HLPi hyväksytty

Lauantai-iltana käytiin tekemässä Suomen Pelastuskoiraliiton haku loppukokeen pimeäosuus hyväksytysti. Päiväkoehan tehtiin vuosi sitten, ja sillon pimeä ei mennyt läpi.

Koe oli Kirkkonummella Volsissa, testaajana Mika Soininen. Lämpötila oli juuri menossa pakkasen puolelle, tuulta ei tuntunut juurikaan, mutta vallitseva tuulensuunta piti olla lännestä, joten sen mukaan tein etsintäsuunnitelman eli ensin etelä- ja länsirajat, sitten alueen halkaisu ja tarvittaessa lopuksi pohjoisrajojen kautta takaisin länsirajalle, josta toinen halkaisu lähtökulmaan. Ja ihan kivastihan se toimi. Tosin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen katsoin itärajan ensin, kun se olikin niin lyhyt, että kulma näkyi lähtöpisteeseen.

Alku eli alueen eteläreuna oli kovin kallioista ja paljon kallion koloja ja kuoppia, vaikea etsittävä ja erittäin vaikea kuljettava tällaisella polvivammaiselle. Ja kun koirakin oli ihan tahmatassu (se on edellern juoksujen jälkeen kovin herkkis), niin vähän tuskaistahan se oli. Testaajan mielestä meidän olisi pitänyt nostaa viimeiseksi jäänyt mm heti alussa, mutta mistäpä sen tietää mihin ne hajut kulkivat. Itse kuljin kuvan kartan sinistä viivaa, koira kulki paljon enenmmän etelässä lähellä rajaa ekan sivun. Heti alussa (x kartalla) se pyöri ja merkkaili rinnettä, mutta mitään ei sieltä löytynyt. Pistin sen mieleen, ja jos kaikkia ei löytyisi, palattaisiin lopuksi sinne.

1. figulle irtosi tosi kivasti pitkälle ja lähdin jo perään. Figu oli kokokaan peitetty, Kii oli kuulemma useaan kertaan kävellyt yli, mutta ilmaisi aika pitkällekin.
2. figu löytyi  rannasta kallion päältä, kun raja kulki alhaalla n. 3m pudotuksen pohjalla. Kuljin itse kalliolla ja laitoin koiraa alas, ja hyvin se sinne menikin. Nostettiin figu niin, että melkein itsekin kävelin päälle. Aikaa oli kulunut 18 min ja siinä vaiheessa huokaisin hieman, koska meillä oli reilusti vielä aikaa sen vikan etsimiseen. Tällä figulla täytyi todeta, että onneksi on tullut tetsattua sen rullan luovutuksen kanssa, koska olin juuri konttaamassa jyrkkää kallionrinnettä ylös, kun koira tuli ison koivun toiselta puolelta enkä nähnyt sitä ollenkaan. Jos se olisi sillon tiputtanut rullan, en olisi nähnyt, että se ilmaisee. Tosin en tiedä olisiko se sitten ilmaissut sen uudelleen.
3. figulla kävi sitten onnenkantamoinen, kun olin halkaisemassa aluetta ja huomasin ajautuneenin hieman liikaa pohjoiseen, kun näin pohjoisrajan merkit, joten sanoin ääneenkin "tehdäänpä pieni koukkaus toiseen suuntaan"  - ja kas pian koira ilmaisikin maalimiehen kallion päältä jostain kuopasta. Aikaa kului 25min.

Täytyy sanoa, että olin todella tyytyväinen omaan toimintaani. En eksynyt, en höpöttänyt turhia koiralle, olin määrätietoinen ja pysyin suunnitelmassani ja kartalla. Etsintäsuunnitelma oli loistava koiran tahmaisuuttaa ajatellen, ja luotin nk. vallitsevaan tuulensuuntaan, kun alhaalla tiellä ei voinut sanoa miten tuulee, kun ei oikein edes tuullut.  Etsintäsuunitelmasta 1 erinomainen. Moitteita sain ohjaajan toiminnasta (koiran liikkumattomuudesta? eihän se mun vika ole) eli siitä vain 2 hyvä. Koiran ohjattavuudesta myös vain 2, koska se ei irronnut. Toisaalta sain sen kyllä tosi hienosti kalliolta alas käymään rannan itsenäisesti. Ilmaisuista tuli kaikista 1 erinomainen, hyvä Killi! Ja yleisarvonsa 2 hyvä. No ihan sama mitkä arvosanat, ja vaikka koiran olisikin pitänyt juosta itsenäisesti. Minun tehtävä oli tehdä niin hyvä etsintäsuunnitelma ja tukea koiraa sen heikoissa puolissa, että selvitään. Tokihan olisihan se kivempaa, jos se irtoaisi ihan itsekin vähän enemmän.

Kitty ei ole hirveästi kärsinyt valeraskauksista, mutta on sillä aina ollut sellainen parin kuukauden hieman seesteisempi jakso, jonka huomaa vasta jälkikäteen, kun se selvästi nostaa vaihdetta. Mutta nyt se on ollut ihan hirveän herkkis ja jotenkin reppana, johtuuko se sitten juoksusta vai hirwiöMystä vai mistä... mutta olen alkanut pohtia sen steriloimista. Katsotaan.