kuopion Pelastusopistolla, mutta jouduin perumaan sen tuon reisiepisodin takia. Harmittaa. :(
Muuten Kittyn kanssa on keskitytty lähinnä rauhalliseen kunnonkohotukseen lenkeillen ja niitä pikkuhiljaa pidentäen, nyt se pääsee jo juoksemaan irtikin, tosin ilman koirakavereita vielä. Viime viikolla helteiden myötä se on päässyt uimaankin, lähes joka päivä lenkin yhteydessä n. 10min pulikointia. Pitäisi kuskata katras sellaiselle rannalle, että pääsisi pikkuhiljaa totuttamaan Mytäkin uimiseen. My on käynyt lenkkeilemässä vähän Veikkolan puskissa ja pari kertaa kaahailemassa Nummelan lentokentällä. Siellä se on keskittynyt mallioppimisen kautta etsimään pupun papanoita.
Kitty (ja Nuka) kävi toukokuun lopulla tutun eläinlääkärin akupunktiotestieläimenä, ja sai laseria siihen reiteensä. Lisäksi käytiin viime viikolla fyssarilla, mitään ihmeempiä jumeja ei hihnalenkityksestä huolimatta löytynyt ja syvät lihaksetkin oli yllättävän hyvässä kunnossa, vaikkei synnytyksestä vielä ole kovinkaan paljoa aikaa mennyt.
Korvista näkee, kun on hajulla. Lappeenrannan raunioilla 24.5.
Myn osalta haku (ja rauniot) on ollut ihan omaehtoista hajujen bongausta - "tuulireagointia" ja se on tosi hyvä siinä, ihan mieletön! Nyt on sitten kolme kertaa tehty metsässä hajun hakua, siitä kohti keskilinjaa palaamista ja lähetystä "pistolle". Eka kerta (13vk iässä) meni ihan hakiessa, kun maasto oli vähän vaikea eikä pentu muistanut enää 2m jälkeen mitä se oli äsken haistanut. Toinen kerta nyt sunnuntaina meni jo selvästi paremmin, yksi ihan hyvä "pistokin" sieltä löytyi. Ja tänään tehtiin jo tallatulla alueella (aiemmin ollut puhtaita), tuuli oli tosi hyvä, joten saatiin 3 hienoa pistoa. Vikalla ei olisi edes tarvinnut hakea hajua, kun oli jo niin lähdössä, mutta haettiin kuitenkin. Lähetyspaikalla pentu alkoi tempoa ja kiljua, jep jep. Into on kova ja se vaan on niin supertaitava!
Nuka on pari kertaa melkein vahingossa erehtynyt jo leikkimään pennun kanssa...
Viikonloppuna Kitty vihdoin pääsi taas vähän treenaamisen makuun! Perjantaina hälyryhmän puolikkaissa tehtiin taajamaetsintää kytkettynä, lauantaina tein sille pihalle nutrsijäljen teemalla kulmat, hienosti meni! Lisäksi vähän pihatokoa, hän oli aika onnessaan :D Ja hyvin teki, ainoastaan tunnari aiheutti harmaita hiuksia, äh. Hakutreeneihin se ei vielä pääse, vaikka reisi tuntuukin nyt olevan kunnossa (ei turvotusta eikä oireilua enää pariin viikkoon). Tällä viikolla meillä olisi ollut PEOn pelastuskoiraohjaajan peruskurssi Kuopion Pelastusopistolla, mutta jouduin perumaan sen tuon reisiepisodin takia. Harmittaa. :(
Muuten Kittyn kanssa on keskitytty lähinnä rauhalliseen kunnonkohotukseen lenkeillen ja niitä pikkuhiljaa pidentäen, nyt se pääsee jo juoksemaan irtikin, tosin ilman koirakavereita vielä. Viime viikolla helteiden myötä se on päässyt uimaankin, lähes joka päivä lenkin yhteydessä n. 10min pulikointia. Pitäisi kuskata katras sellaiselle rannalle, että pääsisi pikkuhiljaa totuttamaan Mytäkin uimiseen. My on käynyt lenkkeilemässä vähän Veikkolan puskissa ja pari kertaa kaahailemassa Nummelan lentokentällä. Siellä se on keskittynyt mallioppimisen kautta etsimään pupun papanoita.
Kitty (ja Nuka) kävi toukokuun lopulla tutun eläinlääkärin akupunktiotestieläimenä, ja sai laseria siihen reiteensä. Lisäksi käytiin viime viikolla fyssarilla, mitään ihmeempiä jumeja ei hihnalenkityksestä huolimatta löytynyt ja syvät lihaksetkin oli yllättävän hyvässä kunnossa, vaikkei synnytyksestä vielä ole kovinkaan paljoa aikaa mennyt.
My 3,5kk on kohta Äitikoiran korkuinen! 6.6.
Eka yhteiskuva. Helpottaisi kummasti jos opettaisi pennulle a) istumisen ja b) paikallaolon.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Pitkä tauko
Jotenkin ei nyt ole blogin kirjoitus luonnistunut. Viimeinen pentu lähti omaan kotiinsa 27.4. ja sen jälkeen ollaan yritetty palautua normaaliin elämään, mitä nyt yksi pieni musta pentele jäi kotiin. Vasta 9 viikkoisena My pääsi sulautumaan kunnolla meidän laumaan ja itse pääsin puuhastelemaan pennun kanssa. Tosin hyvin pitkälle meidän puuhastelut on olleet arki-askareita, leikkiä ja yhteiseloon totuttelua. Pikkaisen on naksuteltu, treenattu imutusta ja perusasentoa. Sen lisäksi My on käynyt melko ahkerasti hakutreeneissä, kun Kitty on vielä rasituskiellossa reisirevähtymän takia.
My on tehnyt pk-hakutreeneissä tuulireagointia useita kertoja, ja sillä on jo hyvin selvä tieto mitä tehdä, into on valtava ja penne perin pätevä. Sunnuntaitreeneissä ollaan etsitty pari kertaa metsän lisäksi taajamassa ja ihan kohtalaisesti nekin on menneet. Lisäksi se on käynyt rakennusetsinnässä Espoonlahden varikolla ja raunioilla Turun radalla.
Kitty on treenannut lähinnä tokoa Nina Mannerin tunnilla 29.4. ja Sirke Viitasen tokopäivänä 5.5. Tosi hyviä vinkkejä ollaan saatu, niitä pitäisi nyt lähteä työstämään, mutta kotitokoilut on kyllä vähän jääneet. Listaan tähän muutamia läpikäytyjä ongelmia ja niiden korjauksia.
Ninalta vinkkejä noudon heiton jälkeiseen kontaktiin
-Kun heitän kapulan, pyydän käsikosketuksen ja siitä superpalkka. Namilla tehtiin niin että kierähdän itse vielä oikean kautta ympäri, että koira joutuu aktivoitumaan. Tuntuisi toimivan, täytyy vaan treenata.
Sirkeltä:
- Seuraamisen lähtöihin ja käännöksien kontaktiin: naksutan seuraamisen lähdössä tai juuri käännöksessä, mutta palkka tulee parin askeleen päästä. Näin se skarppaa naksun jälkeen ja saa palkan siitä hyvästä ilmeestä. Tuntuisi toimivan. Käännöksien askeleita mun pitää itse harjoitella, niin että koiran puoleinen jalka ei tee liian isoa liikettä, että koira pysyy mukana eikä joudu väistämään jalkaa
- liikkeestä maahan ok, riittävän nopea, vaikkei tee sitä ihan tasajalkaa syöksymällä - tätä voisi treenata terävämmäksi
- liikkeestä seiso kohtalaisen ok, mutta seisomassa pysymistä pitää vahvistaa paaaaaljon. Häiriötä, ja kun tekee virheen, pääsee huomauttamaan "oho, mites nyt noin" ja sitten uudestaan. Myös palkan tuontia pitää harjoitella, ettei liikuta jalkoja siinäkään, eli palkalla härnäämistä.
- liikkeestä istumiseen Sirke haluaisi toisen tekniikan, että sen saa nopeaksi. Eli etujalat pysähtyy ja peppu lennähtää niihin kiinni. Tämä on nyt päinvastainen tekniikka, mitä meillä on kaukoissa, mutta käsky on ollut tähänasti sama. Eli pitäisi opettaa kokonaan uusi tekniikka uudella käskyllä. Lieköhän jaksan... Olen ollut ihan tyytyväinen, kun se vaan istuu.
Lisäksi tuli siinä keskustellessa ja muiden treenejä kuunnellessa iso liuta muita ideoita ja vinkkejä. Mm vapautus/palkkasanaan reagoinnin voisi tuolle opettaa, eli koira aktiiviseksi ennen palkkaa kun tulee kiitos-sana > vapautuu kokeessakin. Samoin tuo vapautus ja koiran aktivointi ennen lelupalkkaa, jos tuppaa eyeaamaan.
Tokoilun lisäksi Kitty on päässyt sunnuntairyhmässä tekemään taajamaetsintää liinassa, ja ne on menneet kerrassaan loistavasti! Kittyhän on ollut vähän liinaherkkä, mutta nyt ei sellaisesta ole ollut tietoakaan, vaan se on hinannut minua hajun perässä kuin riepua. Lenkeilläkin se on ollut aiempaa itsenäisempi, katoilee ties minne. Voi kun säilyttäisikin tämän taipumuksen.
Penne My on ihan äitinsä vastakohta, todella itsenäinen, eikä yhtään välitä missä minä olen... saas nähdä mihin sen kanssa joudutaan :D
Pennut on olleet hirveän rohkeita, reippaita ja todella avoimia, ja omistajat niihin tyytyväisiä. Itsekin olen hyvin tyytyväinen pentujen luonteisiin. Mutta jotta kaikki ei olisi niin aurinkoista, on yhdellä pennuista todettu pari viikkoa luovutuksen jälkeen synnynnäinen vika, dermoid sinus. Se lähinnä rhodeilta tunnettu kehityshäiriö, josta nyt kukaan ei ollut kuullutkaan että kelpiellä sellaista voisi olla.... Pentutarkastuksessa 6 viikkoisena ell ei pitänyt pennun selässä ollutta karvapyörrettä merkittävänä, siinä ei tuntunut mitään ylimääräistä eikä itse osattu epäillä mitään, joten pentu myytiin normaalisti terveenä. Mutta 9-10 viikon iässä diagnoosi oli selvä. Pentu on tutkittu Viikissä ja se saadaan toivottavasti leikkauksella hoidettua.
Meidän oma lauma on pienentynyt takaisin kolmeen, kun Jasupappa lähti kirmailemaan vihreämmille niityille taas vetreillä jaloilla kunnioitettavassa 14v 3kk iässä. Hei hei Jasu :(
Haukkuneuvos Jasperi 'Jasu' 2.2.1999-10.5.2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)