Extempore kävästiin päivällä tunnin verran Purinalla Syysskaboissa (agilitykisat) harjoittelemassa olemista. "piip, piip, piip" millä ihmeellä siitä piippaamisesta pääsee eroon? Ei se ees vouhkannut ja meuhkannut ihan hirveesti eestaas, mutta ylitse vuotaa, kun mitään ei tapahdu. Seisoin vaan rauhallisesti paikallani, välillä kielsin ääntelystä ja kehuin ja palkkasin, kun oli hiljaa. Välillä kävin ihan kyykkyyn viereen ja rapsuttelin pahimman ääntelyn aikaan. Puolessa välissä keksin tarjota sille maassa lojunutta limutölkkiä ja sehän viettikin muutaman rattoisan tovin tölkkiä pureskellen, kunnes huomasin, että se repii tölkistä palasia ja kielestä vuotaa verta (pikkuhaava vaan, no worries), joten meni sekin viihdyke siinä. Alkoi taas se "piip, piip, piip"... tunnin kuluttua alkoi jo olla paremmassa jamassa, mutta mietin olisiko lelu auttanut (tutti suuhun), muttei sitä ollut mukana, kun en ole edelleenkään oppinut, että koiratreeneissä pitää olla lelujakin! Eikai tässä auta, kun jatkaa harjoituksia.
Kun lähdettiin Purinan pihalta, tein pienen lenkin siinä peltoalueella ja ekaa kertaa Kit kohtasi "mörköjä". En eka tajunnut mitä se alkoi möykätä, jostain metsän takaa kuului lasten ääniä ja ihmettelin, että niitäkö se raivoo koko selkätukka pystyssä. Kunnes tajusin että se haukkui n. 20m päässä nurtsialueen reunassa ollutta maakaasulinjan kylttiä. Olin jo melkeen menemässä naureskellen ohi, kun onneksi tajusin, että mennäänpäs sittenkin katsomaan. Kit nosti ihan koko tukan pystyyn, häntä sojotti paksuna jokaikinen karva törröttäen pystyssä ja haukkui muristen. Hyvin se tuli kuitenkin minun mukana, ja kun päästiin riittävän lähelle, se tajusi mikä oli kyseessä ja laski karvat ja lähettiin pois, se oli siinä. Saas nähdä alkaako näitä tulla lisää.
Illan vetistelyohjelmassa oli sitten hakutreenit - kaatosateessa. Koko sen 2h satoi, ja kun saatiin treenit vietyä kunnialla pikapikaa läpi, loppui sadekin. Tietysti. Kitille otin 4mm haamuina, kun ei tuullut taaskaan yhtään ja sade vielä painoi hajut alas. Haamut siirtyivät hieman haamuilupaikastaan, joten Kit joutui hakemaan niitä, mutta hienosti se teki töitä. Yhdellä alarinteenpuoleisella se sai jopa vähän hajuakin ja laitettiin haamu pikaisesti alas, en tiedä ehtikö nähdä sen vai ei. Loistavasti se kuitenkin meni kelistä huolimatta. Että vaikka se muuten neiteilee märän maan ja sateen kanssa, niin kun ollaan hommissa, ne tehdään aina satalasissa.
Ja pentukoulun kotiläksyt tietty taas edelleen tekemättä. Aamulla hetki naksuteltiin laatikkoon menoa, menee hyvin etujalat laatikkoon, mutta siihen jää. Ja kun ohjaajan pinna on vissiin aika lyhyt, en jaksanut alkaa odotella että se repii laatikon ja polkee sen lyttyyn, avitin hieman ja nostin sen takapäätä laatikkoon ja naksuttelin siitä. Tästä oli tarkoitus jatkaa pikapikaa, niin että se itse oivaltaa, mutta.... me taidetaan jäädä luokalle, kun ei tehdä läksyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti