Vastoinkäymisten jälkeen kesää kohti

Kittyn toipumisen kanssa on tapeltu koko kevät. Polvi piti sitten leikata jälleen kahteen kertaan, kun ensimmäinen ei vaan riittänyt. Sitten haavaan tuli viikko tikinpoiston jälkeen ommellankareaktio, haava aukesi molemmista päistä ja alkoi mätiä. Yksi antibioottikuuri ei riittänyt, vaan perään syötiin vielä toinenkin. Kuntoutus on siis edelleen ihan alkutekijöissään, kun ei olla päästy vesijuoksumatolle, eikä toki vielä uimaankaan. Mutta nyt on jälkimmäisestä leikkauksestakin aikaa kulunut jo 8 viikkoa ja Kii on jo hyvän aikaa päässyt mukaan normilenkeille metsään, hihnassa toki vielä. Mielestäni jalankäyttö ei ole aivan puhdasta, mutta olosuhteisiin nähden ihan ok. Ei olla treenattu vielä mitään, enkä ole antanut sen leikkiä edes itsekseen, otetaan ylivarovaisesti. Hienosti se on taas jaksanut sairastaa, passivoitui täysin tekemättömyyteen ja lepäämiseen. Mutta heti kun aktiviteetti hieman lisääntyi, on se ollut kovin onnellinen päästessään m u k a a n!

T y l s ä ä ä . . .

My sairasti heti juoksunsa perään huhtikuun lopussa kohtutulehduksen, sai siihen antibiootit ja nyt eletään sormet ja varpaat ristissä, että tulehdus pysyy poissa, ja päästään vielä 1-2 kk eteenpäin, jolloin se steriloidaan tulehduksen uusimisen välttämiseksi.

Muutoin elämä on pyörinyt Myn treeneissä. Ahkerasti tottista, vähän aksaa ja hakutreenitkin starttasi huhtikuun puolivälissä. Tottis alkaa näyttää tosi kivalta, paljon on toki vielä työstämistä kestossa ja tarkkuudessa etenkin käännöksissä. Noudot ja esteet on toki vielä ihan kesken, nyt on keskitytty lähinnä BH:n liikkeisiin.

TottisMy!

Agilityssä vaihdettiin ryhmää Kittyn paikalle, ja päästiin/jouduttiin lähes suoraan yksittäisten esteiden opetuksesta tekemään 3-luokan ratakiemuroita. Välillä menee hyvin, välillä näkyy kokemattomuus ja osaamattomuus. Kepeissä on paljon tekemistä, erikseen tehtynä osaa ne hyvin, mutta kun kierrokset on tapissa, ei pysty keskittymään eikä onnistu ei niin millään. Puomilla ollaan jouduttu jumppaaman ylösmenokontaktin kanssa. Käytössä on ollut pumpperi n. 0.5m kontaktin yläpuolella, mutta välillä tuppaa silti yrittämään loikkia. Nyt kokeilussa onkin pistää pumpperi ennen puomia maahan, katsotaan...

Hyppytekniikan treenaaminen oli huhtikuun tauolla juoksun takia, ja sen jälkeen ei olla sitä treenattukaan, kun hallivuorokin loppui. Treeneissä rimat on ollut 55cm ja pääsääntöisesti hyppää ne ok. Lähinnähän sillä korjattiin etupainoista ja pääylhäällä hyppyä, rimoja se ei ole ehkä ikinä tiputellut. Lisäksi sillä on tosi pitkät hypyt, kasaaminen on vaikeeta.

Pienenä ajatuksen oli startata Myn aksaura hyppyradoilla jo huhtikuussa, mutta juoksut ja kohtutulehdus estivät sen. Ja nyt tuntuu, että osaako se niitä keppejä kuitenkaan tarpeeksi hyvin, että kannattaisi vielä kisoihin mennä. Agiradoille en kyllä mene ennenkun tuon puomin saa johonkin kuosiin ylösmenonkin osalta.

Hakutreeneissä on tehty pääasiassa sellaista 100m rataa 5-7 pistoa, yksittäisiä tyhjiä mukana. Pääpaino on ollut mm käytöksen lisäksi Myn eteneminen maastossa ja keskilinjalle mun luo tulo. Treenit on menneet ihan ok, mutta tuntuu että niistä on muodostunut hieman liian hektisiä, ja nyt yritetäänkin vähän rauhoittaa menoa tauottamalla maalimiehillä. Ilmaisu on ollut mukana, mutta vain n. 10-15 haukkua kunhan aloittaa nätisti maalimiehiä härkkimättä.

Esineruutua on tehty jonkun kerran. Ongelma on ollut esineiden palautus, löytää kyllä hienosti. Sain lopulta palautustreenin kautta omien esineiden tuomisen varsin kivaan jamaan, eli etsii ja tuo jo omat esineet sieltä 50m:stä ihan kivasti. Mutta vieraat jättää sinne, joten nyt työstetään vieraiden esineiden palautustreeniä. Helpolla ei My mua päästä!

KaistapääMy! Kuva © Tuija Hurmekoski

Alkuvuotta

Miten ei saa tänne mitään kirjoitettua? Vaan eipä tässä nyt ole kovin kummoista menestystä ollut ilmassakaan... Alkuvuosi on treenattu tavalliseen tapaan aksaa, hyppytekniikkaa, toko/tottista ja rakennus- tai pihapiirietsintääkin lähes joka viikonloppu.

Kittyn kanssa on agitreenien lisäksi tehty hallivuorolla tokoa, lähinnä tunnaria ja ruutua sekä pientä piiperrystä muiden juttujen kanssa. Ja on se pari kertaa päässyt rakennustreeneihinkin.

Viime viikosta lähtien Kittyn on jälleen ollut sairaslomalla agilitytreeneistä, kun takapäässä on ollut lihasjumia ja arkuutta. Molempien jalkojen lihakset jumissa ja vas. pohkeessa arkuutta (lihasrevähtymä?) ja jotain reaktiota SI-nivelen alueellakin. Oireet viittaavat upottavassa hangessa juoksemiseen - kyllä, sitä se on tehnyt. Ensi viikolla tsekkaus, ja katsotaan sitten päästäänkö jälleen agilityyn vai tuleeko tästäkin taas pidempi tauko... voi sitä romukeinästä.

My oppi vihdoin pujottelemaan ja kontaktiesteetkin alkaa näyttää kivalta. Hyppytekniikkatreenitkin sujuu mallikkaasti, mutta ratatreenissä hyppää rumasti etupainoisena ja pää ylhäällä. Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla nostaa rimoja, josko se tekniikka löytyisi sieltä helpommin korkeampien rimojen myötä. Pitäisi jo vihdoin päästä senkin kanssa tekemään kunnon ratatreeniä! Olen tuskastellut sen kääntymisen kanssa, kun se ei käänny, vaan sinkoaa helposti jonnekin horisonttiin. Mutta kun sain ohjeen käyttää vastakättä käännöksien merkkauksessa, niin johan kääntyy! Vetämällä/valssilla se vaan valuu tai sinkoaa minne sattuu.

Tottispuolella on ollut aivan liian hiljaista, tulee paniikki ja kiire, jos meinaan saada sen BH-kuntoon keväälle... seuruita tehdään vähän väliä pieniä pitkiä, sekä namilla että lelulla. Mutta liikkeet pitäisi saada kasaan ja se kesto ja palkattomuus. Olen pohtinut pitäisikö hetkeksi luopua erillisistä hyppytekniikkatreeneistä ja keskittyä hallivuorolla tottikseen.

Myn kanssa käytiin tammikuun alkupuolella Lahdessa näyttelyssä hakemassa H (niinkuin Huippusöpö?). Tuomari vaihtui ja olisi pitänyt jättää väliin kokonaan. My haukuttiin aivan liian kevyeksi. Minusta se on just niin hieno sporttimalli! Eipä tarvii sen kanssa näyttelyissä ravata.... ja onhan sillä jo se ERI erkkarista.

Uintivuoroja yritin varata Hyvinkäältä, mutta meni monen viikon päähän. Kitty olisi tarvinnut nyt taas uintikuuria.

Kelpieleiri 2014

Elokuun lopussa vietettiin leireillen pidennetty viikonloppu Hauholla Hauhovissa kelpieporukalla, sukulaisia ja vähän muitakin. My treenasi ahkerasti hakua, esineitä, ilmaisua ja agilityä. Kitty teki vähän tottista, esineruutua ja yhden peltojäljen. Oli huisin kivaa! Kittyn pennuista paikalla olivat Myn lisäksi Tikru, Rommi ja Kamu.

Haussa My teki pisimmän treenin ikinä, ehkä 200m rata, ainakin 8 pistoa, pari tyhjää jne. Hyvin jaksaa. Toisena päivänä lyhyempi treeni suorilla pistoilla ja L:llä. Meidän suurin ongelma onkin ilmaisu ja mm-käytös, sitä nyt tehotreeniin, pistot se jo osaa! Agitreeneissä keskityttiin rytmitykseen, ja sain hyviä neuvoja miten saada kaarrattava kelpie linjalle. Kitty oli vielä vauhtilajeista saikulla. Esineruudussa Kii teki vierailla esineillä hyvin, My tarvitsee vielä isosti apuja palautukseen, mutta etsintä sujuu hienosti (kunhan ensin hoksasi ettei ollutkaan hakumetsässä). Kitty ajoi n. 400m peltojäljen vähän hurlumhei-meninigillä.

Mitä muuten kuuluu?
Kii toipui operaatioistaan todella nopeasti, viikossa se oli jo ihan kunnossa. Otettiin kuitenkin varovasti eli 2 viikkoa hihnassa, sitten pikkuhiljaa irti metsälenkeillä riehumista välttäen ja sen jälkeen on saanut mennä ja rällätä miten haluaa. Ei olla vielä treenailtu mitään vauhtilajeja, perjantaina on fyssari ja katsotaan sitten josko ens viikolla uskaltautuisi aksaan. Vaikka sterkka ei ollutkaan tähystys, niin pienen n. 3cm haavan myötä toipuminen oli hämmästyttävän nopeeta!

My on treenannut hakua kerran viikossa koko kesän, Kitty ei ole hakuillut vielä saikun jälkeen. Sillä oli ennen taukoa isoja ongelmia haussa, johtunee minusta ja meidän suhteesta, saa nähdä palaako se enää hakuun. Jälkikoe kutkuttelisi, mutta pitäisi vähän treenata.

My on myös tottistellut n. 1krt/kk:ssa Suski Korrin yksärillä, ja sen lisäksi pientä pihatreeniä, mutta ihan liian vähän ollaan käyty kentällä tottistelemassa. Ei se homma etene jos ei treenaa. Mutta se oikea asenne ja mielentila on saatu luotua, ja seuraaminenkin taitaa pikkaisen olla edennyt kuitenkin. Nyt pitäisi piipertää niitä tarkempia juttuja, noudon luovutusta, jääviä kuntoon, paikkamakuuta ei olla tehty juurikaan. Hyppyesteen treenaaminen aloitettiin kotona ja nopeasti sain nostettua sen 70cm >85cm. Suskin treenissä kerran sitten katsottiin hyppyä ja tehtiin aina 90cm:iin asti. Hyvä tekniikka kuulemma. A-estettä teen vasta kun agility A on kunnossa.

Agility oli täystauolla elokuun puoliväliin asti. Nyt My on ehtinyt treenata uudessa ryhmässä muutamia kertoja, ja tosi hyvin on mennyt. Tehdään pientä rataa + erikoispisteissä estetreeniä (puomi, kepit yms). Rimat oli viime treenissä jo 55cm, ei mitään ongelmia! Tulevana viikonloppuna osallistutaan Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille, saa nähdä mitä hän sanoo hyppytyylistä. Kisaikäkin lapsilla tuli täyteen 20.8., mutta kovin kaukana ollaan vielä siitä tasosta - katsotaan sit joskus vuoden päästä.

HK1

No nyt se on tehty, olen korkannut pk-kisat! En yleensä hirveästi jännitä kisaamista, mutta tuo pk-puoli on ollut itselle täysin vierasta, joten jo ilmoittautuminen saatika sitten osallistuminen on kyllä hieman jännittänyt. Tosi pitkäpiimäistähän tämä meidän uran aloitus on ollut, kun ensimmäisen kerran olin ilmoittautunut kokeeseen lähes 2 vuotta sitten! Se piti perua polven hajoamisen takia, ja viime marraskuun koe vatsataudin takia, mutta nyt päästiin vihdoin! Osallistuttiin oman pienen seuramme, Veikkolan Koirakerhon kokeeseen, helppo olla omalla kentällä tuttujen ihmisten kanssa.

Tottis oli ensin, sitten haku ja lopuksi esineet.
Tottiksesta saatiin kasaan nippanappa se vaadittavat 70p. Metristähän Kitty ei tee (43cm koira, polvi leikattu, en halua rikkoa sitä), joten siitä heti -15p. Lisäksi liikkeestä istumisessa maahan, A-esteen kiersi paluussa, noudon palautukset hitaita jne. Teki lähestulkoon kaikki virheet mitä pystyi, ton huonommin ei voi mennä, joten siinä mielessä se sitten riitti nippanappa!

Maasto meni paremmin, oikeastaan tosi hyvin. Kitty oli kokeen ainoa, joka nosti vasemman etukulman (tuulen alapuolelta) umpparista maalimiehen! Kerrankin ei oikonut kulmaa! Mutta sen jälkeen samalla puolella keskellä aluetta isojen kuusen runkojen ympäröimä jäi, oli juossut ohi parikin kertaa, mutta ilmeisesti aina keskilinjaa kohti palatessa, joten oliko niin kiire mun luo, nenä kiinni vai mitä? (korjataan, käytiin treenaamassa alueella, ja ratamestari näytti missä mm oli ollut, ei ollenkaan siellä mitä ymmärsin tuomarin puheista, vaan lähes vasemmassa takanurkassa. Kii pyöri kyllä siellä lähellä ja mm sanoi, että oli mennyt läheltä ohi, mutta oliko ollut tarpeeksi syvällä, että olisi saanut tuulesta hajun kun se puski sivulinjalle. Itse uskon nyt, että kyllä koira olisi sen nostanut, jos olisi hajun saanut!) Itse pistotin vasemman puolen tosi huonosti, kun en osannut lukea maastoa etukäteen, se kun oli todella hankala poikittaisten isojen runkojen takia ja olisi pitänyt katsoa lähetyskohdat huolella (itseasiassa olin pistottanut ihan oikein, vasemmalle ei kertakaikkiaan olisi pystynyt paremmin lähettämään kuusenrunkojen takia!). Toinen mm löytyi oikeasta takakulmasta. Kii työskenteli hyvin, ihan mieletöntä! Tuomarikin kehui, että sillä on hyvät syvät pistot ja se etenee hyvin! Mun koira, joka ei mee mihinkään ja tekee vaan "homovoltteja"... Ihan mieletöntä! Nipisti -10p työskentelypistettä siitä jätetystä maalimiehestä (joka itseasiassa nyt jälkeenpäin tarkistettuna ei mun mielestä ole jätetty!, muistiko tuomari oikeasti missä mm oli?? koska ei ollut enää koepäivänä käynyt katsomassa paikkoja - noh, ihan sama ei vaikuta enää mihinkään muutakun omaan fiilikseen koiran toiminnasta), muuten täydet! Kaikkiaan tuli vissiin 3 pistoa molemmin puolin, koko rata käytiin siis läpi. Olen niin ylpeä siitä!

Esineruudusta 29p. Nosti aika läheltä vasenta etukulmaa muovisen koiranlelu renkaan, reagoi siihen hienosti, joutui tovin työstämään. Luovutus oli huono, inhotti kantaa toisten kuolaamaa lelua, joten tiputteli sitä viimeiset metrit useamman kerran, mutta lopulta toi käteen asti. Siitä -1p, aikaa meni kuulemma 38s.

Pisteitä tuli siis 259p, II-tulos, HK1 ja 2/3 sija alokasluokassa. Tuomari Heidi Helin.

Kuvat viime kesältä: Tuija Hurmekoski, kiitos!

Treenikausi täydessä vauhdissa

Joka ilta jotain - melkeen, ja parhaimpina kahdet.

My aloitti agilityn leikkikoulun KKK:n penturyhmässä. Olin 1,5v tauon jälkeen agitreeneissä, huikeeta. Vaikka ei se nyt ihan agilityä vielä ole, leikittiin ja sen semmoista, mentiin kuitenkin putkea ja vähän siivekkeiden läpijuoksuakin.

Kittynkin agility olisi alkanut menneellä viikolla, mutta kun se loukkasi taas kerran sen kovan onnen kinttunsa (Nuka hyppäsi autosta sen päälle) ja ontui yhden illan takajalkaansa (aristi yhtä varvasta), niin varmuuden vuoksi jätettiin vielä väliin. Jalka on nyt kyllä ollut jo kunnossa, kestänyt parit parin tunnin metsäjuoksemiset, parit vauhtitottikset ja yhdet hälytreenit, onneksi! Katsotaan, josko sitä ens viikolla uskaltautuisi treeneihin... täytyy sanoa, että kyllä hirvittää. Vaikka polven pitäisi kyllä olla ihan priimakunnossa. Juoksutkin ehtii torstaihin mennessä loppua, vaikka nykyään KKK:lla saisikin treenata pöksyt jalassa.

Tokoa on treenattu Kittyn kanssa hyvin heikosti, yksi Nina Mannerin tunti oli, jossa tehtiin kisamainen avo ja sitten poimittiin sieltä niitä viimeistelyä vaativia. Koskakohan me ne viimeisteltäisi... Voivoiluokan liikkeet on jäänyt ihan treenaamatta, olen vaan niin laiska. Saan kyllä haudata sen voi-luokan starttaamisen tältä syksyltä, jos en tee ryhtiliikettä ja pian!

Tottista ollaan tehty Suski Korrin opeissa useampi kerta, viimeksi tehtiin kokeenomaisesti tasamaanoutoon asti. Mielestäni ihan kivasti, vaikka on siellä vielä paaaaljon viilattavaakin. My kävi yhdellä Suskin tunnilla ja katsottiin mm. imutusta, noutoa ja luoksetuloa. Pikkumusta on vaan niin hieno!

PK-haku on nyt ihan jäänyt, kun alkoi nuo aksat sun muut. Kesälomalla treenattiin 2 kertaa viikossa Kittyn kanssa, My on käynyt sunnuntain pekoryhmässä sitten tekemässä pistojen alkeita. Pitäs sen haun kanssa nyt tsempata!

Hälyryhmän toimintakin käynnistyi taas täydellä puhinalla kesätauon jälkeen, ja eilen Kii pääsi ekaa kertaa oikeastaan kunnolla hälyhommiin (vaikka nää olikin sen kolmannet hälytreenit) ja toimi varsin kivasti. Lähellähän se pyörii ja vahtii minua, mutta tiedänpähän hyvin missä se on käynyt. Hajun saatuaan se sitten kyllä lähtee, niinkun nytkin.

Saas nähdä päästäisikö me pikkuhiljaa Kittynkin kanssa tahkomaan tuloksia (mikä se laji sitten onkaan), on ollut niin masentavaa, kun "kaikki muut" tehtailee tuloksia hirveetä kyytiä, ja me ei mitään.

Kesälomareissu

Laiva on lastattu, reissu alkakoon!

Tiistaina 10.7. lähdettiin lomareissulle merelle. Kitty on ollut veneessä lähinnä saaressa, mutta ei ole tehnyt pidempiä veneretkiä. My ei ole ollut koskaan veneessä, vähän jänskätti pysyykö se riittävän aloillaan, vai joutuuko sitä onkia merestä jatkuvasti. Tai uskaltaako se edes liikkua veneen reunoilla. Mutta turha pelko, se liikkui tosi reippaasti, arvatenkin vähän liian reippaasti - ja oma-aloitteisesti eli kokoajan piti vahtia. Mutta ei se tippunut kertaakaan!

Liikkeelle lähdettiin Taalintehtaalta, oltiin yksi yö Södra Benskärissä ja siitä suoraan Jurmoon, jossa vietettiin pari päivää. Sieltä palatessa mietittiin kuumeisesti mihin mennä, mutta kun tuo eka saari oli niin kiva, mentiin sinne ja oltiin siellä loppu aika. Kotiin palattiin pari päivää aiemmin, kun tuulet nousivat turhan koviksi.

Lomareissun miljoonat muut kuvat löytyvät tuolta.

Jurmon karun kaunis luonto ja kaksi pöhköä

 Kitty rakastaa juosta aakeella laakeella

Mylle yritettiin pitää uimakoulua sekä venereissulla, että ennen sitä ja sen jälkeen. Samanlainen kissa se on kun äitinsäkin oli, eikä voinut aluksi edes tassuja kastella. Pikkuisen on menty eteenpäin, ja sillä on jo selkeä hinku veteen ja saattaa käydä jo jopa kahlaamassa, mutta pääasissa se tyytyy huutelemaan hävyttömyyksiä rannalta, kun Kii ui. Ei vaan uskalla vielä. Eilen se tippui metsälammella kalliolta veteen ja oli aika hädissäänoloisen tuntuinen. Mutta sama keikkuminen jatkui senkin jälkeen. Toivottavasti se kuitenkin ensin kesänä on yhtä hullu uimari, kun Kittykin.

Ennen ja jälkeen lomareissun on ehditty treenatakin. Kitty on käynyt niin Mannerin Ninan tokossa, kun Suski Korrin tottistunnillakin ja omatoimitreeniäkin on tehnyt. Ollaan katsottu ruutua, sekä tottiksen puolella seuraamista edelleen, noutoa ja A-estettäkin. Omatoimisesti ollaan treenattu em. lisäksi tunnaria, noudon pitoa, vähän kaukoja ja... kaikenlaista pientä.

Kitty on myös tehnyt jokusen pistotreenin vaihtelevalla menestyksellä. Viimeksi tehtiin jonkunlainen versio norjalaisesta sekametsästä ja se meni aika kivasti. Täytyy pohtia, joko kohta uskaltaisi alkaa soveltaa taas sekaan etenemistä (L:ää) ja tyhjiä. Nythän on siis tarkoituksella vahvistettu suorapalkoilla suoria pistoja eli back to basics.

Sen verran täytyy tähän hehkuttaa pätevää pieneläintä, että yksissä hakutreeneissä se löysi yhden treenaajan kadonneen autonavaimen. Avaimenhaltija oli melkoisen ymmällään (aloitteleva harrastelija) miten koira voi löytää sen ja jaksoi ylistää ja kehua Kittyä koko lopputreenin. No olihan se ihan pätevä! Esine-etsintä on siis aika hyvällä mallilla.

Jurmon ilta-auringossa

Nuija ja tosinuija rannalla

My on lähinnä pöllöillyt ja ollaan nyt yritetty tsempata myös kotitokojen kanssa (imutusta, jääviä, targettia yms). Pari kertaa on tehty myös agiesteen kanssa pientä jumppaa ja aloitettiin keppitreeni 2by2 yhdellä portilla (vielä se ei tajua siitä mitään). Vähän on harjoiteltu myös näyttelykuvioita. Nyt sunnuntaina My pääsi pitkästä aikaa tekemään myös kaksi pistoa hajunhauilla, pistot ehkä 20-30m, huippuhienosti meni. Hitsi kun nyt pitäisi keskittyä Kittyn kanssa hakutreeneihin, että saatais paketti kasaan, niin My jää väkisinkin treenaamatta. No, ehkä se vielä ehtii.

KKKn ryhmäjaotkin on selvillä ja Myllä alkaa 12.8. leikkikoulu, hui kauhea. Ja Kittylläkin on nyt sitten ryhmäpaikka torstaisin, toivottavasti sen jalka kestää. Eli me palaamme agilityn pariin 1,5 vuoden tauon jälkeen!

Pennut täytti lauantaina jo 5kk, kyllä aika rientää! Ja ne näyttää jo ihan pieniltä aikuisilta koirilta, vaikka honkkeloita toki ovatkin. Ja on ne vaan niin hienoja ja päteviä otuksia.

2 viikon treenit

My on tehnyt pari kertaa pistoja, edelleen hajunhaulla. Matkaa on pidennetty pisimmillään n. 30m. On se vaan niin innoissaan.

Viikko sitten lauantaina My pääsi Salon raunioradalle ratavierailulle, se oli tosi reipas ja kulki tiilikasoilla ilman mitään ongelmia. Peruspiilojen lisäksi sille otettiin uutena pari "pimeää piiloa" ja ne olikin hieman jänskiä.

Kotona ollaan vähän treenattu imutusta, sivulletuloja ja jokusen kerran liikkeestä seisomista. Ja kerran on käyty kentälläkin imuttelemassa. Muuten se on vaan rällännyt. My on nyt ilmoitettu ekaan pentunäyttelyyn, pitäisi ehkä treenata näyttelykäytöstäkin... vaikkakin tuskin se siellä pärjää, silakoiden silakka.

Edestä on kaikki hampaat vaihtuneet ja uudet tilalla, mutta kulmurit on vielä tiukasti kiinni, yksi takahammas sen sijaan on vaan yhdestä kulmasta kiinni. Leluilla se leikkii kuitenkin ihan entiseen malliin raivokkaasti muristen. Ehkä pitää repimisiä nyt kuitenkin vähän hillitä.

4.7. käytiin vaa'alla, painoa n.10,6 kg. Se alkaa olla kohta Kittyn korkuinen. Kittylle ostetut, mutta "väärän värisiksi" todetut valjaat, jotka jäi odottamaan pentu mustaa, ovat sille jo ihan sopivan kokoiset! Saa nähdä kasvaako se niihin liian isoksi.

"Äitikoira ui, mutta minen uskalla, varpaat kastuu... "

Kitty on päässyt myös treenaamaan hakua! Viime sunnuntain treeneissä se pääsi tekemään partiointina n. peruskoekokoisen alueen, kolme figua, ilmaisut. Kyllä oli koirassa vauhtia!

Koska jalka (lihasrevähtymä) kesti tuon kaahailun, uskalsin mennä keskiviikkona sen kanssa hakutreeneihin tekemään pistoja, huisaa! Tuuli tuli miten sattui, joten otettiin kaksi ekaa ääniavuilla, suorapalkka. Kolmas ilman apuja suorapalkalla. Pätevä pieneläin!

Tiistaina oli Suskin tottis. Kii teki häiriökontaktia, ja vähän seuruuta. Lopuksi noutoja. Sain hyviä vinkkejä, pitäs työstää. Ja lauantaina käytiinkin sitten kentällä treenaamassa, oli se pätevä. Noudossa tosin himmailee, mutta jospa siihen auttaisi treenaus. My kävi myös pöllöilemässä vähän kentällä.

Sunnuntaina taas partiointia Kittylle, tuulen alta irtoamistreeniä. Pyörii lähellä, ja jää tuijottamaan jos pysähdyn, liikuskelee pienellä säteellä kyllä sitten, kun itsekin liikun. Mutta hajun saatuaan kyllä lähtee. Ilmaisut on vahvat, hienoa. Lisää pusikkoa vaan, ne on ne vaikeimmat.

 "Pois altaaaa......"

Mulla alkoi loma, ja ens viikolla suunnataan merelle! Eipä olla oltukaan moneen vuoteen. Kittykään ei itseasassa ole ollut koskaan varsinaisesti veneilemässä. Saas nähdä mitä siitä tulee, montako kertaa penne Smytä pelastetaan, kun se menee yli laidan... sehän ei paljon lupia kysele minne saa mennä ja mitä saa tehdä.

"Rrrraaaauuuh"... sanoi leijona

Vähän treenejä taas

My on hakuillut jokusen kerran hajun hauilla ja n. 15m "pistoilla" oikein kivasti. Kitty pääsi tekemään esineruudun ja meni varsin mallikkaasti sekin, en edes muista millon on viimeksi tehty...

Kitty on ollut Mannerin Ninan tokokerralla (tehtiin tunnaria, pitää palata reilusti taaksepäin ja hakea itsevarmuutta) sekä Korrin Suskin tottiksessa. Suskin kanssa tehtiin häiriössä kontaktin pitoa perusasennossa ja seuruuta. Perusasennossa meni jo ihan kivasti, mutta seuruussa otti vähän painetta huomautuksista. Käännökset oli ihan hirveitä, niitä pitää työstää palaamalla taaksepäin (kehuja, vaikka imutustakin). Liikkeestä istuminen oli rikki, en tiedä miksi, justhan me sitä itsekseen treenattiin ja se meni ihan kivasti.

Äitikoira ei saa leikkiä ollenkaan, kun pentu vie siltä lelut.

My pääsi myös Suskin oppiin lyhyeksi hetkeksi, kun yksi treenaaja ei tullutkaan. Imutusta katsottiin, pätevä penne! Sai kovasti kehuja. Lisäksi käytiin läpi jäävien opetus, penne keskittyi mielettömän hyvin ja oli rauhallinen, ei yhtään loikkaa tai haukkua! Ja lopuksi vauhtiluoksetulo, kyllä tulee! Sivulletuloa olen yrittänyt tehdä, mutta nyt sain siihen ensin yhtäältä ja lopulta toisaalta kunnon vinkit miten opetan sen kiepsahtamaan tosi pienesti peppua heilauttamalla. Ja kun vihdoin tajusin miten oman käden pitää olla, homma lähti pelittämään. Kunhan treenais...

Penne Smygelsson 4kk

Jalkaa, jalkaa, jalkaa...

Muutama kerta ollaan käyty kentällä humppaamassa itseksemmekin. Kittylle kontaktin parannusta, tehtiin vähän jääviäkin ja eteenmeno (keulii keulii). My on käynyt lähinnä leikkimässä.

Juhannuksena My pääsi vierailemaan Tuorlan Juhannusaksakisoissa turistina. Ensimmäisen 15min se sinkoili ihan joka suuntaan, kun olisi ollut niin paljon ihmisiä ja koiria, joita tervehtiä. Sitten se alkoi pikkaisen rauhoittua. Hirveästi sitä kehuttiin, kun on niin rohkea. No on se, mikään ei hätkäyttänyt, ei ihmiset, ei koirat, ei kuulutukset tai räpättävät kehänauhatkaan. Mutta se oppi haukkumaan. Istui edessä ja haukkua paukutti komentaen... Ihan sitä ei lähdetty hakemaan. Kotiin tultua käytiin vielä lenkillä 6:n koiran voimin ja My leikki pari tuntia Aavan kanssa, illalla oli kerrankin aika väsynyt pikkumusta.

Kittyn jalka alkaa olla kunnossa, ei ole ollut oireilua moneen viikkoon ja se on juossut jo lenkeillä ihan normaalisti. Että jospa sekin kohta pääsisi hakuilemaan, katsotaan. Uimassa se on päässyt käymään, ja Myn uimakoulukin on aloitettu - toistaiseksi aika laihoin tuloksin. Inhoaa tassujen kastumista samalla tavalla kun Kitty aikoinaan. Mutta ei lannistuta, harjoitukset jatkukoon!

"Hui, varpaat kastuu!"

"Apua, saatan ehkä hukkua!"

Pentutreffit ja kimpparokotukset pidettiin kuluneella viikolla, paikalle pääsi 3 veljeä. Kitty pisti lapsia ojennukseen. Upeita naperoita niistä on kasvamassa!

Ekoja treenejä

Viime viikonloppuna penne Myllä oli eka "treeniviikonloppu". Lauantaina ajeltiin Niinun hallille katsomaan aksatreenejä ja hengailemaan. Pentu oli perin reipas, reippaampi kun äitinsä tuossa iässä. Hyvää lupaa.

Sunnuntaina vierailtiin kuikuilemassa Korrin Suskin vetämiä tottistreenejä Kaarihalleilla, ja sielläkin My oli mielettömän reipas. Illalla oli ohjelmassa ekat Espyn treeniryhmän treenit Ikean parkkiksella. Kitty yritti tehdä ilmaisutreeniä päätarkoituksena kaunis näyttöasento maassa. Myötätuuleen pistot ei vaan toimineet, vaikka matkaa ei ollut kun n. 20m. Ei lähtenyt, ei sitten millään. My teki ekat treeninsä "cross barking" tyyliin juoksemalla ristimuodostelmassa oleville figuille vuorotellen perin pätevänä. Suurin haaste oli maalihengillä saada se pysymään jalat maassa ja ymmärtämään syödä minikokoiset namit syliin kiipeämisen ja puremisen/nuolemisen sijaan. Penne oli taas kovin reipas. Se treenasi vasta viimeisenä ja oli koko treenin makoillut kiltisti ja tyytyväisenä autossa kevythäkissä.

Maanantaina oli Kittyn tottisvuoro Suski Korrin opeissa. Suurin osa ajasta keskusteltiin, ja sitten tehtiin vain "kentälletuloja". Tein ne lelulla, Suski kysyi että onko se aina tuollainen ja totesin sen olevan ihan hämillään. Jäähkälenkillä pistin käden taskuun antaakseni sille namin, ja voi kun sen silmät kirkastui. Ehkä se toimisi sittenkin namilla paremmin, pitää kokeilla vireen nostoa namia saalistamalla. Puolet ajasta käytin kyselyyn miten lähteä työstämään Mytä. Olin kuvitellut, että me käydään paljon kentillä leikkimässä ja luomassa sitä tunnetilaa, mutta ei Suskin mielestä noin pienen tarvinnut. Noh, aiotaan me silti yrittää käydä. Seuraamisesta kyselin ja kokeilin imutusta. Jestas se on pieni ja liukas, aika vaikeeta. Täytyy pohtia. Kittyn seuruu on rakennettu lähinnä perusasennon kautta namilla matalassa vireessä. Jaksaiskohan Myn kanssa yrittää sheippaamalla, vai meniskö nyt tolla imutuksella? Apuva.

Kittyn kanssa ollaan treenattu jonkun verran sivulletuloja ja kontaktinpitoa, mutta nyt se on vähän jäänyt. Pitää tsempata ennen maanantaista Mannerin treeniä. Yhden vinkin sain tutulta liikeestä vinoon jäävään perusasentoon eli heittää vasemmalla kädellä namin naksun jälkeen vinosti takaviistoon, josko se oikaisisi koiraa. Tuntui yhdellä kokeilulla toimivan, mutta tarvis kyllä apusilmät. Eli treeniseuraa kaivataan.

Kuluneella viikolla pentuja onkin ollut enää kaksi, ja lauantaina lähtee lopulta viimeinenkin omaan kotiinsa. My jää sitten ihan yksin, onneksi Äitikoira leikittää. Äitikoiralla vaan on ollut pieniä ongelmia leikatussa jalassa, turvotusta sisäreidessä ja yksi ilta se oli ihan kolmijalkainen. Tänään käytiin näyttämässä jalkaa Räihälle. Onneksi polvi on täysin kunnossa, syyksi paljastui lihasrevähtymä, joka ei mitenkään liity tai vaikuta leikattuun polveen. Nyt täytyy ottaa pari viikkoa iisimmin, vaikka jalka ei nyt olekaan enää oireillut.

Terveiset Ruotsista

Täällä sitä nyt ollaan Gävlessä, aamulla tultiin Viikkarilla Tukholmaan ja ajeltiin suoraan uroksen luo. Päivä siinä kosiskeltiin, Kitty oli minulle täysin yllättäen varsinainen viettelijätär! Mutta Exit ei ihan vielä syttynyt hommaan, intoa ja kiinnostusta kyllä oli. Enkä ihan usko, että aikakaan on vielä oikea. Mutta toivottavasti ei montaa treffiä enää tarvitse odotella lopputulosta. Perjantainahan käytiin progessa ja tulos oli 0.2 eli ei vielä mitään, joten myöhässä ei olla.

 

 

Sunnuntaina päästiin osallistumaan Cefeus-treffeille tokopäivän muodossa. Oltiin Sipoossa sisähallissa. Päätin tehdä mukaellun pk-tottiskaavion jäävineen ja eteenmenoineen. Lisäksi noutoa ja ruutua. Kitty oli juoksujensa takia viimeinen ja virtaa piisasi parin tunnin autossa odottelun jälkeen. Seuruu oli ihan kivaa, juoksussa se ulvahteli (koskaan ennen ei ole!) eli kierrokset oli aika korkealla. Mutta meidän perusasennot on ihan peestä. Koira ei osaa tulla kunnolla perusasentoon ja minä teen yläkropalla avustavia liikkeitä, kun olen yrittänyt kurkkia missä se on. Voihan perusasiat! Se olisi nyt hyvä ottaa työn alle, olisi olisi... kun ottaisi. Jäävät ihan kivat, eka istuminen hieman epävarma, mutta istui vaikka minä olin näkevinäni, että etutassut meni maahan ja siksi sekoilin. Luoksetulossa annoin vielä käsiavuilla merkin tulla eteen, tuli ok ja lujaa. Eteenmenossa meinasi valmistavassa osuudessa ihan keulia ja joku ulvahdus sieltä taas kuului. Jillamaisia piirteitä kehittymässä, kohta se alkaa sikailla?

Lindan kanssa keskusteltiin meidän "pk-urasta" ja todettiin, että ei kyllä uskalla metristä hyppyyttää leikatun polven takia. Että kun on hyvä tottis muuten, se riittää. Ja kun en aio sitä HK1:stä pidemmälle, vaikka Linda muuta väittäääkin :D Pitää vaan päättää ja treenata siihen hyppynoutoon metriselle joku valinnaisohjelmisto.

Sitten jumpattiin noudon heiton kanssa. Valuu ja menee ihan hypnoosiin, tuijottaa vaan kapulaa eikä pysty ottamaan kontaktia. Sitten kun aloin vaatia kontaktia ja ryhdikästä istumista, se ei lähtenyt sitten noutoon. Oivoi. Treeniä siihenkin. Teki kyllä yhden varsin mallikelpoisen noudon, ja toinen tehtiin vauhtinoutona.

Ruutua lähinnä pelleiltiin, kun eihän sitä eikä alustaa olla tehty juuri ollenkaan. Kun laitoin alustan ruudun takareunaan ja namin valmiiksi, homma toimi hyvin ja suoraviivaisesti. Koira juoksi suoraan alustalle ilman haahuiluja, söi namin ja kääntyi ja sanoin "seis". Tästä sitten vaan eteenpäin ja varmuutta rakentamaan. Kiva oli treenata, kiva oli nähdä sukulaiskoiria ja tutustua ihmisiin. Kiitos, että saatiin tulla mukaan.

Rivistö aitoja Cefeuksia, seassa pari puolikasta. Kuva © Marko Osala