Tän viikon treenit summautui tiistain pentukoulun jälkeen nyt sunnuntaille. Koko se muu väli ei tehty mitään, paitsi pikkaisen kokeilin noutoa eteisen käytävällä, että oliko se vaan unta vai oppiko se oikeasti. En ottanut mitään helpotusta vaan suoraan pentu vierelle, vein kapulan, palasin pennun viereen ja sanoin "tuo" ja sehän toi! Vau! Sama metallilla, tosin siinä tuppaa vaan olemaan se inhottava piirre, että kun naksauttaessa kapula lentää niin tuo metalli tippuu ikävästi joko omille tai koiran varpaille. Eli seuraavaksi se "kiitos" - irrotus... Ja jäin ihmettelemään, että mistä käsky "tuo" oikeen tuli, kun ei se koskaan ole ollut mulla noutokäsky. No nyt näkyy olevan, on vaan opittava sekin sitten. Tähän asti on ollut "hae" tai tunnarissa "etsi", joka ei Kitille käy, kun on hakukäsky. Tunnariin otan varmaan käpytunnarista tutun "käpykäpy" - käskyn ;D jos kehtaan....
Mutta siis, tänään ensin päivällä taas ESPYn järkkäämä BH-treeni - hulinatahulinata. Silakka oli taas hieman adhd-tuulella. Treeni keskittyi suurimmalta osin seuraamisen, ja sitähän me nyt ei ihan vielä just niin osata, eikä olla edes harjoiteltu muutamaa askelta pidempään. Mutta tuolla sitten harjoiteltiin. Ensin aluksi otin kyllä ihan ilman käskyjä "kunhan kulkee mukana" tyyliin ja tosi hienosti se kulki ja otti kontaktia vaikka mentiin koko porukka ihan pienessä sumpussa toistemme lomitse. Mutta tunnin edetessä alkoi pennun keskittymispatterit lopahtaa ja homma levitä, välillä pidin taukojakin, mutta olis pitänyt ehkä pitää vielä enemmän. Toi seuraaminen ei selvästi ole meidän kummankaan laji, tylsää mitä tylsää. Luoksetulossa otin eteentuloa, ja hienosti tuli mutta pidemmällä matkalla tuppaa tulemaan vinoon, niinkun puoliksi eteen ja puoliksi sivulle. Paikalloloja otetiin useammassa erässä ja ne vaan paranivat loppua kohden. Illalla hakutreeneissä otin odotellessa myös paikallaoloa, oli aivan loistava! Sekä eteentuloa ja tuli selvästi paremmin, oikeestaan ihan loistavasti.
Ne hakutreenit sitten. Taas oltiin Histassa, ei tuullut juuri yhtään, mutta kun niistä haamuista pitäs päästä eroon, niin kokeiltiin. Kaks ekaa meni ihan superhyperloistavasti. Sinne painui pentu minne lähetin, ihan melkeen suoraan n. 30(?) metriin ja sitten pieni hakeminen että löysi maalimiehen. No - "otetaan vielä se kolmas" ... ja sehän meni sitten tietty ihan säätämiseksi. Kit kyllä lähti yhtä hienosti kun kahdelle ekalle, mutta ei löytänyt, etsii etsii etsii, sompaa ja seikkailee, se oli varsinainen sähläys, palasi monta kertaa hakemaan apujakin, mutta löysi sitten kyllä lopuksi. Otettiin sitten vielä se neljäs helppona haamuna lähellä, ja Kit painalsi täysiä ohi, mutta haki sitten kyllä pienellä vaivalla hienosti. Pitää vielä vahvistaa sitä luottamusta, kun vaan olis niitä tuulia!
Yks päivä viikolla Kit pääsi ekaa kertaa poikien talven vakkarilenkille pellolle mukaan: voi sitä kaahauksen määrää! Se juoksi ihan hulluna, välillä selvästi ihmisten hajujen perässä mutta välillä ihan vaan heinikkohepuleita. Muuten illat sujuivat yllättävän rauhallisesti vaikkei mitään aktivointia ollut. Kunhan se saa tulla sohvaperunaksi viereen, niin se viihtyy ilman ylimääräisiä riekkumisia. Ehkä se riekkumattomuus sitten kerääntyi energiaksi, koska yks päivä se oli tuunannut petipeittoaan - peitossa isoja reikiä ja vanut pihalla.
Vanhemmillani hoidossa olo oli sujunut ihan mallikkaasti. Jotain mörköilymölinöitä se oli päästellyt muutamaan otteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti