"Hei, olen Killi-Mutruhuuli ja pääsin evakosta kotiin"
Aamulla kävin hakeamassa Kittyn Sadun ja Simon luota ja suunnattiin raunioille. Tarkoitus oli, etten enää palauta sitä, vaan evakko pääsee kotiin, olihan juoksuja takana jo 20 pv.
Raunioilla palattiin nyt taaksepäin eli helppoja piiloja, kuljin itse mukana tukemassa, figut pitivät kädet alhaalla kuin pitäisivät irtorullaa ja vielä ohjeella, että jos ei meinaa ottaa rullaa, niin avustavat. Otettiin ensin yksi muistutus parkkipaikalla ja se meni hienosti.
1. figu oli alatalossa ihan vaan sisällä helpossa paikassa. Kierrettiin keski- ja alatalon välistä, Kii kierteli keskitalon vanhoja piiloja jonkun verran, mutta hirveästi kyllä kyttäsi myös minun liikettä. Sitten kohti alataloa ja figu nousi hienosti, ei mitään ongelmia rullassa.
2. figu oli alakasan takana pellon kerrostalon alakerrassa. Jatkettiin kohti alakasaa, Kit irtosi ensin, mutta tuli sitten taas katsomaan "tuletko" ja jatkoi sitten ihan jees. Jäin alakasan päähän, kun näin että se meni kohti kerrostaloa ja vaivoin ehdin kiivetä siihen vähän korkeammalle että näkisin, niin se jo tuli rullan kanssa. Se oli hieno myös.
3. figu oli keski- ja yläkasan välissä vihreän kopin vieressä käytävällä olevassa roskiksessa. Kii ajatui jonnekin vihreän kopin edustalle ja tuli sieltä polkua pitkin hömpsötellen eikä saanut mitään hajua ennen kun oli juuri roskiksen luukun kohdalla. Kävi sisällä, tuli hölmönä ulos taas sen näköisenä että "tuletko" mutta palasi sitten ja toi rullan. Jestas, miksi sen pitää tehdä tuota??? Ja miksi se on nyt niin kiinni? No, tuli kuitenkin ainakin 2 onnistumista, tuo 3. figu vähän harmittaa, enkä laskisi sitä ihan onnistumiseksi, koska kävi hetken poissa sieltä.
Mutruhuuli osaa seistäkin
Evakkoreissu oli mennyt hyvin. Kit oli käyttäytynyt mallikaasti, eikä ollut sisustellut mitään. Työpäivät se oli majaillut alakerrassa pesuhuoneessa verkkoaidan takana, kun talon omat koirat olivat alakerran muissa tiloissa. Se tuli hyvin toimeen Zavan ja Noonan kanssa, vaikka nämä sitä välillä hieman jallittivat mm. viemällä luut suusta. Mutta näistä Kii ei ole moksiskaan ja Satu kehui sitä rohkeaksi ja sitkeäksi koiraksi, josta tulee hieno harrastuskoira. Ai tulee, sehän on jo! Että vaikka minusta se tuntuu aika pehmeältä, se on vain ohjaajapehmeyttä minua kohtaan. Ja kyllähän se MH-testissäkin jo paljasti vähän sitä luonnettaan olemalla perin reipas.
Viikolla nähtiin ainakin kolmena iltana metsälenkkien merkeissä, kun ei Satu uskaltanut päästää sitä irti ilman minua. Nopeasti se oppi, että nähdään ja sitten homma jatkuu taas Sadun luona vierailulla. Mutta kyllä se tänä aamuna oli varsin riemuissaan kun menin sitä hakemaan.
Kotona Jasu meni odotetusti aivan sekaisin ja inusi ja vinkui. Ja vaikka Jasu totesi, että ei se enää haise niin kovasti, ja Kii antoi hammasta, niin silti Jasu vielä vaan yritti, että jos se kuitenkin ... On se rankkaa pappakoiralle.
Pihavahti jahtaa alapihalla lintuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti