Maanantain Veikkolavuorolla (viime viikolla) tehtiin lähinnä kontakteja eli puomia ja A:ta. Sain Nannalta vinkin, että tekee ensin pari puomia targetilla, sitten ilman, sitten taas targetille ja siirtyy sitten tekemään saman A:lle. Puomi kun tuppaa menemään vauhdikkaammin. Ja että pidän vielä itse liikettä yllä enkä jää taakse kökkimään. Otan nyt myös sinisen kannen sijaan läpinäkyvän kannen, eli ei näe niin selvästi onko target vai ei. Kierrokset oli taas huiman korkealle, jotain pientä kivaa tuuletusta tehtiin lopuksi myös esteillä.
Keskiviikon treeneissä Rajaheimon Anu oli tuuraamassa ja tehtiin Top Teamin valintatilaisuuden mukaeltua hyppyrataa, alku oli erilainen. Koska Anu on hyvä persjättöjen (vai pitäskö siirtyä modernimmin käyttämään termiä sokkari?) opettaja, päätin viljellä niitä ohjausvalinnoissani.
1-2 pakkovalssi toimii ihan älyttömän hyvin. 4:lla pyöritys ja samantien, kun koira on ponnistamassa lähdin jo menemään, pieni vilkaisu oikean olan yli ja samantien jo kääntää hartioita eli sokkari 5-6 väliin. Toimi, paremmin joka toiston jälkeen. Keppien haku toimi aina hienosti eikä mennyt putkeen. Kepeillä piti saattaa aika pitkälle ettei jättänyt vikaa väliä tekemättä. 8:lle otin vaan vetämällä, ajoitus oli tärkeä, että sai vielä viskattua siistissä ja tiukassa kulmassa kasin yli.Tästä ne ongelmat sitten alkoi. Ensin keepi irtosi kerta toisensa jälkeen putkeen 9-hypyn sijaan. 9-10 välillä tein myös sokkarin, sitten 10:lle opettelin itselleni aivan uuden kuvion niisto-sokkarin. Vähän oli hakusessa koko kuvio. Onnistuin nyrjäyttämää nilkkani sokkaria tehdessä KAKSI kertaa samassa kohdassa... Mutta tulipa taas sokkaritreeniä.
Torstaina oli Kittyn kauden ekat pitkät - eli piilotyyppi menee piiloon koiraohjaajatyypin haluamalla tavalla (meille n. 5ha/n. 0,5h etsintä perusmetsässä) ja kartturityyppi kartturoi. Sattui vaan niin, että SAR2011 harjoitus osui samaan aikaan, ja läheltä piti etten itsekin mennyt ensin sinne, kun en tajunnut SARMS:n viestistä sitä harjoitukseksi. Kartturi meni, joten sain siis sekä kartturoida että ohjata koiraa. Hyvä treeni kokeita ajatellen, minulle siis.
Oli tihkusateista ja pimeä, maasto nousi keskeltä kalliolle, reunat oli alhaalla. Jonkunlainen tuulen vire oli. Sovittiin piilotyypin kanssa, että kierrän myötäpäivää ja hän menee sitten viimeiselle sivulle johonkin piiloon meidän lähdön jälkeen.
Aluksi Kit irtoili ihan kivasti, jäljesti kylläkin. Välillä lähetin sitä pistolla alueen keskelle päin ja se lähti aika kivastikin. Sitten se alkoi entistä enemmän pyöriä vaan lähellä ja jaloissa. Päästiin alkukohtaan, eikä ketään löytynyt, lähetin sitä ylös kalliolle ja se teki vissiin kolmekin ihan hienoa pistoa, jee! Mutta ketään ei löytynyt. Olin juuri aikeissa lähteä palaamaan vähän ylempänä rinnettä, kun tuli tekstarissa piilotyypiltä samat ohjeet. Jonkun aikaa meni vielä siinä koiran pyöriessä jaloissa (nyt tultiin tuulen yläpuolelta), mutta kyllä se sitten lopulta löysi ja ilmaisi kiintiksellä hienosti. Mielestäni löytö olisi kyllä pitänyt tulla jo ekalla kerralla kun ohi mentiin, koska ei nyt kovin kaukaa oltu menty. Harmitti. Koira ei selvästi osaa partioida.
Sunnuntain hakutreeneissä pohdittiin sitten noiden pitkien vuoksi tovi jos toinenkin että mitä tehdään. Edetäkö pistojen ja risteilyn kautta "vapaana edessä risteilevään" (eli tahkotaan pistoja hamaan loppuun asti) vai opettaako selkeästi erikseen myös partiointi ja siinä irtoaminen. Mika jo heitti kehiin koiran motivaation (kun ei irtoa) ja olin melkein järkyttynyt moisesta. Kai sillä nyt motivaatio on kunnossa! Mutta onko? Lopputulema oli, että kyllä se partiointikin pitää koiralle opettaa. Tähän asti Kit on oppinut, että lähetyksestä juostaan ja löydetään, tai jos ei löydetä niin palataan kutsusta, jolloin lähetetään uudelle pistolle. Sitä samaa se on nyt tehnyt partioimalla eli lähetyksessä lähtee ja palaa sitten odottamaan uutta käskyä, ehkä?
Eli edelleen niitä tuuli-irtoamisia oli lopputulema. Ja toki pistot ja risteily hinkataan joskus kuntoon myös, mutta nyt jotenkin haluis vähän tuota partioimistakin kuntoon että päästäisi tekemään pitkiäkin. Illan treeninä kolme maalimiestä suht. pienellä alueella Kattiksen keittokatoksen ympäristössä. Tuuli oli reipas, mutta se tuntui pyörivän millon mistäkin suunnasta. Oltiin viimeisenä, joten alueella oli paljon jälkiä. Ensimmäinen oli metsän puolella ja sinne Kit irtosi suoralla pistolla ja teki löydön. Siitä sitten jatkettiin partioimalla kohti keittokatoksen avarampaa maastoa. Aluksi irtosi, jäljesti jokaisen jäljen, mutta sitten alkoi pyöriä jaloissa. Välillä irtosi taas, palasi, luulin menevän figulle muttei mennytkään, kaahasi jälkiä. Sitten loppuporukka tuli kesken kaiken alueen halki, joka sotki sitä entisestään kesken ilmaisun. Eli oli hakenut rullan, mutta ei löytänyt figua vaan kaahasi näytöllä ties minne... Kolmas figu löytyi myös pienen sikinsokin kaahaamisen jälkeen ja taas näytöllä meni ensin ohi, mutta sillon sitten etsi kyllä.
Kyllä se sitten loppujen lopuksi irtoili, mutta tuli tunne että kaahasiko se vaan niitä jälkiä, kun jotenkin tyyppien löytyminen oli niin vaikeaa. Ne yhdet Histanmaston treenit oli niin loistavat, sellaisia pitäisi nyt saada tehtyä! Selkeä tuuli, selkeä suunta.
Kotona Kit on myllännyt nyt kauhesti. Joka päivä se petaa sohvilla olevat suojalakanat lattialle, käy vaatehuoneen nurkassa olevassa pienessä kevythäkissä petaamassa niin, että seinät kolisee. Mietin, että onkohan sillä "synnyttämisen" aika? Mitähän silakanpoikasia se meinaa tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti