Meille oli 4 figua. Ensimmäinen ilman pressua ihan lähellä muistutukseksi ja herätykseksi mitä ollaan tekemässä. Se meni hienosti. Sitten lähdettiin alueelle, lähetin koiran "etsi" ja sinnehän se säntäsi ja varmaan 5 minuuttia juoksi alueen "laakso-osaa" kaahaten. Pakko oli lähteä perään. Ja pitkään kaahattiin ees taas, kerran näytti että joo, nyt on haju, mutta ei. Lopulta se irtosi melko kauas kohti alueen takanurkkaa. Tuli sitten kohta takaisin vähän katsomaan missä olen, ja meni takaisin. Sitten tuli rullan kanssa. Ei siis kantti riittänyt ilmaista niin pitkältä, voi hitsi. Jatkettiin. Keskimmäisestä kaahattiin yli, nostettiin seuraava, ja sitten lopulta se josta oltiin pari kertaa juostu melkin yli. Otti pattiin. Mutta jälestäpäin miettien, ei ne kokeneetkaan koirat saaneet aina kunnolla niitä hajuja märästä notkelmasta lähes tyynessä kelissä. Oma liikkuminen oli ihan tyhmää ja olisi enemmän pitänyt lähteä mukaan tukemaan koiraa. Mutta toisaalta pitäisi sen oppia (ja toisaalta pistotuksen myötä osata) se itsenäinen toimiminen siellä kaukanakin. Mutta tämä oli eka treeni, tästä jatketaan! Ilmaisut kuitenkin toimi.
Lauantaina raunioilla jatkui sama. Nyt meillä on loppukaudeksi kaksi teema: kiintorulla ja itsenäisyyttä. Tehdään nyt alkuun treenit "rajamiesten" tapaan, eli koira näkee kun tyypit lähtee raunioille, viedään se hetkeksi pois, lähetetään ja annetaan itsenäisesti tehdä työ loppuun asti. Nyt ekalla kerralla jokaisella näkölähtö.
1. figu oli ihan vaan yhden tötsän takana, 1- ja 2-talojen välissä, eipä onnistunut. Kit ei yhtään tajunnut, että sillä on kiintorulla kaulassa (eka kerta raunioilla). Kolmannella kerralla figu avusti, ja siitä se sitten lähti.
2. figu (sama figu) putkessa, tämä ok, nyt hetken pussailujen jälkeen otti rullan.
3. figu alakasalla u-palkin alla kalterin takana. Huonosti suunniteltu piilo, kun tuuli vei hajun taas väärästä päästä ulos. Lähetin keskikasan läpi, Kii sai hajun ja työsti ja työsti, teki ihan hirveesti hommia, välillä piti kakkiakin. Sitten se luovutti, tuli pyytämään apuja. Palasi hommiin, luovutti taas. Kunnes lopulta löysi kolon mistä pääsi figulle (ei ollenkaan sieltä helposta sovepiiloreitistä mistä oli tarkoitus), ilmaisu toimi hyvin.
Yritetään merkitä myös ylös onnistumisia/epäonnistumisia, jos pelaisi menetelmällä 5:stä treenistä 4 onnistumista. Nyt meillä on kasassa 3, joista 1 epäonnistuminen, jos kriteerinä on itsenäisyys. Sama saldo itseasiassa, jos kriteerinä on kiintorulla. Pitää ensi kerralla muistaa ottaa parkkiksella yksi kuivaharjoitus kiintikselle ennen radalle menoa.
Treenien jälkeen mentiin taas pk-hypylle. Ensin tein matalammalla (ehkä 50-60cm) hyppynoutoa ihan pienellä kapulla. Kas kummaa, eihän se keepi tajunnut, että sen pitää hypätä esteen yli, vaan se kiersi ja haki. No, opeteltiin mikä on oikea kuvio. Meno ja nouto sujuikin jo sitten varsin mallikkaasti, mutta paluuhyppyyn tarvitsi vielä hieman apuja ettei kiertänyt. Lopuksi treenattiin itse hyppyä, nostin sen lopulta yhtä lautaa ylemmäs, kun viimeksi (enempää lautoja siihen ei saakaan), olisko se sitten ollut 90cm, en tiedä. Pahalta näytti, tai siis hurjan korkealta, ja kyllä pelotti pistää se menemään ekaa kertaa "entäs jos se tömähtää täysiä päin". Mutta ei, yli se liisi. Lelu ei kelvannut näissä leikeissä, veti ihan maihin. Joten heiteltiin taas purkkia ja käytettiin lihapullia. Noudossa piti myös käyttää namia, koska kapula ei vaihtunut leluun.
Sunnuntaina hakutreeneissä (Siikis 1). Noniin, tähän piti tulla teksti hakutreeneistä, mutta nyt tähän tuleekin teksti meidän varjo peruskokeesta. Eli yllättäen treeneissä olikin heti ekana meille harjoituskoe. Ajattelin, että oltaisi treenattu ensin muutama kerta partiointia ja kiintistä pressutetuilla figuilla, mutta ei sit. Lahjattomat treenaa. Otettiin me odotellessa yksi kenraaliharjoitus rullalle. Onneksi otettiin, koska Kii tuli sieltä ensin hieman hämillään katsomaan, että mikä juttu tää nyt on?? Lähetin sen suoraan parkkikselta autojen keskeltä, ehkä se oli hieman pihalla, mutta meni sitten kyllä takaisin ja toi rullan.
