maanantai 30. marraskuuta 2009

Yyyh, nyt se iski Kittyynkin

Eka juoksu, yyh, mun pieni. Pojat ei vielä välitä mitään, mutta katsotaan nyt sitten miten homma etenee. Ens viikolla vanhemmat on lähdössä maalle, joten pojat sitten pääsevät sinne lomailemaan.

Viime viikon treeneistä muutama sananen. Tässä vähän livekuvaa olohuonetreeneistä muuton keskeltä.



Keskiviikon agilitytreenit meni hienosti. Ohjauskuviot oli oikein mallikkaita, teemana sylkkärit ja poispäinkäännökset. Naksuteltiin myös itseksemme puomin alasmenoa targetin kanssa, ja tuon yllänäkyvän treenin tuloksena saatiin monta hyvä suoraan ja vauhdikasta alasmenoa (puomi pöydän päältä maahan, koira kiipesi pöydän kautta puomille ja meni alas). Tehtiin myös keinutreeniä, sekin meni alun vouhkaamisen jälkeen hyvin.

Lopuksi katsottiin kouluttajan kanssa meidän keppitilannetta. 2x2 treenin eka osio eli yksi portti toimii jo ihan ok, saatiin lupa alkaa treenata kahdella portilla ja niitä testattiinkin jo hallin pihalla rauhallisemmissa olosuhteissa. Tästä saatiin myös jo onnistuneita toistoja, joten eteenpäin pääsisi varmasti, jos vaan treenaisi. Muutto sitten veikin koko loppuviikon, ja treenailu on jäänyt ihan kokonaan.

Nyt sitten iskeekin treenitauko, höh. Olisin niin toivonut, että oltaisi pystytty käymään agikurssi loppuun kun ennen joulutaukoa ei montaa kertaa olisi ollut. No ei auta, kun treenailla kotona sitten. Ja tänään sain tiedon, että oltais päästy mukaan myös klikkeritokokurssille, josta pentukurssin lopussa oli puhe ja joka jo alkoi, mutta meille asti tietoa ei ollut tullut. Nyt senkin aloitus sitten siirtyy.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Uudet tilukset

MuuttoSilakka on saanut muuton siihen malliin, että kamerahenkilö ehti synkästä säästä huolimatta kuvauksiin. Kulunut viikko on ollut yhtä kaaosta muuton keskellä: ensi pakkausta toisessa päässä ja sitten purkua toisessa päässä. Koirat on ihan hunningolla (Kit kuitenkin pääsi keskiviikkona agitreeneihin), mutta onneksi on vissiin ollut niillekin sen verta henkisesti rasittavaa jatkuva häsinä ja hyörinä, että eivät ole suuremmin liikuntaa kaivanneet vaan tyytyväisinä illalla touhun lopulta rauhoituttua käyneet väsyneinä nukkumaan. Tosi lunkisti Kit otti muuton, ja on sopeutunut porukasta heti Jasun jälkeen toiseksi parhaiten uuteen kotiin.

Karvaperhe uuden kodin edustalla pihakatsastuksella.
Kit ja Jasu katsastavat agilitykentän paikkaa.
Toistaiseksi alue on koirilta käyttökiellossa, sammalnurtsin alla vesi sanoo litsläts, mutta toivokaamme, että kuivempien kelien myötä joskus (koska?!) tähän saataisiin viriteltyä vähän esteitä.

Ja näiden tulvien myötä tonttimme on myös saanut rantatontti statuksen, puiden lomassa siis siintää vesi aivan tonttimme rajalla. Oikeasti tuo on risukkohöteikköä ja sen takana jossain (minne nyt ei pääse kun veneellä), kulkee Huhmarinjoki. Odotamme innolla josko tuo vesi tuohon jäätyy...
Espoolaisesta LähiöSilakasta tuli siis Vihtiläinen MaalaisSilakka, kun muutimme Nummelan kupeeseen Huhmariin.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Silakka On the Road

MuuttoSilakka: "Valmis, joko mennään?"

lauantai 21. marraskuuta 2009

Eväitä alkeisopetukseen

Tänään olin hallillamme kuuntelemassa Hillin Satun "Eväitä alkeisopetukseen" joka oli tarkoitettu niin koulutusohjaajille kuin alkeiskoirien ohjaajillekin. Todella hyvä ja mielenkiintoinen luento sekä käytännön esimerkit. Sai taas hyviä vinkkejä, kun vaan muistaisi kaikki, ja osaisi niistä sitten valita sopivat... on tää agility vaan täynnä menetelmiä ja metodeja.

Kit oli mukana autossa, kun ajattelin, että teen jotain sen kanssa kurssin jälkeen, kun kerran sinne asti menen, mutta Kit pääsikin myös parissa kohtaan demoamaan opetusta. Muun ajan se riekkui ja piipitti ja minä yritin kaikkeni, että se olisi käyttäytynyt edes jollain tasolla korrektisti.

Kurssin jälkeen tein muutaman toiston yhdellä keppiportilla, ja se meni tosi hienosti! Eli tämä on mennyt perille, ja onnistui kaikista kulmista. Nyt pitäisi siis ehkä lisätä se toinen portti, ettei jäädä junnaamaan tuota yhtä, mistä varoiteltiin.

Toinen mitä harjoittelin oli puomin alastulo, joka oli minipöydän päällä. Nyt Kit meni ihan eri tavalla kun viime agitunnilla, kun se ei muka osannut mitään. Mutta tästä saatiin Sadulta kommentti, että se ihan liikaa seuraa mua ja odottaa mun liikettä, pitäisi saada itsenäisemmäksi. Eli vahvistetaan nyt kotona ihan hirveästi sitä, että se itsenäisesti ja lujaa ilman odotteluja ja himmaamisia ryysii sinne päähän, jossa on sille targetti. Targettiahan pentukurssilla ei ole käytetty, kun siellä piti odotella että pentu itse tarjoaa sitä puominpäähän menoa. Itse olen kyllä myös enemmän tuon targetin kannalla, muuten Kit ehtii tehdä sen seitsemänsataa muuta asiaa.

torstai 19. marraskuuta 2009

Keskittymisvaikeuksia

Eiliset agitreenit oli taas yhtä keskittymisvaikeutta, jos oli jotain muuta kun ohjattuna luukuttamista. Puomin naksuttelusta ei tullut ei niin yhtikäs mitään, Kit kuunteli ihan kokoajan hallin (ihan kauheeta) meteliä ja otti kovasti häiriötä toisesta ryhmästä. Kepeillä sentään saatiin jotain toistoja aikaan, eli "juokse kahden kepin välistä ja pallo lentää" -temppua. Sekin tosin piti tehdä käskyn kanssa, annoin hyvin eleettömän "ke" -käskyn, en juurikaan kädellä ohjaamista, ettei se taas lähtisi kiertämään molempia keppejä. Saatiin myös ohjeita/vinkkejä seuraavan portin mukaan ottoon, mutta saas nähdä ehditäänkö sinne asti lähiaikoina.

Uutena oli keinu. Se oli nostettu nojaamaan aidansiivekkeen päälle ja ensin pentu riensi ohjaajan pitelemänä täysiä keinun päähän missä minä olin sitä palkkaamassa. Tai näin oli tarkoitus, Kit sinkoili eestaas keinun laidoilta yli. Lopulta kun se vähän rauhoittui ja malttoi, alkoi menokin näyttää ihan keinun kiipeemiseltä. Sitten siirrettiin aidansiivekettä sen verran, että keinu kääntyi n. 5cm ja kuului pieni kolaus ja tätä tehtiin muutama kerta, ei sitten sen enempää sillä kertaa. Pikkuhiljaa siivekettä sitten siirretään niin, että keinu kallistuu enemmän - ja sitten aletaankin mennä toiseen suuntaan. Me tosin kerran tuossa alkusyksystä kyllä tehtiin ihan keinua keinunakin...

En tiedä ottiko Kit siitä keinun paukkeesta hieman itseensä, vai muuten ihan karmeasta metelistä (toisessa ryhmässä oli kaameita räkyttäjiä), mutta yhdessä vaiheessa se luimisteli häntä melkeen koipien välissä. Tai sitten se otti pulttia omasta hermostumisestani, kun meinasi itseltä pinna palaa sen puomin alasmenon söheltämisen kanssa... Mutta sitten päästiin tekeen ohjausharkkaa, ja luimistelut unohtui.

Odotellessa tein tähtikuvioista kolmen esteen hyppytreeniä, jossa kahdessa rimat oli minikorkeudella, yhdessä oli maassa. Tosi hienosti Kit ohjautuu hypyille, ja hyppäs ne rimatkin. Ohjaus harkassa oli taas valssia (kerran se hukkui seläntaakse, ei ollut kuulemma ohjaajan vika), sekä takaakiertoa, joka meni hienosti. Saatin vinkiksi, että tuollaisen nopean tykin kanssa kannattaa kiriä sekunteja takaakierron kanssa, eli harkata sitä paljon, niin että pystyy sitten lähettämään reilusti kauempaa takaakiertoon. Tätähän me sitten harkataan.

Niin, ja olihan meillä "espoolainen hakkuuaukea" -temppukin, kropan hallintaa. Sikinsokin "kavaletit" eli n. 10cm korkeudella olevia rimoja sikinsokin keskenään ja jonossa n 2m pätkällä niin, että koiran piti mennä tämä "hakkuuaukea" mahdollisimman hitaasti ja kroppa suorana eli targetille suunnaten eikä ohjaajaan kontaktia pitäen. Luulin että se on meille mission impossible, mutta Kit oppikin muutaman jarrutus(kuristus)kerran jälkeen, että pitää hiipiä ja tosi hienosti hiipi. Niin hienosti, että jumittui aina puoliväliin eikä meinannut edes edetä. Tätä kroppaa kehittävää treenimuotoa kannatta kuulemma harjoitella hakkuuaukeilla. Lisätään loputtomaan listaa: hakkuuaukeatreenit.

Tänään (kuolettavan tylsä) kurssini loppui niin aikaisin, että päästiin melkein valosan aikaan pellolle kaahamaan. Enpä ollut ajatellut, että edellisen litsläts-peltokerran jälkeen on satanut koko eilinen päivä vettä, joten oli vielä enemmän litsläts. Kit oli ilmeisesti vetänyt heinänkorren jos toisenkin siellä, koska kun käväisin pikaisesti kaupassa lenkin jälkeen, se oli oksentanut yksiöönsä hirveän heinätollon. Oli aika surkeena pieni koira, vissiin oli osittain nälkää, kun näinä kolmena kurssipäivänä meillä on ollut normaalia aikaisemmat aamurytmit ja olis vissiin ollut jo ruoka-aika.

Ostin sille muuten jo pari viikkoa sitten Eaglen aikuisten sapuskaa (sininen säkki), mutta kun ei se vanha pentusäkki vaan millään tyhjene, niin en ole vieläkään päässyt aloittamaan tuota aikuisten sapuskaa...

tiistai 17. marraskuuta 2009

Pientä naksuttelua

Monta päivää tekemättä mitään, pimeydessä ja märässä vaan tylsää ulkoilutiekäpyttelyä. No, Kit nyt ei ihan käpyttele, vaan painaa ympyrää meidän ympäri hullunlailla. Ja eilen koirat kärsi yksin, kun itse olin koko illan hälytreeneissä suunnistamassa, joten tänään piti vähän hyvitellä. Käytiin ensin pellolla pimeessä ja litslätsmärässä kaahaamassa (Kits taitaa jäljestää pupuja aika raivolla), ja sitten vähän ilta-aktivointia.

Eli pientä sisänaksuttelua piiiiitkästä aikaa. Ensin sivulletuloa ja kontaktia, sekä pieniä askelsiirtymiä. Sehän toimii jo ilman käsiapuakin, kun otin aluksi ensin pari toistoa avustettuna. Kontaktin kestoa pitäsi kyllä lisätä. Sitten otettiin noutoa. Ohjatunnoudon kapulalla, jes, hyvin toimi. Vähän jää kauas eteen istuessa, mutta jospa sitä lähentymistä tapahtuis sitten vauhdin kasvaessa. Sitten kokeilin ekaa kertaa tunnarikapulannoutoa. Eka yritelmä (vein kapulan ja lähetin noudon "tuo"-käskyllä) meni niin, että kapula roikkui puolittain suussa. Otettiinkin sitten pari pitoharjoitusta oikealla otteella, ja sen jälkeen uusi yritelmä. Otin tähän käskyn "oma", ja hienosti haki. Metsässähän ollaan tehty kyllä käpytunnaria, joten en uskoisi tässä olevan mitään ongelmaa. Ehkä. Taitaa olla kesän juttua.

Sitten siirryttiin aivoaskarteluun. Pieni neliskanttinen vati ja "koira vatiin" temppu. Löytyihän se sieltä pitkästä aikaa, kun hieman pohti, hyvä hyvä! Ja sitten vati nurin ja etutassuilla vadin päälle, välillä tarjosi takapää vadin päälläkin. Sitä vois joskus myös ottaa ohjelmistoon. Sitten etsin yhden ylimääräisen hyllynlevyn ja naksuteltiin puomin alasmenoa ja haa! Sehän eteni, se meni itsekseen jo maahan levyn päähän oikeeseen asentoon, jes! Saapas nähdä muistaako se huomenna tästä mitään agitunnilla. Kepitystä ei olla päästy viikonlopun jälkeen jatkamaan, kun on pimeetä eikä pihalla ole valoja ja nurtsikin menee ihan saveen (seliseli). Ahdisti, kun tuo tyhmä koira kyttää lupaa kroppa jännittyneenä ja lihakset väristen "jokosaamennä, jokosaamennä" muttei mene... Ja sitten, jos ohjaan kädellä "mene" niin se kiertää molemmat 2 keppiä. Kun mehän ollaan tehty tätä lenkillä: kierrä puu... Hitto, taidan ottaa aikalisän noihin keppeihin ja palataan asiaan ehkä ensi viikolla, kun - enpäs kerro vielä!

torstai 12. marraskuuta 2009

Agilityy

Eilen ei sitten ollut ripulista enää tietoakaan, joten mentiin suurella innolla agilityyn. Kit oli ylivilkas ja otti häiriötä ihan jokaisesta liikkeestä, eli jos sen kanssa yritti harjoitella jotain missä koiran olisi itsenäisesti pitänyt tarjota esim hypyn kautta targetille, puomin alasmenoa, keppejä - niin eihän siitä tahtonut tulla oikeen mitään, kun se ei keskittynyt yhtään. Sitten taas valssi- ja sylkkäriharjoitus, missä koiraa ohjattiin, meni tosi loistavasti. Taas oli sama harjoitus kun viimeksi eli kaksi putkea vastakkain ja niiden välissä hyppy, jonka jälkeen piti valssata. Kerran se taas livahti selän taakse, vaikka ihan alussa palkkasin pelkästä kääntymisestä. Sylkkäriharjoituksessa tultiin putken kautta "syliin" josta koira käänneettiin putken suulta tulosuuntaan hypyn ympäri. Se meni tosi hienosti.

Puomia naksuteltiin taas maassa olevan puominpalan päähän oikeaan asentoon tarjoamisesta ja se meni erittäin vaihtelevasti. Välillä meni tosi hyvinkin, ja välillä oli ihan keskittymiskyvytön ja hösäsi ja juoksi vaan kontaktin läpi, tuijotti ja jopa komensi haukkumalla. Otettiin avuksi myös sivuverkot, että pysyisi paremmin se takapääkin puomilla.

Keppejä ajateltiin nyt kuitenkin sitten harjoitella 2x2 menetelmällä, koska kuulemma vinokepit ei ole mitään, joko verkot tai tämä ja koska tuota pystytään harjottelemaan kotonakin irtokepeillä toisin kun verkkokeppejä, niin otetaan se. Eihän meillä mikään kiire ole, opetellaan ne kepit nyt sitten kunnolla ja perusteellisesti. Kyseessä on siis tämä: 2x2.

Jälkipäivitystä:
Tarkennan nyt tähän tuon Maijan kommentin vuoksi. Vähän kärjistetty tuo kommenttini, että vinokepit ei ole mitään, eihän se tietenkään niin mene. Niillä itsekin meinasin ensin opettaa, mutta useammalta taholta vaan on kuullut että verkot tai tämä 2x2 on "tän päivän metodi" (metodeita tietty tulee ja menee). Vinokepeillä kyllä saa nopeasti ja helposti itse teknisen pujottelun opetettua, Nukakin on vinokepeillä opetettu. Mutta tällä 2x2 ei haetakaan sitä itse teknistä pujottelua, vaan itsenäistä ja varmaa sisäänmenoa ihan mistä vaan kulmasta. Ja joo, ei tuo video kovin vakuuttava ole, eikä koiran into, mutta laitoin linkin havainnollistamaan mistä tässä on kyse, miten opetus lähtee liikkeelle.

Koko tuo meidän pentuagikurssi keskittyy muutenkin siihen, että koira itse oppii/sheipataan suorittamaan esteet omatoimisesti aina oikein, eikä vaadi joka esteellä kädestä ohjaamista eli ohjaaja voi olla kaukanakin koirasta sen suorittaessa esim keppejä tai puomia. Saa nähdä mennäänkö sillä ihan metsään, vai saako sillä hyviäkin tuloksia. Sittenhän sen näkee.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Rii... rii... rrrripaskaa

Hmm... oli omituinen haju eilen, kun kotiin tullessa avasin oven. Kiersin kämpän ihmettelemässä mikä mätänee jossain, en löytänyt lähdettä. Kunnes menin päästämään Kittyn vaatehuoneyksiöstään ulos... siellä oli lattia ja fleecepeitto kuorrutettu ruskeella haisevalla. Oli siellä yks kellertävä iso lammikkokin. Ja koko koira hais ihan sille ittelleen. Oli raukalla ollut maha vähän sekaisin. Pesin sitten iltalenkin jälkeen lattianpesun lisäksi koko koiran, nyt siitä irtoo karvaa.

Iltalenkillä se oli ihan normaali ylipirteä sinko, joka kaahasi kaahaamasta päästyään. Pari lirua löysää se teki lenkilläkin, mutta illalla kotona eikä iltapissalla tehnyt enää mitään. Inupektiä sille annoin, ja yöllä se oli sitten jatkanut yksiönsä somistusta, enkä mä ollut kuullut mitään. Vähän kiinteempää oli aamulla, ja Inupektiä meni taas, saas nähdä mikä ylläri siellä työpäivän jälkeen odottaa. Tää olikin eka kerta, kun Kittyllä on kunnolla maha sekaisin. Mun mielestä se ei ole syönyt mitään omituista, mistä lie napannut, toivottavasti ei ole tarttuvaa, ettei karvasedät olis sit tänään kuorruttaneet olkkarin villakarvamattoa...

Ekalla siskoksista on nyt sitten juoksut alkaneet, yyyh. Toivottavasti ei vielä tulis Kittylle - tai oikeestan mielummin nyt kun jouluna, kun pitäisi kaikkien koirien kyetä olemaan saman katon alla. Tai mielummin ei ollenkaan... Pojat olisi tarkoitus heivata vanhemilleni pahimmaksi aikaa, ellei joku halua yhtä pientä Silakkaa juoksukylään. Enivan?

Lueskelen toisten pentujen blogeista kuinka he ovat treenanneet sitä sun tätä sun tota ja me ei nykyään tehdä enää mitään... laiskuus.. nolottaa.

torstai 5. marraskuuta 2009

Lunta!

Eilen illalla sitä sitten tuli, iltapissalla Kittyltä meinasi karata mopo käsistä, kun se ei tiennyt miten suhtautua joka pinnat peittävään valkoiseen höttöön. Pienen koiran koko takapää heilui, kun häntä sitä heilutti, sen tassut pomppivat kun niitä täpinöitsetti eikä koiran pää tiennyt mihin suuntaan olisi mennyt. Mutta aika lyhytaikainen oli se ensi-innostus, aamulla se oli jo niinkun olis aina ollut lunta.

Tänään käytiin vähän pidemmän kaavan mukaan metsälenkillä R:ien kanssa katsastamassa erästä potentiaalista hakualuetta - tarvottiin metsää ees taas 2,5h ja koirat juoksi. Italialaisiin ystäviimme tuppasi lumi tarttumaan, kun ne kyntivät hankea naamallaan. Naama oli niin lumessa etteivät eteensä nähneet. Lopuksi tehtiin rullatreeniä, hyvin meni kun suurimmat energiat oli purettu metsään.

Eilen oltiin agitreeneissä, ohjelmassa oli kontaktien naksuttelua, valssiharjoitusta sekä itsenäisesti aita ja rengastreeniä. Puomia naksuteltiin sheippaamalla koiraa maassa olevan puominpalan päähän 2on2off-asentoon. Kit häsäsi aluksi ihan joka suuntaan, mutta muutamilla toistosarjoilla se sitten jo sen hoksasi jollain tapaa vaikka toiset koirat tuntuivat häiritsevän sen keskittymistä melkoisesti. Sama oli aita- ja rengastreenissä, kun yritin saada sitä irtoamaan itsenäisesti targetille ilman apua. Se kun niin kauheasti pyytelee lupaa ja odottaa käskyjä. Käskytettynähän se kyllä menisi vaikka mitä ja mistä, mutta se omaehtoinen tarjoaminen on vielä vähän työn alla. Valssiharjoituksessa sitä sitten sai vähän, mutta hyvin hienovaraisesti, "heittää" esteelle ja sehän kyllä meni. Harjoituksessa oli 2 putkea joiden välissä aita, ja aidan jälkeen piti valssilla kääntää koira toisen putken kauempaan päähän. Kyllä oli Silakalla intoa ja vauhtia tässä harjoituksessa, kun sai ohjattuna mennä luukuttaa! Pari kertaa se tosin valssissa livahti selkäni taakse, joten tarvitsee olla tarkkana ja alkaa palkkailla sitä etupuolelle tulemisesta, jos tuosta alkaa muodostua tapa.

tiistai 3. marraskuuta 2009

maanantai 2. marraskuuta 2009

Vikat viralliset

Eilen oli Siikajärvellä viimeiset virallisen ryhmän hakutreenit ennen talvitaukoa. Tokihan sitä sitten jatketaan jossain muodostelmassa epävirallisia treenejä.

Treenit oli perinteisesti klo 17, ja kun siinä ensin turistiin vielä lähemmäs tunti ennen aloitusta, niin oli pilkkopimeä, kun oli meidän vuoro. Olin virittänyt Kittylle liiveihin valoja ja nyt näkyikin tosi hyvin missä koira viipotti. Keskilinjan oikealta puolelta tuli tuuli, joten sieltä aloitettiin, ja oli taas 4 maalimiestä, tuulenpuoleiset vähän kauempana ja tuulen alapuoleiset ehkä vähän lähempänä, ei kylläkään hirveesti. Matka ehkä n. 20-30m, valmiit maalimiehet. Ja tosi hyvin kyllä meni! Kaks tais mennä ihan melkeen suoraan, ja kahdella lähti ennen mm kaartamaan aina oikealle, josta kyllä osasi pitkältäkin sitten hyvin paikata. Yhtään ei pimeys haitannut, siellä se meni hullunraivolla niinkun aina, eikä maalimiehilläkään ollut mitään ongelmia. Ainoastaan viimeisellä maalimiehellä, joka jostain erehdyksestä syötti namit suoraan purkista, Kit karkasi pois ennenkun oli syönyt kaikki ja minä ehdin paikalle. Itse juoksi aika reippaasti, että ehtisin, mutta silti Kit ehti lähteä pois. Tähän pitääkin jatkossa kiinnittää huomiota, ettei se joko ehdi lähteä pois tai odotetaan että palaa takaisin jos meinaa hötkytä siitä johonkin suuntaan.