Sunnuntain hakutreenit Histassa. Hyvä tuuli vinosti keskilinjan oikealta edestä. Meille partioimalla keskilinjan oikean puoleinen alue ehkä 70x150m karkeasti eli n. 1ha. Mulla oli 3 purkkia, mutta tyypit halusivat laittaa 4, joten palkkasin ekan itse taskunameilla.
Aioin kulkea kallion päällisen polkua (keskilinjaa) eli alueen tuulen alapuolen reunaa luottaen, että Kii napsii figut tuulesta. Ja näinhän se teki. Eka oli hieno, irtosi ja toi rullan. Lopuilla esiintyi ajoittain hienoista epävarmuutta eli katseli välillä perään että "tuletko", mutta kun näki että tulin, se jatkoi hyvin. Eli vaatii vielä sitä, että lähden mukaan tukemaan. Palasin jokaiselta löydöltä takaisin linjalleni. Ilmaisut oli hienoja, vaikka osassa olin aika kaukanakin. 2 oli sadeviitoissa "pressutettuna" 1 verkkopeiton alla.
Tänään tehtiin illala sisätokoa. Eteentuloja naksutellen, ihan kivasti. Mutta jos ottaa yhtään pidempää matkaa, alkaa hiipiä matalana... Otin myös eteen-sivulle sarjaa. Aluksi perusasento jäi vähän puolitiehen. Näitä täytyy vahvistaa, että erottelee ne selvästi eikä jää kummassakaan vinoon. Noudon luovutuksia otin myös eteen. Siinä on tullut hassu lisätoiminto, ei kapula on pakko pyöräyttää hampaissa ennenkun sen nostaa luovutukseen. Mistähän se senkin on keksinyt? Sitten pieniä seuraamispaloja superkontaktissa, aivan mahtava. Silleen kun tekis ulkona ja kokeissakin, mutta turha toivo.... Liikkeestä seiso ja ympärillä kävelyä, mitä ollaan harjoiteltu ihan liian vähän. Muutama kaukokäsky, ekat kaksi vaihtoa hyvin, mutta jostain syystä toiseen istumiseen ei noussut.
tiistai 30. elokuuta 2011
lauantai 27. elokuuta 2011
Evakon paluu
"Hei, olen Killi-Mutruhuuli ja pääsin evakosta kotiin"
Aamulla kävin hakeamassa Kittyn Sadun ja Simon luota ja suunnattiin raunioille. Tarkoitus oli, etten enää palauta sitä, vaan evakko pääsee kotiin, olihan juoksuja takana jo 20 pv.
Raunioilla palattiin nyt taaksepäin eli helppoja piiloja, kuljin itse mukana tukemassa, figut pitivät kädet alhaalla kuin pitäisivät irtorullaa ja vielä ohjeella, että jos ei meinaa ottaa rullaa, niin avustavat. Otettiin ensin yksi muistutus parkkipaikalla ja se meni hienosti.
1. figu oli alatalossa ihan vaan sisällä helpossa paikassa. Kierrettiin keski- ja alatalon välistä, Kii kierteli keskitalon vanhoja piiloja jonkun verran, mutta hirveästi kyllä kyttäsi myös minun liikettä. Sitten kohti alataloa ja figu nousi hienosti, ei mitään ongelmia rullassa.
2. figu oli alakasan takana pellon kerrostalon alakerrassa. Jatkettiin kohti alakasaa, Kit irtosi ensin, mutta tuli sitten taas katsomaan "tuletko" ja jatkoi sitten ihan jees. Jäin alakasan päähän, kun näin että se meni kohti kerrostaloa ja vaivoin ehdin kiivetä siihen vähän korkeammalle että näkisin, niin se jo tuli rullan kanssa. Se oli hieno myös.
3. figu oli keski- ja yläkasan välissä vihreän kopin vieressä käytävällä olevassa roskiksessa. Kii ajatui jonnekin vihreän kopin edustalle ja tuli sieltä polkua pitkin hömpsötellen eikä saanut mitään hajua ennen kun oli juuri roskiksen luukun kohdalla. Kävi sisällä, tuli hölmönä ulos taas sen näköisenä että "tuletko" mutta palasi sitten ja toi rullan. Jestas, miksi sen pitää tehdä tuota??? Ja miksi se on nyt niin kiinni? No, tuli kuitenkin ainakin 2 onnistumista, tuo 3. figu vähän harmittaa, enkä laskisi sitä ihan onnistumiseksi, koska kävi hetken poissa sieltä.
Mutruhuuli osaa seistäkin
Evakkoreissu oli mennyt hyvin. Kit oli käyttäytynyt mallikaasti, eikä ollut sisustellut mitään. Työpäivät se oli majaillut alakerrassa pesuhuoneessa verkkoaidan takana, kun talon omat koirat olivat alakerran muissa tiloissa. Se tuli hyvin toimeen Zavan ja Noonan kanssa, vaikka nämä sitä välillä hieman jallittivat mm. viemällä luut suusta. Mutta näistä Kii ei ole moksiskaan ja Satu kehui sitä rohkeaksi ja sitkeäksi koiraksi, josta tulee hieno harrastuskoira. Ai tulee, sehän on jo! Että vaikka minusta se tuntuu aika pehmeältä, se on vain ohjaajapehmeyttä minua kohtaan. Ja kyllähän se MH-testissäkin jo paljasti vähän sitä luonnettaan olemalla perin reipas.
Viikolla nähtiin ainakin kolmena iltana metsälenkkien merkeissä, kun ei Satu uskaltanut päästää sitä irti ilman minua. Nopeasti se oppi, että nähdään ja sitten homma jatkuu taas Sadun luona vierailulla. Mutta kyllä se tänä aamuna oli varsin riemuissaan kun menin sitä hakemaan.
Kotona Jasu meni odotetusti aivan sekaisin ja inusi ja vinkui. Ja vaikka Jasu totesi, että ei se enää haise niin kovasti, ja Kii antoi hammasta, niin silti Jasu vielä vaan yritti, että jos se kuitenkin ... On se rankkaa pappakoiralle.
Pihavahti jahtaa alapihalla lintuja
maanantai 22. elokuuta 2011
Rullaepävarmuuksia
Jahas, mistähän sitä aloittaisi... en muista yhtään mitä tehtiin viikolla, ei vissiin hirveesti mitään.
Torstaina Puma-Täti kävi tokoilemassa. Ensin tein paikallamakuuta Puman tehdessä hommia, hyvin meni. Sitten tein avo-liikkeitä putkeen, otettiin videolle. Saa nähdä saanko niitä sieltä ulos, mutta eipä se nyt mitään kaunista katseltavaa ole. Kit oli ihan väärässä vireessä, se hiippi ja luimi, en tiedä mistä johtui. Seuraaminen oli siis ihan hirveetä, vaikka ei se videolla ulospäin niin pahalta näytäkään. Kesken yhden kulman se bongasi maahan jättämäni noutokapulan ja otti sen mukaan :)
Liikkeestä maahan ok, luoksetulossa pysäytin kädellä (eipä juur olla harjoiteltu, pitäisi ehkä... ), pysähtyi, vähän kääntyi että "mihin lensi" (vaikken ole koskaan heittänyt mitään), etujalkojakin siirsi. Sivulle kohtalaisesti, jäi vähän vinoon. Ja koska sen fiilis oli liiska, niin liikkeestä seisomisessa meni toki maahan, vaikka seuraus itseasiassa oli siinä kohtaan ihan hyvä. Otin uusiksi ja siintä jäi hyvin ja sai palkan. Lopuksi otin noudon, palautti ravilla, lelu sitten toi vauhtia, mutta kun ei kertakaikkiaan irrota kapulasta.
Tämän treenikerran perusteella taas voisi sanoa, että eipä hyvältä näytä... kovasti pitäs treenata. Lopuksi kun yritin leikittää, ei kiinnostanut ja meinasin lopettaa. Nanna sanoi, ettei saa luovuttaa, että pitää leikkiä jos kerran meinaa. Yritin ja yritin, ja lopulta se sitten lähti mukaan. Puman leikki oli kehittynyt hirveästi, kun Nanna on tehnyt sen kanssa töitä. Mun pitäisi kanssa, kai sitä jo aikuistakin koiraa voi opettaa leikkimään, vaikken pentuna sitä tajunnutkaan. Ja vaatia sitä, jos minä kerran haluan!
Aloitin myös eteentulon treenaamisen. Tähän astihan olen ottanut käsiavuilla ohjaten, ja kun ei tule tarpeeksi lähelle, ottanut askeleen taaksepäin. Nyt ajattelin, että opetan sen naksuttelemalla tulemaan ihan liki ja painamaan leuan minua vasten. Eli ensin oikea asento ja käsky, sitten vasta matkaa. Katsotaan... Nopeasti se hoksasi mistä se naksu tulee.
Perjantaina oli vuorossa pimeetreenit Oittaalla. Me oltiin viimeisenä, klo 23 aikaan oli jo lähes pimeä. Otettiin parkkiksella rullamuistutus ja se toimi hienosti. Kolme figua suht pienellä alueella rinteessä, joka oli osittain aika ryteikköistä ja etenkin saniaiset vievät hajut varsin tehokkaasti. Aiemmin tuuli oli tullut rinteestä vinosti alas, mutta myöhemmin ei juuri enää tuullut, hajut sitten vaan valuivat alas, jos eivät jääneet puskiin. Ensimmäinen oli suht avoimella lähes kokonaan pressun peitossa. Kit suhasi ensin jonnekin kauemmas, mutta tuli sieltä sitten ilman rullaa. Eka figu löytyi kuitekin pian, olin itse lähes vieressä. Taas se tuli ensin vähän vastaan että "täh?" Meni sitten takaisin, tonki kuonolla figun naamaa esiin, mutta ilmaisi sitten ok. Voihan tonkija!
Toinen figu verkkopeiton alta löytyi hetken perästä saniaisten seasta ihan ok. Samoin kolmas verkkopeitolla peitetty ok, vähän oli verkon reikien läpi naamaa etsinyt. Mutta ihan suht jees.
Se liikkui taas vähän samalla tavalla kuin edellisen viikon pimeissä, normaalia enemmän kaahottaen. Valoisatreeneissä ei mielestäni kaahota vaan etenee järkevästi.
Lauantaina raunioilla oli sitten katastrofin ainekset ilmassa. Tyhmä lahopää ja ahnehtiva ohjaaja... ei voi syyttää kun itseään (vai saisko noita juoksuja vähän syyttää??). Oletin että kiintis on nyt jo hallussa, että treenataan sitä itsenäisyyttä. Ja otetaan nyt ne paukutkin, kun kerran pyssyt oli esillä. Lisäksi oli savuja (ne nyt ei Kittyä haittaa) ja meteliä kansien paukuttelusta.
Eka figu haki purkin kun odotimme parkkiksen reunalla ja Kit näki kun lähti kohti piiloa (kakkostalon keskikolo). Käännyttiin hetkeksi pois. Alueelle tullessa en seuruuttanut vaan annoin hinata. Paukku, ei havaittavaa reagointia. Lähetin ja suht nopeasti löysi figun, tuli ulos, meni takas, tuli ulos ... ei hitto! Siinä vaiheessa muistin, että piti ottaa yksi rullannosto parkkiksella. Ääliö lahopää ohjaaja. Ehkä kolmannella "etsi" lähetyksellä Kit sitten muisti, että ja niin se kiintorulla.
Toinen figu samalla tavalla otti purkin ja lähti piiloon (keskikasan alussa sokkelin perällä), ja me käännyttiin hetkeksi pois. Lähetyksestä Kit kaahotti sata lasissa yläkäytävää, paukku, ei näyttänyt reagoivan, mutta tuli hetken päästä takaisin että "mitä, etkö tulekaan". Minä vaan seisoin punaisen kopin edesä ja odotin. Alkoi se sitten kohta liikuskella ja sitten taisi hajukin leijailla nenään, kun lähti sokkeliin. Ei mennyt toiseen lokeroon, vaan kiipesi sen päällä olevien levyjen päälle ja sieltä raosta bongasi alla lymyävän figun, otti rullan ja ilmaisi! Vau, sehän oli askel kohti umppareiden ilmaisua. Loistokas suoritus siis.
Kolmas figu piti olla kanssa "helppo sovepiilo" alakasan päällä pressupalkin alla. Sama rutiini, figu otti purkin ja lähti, me käännyttiin hetkeksi. Lähetin ala- ja keskikasan välistä polkua, jonne Kit lähtikin. Tässä lähdin sitten itse vähän matkaa perään, ettei tule niin pitkää välimatkaa. Siellä se jotain puuhastelikin alakasan päässä ja takana kellon kilinästä päätellen. Sitten näin kun se sujahti pressun alle, mutta tuli hetken päästä takaisin. Meni uudelleen ja tuli taas pois, pyöri siinä luonani, söi heinää, lopetti hommat. Voi hemmetti! Välillä se taas yritti, ja tuli pois. Lopulta se sitten kyllä ilmaisi, figu oli siirtynyt piilossa hieman lähemmäs. Kit oli kuulemma tullut piilon perälle vinoa pintaa figun lähelle heti ekalla ja yrittänyt ottaa rullaa, mutta oli luisunut pinnalla ja epäonnistunut, ja se oli sitten vissiin sotkenut ajatuksia. Höh. :(
Tässä treenissä tuli 2 epäonnistumista ja 1 onnistuminen. Nyt saldo on 3/6 epäonnistumista. Nyt pitää saada niitä onnistumisia ja pian! Eli kriteerejä on helpotettava. Luovun nyt suosiolla itsenäisen työskentelyn harjoittelusta ja kuljen mukana tukemassa kuten aiemmin. Ja luovutaan toistaiseksi kaikesta muustakin häiriöstä ja ainoa kriteeri on kiintorulla. Se on nyt saatava toimimaan ja piilot on valittava niin huolella ja helpoiksi, että seuraavassa treenissä kaikki onnistuu.
Lauantaina raunioiden jälkeen (juoksun 13.pv) vein Kittyn juoksuevakkoon Sadulle ja Simolle Veikkolaan. Kotiin tullessani Jasu oli hyvin tohkeissaan ja etsi koko illan herkkupeppua, eli taisi olla viime hetket evakkoon lähdölle, vaikka se ei vielä Kittyn läsnäollessa ollutkaan seonnut. Hyvin oli mennyt, kulki kovasti Simon perässä ja oli kovin ihastunut häneen. Aamuyöstä Kii oli kiivennyt Sadun kainaloon, aijjai. Sunnuntaina tehtiin sitten treffit metsään ennen hakutreenejä. Taisi se olla hieman riemastunut, kun metsäpolulla olikin tuttu vastassa.
Sunnuntain hakutreeneissä (siikis 1, sama alue kun edellisen viikon leikkikoe) otin 4 figua melko pienellä alueella kaikki pressutettuina. Ensin ennen alueelle menoa otettiin taas pieni rullamuistutus. Kelmukeepi kekkasi, että tuossahan tuo tyyppi könöttää tien varressa, mitä suotta sinne juoksen ja otti rullan 5m ennen figua. En hyväksynyt, sanoin että "höpöhöpö, ei kelpaa" ja lähetin uudelleen. Kit meni, mutta palasi hölmistyneenä. Lähetin taas, nyt ilmaisi. Sanoin figulle, että otetaan vielä toinen, mene nyt enemmän piiloon. Mutta ei, Kit ei halunnut ilmaista, ei vaikka yritettiin useampi kerta. Miettikö, että hölmöä, tuo on ilmaistu jo monta kertaa. Ahdistus. Mutta en luovuttanut. Tehtiin ihan ilmaisutreenimäisesti figu tien varteen kädet alas kuin olisi irtorulla ja ohje että avustaa rullaa, jos ei meinaa ottaa. No tämä toimi heti, ei tarvinnut apujakaan, ja tehtiin vielä toinen ja sekin ok. Hieman epäilevin mielin siis treeniin.
Alueella ensimmäinen figu kokonaan pressutettu ihan lähellä, että nähdään kaiveleeko naamaa. Ei, se oli hieno, ei kaivelua ja nopea rullanotto, jee! Toinen figu olisi ollut suht lähellä rinteen alapuolella tuulessa, mutta jostain syystä Kit ei ottanut siitä hajua, vaan irtosi eteenpäin. Jätettiin se sitten siihen, että palataan. Pian Kit tulikin jostain rullan kanssa, oli napannut sen kauimmaisen figun, joka oli pressussa naama näkyvissä. Hyvin, ei tonkimisia, nopea rullan otto. Ja sama kolmannella joka oli ylärinteessä, tässä olin itse taas hyvin lähellä, mutta hienosti toimi. Sitä neljättä ei sitten meinannut nostaa millään, en tiedä miksi, kierretiin takaa, mutta jotenkin tuntui, että kun tultiin aluelle joka oltiin jo käyty, keepi lopetti hommat. Ihan vierestä n. 2m päästä sai sitten hajun ja ilmaisi. Mutta ilmaisut oli hyviä. Turha lienee kikkailla noilla tienvarsijutuilla, jos se kerran noin paljon alkaa niiden kanssa funtsia ja keksiä uusia juttuja...
Treenien jälkeen Kit palautui taas evakkoon, kyllä se oli lähtiessäni vähän sen näköinen, että "pliis, älä jätä". Saas nähdä miten ensimmäinen työpäivä siellä sujuu. Toivottavasti se ei ala sisustelemaan mitään.
Torstaina Puma-Täti kävi tokoilemassa. Ensin tein paikallamakuuta Puman tehdessä hommia, hyvin meni. Sitten tein avo-liikkeitä putkeen, otettiin videolle. Saa nähdä saanko niitä sieltä ulos, mutta eipä se nyt mitään kaunista katseltavaa ole. Kit oli ihan väärässä vireessä, se hiippi ja luimi, en tiedä mistä johtui. Seuraaminen oli siis ihan hirveetä, vaikka ei se videolla ulospäin niin pahalta näytäkään. Kesken yhden kulman se bongasi maahan jättämäni noutokapulan ja otti sen mukaan :)
Liikkeestä maahan ok, luoksetulossa pysäytin kädellä (eipä juur olla harjoiteltu, pitäisi ehkä... ), pysähtyi, vähän kääntyi että "mihin lensi" (vaikken ole koskaan heittänyt mitään), etujalkojakin siirsi. Sivulle kohtalaisesti, jäi vähän vinoon. Ja koska sen fiilis oli liiska, niin liikkeestä seisomisessa meni toki maahan, vaikka seuraus itseasiassa oli siinä kohtaan ihan hyvä. Otin uusiksi ja siintä jäi hyvin ja sai palkan. Lopuksi otin noudon, palautti ravilla, lelu sitten toi vauhtia, mutta kun ei kertakaikkiaan irrota kapulasta.
Tämän treenikerran perusteella taas voisi sanoa, että eipä hyvältä näytä... kovasti pitäs treenata. Lopuksi kun yritin leikittää, ei kiinnostanut ja meinasin lopettaa. Nanna sanoi, ettei saa luovuttaa, että pitää leikkiä jos kerran meinaa. Yritin ja yritin, ja lopulta se sitten lähti mukaan. Puman leikki oli kehittynyt hirveästi, kun Nanna on tehnyt sen kanssa töitä. Mun pitäisi kanssa, kai sitä jo aikuistakin koiraa voi opettaa leikkimään, vaikken pentuna sitä tajunnutkaan. Ja vaatia sitä, jos minä kerran haluan!
Aloitin myös eteentulon treenaamisen. Tähän astihan olen ottanut käsiavuilla ohjaten, ja kun ei tule tarpeeksi lähelle, ottanut askeleen taaksepäin. Nyt ajattelin, että opetan sen naksuttelemalla tulemaan ihan liki ja painamaan leuan minua vasten. Eli ensin oikea asento ja käsky, sitten vasta matkaa. Katsotaan... Nopeasti se hoksasi mistä se naksu tulee.
Perjantaina oli vuorossa pimeetreenit Oittaalla. Me oltiin viimeisenä, klo 23 aikaan oli jo lähes pimeä. Otettiin parkkiksella rullamuistutus ja se toimi hienosti. Kolme figua suht pienellä alueella rinteessä, joka oli osittain aika ryteikköistä ja etenkin saniaiset vievät hajut varsin tehokkaasti. Aiemmin tuuli oli tullut rinteestä vinosti alas, mutta myöhemmin ei juuri enää tuullut, hajut sitten vaan valuivat alas, jos eivät jääneet puskiin. Ensimmäinen oli suht avoimella lähes kokonaan pressun peitossa. Kit suhasi ensin jonnekin kauemmas, mutta tuli sieltä sitten ilman rullaa. Eka figu löytyi kuitekin pian, olin itse lähes vieressä. Taas se tuli ensin vähän vastaan että "täh?" Meni sitten takaisin, tonki kuonolla figun naamaa esiin, mutta ilmaisi sitten ok. Voihan tonkija!
Toinen figu verkkopeiton alta löytyi hetken perästä saniaisten seasta ihan ok. Samoin kolmas verkkopeitolla peitetty ok, vähän oli verkon reikien läpi naamaa etsinyt. Mutta ihan suht jees.
Se liikkui taas vähän samalla tavalla kuin edellisen viikon pimeissä, normaalia enemmän kaahottaen. Valoisatreeneissä ei mielestäni kaahota vaan etenee järkevästi.
Lauantaina raunioilla oli sitten katastrofin ainekset ilmassa. Tyhmä lahopää ja ahnehtiva ohjaaja... ei voi syyttää kun itseään (vai saisko noita juoksuja vähän syyttää??). Oletin että kiintis on nyt jo hallussa, että treenataan sitä itsenäisyyttä. Ja otetaan nyt ne paukutkin, kun kerran pyssyt oli esillä. Lisäksi oli savuja (ne nyt ei Kittyä haittaa) ja meteliä kansien paukuttelusta.
Eka figu haki purkin kun odotimme parkkiksen reunalla ja Kit näki kun lähti kohti piiloa (kakkostalon keskikolo). Käännyttiin hetkeksi pois. Alueelle tullessa en seuruuttanut vaan annoin hinata. Paukku, ei havaittavaa reagointia. Lähetin ja suht nopeasti löysi figun, tuli ulos, meni takas, tuli ulos ... ei hitto! Siinä vaiheessa muistin, että piti ottaa yksi rullannosto parkkiksella. Ääliö lahopää ohjaaja. Ehkä kolmannella "etsi" lähetyksellä Kit sitten muisti, että ja niin se kiintorulla.
Toinen figu samalla tavalla otti purkin ja lähti piiloon (keskikasan alussa sokkelin perällä), ja me käännyttiin hetkeksi pois. Lähetyksestä Kit kaahotti sata lasissa yläkäytävää, paukku, ei näyttänyt reagoivan, mutta tuli hetken päästä takaisin että "mitä, etkö tulekaan". Minä vaan seisoin punaisen kopin edesä ja odotin. Alkoi se sitten kohta liikuskella ja sitten taisi hajukin leijailla nenään, kun lähti sokkeliin. Ei mennyt toiseen lokeroon, vaan kiipesi sen päällä olevien levyjen päälle ja sieltä raosta bongasi alla lymyävän figun, otti rullan ja ilmaisi! Vau, sehän oli askel kohti umppareiden ilmaisua. Loistokas suoritus siis.
Kolmas figu piti olla kanssa "helppo sovepiilo" alakasan päällä pressupalkin alla. Sama rutiini, figu otti purkin ja lähti, me käännyttiin hetkeksi. Lähetin ala- ja keskikasan välistä polkua, jonne Kit lähtikin. Tässä lähdin sitten itse vähän matkaa perään, ettei tule niin pitkää välimatkaa. Siellä se jotain puuhastelikin alakasan päässä ja takana kellon kilinästä päätellen. Sitten näin kun se sujahti pressun alle, mutta tuli hetken päästä takaisin. Meni uudelleen ja tuli taas pois, pyöri siinä luonani, söi heinää, lopetti hommat. Voi hemmetti! Välillä se taas yritti, ja tuli pois. Lopulta se sitten kyllä ilmaisi, figu oli siirtynyt piilossa hieman lähemmäs. Kit oli kuulemma tullut piilon perälle vinoa pintaa figun lähelle heti ekalla ja yrittänyt ottaa rullaa, mutta oli luisunut pinnalla ja epäonnistunut, ja se oli sitten vissiin sotkenut ajatuksia. Höh. :(
Tässä treenissä tuli 2 epäonnistumista ja 1 onnistuminen. Nyt saldo on 3/6 epäonnistumista. Nyt pitää saada niitä onnistumisia ja pian! Eli kriteerejä on helpotettava. Luovun nyt suosiolla itsenäisen työskentelyn harjoittelusta ja kuljen mukana tukemassa kuten aiemmin. Ja luovutaan toistaiseksi kaikesta muustakin häiriöstä ja ainoa kriteeri on kiintorulla. Se on nyt saatava toimimaan ja piilot on valittava niin huolella ja helpoiksi, että seuraavassa treenissä kaikki onnistuu.
Lauantaina raunioiden jälkeen (juoksun 13.pv) vein Kittyn juoksuevakkoon Sadulle ja Simolle Veikkolaan. Kotiin tullessani Jasu oli hyvin tohkeissaan ja etsi koko illan herkkupeppua, eli taisi olla viime hetket evakkoon lähdölle, vaikka se ei vielä Kittyn läsnäollessa ollutkaan seonnut. Hyvin oli mennyt, kulki kovasti Simon perässä ja oli kovin ihastunut häneen. Aamuyöstä Kii oli kiivennyt Sadun kainaloon, aijjai. Sunnuntaina tehtiin sitten treffit metsään ennen hakutreenejä. Taisi se olla hieman riemastunut, kun metsäpolulla olikin tuttu vastassa.
Sunnuntain hakutreeneissä (siikis 1, sama alue kun edellisen viikon leikkikoe) otin 4 figua melko pienellä alueella kaikki pressutettuina. Ensin ennen alueelle menoa otettiin taas pieni rullamuistutus. Kelmukeepi kekkasi, että tuossahan tuo tyyppi könöttää tien varressa, mitä suotta sinne juoksen ja otti rullan 5m ennen figua. En hyväksynyt, sanoin että "höpöhöpö, ei kelpaa" ja lähetin uudelleen. Kit meni, mutta palasi hölmistyneenä. Lähetin taas, nyt ilmaisi. Sanoin figulle, että otetaan vielä toinen, mene nyt enemmän piiloon. Mutta ei, Kit ei halunnut ilmaista, ei vaikka yritettiin useampi kerta. Miettikö, että hölmöä, tuo on ilmaistu jo monta kertaa. Ahdistus. Mutta en luovuttanut. Tehtiin ihan ilmaisutreenimäisesti figu tien varteen kädet alas kuin olisi irtorulla ja ohje että avustaa rullaa, jos ei meinaa ottaa. No tämä toimi heti, ei tarvinnut apujakaan, ja tehtiin vielä toinen ja sekin ok. Hieman epäilevin mielin siis treeniin.
Alueella ensimmäinen figu kokonaan pressutettu ihan lähellä, että nähdään kaiveleeko naamaa. Ei, se oli hieno, ei kaivelua ja nopea rullanotto, jee! Toinen figu olisi ollut suht lähellä rinteen alapuolella tuulessa, mutta jostain syystä Kit ei ottanut siitä hajua, vaan irtosi eteenpäin. Jätettiin se sitten siihen, että palataan. Pian Kit tulikin jostain rullan kanssa, oli napannut sen kauimmaisen figun, joka oli pressussa naama näkyvissä. Hyvin, ei tonkimisia, nopea rullan otto. Ja sama kolmannella joka oli ylärinteessä, tässä olin itse taas hyvin lähellä, mutta hienosti toimi. Sitä neljättä ei sitten meinannut nostaa millään, en tiedä miksi, kierretiin takaa, mutta jotenkin tuntui, että kun tultiin aluelle joka oltiin jo käyty, keepi lopetti hommat. Ihan vierestä n. 2m päästä sai sitten hajun ja ilmaisi. Mutta ilmaisut oli hyviä. Turha lienee kikkailla noilla tienvarsijutuilla, jos se kerran noin paljon alkaa niiden kanssa funtsia ja keksiä uusia juttuja...
Treenien jälkeen Kit palautui taas evakkoon, kyllä se oli lähtiessäni vähän sen näköinen, että "pliis, älä jätä". Saas nähdä miten ensimmäinen työpäivä siellä sujuu. Toivottavasti se ei ala sisustelemaan mitään.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kiintorullaa kerrakseen
Perjantaina järjestettiin eräille treenikavereille pimeätreenit. Tallattiin ja merkattiin aluetta 1,5h tuntia ja sinä aikana koirat suhasi sitä ees taas. Kit pääsi alueelle sitten varsinaisessa treenissä ensimmäisenä vielä "valoisalla", tosin melko hämäräksi jo meni, otsalamppu oli tarpeen. Tarkoituksena oli tehdä ilmaisutreeniä partioiden kiintorulalla figut pressuilla peitettynä. No siinähän sitä tuli taas uutta asiaa kerralla enemmän kuin on luvallista. Kiintiksellä pressuja, partiointia ja vielä melkein pimeä. Siihen nähden meni siis hyvin.
Meille oli 4 figua. Ensimmäinen ilman pressua ihan lähellä muistutukseksi ja herätykseksi mitä ollaan tekemässä. Se meni hienosti. Sitten lähdettiin alueelle, lähetin koiran "etsi" ja sinnehän se säntäsi ja varmaan 5 minuuttia juoksi alueen "laakso-osaa" kaahaten. Pakko oli lähteä perään. Ja pitkään kaahattiin ees taas, kerran näytti että joo, nyt on haju, mutta ei. Lopulta se irtosi melko kauas kohti alueen takanurkkaa. Tuli sitten kohta takaisin vähän katsomaan missä olen, ja meni takaisin. Sitten tuli rullan kanssa. Ei siis kantti riittänyt ilmaista niin pitkältä, voi hitsi. Jatkettiin. Keskimmäisestä kaahattiin yli, nostettiin seuraava, ja sitten lopulta se josta oltiin pari kertaa juostu melkin yli. Otti pattiin. Mutta jälestäpäin miettien, ei ne kokeneetkaan koirat saaneet aina kunnolla niitä hajuja märästä notkelmasta lähes tyynessä kelissä. Oma liikkuminen oli ihan tyhmää ja olisi enemmän pitänyt lähteä mukaan tukemaan koiraa. Mutta toisaalta pitäisi sen oppia (ja toisaalta pistotuksen myötä osata) se itsenäinen toimiminen siellä kaukanakin. Mutta tämä oli eka treeni, tästä jatketaan! Ilmaisut kuitenkin toimi.
Lauantaina raunioilla jatkui sama. Nyt meillä on loppukaudeksi kaksi teema: kiintorulla ja itsenäisyyttä. Tehdään nyt alkuun treenit "rajamiesten" tapaan, eli koira näkee kun tyypit lähtee raunioille, viedään se hetkeksi pois, lähetetään ja annetaan itsenäisesti tehdä työ loppuun asti. Nyt ekalla kerralla jokaisella näkölähtö.
1. figu oli ihan vaan yhden tötsän takana, 1- ja 2-talojen välissä, eipä onnistunut. Kit ei yhtään tajunnut, että sillä on kiintorulla kaulassa (eka kerta raunioilla). Kolmannella kerralla figu avusti, ja siitä se sitten lähti.
2. figu (sama figu) putkessa, tämä ok, nyt hetken pussailujen jälkeen otti rullan.
3. figu alakasalla u-palkin alla kalterin takana. Huonosti suunniteltu piilo, kun tuuli vei hajun taas väärästä päästä ulos. Lähetin keskikasan läpi, Kii sai hajun ja työsti ja työsti, teki ihan hirveesti hommia, välillä piti kakkiakin. Sitten se luovutti, tuli pyytämään apuja. Palasi hommiin, luovutti taas. Kunnes lopulta löysi kolon mistä pääsi figulle (ei ollenkaan sieltä helposta sovepiiloreitistä mistä oli tarkoitus), ilmaisu toimi hyvin.
Yritetään merkitä myös ylös onnistumisia/epäonnistumisia, jos pelaisi menetelmällä 5:stä treenistä 4 onnistumista. Nyt meillä on kasassa 3, joista 1 epäonnistuminen, jos kriteerinä on itsenäisyys. Sama saldo itseasiassa, jos kriteerinä on kiintorulla. Pitää ensi kerralla muistaa ottaa parkkiksella yksi kuivaharjoitus kiintikselle ennen radalle menoa.
Treenien jälkeen mentiin taas pk-hypylle. Ensin tein matalammalla (ehkä 50-60cm) hyppynoutoa ihan pienellä kapulla. Kas kummaa, eihän se keepi tajunnut, että sen pitää hypätä esteen yli, vaan se kiersi ja haki. No, opeteltiin mikä on oikea kuvio. Meno ja nouto sujuikin jo sitten varsin mallikkaasti, mutta paluuhyppyyn tarvitsi vielä hieman apuja ettei kiertänyt. Lopuksi treenattiin itse hyppyä, nostin sen lopulta yhtä lautaa ylemmäs, kun viimeksi (enempää lautoja siihen ei saakaan), olisko se sitten ollut 90cm, en tiedä. Pahalta näytti, tai siis hurjan korkealta, ja kyllä pelotti pistää se menemään ekaa kertaa "entäs jos se tömähtää täysiä päin". Mutta ei, yli se liisi. Lelu ei kelvannut näissä leikeissä, veti ihan maihin. Joten heiteltiin taas purkkia ja käytettiin lihapullia. Noudossa piti myös käyttää namia, koska kapula ei vaihtunut leluun.
Sunnuntaina hakutreeneissä (Siikis 1). Noniin, tähän piti tulla teksti hakutreeneistä, mutta nyt tähän tuleekin teksti meidän varjo peruskokeesta. Eli yllättäen treeneissä olikin heti ekana meille harjoituskoe. Ajattelin, että oltaisi treenattu ensin muutama kerta partiointia ja kiintistä pressutetuilla figuilla, mutta ei sit. Lahjattomat treenaa. Otettiin me odotellessa yksi kenraaliharjoitus rullalle. Onneksi otettiin, koska Kii tuli sieltä ensin hieman hämillään katsomaan, että mikä juttu tää nyt on?? Lähetin sen suoraan parkkikselta autojen keskeltä, ehkä se oli hieman pihalla, mutta meni sitten kyllä takaisin ja toi rullan.
Sitten kohti aluetta. Ensin hallinta, testaaja Soininen käveli meidän takana ja seuruuta oli ehkä 20-30m polkua pitkin. Ei se mitään seuruuta ollut, Kii laahusti lytyssä vieressä tai takana, kerran eksyi jopa oikealle puolelle. Voisi olla ehkä hyvä, jos tässä olisi oma käsky. Ja paikallamakuu suoritettiin, kun sain kartan ja kerroin etsintäsuunnitelman. Oli kuulemma ehkä yksi Mikan kaikkeista parhaita näkemiään hallintasuorituksia. No kai nyt tokokoiran pitää hallinta osata :) Yleensähän me hulmutaan radalle liinassa riuhtoen!
Alue oli kuulemma himmpaisen pienempi, kuin oikea koealue 1,5ha. Se oli pitkulaisen soikulan mallinen koillis-lounais suunnassa, tuuli näytti tulevan pääasiassa idästä ihan mukavasti.
Alueelle tultiin lounaiskulmasta. Lähdin etenemään pohjoispuolen rajaa eli myötäpäivään, tuuli tuli siis alueelta rajalle. Se oli ainoa nurkka alueesta, jossa oli kalliota, ja kallion seinämiä koloineen, joten mietin, että ne pitää käydä hyvin. Loppuosa oli sitten pusikkoa ja ojitettu kosteikko, joka nykään kasvoi aluskasvitonta tiheää ja pimeetä kuusikkoa. Lähetin Kitin hieman kallion alareunaan ja ajattelin itse nousta ylös, että menköön se ensin alapuolelta, kutsun sitten ylös. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun näin että se jotain siellä huseeraa ja lähdin perään. Yhdestä kallion kolosta sitten löytyikin ensimmäinen figu kyljellään verkkopeiton alla, joka ilmaistiin reippaasti. Otin koiran sivulle, odotettiin että figu nousi ylös, ja sitten sain antaa sille palkkapurkin. Tästä en muistanut kysyä miten käyttäytyi.
Jatkettiin, lähetin rajan myötäisesti ylös kalliolle. Hetken Kit siellä puuhastelikin, jossain välissä tuli alas ja alkoi edetä tasamaalla melko määrätietoisesti. Totesin, että parempi tulla alas kallioilta ja seurata koiraa. Ja sinnehän se katosi, menin perässä, ja kohta se tulikin rullan kanssa. Ja eikun liinan perässä sinne pimeään kuusikkoon, hieman haastavaa, mutta hyvin se kestää liinassa roikkumisen. Toinen figu löytyi sieltä jostain notkelmasta, taas kyljellään makaamassa verkkopeitolla peitettynä. Taas samat kuviot ja palkkaus. Oli haistanut (olisko lipaissutkin, en tiedä) naamaa, mutta samantien ottanut rullan ja lähtenyt.
Tässä vaiheessa sain vinkin, että saa kysyä missä olen. Ihan hyvä, että vinkkasivat, ehkä sitten muistaa kokeessakin. Toki tiesin missä olin, mutta hyvä muistutus. Päätin palata sinne kallion reunalle mistä lähdettiin, koska pieni kaistale siihen jäi käymättä. Hetken tosin pohdin, että olisiko ennemmin kannattanut jatkaa, ja palata lopuksi sinne. Mutta eipä sinne pitkä matka ollut, ja kun kysyin aikaa, niin n. 5 min oli vasta mennyt eli eiköhän me ehditä. Palasin kallion alas, lähetin Kittyn ylös, ja kun ei se reagoinut mitenkään enää, päätin että eiköhän se nyt ollut aikalailla katsottu, joten lähdettiin etenemään pohjoisrajaa. Yritin nyt pysyä itse hieman rajan sisäpuolella ja Kit itseasiassa jonkun aikaa kulkikin aika siinä reunalla.
Eipä ehditty edetä kun muutama kymmenen metriä, kun tajusin että taas se menee. Ja aika kauas meni, ei auttanut kun lähteä perään. Ja jonkun ajan perästä se tulikin rullan kanssa. Kävi mielessä, että toivottavasti se ei nyt ilmaise sitä vanhaa tyhjää kakkospiiloa, koska mielestäni oltiin hyvin lähellä. Mutta ei, sieltä ojanpohjalta vähän edempää löytyi figu sadeviitassa. Oli kuulemma antanut pusun, mutta ottanut rullan reippaasti. Aikaa kului n. 8,5min.
Kehuja sain siitä, että lähdin empimättä koiran perään, kun se irtosi. Joo, sen opin perjantaina. Eipä siinä, hienosti meni. Ehdin edetä pohjoisrajaa ehkä puoleen väliin, kun kaikki figut oli nostettu, kiitos hyvän tuulen. Ensimmäinen oli siis alueen lounaiskulmassa kallionkolossa, kaksi muuta sitten kosteikkoalueen keskellä, kolmas ilmeisesti jo aika lähellä takarajaa.
Hieno Kii, kyllä se hommansa osaa. Eikä tällä kertaa ollut mitään ongelmia ilmaisussa, vaikka ainakin vikalla se oli selvästi aika kaukana. Eikä sellaista päätöntä kaahotusta mitä perjantaina oli. Ehkä se oppii!
Meille oli 4 figua. Ensimmäinen ilman pressua ihan lähellä muistutukseksi ja herätykseksi mitä ollaan tekemässä. Se meni hienosti. Sitten lähdettiin alueelle, lähetin koiran "etsi" ja sinnehän se säntäsi ja varmaan 5 minuuttia juoksi alueen "laakso-osaa" kaahaten. Pakko oli lähteä perään. Ja pitkään kaahattiin ees taas, kerran näytti että joo, nyt on haju, mutta ei. Lopulta se irtosi melko kauas kohti alueen takanurkkaa. Tuli sitten kohta takaisin vähän katsomaan missä olen, ja meni takaisin. Sitten tuli rullan kanssa. Ei siis kantti riittänyt ilmaista niin pitkältä, voi hitsi. Jatkettiin. Keskimmäisestä kaahattiin yli, nostettiin seuraava, ja sitten lopulta se josta oltiin pari kertaa juostu melkin yli. Otti pattiin. Mutta jälestäpäin miettien, ei ne kokeneetkaan koirat saaneet aina kunnolla niitä hajuja märästä notkelmasta lähes tyynessä kelissä. Oma liikkuminen oli ihan tyhmää ja olisi enemmän pitänyt lähteä mukaan tukemaan koiraa. Mutta toisaalta pitäisi sen oppia (ja toisaalta pistotuksen myötä osata) se itsenäinen toimiminen siellä kaukanakin. Mutta tämä oli eka treeni, tästä jatketaan! Ilmaisut kuitenkin toimi.
Lauantaina raunioilla jatkui sama. Nyt meillä on loppukaudeksi kaksi teema: kiintorulla ja itsenäisyyttä. Tehdään nyt alkuun treenit "rajamiesten" tapaan, eli koira näkee kun tyypit lähtee raunioille, viedään se hetkeksi pois, lähetetään ja annetaan itsenäisesti tehdä työ loppuun asti. Nyt ekalla kerralla jokaisella näkölähtö.
1. figu oli ihan vaan yhden tötsän takana, 1- ja 2-talojen välissä, eipä onnistunut. Kit ei yhtään tajunnut, että sillä on kiintorulla kaulassa (eka kerta raunioilla). Kolmannella kerralla figu avusti, ja siitä se sitten lähti.
2. figu (sama figu) putkessa, tämä ok, nyt hetken pussailujen jälkeen otti rullan.
3. figu alakasalla u-palkin alla kalterin takana. Huonosti suunniteltu piilo, kun tuuli vei hajun taas väärästä päästä ulos. Lähetin keskikasan läpi, Kii sai hajun ja työsti ja työsti, teki ihan hirveesti hommia, välillä piti kakkiakin. Sitten se luovutti, tuli pyytämään apuja. Palasi hommiin, luovutti taas. Kunnes lopulta löysi kolon mistä pääsi figulle (ei ollenkaan sieltä helposta sovepiiloreitistä mistä oli tarkoitus), ilmaisu toimi hyvin.
Yritetään merkitä myös ylös onnistumisia/epäonnistumisia, jos pelaisi menetelmällä 5:stä treenistä 4 onnistumista. Nyt meillä on kasassa 3, joista 1 epäonnistuminen, jos kriteerinä on itsenäisyys. Sama saldo itseasiassa, jos kriteerinä on kiintorulla. Pitää ensi kerralla muistaa ottaa parkkiksella yksi kuivaharjoitus kiintikselle ennen radalle menoa.
Treenien jälkeen mentiin taas pk-hypylle. Ensin tein matalammalla (ehkä 50-60cm) hyppynoutoa ihan pienellä kapulla. Kas kummaa, eihän se keepi tajunnut, että sen pitää hypätä esteen yli, vaan se kiersi ja haki. No, opeteltiin mikä on oikea kuvio. Meno ja nouto sujuikin jo sitten varsin mallikkaasti, mutta paluuhyppyyn tarvitsi vielä hieman apuja ettei kiertänyt. Lopuksi treenattiin itse hyppyä, nostin sen lopulta yhtä lautaa ylemmäs, kun viimeksi (enempää lautoja siihen ei saakaan), olisko se sitten ollut 90cm, en tiedä. Pahalta näytti, tai siis hurjan korkealta, ja kyllä pelotti pistää se menemään ekaa kertaa "entäs jos se tömähtää täysiä päin". Mutta ei, yli se liisi. Lelu ei kelvannut näissä leikeissä, veti ihan maihin. Joten heiteltiin taas purkkia ja käytettiin lihapullia. Noudossa piti myös käyttää namia, koska kapula ei vaihtunut leluun.
Sunnuntaina hakutreeneissä (Siikis 1). Noniin, tähän piti tulla teksti hakutreeneistä, mutta nyt tähän tuleekin teksti meidän varjo peruskokeesta. Eli yllättäen treeneissä olikin heti ekana meille harjoituskoe. Ajattelin, että oltaisi treenattu ensin muutama kerta partiointia ja kiintistä pressutetuilla figuilla, mutta ei sit. Lahjattomat treenaa. Otettiin me odotellessa yksi kenraaliharjoitus rullalle. Onneksi otettiin, koska Kii tuli sieltä ensin hieman hämillään katsomaan, että mikä juttu tää nyt on?? Lähetin sen suoraan parkkikselta autojen keskeltä, ehkä se oli hieman pihalla, mutta meni sitten kyllä takaisin ja toi rullan.
Sitten kohti aluetta. Ensin hallinta, testaaja Soininen käveli meidän takana ja seuruuta oli ehkä 20-30m polkua pitkin. Ei se mitään seuruuta ollut, Kii laahusti lytyssä vieressä tai takana, kerran eksyi jopa oikealle puolelle. Voisi olla ehkä hyvä, jos tässä olisi oma käsky. Ja paikallamakuu suoritettiin, kun sain kartan ja kerroin etsintäsuunnitelman. Oli kuulemma ehkä yksi Mikan kaikkeista parhaita näkemiään hallintasuorituksia. No kai nyt tokokoiran pitää hallinta osata :) Yleensähän me hulmutaan radalle liinassa riuhtoen!
Alue oli kuulemma himmpaisen pienempi, kuin oikea koealue 1,5ha. Se oli pitkulaisen soikulan mallinen koillis-lounais suunnassa, tuuli näytti tulevan pääasiassa idästä ihan mukavasti.
Alueelle tultiin lounaiskulmasta. Lähdin etenemään pohjoispuolen rajaa eli myötäpäivään, tuuli tuli siis alueelta rajalle. Se oli ainoa nurkka alueesta, jossa oli kalliota, ja kallion seinämiä koloineen, joten mietin, että ne pitää käydä hyvin. Loppuosa oli sitten pusikkoa ja ojitettu kosteikko, joka nykään kasvoi aluskasvitonta tiheää ja pimeetä kuusikkoa. Lähetin Kitin hieman kallion alareunaan ja ajattelin itse nousta ylös, että menköön se ensin alapuolelta, kutsun sitten ylös. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun näin että se jotain siellä huseeraa ja lähdin perään. Yhdestä kallion kolosta sitten löytyikin ensimmäinen figu kyljellään verkkopeiton alla, joka ilmaistiin reippaasti. Otin koiran sivulle, odotettiin että figu nousi ylös, ja sitten sain antaa sille palkkapurkin. Tästä en muistanut kysyä miten käyttäytyi.
Jatkettiin, lähetin rajan myötäisesti ylös kalliolle. Hetken Kit siellä puuhastelikin, jossain välissä tuli alas ja alkoi edetä tasamaalla melko määrätietoisesti. Totesin, että parempi tulla alas kallioilta ja seurata koiraa. Ja sinnehän se katosi, menin perässä, ja kohta se tulikin rullan kanssa. Ja eikun liinan perässä sinne pimeään kuusikkoon, hieman haastavaa, mutta hyvin se kestää liinassa roikkumisen. Toinen figu löytyi sieltä jostain notkelmasta, taas kyljellään makaamassa verkkopeitolla peitettynä. Taas samat kuviot ja palkkaus. Oli haistanut (olisko lipaissutkin, en tiedä) naamaa, mutta samantien ottanut rullan ja lähtenyt.
Tässä vaiheessa sain vinkin, että saa kysyä missä olen. Ihan hyvä, että vinkkasivat, ehkä sitten muistaa kokeessakin. Toki tiesin missä olin, mutta hyvä muistutus. Päätin palata sinne kallion reunalle mistä lähdettiin, koska pieni kaistale siihen jäi käymättä. Hetken tosin pohdin, että olisiko ennemmin kannattanut jatkaa, ja palata lopuksi sinne. Mutta eipä sinne pitkä matka ollut, ja kun kysyin aikaa, niin n. 5 min oli vasta mennyt eli eiköhän me ehditä. Palasin kallion alas, lähetin Kittyn ylös, ja kun ei se reagoinut mitenkään enää, päätin että eiköhän se nyt ollut aikalailla katsottu, joten lähdettiin etenemään pohjoisrajaa. Yritin nyt pysyä itse hieman rajan sisäpuolella ja Kit itseasiassa jonkun aikaa kulkikin aika siinä reunalla.
Eipä ehditty edetä kun muutama kymmenen metriä, kun tajusin että taas se menee. Ja aika kauas meni, ei auttanut kun lähteä perään. Ja jonkun ajan perästä se tulikin rullan kanssa. Kävi mielessä, että toivottavasti se ei nyt ilmaise sitä vanhaa tyhjää kakkospiiloa, koska mielestäni oltiin hyvin lähellä. Mutta ei, sieltä ojanpohjalta vähän edempää löytyi figu sadeviitassa. Oli kuulemma antanut pusun, mutta ottanut rullan reippaasti. Aikaa kului n. 8,5min.
Kehuja sain siitä, että lähdin empimättä koiran perään, kun se irtosi. Joo, sen opin perjantaina. Eipä siinä, hienosti meni. Ehdin edetä pohjoisrajaa ehkä puoleen väliin, kun kaikki figut oli nostettu, kiitos hyvän tuulen. Ensimmäinen oli siis alueen lounaiskulmassa kallionkolossa, kaksi muuta sitten kosteikkoalueen keskellä, kolmas ilmeisesti jo aika lähellä takarajaa.
Hieno Kii, kyllä se hommansa osaa. Eikä tällä kertaa ollut mitään ongelmia ilmaisussa, vaikka ainakin vikalla se oli selvästi aika kaukana. Eikä sellaista päätöntä kaahotusta mitä perjantaina oli. Ehkä se oppii!
perjantai 12. elokuuta 2011
Elämä yhtä tokoilua
Kun ei voida muuta treenata, niin onpa sitten tullut tokoiltua lähes joka ilta. Tai siis voisihan sitä treenata jälkeä, keppi-ilmaisuja, esineitä ja vaikka mitä. Mutta joku ihme laiskamato vaivaa, ja toko on niin "helppoa", kun ei tarvitse lähteä mihinkään tai järjestää mitään.
Olen tehnyt nyt pelkästään lelulla. Aluksihan en pystynyt lelua juurikaan käyttämään, kun koira veti silmän päälle ja vaipui paimennusmoodiin. Mutta kun palkka harvenee, niin lelu toimii ikäänkuin loppupalkkana. Olen tehnyt tosi paljon nyt liikkeitä putkeen pelkällä iloisella välikehulla ilman nameja tai lelua ja jatkanut aina sinne liikkeestä seisomiseen asti, josta sitten tulee se lelu. Tai siis toki myös tehnyt muita sarjoja ja palkannut muistakin, mutta aina myös tuosta seisomisesta pidemmän palkattoman jakson jälkeen. Tämä on tuottanut tulosta, ainakin kotipihalla. Nyt pitäisi päästä treenimään häiriön alle ja mieluiten myös liikkurin kanssa.
Paikallaoloa ei olla tehty oikeastaan ollenkaan, mutta en usko, että siinä on mitään ongelmaa. Toki sitäkin pitäisi päästä treenaamaan. Myöskään avo-hyppyä ei olla tehty, mutta uskon että se on melkeen helpompi, kun alohyppy. Nouto tuottaa päänvaivaa sen osalta, että keepi ei luovu kapulasta vauhtinoudoissa. Miten siis palkkaan sen, kun se mielummin pitää kapulan, kun tarttuu leluun?? Ilman vauhditusta luovutus on sellainen semi-hidas, saattaa tulla laukalla, mutta hitaalla ja saattaa tiputtaa raville. Kaukoissa ensimmäistä nousua pitää vahvistaa, muuten se kyllä tekee ne hyvin. Ei siinä mitään, lisää reeniä vaan!
Torstaina käytiin korkkaamassa Veikkolaan väkerretty uusi luontopolku. Tai ei ollut tarkoitus, mutta metsässä kolutessa osuttiin sille. Ei siellä ole paikoin edes polkuja vielä, kun on vedetty puhtaaseen maastoon, mutta oli merkitty hyvin. Kiva reitti, vaihtelevaa maastoa, oli sammalkuusikkoa, synkkää aluskasvitonta ryteikköä, jäkäläkallioita, ihania soita pitkospuineen eikä ristin sielua. Vielä, mutta tuskin tuonne kannattaa jatkossa hirveästi mennä, eiköhän sinne tavallinen tallaaja ala kohta löytää tiensä ja suosio kasvaa. Matkalta tarttui mukaan litran verran vasta puhjenneita hienoja kanttarelleja. Ihana syksy!
Olen tehnyt nyt pelkästään lelulla. Aluksihan en pystynyt lelua juurikaan käyttämään, kun koira veti silmän päälle ja vaipui paimennusmoodiin. Mutta kun palkka harvenee, niin lelu toimii ikäänkuin loppupalkkana. Olen tehnyt tosi paljon nyt liikkeitä putkeen pelkällä iloisella välikehulla ilman nameja tai lelua ja jatkanut aina sinne liikkeestä seisomiseen asti, josta sitten tulee se lelu. Tai siis toki myös tehnyt muita sarjoja ja palkannut muistakin, mutta aina myös tuosta seisomisesta pidemmän palkattoman jakson jälkeen. Tämä on tuottanut tulosta, ainakin kotipihalla. Nyt pitäisi päästä treenimään häiriön alle ja mieluiten myös liikkurin kanssa.
Paikallaoloa ei olla tehty oikeastaan ollenkaan, mutta en usko, että siinä on mitään ongelmaa. Toki sitäkin pitäisi päästä treenaamaan. Myöskään avo-hyppyä ei olla tehty, mutta uskon että se on melkeen helpompi, kun alohyppy. Nouto tuottaa päänvaivaa sen osalta, että keepi ei luovu kapulasta vauhtinoudoissa. Miten siis palkkaan sen, kun se mielummin pitää kapulan, kun tarttuu leluun?? Ilman vauhditusta luovutus on sellainen semi-hidas, saattaa tulla laukalla, mutta hitaalla ja saattaa tiputtaa raville. Kaukoissa ensimmäistä nousua pitää vahvistaa, muuten se kyllä tekee ne hyvin. Ei siinä mitään, lisää reeniä vaan!
Torstaina käytiin korkkaamassa Veikkolaan väkerretty uusi luontopolku. Tai ei ollut tarkoitus, mutta metsässä kolutessa osuttiin sille. Ei siellä ole paikoin edes polkuja vielä, kun on vedetty puhtaaseen maastoon, mutta oli merkitty hyvin. Kiva reitti, vaihtelevaa maastoa, oli sammalkuusikkoa, synkkää aluskasvitonta ryteikköä, jäkäläkallioita, ihania soita pitkospuineen eikä ristin sielua. Vielä, mutta tuskin tuonne kannattaa jatkossa hirveästi mennä, eiköhän sinne tavallinen tallaaja ala kohta löytää tiensä ja suosio kasvaa. Matkalta tarttui mukaan litran verran vasta puhjenneita hienoja kanttarelleja. Ihana syksy!
maanantai 8. elokuuta 2011
Perfect timing
Lauantaina oli MH, sunnuntaina hakutreeneissä huomasin, että keepi oli aloittanut juoksun. Onneksi ei aloittanut sitä lauantaina. Ei tullut sillon mieleenkään ennen testiä katsoa, että onko juoksua, koska odottelin sitä vasta n. kuukauden päähän. Onneksi ei ollut.
Ensimmäinen juoksuväli oli (30.11.2009-5.6.2010) 6 kk 6 pv (186 pv)
toinen väli (5.6.2010-31.1.2011) 7 kk 26 pv (240 pv)
kolmas (31.1.2011-7.8.2011) jälleen 6 kk 7 pv (187 pv).
Olisin mielummin pitänyt tuon pidemmän välin.
Ohjatut agitreenit olisi alkanut tällä viikolla, nyt ei päästä. Eikä kisaamaan, olin suunnitellut elokuulle taas kisojakin, pöh. Onneksi sentään hakua ja raunioita pääsee treenaamaan juoksuisenakin. Saas nähdä sit mitä järjestelyjä keksitään ensi viikon loppupuolella, kun tärppipäivät lähestyy. Jasu on kyllä nyt jo vähän kieli pitkällään.
Mutta treenit. Lauantaina käytiin Ärräläisten kanssa vielä illalla testin jälkeen lenkillä Histassa ja tehtiin pientä kiintorullatreeniä, kun tajusin, että hitsi sitä tarttee treenata. Ensin kokeiltiin säätöjä, haettiin ylärajaa rullan korkeudelle mistä vielä sen saa. Aika ylhäältä itseasiassa, kunhan vaan itseluottamus ja tahto kaivaa se rulla kaulan alta löytyy. Sitten laskettiin rullaa vähän alemmas ja tehtiin pressutreeniä. Kiillä on taipumus etsiä kädet sieltä piilosta. Kas kummaa, kun rulla on ollut aina käsissä, vaikka sen paikkaa olisi pitänyt vaihdella. Tämä pitää muistaa, kun palataan taas irtiksiin. Kyllä se sitten alkoi pelata, kun tehtiin muutamia toistoja ja lopuksi vähän pidempikin pisto.
Kyllä Suomen luonto on kaunis
Sunnuntain hakutreeneissä (Siikis1, tien toinen puoli) sitten käytiin loppukauden tavoitteita läpi. Meillä on kaksi tavoitetta, jotka poikkeaa täysin toisistaan. Toisaalta jatkaa tyhjien treenaamista ja risteilyä, mutta toisaalta treenata koetta varten kiintorullaa, peitettyjä figuja sekä partiointia. Epäilin suostuuko kouluttaja (pelkää valeita niiiin paljon), mutta suostui sitten eilen pisto/tyhjä treeniin kiintorullalla. Eli saman tyyppinen treeni kun viime kerralla, mutta kiintorullalla ja figut ei peitettynä (sen verran helpotettiin). Vasen vastatuulen alue oli jotensakin tallattu, oikea myötätuulen ryteikköisempi ei juuri ollenkaan.
1. oikea, löytö myötätuuleen. Ekalla lähetyksellä oli käynyt figulla, mutta ei tuonut rullaa. Figu sanoi, että hänestä näytti, että jalka oli ollut rullassa, kun tuli, mutta näytti myös että oli ottanut sen. No miten tahansa, ilmaisu ei toiminut. Lähetin uudelleen, nyt toi.
2. vasen, tyhjä vastatuuleen. Tallattu alue, meni ja eteni tosi hienosti! Niin hienosti, etten ehtinyt tarpeeksi pitkälle yliheittoon seuraavalle, kun luulin, että on löytö.
3. oikea, löytö myötätuuleen. Myöhästyin tosiaan yliheitossa, meni sellaisen 20m, mutta sitten pysähtyi ja kääntyi katsomaan. Otettiin sitten perinteinen lähetys, ja ei tullut rullaa. Toinen ja ehkä kolmas, ja sitten vasta tuli tulosta. Ei ollut uponnut tarpeeksi pitkälle. Nyt ilmaisu toimi hyvin.
4. vasen, löytö vastatuuleen. Hyvä pisto, eteni ja meni hyvin, mutta ei löytänyt figua. Uusi lähetys, löytö ja ilmaisu hyvin.
5. oikea, tyhjä myötätuuleen, ei juuri enää tallattu. Meni ihan hyvin, toki ei uponnut kun ehkä 40m tms, mutta meni kuitenkin.
6. vasen, löytö vastatuuleen. No tämä sentään onnistui hyvin.
Ekan kämmin jälkeen kiintiksen otto toimi mallikkaasti. Se ei lauennut kertaakaan, eikä jalka mennyt väliin.
Kouluttajan kommentti: se juoksee nenä kiinni. Niin taisi juosta. Mietin, että olisiko se viimeaikainen tyhjillä "juoksuttaminen" saanut tämän aikaan. Se ei myöskään uppoa tarpeeksi pitkälle. Eli figujen etäisyyksiä pitää vaihdella. Ylipitkälle, että saa uppoamaan kunnolla ja toisaalta välillä myös lähelle, että pitää nenän auki. Jepjep.
Vasta treenin jälkeen muistin yhden kikan, minkä kuulin tuosta etenemisen opettamisesta, eli figulta näytön jälkeen poistuessa figu lähtee kulkemaan takarajaa eteenpäin ja katsotaan kun se menee > jää mielikuva etenevästä figusta. Ja toisella puolella sama juttu. Ja jos haluaa tyhjän, niin se tyyppihän sitten voi tulla pois sieltä sillä välin, kun ollaan toisella puolella.
Ens kerralla voisi yrittää ylipitkää haamuna, joka sitten löydön jälkeen lähtee etenemään linjaa eteenpäin, eli seuraavakin olisi ylipitkällä. Ja sitten väliin joku lähellä oleva. Erikseen pitää tehdä ilmaisutreeniä kiintiksellä erilaisilla maalimiehillä ja ehkä tehdään jatkossa nyt muutama treeni ihan partioimallakin.
Lammissa elää vesihiiwiöitä
Ensimmäinen juoksuväli oli (30.11.2009-5.6.2010) 6 kk 6 pv (186 pv)
toinen väli (5.6.2010-31.1.2011) 7 kk 26 pv (240 pv)
kolmas (31.1.2011-7.8.2011) jälleen 6 kk 7 pv (187 pv).
Olisin mielummin pitänyt tuon pidemmän välin.
Ohjatut agitreenit olisi alkanut tällä viikolla, nyt ei päästä. Eikä kisaamaan, olin suunnitellut elokuulle taas kisojakin, pöh. Onneksi sentään hakua ja raunioita pääsee treenaamaan juoksuisenakin. Saas nähdä sit mitä järjestelyjä keksitään ensi viikon loppupuolella, kun tärppipäivät lähestyy. Jasu on kyllä nyt jo vähän kieli pitkällään.
Mutta treenit. Lauantaina käytiin Ärräläisten kanssa vielä illalla testin jälkeen lenkillä Histassa ja tehtiin pientä kiintorullatreeniä, kun tajusin, että hitsi sitä tarttee treenata. Ensin kokeiltiin säätöjä, haettiin ylärajaa rullan korkeudelle mistä vielä sen saa. Aika ylhäältä itseasiassa, kunhan vaan itseluottamus ja tahto kaivaa se rulla kaulan alta löytyy. Sitten laskettiin rullaa vähän alemmas ja tehtiin pressutreeniä. Kiillä on taipumus etsiä kädet sieltä piilosta. Kas kummaa, kun rulla on ollut aina käsissä, vaikka sen paikkaa olisi pitänyt vaihdella. Tämä pitää muistaa, kun palataan taas irtiksiin. Kyllä se sitten alkoi pelata, kun tehtiin muutamia toistoja ja lopuksi vähän pidempikin pisto.
Kyllä Suomen luonto on kaunis
Sunnuntain hakutreeneissä (Siikis1, tien toinen puoli) sitten käytiin loppukauden tavoitteita läpi. Meillä on kaksi tavoitetta, jotka poikkeaa täysin toisistaan. Toisaalta jatkaa tyhjien treenaamista ja risteilyä, mutta toisaalta treenata koetta varten kiintorullaa, peitettyjä figuja sekä partiointia. Epäilin suostuuko kouluttaja (pelkää valeita niiiin paljon), mutta suostui sitten eilen pisto/tyhjä treeniin kiintorullalla. Eli saman tyyppinen treeni kun viime kerralla, mutta kiintorullalla ja figut ei peitettynä (sen verran helpotettiin). Vasen vastatuulen alue oli jotensakin tallattu, oikea myötätuulen ryteikköisempi ei juuri ollenkaan.
1. oikea, löytö myötätuuleen. Ekalla lähetyksellä oli käynyt figulla, mutta ei tuonut rullaa. Figu sanoi, että hänestä näytti, että jalka oli ollut rullassa, kun tuli, mutta näytti myös että oli ottanut sen. No miten tahansa, ilmaisu ei toiminut. Lähetin uudelleen, nyt toi.
2. vasen, tyhjä vastatuuleen. Tallattu alue, meni ja eteni tosi hienosti! Niin hienosti, etten ehtinyt tarpeeksi pitkälle yliheittoon seuraavalle, kun luulin, että on löytö.
3. oikea, löytö myötätuuleen. Myöhästyin tosiaan yliheitossa, meni sellaisen 20m, mutta sitten pysähtyi ja kääntyi katsomaan. Otettiin sitten perinteinen lähetys, ja ei tullut rullaa. Toinen ja ehkä kolmas, ja sitten vasta tuli tulosta. Ei ollut uponnut tarpeeksi pitkälle. Nyt ilmaisu toimi hyvin.
4. vasen, löytö vastatuuleen. Hyvä pisto, eteni ja meni hyvin, mutta ei löytänyt figua. Uusi lähetys, löytö ja ilmaisu hyvin.
5. oikea, tyhjä myötätuuleen, ei juuri enää tallattu. Meni ihan hyvin, toki ei uponnut kun ehkä 40m tms, mutta meni kuitenkin.
6. vasen, löytö vastatuuleen. No tämä sentään onnistui hyvin.
Ekan kämmin jälkeen kiintiksen otto toimi mallikkaasti. Se ei lauennut kertaakaan, eikä jalka mennyt väliin.
Kouluttajan kommentti: se juoksee nenä kiinni. Niin taisi juosta. Mietin, että olisiko se viimeaikainen tyhjillä "juoksuttaminen" saanut tämän aikaan. Se ei myöskään uppoa tarpeeksi pitkälle. Eli figujen etäisyyksiä pitää vaihdella. Ylipitkälle, että saa uppoamaan kunnolla ja toisaalta välillä myös lähelle, että pitää nenän auki. Jepjep.
Vasta treenin jälkeen muistin yhden kikan, minkä kuulin tuosta etenemisen opettamisesta, eli figulta näytön jälkeen poistuessa figu lähtee kulkemaan takarajaa eteenpäin ja katsotaan kun se menee > jää mielikuva etenevästä figusta. Ja toisella puolella sama juttu. Ja jos haluaa tyhjän, niin se tyyppihän sitten voi tulla pois sieltä sillä välin, kun ollaan toisella puolella.
Ens kerralla voisi yrittää ylipitkää haamuna, joka sitten löydön jälkeen lähtee etenemään linjaa eteenpäin, eli seuraavakin olisi ylipitkällä. Ja sitten väliin joku lähellä oleva. Erikseen pitää tehdä ilmaisutreeniä kiintiksellä erilaisilla maalimiehillä ja ehkä tehdään jatkossa nyt muutama treeni ihan partioimallakin.
Lammissa elää vesihiiwiöitä
sunnuntai 7. elokuuta 2011
MH testissä 6.8.2011
MH testi 6.8.2011 Oittaa, Espoo
Järjestäjä Helsingin Vetokoirakerho
Kuvaajat: Kai Tarkka, Riitta Liimatainen
1a KONTAKTI tervehtiminen
4. Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI Yhteistyö
3. Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c KONTAKTI Käsittely
3. Hyväksyy käsittelyn
Kit oli alueelle tulessa aivan outo, en tiedä jännitinkö minä tai jännittikö se, mutta ei ollenkaan oma itsensä. Sitä ahdisti myös se, kun kaulapantaa piti kiristää lisää ja TO sitä pari kertaa kokeili. Kyllä se tervehti pari kertaa TO:n mutta sen jälkeen sen huomio kiinnittyi jonnekin kaukaisuuteen selkäni taa, jonne se useamman kerran kuunteli ja haisteli. Oli vähän poissaoleva. Lähti siis mukaan, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut TO:sta, kun sen huomio oli kohdistunut sinne jonnekin ihan muualle. Käsittelyssä oli ihan ok.
2a LEIKKI Leikkihalu
4. Leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b LEIKKI Tarttuminen
3. Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c LEIKKI Puruote ja taisteluhalu
1. Ei tartu esineeseen
Oli kyllä kovasti messissä, kun lelua (joka oli kokoa tanskandoggi!) heiteltiin ja juoksi heti lelulle ja hetken ihmeteltyään että mistä siitä saisi kiinni, alkoi raahata sitä minulle. Sama molemmissa leikeissä. Mutta sitten lelun kanssa hilluva TO oli Kittyn mielestä lähinnä outo eikä sitä kiinnostanut leikkiä, seurasi kyllä vähän hämillään. Sehän on tommoisissa tilanteissa ylipäätään vähän huono leikkijä, ja etenkin vieraiden kanssa.
3a TAKAA-AJO 1. kerta
4. Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b TARTTUMINEN 1. kerta
2. Ei tartu, nuuskii saalista
3a TAKAA-AJO 2. kerta
4. Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b TARTTUMINEN 2. kerta
3. Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä
Lähti vieheen perään satalasissa, mutta ekalla kerralla pysähtyi vähän varovaisena ihmettelemään, kävi kyllä hyvin lähellä. Toisella kerralla vauhti oli yhtä kova, mutta nyt uskalsi tovin ihmeteltyään napata vieheen hetkeksi suuhunsa. Sitten palasi epäilevän näköisenä luokseni.
4 AKTIVITEETTITASO
4. Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
Alkupuoli meni yllättävän rauhallisesti. Kit jäi seisomaan selkäni taakse, joten näin vasta videolta että se kyllä käänteli päätään, kuunteli ja ihmetteli. Mutta seisoi paikoillaan. Sitten viimeisen minuutin se ajoittain liikkui ja haisteli. Mutta ei ollenkaan piipannut sun muuta malttamattomuutta, mitä hieman odotin. Eli oli yllättävän rauhallinen.
5a ETÄLEIKKI Kiinnostus
3. Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
2b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio
1. Ei osoita uhkauseleitä
2c ETÄLEIKKI Uteliaisuus
5. Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu
2. Ei leiki - osoittaa kiinnostusta
2e ETÄLEIKKI Yhteistyö
3. On kiinnostunut leikkivästä avustajasta
Kovin kiinnosti tämän "haamu" ja sinne painui piilolle tuhatta ja sataa. Ja hengasi kyllä tyypin mukana kiinnostuneena, mutta ei elettäkään että olisi yrittänytkään tarttua tanskandoggilelusta. Hakutreenikaveri sanoi, että Kit oli ajatellut "omg mun pahin painajainen toteutuu, nää rullat on niiiiin isoja ettei näitä voi kantaa!" Passiivisessa osioissa lähti haistelemaan omiaan, palaisi sitten taas kun avustaja aktivoitui. Toisen passiivisuuden jälkeen ei enää lähtenyt aktiiviselle avustajalle, vaan päätti että "tää on niin nähty" ja tuli luokseni.
6a YLLÄTYS Pelko
3. Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio
2. Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
6c YLLÄTYS Uteliaisuus
4. Menee haalarin luo kun ohjaaja on edennyt puoleen väliin
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko
1. Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus
1. Ei osoita kiinnostusta haalariin
Tämä oli pieni positiivinen yllätys. Tai reaktio aika odotettu, että väistää ja alkaa haukkua, mutta väistö oli odotettua pienempi. Ja oli hyvin lähellä ettei lähes samantien käynyt koskemassa haalariin. Ei sitten kuitenkaan mennyt vaan perääntyi puolen metrin päästä, meni vasta kun olin ottanut ne pari askelta etenepäin. Ja tosiaan myöhemmissä ohituksissa ei mitään reaktioita, ei jäänyt pelkoja eikä muistellut pahalla.
6a ÄÄNIHERKKYYS Pelko
3. Väistää kääntämättä pois katsettaan
6b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus
1. Ei mene katsomaan
6c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko
1. Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus
3. Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla
Reaktio räminälaitteella oli melko pieni, lähes tulkoon pelkkä pysähdys. Mutta ihmetys oli se, ettei halunnut tulla sitä katsomaan, keikkui selkäni takana pitkänä ja kiinnostuneena, mutta ei tullut ajoissa. Tuntui, että ei se aluksi sitä pelännyt, mutta kun itse käyttäydyin ihan omituisesti niin pakkohan siinä oli olla jotain hirveetä ja pelko kasvoi ajan myötä. Tuli sitten kyllä lopulta nuuskaisemaan sitä, mutta ei aikarajan sisällä. Mutta jäljejellejääviä pelkoja ei siitäkään jäänyt eli reippaasti kulki ohi, tosin vilkuili sitä kyllä joitain kertoja ja olisi ehkä halunnut mennä katsomaan uudestaan. Oli selvästi pelottavampi, kun haalari, mutta ei niin paljoa, että olisi jäänyt kaivelemaan tai ottanut siitä sitten sen enempiä paineita. Häntä pystyssä iloisesti tepsuteltiin aaveille.
6a AAVEET Puolustus/aggressio
3. Osoittaa useita uhkauseleitä
6b AAVEET Tarkkaavaisuus
4. Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
6c AAVEET Pelko
2. On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
6d AAVEET Uteliaisuus
3. Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä
6e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen
4. Ottaa itse kontaktin avustajaan
Sankarikoira Kitty haukkui ja puolusti omistajaa henkensä kaupalla. Oli se urhea. Haukkuapaukutti lähes koko ajan mun edessä, välillä kävi sivulla, kerran vissiin takana. Haukkui seisovillaan häntä vimmatusti heiluen, välillä istuvillaan häntä vähän heiluen, välillä maassa hännänpää pikkaisen liikahdellen. Välillä ääni nousi epätoivoisena korkealle. Muutaman kerran alussa kävi nuuskimassa maata. Kun aaveet kääntyivät, Kit lopetti ja alkoi nuuskia maata "tää oli tässä" ja syödä jäniksen papanoita. Haahuili, eikä aaveet sitten enää kiinnostaneet, kun uhka loppui. Kun olin edennyt ensimmäisen kerran aaveiden puoliväliin, Kit kävi hyvin lähellä toista aavetta, mutta jatkoi papanoiden kaivelua maasta. Tuli toki sitten reippaasti katsomaan mitä ne oikein olivat, kun olin päässyt aaveiden luo. Ja ilahtui kyllä valtavasti, kun ne olikin ihania ihmisiä.
Koko aaveosiota häiritsi megakutitus vasemmassa korvassa, mistä lie tullut, mutta hakkumisen lomassa piti vähän välilä ravistella päätä ja korva roikkui. Tutkin sitten korvan, mutta ei siellä ollut mitään, ja kun sitä vähän rapsutti sisäpuolelta, niin se oli taas jo unohdettu juttu. Aaveilta poistuessa Kit kävi pienessä ojassa puhaltelemassa kuplia, ja kun päästettiin yleisö ohi ja odotettiin niiden menoa, se sai jatkaa pulikoimistaan hetken.
9a LEIKKI 2 Leikkihalu
3. Leikkii- aktiivisuus lisääntyy vähitellen
9b LEIKKI 2 Tarttuminen
3. Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Hieman vähemmän innokkaasti oli mukana, mutta muuten aika samalla kaavalla, kun alun leikki.
10 AMPUMINEN
4. Keskeyttää leikin/passiiv., lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen.
Omalla lelulla sentään leikki, mutta ei se mitään innostunutta leikkiä ollut. Ja kun laukaukset tuli, niin odotetusti keskeytti leikin ja kääntyi katsomaan. Palasi sitten kyllä seuraamaan minua ja lelua, muttei tarttunut leluun ja vilkuili laukausten suuntaan. Ja toisella laukauksella sama reaktio. Passiivisessa se kyllä terästäytyi ja kuunteli, muttei reagoinut sen kummemmin. Loppuselostuksessa Tarkka mainitsi, että se kiinnostuu ja kuuntelee ne, mutta ei osoita mitään pelkoa. Tiedossa ollut juttu.
Tuomarin loppukommentit: "Osoittaa sosiaalisuutta, mutta ei ole aktiivisesti kiinnostunut ihmisistä (ihme juttu ettei se sitä testissä osoittanut, koska oikeasti on niin hirveän kiinnostunut. Joku siinä alussa oli mikä sitä häiritsi, en vaan tiedä mikä.) Leikeistä on kiinnostunut, leikkihalua löytyy ja on aktiivinen, muttei ala taistelemaan TO:n kanssa. Vieheen perään juoksi mahanalus jalkoja täynnä, mutta sitten iski pieni epäluulo ja vaan nuuski. Toisella kertaa lähtee yhtä lujaa, ja ottaa saaliin pienellä viiveellä. Passiivisuudessa suhteellisen rauhallinen, muutama pyörähdys ja vähän piippausta, mutta ei osoita hermostuneisuutta. Etäleikissä oli hyvin kiinnostunut ja seuraa, ei agressiivisia elkeitä, juoksee suoraan piilolle, mutta edelleenkään ei leiki, on kiinnostunut aktiivisesta leikkijästä, mutta kun tämä on passiivinen lähtee pois. Haalarilla pieni reaktio ja hieman uhkauselkeitä, pari haukkua, jotka vähän hälytyshaukun puolella, mutta nopeasti menee katsomaan, eikä siitä jäänyt pahoja muistikuvia (ei pehmeyttä), joita se olisi osoittanut ohituksissa. Räminälaite aiheutti voimakkaamman reaktion. Väistö oli samanlainen pieni kun haalarilla, mutta se ei uskalla tulla sitä katsomaan. Koira liikkuu pitkänä ohjaajan takana ja hakee paikkaa, muttei uskalla. Saadaan lopulta tulemaan, koira venyttää itsensä tuplapitkäksi kohti laitetta ja haistaa sitä, ja päästään siitä eroon. Ohituksissa ei ole pelkoa, mutta kiinnostusta, se katselee laitetta. Aaveilla puolustusagressiota tulee, haukkuu, koira yrittää lyhyen ajan sisällä kaikki mahdolliset toimintatavat, istuu, seisoo, maassa, häntä heiluu, haukkuu, murisee, on agressiivinen, huutaa apua, kokeilee mikä niistä tehoaisi. Tarkkailee kumpaakin aavetta, pieniä taukoja, vähän haistelee ja menee sijaistoiminnolle jossain välissä. Pelko: aika hyvin on edessä, pientä välimatkan hakua taakse lopussa, mutta tulee sitten taas eteen. Kun ohjaaja on edennyt aaveen eteen, tulee ja ottaa itse kontaktia ja häntä heiluu, kerran jopa hyppää, kun on niin innoissaan, kun huomaa että siellä onkin ihminen. Loppuleikissä pikkuisen pienemmällä innolla juoksee välissä, mutta ottaa esineen samalla tavalla. Aktiivisessa ampumisessa keskeyttää leikin ja jää katselemaan paukun suuntaan eikä palaa leikkiin, mutta ei osoita mitään pelkoa, sitä vaan kiinnostaa se laukaus."
Keli oli aika sopiva, kohtalaisen lämmin kyllä, koira läähätti melkoisesti, toki osittain jännityksestäkin varmaan. Ja loppukommenttien aikana alkoikin sitten sade. Katselin ennen testiä pari tuttua koiraa (lapinkoira ja porokoira), ja oman testin jälkeen kolme muuta (valkoinen paimenkoira, lapukka ja tanskandoggi). Mielenkiintoista, ja miten erilaisia reaktioita eri koirilla. Näki kyllä hyvin kellä oli hermot kohdillaan (lapukka ja tanskandoggi) ja ketkä otti vähän enemmän painetta. Kit oli sieltä keskeltä.
Järjestäjä Helsingin Vetokoirakerho
Kuvaajat: Kai Tarkka, Riitta Liimatainen
1a KONTAKTI tervehtiminen
4. Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI Yhteistyö
3. Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c KONTAKTI Käsittely
3. Hyväksyy käsittelyn
Kit oli alueelle tulessa aivan outo, en tiedä jännitinkö minä tai jännittikö se, mutta ei ollenkaan oma itsensä. Sitä ahdisti myös se, kun kaulapantaa piti kiristää lisää ja TO sitä pari kertaa kokeili. Kyllä se tervehti pari kertaa TO:n mutta sen jälkeen sen huomio kiinnittyi jonnekin kaukaisuuteen selkäni taa, jonne se useamman kerran kuunteli ja haisteli. Oli vähän poissaoleva. Lähti siis mukaan, mutta ei ollut yhtään kiinnostunut TO:sta, kun sen huomio oli kohdistunut sinne jonnekin ihan muualle. Käsittelyssä oli ihan ok.
2a LEIKKI Leikkihalu
4. Leikkii- aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b LEIKKI Tarttuminen
3. Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c LEIKKI Puruote ja taisteluhalu
1. Ei tartu esineeseen
Oli kyllä kovasti messissä, kun lelua (joka oli kokoa tanskandoggi!) heiteltiin ja juoksi heti lelulle ja hetken ihmeteltyään että mistä siitä saisi kiinni, alkoi raahata sitä minulle. Sama molemmissa leikeissä. Mutta sitten lelun kanssa hilluva TO oli Kittyn mielestä lähinnä outo eikä sitä kiinnostanut leikkiä, seurasi kyllä vähän hämillään. Sehän on tommoisissa tilanteissa ylipäätään vähän huono leikkijä, ja etenkin vieraiden kanssa.
3a TAKAA-AJO 1. kerta
4. Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b TARTTUMINEN 1. kerta
2. Ei tartu, nuuskii saalista
3a TAKAA-AJO 2. kerta
4. Aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b TARTTUMINEN 2. kerta
3. Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä
Lähti vieheen perään satalasissa, mutta ekalla kerralla pysähtyi vähän varovaisena ihmettelemään, kävi kyllä hyvin lähellä. Toisella kerralla vauhti oli yhtä kova, mutta nyt uskalsi tovin ihmeteltyään napata vieheen hetkeksi suuhunsa. Sitten palasi epäilevän näköisenä luokseni.
4 AKTIVITEETTITASO
4. Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
Alkupuoli meni yllättävän rauhallisesti. Kit jäi seisomaan selkäni taakse, joten näin vasta videolta että se kyllä käänteli päätään, kuunteli ja ihmetteli. Mutta seisoi paikoillaan. Sitten viimeisen minuutin se ajoittain liikkui ja haisteli. Mutta ei ollenkaan piipannut sun muuta malttamattomuutta, mitä hieman odotin. Eli oli yllättävän rauhallinen.
5a ETÄLEIKKI Kiinnostus
3. Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
2b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio
1. Ei osoita uhkauseleitä
2c ETÄLEIKKI Uteliaisuus
5. Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu
2. Ei leiki - osoittaa kiinnostusta
2e ETÄLEIKKI Yhteistyö
3. On kiinnostunut leikkivästä avustajasta
Kovin kiinnosti tämän "haamu" ja sinne painui piilolle tuhatta ja sataa. Ja hengasi kyllä tyypin mukana kiinnostuneena, mutta ei elettäkään että olisi yrittänytkään tarttua tanskandoggilelusta. Hakutreenikaveri sanoi, että Kit oli ajatellut "omg mun pahin painajainen toteutuu, nää rullat on niiiiin isoja ettei näitä voi kantaa!" Passiivisessa osioissa lähti haistelemaan omiaan, palaisi sitten taas kun avustaja aktivoitui. Toisen passiivisuuden jälkeen ei enää lähtenyt aktiiviselle avustajalle, vaan päätti että "tää on niin nähty" ja tuli luokseni.
6a YLLÄTYS Pelko
3. Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio
2. Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä
6c YLLÄTYS Uteliaisuus
4. Menee haalarin luo kun ohjaaja on edennyt puoleen väliin
6d YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko
1. Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus
1. Ei osoita kiinnostusta haalariin
Tämä oli pieni positiivinen yllätys. Tai reaktio aika odotettu, että väistää ja alkaa haukkua, mutta väistö oli odotettua pienempi. Ja oli hyvin lähellä ettei lähes samantien käynyt koskemassa haalariin. Ei sitten kuitenkaan mennyt vaan perääntyi puolen metrin päästä, meni vasta kun olin ottanut ne pari askelta etenepäin. Ja tosiaan myöhemmissä ohituksissa ei mitään reaktioita, ei jäänyt pelkoja eikä muistellut pahalla.
6a ÄÄNIHERKKYYS Pelko
3. Väistää kääntämättä pois katsettaan
6b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus
1. Ei mene katsomaan
6c ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko
1. Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6d ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus
3. Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla
Reaktio räminälaitteella oli melko pieni, lähes tulkoon pelkkä pysähdys. Mutta ihmetys oli se, ettei halunnut tulla sitä katsomaan, keikkui selkäni takana pitkänä ja kiinnostuneena, mutta ei tullut ajoissa. Tuntui, että ei se aluksi sitä pelännyt, mutta kun itse käyttäydyin ihan omituisesti niin pakkohan siinä oli olla jotain hirveetä ja pelko kasvoi ajan myötä. Tuli sitten kyllä lopulta nuuskaisemaan sitä, mutta ei aikarajan sisällä. Mutta jäljejellejääviä pelkoja ei siitäkään jäänyt eli reippaasti kulki ohi, tosin vilkuili sitä kyllä joitain kertoja ja olisi ehkä halunnut mennä katsomaan uudestaan. Oli selvästi pelottavampi, kun haalari, mutta ei niin paljoa, että olisi jäänyt kaivelemaan tai ottanut siitä sitten sen enempiä paineita. Häntä pystyssä iloisesti tepsuteltiin aaveille.
6a AAVEET Puolustus/aggressio
3. Osoittaa useita uhkauseleitä
6b AAVEET Tarkkaavaisuus
4. Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
6c AAVEET Pelko
2. On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa
6d AAVEET Uteliaisuus
3. Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä
6e AAVEET Kontaktinotto aaveeseen
4. Ottaa itse kontaktin avustajaan
Sankarikoira Kitty haukkui ja puolusti omistajaa henkensä kaupalla. Oli se urhea. Haukkuapaukutti lähes koko ajan mun edessä, välillä kävi sivulla, kerran vissiin takana. Haukkui seisovillaan häntä vimmatusti heiluen, välillä istuvillaan häntä vähän heiluen, välillä maassa hännänpää pikkaisen liikahdellen. Välillä ääni nousi epätoivoisena korkealle. Muutaman kerran alussa kävi nuuskimassa maata. Kun aaveet kääntyivät, Kit lopetti ja alkoi nuuskia maata "tää oli tässä" ja syödä jäniksen papanoita. Haahuili, eikä aaveet sitten enää kiinnostaneet, kun uhka loppui. Kun olin edennyt ensimmäisen kerran aaveiden puoliväliin, Kit kävi hyvin lähellä toista aavetta, mutta jatkoi papanoiden kaivelua maasta. Tuli toki sitten reippaasti katsomaan mitä ne oikein olivat, kun olin päässyt aaveiden luo. Ja ilahtui kyllä valtavasti, kun ne olikin ihania ihmisiä.
Koko aaveosiota häiritsi megakutitus vasemmassa korvassa, mistä lie tullut, mutta hakkumisen lomassa piti vähän välilä ravistella päätä ja korva roikkui. Tutkin sitten korvan, mutta ei siellä ollut mitään, ja kun sitä vähän rapsutti sisäpuolelta, niin se oli taas jo unohdettu juttu. Aaveilta poistuessa Kit kävi pienessä ojassa puhaltelemassa kuplia, ja kun päästettiin yleisö ohi ja odotettiin niiden menoa, se sai jatkaa pulikoimistaan hetken.
9a LEIKKI 2 Leikkihalu
3. Leikkii- aktiivisuus lisääntyy vähitellen
9b LEIKKI 2 Tarttuminen
3. Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
Hieman vähemmän innokkaasti oli mukana, mutta muuten aika samalla kaavalla, kun alun leikki.
10 AMPUMINEN
4. Keskeyttää leikin/passiiv., lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen.
Omalla lelulla sentään leikki, mutta ei se mitään innostunutta leikkiä ollut. Ja kun laukaukset tuli, niin odotetusti keskeytti leikin ja kääntyi katsomaan. Palasi sitten kyllä seuraamaan minua ja lelua, muttei tarttunut leluun ja vilkuili laukausten suuntaan. Ja toisella laukauksella sama reaktio. Passiivisessa se kyllä terästäytyi ja kuunteli, muttei reagoinut sen kummemmin. Loppuselostuksessa Tarkka mainitsi, että se kiinnostuu ja kuuntelee ne, mutta ei osoita mitään pelkoa. Tiedossa ollut juttu.
Tuomarin loppukommentit: "Osoittaa sosiaalisuutta, mutta ei ole aktiivisesti kiinnostunut ihmisistä (ihme juttu ettei se sitä testissä osoittanut, koska oikeasti on niin hirveän kiinnostunut. Joku siinä alussa oli mikä sitä häiritsi, en vaan tiedä mikä.) Leikeistä on kiinnostunut, leikkihalua löytyy ja on aktiivinen, muttei ala taistelemaan TO:n kanssa. Vieheen perään juoksi mahanalus jalkoja täynnä, mutta sitten iski pieni epäluulo ja vaan nuuski. Toisella kertaa lähtee yhtä lujaa, ja ottaa saaliin pienellä viiveellä. Passiivisuudessa suhteellisen rauhallinen, muutama pyörähdys ja vähän piippausta, mutta ei osoita hermostuneisuutta. Etäleikissä oli hyvin kiinnostunut ja seuraa, ei agressiivisia elkeitä, juoksee suoraan piilolle, mutta edelleenkään ei leiki, on kiinnostunut aktiivisesta leikkijästä, mutta kun tämä on passiivinen lähtee pois. Haalarilla pieni reaktio ja hieman uhkauselkeitä, pari haukkua, jotka vähän hälytyshaukun puolella, mutta nopeasti menee katsomaan, eikä siitä jäänyt pahoja muistikuvia (ei pehmeyttä), joita se olisi osoittanut ohituksissa. Räminälaite aiheutti voimakkaamman reaktion. Väistö oli samanlainen pieni kun haalarilla, mutta se ei uskalla tulla sitä katsomaan. Koira liikkuu pitkänä ohjaajan takana ja hakee paikkaa, muttei uskalla. Saadaan lopulta tulemaan, koira venyttää itsensä tuplapitkäksi kohti laitetta ja haistaa sitä, ja päästään siitä eroon. Ohituksissa ei ole pelkoa, mutta kiinnostusta, se katselee laitetta. Aaveilla puolustusagressiota tulee, haukkuu, koira yrittää lyhyen ajan sisällä kaikki mahdolliset toimintatavat, istuu, seisoo, maassa, häntä heiluu, haukkuu, murisee, on agressiivinen, huutaa apua, kokeilee mikä niistä tehoaisi. Tarkkailee kumpaakin aavetta, pieniä taukoja, vähän haistelee ja menee sijaistoiminnolle jossain välissä. Pelko: aika hyvin on edessä, pientä välimatkan hakua taakse lopussa, mutta tulee sitten taas eteen. Kun ohjaaja on edennyt aaveen eteen, tulee ja ottaa itse kontaktia ja häntä heiluu, kerran jopa hyppää, kun on niin innoissaan, kun huomaa että siellä onkin ihminen. Loppuleikissä pikkuisen pienemmällä innolla juoksee välissä, mutta ottaa esineen samalla tavalla. Aktiivisessa ampumisessa keskeyttää leikin ja jää katselemaan paukun suuntaan eikä palaa leikkiin, mutta ei osoita mitään pelkoa, sitä vaan kiinnostaa se laukaus."
Keli oli aika sopiva, kohtalaisen lämmin kyllä, koira läähätti melkoisesti, toki osittain jännityksestäkin varmaan. Ja loppukommenttien aikana alkoikin sitten sade. Katselin ennen testiä pari tuttua koiraa (lapinkoira ja porokoira), ja oman testin jälkeen kolme muuta (valkoinen paimenkoira, lapukka ja tanskandoggi). Mielenkiintoista, ja miten erilaisia reaktioita eri koirilla. Näki kyllä hyvin kellä oli hermot kohdillaan (lapukka ja tanskandoggi) ja ketkä otti vähän enemmän painetta. Kit oli sieltä keskeltä.
perjantai 5. elokuuta 2011
Esineruutu ja pihatreeniä
Maanantaina tehtiin ennen lenkkiä pieni esineruudunpoikanen. Tallasin ja merkkasin n. 5x40m kaistaleen, johon ripottelin kolme esinettä (sukka, hanska ja lippis (luin säännöt vasta myöhemmin, että esineet on oikeesti vähän pienempiä)). Ekaa kertaa tuommoinen isompi alue ja että Kit ei nähnyt mitä tein. Hain sen autosta, ja eikun hommiin. Esineet nousi yksi kerrallaan hyvällä temmolla ja innolla. On se vaan niin taitava. Aloitti lähemmistä ja eteni syvemmälle sitä mukaa kun läheltä ei löytynyt. Vasta tän jälkeen kyselin asiaa paremmin tuntevilta että miten kannattais treenata. :) Joten nyt pitäs sitten alkaa treenailla sitä suoraan takalinjalle menoa. Kun sais aikaiseksi, joka ilta on pitänyt mutta...
Treenin jälkeen käytiin parin tunnin reipas metsälenkki hyvässä seurassa. Ihanaa kun ilmat vähän viileni ja minäkin kykenen taas ulos!
Muina päivinä ollaan sitten työstetty tokoa ja pikkaisen puomin alasmenoakin lankun kanssa. Tokot on menneet hyvin. Toisaalta naksuttelen kontaktia, asentoa ja virettä sekä takapään käyttöä ja tiiviyttä käännöksissä, toisaalta olen treenannut palkattomuutta ja vireen säilymistä sen aikana sekä palkattomuuden jälkeen tulevaa liikkeestä seisomista, josta sitten tulee riemupalkka. Hyvin on mennyt. Vauhtinoutoon erilaisilla kapuloilla ollaan nyt myös panostettu, että tulisi se oikea fiilis siihen hommaan. Paremmalta näyttää sekin.
Illalla saatiin Ärräläiset lenkkiseuraksi ihan metsään, joten sitä ennen tein kaksi esineennoutoa takalinjalta. Näki kun tallasin ja vein. Ekan oikeen esittelin, että tänne pistän. Keepi meinas katkasta kaulansa kun kiskas hinasta, jolla oli puussa kiinni. Tokaa en sit näyttänyt varsinaisesti. Tosi kapean mutta pitäkän kaistaleen tein (oli vähän kiirus, että ehti), hienosti meni.
Treenin jälkeen käytiin parin tunnin reipas metsälenkki hyvässä seurassa. Ihanaa kun ilmat vähän viileni ja minäkin kykenen taas ulos!
Muina päivinä ollaan sitten työstetty tokoa ja pikkaisen puomin alasmenoakin lankun kanssa. Tokot on menneet hyvin. Toisaalta naksuttelen kontaktia, asentoa ja virettä sekä takapään käyttöä ja tiiviyttä käännöksissä, toisaalta olen treenannut palkattomuutta ja vireen säilymistä sen aikana sekä palkattomuuden jälkeen tulevaa liikkeestä seisomista, josta sitten tulee riemupalkka. Hyvin on mennyt. Vauhtinoutoon erilaisilla kapuloilla ollaan nyt myös panostettu, että tulisi se oikea fiilis siihen hommaan. Paremmalta näyttää sekin.
Illalla saatiin Ärräläiset lenkkiseuraksi ihan metsään, joten sitä ennen tein kaksi esineennoutoa takalinjalta. Näki kun tallasin ja vein. Ekan oikeen esittelin, että tänne pistän. Keepi meinas katkasta kaulansa kun kiskas hinasta, jolla oli puussa kiinni. Tokaa en sit näyttänyt varsinaisesti. Tosi kapean mutta pitäkän kaistaleen tein (oli vähän kiirus, että ehti), hienosti meni.
maanantai 1. elokuuta 2011
Viikon treenit
Parina arki-iltana ollaan tehty tokoja. Olen naksutellut sivulle siirtymisiä/paikan pitämistä, ja toisaalta myös pidempää seuruupätkää. Perjantaina Tätikoira Puma kävi taas meillä tokoilemassa, vettä tuli välillä ihan reippaastikin. Tein vähän ruutua, merkkiä ja vauhtinoutoja, myös metallilla. Sitten vedin avoluokan liikkeitä putkeen, niin että palkka tuli vastaa seisomisesta. Johan se oli taas lähdössä painumaan alas. Näitä täytyy nyt ihan tosissaan alkaa treenata, eli rutiinia siihen palkattomuuten. Luoksetulon pysäytys on vielä hakusessa, mutta eipä me sitä juuri olla edes treenattu, en edes tiedä ottaisinko siihen suullisen käskyn vai käsimerkin, pari kertaa olen kokeillut molempia. Ja kaukot pitää saada varmemmiksi, tekniikka on hyvä, mutta pidemmällä matkalla voi eka nousu vaatia useamman käskyn. Mut aika kivasti on avoimen liikkeet tavallaan kasassa, rutiinia vaan lisää. Ja joo, kokonaisessa noudossa tulee edelleen palautuksessa ravilla. Pitäs reenata jotain pientä joka päivä.
Siskonlikka Kitty-mutruhuuli ja Tätikoira Puma 16vk
Murressa käydessä nappasin vihdoin isomman noutokapulan mukaan. En vaan tullut yhtään ajatelleeksi minkä otin, tarkoitus oli ostaa 650g:nen, mutta vasta kotona aloin pohtia, että on se kyllä hitsin iso, että otinkohan sittenkin 1kg kapulan. Pitäisi ehkä kiikuttaa se johonkin ruokakaupan hedelmävaakalle, että tietää kumpi se on... Kittystä se oli ihan törkeen makee uusi lelu. Ollaan tehty sillä vauhtinoutoja hyppysiivekettä kiertämällä, ja aluksi meni tosi hienosti. Mutta nyt sen arvo on noussut ja Kit juoksee kyllä lelulle sen kanssa, mutta mielummin alkais leikkiä kapulalla kun pallolla... Hyvin se jaksaa sen kantaa, mutta en tiedä pitäskö otetta harjoitella paremmaksi/syvemmäksi, kantaa nyt samalla tavalla aika edessä sitä kun kevyempiä. Hyvin se kuitenkin jaksaa sen siitäkin asennosta luovutukseen nostaa. Mutta kakskiloinen ei kyllä nousis tolla tekniikalla.
Pk-esteen rakentamista olen miettinyt, mutta lauantaina tajusin että raunioiden telinealueellahan on sellainen! Joten eikun treenaamaan. Lauantaina aloitin treenien jälkeen. Aluksi se oli n. 50cm. Ekalla kerralla Kit ponkaisi laudoista vauhtia, en palkannut vaan lähetin uudelleen jollon menikin hyvin. Mutta kun itse palkkasin, se teki sellaisen kääntyvän hypyn, mikä ei toki toimi, kun korkeus nousee. Joten aloin heittää namipurkkia esteen yli (lelua ei sattunut oleen taskussa, joten purkki sai luvan kelvata). Pidin rinnasta kiinni ja hetsasin, ja päästin, meni hyvin. Nostelin toistojen välissä korkeutta, niin että se lopulta oli jossain 80cm. Hyvin meni. Mut hitsi, jos sen pitäisi sen ostamani kapulan kanssa mennä metrisen yli, niin huh huh! Mut toivotaan, että se on sen 1kg, eikä 650g, niin ainakin nyt uskoisin.
Lauantaina raunioilla meille oli koko alue taloja lukuunottamatta ja 2 tyyppiä. Aloitin yläkasalta, Kit porhalsi kasan takana tien puolella, ja jossain vihreän kopin takana sai hajun ja painasi sinne kulmakaivoin tuntumaan (laatikko piilo palkin alla) ja tulikin pian rullan kanssa takas. Hyvä irtoaminen. Totesin, että palataanpa hieman kasaa takaisin, kun tuntui että se tuli vähän hutiloiden käytyä läpi. Joku matka mentiin, mutta kun koira alkoi kysellä, en alkanut enempää painostaa, että ei kai siellä sitten ole ja käännyttiin vihreältä kopilta kohti keskikasan takareunaa ja kuljettiin keskikasaa takaisinpäin kohti alkua. Sitten Kit hieman pyöri siinä vihreän kopin kohdilla keskikasalla missä tiesin ruokahäiriön olevan. Kunnes se sitten ponkaisi yläkäytävällä olevalle uudelle vesitankista tehdyn piilon taakse selvälle hajulle ja aikansa sitä työsti. Toisella puolella tankkia oli narulla avattava "giljotiiniluukku", joka sille sitten hetken perästä avattiin, kun oli nokkaa siitä välistä työntämässä. Olin itse kulkenut heti alussa aivan tankin vierestä, mutta Kit meni siinä kohtaan yläkasan takana tien puolella. Ihmettelen kyllä miksei se saanut hajua tankista sillon, kun palattiin kasaa takaisin, mutta ei voi tietää miten tuuli hajuja kuljettaa. Hyvin olisi saattanut jäädä tuo meiltä kokeessa nostamatta, jos keskikasaa mennessä koira olisi valinnut alareunan yläreunan sijaan. Täytyy siis olla aika tarkka näissä, etenkin jos tuuli pyörii kuten se lauantaina pyöri.
Sunnuntaina hakutreeneissä Siikis 2:lla otettiin taas tyhjiä. Nyt vähän maltillisemmin. Oltiin taas viimeisenä, joten aluetta oli jonkun verran tallattu, etenkin oikealta myötätuulen puolelta.
1. oikea, myötätuuleen tyhjä. Ekalla ei irronnut tarpeeksi, tokalla upposi hyvin.
2. vasen, löytö, tosi hienosti ja eteni niin hyvin rullan kanssa että olin jäädä itse ihan jälkeen.
3. oikea, tyhjä, hyvä!
4. vasen, tyhjä ok, en muista pitikö lähettää uudelleen vai menikö ekalla.
5. oikea, tyhjä. Yritin yliheittoa, mutta ei onnistut, jouduin lähettämään uudelleen. Sitten upposi ihan jees.
6. vasen, löytö. Yritin yliheittoa, mutta teki vaan voltin (jo tallaamatonta aluetta). Toisella upposi, muttei löytänyt, oltiin liian pitkällä edessä. Palasin vähän takaisin, sai siitä jäljen ja löysi.
7. oikea löytö, ok.
Hyvä treeni, hyvä Killi! Nyt upposi paremmin ja pidemmälle tyhjille kun viimeksi, tallatulle puolelle meni vissiin metsän laitaan asti (n. 50m). Yliheitot vaan harvoin tuppaa onnistumaan kunnon pistoiksi asti, monesti joutuu ottamaan perus sivulta lähetykseen. Mutta eiköhän nekin ajanmyötä onnistu. Ja vaikka oli aika lämmin ja sai juosta kuitenkin jonkun verrankin, niin rullat tuli hyvällä vahvalla otteella.
Siskonlikka Kitty-mutruhuuli ja Tätikoira Puma 16vkMurressa käydessä nappasin vihdoin isomman noutokapulan mukaan. En vaan tullut yhtään ajatelleeksi minkä otin, tarkoitus oli ostaa 650g:nen, mutta vasta kotona aloin pohtia, että on se kyllä hitsin iso, että otinkohan sittenkin 1kg kapulan. Pitäisi ehkä kiikuttaa se johonkin ruokakaupan hedelmävaakalle, että tietää kumpi se on... Kittystä se oli ihan törkeen makee uusi lelu. Ollaan tehty sillä vauhtinoutoja hyppysiivekettä kiertämällä, ja aluksi meni tosi hienosti. Mutta nyt sen arvo on noussut ja Kit juoksee kyllä lelulle sen kanssa, mutta mielummin alkais leikkiä kapulalla kun pallolla... Hyvin se jaksaa sen kantaa, mutta en tiedä pitäskö otetta harjoitella paremmaksi/syvemmäksi, kantaa nyt samalla tavalla aika edessä sitä kun kevyempiä. Hyvin se kuitenkin jaksaa sen siitäkin asennosta luovutukseen nostaa. Mutta kakskiloinen ei kyllä nousis tolla tekniikalla.
Pk-esteen rakentamista olen miettinyt, mutta lauantaina tajusin että raunioiden telinealueellahan on sellainen! Joten eikun treenaamaan. Lauantaina aloitin treenien jälkeen. Aluksi se oli n. 50cm. Ekalla kerralla Kit ponkaisi laudoista vauhtia, en palkannut vaan lähetin uudelleen jollon menikin hyvin. Mutta kun itse palkkasin, se teki sellaisen kääntyvän hypyn, mikä ei toki toimi, kun korkeus nousee. Joten aloin heittää namipurkkia esteen yli (lelua ei sattunut oleen taskussa, joten purkki sai luvan kelvata). Pidin rinnasta kiinni ja hetsasin, ja päästin, meni hyvin. Nostelin toistojen välissä korkeutta, niin että se lopulta oli jossain 80cm. Hyvin meni. Mut hitsi, jos sen pitäisi sen ostamani kapulan kanssa mennä metrisen yli, niin huh huh! Mut toivotaan, että se on sen 1kg, eikä 650g, niin ainakin nyt uskoisin.
Lauantaina raunioilla meille oli koko alue taloja lukuunottamatta ja 2 tyyppiä. Aloitin yläkasalta, Kit porhalsi kasan takana tien puolella, ja jossain vihreän kopin takana sai hajun ja painasi sinne kulmakaivoin tuntumaan (laatikko piilo palkin alla) ja tulikin pian rullan kanssa takas. Hyvä irtoaminen. Totesin, että palataanpa hieman kasaa takaisin, kun tuntui että se tuli vähän hutiloiden käytyä läpi. Joku matka mentiin, mutta kun koira alkoi kysellä, en alkanut enempää painostaa, että ei kai siellä sitten ole ja käännyttiin vihreältä kopilta kohti keskikasan takareunaa ja kuljettiin keskikasaa takaisinpäin kohti alkua. Sitten Kit hieman pyöri siinä vihreän kopin kohdilla keskikasalla missä tiesin ruokahäiriön olevan. Kunnes se sitten ponkaisi yläkäytävällä olevalle uudelle vesitankista tehdyn piilon taakse selvälle hajulle ja aikansa sitä työsti. Toisella puolella tankkia oli narulla avattava "giljotiiniluukku", joka sille sitten hetken perästä avattiin, kun oli nokkaa siitä välistä työntämässä. Olin itse kulkenut heti alussa aivan tankin vierestä, mutta Kit meni siinä kohtaan yläkasan takana tien puolella. Ihmettelen kyllä miksei se saanut hajua tankista sillon, kun palattiin kasaa takaisin, mutta ei voi tietää miten tuuli hajuja kuljettaa. Hyvin olisi saattanut jäädä tuo meiltä kokeessa nostamatta, jos keskikasaa mennessä koira olisi valinnut alareunan yläreunan sijaan. Täytyy siis olla aika tarkka näissä, etenkin jos tuuli pyörii kuten se lauantaina pyöri.
Sunnuntaina hakutreeneissä Siikis 2:lla otettiin taas tyhjiä. Nyt vähän maltillisemmin. Oltiin taas viimeisenä, joten aluetta oli jonkun verran tallattu, etenkin oikealta myötätuulen puolelta.
1. oikea, myötätuuleen tyhjä. Ekalla ei irronnut tarpeeksi, tokalla upposi hyvin.
2. vasen, löytö, tosi hienosti ja eteni niin hyvin rullan kanssa että olin jäädä itse ihan jälkeen.
3. oikea, tyhjä, hyvä!
4. vasen, tyhjä ok, en muista pitikö lähettää uudelleen vai menikö ekalla.
5. oikea, tyhjä. Yritin yliheittoa, mutta ei onnistut, jouduin lähettämään uudelleen. Sitten upposi ihan jees.
6. vasen, löytö. Yritin yliheittoa, mutta teki vaan voltin (jo tallaamatonta aluetta). Toisella upposi, muttei löytänyt, oltiin liian pitkällä edessä. Palasin vähän takaisin, sai siitä jäljen ja löysi.
7. oikea löytö, ok.
Hyvä treeni, hyvä Killi! Nyt upposi paremmin ja pidemmälle tyhjille kun viimeksi, tallatulle puolelle meni vissiin metsän laitaan asti (n. 50m). Yliheitot vaan harvoin tuppaa onnistumaan kunnon pistoiksi asti, monesti joutuu ottamaan perus sivulta lähetykseen. Mutta eiköhän nekin ajanmyötä onnistu. Ja vaikka oli aika lämmin ja sai juosta kuitenkin jonkun verrankin, niin rullat tuli hyvällä vahvalla otteella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)