Lisää läksyjä

Syksy saapuu, ja luonto saa syysvärit, joten maanantaina piti napata pokkari mukaan, kun käytiin vähän pellolla kaahaamassa.

"Tuu nyt jo!"

Eilen oltiin pentukurssilla, ja ohjelmistossa oli nyt vähän agilityyn päin suuntautuneita temppuja. Tötterön kiertoa ideana sekä opettaa koiralle kiertokäskyt, mutta myös harjoittaa koiran kropankäyttöä. Koiran siis tulisi kiertää tötsää (puuta, tolppaa, cee-muu-mikä) annettuun suuntaan (eri käskyt eri suuntiin kiertämiselle) niin kaukan, kun käsky käy. Esim että vasemmalle kiertäminen "va, va, va, va, va" ja koira kiertää, kiertää, kiertää. Pohdittiin käskyjä, että olisi vähän koomista agiradalla sitten toiseen suuntaan voivotella "oioioioi"... Käskyjä pitää siis vielä miettiä. Näissä siis haetaan sekä takaakiertoa (sen aion kyllä hoitaa muuten, sitä ollaan jo harjoiteltukin ihan ohjauksella ja kierrä-käskyllä molemmista suunnista) sekä niitä Trkmanin cik/cap hyppyjä, joihin itse aion yrittää tätä sitten soveltaa.

Tämän lisäksi oli lankulle naksuttelua ideana siirtyä lankun jälkeen kontaktille. En sitten ottanut tätä, kun vain hetken pohdittuani päätin luottaa Sonjaan, ja me tehdään perinteisesti hyviä tuloksia tuottaneella metodilla eli ihan vaan kontaktilla naksuttelemalla. Aloitettiinkin harjoittelu samantien tunnin jälkeen parilla setillä, niin että Kit makasi kontaktilla etutassut maassa ja naksuttelin siinä. Ja sitä sitten vahvistetaan ja kauan, ja eri häiriöillä.

Pentukurssilla oli lisäksi sivulletuloa - ja molemmille puolille. Hitsit oli vaikea ymmärtää oma ja koiran liike, kun se tuleekin oikealle puolelle, että miten päin se kiertää ja miten oma käsi liikkuu! Taas ajatuksena, että koira oppii hallitsemaan kroppaansa ja käyttämään takapäätään - molempiin suuntiin. Sain Sonjalta kommenttia, että olen tehnyt ihan turhan ison ja hätäisen liikkeen kädellä, josta on vaikea päästä eroon ja koirakin helposti jää väärään paikkaan. Sonjan vinkillä sain ihan pienellä käden liikkeellä rauhallisesti tehtynä Kitin kääntymään tosi nätisti ja pienellä kiepulla täsmälleen oikeaan paikkaan. Hitsi, kun ei noita itse näe eikä tajua, kiitos Sonja! Tätä pitää nyt harjoitella, mutta nopeasti Kit näytti senkin tajuavan. Samoin hiffasi vähän sitä oikealle puolelle sivulle tuloakin pienten harjoitteluiden jälkeen.


Normaalin setin mukaan me sitten touhuttiin kokoajan siinä sivussa kaikkea muutakin, että Kit olisi pysynyt jollain tavoin nahoissaan. Kerran se lähti käppäilemään muina miehinä poispäin agikentälle, ja sitten yhtäkkiä: "jee putkeen" ;D

Lopuksi Kit pääsi hummaamaan pellolle bc Hohdon kanssa, ja saikin kunnon juoksutusta! Tassupipi on nyt täysin parantunut, vain pintakerros puuttuu, mutta näkyy se kestävän kaahaukset, kun ei mun teippaukset ihan pysyneet eilen koiran vauhdissa mukana.

7-kuiset pentutreffeillä

"Tiiättekf mitä?"

Tänään treffattiin Nastolassa etelän viidestä pennusta neljä eli Nemi, Naxe, Gitte ja Kit, sekä tietenkin emä Jilla. Paikalla oli myös puolitäti Eevi.

"Pusu äitille"

Päivän teemana oli agility, ja Maija olikin rakentanut meille muutamia ohjauskuvioita, irtoamisharjoituksia ja ei-irtoamisharjoituksia eli kääntymisiä. Kaikki menivät hienosti, ja Kitkin meni yllättävän hyvin vaikka hallissa vouhkasi koko lauma. Vaikka se vouhkaa, niin sitten kun tehdään se keskittyy kyllä hienosti. Tassuhaava oli ollut jo kolme päivää kiinni, joten kunnon teippaamisella uskalsin yrittää. Alun jälkeen tarkastin, ja kun haava oli edelleen siististi kiinni, jatkettiin treeniä ja hyvin se kesti, edelleen siis pysyi kiinni loppuun asti. Hyvä niin, ei jäänyt kivat treenit väliin.

Agin jälkeen otettiin myös pienet tokotreenit, vähän sivulla oloa, pieniä seuraamisaskeleita, paikallaoloa yms. Hallin hieman hiljennyttyä otin Kitille myös vähän noutoa (tässä vaiheessa oli jo vähän into lopussa, mutta toimi jotenkin kuitenkin), sekä uutena merkille menoa, jonka se tietenkin hiffasi heti. Naksuttelin siitä tosi nopeasti ennen kun se ehtisi alkaa tassulla rähmiä ja suunnitella purkin päälle kiipeämistä.

Lopuksi oli sitten pentupainia hallin takana, sekä ryhmäkuvaa. Ensin pidettiin sitä ryhmäkuvaa vähän vitsinä, mutta hei - se onnistui! Kiitos kaikille, olipa kiva nähdä ja treenata porukalla!

Lapset hiekkalaatikolla

Kit ja Nemi

Ryhmäkuva. Vasemmalta: Nemi, Jilla-emä, Kit, Naxe, Eevi-täti ja Gitte

Lopuksi Kitty 7kk poseeraa

Silakka vastaan villisika

Tässä muutamana lähipäivänä Silakka on kohdannut suuria vaaratekijöitä ja joutunut puolustamaan koko meitä muuta laumaa, ja ansiokkaasti on puolustanutkin, ainakin kai omasta mielestään. Edellisen kirjoituksen yhteydessä käydyn metsäkaahauksen lomassa Kit kohtasi yllättäen metsässä hurjan villisian ja nosti sellaisen älämölön, että siinä olis villisikakin juossut karkuun, jossei olisi ollut kangistunut muovinen väärennös. Oltiin näet jousiampujien radalla, joka on täynnä moisia pelottavia otuksia, mutta aikaisemmin Kit ei ole niitä huomannut, taikka muuten noteerannut. Nyt ilmeisesti tulokulma oli sellainen, että se huomasin tuon hurjan pedon, ja haukkui kaikki niskatukka ja häntäkarvat pystyssä metrin päässä kuin suurempikin taistelukoira. Kun Nuka kurvasi läheltä ohi villisiasta piittaamatta, Kit huokaisi ja päätti luovuttaa ja vihelteli muina neiteinä pois paikalta. Pyysin sen kuitenkin lähemmäs katsomaan, ja kyllä se aika varovaisesti hiipi ja venytti koko pituuden, että uskalsi haistaa - todetakseen sitten ilmeisen väärennöksen ja petkuhuiputuksen.

Perjantaina sitten Kit joutui puolustamaan meitä pellolle mennessä, kun jo iltahämärässä polunmutkan takaa yllättäen tulikin vaarallinen setä ja tappajakoira. Kit huusi kuin hyeena ja pomppi takajaloillaan kuin karhu, ehkä näyttääkseen suuremmalta (vaikkakin se tappajakoira oli se lähemmäs karhun kokoinen). Lopulta Kit kuitenkin alistui käskyyni ja tuli vastahakoisesti luokse. Ja sama toistui iltapissalla, kun mutkan takaa tuli kävelijä - keskellä yötä nyt tolleen hiippailla, varmaan olis käynyt kimppuun, jos ei hurrrrja Kit olisi puolustanut meitä. Hmph...

Se myös haukkuu ja murisee, kun katson Eläinsairaala tv-sarjaa, ja siellä joku koira haukkuu tai vinkuu. Mutta kun olen yrittänyt kokeilla huvin vuoksi, saisiko sille rakennettua haukkuilmaisua (ei, en ole siihen siirtymässä, ainakaan vielä), niin en saa siitä pihahdustakaan aikaan.

Tänään taas kaahattiin pellolla, Kit juoksee siellä ihan juoksemisen ilosta sata lasissa eteenpäin, pysähtyy ja katsoo "tuutteko te", ja jatkaa hullunrallilla heinikkoon. Ja juoksee, juoksee, juoksee. Mitähän se sitten tekee, kun tulee lunta (jos sitä nyt tulee), saatta hepulit olla melkoiset?! Nukankin se sai vähän hetkeksi villiintymään, mutta vain vähän.

Tassuhaava on kestänyt peltokaahaukset hyvin, ja oli näin siistin näköinen. Mutta sitten jätin teippaamatta sen illaksi, ja tuo reuna aukesi taas. Koska se on tosi kuiva, epäilin liekö se jää enää kiinni, joten leikkasin sen sitten pois. Eiköhän se tästä.

Silakkalla on tuo paikallaolo aika hyvin hallinnassa. Tässä harjoitellaan paikallaoloa kylppärin lavuaarin reunalla.

Ei vaan, ohjelmassa on tassuhaavan huuhtelua. On se vaan näppärää, kun sen saa hoidettua lavuaarissa, eikä tarvitse koko kylppäriä kastella. Koitappas nostaa karvapallosetä tuohon...

Pentukoulua ja paukkuja

Ajattelin, että mennään tiistaina pentukouluun tassuhaavasta huolimatta, vaikka edes saamaan uudet tehtävät. Mutta kun ei tuota se haava ja teipattu jalka yhtään haittaa, niin osallistuttiin sitten tuntiin ihan normaalisti. Tällä kertaa ehdin käydä pikkaisen pellolla kaahauttamassa sitä (ja sehän kaahasi...), mutta ei sekään auttanut, vaan oli kyllä taas astetta levottomampi pentu. Kamalaa vouhkaamista ja piipitystä, jos ei kokoajan tehty jotain, joten me sitten pääsääntöisesti tehtiin.

Tunnin teemana oli tokoliikkeet. Seuraamista (kosketuskepillä), paikallaolo makuulla ja istumassa, sekä ohje etäpalkkauksen harjoittelemisesta. Sen lisäksi me tehtiin eteentuloa, sylkkäreitä, sivullaoloa, purkinpäällä pyörimistä yms. Paikallamakuu menee hienosti, mutta istumista nyt ei olla edes harjoiteltu, siinä kun pitää olla tarkkana ettei mikään jalka sais liikkua. Muut meni hyvin. Kosketuskeppiä Kit yritti taas vaihteeksi saalistaa suu auki, kun oli kierrokset aika korkealla.

Tänään käytiin raunioilla ampumassa kaksi laukausta edelliseen malliin. Kit tempoi ja rieukkui perääni ja avustajan kimpussa, mutta vähän ennen paukkuja keskitti huomionsa taas minuun. Paukkujen aikana ei tapahtunut muuta, kun Kit keskittyi kuuntelemaan ja häntä oli alhaalla, ja kun paukut loppui ja lähdin kävelemään kohti, häntä alkoi heilua. En tiedä oliko se häntä sitten ollut pystyssä ennen paukkuja, ehkä. Mutta ei tuo siis niitä paukkuja pelkää, eli seuraavalla kerralla otetaan jotain pientä puuhastelua ja avustaja ampuu.

Paukuttelun jälkeen mentiin pojat mukana metsään, ja koko köörillä oli ihan hullu vauhti kaahatessaan. Ehkä Kitiin on vähän kerääntynyt energiaa, vaikka ei se nyt ole kauheesti sen jalan takia missään levossa ollut... Haava on suurimmalta osin ummessa, mutta ihan siinä haavan suulla on auki sitä anturan "ihoa" sellainen liehuke. Tänään työpäivän jälkeen se oli kiinni, mutta aukes taas tuolla kaahatessa. Saa nähdä meneekö se kiinni ollenkaan siitä, mutta itse syvempi kudos on kuitenkin kiinni, ja se on pääasia. Parantuisihan se ehkä nopeammin, jos ei antais sen kaahata, mutta minkäs teet. Se varmaan alkaisi pikkuhiljaa hajota, jos ei pääsisi vähän purkamaan, sen näköistä oli kyllä meno tänään metsässä. Ja nyt jatkuu Silakka-Pihvin ilta jumpilla.

Jaa, lisätäänpäs vielä tämän aamun tarkkuusmittaus: 44,5cm tarkalleen, ja se paino oli viikko sitten 13,5 kg.

Ammuskeltiin

Eilen paukuteltiin pennuille, kokeiltiin nyt sitten sitä nk. kissanruokamenetelmää, kun ei siitä haittaakaan ole, jos koira ei ole paukkuarka, ja jos olisi, niin sillä on paukkuarkuuksia korjattu. Eli paikalle saavuttua leikin ensin Kitin kanssa, sitten jätin sen avustaja Reijalle ja kävelin n. ehkä 50-70m päähän, ammuin kaksi laukausta ja palasin koiran luo eleettömästi, avasin ruokapurkin, jossa oli "kissanruokaa" (pedigree purkkiruokaa) ja olin ihan hiljaa koiran syödessä. Sen jälkeen aloitettiin iloinen leikki, ja hyvin meni. Paukkuarka koira ei kuulemma leikkisi ja olisi ampumisessa mennyt avustajan taa. Aluksi Kit vinkui ja vonkui perääni, kun lähdin, ammunnasta se hiljeni istumaan paikoilleen ja odotti kun palaan. Eli hyvin meni. Tätä kai toistetaan jonkun verran, viedään se nyt raunioille, ja sitten pikkuhiljaa yleistetään niin, että avustaja ampuu ja ohjaaja puuhaa koiran kanssa esim seuraamista.

Potilas-Lamppupää oli ilmeisesti selvinnyt ihan hyvin eilisestä päivästä, ainakin kauluri oli ehjänä paikoillaan, samoin koira. Haavakin näyttää ihan hyvältä, osittain on kiinni, reunasta vielä repsottaa auki, mutta eihän se tietty mitään revitystä kestä. Tänään kyllä ajattelin mennä pentukouluun kuulemaan uudet läksyt, vaikka meillä on kyllä entisetkin harjoittelematta (nolotus). Pitää teipata se jalka kunnolla, kun epäilyttää, että Silakkaa saattaisi hieman riekututtaa... Spurttaili se eilenkin, kun ei meinannut nahoissaan pysyä, kun treffattiin Risa ja Roa, ja kun käytiin vanhemmillani.

Silakka ahtaalla: "happi loppuu"

Masentunut lampunvarjostin

Miten rauhoitetaan vilkas pentu? Ostetaan sille lampunvarjostin ja pistetään päähän. Pentu masentuu eikä liiku mihinkään...

Pikkupotilas lampunvarjostin päässä ja tassu paketissa. Kävin Espoon Eläinsairaalasta hakemassa kaulurin ja kysyin samalla hoitajalta vähän varmistusta, ja joo pidetään paketissa kunnes alkaa parantua, sitten tuuletellaan. Sain tohon cobanin alle jotain kipsin alla käytettävää vanua, ettei iho niin hiostuisi. Pistin pikkupotilaalle tötterön päähän harjoituksen vuoksi, ja heti se alkoikin näyttää kipeeltä, ennen sitä mennä vipelsi niin kun ennen. Ei se tuota pakettia näin valvovan silmän alla, tai autossa häkissä odotellessaan syö, mutta ans olla kun jää päiväksi yksin tänne puuhastelemaan. Olen satavarma, että kauluristakaan ei huomenillalla ole kun rippeet jäljellä...

Kit pääsi vaakallekin kun kerran klinikalla käytiin, 13,5kg näytti. On se painava lötyskä, hyvä että jaksan sitä enää kantaa. Se on nyt jonkun aikaa syönyt vaan 2 ateriaa (1,5dl+hörpäkkeet), kun sitä namia tuppaa kulumaan aika paljon näinä aikoina. Pitäskin treenata koululäksyjä, mutta eihän potilaan kanssa tarvitse, eihän?

Koiramaista äksöniä Tammelassa, ja eka haveri

Saana-kaverin 10v-synttäreitä vietettiin tänään Tammelassa mahtavissa olosuhteissa ja ihanassa ilmassa. Tarjolla oli hyvää seuraa, kota ja ulkoilmaevästystä sekä koirille rutkasti seuraa ja treeniä. Koiria oli jos jonkin sorttista.

Onnittelut vielä Saanalle, ja kiitos kaikille, etenkin järkkärille sekä treenikamuille! Oli mahtava päivä!

Tarkoitus oli tehdä Kittylle "vaan jotain pientä, kuten rullanhakutreeniä" mutta homma vilahti siihen, että kokeiltiin pitkästä aikaa pientä jälkeä ja sitten tehtiin vielä muutama hakupisto... ja muun ajan adhd-silakka hulinoi ympäriinsä. Kit löysi ensin samanhenkistä seuraa tutusta kaverista Roa-lagotosta, ja myöhemmin karvakasa- Emmasta (jolla oli juoksu ja josta Jasu meni ihan umpisekaisin).


Tein siis pellolle jäljen, kokeiltiin jäljennostoakin ja musta se nosti sen aika hyvin, ihan itsenäisesti ainakin löysi jäljen alun. Jännä, kun se kohelsi ihan hirveästi pellolle tullessa, mutta kun namijälki alkoi, koko koiran olemus muuttui. Ja se jäljesti selvästi rauhallisemmin kun kesällä. Alussa jouduin jonkun verran sitä jarrutelemaan, mutta suht siististi meni. Ihan joka namia en pakottanut sitä tuolta heinikon seasta syömään, joka jäljen se kyllä kävi läpi. Mun mielestä aika hienosti, kun tää oli kuitenkin alle 10s. jälki, edellisestä yli 2kk aikaa. Jälki oli ehkä 15m pitkä ja 15min vanha.

Ja sitten tehtiin pistoja. Tuulen alapuoliset oli haamuja, ja yritettiin tuuleen yksi pisto ilman haamua, mutta se taas epäonnistui. Eka haamu meni tosi loistavasti, toinen oli tuulen ja lähetin ehkä hieman väärään suuntaan, en tiedä oliko tuuli pyörinyt, mutta Kit haki ja haki paikkaa missä edelliselle oli oltu, muttei kertaakaan yrittänytkään sinne suuntaan missä mm lopulta oli. Otin sen sitten haamuna, ja sitten meni hyvin. Otettiin sitten vielä "yksi helppo" suora haamu tuulen yläpuolle. Kit ei varsinaisesti itseasiassa nähnyt haamua, mutta näki jonkun matkaa kun mm meni. Se lähti hienosti, mutta painalsi hieman ohi ja kuului menevän toooosi kauas. Huhuilin sitä takaisin päin, ja tullessaan se saikin hienosti hajun maalimiehestä, ja löysi. Eli oikeestaan tosi hieno suoritus oli se viimeinen, oli tehnyt piston ja palatessa löysin mm:hen.

Evästelyn jälkeen lähdettiin maatilalle katsomaan hevosia, lehmiä ja poniajelulle, ja tässä välissä huomasin että Kitillä oli anturassa viiltohaava. Ensiavuksi huuhtelin ja teippasin sen, ja kun ei se näyttänyt vaivaavan mitenkään, Kit pääsi pikkaisen vilkaisemaan eläimiä. Ensimmäinen kohtaaminen kärryjä vetävän ponin kanssa aiheuttu hurjan haukkuryöpyn, mutta nopeasti se tottui, eikä sitten hirveesti edes välittänyt hevosista. Poniajelu kärryssä tuntui ilmeisesti melkoisen jänskältä.

En nyt sitten lähtenyt sitä tassuhaavaa viemään mihinkään, en tiedä kuinka kauan se oli ehtinyt olla, häkissä pedissä oli jo kuivuneet veriläntit, joten jonkusen aikaa vanha se jo oli. Olisko sitä enää edes ommeltu - tai ylipäätään ommeltu, ja kun asiantuntija raati sanoi (itsellä ei ole kokemusta tassuhaavoista, karvasedillä ei koskaan ole ollut!), ettei se niin paha ole, teippaa vaan kiinni. Tai jos ei se umpeudu, niin sen räyskäleen saa siitä poiskin siististi. No kassotaan sitten. Kotona sitten suhkuttelin sen kunnolla, putsasin betadinella, pistin vielä varmuuden vuoksi terrapolyä ja pumpuli+teippi-side alimmaiseksi, ja cobania päälle. Ei toi sitominen kyllä hirveetä rasitusta kestä, enkä tiedä olisko se parempi antaa olla auki, vai yrittää teipata kiinni. Ja antaako se teippauksien edes olla, pitääkö mun huomenna lähteä etsimään sille kauluria jostain....


Niin joo, perjantaina käytiin raunioilla (kun ei keksitty muuta paikkaa näin ens hätään) kaverin kanssa ekaa kertaa ampumassa. Tehtiin niin, että itse pidin Kitiä ja kaveri ampui, ensin yhden ja hetken päästä toisen. Kit reagoi ensimmäiseen tottakai kuuntelemalla "mikä se oli", otin sen kanssa kontaktiharjotusta ja naksuttelin, kun kaveri ampui toisen ja nyt reaktio ei ollut niin selvä. Sillä kertaa ei sitten otettu enempää. Kaveri itse on käyttänyt toisenlaista menetelmää nk. kissanruokamenetelmä (vai mikä se olikaan), pitää tutustua, että kokeiltaisko mekin silleen vai vaan itse palkkaamalla ja leikkimällä.
Huomenna olis raunioilla kokeet, pitää miettiä meniskö sinne kuuntelemaan (toki hyvän matkan päähän) meteliä ja ampumisia.

Sienessä

Ei mulla mitään asiaa ole, mutta kun eilen tuli pitkästä aikaa otettua muutama hassu räpsy, niin laitetaan ne tähän. Eilen käytiin Sadun kanssa Nuuksion laitamilla sienessä ja otin varoksi pikkupokkarin mukaan. Tälle mahtavalle laskevan auringon valossa kylpevälle jäkäläkalliolle oli pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva, harmi kun ei ollut kunnon kameraa mukana, toi pokkari on aika surkea ja suurin tunnelma on ihan latistunut näissä kuvissa.

Kit painalsi 2,5h ees-taas-ees-taas ihan jatkuvalla syötöllä. Sedät olivat kovasti tohkeissaan myös ja Nuka jopa välillä intoutui vähän leikittämään kakrua.

Silakka 6,5kk mättäällä

Kit on muuten päivien aikana vähän askerrellut mökissään, vaikka sillä on ollut pakasteluukin siellä. Eilen huomasin, että se on nakerrellut oven tilalle asennetun verkko-oven muovitettua kanaverkkoa rikki, kohta olis ollut alareunassa kelpien mentävä reikä. Mikähän panssariverkko sille pitäs kehitellä? Se olis varmaan syönyt jo koko talon, jos se sais vapaasti olla. Tai sitten se on vaan tuo eristäminen mökkiinsä, joka herättää pienen tihulaisen? Mutta eiköhän se asustele työpäivät siellä jatkossakin - hamaan tulevaisuuteen.

Agiliitoa ja sirkustemppuja

Tiistain pentukurssilla oli ohjelmassa erilaiset temput. Opettaja kävi mallin vuoksi kaikkien kanssa temput läpi, ja tarkoitus on tietysti sitten kotona varsinaisesti harjoitella niitä. Monet pennut oppivat jo aika pitkälle siinä kokeillessa tai osasivat jo ennestäänkin temppuja tai niiden osia. Kitty teki taas ihan supertyötä. Tötsän kiertoa (vrt siivekkeen kierto), purkinpäälle etujaloilla ja takapää kiertää ympyrää (se lähti heti jo kiertämään!), takajaloille seisomista, orava-istumista, siksakkia jalkojen ympäri yms. Ensi kerralla on kuulemma tokoonpäin meneviä temppuja sitten.

Temppuihin Kit keskittyi tosi hienosti ja väliajoilla otti kontaktia ja odotti tekemistä, mutta ihan alussa kentälle meno ja alun odottelu oli kyllä taas melkoista vauhkoamista ja sinkoilua... pitäisi mennä vähintään 15min etuajassa, mutta eihän me koskaan ehditä. Ja kyllä se itseasiassa sitten heti rauhottuu, kun tekeminen alkaa.

Tein sen kanssa extrana myös siivekkeen kiertoja, ja se on oikeesti ihan mahtava, nostaa kyllä kierrokset melko korkealle. Ja sitten tehtiin vähän hakurullan tuontia, eteen istumista yms. Ja tunnin jälkeen se pääsi vielä parin bc-pennun kanssa kaahaamaan.

Keskiviikkona Kit pääsi taas Nukan agitreenien jälkeen ensin halliin harjoittelemaan rauhoittumista ja keskittymistä. Se kävi ihan kuumana kun vauhdikkaita koiria meni radalla, ja etenkin putkessa. Ei olisi millään malttanut rauhoittua ja ottaa kontaktia, kun vaan istuskelin. Mutta kun nousin ylös ja otettiin sivulla oloa ja kontaktia, niin kyllä se sitten keskittyi jonkun verran. Kun se oli vähän rahoittunut, mentiin ulos esteille.

Otin kahdella aidalla pieniä ohjausharjoituksia (rimat edelleen maassa), kunhan ensin oltiin vähän harjoiteltu paikallapysymistä. Ihan älyttömän hienosti se pysyy paikallaan, ja näyttää kuin istuisi siinä tyynen rauhallisesti ilman mitään kierroksia, mutta kun sen pyytää liikkeelle on kierrokset kyllä melkoisen korkeat. Pitää kuitenkin muistaa jatkaa myös tuota paikallaolon vahvistamista, vaikka se nyt näyttäisi sujuvankin hyvin. Se jää myös maahan hienosti, vaikka menisin toiselle puolelle kenttää laittamaan esteitä.

Yritin harjoitella tietty niitä normaaleja siivekkeen kiertoja edestä ja takaa, sekä sylkkäriä nyt myös siivekkeellä. Aluksi se ei kyllä sylkkärissä meinannut sähläämiseltään kääntyä oikein, mutta muutaman harjoituskerran jälkeen onnistui. Otin myös kahden aidan välissä valssia ja siinäkään en heti meinannut saada sitä toiselle hypylle vaan imeytyi liikaa oman liikkeeni mukana edestä ohi, mutta kun ohjasin tarkemmin se meni oikeasta välistä. Aika herkkä se on omaan ohjaamiseeni, mutta ihmeesti se kuitenkin osaa sitä lukea nyt jo melkoisen hienosti! Otin käyttöön pentukoulussa opetellun käteen koskemisen, vahvistin sitä ensin pari kertaa, ja käytin sitten hyväkseni ohjauskuvioissa ja se ehkä auttoikin taas vähän. Lopuksi palkitsin innokasta pentua putkella, mutta kokeilin umpikulmasta lähettämistä (Nukan tunnilla teemana oli takaakierrot eli koiran "heittäminen" siivekkeen taa, tai esim putkeen umpikulmasta) ja osashan Kit nyt sen - tietenkin. Se myös löysi kentältä pentukurssilla käytetyn tötsän ja purkin jonka päällä otettiin takapään kiertoa, ja sitäkin tein vähän. Tuo olis vissiin tehnyt loputtomiin niitä hommia, mutta onneksi namit loppui. Lopuksi se pääsi vesilätäkköön leikkimään - juoksi ees taas litsutellen lätäkössä ja saalisti omatekemiään roiskeita. Miten viisasta.

Sain Nukan tunnin tuuraaja kouluttajalta positiivista kommenttia, miten hyvä vire ja into Kitillä tuntuisi olevan. Ja mielenkiintoisen vinkin nk. body-line -kuvitellusta tasosta/viivasta ohjaajan kyljistä jonka eteen koira opetaan aina tulemaan, jonka taakse koiran on kiellettyä mennä. Tällä body-line systeemillä koiran saa helposti käännettyä oman rintamasuunnan kääntyessä. Aika paljon olen tätä ehkä Nukan kanssa tiedostamattani käyttänytkin, sehän kun on ollut kuin juna, joka ei käänny vetämällä. Mutta kuulosti järkevältä, ja täytyy kokeilla pennun kanssa.

Viikon treenit

Tän viikon treenit summautui tiistain pentukoulun jälkeen nyt sunnuntaille. Koko se muu väli ei tehty mitään, paitsi pikkaisen kokeilin noutoa eteisen käytävällä, että oliko se vaan unta vai oppiko se oikeasti. En ottanut mitään helpotusta vaan suoraan pentu vierelle, vein kapulan, palasin pennun viereen ja sanoin "tuo" ja sehän toi! Vau! Sama metallilla, tosin siinä tuppaa vaan olemaan se inhottava piirre, että kun naksauttaessa kapula lentää niin tuo metalli tippuu ikävästi joko omille tai koiran varpaille. Eli seuraavaksi se "kiitos" - irrotus... Ja jäin ihmettelemään, että mistä käsky "tuo" oikeen tuli, kun ei se koskaan ole ollut mulla noutokäsky. No nyt näkyy olevan, on vaan opittava sekin sitten. Tähän asti on ollut "hae" tai tunnarissa "etsi", joka ei Kitille käy, kun on hakukäsky. Tunnariin otan varmaan käpytunnarista tutun "käpykäpy" - käskyn ;D jos kehtaan....

Mutta siis, tänään ensin päivällä taas ESPYn järkkäämä BH-treeni - hulinatahulinata. Silakka oli taas hieman adhd-tuulella. Treeni keskittyi suurimmalta osin seuraamisen, ja sitähän me nyt ei ihan vielä just niin osata, eikä olla edes harjoiteltu muutamaa askelta pidempään. Mutta tuolla sitten harjoiteltiin. Ensin aluksi otin kyllä ihan ilman käskyjä "kunhan kulkee mukana" tyyliin ja tosi hienosti se kulki ja otti kontaktia vaikka mentiin koko porukka ihan pienessä sumpussa toistemme lomitse. Mutta tunnin edetessä alkoi pennun keskittymispatterit lopahtaa ja homma levitä, välillä pidin taukojakin, mutta olis pitänyt ehkä pitää vielä enemmän. Toi seuraaminen ei selvästi ole meidän kummankaan laji, tylsää mitä tylsää. Luoksetulossa otin eteentuloa, ja hienosti tuli mutta pidemmällä matkalla tuppaa tulemaan vinoon, niinkun puoliksi eteen ja puoliksi sivulle. Paikalloloja otetiin useammassa erässä ja ne vaan paranivat loppua kohden. Illalla hakutreeneissä otin odotellessa myös paikallaoloa, oli aivan loistava! Sekä eteentuloa ja tuli selvästi paremmin, oikeestaan ihan loistavasti.

Ne hakutreenit sitten. Taas oltiin Histassa, ei tuullut juuri yhtään, mutta kun niistä haamuista pitäs päästä eroon, niin kokeiltiin. Kaks ekaa meni ihan superhyperloistavasti. Sinne painui pentu minne lähetin, ihan melkeen suoraan n. 30(?) metriin ja sitten pieni hakeminen että löysi maalimiehen. No - "otetaan vielä se kolmas" ... ja sehän meni sitten tietty ihan säätämiseksi. Kit kyllä lähti yhtä hienosti kun kahdelle ekalle, mutta ei löytänyt, etsii etsii etsii, sompaa ja seikkailee, se oli varsinainen sähläys, palasi monta kertaa hakemaan apujakin, mutta löysi sitten kyllä lopuksi. Otettiin sitten vielä se neljäs helppona haamuna lähellä, ja Kit painalsi täysiä ohi, mutta haki sitten kyllä pienellä vaivalla hienosti. Pitää vielä vahvistaa sitä luottamusta, kun vaan olis niitä tuulia!

Yks päivä viikolla Kit pääsi ekaa kertaa poikien talven vakkarilenkille pellolle mukaan: voi sitä kaahauksen määrää! Se juoksi ihan hulluna, välillä selvästi ihmisten hajujen perässä mutta välillä ihan vaan heinikkohepuleita. Muuten illat sujuivat yllättävän rauhallisesti vaikkei mitään aktivointia ollut. Kunhan se saa tulla sohvaperunaksi viereen, niin se viihtyy ilman ylimääräisiä riekkumisia. Ehkä se riekkumattomuus sitten kerääntyi energiaksi, koska yks päivä se oli tuunannut petipeittoaan - peitossa isoja reikiä ja vanut pihalla.

Vanhemmillani hoidossa olo oli sujunut ihan mallikkaasti. Jotain mörköilymölinöitä se oli päästellyt muutamaan otteeseen.

Pentukurssin kokeet

Eilen oli pentukurssilla "tasotesti" eli näytettiin kukin vuorollamme kaikki ohjelmistossa olleet läksyt - ja aika paljonhan niitä oli. Omat odotukset eivät olleet kovin korkealla, kun odotin että mulla on piippaava ja jokasuuntaan säntäilevä energiapakkaus mukana, vaikka oli ollut jo karvasetien kanssa lenkilläkin. Ja olihan se alkuun, mutta kun alettiin hommiin se muutos on niin valtava - keskittymiskykyinen ja innokas koululainen suoritti tehtävät todella mallikkaasti! Oli kosketuskeppi ja sillä muutama liike (esim. istu ja maahan), käteen koskeminen, namista luopuminen, katsekontakti, maahanmeno, istuminen, seisominen (tätä me ei vielä esitetty), peruutus, luoksetulo (pentuluoksetulotyyliin, tein kyllä eteenistumistakin ja sekin meni ihan älyloistavasti), kosketusalusta, lelunvaihtoleikki ja kaiken huipennuksena laatikkoon meno - ja Kit meni!!! Vau, saatiin isot ablodeeraukset, vain kolme kurssilaista esitti tämän tempun. Naksuttelin vielä myös laatikon päällemenoa, etutassut sain en koko koiraa. Ihme juttu että se keskittyi niin kympillä, vaikka temppuja ollaan harjoiteltu lähestulkoon ainoastaan omassa olkkarissa.

Joku voisi luulla, että pentu on väsynyt kun se on tunnin ollut koulun kokeessa ja esitellyt taitojaan (tokihan oli pieniä taukoja välissä, kun muut esittivät vuorollaan), mutta katinkontit! Kotona Kit jumppasi ihan hullunraivolla Ikea-pallollaan, niin että Nuka meinasi jäädä alle ja esitti jo vastalauseita.

Tänään karvalauma menee vanhemmilleni yökylään ja päivähoitoon - anskattoo miten kiltisti Kit osaa siellä olla.

Se noutaa!

Lopultakin loksahteli palaset paikoilleen, tänäaamuna naksuteltiin noutoa, ensin irtorullilla eteentuontia, ja sitten otin kunnon noutokapulan (ohutlaipallinen ohjatunnouto, meidän tavallinen on jossain "tallessa"). Otin ensin pari kertaa eteen tuloa kapula suussa, annoin sille sen siis suuhun. Sitten laitoin pennun istumaan, vein kapulan muutaman metrin päähän ja sanoin "tuo" ja sehän toi, istui eteen ja odotti että naksutan!! Otin myös metallilla ja sama juttu, superhienotaitava!! Ja ei ole pitkä aika siitä kun tuskailin, etten saa sitä ikinä noutamaan, kun yritin nakustella että se maasta ottaisi. Mutta tuo suuhun antaminen ja siitä takaperin lähtö on auttanut. Nyt vaan sit vahvistellaan tätä tosi vahvaksi, etenkin niitä rullia.

Pentu laatikkoon -temppu on myös siinä mallilla että se useimmiten menee laatikkoon kaikilla neljällä jalalla ja naksautan siitä samantien, mutta en ole vielä saanut aika pidennettyä, vaan se tulee samantien pois. Käänsin laatikon ympäri ja naksuttelin sitä laatikon päälle, aluksi näytti että se hoksasi heti ja homma toimi hienosti, mutta sitten se muka yhtäkkiä ei osannutkaan ja tarjosi vaan etujalat laatikolla, eikä enää osannutkaan mennä myös takapäällä. Ja tuskinpa illalla koulussa malttaa keskittyä koko laatikkoon.... Laatikkotemppu aiheutti myös pientä vikinää, jos ei palkkaa tullut ja pieni pää hahmottanut mitä olisi pitänyt yrittää. Mutta se tykkää hirveesti, häntä heiluu ja pikkukoira nauraa.

Eilen naksuttelin myös kosketuskeppiä, ja sain sillä istumista ja maahanmenoa, peruuttamista en ole yrittänytkään. Kosketusalustallekin sain yhdellä naksuttelusetillä tassukosketuksen. Käsikosketus on hyvä ja vahva (se nuolaisee aina ;D) ja sillä otin pientä ylöspäin hyppyä, eli käsi niin korkeella ettei ihan istuen yletä vaan joutui vähän pomppaamaan. Eli ollaan me nyt sit kuitekin vähän treenattu noita läksyjä, kuin hyvä se olis jos oltasi ahkerastikin harjoiteltu?!

Vetistelyä

Extempore kävästiin päivällä tunnin verran Purinalla Syysskaboissa (agilitykisat) harjoittelemassa olemista. "piip, piip, piip" millä ihmeellä siitä piippaamisesta pääsee eroon? Ei se ees vouhkannut ja meuhkannut ihan hirveesti eestaas, mutta ylitse vuotaa, kun mitään ei tapahdu. Seisoin vaan rauhallisesti paikallani, välillä kielsin ääntelystä ja kehuin ja palkkasin, kun oli hiljaa. Välillä kävin ihan kyykkyyn viereen ja rapsuttelin pahimman ääntelyn aikaan. Puolessa välissä keksin tarjota sille maassa lojunutta limutölkkiä ja sehän viettikin muutaman rattoisan tovin tölkkiä pureskellen, kunnes huomasin, että se repii tölkistä palasia ja kielestä vuotaa verta (pikkuhaava vaan, no worries), joten meni sekin viihdyke siinä. Alkoi taas se "piip, piip, piip"... tunnin kuluttua alkoi jo olla paremmassa jamassa, mutta mietin olisiko lelu auttanut (tutti suuhun), muttei sitä ollut mukana, kun en ole edelleenkään oppinut, että koiratreeneissä pitää olla lelujakin! Eikai tässä auta, kun jatkaa harjoituksia.

Kun lähdettiin Purinan pihalta, tein pienen lenkin siinä peltoalueella ja ekaa kertaa Kit kohtasi "mörköjä". En eka tajunnut mitä se alkoi möykätä, jostain metsän takaa kuului lasten ääniä ja ihmettelin, että niitäkö se raivoo koko selkätukka pystyssä. Kunnes tajusin että se haukkui n. 20m päässä nurtsialueen reunassa ollutta maakaasulinjan kylttiä. Olin jo melkeen menemässä naureskellen ohi, kun onneksi tajusin, että mennäänpäs sittenkin katsomaan. Kit nosti ihan koko tukan pystyyn, häntä sojotti paksuna jokaikinen karva törröttäen pystyssä ja haukkui muristen. Hyvin se tuli kuitenkin minun mukana, ja kun päästiin riittävän lähelle, se tajusi mikä oli kyseessä ja laski karvat ja lähettiin pois, se oli siinä. Saas nähdä alkaako näitä tulla lisää.

Illan vetistelyohjelmassa oli sitten hakutreenit - kaatosateessa. Koko sen 2h satoi, ja kun saatiin treenit vietyä kunnialla pikapikaa läpi, loppui sadekin. Tietysti. Kitille otin 4mm haamuina, kun ei tuullut taaskaan yhtään ja sade vielä painoi hajut alas. Haamut siirtyivät hieman haamuilupaikastaan, joten Kit joutui hakemaan niitä, mutta hienosti se teki töitä. Yhdellä alarinteenpuoleisella se sai jopa vähän hajuakin ja laitettiin haamu pikaisesti alas, en tiedä ehtikö nähdä sen vai ei. Loistavasti se kuitenkin meni kelistä huolimatta. Että vaikka se muuten neiteilee märän maan ja sateen kanssa, niin kun ollaan hommissa, ne tehdään aina satalasissa.

Ja pentukoulun kotiläksyt tietty taas edelleen tekemättä. Aamulla hetki naksuteltiin laatikkoon menoa, menee hyvin etujalat laatikkoon, mutta siihen jää. Ja kun ohjaajan pinna on vissiin aika lyhyt, en jaksanut alkaa odotella että se repii laatikon ja polkee sen lyttyyn, avitin hieman ja nostin sen takapäätä laatikkoon ja naksuttelin siitä. Tästä oli tarkoitus jatkaa pikapikaa, niin että se itse oivaltaa, mutta.... me taidetaan jäädä luokalle, kun ei tehdä läksyjä.

Hakua ja raunioita

Hmmm... viimekirjoituksessa oltiin siis koulussa. Keskiviikkona Nukan agitreeneissä Kit pääsi ainoastaan harjoittelemaan hallissa rauhoittumista, ja ehkä se meni jo aavistuksen paremmin kun edellisellä kerralla. Ulkona otettiin muutama erä eteen- ja sivulletuloa, ei muuta. Lopuksi pikkulenkille pellolle agikentän poikki, niin lähetin Kitin putkeen kentän toisesta päästä ja sinnehän se painalsi - ja jäi sitten rallittamaan putkea ees taas ees taas... ja kurkki päästä "näättekö täällä mä olen!" Just.

Torstaina Kit sai olla tekemättä yhtään mitään, paitsi treenattiin sisällä pentu laatikkoon -temppua. Yhden treenin aikana (n. 4-5 toistosarjaa) sain sen lopulta etutassut laatikkoon. Tästä ei sitten olla taas jatkettukaan.... jää taas läksyt tekemättä. Aluksi se oli vähän jähmee, mutta sitten alkoi hiffata ja innostua ja häntä vispasi kun oli niin tohkeissaan. Ehkä se tarjoamisen ja ajattelun taito alkaa pikkuhiljaa palautua.

Sain ostettua kaverilta irtokepit sekä yhdet aitasiivekkeet, ja nyt voisi tehdä pientä pihatreeniä. Kepeille pitäisi rakentaa verkot, mutta en pidä niillä niin kiirettä, voisi aloitta aidoista ja Trkmanin cik/cap -hypyistä, kunhan saisin keksittyä niille sellaiset nimet jotka koira erottaa ja jotka itsekin muistaa. Oikea/vasen on ehkä varattu yleisiin suuntakäskyihin, vaikkakin tuskin ikinä osaan niitä vauhdissa soveltaa. Jotkut lyhyet... hitsi kun on vaikee. Sik sak kuulostaa musta liian samalta. Sik vasemmalle, sak oikealle... ja sit en muista kumminpäin ne olikaan.

Perjantaina hakua Luukissa
Perjantaina olitiin R:ien kanssa Luukissa minitreeneissä. Kitille tuulipistoja, kun oli niin hyvä tuuli. Otettiin lyhyttä matkaa, kun ei tehty haamuja ja lähistöllä kökki sienestäjiä ja oli polkuja ylitettävänä. Polut tosiaan sotki välillä, mutta yleisesti ottaen meni ihan kohtuullisesti, tai oikeastaan ihan hienosti kun meni pelkän nenän varassa ja yleisesti ottaen myös aika suoraan. Yksi pisto meni säätämiseksi, kun ilmeisesti hajua ei vaan tullut tuulesta huolimatta ja Kit ei irronnut yhtään ja seilasi vaan sivusuunnassa. Otettiin sitten vielä yksi ja siitä tuli niin hyvä tuuli, että oli ihan superloistava. Sitten hetken hengähdystauon jälkeen otettiin rullanhakua. Vahvistin ensin itse sekä pehmopatukalla että putkenpätkällä. Sitten Reija piti patukkaa ja Kit haki, välillä paremmin välillä unohti mitä piti tehdä (siinä paikassa oli hirveästi häiritseviä hajuja), mutta oikeasti treenimäärään nähden ihan loistavasti. Se oikeasti haki rullan ja palautti mulle, vau! Naksutin ja palkkasin itse, jonkun aikaakin vielä tarvii varmaan vahvistaa tuota, ja toki sitä itsenäistäkin luovutusliikettä ennenkun siirrytään eteenpäin.

Lauantaina raunioilla
Tänään oltiin sitten raunioilla, Kittyn toka kerta. Itse sanoisin että ihan hienosti meni, olihan se vasta toka kerta ikinä. Meillä oli melut päällä, ei tosin hirveen kovalla. Kaveri meinasi että Kit painostui niistä, ja se kyllä ekalla mm:llä kun oli saanut hajua, teki ylimääräisen rundin koko keskikasan ympäri. Itse en tätä osannut ymmärtää paineistumiseksi, mutta otetaan jatkossa melut rauhallisemmin, ja aloitetaan ihan radiosta. Nytkin sitten vaihdettiin hiljaiselle radiolle ennenkun lähdettiin toiselle mm:lle ja mielestäni se loppu menikin hienosti. Into on hyvä, ja se kyllä tietää mitä siellä tehdään. Taitava pieni.

Pentukurssin kolmas kerta

Eilen oli taas pentukurssia, ohjelmassa leikkimistä ja aiempien kotiläksyjen esittelyä ja kertaamista, sekä kosketusalusta. Taas ensin lähes tunti teoriaa, vaikka piti olla lyhyt 20min. No, nyt on kuulemma teoriat käyty. Ennen pentujen ottoa kouluttaja näytti vähän sekä leikkimisen että patoamisen opettamista.

Kentälle mennessä taas ensin hirveetä vouhkaamista, en antanut nyt Kittyn vetää nelivetoa, vaan pysähtelin että se lopetti vetämisen ja sitten vasta pääsi eteenpäin ja tämä ehkä vähän rauhoittikin sitä. Otin aluksi pelkkää kontaktin ottoa, jotta se alkaisi keskittymään sekä vähän kosketuskeppiä ja kaukokäskyjä i-m-i. Kosketuskepistä se ei vaan jaksa oikein innostua, mutta kontaktia se sensijaan ottaa hienosti, kaukkareissa (seisoin ihan edessä) vähän epävarma, mutta hyvin keskittyi ja piti kontaktin eikä lähtenyt sähläämään häiriöiden perään.

Sitten siirryttiin leikkiin ja meidän leikkinäytös olikin oikein pätevä, Kit leikki melkeen hullunkiilto silmissä ja saatiin kovasti kehuja sen saalisvietistä ja intensiivisestä leikistä. Parasta on tällähetkellä punotut narulelut, pitäisi hieman panostaa noihin leluihin ja hommata vähän lisää variaatiotakin. Leikki myös vei hieman sen energiaa, koska leikittiin aika hurjasti ja pitkään. Lopuksi oli vielä kosketusalustan opettelua. Sitä me ollaan tehty ihan alkuaikoina, mutta ei viimeaikoina ollenkaan, kyllä se muisti mistä on kyse, mutta keskittyminen oli aika heikkoa ja se haisteli vaan maata, kun toinen ryhmä oli ilmeisesti ehtinyt kylvää sinne nameja ihan kiitettävästi.... Kouluttaja sitten kyseli Kittyn nenäkosketuksesta, että miksi se, olenko ajatellut tassukosketusta. Juu en ole ajatellut vielä mitään. En sitä mihin kosketusalustaa käyttäisin, enkä siten miten sen vahvistaisin, nenällä vai tassulla. Ehkä tosiaan kuitenkin tassulla, mutta eiköhän se ole helppo muuttaa.

Kotiläksyinä on kaikki aiemmat ja kuulemma ensikerralla ne testataan "tasokokeella". Jep, pitäisiköhän meidän ihan oikeasti tehdäkin niitä läksyjä... eli treenata? Toistaiseksi ollaan keskitytty niinä harvoina kotitreenituokioina "tärkeämpiin asioihin" eli rullantuontiin. ;D