Irrotako vaiko eikö irrota

Meillä on nyt teemana agiradalla irrotaan, hakutreeneissä pyöritään jaloissa. Toisen osaa, toisen ei. Ehkä?

Maanantain Veikkolavuorolla (viime viikolla) tehtiin lähinnä kontakteja eli puomia ja A:ta. Sain Nannalta vinkin, että tekee ensin pari puomia targetilla, sitten ilman, sitten taas targetille ja siirtyy sitten tekemään saman A:lle. Puomi kun tuppaa menemään vauhdikkaammin. Ja että pidän vielä itse liikettä yllä enkä jää taakse kökkimään. Otan nyt myös sinisen kannen sijaan läpinäkyvän kannen, eli ei näe niin selvästi onko target vai ei. Kierrokset oli taas huiman korkealle, jotain pientä kivaa tuuletusta tehtiin lopuksi myös esteillä.

Keskiviikon treeneissä Rajaheimon Anu oli tuuraamassa ja tehtiin Top Teamin valintatilaisuuden mukaeltua hyppyrataa, alku oli erilainen. Koska Anu on hyvä persjättöjen (vai pitäskö siirtyä modernimmin käyttämään termiä sokkari?) opettaja, päätin viljellä niitä ohjausvalinnoissani.

1-2 pakkovalssi toimii ihan älyttömän hyvin. 4:lla pyöritys ja samantien, kun koira on ponnistamassa lähdin jo menemään, pieni vilkaisu oikean olan yli ja samantien jo kääntää hartioita eli sokkari 5-6 väliin. Toimi, paremmin joka toiston jälkeen. Keppien haku toimi aina hienosti eikä mennyt putkeen. Kepeillä piti saattaa aika pitkälle ettei jättänyt vikaa väliä tekemättä. 8:lle otin vaan vetämällä, ajoitus oli tärkeä, että sai vielä viskattua siistissä ja tiukassa kulmassa kasin yli.

Tästä ne ongelmat sitten alkoi. Ensin keepi irtosi kerta toisensa jälkeen putkeen 9-hypyn sijaan. 9-10 välillä tein myös sokkarin, sitten 10:lle opettelin itselleni aivan uuden kuvion niisto-sokkarin. Vähän oli hakusessa koko kuvio. Onnistuin nyrjäyttämää nilkkani sokkaria tehdessä KAKSI kertaa samassa kohdassa... Mutta tulipa taas sokkaritreeniä.

Torstaina oli Kittyn kauden ekat pitkät - eli piilotyyppi menee piiloon koiraohjaajatyypin haluamalla tavalla (meille n. 5ha/n. 0,5h etsintä perusmetsässä) ja kartturityyppi kartturoi. Sattui vaan niin, että SAR2011 harjoitus osui samaan aikaan, ja läheltä piti etten itsekin mennyt ensin sinne, kun en tajunnut SARMS:n viestistä sitä harjoitukseksi. Kartturi meni, joten sain siis sekä kartturoida että ohjata koiraa. Hyvä treeni kokeita ajatellen, minulle siis.

Oli tihkusateista ja pimeä, maasto nousi keskeltä kalliolle, reunat oli alhaalla. Jonkunlainen tuulen vire oli. Sovittiin piilotyypin kanssa, että kierrän myötäpäivää ja hän menee sitten viimeiselle sivulle johonkin piiloon meidän lähdön jälkeen.

Aluksi Kit irtoili ihan kivasti, jäljesti kylläkin. Välillä lähetin sitä pistolla alueen keskelle päin ja se lähti aika kivastikin. Sitten se alkoi entistä enemmän pyöriä vaan lähellä ja jaloissa. Päästiin alkukohtaan, eikä ketään löytynyt, lähetin sitä ylös kalliolle ja se teki vissiin kolmekin ihan hienoa pistoa, jee! Mutta ketään ei löytynyt. Olin juuri aikeissa lähteä palaamaan vähän ylempänä rinnettä, kun tuli tekstarissa piilotyypiltä samat ohjeet. Jonkun aikaa meni vielä siinä koiran pyöriessä jaloissa (nyt tultiin tuulen yläpuolelta), mutta kyllä se sitten lopulta löysi ja ilmaisi kiintiksellä hienosti. Mielestäni löytö olisi kyllä pitänyt tulla jo ekalla kerralla kun ohi mentiin, koska ei nyt kovin kaukaa oltu menty. Harmitti. Koira ei selvästi osaa partioida.

Sunnuntain hakutreeneissä pohdittiin sitten noiden pitkien vuoksi tovi jos toinenkin että mitä tehdään. Edetäkö pistojen ja risteilyn kautta "vapaana edessä risteilevään" (eli tahkotaan pistoja hamaan loppuun asti) vai opettaako selkeästi erikseen myös partiointi ja siinä irtoaminen. Mika jo heitti kehiin koiran motivaation (kun ei irtoa) ja olin melkein järkyttynyt moisesta. Kai sillä nyt motivaatio on kunnossa! Mutta onko? Lopputulema oli, että kyllä se partiointikin pitää koiralle opettaa. Tähän asti Kit on oppinut, että lähetyksestä juostaan ja löydetään, tai jos ei löydetä niin palataan kutsusta, jolloin lähetetään uudelle pistolle. Sitä samaa se on nyt tehnyt partioimalla eli lähetyksessä lähtee ja palaa sitten odottamaan uutta käskyä, ehkä?

Eli edelleen niitä tuuli-irtoamisia oli lopputulema. Ja toki pistot ja risteily hinkataan joskus kuntoon myös, mutta nyt jotenkin haluis vähän tuota partioimistakin kuntoon että päästäisi tekemään pitkiäkin. Illan treeninä kolme maalimiestä suht. pienellä alueella Kattiksen keittokatoksen ympäristössä. Tuuli oli reipas, mutta se tuntui pyörivän millon mistäkin suunnasta. Oltiin viimeisenä, joten alueella oli paljon jälkiä. Ensimmäinen oli metsän puolella ja sinne Kit irtosi suoralla pistolla ja teki löydön. Siitä sitten jatkettiin partioimalla kohti keittokatoksen avarampaa maastoa. Aluksi irtosi, jäljesti jokaisen jäljen, mutta sitten alkoi pyöriä jaloissa. Välillä irtosi taas, palasi, luulin menevän figulle muttei mennytkään, kaahasi jälkiä. Sitten loppuporukka tuli kesken kaiken alueen halki, joka sotki sitä entisestään kesken ilmaisun. Eli oli hakenut rullan, mutta ei löytänyt figua vaan kaahasi näytöllä ties minne... Kolmas figu löytyi myös pienen sikinsokin kaahaamisen jälkeen ja taas näytöllä meni ensin ohi, mutta sillon sitten etsi kyllä.

Kyllä se sitten loppujen lopuksi irtoili, mutta tuli tunne että kaahasiko se vaan niitä jälkiä, kun jotenkin tyyppien löytyminen oli niin vaikeaa. Ne yhdet Histanmaston treenit oli niin loistavat, sellaisia pitäisi nyt saada tehtyä! Selkeä tuuli, selkeä suunta.

Kotona Kit on myllännyt nyt kauhesti. Joka päivä se petaa sohvilla olevat suojalakanat lattialle, käy vaatehuoneen nurkassa olevassa pienessä kevythäkissä petaamassa niin, että seinät kolisee. Mietin, että onkohan sillä "synnyttämisen" aika? Mitähän silakanpoikasia se meinaa tehdä?

Yhtä vaille

Jihaa! Pitkästä aikaa agikisat. Ekaradalta "ihan kiva" nolla, vähän pelastelun meininkiä ja ruma takaaleikkaus, mutta hieno keppeillemeno. Hävittiin voittajalle 2 sadasosasekunttia, muut olikin sitten kaukana perässä. Mutta siis toinen LUVA. Tuomarina Anne Savioja. Radat oli hmm.. ei voi sanoa kivoja, mentäviä ja tarkkuutta vaativia ehkä.

En sitten saanut pidettyä pakkaa kasassa kakkosradalle, että olis tullut se viimeinen nolla. Radan jälkeen tuntui enemmän söhellykseltä mitä se videolta loppujen lopuksi näyttää. Heti tokana olleilla kepeillä virhe, ja sen jälkeen hutiloivaa ohjausta.

Olisi pitänyt antaa kepeillä enemmän tilaa. Varmaan kiljaisin "jes" ja lähdin rynnimään onnistuneesta sisäänmenosta joka sotki keepin. Keinulla jarrutan sitä ihan liikaa suhinalla ja se melkeen tulee pois koko esteeltä. Pelkkä "alas" olis ehkä riittänyt... Keinun jälkeinen päällejuoksu toimi hyvin, mutta näyttää hirveeltä, kädet huitoo epämääräisesti eikä mitään kunnon ohjausta ole havaittavissa. Onneksi keepi osaa lukea näitäkin huitomisia... A:n takana yritän saada hiipivää keepiä alas ja oma rintamasuunta kääntyy kohti keppejä, ja kun lopulta otan sen sieltä niin tulen sitten huitaisseeksi sen kepeille, hyvä minä! Toinen kerta A:n alastuloa menee himpun verran paremmin. Ja loppurata ihan kohtalaisesti. Rataantutustuessa painotin, että vikan putken jälkeen pitää mennä lähelle putken suuta, että on tilaa takaaleikkaukseen... ja kas, huomaan olevani lähes kiinni tokavikassa hypyssä. No, takaaleikkaus toimi kuitenkin.

Kisoista (joissa olin siis ollut ensin koko aamupäivän töissä, koirat autossa) ajettiin suoraan hakutreeneihin, jotka olivat juuri loppumassa, mutta saatiin sitten tehdä vielä "vain kaksi pistoa". No kun ekalla ei irronnut ja tokalla tarttui taas raitoihin, niin kaksi pistoa muodostui usemmaksi lähetykseksi ja eestaas suhaamiseksi. Olis ehkä voinut jättää väliin.

Lisää rakopiiloja ja pistoja

Lauantain rauniotreeneissä jatkoin samalla teemalla eli rulla tulee raosta kun nenää sinne työntää, samoin palkka. Nyt valitsin piilot huolella, ettei niissä ole muuta kun se yksi rako. Juha meni taas kaikkiin. Ilma oli aamun sateen jälkeen vähän kostea, välillä oli tihkuttanutkin, muttei pahasti. Ihan reipas tuuli pellolta ylöspäin.

Ensimmäinen oli vihreän kopin edustalla oleva keltainen laatikko (n. 0,5 m korkea), minkä kannessa on keepin pään mentävä reikä. Aluksi humpsutteli siellä sun täällä, sitten alkoi haju tarkentua nenään, mutta jonkun aikaa joutui hakemaan ennen kun löysi kohteen. Sitten kun se löytyi, ei keepi ylettänyt reiälle vaikka nostikin etutassut laatikolle, ei ylettänyt vaikka kuinka kurotti. Pyöri, yritti, kurotti, pyöri. Lopulta kehoitin sitä hyppäämään ja lopulta se hyppäsikin kannen päälle, pisti päänsä reikään ja sai rullan. Hyvä keepi. Toinen oli kulmakaivossa puukannen alla, kannessa keskellä keepin nenän mentävä pieni reikä. Taas haki jonkun aikaa, sitten haki vielä kaivollakin ennenkun nenä osui reikään, tämäkin oli hieno. Kolmas oli pellolla kerrostalon alakerrassa sivuluukku raollaan. Tänne jälkivaliokeepi jäljesti kiertämällä koko alakasan ja suoraan piilolle. Mutta hyvin tunki nenää ja vielä palkatessa vähän venytettiin aikaa jonka nenä oli raossa. Hyvä treeni, hyvä keepi!

Treenin jälkeen käytiin Kelliksellä Ärräjengin kanssa pienellä metsäkaahailulla ja sitten suunnattiin Koskeloon hakutreeneihin. Tallattiin n. 50m pitkä hakurata, raitoja taas. Keskilinjan vasemmalta puolelta alarinteestä tuli hyvä tuuli. Keskilinjan oikea puoli nousi hieman ja oli melkoisen kuusikkoinen.

1. oikea myötätuuleen tyhjä. Hieno, loistava! Ja yliheitolla vasempaan etukulmaan, aivan loistava yliheitto!

2. vasen vastatuuleen, löytö etukulmasta, hieno!

3. oikea myötätuuleen löytö. Vaan ei keepi löytänytkään, vaikka näytti uppoavan ihan kivasti. Ei sitten kai kuitenkaan tarpeeksi, tai sitten oli jäänyt taas johonkin raitaan kiinni. Uusi lähetys ja nyt löytyi.

4. vasen vastatuuleen löytö. Upposi hyvin, mutta ei silti tarpeeksi, ihme juttu ettei löytänyt. Uusi lähetys ja nyt löytyi.

Keskiviikon agitreeneissä oli tällainen kuvio.

Jäin puomilla n. pituuden kohdalle, ja 4. hypyn jälkeen jäin putken "taakse" vetämään putkeen. Tämä oli vaikee, keepi meni joko ohi tai puomille. 7:lla päällejuoksu, 14-18 väli odotin hetken pituudella eli rytmityksellä koiran kääntö (jotkut valssasi, minen kuvitellutkaan!), 17 takaaleikkaus, 18 päällejuoksu. Kaikista vaikeimmaksi muodostui 12:n takaakierto, joka ekalla kerralla onnistui tosi hyvin, mutta sitten ei kertakaikkiaan vaan toiminut, ei ohjaaja eikä koira. Tankattiin ja hinkattiin, mutta ei.

Lopuksi kokeiltiin vielä 8:lle jaakotusta (alunperin käänsin ihan vaan pyörähtämällä/vetämällä), mutta ohjaaja oli taas ihan tumpelolla tuulella.

Rakopiiloja ja pistoja

Lauantaina raunioilla otettiin askel kohti peruskoetta - eli umpipiiloja. Nyt aletaan työstämään kunnolla tarkennusta ja rakoja. Rulla (irtis) tulee piilon raosta vasta, kun nenä sinne kunnolla menee, samoin palkka. Tarkoitus olisi siis saada käytös umppareilla sellaiseksi, että painaa nenää siihen missä haju on voimakkain.

4 toistoa samalla figulla (Juha). Ensimmäinen vihreän kopin edessä "maakaivossa". Hetki meni etsiessä, sitten löytyi ja rullakin tuli. Toinen L-putken päällä käytävällä olevassa roskiksessa. Etsi aika pitkään ennenkun sai paikallistettua, roskiksen kansi antoi sen verran periksi, että rakoon painui puoli keepiä. Hyvä. Kolmas oli alakäytävän hatarassa puulaatikossa, rako oli kannessa n. keepin korvien korkeudella. Kiersi, kiersi, ihmetteli, kun ei mistään löydy vaikka haisee. Vikisi, melkein jo alkoi haukkua (tuumasi Juha), sitten löytyi kannen rako, mutta se oli hankala, kun olisi pitänyt nostaa jalat siihen reunalle, että olisi ylettänyt (en tiedä miksi se nyt oli niin hankalaa sitten). Lopulta keepi istui raon edessä maassa, ihmetteli, vikisi, katsoi minuun apua pyytäen. Meni sitten lopulta kuitenkin työntämään nenänsä rakoon ja sai rullan. Näytölle meno oli ihan yhtä hankalaa ennen kun raotin kantta hieman lisää. Palkat siis annettiin myös raosta, että vahvistuisi se nenän rakoon työntäminen. Neljäs teletapissa, arvasin että työntää kannen pois, joten ei toiminut ihan niinkun piti rakotreenin osalta.

Välimatkat oli lyhyitä ja haju oli nenässä aina lähes heti lähetyksen jälkeen, joten keepi toimi hyvin, innoissaan ja itsenäisesti. Voisi sanoa, että 3/4:stä onnistui (puulaatikko oli vähän nihkee).

Sunnuntaina hakutreenit Kattiksella ulkoilupolun parkkiksella. Ihan kohtalainen tuuli, teemana ryteikkö. Sanoin ensin, että tehdään taas tuuli-irtoamisia, mutta todettiin yhdessä, että maasto on siihen vähän hankala. Joten vaihdettiin pistoihin n. 2kk tauon jälkeen. Alueelle oli tallattu raidat mennen tullen. Irtorullat. Pimeässä mentiin.

1. ääniavulla (taputus) vasemmalle myötätuuleen ylös kalliolle 50:iin. Meni upeasti, palasi vielä rullan kanssa kivasti eteenpäin eikä tullut omia jälkiä.

2. oikealle ryteikköön vastatuuleen (?) ilman apuja. Keepi jäi raitaan kiinni, suhasi ees taas. Irtosi kyllä itsenäisesti, muttei niin kun oli tarkoitus! Pari uutta lähetystäkin, mutta ei, tarttui aina samaan raitaan. Lopulta menin raidan yli ja lähetin, nyt irtosi suoraan eikä tarttunut myöhempiin raitoihin vaan löysi figun, matkaa tuli silti varmaan se 50m. Ja taas tuli kivasti eteenpäin rullan kanssa.

3. vasemmalle kalliolle, tyhjä. Hieno! Ei se hirveän syvälle uponnut, ehkä 40m, mutta meni kuitenkin ja teki hienon "laatikon". Kun oli palaamassa kutsuin ja heitin yli.

4. oikealle vastatuuleen vielä ryteikköisempään ryteikköön. Varmaan eka oikeasti onnistunut yliheitto! Irtosi hyvin, etsi ja juoksi, muttei löytänyt. Lähetin uudelleen, nyt löysi. Figu oli varmaan ainakin 20m eteenpäin keskilinjaa siitä mistä lähetin, mutta sieltä se löytyi, hyvä keepi!

Hirveä ero työskentelyssä pistoissa vs partiointi. Kertaakaan ei keepi kysellyt, vaan irtoili, juoksi ja etsi itsevarmasti "tämän mä osaan". Hmm... pitäisikö sitä todellakin edetä pistojen ja risteilyn kautta siihen "vapaana risteilyyn".

Treenien päätteeksi oli puhe loppukaudesta. Iski taas kauhea kutkutus käydä vielä kokeilemassa sitä pimeekoetta, vaikka olin jo päättänyt etten nyt mene. Kouluttajat ei ole siitä kauhean innoissaan, itse haluisin käydä sen tekemässä "pois alta" mutta toisaalta, mikä kiire tässä on. Jos talven treenaa "pitkiä" pimeässä, niin olis vähän enemmän kokemusta ja rutiinia keväällä.

Maanantaina oli Veikkolan hallivuoro, jossa tehtiin vähän sitä sun tätä. Keppejä ja kontakteja nyt pääasiassa, ja sitten pientä luukutusta esteillä. Keepi oli vallan sekopäinen taas.

Aksat

Maanantain Veikkolavuorolla saatiin näperrettyä varsin näppärä keppi-kontaktitreenirata.

Takaaleikkaus 1-2 välillä ja kepeille lähetys kaukaa, toimi hienosti. Kepeillä veti ensin putki > tuli kolmannesvikasta välistä ulos. Sitten aloin itse kiihdyttää kovemmin, painostaa ja vedättää > tuli taas ulos. Eli johan saatiin niitä virheitä. Aika monta kertaa sai treenata, että kesti. Pienellä ääniavulla "mene vaan" toimi ehkä pikkaisen paremmin. Toki, jos en itse vedättänyt tai kääntynyt koiraan päin, se toimi hienosti. Mutta kun sitä juuri harjoiteltiin. A alkoi löytyiä parin räpistelyn jälkeen ihan kivasti putken takaa. Puomi oli namialustalla vauhdikas. A:ta treenattiin jonkun verran erikseen myös.

Keskiviikon treeneihin Juha oli väkertänyt tällaisen varsin mielenkiintoisen ja haastavan radan, jossa vaikeutena perin kinkkinen kepeillevienti.

Meille vaikeaa oli aluksi takaaleikkaus ja -kierto 3-5 välillä, kun ryysin. Mutta kun rauhoituin, hidastin 3:lla ja maltoin tehdä rauhallisen takaaleikkauksen, homma toimi ja keepi kääntyi. 6-8 väli tehtiin valssilla ja yritin valssia myös 7-8 väliin putken väärän suun eteen, mutta paremmin toimi puolivalssi, niin ei tarvinut ohjaajan pyöriä kokonaan ympyröitä.

Kepeille viennissä piti tehdän ensin kuivaharjoituksia ilman leieröintieste 3:sta, koska keepi ei meinannut huomata koko keppejä. Mutta hienosti saatiin toimimaan leieröinti kunhan oma rintamasuunta oli oikein. Jos käänsin liikaa oikealle, keepi tökkäsi kakkosväliin, jos käänsin liikaa vasemmalle, keepi hyppäsin 3.sen. Kepit meni yhtä fibaa lukuunottamatta hienosti, mutta pysyttelinkin niissä koiran takana. Kovasti jankattiin ja hiottiin, hyvin meni, mutta sitten alkoi loppua ohjaajalta kunto, enkä pystynyt enää ohjaamaan riittävän tarkasti. Oli se keepikin ehkä jo vähän naatti.

Rauniosove

Espyn vuoden viimeinen rauniokoe pidettiin sunnuntaina, ja pitihän sinne mennä ilmoittautumaan lähes ex-tempore, kun se kiintorulla nyt jotenkin pelaa.

Sovekoehan on periaatteessa suht aloitteleville koirille tarkoitettu koe, jossa mitataan ylipäätään koiran soveltuvuutta rauniotyöskentelyyn, eikä siinä vaadita kovin kummoista osaamista. Figut (kaksi kolmesta) pitää löytää helpoista avopiiloista, niitä ei tarvitse ilmaista, yksi valeilmaisu jopa on sallittu. Alue on pieni (n. 30x30m), hallinta varsin lepsua, ammutaan seuruussa ja alueelle lähdössä (+ 5min välein), savut ja metelit vaimeita, ei vaate tai ruokahäiriöitä, aikaa 10min. Perin helppoa siis. Me vaan ei olla sovea tehty, koska Kit ei ole oikeastaan juuri ollenkaan toiminut raunioilla suorapalkalla, vaan sillä on hyvin alusta asti ollut ilmaisu (irtorullat) mukana. Ja jos irtorullaa ei ole, se on ollut perin hämmästynyt ja tulee pois maalimieheltä (=jättö), joten meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun odottaa, että kiintorulla on koevalmis.

Aamu oli kirkas ja kylmä! Tuulta ei juuri nimeksikään ja sekin pyöri miten sattui. Saatiin arvonnassa numero 2, ihan jees. Seuraaminen oli talojen takaa pellon reunasta kanaparrulle. Perässä peesasi testaaja (ja kouluttajakollegani) Juha sekä sihteeri iki-ihana Ressu (ja joku kolmas vielä). Ei meinannut keepi pysyä nahoissaan... Kun sitten asettui, oli seuraaminen sellaista "laamana kuljen mukana". Paukku tuli edestä käärmekasalta ehkä 20m päästä. Ei mitään suurta reaktiota, ehkä pikkaisen meinasi lähteä eteenpäin ja piti huomautella.

Paikallamakuuseen meinasin jättää irti, mutta Juha sanoi, että pistä se nyt mallin vuoksi kiinni. No pistettiin. Kun jätin, keepi nousi istumaan, mitä ihmettä. No, käskin alas ja hyvin pysyi. Yritin savuista katsoa tuulen suuntaa, mutta se tosiaan pyöri, enimmäkseen näytti kuitenkin tulevan pellolta kasoille päin. Alueena oli alakasa ja pelto. Päätin mennä alakasan yläreunaa tuulen alapuolella kasan päähän ja palata sieltä sitten kasan toista reunaa takaisin ja sen jälkeen vielä kiertää pellon rakennelmat.

Lähdettiin siis käytävälle, paukku tuli kun koira kaahasi käytävää, eikä minä tai testaaja sen reaktioita kyllä nähty, oli se pysähtynyt ja katsoi että tulenko, ja kun näki että tulin, jatkoi kaahaamista. Se ehti kiertää keskikasan yläkäytävälle meluryhmän luokse, kutsuin pois ja hyvin tuli. Siinä se sitten hetekan takana tuntui saavan hajua ja lähti siihen päälle pyörimään, kävi myös kurkkimassa siihen isoon vihreeseen roskissysteemiin ja ajattelin, että figu on jossain siinä hetekassa tms. Mutta sitten keepi lähti kasan taakse kohti peltoa, jolloin sanoin, että muutan suunnitelmaa ja menen perässä. Se pyöri peltokasan ympärillä, tutki kerrostalon ja sitä kasaa. Haju oli siis nenässä. Mutta sitten sillä menikin jalka rullaan, joten piti rientää auttamaan. Siitä se kuitenkin hyvin jatkoi, autoin kiertämällä kasaa ja lopulta valkoisen lauta/pressupiilon (klubitaloko?) sisuksista tuli ilmaisu. Hyvä Killi!

Ja eikun jatkamaan. Kerroin, että muutan suunnitelmaa ja jatkan kasan pellonpuoleista reunaa enkä palaa kasan toiselle puolen. Kit juoksi ensin kasan sivua, mutta kiipesi pian kasalle ja alkoi tohottaa pressupiilon lähellä. Vähän jännitti, että miten käy, kerranhan se jätti tuosta piilosta kiintiksellä ilmaisematta kun alusta oli vino ja se oli siinä liukunut. Mietin hetken nostanko käden vai odotanko ilmaisua. Nyt kuitenkin tuli rulla, en vaatinut sitä sivulle, vaan otin sen siitä kasalta itse alhaalla seisten "kiitoksella" ja lähetin näytölle. Pätevä Killi.

L-putkessa Ressu piti keepistä kiinni, minä kutsuin toisesta päästä ja sieltähän se vipelsi läpi perin onnellisena. Lopuksi kanaparru, rauhallisesti ja maltillisesti. Koe hyväksytty! Erinomaista ykköstä oli Juha merkannut joka ruutuun. Kysyin, että eikö me saada mitään sanallista palautetta. "Mitä siitä sanomaan, erinomainen suoritus". :) Aikaa kului vissin jotain 3-4 min kieppeillä.

Kuvat on Imatran rauniovierailulta, kuvaaja Jari Miettinen.

Lisäsin Imatran retken tarinaan kamerastani yllättäen löytyneitä kuvia myös meistä, kiitos kuvaajalle, kuka lienetkin :D

Ihmeellisyyksiä

Listaan tähän sitten putkeen koko viikonlopun treenit, joihin osui pieniä ihmeellisiä juttuja...

Lauantaina yli kuukauden tauon jälkeen omat rauniotreenit teemalla pientä kivaa ennen koetta. No eipä mennyt ihan niin. Ilman oli hieno, pieni tuulenvire pellolta päin. Otin meluryhmän vaatemiinojen lähelle ja siihen yksi sovepiilo. Lisäksi keskitalon ylin kerros. Kit halusi nostaa ensin talon, joten sinne mentiin, vieressä paukuttettiin roskiksen kantta (aika hiljaa). Kit sai hajun, muttei osannut paikallistaa eikä lähtenyt nousemaan rappusia vaikka niitä kävi haistelemassa. Lopulta autoin sen verran, että otin askeleen pari rappusia kohden, jolloin se vipelsi ylös. Ilmaisu (kiintiksellä) hieno.

Sitten keskialueelle meluryhmän luokse kohti vihreää koppia. Kit sai hajun, juoksi vihreää koppia vasten aukeavan putken suulle, tuli vierelleni istumaan ja otti siinä rullan suuhun. Mitä!?! Juha huusi, ei ole oikein. Otin rullan pois, sanoin höpsis, ja lähetin uudestaan "etsi". Meni putkeen uudelleen, ilmaisi enkä taaskaan hyväksynyt. Liikuin itse pikkuisen eteenpäin, nyt se meni sitten tämän putken takana samassa linjassa olevan putke suulle, työnsi hieman päätä raollaan olevan kannen sisään ja otti rullan, kelpuutin. Se kelmi ilmaisi hajua työstämättä sitä loppuun, voi kerpele! Toisaalta se oli ihan oikeassa, koska tuulenvire toi hajun putkesta toiseen, mutta ei se tollalailla olisi saanut heti hajua ilmaista, vaan olisi pitänyt tarkentaa!

Otettiin sitten vielä kolmas Teantornin alaosaan. Ja sepä ei löytynytkään ihan helpolla, tovin jos toisenkin keepi joutui työstämään, etsi ylä- ja alakerrat moneen kertaan ennenkun löysi. Nyt toimi aivan loistavasti, eikä sille tullut pieneen mieleenkään ilmaista hajusta. Hieman jäi pelonkutkutus että mitä se keksii kokeessa... Tästä eteenpäin loppukausi käytetään sitkeästi vaan irtorullia!

Lauantaina treenien jälkeen kartturoin nk. pitkissä sellaisen 2,5h (26 ha) etsinnän Kerkolle, Kit pääsi mukaan hömpöttämään, kun "sehän kuitenkin vaan pyörii jaloissa". No niinhän se teki. Eihän se toki hommissa ollutkaan vaan lenkillä, mutta voisi se silti vähän juoksennellakin.

Sunnuntaina rauniokokeen jälkeen olin luvannut mennä minitreeneihin kolmanneksi henkilöksi, että saivat treenin kasaan. Oltiin Haapapurontien ja motarin välissä, lievä vastatuuli kalliota pitkin (keskilinja). Otin vain yhden tuuli-irtoamisen. Keepi kyllä juoksi ja kaahasi, kyseli välillä, suhasi jälkiä, ei ihan saanut tuulesta kunnolla hajua, kun figu olikin hieman eri kohdassa kun olin ajatellut eli ei tultu aivan tuulen alapuolelta. Mutta ihan suht jees vaikka alussa kyselyä oli aika paljonkin.

Sitten illalla omissa treeneissä (Kattis1 kallion päällä) oli tarkoitus jatkaa samalla teemalla eli tuuli-irtoamisia. Tuuli oli vaan jo aika tyyntynyt ja tapahtui jotain perin kummallista.

1 figu oli keskilinjan vasemmalla tuulen yläpuollella ehkä n. 50 metrissä kallionreunan alapuolella niin, että pää jäi kallion tasalle. Kit irtosi ihan superhienosti, juoksi itsenäisesti, ei kysellyt. Mutta sitten se vaan jatkoi ja jatkoi sitä juoksemista. Ees taas ees taas. Ihan päätöntä. Välillä se kävi luona, jatkoi taas. Välillä otin sen sivulle ja lähetin uudelleen, mutta se vaan jatkoi suhaamista, mitä ihmettä!?! Kerran se tuli vierelle ja yritti ottaa rullaa suuhun, mutta se oli niin tiukalla ettei saanut (irtiksillä siis oli tarkoitus pelata). Se tiesi missä figu oli muttei nostanut sitä. Lopulta ajoin sen figulle, olin itse ehkä 10m päässä, niin Kit meni kallionreunan alas (mielestäni ei ollut aiemmin käynyt sielä alhaalla, en tajunnut kysyä figulta) ja toi irtiksen. Ihmetys oli suuri, missä mätti...

Toinen oli sitten samalla syvyydellä keskilinjaa eteenpäin, mutta ei palattu keskilinjalle vaan jatkettiin siitä suoraan kohti kakkosta. Taas Kit irtosi, kääntyi ja katsoi, pysähdyin (kouluttaja jarrutti pitämällä treeniliivistäni kiinni :D ) ja se jatkoi, pientä suhausta ja löysi maalimiehen ja ilmaisi hienosti. Tämä meni sitten just niinkun piti.

Nyt ohjeeksi itselle: annan sen ensin irrota reilusti ennenkun itse lähden liikkeelle. Jos se pysähtyy kyselemään, minä pysähdyn ja odotan, että se jatkaa itsenäisesti. Ja taas vasta hetken perästä lähden liikkeelle. Tosin, tämän sijaan Päivi ehdotti kylläkin itsenäisyyden harjoittelemiseen ennemminkin härdelliä - eli tavoitteena koira, joka risteilee ohjaajan edessä omatoimisesti. Jep, ehkä voisi olla syytä palata siihen, sitähän aloitettiin kesällä, mutta se jäi kesken.

Kotona sitten märehdin vielä tuota ykkösfigua ja tuli mieleen, että olisiko siinä käynyt niin, että Kit tosiaan ei käynyt kallionkielekkeen alla, vaan löysi figun siitä kallion päältä. Figun pää oli kallion tasalla, yritti ottaa kiintorullaa ilmaistakseen (koska ei tietenkään siinä irtorullaa ollut tarjolla) ja koska ei kiintistä saanut, totesi ettei tätä sitten ilmaista ja siirtyi sijaistoimintona (?) juoksentelemaan ees taas. Tätähän se teki sillon, kun kiintorulla oli epävarma. Täytyy kysyä figulta ensi sunnuntaina. Käytös oli tosiaan kerrassaan omituista, kun se juoksenteli niin voimakkaasti ees taas, eikä reagoinut enää figuun millään tavoin.

Melkoisen rankka ja pelastuskoirajuttujen täyteinen viikonloppu pikku keepille. Nyt se saa koko viikon toipua näistä hommista ja pääsee tuulettamaan aivojaan ainoastaan aksan merkeissä!

Kohti SM:iä?

Juha kysyi keskiviikon agitreeneissä, että onkohan meillä tarkoitus kisatakin joskus. Että päästäis sinne kolmosiin, ja saatais keväällä SM-nollat kasaan. No ihan se nyt ei ollut tavoitteena, tavoitteena on kyllä ollut päästä syksyllä kolmosiin (kunhan pääsisi edes kisaamaan!) ja ässämmiin ehkä sit 2013. Mut Juhan mielestä jo ens vuonna, hän vie jos minä en. Ajjaa...

Mutta ne treenit.
Maanantaina alkoi Veikkolan hallikausi. Nyt keskitytään esteisiin ja tekniikkaan. Tehtiin keppejä, vedätystä sekä vauhdikkaita avokulmia. Meni ihan raivolla. Pari vedätysvirhettä sain aikaiseksi, tiedä sitten oppiiko se niistä mitään, kun käy niin hulluilla kierroksilla.

Puomin ja A:n alastuloja tehtiin targetilla, ja ihan kivasti menee. Sekä pari takaaleikkausharjoitusta.

Käytiin myös naapurikentän puolella tekemässä pk-hyppy, jossa 9 laudalla kolahti, auts. Oli visiin jo väsy. Uusinnalla meni kyllä yli. Ja kokeiltiin myös pk-A:ta, joka oli säädettävä ja meni ilmeisesti matalammaksi kun oikea (en tiedä, kun en näistä mitään tiiä). Pätevästi keepi sen suoritti.

Keskiviikon treeneissä Juha oli väkertänyt tällaisen kieputuksen. Teemana pimeät putkikulmat, vippaus ja välistävedot. Putkelle on kolme lohkoa ja riippuen siitä kumpaan suuntaan koiran halutaan putken suusta kääntyvän, pitäisi ohjaajan olla lähempänä sitä lohkoa. Esim siis 3- putkelta koiraa pitäisi olla kutsumassa putken vasemman pään lohkossa ja sitten taas 18-putkella oikean pään lohkossa. Kit kääntyi joka kerta oikein, oli se hyvä.

Putkeen (3) vedätyksen (keskellä putkea takana) jälkeen lähdin suoraan juoksemaan kohti 5 estettä ja tein valssin sijaan persjätön. Tällä sain tosi hyvän etumatkan 6:sen takaakiertoon. Vippaus toimi yllättävän hyvin (7-8), mutta sitten 9-10 välistäveto perinteisesti peruuttamalla ei toiminutkaan. Mutta se toimi, että hidastin hieman ja tein "päällejuoksun" ilman estettä siihen väliin. Lopussa ei mitään ihmeitä ollutkaan. Paitsi "jokainen este on ohjattava huolellisesti". Sekä hyvässä että pahassa Kit on niin herkkä ohjattava, että liikkeet pitää olla rauhallisia ja huolellisia, nopea käden vippaus lähettää mutta myös vetää sen pois esteiltä. Huolellinen, rauhallinen, maltillinen...

Omaa vuoroa odotellessa ja lämmitellessä tehtiin pihalla tokoa. Luoksetulon pysäytyksiä pari - kovin on vielä epävarma, seuraamista > maahan > seuraamista > seiso - ja painui alas. Ja eikun uudestaan... Sitten muutamia lisää ja myös ohi kävelemisiä. Ja lopuksi tein piiiiiitkän pitkän seuraamisen, ja voi jestas se oli mahtava!

Treenistä toiseen

Sunnuntai kului sitten samoissa merkeissä kun lauantai, treeniä treeniä.

Hakutreenit
Ensin päivällä pikkutreenit kolmella hengellä Histan mastolla. Kittyn teemana itsenäisyys ja irtoaminen partioidessa. Tuuli oli hyvä, joten sitä käytettiin. Tallattiin alueelle raidat, tuuli tuli keskilinjan vasemmalta puolelta. Tarkoitus oli olla itse täysin mykkä koko treenin. Menin oikeaan etukulmaan ja lähdin siitä ensin hieman sivurajaa ja sitten piilomerkin kohdalta kohtisuorasti keskilinjaa toisella sivurajalla ollutta piiloa kohti. Kit suhasi ensin raitoja, lähti sitten kuitenkin mukaan, kun käännyin ja suhasi aikansa toisen puolen raitoja kunnes sai tuulesta hajun ja löysi figun. Ilmaisu irtorullilla, hyvä.

Siitä jatkettiin takaisin kohti oikean puolen sivurajaa figun siirtyessä vasemman puolen sivurajaa eteenpäin. Ja taas lähdettiin kohta takaisin vasenta rajaa kohti. Nyt keepi sai jo keskilinjan oikealla puolella hajun ja lähti irtoamaan hienosti. Sitten se kuitenkin nappasi raitajäljen ja suhasi sitä hieman, mutta luovutti pian ja löysi figun. Hyvä keepi!

Kolmas figu oli takarajan tuntumassa hieman keskilinjan oikealla puolella ja nyt oli tarkoitus löytää tyyppi vielä myös myötätuulesta. Jonkun verran oli kyselyä ja pyörimistä, mutta kyllä se figu sieltä löytyi. Hyvä treeni, näitä lisää. Tallattu alue, tyypit tuulessa. Ei mitään näkölähtöjä ja jälkiä.

Rauniotreenit
Sitten pieni metsälenkitys, sedät kotiin, ruokatauko ja raunioille. Vaihdoin illan hakutreenit raunioihin ja siellä oli tarkoitus treenata häiriöitä, häiriöitä ja häiriöitä. Mehän ei olla yli kuukauteen päästy omiin rauniotreeneihin, joten häiriötreenaaminen on vähän jäänyt. Juuri kun päästiin rauniolle tuli sarms:lta tekstari tosietsinnäistä. Jäi treenit aika lyhyeen, huristeltiin kokoontumispaikalle, laitettiin nimet lappuun - ja kas, etsittävä oli löytynyt ja etsintä peruutettiin, hyvä niin! Eikun takaisin raunioille jatkamaan treenejä - hullunhommaa! :D

Kolme figua sovepiiloissa, joista yksi lähellä meteliryhmää. Kajarit eivät jostain syystä toimineet, joten melukasettia ei saatu käyttöön. Seuruu otettiin talojen takaa kanaparrulle, siinä kaksi laukausta. Vähän meinasi lähteä keulimaan, mutta pidin namia kädessä ja syöttelin ja meni ihan ok. Lähetin Tean tornin takaa kohti keskialuetta, keepi valitsi vasemman puolen, minä lähdin oikealle, laukaus, lennosta kääntyi ja lähti kauheella kaahotuksella seuraamaan minua. Samalla nappasi kuitenkin hajun bunkkerista ja sieltähän se figy löytyi. Ilmaisu hieno kiintiksellä.

Jatkettiin kohti meteliryhmää, jonka ympäristö oli miinoitettu vaatteilla ja ruokahäiriöillä. Siinä pyöri hetken, meluista viisveisasi, ruokakätkön nuuskaisi, mutta jatkoi hyvin. Suuntasi vihreälle kopille ja huomasin, että "jaahas, kopin ovi on auki, siellä siis". Keepi kuitenkin kaahasi kopin taakse ja tuli sieltä rullan kansa, wtf! Eihän siellä ole mitään piiloakaan! Meinasin jo huutaa, mitä mä teen, ilmaisee kopin takaa, onko tää oikea vai vale. Kytkin ja lähdin näytölle pikkuliinan perässä roikkuen. Siellähän se figu makasikin kopin alla. Kelmit olivat tehneet mulle källin! Trust your dog!

Jatkettiin ja keepi kaahasi hurjana kohti alakasaa. En tiennyt mikä meidän alue on, joten meinasin alkaa kysellä, mutta näinkin, että koiralla on haju alakasan päässä. Jatkoi kohti yläkasaa ja ajattelin, että jassoo, olisko karhunpesässä. Mutta ei, figu olikin L-putken takapäässä suuaukolla. Loistoilmaisu siitäkin.

Keepi meni kyllä perin pätevästi, aikaa ei montaa minuuttia kulunut kun se juoksi maalimieheltä toiselle. Keli ja tuuliolosuhteet kyllä suosivat treeniä. Meluista ja paukuista ei ottanut mitään häiriötä tai paineita.

Treenin lopuksi otettiin L-putkea. Yritin ensin itse lähettää ja avustaja huhuili toisessa päässä, mutta ei mennyt kelmikeepi. Toisinpäin sitten toimi, eli avustaja piti kiinni koiraa putken toisessa päässä ja minä kutsuin toisessa. Olisko se sittenkin vähän jänskättänyt.

Rauniovierailu Imatralle

Perjantaina pakattiin Kolme Pientä autoon ja hurautettiin Klamilaan yöksi ja aamulla suunnattiin sieltä Imatralle. Paikalle saapui myös 4 muuta espyläistä koirineen. Ensin käytiin rata läpi. Se oli kovin erilainen kun meidän oma. Lähestulkoon yksi yhtenäinen tiilikasa karkeasti ottaen. Kaikki kävely ja kulku tapahtui kasoilla, mitään käytäviä ei ollut toisin kun omalla radallamme. Ja aluksi tuntuikin hurjalta, että miten vielä nilkkojen ja polvien käy, kun kokopäivä siellä könytään. Mutta kyllä sieltäkin päivän mittaan kummasti alkoi kulkureittejä löytyä. Radalla oli paljon enemmän piilossa olevia tunneliverkostoja mistä sisään mentiin jostain, ja piiloon pääsi kasan alle aivan eri kohtaan kulkuaukkoon nähden.

Me päästiin tekemään kaksi kunnon kierrosta, ekalla otin 3 ja toisella 4 figua irtorullilla. Tuuli oli melkoinen, sää pilvinen ja kolea, mutta ei satanut. Ensimmäinen kierros meni hienosti. Eka nousi nopeasti pienen tunkeutumisen jälkeen, sitten kuljettiin kakkosesta ohi, kolmas löytyi radan reunalta ylhäällä kasassa olevasta vaakaputkesta. Sitten palattiin radan toista reunaa ja nyt tuli haju siitä viimeisestäkin, mutta siinäpäs olikin pähkinää kerrakseen. Pienessä muutaman neliön peltilevyhökötys "pimeähuoneessa", jonka oven edessä oli vielä pressut, oli sisällä vesisäiliö, jonka oviaukossa oli huopa edessä. Keepi työsti rakennusta ees taas sisään ja ulos, teki sitkeesti töitä, mutta vesisäiliön luukku ei vaan osunut nenään. Säiliössä olikin takana reikä, josta haju painui peltihökkelin takaseinästä ulos ja katonrajaan, ja sinne Kit kovasti merkkailikin. Lopulta figu hieman raotti vesisäiliön huopaluukkua, se riitti ja rulla löytyi. Sitkeä pieneläin :)

Toisella kierroksella napattiin taas ensin yksi varsin helppo jälleen pientä tunkeutumista vaativa avopiilo. Sitten oli tarkoitus ottaa kahden vastakkain olevan katetun peltikaapiston rivi, mutta sen hajupa ei nyt levinnytkään kaappien lähelle, tai sitten keepi ei sitä jaksanut työstää. Kävi siellä samaisella pimeähuonepeltihökötyksellä pari kertaa, ja haahuili ympäriinsä. Lopulta se sitten alkoi hajua työstää, mutta ensialkuun ei ihan hirveän suurella tarmolla ja mietin jo, että alkaako väsy painaa. Sitten taisi joku lemahdus tulla, ja pienen etsinnän jälkeen se oikea oviaukkokin löytyi. Mutta näytölle mennessä oikea kaappi oli taas jo hukassa...

Kolmas figu oli ylhäällä tiiliharkkokasan päällä n. 2,5m korkeudessa ollut "ruumisarkku", jota olin pyytänyt piiloksi. Edelliseltä jatkettaessa Kit oli kovin kyselevä, mutta sain sen sitten ohjattua viereiselle kasalle, josta se saikin vähän hajua ja alkoi työstää harkkokasan reunoja. Tässä vaiheessa tajusin, että eihän koira pääse tuonne ylös. Aikansa työstettyään se näytti, että haju tulee ylhäältä, kehuin ja ohjasin sitä liikkeelläni kohti pienempiä harkkokasoja joiden kautta ehkä pääsisi hyppäämään. Ja hyppäsi se lopulta, haki rullan ja tuli sen kanssa vielä alaskin, hyvä! Näytölle meno olikin sitten vaikeampaa. Kit yritti ensin hypätä, mutta ei onnistunut, alkoi tippua ja sain sen onneksi ilmasta kiinni ennenkun mätkähti pepulleen maahan. Sitten se yritti läheisen aidan kautta, tipahti aidan toiselle puolelle, takajalat vaan vilahti pystyssä.... raukka pieni! Sitten otin sen hallitusti ja nostin.

Näytä!

Neljäs oli hieman erillään olevassa harkkorakennelmassa, jossa keepi ensin haki hajua takaa, tuli sitten kohta luokseni. Koska satuin seisomaan piilon vieressä, se sujahti sinne suoraan eikä sitten joutunut etsimään enää sen enempää.

Yleisesti ottaen treenit meni oikein kivasti, mutta jonkun verran oli kyllä kyselyä ja ihmettelyäkin.

Joku ystävällinen oli napsinut kamerallani meistäkin muutaman kuvan.