Rauniovierailu Imatralle

Perjantaina pakattiin Kolme Pientä autoon ja hurautettiin Klamilaan yöksi ja aamulla suunnattiin sieltä Imatralle. Paikalle saapui myös 4 muuta espyläistä koirineen. Ensin käytiin rata läpi. Se oli kovin erilainen kun meidän oma. Lähestulkoon yksi yhtenäinen tiilikasa karkeasti ottaen. Kaikki kävely ja kulku tapahtui kasoilla, mitään käytäviä ei ollut toisin kun omalla radallamme. Ja aluksi tuntuikin hurjalta, että miten vielä nilkkojen ja polvien käy, kun kokopäivä siellä könytään. Mutta kyllä sieltäkin päivän mittaan kummasti alkoi kulkureittejä löytyä. Radalla oli paljon enemmän piilossa olevia tunneliverkostoja mistä sisään mentiin jostain, ja piiloon pääsi kasan alle aivan eri kohtaan kulkuaukkoon nähden.

Me päästiin tekemään kaksi kunnon kierrosta, ekalla otin 3 ja toisella 4 figua irtorullilla. Tuuli oli melkoinen, sää pilvinen ja kolea, mutta ei satanut. Ensimmäinen kierros meni hienosti. Eka nousi nopeasti pienen tunkeutumisen jälkeen, sitten kuljettiin kakkosesta ohi, kolmas löytyi radan reunalta ylhäällä kasassa olevasta vaakaputkesta. Sitten palattiin radan toista reunaa ja nyt tuli haju siitä viimeisestäkin, mutta siinäpäs olikin pähkinää kerrakseen. Pienessä muutaman neliön peltilevyhökötys "pimeähuoneessa", jonka oven edessä oli vielä pressut, oli sisällä vesisäiliö, jonka oviaukossa oli huopa edessä. Keepi työsti rakennusta ees taas sisään ja ulos, teki sitkeesti töitä, mutta vesisäiliön luukku ei vaan osunut nenään. Säiliössä olikin takana reikä, josta haju painui peltihökkelin takaseinästä ulos ja katonrajaan, ja sinne Kit kovasti merkkailikin. Lopulta figu hieman raotti vesisäiliön huopaluukkua, se riitti ja rulla löytyi. Sitkeä pieneläin :)

Toisella kierroksella napattiin taas ensin yksi varsin helppo jälleen pientä tunkeutumista vaativa avopiilo. Sitten oli tarkoitus ottaa kahden vastakkain olevan katetun peltikaapiston rivi, mutta sen hajupa ei nyt levinnytkään kaappien lähelle, tai sitten keepi ei sitä jaksanut työstää. Kävi siellä samaisella pimeähuonepeltihökötyksellä pari kertaa, ja haahuili ympäriinsä. Lopulta se sitten alkoi hajua työstää, mutta ensialkuun ei ihan hirveän suurella tarmolla ja mietin jo, että alkaako väsy painaa. Sitten taisi joku lemahdus tulla, ja pienen etsinnän jälkeen se oikea oviaukkokin löytyi. Mutta näytölle mennessä oikea kaappi oli taas jo hukassa...

Kolmas figu oli ylhäällä tiiliharkkokasan päällä n. 2,5m korkeudessa ollut "ruumisarkku", jota olin pyytänyt piiloksi. Edelliseltä jatkettaessa Kit oli kovin kyselevä, mutta sain sen sitten ohjattua viereiselle kasalle, josta se saikin vähän hajua ja alkoi työstää harkkokasan reunoja. Tässä vaiheessa tajusin, että eihän koira pääse tuonne ylös. Aikansa työstettyään se näytti, että haju tulee ylhäältä, kehuin ja ohjasin sitä liikkeelläni kohti pienempiä harkkokasoja joiden kautta ehkä pääsisi hyppäämään. Ja hyppäsi se lopulta, haki rullan ja tuli sen kanssa vielä alaskin, hyvä! Näytölle meno olikin sitten vaikeampaa. Kit yritti ensin hypätä, mutta ei onnistunut, alkoi tippua ja sain sen onneksi ilmasta kiinni ennenkun mätkähti pepulleen maahan. Sitten se yritti läheisen aidan kautta, tipahti aidan toiselle puolelle, takajalat vaan vilahti pystyssä.... raukka pieni! Sitten otin sen hallitusti ja nostin.

Näytä!

Neljäs oli hieman erillään olevassa harkkorakennelmassa, jossa keepi ensin haki hajua takaa, tuli sitten kohta luokseni. Koska satuin seisomaan piilon vieressä, se sujahti sinne suoraan eikä sitten joutunut etsimään enää sen enempää.

Yleisesti ottaen treenit meni oikein kivasti, mutta jonkun verran oli kyllä kyselyä ja ihmettelyäkin.

Joku ystävällinen oli napsinut kamerallani meistäkin muutaman kuvan.