Yhtä vaille

Jihaa! Pitkästä aikaa agikisat. Ekaradalta "ihan kiva" nolla, vähän pelastelun meininkiä ja ruma takaaleikkaus, mutta hieno keppeillemeno. Hävittiin voittajalle 2 sadasosasekunttia, muut olikin sitten kaukana perässä. Mutta siis toinen LUVA. Tuomarina Anne Savioja. Radat oli hmm.. ei voi sanoa kivoja, mentäviä ja tarkkuutta vaativia ehkä.

En sitten saanut pidettyä pakkaa kasassa kakkosradalle, että olis tullut se viimeinen nolla. Radan jälkeen tuntui enemmän söhellykseltä mitä se videolta loppujen lopuksi näyttää. Heti tokana olleilla kepeillä virhe, ja sen jälkeen hutiloivaa ohjausta.

Olisi pitänyt antaa kepeillä enemmän tilaa. Varmaan kiljaisin "jes" ja lähdin rynnimään onnistuneesta sisäänmenosta joka sotki keepin. Keinulla jarrutan sitä ihan liikaa suhinalla ja se melkeen tulee pois koko esteeltä. Pelkkä "alas" olis ehkä riittänyt... Keinun jälkeinen päällejuoksu toimi hyvin, mutta näyttää hirveeltä, kädet huitoo epämääräisesti eikä mitään kunnon ohjausta ole havaittavissa. Onneksi keepi osaa lukea näitäkin huitomisia... A:n takana yritän saada hiipivää keepiä alas ja oma rintamasuunta kääntyy kohti keppejä, ja kun lopulta otan sen sieltä niin tulen sitten huitaisseeksi sen kepeille, hyvä minä! Toinen kerta A:n alastuloa menee himpun verran paremmin. Ja loppurata ihan kohtalaisesti. Rataantutustuessa painotin, että vikan putken jälkeen pitää mennä lähelle putken suuta, että on tilaa takaaleikkaukseen... ja kas, huomaan olevani lähes kiinni tokavikassa hypyssä. No, takaaleikkaus toimi kuitenkin.

Kisoista (joissa olin siis ollut ensin koko aamupäivän töissä, koirat autossa) ajettiin suoraan hakutreeneihin, jotka olivat juuri loppumassa, mutta saatiin sitten tehdä vielä "vain kaksi pistoa". No kun ekalla ei irronnut ja tokalla tarttui taas raitoihin, niin kaksi pistoa muodostui usemmaksi lähetykseksi ja eestaas suhaamiseksi. Olis ehkä voinut jättää väliin.