Eilen paukuteltiin pennuille, kokeiltiin nyt sitten sitä nk. kissanruokamenetelmää, kun ei siitä haittaakaan ole, jos koira ei ole paukkuarka, ja jos olisi, niin sillä on paukkuarkuuksia korjattu. Eli paikalle saavuttua leikin ensin Kitin kanssa, sitten jätin sen avustaja Reijalle ja kävelin n. ehkä 50-70m päähän, ammuin kaksi laukausta ja palasin koiran luo eleettömästi, avasin ruokapurkin, jossa oli "kissanruokaa" (pedigree purkkiruokaa) ja olin ihan hiljaa koiran syödessä. Sen jälkeen aloitettiin iloinen leikki, ja hyvin meni. Paukkuarka koira ei kuulemma leikkisi ja olisi ampumisessa mennyt avustajan taa. Aluksi Kit vinkui ja vonkui perääni, kun lähdin, ammunnasta se hiljeni istumaan paikoilleen ja odotti kun palaan. Eli hyvin meni. Tätä kai toistetaan jonkun verran, viedään se nyt raunioille, ja sitten pikkuhiljaa yleistetään niin, että avustaja ampuu ja ohjaaja puuhaa koiran kanssa esim seuraamista.
Potilas-Lamppupää oli ilmeisesti selvinnyt ihan hyvin eilisestä päivästä, ainakin kauluri oli ehjänä paikoillaan, samoin koira. Haavakin näyttää ihan hyvältä, osittain on kiinni, reunasta vielä repsottaa auki, mutta eihän se tietty mitään revitystä kestä. Tänään kyllä ajattelin mennä pentukouluun kuulemaan uudet läksyt, vaikka meillä on kyllä entisetkin harjoittelematta (nolotus). Pitää teipata se jalka kunnolla, kun epäilyttää, että Silakkaa saattaisi hieman riekututtaa... Spurttaili se eilenkin, kun ei meinannut nahoissaan pysyä, kun treffattiin Risa ja Roa, ja kun käytiin vanhemmillani.
Silakka ahtaalla: "happi loppuu"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti