Kontaktia vai ei kontaktia

Tiistaina oli pentukurssin viimeinen kerta ennen ensiviikon "koetta", johon me ei kuitenkaan päästä. Ja se koe meillä onkin jo suoritettuna, kun on sama mikä agipentukurssin "pääsykoe". Kurssin ohjelmassa oli vanhat temput. Me tehtiin odotellessa aika paljon kontaktia ja sivulletuloa, ja tosi hyvin jo sujuu. Ekaa kertaa meidän ollessa paikalla päästiin harjoittelemaan myös luoksepäästävyyttä, jossa oli alkuun ihan pikkuisen kiemurtelun ja mielistelyn makua. Otettiin sitten uudelleen vähän eri tavalla, eli pentu sivulla ja palkkasin kontaktista ja kouluttaja aina vähävähältä hiipi lähemmäs ja pentu sai palkkaa vain kontaktista. Tosi nopeasti se oppi, mitä kannattaa tehdä, eli jo parilla toistolla meni selvästi paremmin. Sitten oli mm. paikalla istumisesta luoksetulo, joka meni taas tuttuun tapaan ihan älyttömän hyvin. Istutaan kauniisti paikoillaan - ja sitten tullaan satalasissa kutsusta luo. Oli myös etutassut purkinpäällä kiertämistä, menihän se kohtalaisesti. Ja vielä takapään jumppaa, orava-asennosta ylös takajaloille ja takaisin alas - liikesarjan harjoittelua. Ja lopuksi Hohdon kanssa pellolle kaahaamaan. Pentukurssin toinen kouluttaja Timo on luvannut jatkaa samalla menetelmällä pentujen tokokilpailuvalmennuskurssilla, jonne mekin jo ilmottauduttiin mukaan, jos vaan ajankohta sopii.

Keskiviikkona oli meille ensimmäinen kerta agin pentukurssia. 4 kouluttajaa olivat muodostaneet 4 eri pistettä, joissa käytiin vuorotellen ja sillä välillä harjoiteltiin itsenäisesti edellisellä kerralla olleita hyppyjä ja pöytää. Kaikessa oli tavoitteena, että pentu itse ilman ohjausta oppisi suorittamaan esteet, tai nk. tehtävähakuisesti eli luvan saatuaan osaa lähteä suorittamaan tehtävää (estettä) itsenäisesti. Tässä me ollaan vähän menty harhateille, nimittäin Kit, joka on ollut muka tosi taitava näissä jutuissa, ei osannutkaan tehdä yhtään mitään, kun ei ohjaajalta tullutkaan käskyjä. Se vaan piti kontaktia ja odotti käskyä! Enkä kyllä olisi ihan heti uskonut, että se niin keskittyneesti odottaa käskyä, kun halli oli tännä touhuavia pentuja. Hyvin se siis keskittyi, mutta kun kierrokset nousee, se keskittymis- ja oppimiskykykin tietty laskee. Targetilla tehtiin aika paljon: hyppyä (rima alhaalla), muuria, pituutta ja rengasta - tai renkaalla targetti oli avustaja. Putki ja pussikin oli ohjelmistossa. Putkessa ei ongelmaa, Silakkahan liitää putkeen vaikka ihan umpikulmasta kunhan ohjaa. Pussilla harjoiteltiin, että kun se katsoo pussiin, se vain pienellä "luvalla" lähtisi sitä tekemään, mutta eihän se mihinkään lähtenyt vaan piti kontaktia ja odotti käskyä. Täytyy nyt ahkerasti vahvistaa targettia ja itsenäisyyttä, jospa se auttaisi. Kurssin ajatuksen taustalla on siis koira joka luvan saatuaan osaa itsenäisesti suorittaa kyseisen esteen, eikä aina tarvitsisi olla vieressä ohjaamassa. Ei siis kontaktia.

Tostaina ammuttiin. Edellisestä oli pari viikkoa aikaa, joten tehtiin kuten aiemmin ja samaa rataa se meni, eikä se kuulemma osoita minkäänlaisia elkeitä paukkuarkuudesta. Katsotaan nyt jatketaanko harjoittelua nyt niin pitkään, että päästään "hommiin" ampumisen yhteydessä, vai jatketaanko ehkä myöhemmin. Pari kertaa nyt ainakin voisi vielä ottaa ihan perussetillä.

Ampujen jälkeen otetiin rullatreeniä ja se oli taas ihan kaaos. Kit ei millään olisi ottanut rullaa ollenkaan, vaan lähti haistelemaan ihan omille teilleen, kun ei saanut maalihenkilöltä vastakaikua liehittelylleen... hohhoijjaa. Tätä pitäisi tehdä ehkä n. 5 krt päivässä, että edistymistä alkaisi tapahtua. Lopuksi käytiin sitten setien kanssa metsässä kaahottamassa - ja kyllä ne kaahottivatkin!

Naxe-treffiä, Rallia ja treeniä

Lauantaina treffattiinkin Naxe-veli Puolarmaarissa, ja vauhtia piisasi, vaikka välillä homma meni kyllä ihan pupunpapanoiden imuroimiseksi koko sakilla. Kivaa oli, kiitos seurasta ja juttutuokiosta. Leikitään toistekin.

Sunnuntaiaamuna ohjelmistossa oli ensin rallia Rallin ja muiden pulien kanssa, mutta Ralli ei oikein innostunut Kittyn kanssa rallaamisesta. Käytiin kuitenkin reippaalla metsälenkillä, ja Kit sai kyllä juosta sydämensä kyllyydestä, vaikkei sitten Rallin kanssa. Ja kyllä Ralli lopuksi alentui Kitin kanssa vähän leikkimään, ettei ihan hukkaan mennyt koko reissu. Olisi ollut ihania kuurapeltoja ja auringonpaiste, mutten jaksanut ottaa kameraa mukaan lenkille, joten kuvina joudutte katsomaan näitä edellispäivän otoksia.

Iltapäivätorkkujen jälkeen oli vielä ohjelmistossa hakutreenit samassa paikassa Veikkolan kupeessa kun viimeksikin. Tuullut ei yhtään, mutta ilma oli poutainen, pikkuhiljaa hämärtymässä ja alkoi varmaan kosteus jo laskeutua. Kitille otettiin samalla tavalla ilman haamuja kuten edelliselläkin kerralla. Eka meni loistavasti (matka ehkä 10m), toiselle yritettiin suoraa polkua pitkin vähän pidempää matkaa, mutta siinä Kit lähti sitten kaartamaan just väärään suuntaan vähän ennen maalimiestä, löysi jäljen ja kaahotti sitä takasuuntaan ja lopulta kutsuin sen luokse. Vedettiin hetki henkeä ja rauhoituttiin, ja lähetin sen uudelleen. Taas se meni saman matkaa suoraa, ja lähti sitten kaahaamaan toiseen suuntaan ja lopulta sieltä sitten löysi maalimiehenkin, mutta kun ilman kaahauksia sen olisi löytänyt ihan suoraan nenän edestä... Kolmas oli taas lyhyt matka 1om, ja sinne Kit porhalsi ihan hullua vauhtia luotisuoraan, hyvä! Ihan ok treenit, mutta tuntuu, että eteneekö se tuosta koskaan, vai kuuluuko tuo eestaas suhaaminen lopunikää etsintäsuunnitelmaan? No, pelastuspuolellahan se ei haittaa, vaan ajaa asiansa, mutta jos ikinä sinne pk-puolelle meinattais (ehkä ei...) niin ei ihan suoria ole nuo meidän pistot. No okei, onhan se vielä ihan lapsi, joten jospa se siitä. ;D

Kahjopäät...

Pentukurssilla ja taitotestissä

Maanantaina käytiin näyttäytymässä viime keväänä alkaneella pentukurssilla (samantyyppistä missä ollaan oltu), joka jatkaa ensi viikosta alkaen agilityn pentukurssina. Ja ilmeisesti suoriuduttiin taidontarkistuksesta ihan kohtuudella, koska meidät hyväksyttiin kurssille mukaan. Taitotestissä piti esitellä leikkimistä, targetille menoa, peruutusta, mukana kulkemista (ei kontaktissa, vaan tavoitteena agilityn ohjattavuus kropalla), mutta tämä tuli meidän omalla kurssilla vasta seuraavana päivänä ohjelmistoon, joten sitä nyt ei tietty niin hirveästi osattu, vaan meni enemmän kontaktikävelyn puolelle. Ja luoksetulo, joka me tehtiin hienosti paikallaistumisesta, toisin kun muut joiden koiria pidettiin kiinni. Eli ensi viikosta alkaen meillä on ohjelmassa pentuagikurssia! Jossa siis käytetään näitä samoja metodeja ja temppuja mille nyt on luotu pohjaa, mutta pikkuhiljaa siirrytään este- ja ohjausopetukseen - jota me kyllä ollaan jo jonkunverran tehtykin... Tosin, ensiviikolla olen työmatkalla, joten päästään vasta seuraavalla viikolla mukaan.

Testivuoroa odotellessa koitin pitää pennun aktiivisena, ettei se ihan vaan riekkuisi. Tehtiin mm. sivulletuloa, puomin kontaktilla naksuttelua, hyppyä rimalla yms. Nyt virittelin hyppyyn niin paljon rimoja, ettei se yksinkertaisesti päässyt ali. Ensin meinasi kyllä yrittää, mutta huomasi, ettei pääse ja sen jälkeen hyppäsikin ihan hyvin. Tuntui kyllä, että kun se on niin korkeilla kierroksilla, niin tajuaako se edes mitä se tekee, ja oppiiko se mitään. Mutta kun sitten seuraavana päivänä tein samaa uudestaan, niin kyllä se nyt jo selvästi tajuaa hypätä, ja keskimäärin hyppää ihan hyvin. Välillä tuli kyllä sellaisia takapään roiskauksia, että. Mutta eiköhän me pikkuhiljaa siirrytä jumppasarjan opetteluun, luulisin, että se tulee sitten pentukurssilla esiin.

Eilen omalla pentukurssilla oli ohjelmassa sitä mukanakulkemisen opettelua. Sekä ohjeet miten opettaa "häkkileikki". Hitsi, meidän häkki on kyllä niin tiukkaan tungettu autoon, ettei yhtään huvittaisi repiä sitä irti sieltä harjoittelua varten, mutta ei kyllä huvittaisi ostaa uutta häkkiäkään ihan vaan moisen takia. Tarkoitus siis opettaa häkistä todella mieluisa paikka, joko rauhoittumiseen, motivaation nostoon, palkaksi, tai jopa koulutusvälineeksi (esim putkiin menot, tosin tätä me ei kyllä tarvita). Itse ajattelen häkin meille lähinnä rauhoittumispaikaksi, enkä haluaisi sinne motivaation nostoa/palkkaa enkä korkeita kierroksia. Hmm...

Tehtiin odotellessa myös kiertoharjoitteluja, sivulle tuloja (molemmilta puolilta), hitsi kun se katsekontaktin pito unohtui niin eilen kuten maanantainakin! Ja sitten tietty puomin alastuloa sekä hyppyä. Mentiin myös keinua muutama kerta, ja hyvin se sen meni, kun hihnasta jarrutteli. Muutaman varovaisen kokeilun jälkeen päästin keinun kääntymään ja kolahtamaan varovasti ihan omaa tahtia, ja hyvin meni.

Lopuksi Kit riekkui bc Hohdon ja groenendal-poika Migon kanssa. Hohdon kanssa ne olis leikkinyt ja juossut vaikka kuinka, mutta Migo-pojan ahdisteluista Kit selvästi ahdistui. Kerran sitä jopa sattui ja se luimi hetken häntä koipien välissä, niin että piti pimeällä pellolla ottaa se ihan kiinni ja katsoa, ettei onnu tai mitään. Kotona sitten huomasin, että sillä on ainakin kuonon päällä osuma, eli pientä turvotusta. Kit selvästi väsyy muita pentuja nopeammin tuossa juoksuleikissä, sillä raukalla ei niitä pentukavereita juuri ole eikä se tommoista juoksua ihan hirveästi harrasta - se kun on kuitenkin monta astetta vauhdikkaampaa mitä Kit itsekseen juoksee. Että juoksukavereita tarttettais.

Lisää läksyjä

Syksy saapuu, ja luonto saa syysvärit, joten maanantaina piti napata pokkari mukaan, kun käytiin vähän pellolla kaahaamassa.

"Tuu nyt jo!"

Eilen oltiin pentukurssilla, ja ohjelmistossa oli nyt vähän agilityyn päin suuntautuneita temppuja. Tötterön kiertoa ideana sekä opettaa koiralle kiertokäskyt, mutta myös harjoittaa koiran kropankäyttöä. Koiran siis tulisi kiertää tötsää (puuta, tolppaa, cee-muu-mikä) annettuun suuntaan (eri käskyt eri suuntiin kiertämiselle) niin kaukan, kun käsky käy. Esim että vasemmalle kiertäminen "va, va, va, va, va" ja koira kiertää, kiertää, kiertää. Pohdittiin käskyjä, että olisi vähän koomista agiradalla sitten toiseen suuntaan voivotella "oioioioi"... Käskyjä pitää siis vielä miettiä. Näissä siis haetaan sekä takaakiertoa (sen aion kyllä hoitaa muuten, sitä ollaan jo harjoiteltukin ihan ohjauksella ja kierrä-käskyllä molemmista suunnista) sekä niitä Trkmanin cik/cap hyppyjä, joihin itse aion yrittää tätä sitten soveltaa.

Tämän lisäksi oli lankulle naksuttelua ideana siirtyä lankun jälkeen kontaktille. En sitten ottanut tätä, kun vain hetken pohdittuani päätin luottaa Sonjaan, ja me tehdään perinteisesti hyviä tuloksia tuottaneella metodilla eli ihan vaan kontaktilla naksuttelemalla. Aloitettiinkin harjoittelu samantien tunnin jälkeen parilla setillä, niin että Kit makasi kontaktilla etutassut maassa ja naksuttelin siinä. Ja sitä sitten vahvistetaan ja kauan, ja eri häiriöillä.

Pentukurssilla oli lisäksi sivulletuloa - ja molemmille puolille. Hitsit oli vaikea ymmärtää oma ja koiran liike, kun se tuleekin oikealle puolelle, että miten päin se kiertää ja miten oma käsi liikkuu! Taas ajatuksena, että koira oppii hallitsemaan kroppaansa ja käyttämään takapäätään - molempiin suuntiin. Sain Sonjalta kommenttia, että olen tehnyt ihan turhan ison ja hätäisen liikkeen kädellä, josta on vaikea päästä eroon ja koirakin helposti jää väärään paikkaan. Sonjan vinkillä sain ihan pienellä käden liikkeellä rauhallisesti tehtynä Kitin kääntymään tosi nätisti ja pienellä kiepulla täsmälleen oikeaan paikkaan. Hitsi, kun ei noita itse näe eikä tajua, kiitos Sonja! Tätä pitää nyt harjoitella, mutta nopeasti Kit näytti senkin tajuavan. Samoin hiffasi vähän sitä oikealle puolelle sivulle tuloakin pienten harjoitteluiden jälkeen.


Normaalin setin mukaan me sitten touhuttiin kokoajan siinä sivussa kaikkea muutakin, että Kit olisi pysynyt jollain tavoin nahoissaan. Kerran se lähti käppäilemään muina miehinä poispäin agikentälle, ja sitten yhtäkkiä: "jee putkeen" ;D

Lopuksi Kit pääsi hummaamaan pellolle bc Hohdon kanssa, ja saikin kunnon juoksutusta! Tassupipi on nyt täysin parantunut, vain pintakerros puuttuu, mutta näkyy se kestävän kaahaukset, kun ei mun teippaukset ihan pysyneet eilen koiran vauhdissa mukana.

Pentukoulua ja paukkuja

Ajattelin, että mennään tiistaina pentukouluun tassuhaavasta huolimatta, vaikka edes saamaan uudet tehtävät. Mutta kun ei tuota se haava ja teipattu jalka yhtään haittaa, niin osallistuttiin sitten tuntiin ihan normaalisti. Tällä kertaa ehdin käydä pikkaisen pellolla kaahauttamassa sitä (ja sehän kaahasi...), mutta ei sekään auttanut, vaan oli kyllä taas astetta levottomampi pentu. Kamalaa vouhkaamista ja piipitystä, jos ei kokoajan tehty jotain, joten me sitten pääsääntöisesti tehtiin.

Tunnin teemana oli tokoliikkeet. Seuraamista (kosketuskepillä), paikallaolo makuulla ja istumassa, sekä ohje etäpalkkauksen harjoittelemisesta. Sen lisäksi me tehtiin eteentuloa, sylkkäreitä, sivullaoloa, purkinpäällä pyörimistä yms. Paikallamakuu menee hienosti, mutta istumista nyt ei olla edes harjoiteltu, siinä kun pitää olla tarkkana ettei mikään jalka sais liikkua. Muut meni hyvin. Kosketuskeppiä Kit yritti taas vaihteeksi saalistaa suu auki, kun oli kierrokset aika korkealla.

Tänään käytiin raunioilla ampumassa kaksi laukausta edelliseen malliin. Kit tempoi ja rieukkui perääni ja avustajan kimpussa, mutta vähän ennen paukkuja keskitti huomionsa taas minuun. Paukkujen aikana ei tapahtunut muuta, kun Kit keskittyi kuuntelemaan ja häntä oli alhaalla, ja kun paukut loppui ja lähdin kävelemään kohti, häntä alkoi heilua. En tiedä oliko se häntä sitten ollut pystyssä ennen paukkuja, ehkä. Mutta ei tuo siis niitä paukkuja pelkää, eli seuraavalla kerralla otetaan jotain pientä puuhastelua ja avustaja ampuu.

Paukuttelun jälkeen mentiin pojat mukana metsään, ja koko köörillä oli ihan hullu vauhti kaahatessaan. Ehkä Kitiin on vähän kerääntynyt energiaa, vaikka ei se nyt ole kauheesti sen jalan takia missään levossa ollut... Haava on suurimmalta osin ummessa, mutta ihan siinä haavan suulla on auki sitä anturan "ihoa" sellainen liehuke. Tänään työpäivän jälkeen se oli kiinni, mutta aukes taas tuolla kaahatessa. Saa nähdä meneekö se kiinni ollenkaan siitä, mutta itse syvempi kudos on kuitenkin kiinni, ja se on pääasia. Parantuisihan se ehkä nopeammin, jos ei antais sen kaahata, mutta minkäs teet. Se varmaan alkaisi pikkuhiljaa hajota, jos ei pääsisi vähän purkamaan, sen näköistä oli kyllä meno tänään metsässä. Ja nyt jatkuu Silakka-Pihvin ilta jumpilla.

Jaa, lisätäänpäs vielä tämän aamun tarkkuusmittaus: 44,5cm tarkalleen, ja se paino oli viikko sitten 13,5 kg.

Agiliitoa ja sirkustemppuja

Tiistain pentukurssilla oli ohjelmassa erilaiset temput. Opettaja kävi mallin vuoksi kaikkien kanssa temput läpi, ja tarkoitus on tietysti sitten kotona varsinaisesti harjoitella niitä. Monet pennut oppivat jo aika pitkälle siinä kokeillessa tai osasivat jo ennestäänkin temppuja tai niiden osia. Kitty teki taas ihan supertyötä. Tötsän kiertoa (vrt siivekkeen kierto), purkinpäälle etujaloilla ja takapää kiertää ympyrää (se lähti heti jo kiertämään!), takajaloille seisomista, orava-istumista, siksakkia jalkojen ympäri yms. Ensi kerralla on kuulemma tokoonpäin meneviä temppuja sitten.

Temppuihin Kit keskittyi tosi hienosti ja väliajoilla otti kontaktia ja odotti tekemistä, mutta ihan alussa kentälle meno ja alun odottelu oli kyllä taas melkoista vauhkoamista ja sinkoilua... pitäisi mennä vähintään 15min etuajassa, mutta eihän me koskaan ehditä. Ja kyllä se itseasiassa sitten heti rauhottuu, kun tekeminen alkaa.

Tein sen kanssa extrana myös siivekkeen kiertoja, ja se on oikeesti ihan mahtava, nostaa kyllä kierrokset melko korkealle. Ja sitten tehtiin vähän hakurullan tuontia, eteen istumista yms. Ja tunnin jälkeen se pääsi vielä parin bc-pennun kanssa kaahaamaan.

Keskiviikkona Kit pääsi taas Nukan agitreenien jälkeen ensin halliin harjoittelemaan rauhoittumista ja keskittymistä. Se kävi ihan kuumana kun vauhdikkaita koiria meni radalla, ja etenkin putkessa. Ei olisi millään malttanut rauhoittua ja ottaa kontaktia, kun vaan istuskelin. Mutta kun nousin ylös ja otettiin sivulla oloa ja kontaktia, niin kyllä se sitten keskittyi jonkun verran. Kun se oli vähän rahoittunut, mentiin ulos esteille.

Otin kahdella aidalla pieniä ohjausharjoituksia (rimat edelleen maassa), kunhan ensin oltiin vähän harjoiteltu paikallapysymistä. Ihan älyttömän hienosti se pysyy paikallaan, ja näyttää kuin istuisi siinä tyynen rauhallisesti ilman mitään kierroksia, mutta kun sen pyytää liikkeelle on kierrokset kyllä melkoisen korkeat. Pitää kuitenkin muistaa jatkaa myös tuota paikallaolon vahvistamista, vaikka se nyt näyttäisi sujuvankin hyvin. Se jää myös maahan hienosti, vaikka menisin toiselle puolelle kenttää laittamaan esteitä.

Yritin harjoitella tietty niitä normaaleja siivekkeen kiertoja edestä ja takaa, sekä sylkkäriä nyt myös siivekkeellä. Aluksi se ei kyllä sylkkärissä meinannut sähläämiseltään kääntyä oikein, mutta muutaman harjoituskerran jälkeen onnistui. Otin myös kahden aidan välissä valssia ja siinäkään en heti meinannut saada sitä toiselle hypylle vaan imeytyi liikaa oman liikkeeni mukana edestä ohi, mutta kun ohjasin tarkemmin se meni oikeasta välistä. Aika herkkä se on omaan ohjaamiseeni, mutta ihmeesti se kuitenkin osaa sitä lukea nyt jo melkoisen hienosti! Otin käyttöön pentukoulussa opetellun käteen koskemisen, vahvistin sitä ensin pari kertaa, ja käytin sitten hyväkseni ohjauskuvioissa ja se ehkä auttoikin taas vähän. Lopuksi palkitsin innokasta pentua putkella, mutta kokeilin umpikulmasta lähettämistä (Nukan tunnilla teemana oli takaakierrot eli koiran "heittäminen" siivekkeen taa, tai esim putkeen umpikulmasta) ja osashan Kit nyt sen - tietenkin. Se myös löysi kentältä pentukurssilla käytetyn tötsän ja purkin jonka päällä otettiin takapään kiertoa, ja sitäkin tein vähän. Tuo olis vissiin tehnyt loputtomiin niitä hommia, mutta onneksi namit loppui. Lopuksi se pääsi vesilätäkköön leikkimään - juoksi ees taas litsutellen lätäkössä ja saalisti omatekemiään roiskeita. Miten viisasta.

Sain Nukan tunnin tuuraaja kouluttajalta positiivista kommenttia, miten hyvä vire ja into Kitillä tuntuisi olevan. Ja mielenkiintoisen vinkin nk. body-line -kuvitellusta tasosta/viivasta ohjaajan kyljistä jonka eteen koira opetaan aina tulemaan, jonka taakse koiran on kiellettyä mennä. Tällä body-line systeemillä koiran saa helposti käännettyä oman rintamasuunnan kääntyessä. Aika paljon olen tätä ehkä Nukan kanssa tiedostamattani käyttänytkin, sehän kun on ollut kuin juna, joka ei käänny vetämällä. Mutta kuulosti järkevältä, ja täytyy kokeilla pennun kanssa.

Pentukurssin kokeet

Eilen oli pentukurssilla "tasotesti" eli näytettiin kukin vuorollamme kaikki ohjelmistossa olleet läksyt - ja aika paljonhan niitä oli. Omat odotukset eivät olleet kovin korkealla, kun odotin että mulla on piippaava ja jokasuuntaan säntäilevä energiapakkaus mukana, vaikka oli ollut jo karvasetien kanssa lenkilläkin. Ja olihan se alkuun, mutta kun alettiin hommiin se muutos on niin valtava - keskittymiskykyinen ja innokas koululainen suoritti tehtävät todella mallikkaasti! Oli kosketuskeppi ja sillä muutama liike (esim. istu ja maahan), käteen koskeminen, namista luopuminen, katsekontakti, maahanmeno, istuminen, seisominen (tätä me ei vielä esitetty), peruutus, luoksetulo (pentuluoksetulotyyliin, tein kyllä eteenistumistakin ja sekin meni ihan älyloistavasti), kosketusalusta, lelunvaihtoleikki ja kaiken huipennuksena laatikkoon meno - ja Kit meni!!! Vau, saatiin isot ablodeeraukset, vain kolme kurssilaista esitti tämän tempun. Naksuttelin vielä myös laatikon päällemenoa, etutassut sain en koko koiraa. Ihme juttu että se keskittyi niin kympillä, vaikka temppuja ollaan harjoiteltu lähestulkoon ainoastaan omassa olkkarissa.

Joku voisi luulla, että pentu on väsynyt kun se on tunnin ollut koulun kokeessa ja esitellyt taitojaan (tokihan oli pieniä taukoja välissä, kun muut esittivät vuorollaan), mutta katinkontit! Kotona Kit jumppasi ihan hullunraivolla Ikea-pallollaan, niin että Nuka meinasi jäädä alle ja esitti jo vastalauseita.

Tänään karvalauma menee vanhemmilleni yökylään ja päivähoitoon - anskattoo miten kiltisti Kit osaa siellä olla.

Pentukurssin kolmas kerta

Eilen oli taas pentukurssia, ohjelmassa leikkimistä ja aiempien kotiläksyjen esittelyä ja kertaamista, sekä kosketusalusta. Taas ensin lähes tunti teoriaa, vaikka piti olla lyhyt 20min. No, nyt on kuulemma teoriat käyty. Ennen pentujen ottoa kouluttaja näytti vähän sekä leikkimisen että patoamisen opettamista.

Kentälle mennessä taas ensin hirveetä vouhkaamista, en antanut nyt Kittyn vetää nelivetoa, vaan pysähtelin että se lopetti vetämisen ja sitten vasta pääsi eteenpäin ja tämä ehkä vähän rauhoittikin sitä. Otin aluksi pelkkää kontaktin ottoa, jotta se alkaisi keskittymään sekä vähän kosketuskeppiä ja kaukokäskyjä i-m-i. Kosketuskepistä se ei vaan jaksa oikein innostua, mutta kontaktia se sensijaan ottaa hienosti, kaukkareissa (seisoin ihan edessä) vähän epävarma, mutta hyvin keskittyi ja piti kontaktin eikä lähtenyt sähläämään häiriöiden perään.

Sitten siirryttiin leikkiin ja meidän leikkinäytös olikin oikein pätevä, Kit leikki melkeen hullunkiilto silmissä ja saatiin kovasti kehuja sen saalisvietistä ja intensiivisestä leikistä. Parasta on tällähetkellä punotut narulelut, pitäisi hieman panostaa noihin leluihin ja hommata vähän lisää variaatiotakin. Leikki myös vei hieman sen energiaa, koska leikittiin aika hurjasti ja pitkään. Lopuksi oli vielä kosketusalustan opettelua. Sitä me ollaan tehty ihan alkuaikoina, mutta ei viimeaikoina ollenkaan, kyllä se muisti mistä on kyse, mutta keskittyminen oli aika heikkoa ja se haisteli vaan maata, kun toinen ryhmä oli ilmeisesti ehtinyt kylvää sinne nameja ihan kiitettävästi.... Kouluttaja sitten kyseli Kittyn nenäkosketuksesta, että miksi se, olenko ajatellut tassukosketusta. Juu en ole ajatellut vielä mitään. En sitä mihin kosketusalustaa käyttäisin, enkä siten miten sen vahvistaisin, nenällä vai tassulla. Ehkä tosiaan kuitenkin tassulla, mutta eiköhän se ole helppo muuttaa.

Kotiläksyinä on kaikki aiemmat ja kuulemma ensikerralla ne testataan "tasokokeella". Jep, pitäisiköhän meidän ihan oikeasti tehdäkin niitä läksyjä... eli treenata? Toistaiseksi ollaan keskitytty niinä harvoina kotitreenituokioina "tärkeämpiin asioihin" eli rullantuontiin. ;D

Tarkkikselle

Huoh. Eilen oli pentukurssin toinen kerta. Tuli kyllä olo, että tuo adhd pitäisi varmaan siirtää tarkkisluokalle, sellaista sähläämistä ja vouhkaamista se homma oli. Ihmeen hyvin se eka kerta menikin, joten ehkä nyt oli aika palata maan pinnalle.

Tunnin teoriaosuuden jälkeen päästiin vasta pentujen kanssa hommiin. Päivän teemana oli leikkiminen, sen opettaminen ja erilaiset lelut ja niiden valinta. Alku meni hyvin, kyllähän Kit leikki hienosti. Tosin välillä mielenkiinnon vei viereisellä agilitykentällä harjoitellut koirakko. Kit olisi ihanjustnytheti rynnännyt sinne, jos vaan olisi päässyt. Kun leikkiosuus oli ohi ja piti siirtyä naksutteluun ja kosketuskeppiin, ei auttanut kun siirtyä hallin kulman taakse, ettei Kit näe agikentälle, keskittymiskyvystä ei ollut tietoakaan. Vähän väärä järjestys sille, että ensin nostetaan kierrokset leikkimällä ja sitten pitäisi keskittyä naksutteluun. Otin sitten ihan perusjuttuja, kuten sivulla istumista ja kontaktin hakua ja sain lopulta kakaran rauhoittumaan ja keskittymään hetkeksi. Kun toiminta lakkasi, vouhkaaminen alkoi taas. Kosketuskepistä luovuin taas suosiolla, kun kierrokset oli korkealla tuppasi suu aukeamaan ja otti taas palloa suuhun... Pitää siis vahvistaa vielä lisää kotona sitä nättiä kuonokosketusta ennenkun ottaa kepin kentälle. Tosin, en ole ollenkaan varma haluanko kosketuskepin avulla mitään opettaa, liian monimutkaista minulle. Tarkoituksena oli harjoitella kosketuskepin avulla seisomista, istumaan- ja maahan menoja, sekä peruuttamista. Istu ja maahan meillä on suht ok hallussa, ja niihin en kyllä aio keppiä sotkea. Olen tehnyt kotona nyt myös i-m-i kaukkareita lähinnä ruokakupilla, ja hyvin pelaa, asennon vaihdot on teknisesti oikein, ei liiku yhtään ja nyt siihen istumaan nousuunkin on tullut jo vähän vauhtia lisää. Seisomista pitää vähän fundeerata, että miten sitä opetan, mun mielestä seisomaan nouseminen ja taas pysähtyminen on ihan eri liikkeet. Peruuttamista otin kentällä ihan lopuksi niin, että koira seisoi edessä ja itse nojasin eteenpäin/otin askeleen, jolloin sen peruuttaessa edes askeleen naksautin. Tätä voisi jatkaa.
Kun Timppa-kouluttaja tuli meidän puuhia vähän katsomaan ja ja tervehti mutkalla kiemurtavaa Kittyä, totesi että "Taitaa olla aika vilkas". Jaa miten niin...

Koulun jälkeen meinasin käydä vähän agiesteillä, Kit hinasi sinne hirveetä nelivetoa ja olisi mennyt suoraan putkeen, jos olisin päästänyt. Mutta mepä ei tehty putkea ollenkaan! Otin muutamia kertoja siivekkeiden kiertoa, mutta keskittymiskyky oli aika hukassa ja kierrokset korkealla, ja kun sitten radalle tuli toinen koira, jätin treenit siihen, koska Kit olisi vaan halunnut rynniä sen luo. Pentukurssin ohjelmistoon kuuluu lankulle naksuttelu (puomin 2on2off), joten en ota sitä vielä itsekseni ennenkun se kurssilla esitellään.

Lopuksi Kit bongasi kaveriksi grotskupennun, jonka kanssa ne alkoivat samantien hullunpainin, vaikka eihän tuolla kentällä ole tarkoitus leikkiä, mutta kun ei meidän pikkuraukalla ole pitkään aikaan ollut kunnon painikaveria, niin annoin painia. Porukkaan liittyi myöhemmin myös bc Ritni.

Juuri kun Ellu pohti, että Kit näyttää niin isolta, niin eilen taas sain kuulla kommenttia, että on se kyllä aika pieni. Onhan se, etenkin jos ton kokoiseksi jää, mutta kai se nyt siitä vielä joitain senttejä kasvaa. Mun puolesta sais jäädäkin, se on nyt sen 44-45cm. Niiaamalla menee kevyesti mediksi, mutta ei se taida kuitenkin loppupeleissä onnistua. Mutta pientä ruokavalion kevennystä näkyisi olevan taas tarve tehdä, nyt kun tuo naminkulutuskin on kasvussa. Ehkä pikkuhiljaa jätän suosiolla sen kolmannen sapuskan pois, vaikkakin nytkin Kit on alatinälkäinen.

Koulutielle

Muiden espoolaisten koululaisten tavoin alkoi eilen meidänkin eskarilaisellakin esikoulu. Olemme pentukurssilla nimeltään Pentukurssi - lajista riippumatta. Kurssin tavoitteina on naksuttimen avulla opettaa pentu oppimaan. Kurssille kuuluu teoriaa, jonka lisäksi tehdään harjoituksia ja saadaan kotiläksyjä. Tavoitteena on luoda hyvä suhde koiran ja ohjaajan välille positiivisen vahvistamisen menetelmillä, opettaa pentu oppimaan, hallitsemaan kroppaansa, miettiään ja keksimään ratkaisuja. Kurssilla tehdään temppuja ja opetellaan kropan käyttöä (Trkmanin tyyliin). Kaikki tämä luo pohjaa tulevaan - lajista riippumatta. Kuulostaa hyvältä, etenkin tällaiselle tumpelolle naksuttimen käyttäjälle. Nyt jo on tupannut se naksu jäämään, ja olen edennyt perinteisin houkuttelu- ja ohjausmenetelmin, ja käyttänyt naksua suurimmalti osin ainoastaan merkkinä palkasta.

Ensimmäisellä kerralla teoriassa oli kurssin tavoitteista ja perusajatuksista, sekä miksi me näin tehdään. Tunnin teorian jälkeen pennut otettiin ulos autosta pientä harjoitusta varten ja voi sitä sinkoilun ja haukkumisen määrää! Mutta kun oltiin asetuttu ympyrään ja otettiin naksut ja namit esiin, porukka hiljeni ja vain naksautusten ääni kaikui pentujen keskittyessä hommin. Uskomatonta! Meidänkin adhd-Silakka unohti reuhtomisen ja haukkumisen (se oppi tunnin autossa odottelun aikana näköjään haukkumaan!), ja keskittyi ihan mahtavasti. Harjoituksia oli neljä ja ne on tarkoitus opetella kotiläksynä: katsekontakti, käteen koskeminen, luopuminen ja kosketuskeppi. Kaikki näistä meillä kyllä on hallussa, koskaan ei tosin olla tehty niitä vastaavissa olosuhteissa, mutta hyvin meni! Innolla odotetaan tulevaan.

Koulun jälkeen mentiin vielä agiesteille. Kit ei ole kahteen kuukauteen esteitä nähnytkään. Ensimmäiset putket meni hieman hakiessa, kun otin ihan kunnon u-putken ja Kit palasi aina takaisin, mutta muutaman yritelmän jälkeen se muisti homman jujun ja meni innolla putkea. Ja aina putkessa ollessaan haukahti kimakasti kiihkohaukkua. Otettiin myös siivekkeen kiertoa, molempiin suuntiin ja edestä ja takaa. En tiedä mistä se sen osasi, otettiinhan me tätä muutamia kertoja kesäkuun alussa... Into ja kiihko oli valtavia! Oli tosi myöhä ja hämärää, niin en sitten alkanut sen enempää ottamaan. Tänään alkaa Nukan ohjatut agitreenit, ja ajatuksena on sitten niitä ennen tai jälkeen ottaa jotain pientä aina Kittyn kanssa (ellei Nuka nyt jää ennenaikaiselle eläkkeelle samantien innonpuutteessa). Puomin alastuloa ajattelin ottaa naksulla, katsoo nyt sitten miten. Tavoitteena kai 2on2off. Ja olen suunnitellut opettaa aikanaan nämä Trkmanin cik/cap normaalihypyn lisäksi, kunhan mietin valmiiksi miten...

Eilen ei kukaan ollut syönyt mitään luvatonta, kun oli luu tarjolla. Kittyllä tuli lauantaina poskiherneet takaisin (kysyinkin näistä näyttelyssä Maijalta), eli poskiin silmien ja huulipielen väliin herneen kokoisen irralliset patit. Epäilin johtuiko ylettömästä luun syönnistä to-pe, kun koko päivän oli luu tarjolla. Kerran aikaisemmin sillä oli, ja ne katosivat itsekseen. Tai musta sillä on aina siinä vähän sellaista pientä pattia. Eilen näin meidän ell-Minnaa ja kiusasin asialla, Minnan mukaan ne saattavat olla imusolmukkeet, että sillä on ehkä ollut pieni tulehdus, ei kannata välittää. No seuraillaan tilannetta. Menoa ne eivät haittaa, eilen illalla ja tänä aamuna oli melkoista jumppaa taas.

Aamulla otin sille aamutoimien lomassa useamman erän naksuttelua ensin patukalla "rullatreeniä" ja sitten kosketuskeppiä. Molemmat meni hienosti, rullaa (patukkaa) sain sen muutaman kerran hakemaan ihan itse, tuomaan eteen ja pitämään hetken naksua odottaen, jee! Eikä enää sylje. Perjantaiksi pitäisi vahvistaa tuota omissa oloissa, että voidaan sitten kokeilla taas Reijalta hakua.