Sitten kohti aluetta. Ensin hallinta, testaaja Soininen käveli meidän takana ja seuruuta oli ehkä 20-30m polkua pitkin. Ei se mitään seuruuta ollut, Kii laahusti lytyssä vieressä tai takana, kerran eksyi jopa oikealle puolelle. Voisi olla ehkä hyvä, jos tässä olisi oma käsky. Ja paikallamakuu suoritettiin, kun sain kartan ja kerroin etsintäsuunnitelman. Oli kuulemma ehkä yksi Mikan kaikkeista parhaita näkemiään hallintasuorituksia. No kai nyt tokokoiran pitää hallinta osata :) Yleensähän me hulmutaan radalle liinassa riuhtoen!
Alue oli kuulemma himmpaisen pienempi, kuin oikea koealue 1,5ha. Se oli pitkulaisen soikulan mallinen koillis-lounais suunnassa, tuuli näytti tulevan pääasiassa idästä ihan mukavasti.
Alueelle tultiin lounaiskulmasta. Lähdin etenemään pohjoispuolen rajaa eli myötäpäivään, tuuli tuli siis alueelta rajalle. Se oli ainoa nurkka alueesta, jossa oli kalliota, ja kallion seinämiä koloineen, joten mietin, että ne pitää käydä hyvin. Loppuosa oli sitten pusikkoa ja ojitettu kosteikko, joka nykään kasvoi aluskasvitonta tiheää ja pimeetä kuusikkoa. Lähetin Kitin hieman kallion alareunaan ja ajattelin itse nousta ylös, että menköön se ensin alapuolelta, kutsun sitten ylös. Mutta ei mennyt aikaakaan, kun näin että se jotain siellä huseeraa ja lähdin perään. Yhdestä kallion kolosta sitten löytyikin ensimmäinen figu kyljellään verkkopeiton alla, joka ilmaistiin reippaasti. Otin koiran sivulle, odotettiin että figu nousi ylös, ja sitten sain antaa sille palkkapurkin. Tästä en muistanut kysyä miten käyttäytyi.
Jatkettiin, lähetin rajan myötäisesti ylös kalliolle. Hetken Kit siellä puuhastelikin, jossain välissä tuli alas ja alkoi edetä tasamaalla melko määrätietoisesti. Totesin, että parempi tulla alas kallioilta ja seurata koiraa. Ja sinnehän se katosi, menin perässä, ja kohta se tulikin rullan kanssa. Ja eikun liinan perässä sinne pimeään kuusikkoon, hieman haastavaa, mutta hyvin se kestää liinassa roikkumisen. Toinen figu löytyi sieltä jostain notkelmasta, taas kyljellään makaamassa verkkopeitolla peitettynä. Taas samat kuviot ja palkkaus. Oli haistanut (olisko lipaissutkin, en tiedä) naamaa, mutta samantien ottanut rullan ja lähtenyt.
Tässä vaiheessa sain vinkin, että saa kysyä missä olen. Ihan hyvä, että vinkkasivat, ehkä sitten muistaa kokeessakin. Toki tiesin missä olin, mutta hyvä muistutus. Päätin palata sinne kallion reunalle mistä lähdettiin, koska pieni kaistale siihen jäi käymättä. Hetken tosin pohdin, että olisiko ennemmin kannattanut jatkaa, ja palata lopuksi sinne. Mutta eipä sinne pitkä matka ollut, ja kun kysyin aikaa, niin n. 5 min oli vasta mennyt eli eiköhän me ehditä. Palasin kallion alas, lähetin Kittyn ylös, ja kun ei se reagoinut mitenkään enää, päätin että eiköhän se nyt ollut aikalailla katsottu, joten lähdettiin etenemään pohjoisrajaa. Yritin nyt pysyä itse hieman rajan sisäpuolella ja Kit itseasiassa jonkun aikaa kulkikin aika siinä reunalla.
Eipä ehditty edetä kun muutama kymmenen metriä, kun tajusin että taas se menee. Ja aika kauas meni, ei auttanut kun lähteä perään. Ja jonkun ajan perästä se tulikin rullan kanssa. Kävi mielessä, että toivottavasti se ei nyt ilmaise sitä vanhaa tyhjää kakkospiiloa, koska mielestäni oltiin hyvin lähellä. Mutta ei, sieltä ojanpohjalta vähän edempää löytyi figu sadeviitassa. Oli kuulemma antanut pusun, mutta ottanut rullan reippaasti. Aikaa kului n. 8,5min.
Kehuja sain siitä, että lähdin empimättä koiran perään, kun se irtosi. Joo, sen opin perjantaina. Eipä siinä, hienosti meni. Ehdin edetä pohjoisrajaa ehkä puoleen väliin, kun kaikki figut oli nostettu, kiitos hyvän tuulen. Ensimmäinen oli siis alueen lounaiskulmassa kallionkolossa, kaksi muuta sitten kosteikkoalueen keskellä, kolmas ilmeisesti jo aika lähellä takarajaa.
Hieno Kii, kyllä se hommansa osaa. Eikä tällä kertaa ollut mitään ongelmia ilmaisussa, vaikka ainakin vikalla se oli selvästi aika kaukana. Eikä sellaista päätöntä kaahotusta mitä perjantaina oli. Ehkä se oppii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti