Sokkareita ja sähläystä

Sokkereita, eli vanhankansan suussa persjättöjä harjoiteltiin eilisissä viikkotreeneissä. Juha-coutsia oli tuuraamassa Rajaheimon Anu. Harjoittelimme ensin "kuivaharjoituksena" persjättöä kahden aidan avulla. Tosi aikaisin puolenvaihdon saa tehdä, että on ajoissa. Opimme, että persjättö pitää olla valmis selvästi aiemmin, kun valssi, jos sitä käyttäisi. Eli persjätön käyttö on aika harkinnan varaista, mutta joskus sille voi olla paikkansa. Miksi turhaan pyöriä itsensä ympäri, kun asian voi tehdä helpomminkin?

Meidän kuivaharjoittelut meni hyvin, vaikka Kittyn kanssa ei hirveästi olla harjoiteltu selän taakse jättämistä ja sieltä näyttävään käteen tulemista. Hyvin se kuitenkin osasi. Lopuksi tehtiin pieni rata, jossa persjättö tehtiin 3-4 väliin (koiran ollessa putkessa) eikä suoritettu 5-hyppyä. Toisessa variaatiossa persjättö tehtiin 4-5 väliin, kun koira oli tullut putkesta ulos ja lukinnut 3-hypyn. Hienosti meni tämäkin harjoitus.

Tehtiin myös puomia ja keppejä odotellessa, kummatkaan ei sujuneet niin hyvin kun maanantaina Veikkolan hallilla oli mennyt. Höh.

Maanantaitreenit Veikkolan hallilla
Hallivuorolle ei kukaan ollut tehnyt etukäteen suunnitelmaa, ja kun edellisiltä jäi käyttökelpoinen valmis rata, hyödynnettiin se.

Eli tekniikaltaan lähinnä välistävetoa/serpentiiniä. Sekä hyödyllisenä harjoituksena rengas ensimmäisenä esteenä. Ja siihenhän me toki kompastuttiin heti aluksi. Olin 3-esteen edessä ottamassa vastaan, ja jos kutsuin tule-käskyllä, Kit tuli renkaan ali (oli maxikorkeudella). Mutta lopulta tajusin kutsua rrrrrengas-käskyllä, jolloin tuli oikein. 3-sen takaakierto (tein jotain twistin ja saksalaisen välimuotoa kai) olikin haastava läheisen putken takia. Eli heitin ulkokautta kiertämään, ja yritin ottaa riman yli kiinni, mutta Kit pinkoi aina kovaa vauhtia kohti putkea.

Keskialueen esteet 5-6-7 ja 15-16-17 tuottivat suurimmat ongelmat, meni niitä kumpaan suuntaan tahansa. Kit kävi hullunkuumana eikä keskittynyt yhtään. Putki veti kovasti, kun yritettiin tehdä 16-17 väliä. Muuten meni kohtalaisesti, mutta melkoista sähläystä oli koko homma, kun kunnon suunnitelmallisuus puuttui. Puomia teki todella kivasti, vaikka olin aitojen takana. Meni reippaasti alas asti mutta pysähtyi kuitenkin kontaktille, eli juuri niin kun pitääkin. Kepitkin tosi hienosti.

Itsenäisyysharjoituksia

Hakutreenit Kattilajärventiellä. Vettä satoi, pimeää, liekö tuullut ollenkaan.

Katsottiin kun mm:t lähti, mentiin parkkipaikalle odottamaan ja sitten edettiin hyvä matka keskilinjaa (kuten mm:tkin oli edenneet). Pistot oli "laaksosta" kallioille. Ensimmäinen pisto oli hyvä. mm:stä hakihaki ja haki, tuli tyhjinsuin takaisin, mutta kun en tehnyt mitään, palasi etsimään ja löysi. Toinen oli hankala, eka pisto oli hieno, mutta nappasi edellisen koiran kanssa kuljetun poikkijäljen eikä edennyt tarpeeksi pitkälle. Tätä tahkotiin tovi jos toinen. Kit palasi, lähti uudelleen, palasi, lähti uudelleen. Teki tosi pitkään itsenäisesti hommia, mutta ei vaan löytänyt. Olin lähettänyt hieman liian eteen, lopulta lähetin sen uudelleen melkein takaviistoon, ja sieltä se mm lopulta pitkän hakemisen jälkeen löytyi. Mutta hienosti teki töitä.

"Missä kurre", ikää lähes 20kk

Kolmas oli nappisuoritus, hieno! Neljännelle lähti satalasissa suoraan, kunnes 15m päässä olikin pystysuora kallionseinä! Aikansa suhasi ees taas kunnes löysi paikan mistä pääsi ylös. Tuli kuitenkin taas tyhjinsuin takaisin. En muista lähetinkö sen uudelleen vai lähtikö se itse, mutta lopulta mm löytyi. Rullan kanto oli vähän löysää ja se tipahteli luovutuksessa, mutta siitä viis, koira teki töitä! Itsenäisesti. Aina se lähti sinne minne näytinkin, mutta sitten jossain 30-40 metrissä meni kaahaamiseksi. Ei se haittaa, kunhan etsii. Uskoisin, että toimisi partioimalla aivan loistavasti. Että kannattaako niitä pistoja tahkoa? Mutta kyllä me nyt tää kausi loppuun ( 2 krt) niitä tahkotaan, sitten on pohdinnan aika.

Ruoto tähystää peuroja

Yöllä Kipsu alkoi omituisesti yökkiä ja nieleskellä. Ensin luulin, että se oksentaa, mutta ei. Itse se oli aika normaali, vähän kun olisi hikka ollut. Yökkiminen jatkui aamuneljään välillä aika voimakkaastikin, välillä se ihan nukkui. Lopulta voimakasta nieleskelynikotusta seurasi muutama reverse sneezing ja mikälie karvapallo ilmeisesti irtosi kurkusta/nielusta missä sitten olikaan, ja nieleskely loppui siihen.

Ei ihme, että menee karvoja väärään kurkkuun, koska niitä karvoja meillä riittää! Sain lopulta Furminatorin ja kyllä lähtee! (eikä pelkästään Kitistä ;D) Tuo kuvissa näkyvä täysin karvaton paikka kaulassa ei kyllä ole furminoinnin tulosta, en tiedä onko se rapsuttanut siitä vai miksi kaikki karvat on kuluneet pois.

Kohtaaminen: Kitty ja peurat. Eräänä iltana lenkillä mentiin pimeässä peltojen läpi kulkevalle traktoritielle ja otsalampun valossa pellolla kiilsi vastassa silmäpari. Ja vieressä toinen, ja kolmas. Peurat läksi, koirat sai hepulin. Päästin kuitenkin Kittyn irti hetken perästä, ja hyvin se totteli käskyjä, vaikka peurat kovasti kiinnostivatkin. Ne mokomat asuvat tuossa meidän alaryteikössä. Harva se aamu näkee valkopyllyisen häviähdyksen kiitävän karkuun. Ja herkkupapanoita piisaa... Mistä tulikin mieleeni, että koirat saivat perjantaina herkuteltavakseen tuoretta hirven takajalkaa, ja hyvin kelpasi Kittyllekin. Oli aika tohkeissaan.

Muutamina aamuina on maa ollut ihan kunnon huurassa, ja sekö saa pikkukeepin hurjaan hepuliin, josta osalliseksi joutuu yleensä myös Nuka.

Kaverille kyytiä. Tuo omituinen karvamöykky kuvassa on Nuka.

Lopultakin!

Eilisissä treeneissä jatkettiin teemaa takaaleikkaus, ja vihdoinkin tuntui, että Kit tajusi homman jujun! Johan sitä on jankattukin.

Maanantaina hallivuorolla tehtiin takaaleikkauksia putken edessä ja tuntui ettei asia vaan millään mene pikkukeepin kaaliin. Tehtiin myös välistävetoja ja serpentiiniä, jotka toimivat ajoittain yllättävänkin hyvin. Kepit ok, samoin A:n alastuloa otettiin vauhdin kanssa, vaihtelevalla menestyksellä.

Keskiviikon ohjatuissa treeneissä oli oheinen rata, teemana siis edelleen takaaleikkaus. Rimat meillä oli n. 50cm:ssä. Coutsi oli sitä mieltä, että treenataan nyt 50-55cm rimoilla, niin Kitillä ei tule houkutusta ryysiä matalien rimojen läpi juoskemalla, vaan joutuu edes vähän hyppimään.

Koska heti alussa tuli putken (4) jälkeen voltti, otettin ensin muutamia yksittäisiä leikkaustreenejä 3-4-5 pallon kanssa. Sitten rataa, kunnes toisella kierroksella taas voltti putken (9) jälkeen. Pieni vahvistus myös siihen suuntaan pallon kanssa, ja sitten rata uudestaan, ja se toimi! Ensin ilman voltteja oikealle, ja sama vasemmalle. Hiffasiko se jotain?! Renkaalle en sitten enää saanut sitä radan lopuksi ilman voltteja, mutta sen hinkkaaminen jätettiin toiseen kertaan.

Otin erikseen keppejä, loistavat! Sekä puomia eri etäisyyksillä mm. leieröimällä A:n takaa ja sekin toimi suhteellisen hyvin! Välillä vähän himmaili, mutta välillä vähemmän. Hyvähyvä!

Yksi ilta tehtiin pihalla tiukkoja käännöksiä "rai,rai" "le,le". Ensin Kit ei tajunnut, että rima oli alempana, vaan hyppäsi reilun maxiloikan ;D Eikä käännöksetkään olleet mitään kauniita. Otin targetin peliin aivan siivekkeen viereen taakse, ja se auttoikin kummasti. Ensin toista puolta, sitten toista. Kun ne sujuivat, yritin osaako se erotella käskyt lähettämällä (ilman käsiohjausta, vain suullinen käsky) vuorotellen oikealle tai vasemmalle, eipä osannut. Eli lisää treeniä tähänkin.

Pimeillä pistoilla mörkö

Eilen tehtiin hakutreeneissä edelleen pistoja. Oli jo melkein pimeä, tuuli vinosti keskilinjan vasemmalta puolelta. Katsottiin, kun ekat mm:t lähti, vein koiran pois ja hetken päästä palattiin ja lähetin oikealle, kun Kit sen ensin valitsi. Meni hyvin! Samoin toinen ja kolmas. Kolmannella näytölle mennessä oli maalimies muuttunut möröksi ja sitä piti hulluna haukkua jostain 10 metrin päästä. Vasta kun mm alkoi kutsua ja kehua Kit meni luo ja palautui normaaliksi.

Neljännellekin lähti hyvin, mutta taisi mennä juuri tuulen yläpuolelta ohi ja haahuili aikansa sillä missä kakkos-mm oli ollut. Tuli sitten takaisin ilman rullaa, lähti keskilinjan toiselle puolelle ja pyöri sielläkin aikansa. Takaisin tullessaan otin muutamia askelia kohti maalimiestä, jotta Kit lähtisi sinne, mutta ei silti oikein irronnut. Vasta kun mm väläytti valoaan, Kit lähti oikeaan suuntaan. Tässä yritettiin saada koira toimimaan itsenäisemmin, enkä siis käskyttänyt sitä mitenkään, enkä lähettänyt uudestaan.

Viimeistä lukuun ottamatta meni siis jo hieman paremmin taas. Keskusteltiin pistoista vs partioinnista. Vähän tuntuu, että kouluttaja ei ole innostunut sitkeästä pistottamisestani, mutta ehdottomasti ei myöskään salli partiointia, jos aion jatkaa vielä kesken olevien pistojen opettelua. En kuitenkaan haluaisi vielä luopua pistoista, että olisi joku pohja, jos joskus haluaisi pk-kokeita yrittää. Ja kouluttajankin mielestä ne sopii siihen, että haetaan koiralle itsenäistä etsintää. Kit ei ole kovin itsenäinen, jos ajattelen sitä muussa olemisessa ja elämisessä. Se kyttää ja odottaa aika paljon käskyjä, joten nyt olisi hakusessa tyyli, jossa vahvistetaan sen itsenäisyyttä sekä että voisin "lähettää sen näyttämääni suuntaan suorittamaan itsenäistä etsintää".

Medihän se!

Kääpiö-Siili mitattiin tänään virallisesti aglitytuomarin (R. Herrala) toimesta. Siwwi niiasi niin kauniisti, että mahtui medi-mitan alle. Ei tarvinnut edes mittauttaa useilla tuomareilla, se oli siinä. Meillä on nyt siis hyväksytty medikoiran kilpailukirja. Saas nähdä otetaanko se joskus käyttöönkin vai harjoitellaanko vaan?

Medeihin pääsy säästää tuommoista pikkukoiraa hurjalta rasitukselta, mutta tuo sitten ohjausteknisesti varmasti melkoisia haasteita. Kit on niin tuhatkiituri, että maxi-hypyt olisi hidastaneet sitä edes pikkaisen, mutta medi-hypyt ei. Nyt on pakko aloittaa uudenlaisen ohjaustekniikan opetteleminen, saas nähdä mitä coutsimme keksii. Helppoa se ei tule olemaan, vaikka Kit kuuliainen ja loistavasti kroppaa lukeva onkin. Tai sitten opetan sille numerot sekä kolme ensimmäistä aakkosta...

Ennen kisoista kotiin lähtöä otettiin ulkokentällä keppejä. Virheitä ei tullut, mutta edelleen se vähän himmaa. Kepit oli kyllä lähes pusikossa, joten paikkakin oli vähän huono.

Ja taas...

...takaaleikkauksia! Taidetaan treenata näitä koko loppu kausi kevääseen asti, kun ei oikein oppi mene perille, ei koiralle eikä ohjaajalle.

Ensin mentiin koko rata ja Kit teki sen hienosti (mitä nyt teki vissiin voltit molemmilla kerroilla putken jälkeen) ja puhtaasti (okserissa oli rimat matalammalla, ettei menisi taas maha edellä niihin). Sen jälkeen homma latistui putken leikkauksen kanssa jankkaamiseen. Kun homma luisti ilman pyörähtelyjä sarjan 3-4-5, vaihdettiin toisen puolen leikkaukseen eli 7-8-9 ja joka ainoa kertahan se yritti kääntyä edelleen esteelle 5 eli väärään suuntaan. Se ei yhtään osaa katsoa mihin suuntaan lähden itse, kun se menee putkeen. Pitäisi siis jatkaa asian vahvistamista yksinkertaisilla harjoituksilla.

Tein erikseen keppejä ja puomia. Kepit meni kohtalaisesti, paremmin kun parina edellisenä kertana, ei kertaakaan tullut väärin ulos, enkä myöskään siis palkannut siitä, ja himmaustakin oli vähemmän. Puomikin meni paremmin, jättäydyin välillä itse taakse ja heitin sille palloa jo ennen pysähdystä, eli siirryttiin jo melkeen juoksukontaktien puolelle. Kotona maan nokkiminen on toistaiseksi jäänyt, kun joka ilta on ollut jotan muuta treeniä ja elämä yhtä vaakaliitoa.

Tässä kuva viikonlopun kurssilta, kiitos Teijalle! Kevyesti liitää.

Karvanlähtö on edennyt niin, että joka paikka paitsi Kit on täynnä karvoja. Kohta se on taas pelkkä Ruoto.

Miljöbanalla

Tänään oltiin sitten häly-½:ssa, teemana Miljöbana. Kokoontumispaikkana oli Veikkolan teollisuusalue. En ottanut mitään varsinaisia etsintävarusteita mukaan, koska kuvittelin miljöbanan sisältävän jotain muuta kun etsintää. Mutta idea olikin, että tulee jotain yllätyksenä, ei voi tietää mihin joutuu ja mitä tekemään, pitää osata soveltaa ja toimia ryhmässä. Kaikki odottivat miljöbanaa ja jouduimmekin etsintään. Ja sen kyllä huomasi sekä koiravalinnoista että varustetasosta.

Ensin tehtiin ryhmässä (4 koiraa, joista 2 alle vuoden, Kit siis toiseksi vanhin!) tienvarsietsintää. Epäilin liekö Kit ollut hommissa ollenkaan, vaan lenkillä kavereiden kanssa (juurinhan oltiin edellisenä päivänä siellä kävelty). Tienvarresta (eri puolelta mitä me etsimme) kuitenkin löytyi lopulta henkilö, joka piti kantaa baareilla sairaalaan. Henkilö vastasi kysymyksiin vain kyllä tai ei, ja kun koirat sähläsivät jaloissa, oli tehtävä hieman haastava ja suhteellisen kaoottinen. Potilasparka.

Sairaalan pihalla potilas toipui, ja pelastusryhmä juotui peräkärryajelulle, sekä ihmiset että koirat kärryyn ja menoksi. Kittyä taisi jännittää jonkun verran, mutta osa jännityksestä tuli varmaan vieressä sähläävistä noutajista.

Sitten suunnistimme pimeässä metsässä rastilta toiselle erilaisten gps-koordinaatien mukaan. Suunnistus päättyi tehtävärastille, jossa oli esine-etsintää. Löysin yhden ja hieman vinkkaamalla sain Kittyn tuomaan sen minulle. Tästä meidät napattiinkin suoraan eroon ryhmästämme uuteen tehtävään.

Saimme etsintäalueen ja vinkin, että kadonneella on jopa irtorullat. Joten eikun hommiin, vaikka hieman mietin, että tietääköhän se mitä tehdään, kun ei ole vermeitä mukana. Päätin mennä myötätuuleen (kun siltä reunalta tultiin) siksakaten alueen (joka oli suhteellisen pieni). Alussa olikin kuitenkin hyvin jyrkkä kallion reuna, joten tein takaisin suuntaavan halkaisun läheltä aivan kallion alareunasta, joten ensimmäisestä siksakista tuli hyvin pieni. Kit pysytteli aika lähellä, mutta meni kuitenkin jollain tavalla osoittamiini suuntiin. Tulimme takaisin tielle, ja aloitin toista pistoa kohti (länttä?? eihän minulla ollut kompassiakaan) takareunaa ja sillon näin (vähän vaikeaa se oli, kun ei ollut valjaita, heijastimia, valoa, kulkusta, ei mitään), että Kit irtaantui hieman kauemmas ja selvästi etsi jotain (silmät sentään loistaa hyvin, joten mitä sitä valoja tarviikaan...). Sitten oma valoni osui maalimiehen heijastimiin, joten näin että oikeilla jäljillä oltiin. Pian Kit kaahasi takaisin ja huomasin suussa rullan, voi jee! Näytölle mentiin hihnassa hienosti. Osasi se. Partioimalla, pimeässä, ilman työvermeitä, kesken lenkin ja ilman että itsekään tiesin missä mm on. Hienoa!

Irtoamista, kontakteja ja keppejä

Maanantaina oli taas hallivuoro. Tehtiin toinen rata irtoamistreeniin ja toinen muotoiltiin esteistä mitkä sille puolelle sattuivat jäämään. Koska Kit ei irtoa, piti harjoitella irtoamista, mutta tokihan se sillon on aivan loistava, kun sitä vartavasten treenattiin. Tein erilaisia kuvioita , ensin renkaalta hyppyjen kautta putkeen, mikä oli putkihullulle koiralle helppo. Toisin päin tein viemällä pallon renkaan taakse, sekin toimi. Lopulta seisoin X:n kohdalla kieputin kelpietä ympäri rataa... Osaa se. Jälkeenpäin tajusin, että en sitten muistanut kuitenkaan käyttää sitä "eteen"-käskyä. "Mene" on meillä tavallisempi eteenpäin menoon, tiedä vaikka sitä olisin käyttänytkin, mutta enpä muista.

Toisella radalla hinkattiin keppejä, ja onnistuin taas palkkaamaan sen pari kertaa vikan välin pujottelematta jättämisestä, argh! Ongelma ilmenee vain, kun olen itse koiran vasemmalla puolella, toisinpäin ei ole ongelmaa. Ymmärrettävästi koira on epävarma, kun on niin paljon saanut vahvistusta väärästä toiminnasta. Mutta hitsi se on vaikea nähdä millon menee oikein ja millon ei. On kuulemma kuin Silakka vedessä, kun uiskentelee kepit läpi.

Tehtiin myös kontakteja vauhtia hakien pallon kanssa. Pari kertaa jopa toimi ihan ok. Itse radan kanssa ei sitten mennyt ihan ok. Tökki vähän joka välissä. Kit käy tuolla hallissa vielä kuumempana, kun omassa treenihallissa.

Pistot hukassa

Agitreenien jälkeen käytiin lenkillä, Kit sai hetken huilata autossa, ja sitten pitikin jo hakuilla. Mynttilässä, reipas tuuli, n. +9C, juuri ennen treenejä ripsautti pari pisaraa vettä vaikka muuten paistoi aurinko.

Pistoja. Haamuilla, tosin hyvin pienillä sellaisilla. Eka tuuleen hyvä, toinen myötätuuleen johdatti koiran taas rinteeseen, vaati kaksi uutta lähetystä. Kolmas kohtalainen. Neljäs valmis myötätuuleen, meni kyllä hyvin, mutta tuli tyhjinsuin takaisin. Tällä kertaa ei uusia lähetyksiä, en tehnyt mitään, seisoin vaan. Hetken se mietti vieressäni kuten viimeksi, että mitvit. Lähti sitten ihan itsekseen täysin suoralla pistolla ja toi tällä kertaa rullankin. Kouluttajat pohtivat, että sitä on ihan liian herkästi autettu. Eli jatkossa ei sitten tehdä mitään. Ja rauniot, joilla se ei saa irrota ja kokoajan sitä käskytän, sotkee ehkä nyt kuvoita. Kouluttajien mielestä nyt olisi siis paras keskittyä jompaan kumpaan. Me toki valitaan metsä, eli rauniot jääkin nyt sitten talvitauolle ennen aikojaan. Pitää kysyä käykö kouluttajille, että käyn edelleen raunioilla, mutta meidän treenit tehdään läheisessä metsässä pistoina...

Ihme juttu nuo pistot, miten siitä onkin muodostunut niin suuri tapaus. Kun muuten se tuntuu olevan niin fiksu ja nopeaopinnen, niin miksei tää toimi? Ehkä siksi, että itse säädän liikaa. Mitenhän pistot voisi naksutella? Ehdin jo kysyä, että onko ihan tyhmää edes tahkoa niitä, jos siirryttäisi suosiolla partiointiin. Mutta kokeillaan nyt ensin yhtä muuttujaa (rauniot pois). Eihän tässä tosin ole kauttakaan paljoa jäljellä, virallisia treenejä enää vissiin neljät.

Knääpiö medikö?

Tänään jatkui Oreniuksen kurssi, ja samoin teemoin meidän osalta kun eilenkin. Eli eteenmenoa, esteille irtautumisia sekä kontakteja. Jotain pitäisi saada aikaan, hitsi vie!


Tänään päästiin sentään jopa esteelle numero 10 saakka - koska se oli ensimmäine kontaktieste, kaskummaa... Alku meni hyvin, hmm, paitsi kun tarkemmin miettiin, niin tuli 3:sen ohi (1:ssä oli tuplarima, ettei tule ali), otettiin siis 4:sen takana vastaan pakkovalssilla. Ja okseriin meni taas maha edellä, mutta ei nyt lasketa näitä ollenkaan. Takaaleikkausta putken jälkeen 7-8 välissä hinkattiin tovi jos toinenkin. Ensin koira irtoomaan 8:lle pallolla, sen jälkeen yritettiin saada se kääntymään, kun se just oli opetettu irtoamaan. Sitten ei toiminut rengas, vaan meni ali. Ja lopulta siis jumituttiin A:lle, jonka se ensiyrittämällä tyylilleen uskollisesti hiiiiiipiiiiiii....

Eli palattiin aiheeseen nenäkosketus, josta toki kehuin heti, että oltiin jo aloitettu maan nokkiminen. Nyt pitäisi vielä päästä tuosta vanhasta pinttyneestä tavasta hiipiä eroon ennen kun nenäkosketuksen vie oikealle esteelle. Siihen sain hyviä vinkkejä ja niitä hinkattiinkin. Juha taisi itseasiassa olla vähän sitä mieltä, että saattaisin saada tuosta olemassa olevastakin ihan näppärän juoksukontaktin pallon kanssa treenaamalla, koska Kit menee jo luonnostaan hyvin matalana ja on kuuliainen. Mutta silti nenäkosketus olisi ihan super, joten sille me nyt yritetään luoda pohjaa ja samalla päästä eroon kontakteilla hiippaamisesta.

Kurssin yhteenveto: irtoaminen eteen/esteille ja kontaktit kuntoon.

Pyysin treenien ohessa saada toimistosta mittatikun, kun paikalla oli avaimet omaavia henkilöitä. Jos mitta mitään tietää, niin kyllä se on melkoinen rajatapaus ellei ihan väärin katsottu. Tiedä vaikka pienellä niiaamisella sen saisi mediksi! Aion ottaa sen ensi lauantaina kisoihin mukaan, kun menen sinne työvuoroon, jos joku/jotkut tuomarit saisivat siitä ihan virallista mittaa. Pitää hoitaa se nyt alta pois, niin voi sitten opetella oikean kokoisilla hypyillä. Vaikka maxihypyt sujuvat ihan loistavasti (eräänkin valokuvan mukaan hypyn väliin jäi ilmaa varmaan 20cm!), niin onhan se tuollaiselle knääpiölle melkoisen kuluttavaa vuosien saatossa hyppiä niitä.

Ja toki illalla nokittiin taas lattiaa. Nyt aloin jo vaatia yhden nokkaisun sijasta pari, mutta se toi mukaan maton haistelua ja roskien katselua. Pitäisi ehkä imuroida ennen treenejä? Nostin myös lautaa toisesta päästä hieman ylös, että asento muuttuisi oikeaksi. Hyvin se pitää takapään laudalla, mutta etupää tulee aika eteen, haluisin sen lähemmäs laudan reunaa. Oma paikka varmaan vielä vaikuttaa tähän.

Nouse touch:n alkeita

Tänään oli ensimmäinen osio viikonlopun 2x2h Juha Oreniuksen pitämästä koulutuksesta. 4 koirakolle oli periaatteessa aikaa n. 20min, mutta toisilla taisi mennä hieman kauemmin, toisilla vähämmän.

Pääsimme rataa ihan suht kivasti esteelle 10 saakka, mutta siihen tyssäsi. Alettiin keskustella kontakteista, ja siihen se meidän aika sitten lähinnä menikin, sekä takaaleikkauskohtaan 9-11. Sen pidemmälle ei rataa sitten ennätetty tehdä edes. Juha kehui Kittyä kovin hyväksi ja vauhdikkaaksi, ja että pitäisi harjoitella esteiden hakua (niin pitäisi!) että sitä voisi juurikin lähettää ja siirtyä jo itse seuraavaan kohteeseen. Olin kokoajan myöhässä, koira seuraa liikettäni tosi tarkkaan ja tulee paljon kysymyksiä "minne sitten" kun en ajoissa kerro minne pitäisi mennä, eikä se vielä osaa itse hakea esteitä.

Kontaktit Kit teki taas äärettömän hiiiitaaaasti hiipien ja itse piti olla juoksemassa alastuloon, että se vajui sinne alas. Ei hyvä. Juha vähän sivulauseessa suositteli nenäkosketusta (nosetouch), jossa koira nenällä koskettaa maata kontaktin päässä. Tuntuu olevan ilmeisen suosittu huippujen keskuudessa tänäpäivänä. Ei ole häivytettäviä targetteja ja koira tekee homman itsenäisesti sillä aikaan, kun ohjaaja voi tehdä vaikka sirkustemppuja. Palkaksi (sitten myöhemmin) koira vapautetaan lelulle tai seuraavalle esteelle, minkä takana on lelu. Jep, targetti ei meillä toimi, eikä se, että joudun sitä pysäyttämään, koska se vaatii oman läsnäoloni.

Ajattelin nyt siis kokeilla tuota nenällä maan tökkimistä. Mitäänhän se ei vielä sotke, ennenkun sen vie puomille. Ensin siis kotona kosketellaan, ja myöhemmin erinäisissä paikoissa ja lopulta puomin alasmenolla. Jos saisi sen nyt viikonloppuna jonkunlaiseen kuosiin, niin voisipa jopa kokeilla maanantaina hallivuorolla ottaa puominpään alas ja nenutella. Nopeastihan se näytti homman hiffaavan: ensin pari settiä ihan vaan matolla, että pysyi seisomassa ja jujun juoni löytyi. Sitten otin mukaan vanhan tutun leikkuulaudan (ja ensimmäisenähän se tarjosi siihen vanhasta muistista maahanmenoa), ja muutaman yritelmän jälkeen homma alkoi luistaa. Tässä noin viides setti (ihan ensimmäiset mattoyritelmät mukaanlukien), nopeaoppinen etten sanoisi.

Sukellusvene ja giljotiini

En jaksa enää laskea rauniotreenejä. 20 treeniä takana ja summauksena voisi listata, että koira on perin taitava. Hyvin pystyy ottamaan jo vaikeita piiloja, ilmaisut toimivat irtorullilla hienosti, vaate- tai ruokahäiriöt ei haittaa, koira pysyy hallinassa, jos sitä hallitsee, mutta välillä kyllä kaahaisi ihan itsekseenkin ohjaajan näkymättömiin, etenkin jos on hajulla. Melut ei juurikaan haittaa, paukut näytti aluksi ettei haittaa, mutta koira kiihtyi niistä, joten nyt ollaan hetki ilman ja otetaan paukkuja erikseen. Hyvin on siis edennyt.

Torstain treenikeli oli kovin edellisten kaltainen, n. +10°C tai meidän vuorolla jo vähän alle, heikko tuuli. Pimeä, koska oltiin viimeisenä. Melukasetti päällä, ei ammuttu, vaan otin Kittyä kolmen eri koiran suorituksen aikana autosta tielle kuuntelemaan paukkuja. Ja se kyllä reagoi, jos ei tehty mitään, mutta esim seuraamisen aikana ei juuri reagoinut ja palautti kontaktin namikäteen hyvin. Passiivinen leikki keskeytyi eikä jatkanut leikkiä kovinkaan nopeasti paukun jälkeen. Hmm... eli ei paukkuja radalle, vaan harjoitellaan niitä taas lisää erikseen.

Radalle mentiin siis pimeässä, piilot 2 vaikeaa ja 1 helpompi. Ensimmäisenä oli sukellusvene (pari metriä korkealla talon seinustalla muovinen sukellusveneen mallinen putki), joka on vaikea monelle kokeneellekin koiralle, ja kyllä Kitty joutuikin tekemään kovasti töitä piilon löytääkseen, mutta hienosti ja itsenäisesti se ongleman ratkaisi.

Toinen mm oli giljotiinissa, josta hajut tuppaavat leviämään ihan miten sattuu. Giljotiinin päällä on myös megafoni, josta melukasetti suoltaa meteliä. Kit oli jo aloittanut hajun työstämisen hieman kauempaa, kun megafonista tuli joku megamökä ja sitähän piti hetken ihan ihmetellä, että mikä/kuka kumma täällä möykkää. Katsoi jopa minua että "mitä pitää tehdä", mutta kun en reagoinut, se pian jatkoi hommia ja alkoi tosissaan työstää hajua. Taas se joutui vähän pähkimään ennen kun löytyi oikea kolo mistä rullan sai.

Kolmas oli sitten alakasan päässä palkin alla pressun takana. Kit sinkosi jossain vaiheessa toiselle puolelle kasaa enkä tiedä missä se hiippaili, mutta jossain välissä se sitten löysi oikean kohdan ja se olikin sitten nopea löytö.

Se on kyllä niin helppolukuinen, kun olla ja voi (jos sen vaan näkee!). Koko koira heiluu hännän mukana ja nykyään se tehostaa toimintaansa ääntelemällä sitä kovempaa ja intensiivisemmin mitä lähempänä hajua on. Jotain piippauksen, vikinän ja ininän sekamelskaa.

Ja lisää!

Keskiviikon ohjatut treenit, teemana lisää takaaleikkausta. Ei siin mitään, mutta nyt meillä on sitten keppiongelma...


Oheisessa radassa piti tehdä takaaleikkaus melkein joka toiseen väliin. 1-3 piti ohjata koiran vasemmalta puolelta, että ennen keppejä tuli takaaleikkaus. Lisäksi 5-6 väliin, 6-7 väliin, 9-10 väliin ja 11-12 väliin. Radalla oli myös okseri (12) jota ei olla koskaan menty, näytti huisan korkealta ja leveältä, ja niinhän se Kit ekalla kerralla osui maha edellä jälkimmäiseen rimaan. :-/ Mutta sekin vissiin johtui ohjaajan myöhässä olevasta takaaleikkauksesta.

Ensimmäinen yritelmä meni yllättävän hyvin ja takaaleikkaukset toimi, vaikka ohjaaja ei täydessä vauhdissa niitä muistanutkaan tehdä oikein. "Malttia, mihinkään ei ole kiire" Aijaa, vai ei ole!

Rengas meni joka kerralla oikein, samoin hypyt (osa jopa 65cm) hyvin, jopa se okserikin sitten, kun leikkaus ajoittui oikein ja ohjaus oli kunnossa.

Mutta sitten meille tuli keppiongelma. Kit ei kestä, että juoksen sen rinnalla kepeillä, saatika sitten siitä ohi, kun tässä olisi pitänyt ehtiä kiiruhtamaan esteille 4 tai 11 tekemään sylivekkiä. Sitten yritettiin tetsata pelkkiä keppejä, mutta hitsi onnistuttiin palkkaamaan se aina virheellisestä suorituksesta, great! Se on niin pienestä kiinni meneekö se sen vikan välin vai ei, ja ettei palkka olis myöhässä, niin sitten se pallo lentää hetki ennen kun tajuaa ettei se menekään vikaa väliä. Vahvistettiin siis juuri sitä väärää toimintaa.

Kun opeteltiin 2by2-menetelmällä, niin jäin aina keppien alkuun ja koira pujotteli itsenäisesti. Eipä ole hirveästi tullut harjoiteltua sitä, että juoksen ihan siinä kiinni saatika ohi, se kestää kyllä, että tulen vähän perässä. Eli nyt sitten harjoitellaan, että köpöttelen ihan vieressä ja teen rytmin muutoksia ja juoksen ohi. Kyllä se maanantaina mielestäni kesti, kun oli vähän samanlainen tilanne. Mutta lisää treeniä siis vaan. Sain treenien jälkeen ulkokentällä eri kepeillä sen lopulta menemään muutamia kertoja oikein, vaikka painostin n. puolen metrin päässä vierellä, mutta kyllä se oli varsinaista hiippailua. Mutta eiköhän se siitä.

Tiistain pihatreenit
Tiistai on treenivapaa päivä, joten sillon puuhataan pihalla. Tällä viikolla oli ohjelmassa esine-etsintää parkkipaikan ympäristössä. "Romut" löytyivät hienosti ja pikkukeepi oli kovin pätevä ja tiesi hienosti mitä tehdään.

Tokossa tehtiin liikkeellelähtöjä ja kontaktin pitoa (pssst.... en ole jaksanut edelleenkään imuttaa, kun ei mun käsi vaan taivu siihen) sekä muutama pidempi seuruu. Noudossa nyt ekaa kertaa alkoi väläytellä hyvää palautusta ihan laukka-askelin, luovutukset oli suhteellisen hyviä (eteen). Ja liikkeestä seiso toimii!

Oikea laji, parempi mieli

Kun on kivempi laji, niin koirakin toimii! On se vaan niin hullu tuosta agilitystä. Jos siltä kysyttäisi, niin taitaisi valita ennemmin aksan kun ihmisten etsimisen.

Eilen alkoi meidän hallikausi Veikkolan uudessa lämmitettyssä tekonurmipohjaisessa hallissa. Olipa hulppeeta. Koska Anu ei päässyt, meitä oli vaan 3 koirakkoa (Simo&Zava, Reija&Rii ja Roo, sekä me). Kyllä siinä joutui ihan pitämällä pitää taukoja, ettei ajanut koiraa ihan loppuun (koska sehän vaan jaksaa, jaksaa, jaksaa kun on aksaa!), varsin riittämiin on siis treeniaikaa neljällekin koirakolle.

Etukäteissuunnitelmista lipstuttiin heti, eikä ollut mitään valmista ratapohjaa, kun kaikki paperit ja ratahahmotelmat jäi kotiin. Kyhättiin sitten kolme ratapistettä edellisten jättämistä kuvioista ja harrastettiin circuit-trainingia.

Yksi piste oli esteet 4-7 sekä A. Toinen oli 1,2,3 sekä 12 ja 13. Kolmas oli 8-11 sekä numeroton este. Lisäksi lopuksi mentiin oheisen kuvan mukainen pitkä rata.

Pikkutreeneissä me keskityttiin puomiin, sekä alasmenoa että erottelua putkesta. Toimi hienosti, ei kertaakaan mennyt putkeen. Alasmenot oli ok targetilla, mutta hivenen hiippailua ilman targettia. A oli vielä hitaampi, kun sitä radan yhteydessä tehtiin muutamia kertoja ilman targettia.

Toinen treeni oli rengas ja kepit, ja molemmat sujui lähestulkoon ilman ongelmia. Rengasta ei mennyt kertaakaan väärin, vaikka radan yhteydessä heitin sitä sinne muurin jälkeen vinossa kulmassa jopa poispäinkäännöksellä (vai sylikäännös?) Muurillakin tehtiin sylkäri (12-13), ja toimi hienosti. Keppejä haki tosi hienosti renkaan jälkeen, sekä kun tehtiin keppitreeniä hyppyjen 7-6 (nurinperin) kautta. Pääasiallisesti meni oikein, eikä edes lipsunut.

Suurimmat ongelmat oli yllättäen hypyissä. Kit kiisii niin hullua vauhtia ja kiihkoissaan, ja jopa haki esteitä, että tiukoista käännöksistä ei ollut tietoakaan. Rimat oli ehkä 50-55cm ja hienosti se hyppi, pääsääntöisesti yli eikä rimatkaan pahemmin tippuneet. Vauhdin kasvaessa kasvaa myös hypyn pituus, joten pitää palata siis tetsaamaan "le,le" ja "rai,rai" tiukkoja käännöksiä.

Tämä viikko onkin superaksaviikko, koska huomenna on omat ohjatut treenit, ja viikonloppuna molempina päivinä Juha Oreniuksen kurssia.

Täysin kuutamolla

Hakutreenit Mynttilässä, uusi maasto, avoin rinne saniaisia. Ei juuri tuulta, lämpö n. +10C. Tultiin myöhässä, kun luultiin, että treenit alkaa normaalisti kuudelta, vaan ne olikin alkaneet jo viideltä. Alue oli siis jotensakin tallattu.

En tiedä mitä tapahtui tai missä mennään, mutta koira oli aivan pihalla ja teki aivan omituisia asioita, lähes jokainen pisto meni jollain tavalla pieleen. Ensin normaalia kaahotusta, ja vaikka oli haamu, niin näytölle meinasi edelleen kaahata ylärinteeseen mihin kaahasi pistollakin. Toinen pisto oli katastrofien katastrofi, Kit oli aivan pihalla mitä pitää tehdä, se oli jo melkein kiipeemässä puihin, pyöri ja ihmetteli silmät ymmyrkäisinä. Kolmas ja neljäs (edelleen haamuja) samaa rataa. Sitten pieni tauko, kun kouluttaja luuli että se oli siinä, vaikka meillä oli vielä 2 purkkia jäljellä. 5. otettiin valmis, Kit teki ensin taas voltin, toisella eteni hyvin ja suoraan ja haki tietenkin taas sen takajäljen, kaahotti jossain kaukana, ja tuli lopulta takaisin - ilman rullaa, mitä ihmettä? Tajusi vissiin itsekin, että jotain puuttuu, kun lähti ihan omin avuin takaisin. Nyt jopa löysi maalimiehen. Oli juossut siitä kaksi kertaa n. metrin päästä ohi. Ensin meni, löysi takajäljen ja jäljesti taas ohi... voi taivas. Kuudes oli taas haamu, sen se sentään löysi.

Mistähän nyt oikein tuulee? Oliko se väsy eikä siksi jaksanut keskittyä? Oltiin toki oltu kaksi päivää kaiket päivät liikkeessä, sienimetsässä ja pihalla, eilen varsinkin se veti varsinaista hepulia pihalla. Mutta onhan se ennenkin jaksanut treenata vaikka onkin ollut paljon aktiviteettia.

Vai tekikö ne meidän tyhjänyritelmät noin paljon hallaa? Vai onko nyt joku herkkiskausi menossa? Mörkö- tai murkkuikä? Saniaiset toki oli vissiin muillekin kuljettanut hajuja hankalasti, mutta silti. Tai sitten tämä on jotain normaalia takapakkia, joka meiltä on vielä jäänyt kokematta. Hyvä kauden päätös odotettavissa? Ei, pakko saada tilanne korjattua ennen talvitaukoa.

Nemi-siskolla on alkanut sulkasato, joten piti tutkia tilanne. Kyllä, Kit seuraa urheasti siskon rytmiä: karvaa alkoi juuri irrota ihan kiitettävästi eli kohta se on taas kalju.

20. rauniotreeni: kaahausta

Täysin tyyni keli, alle +10°C. Alueena ylä-, keski- ja alakasat. Sama kuvio kun viimeksi. 3mm, 3 paukkua.

1. paukku kun tultiin alueelle, tällä kertaa en seuruuttanut, joten Kittyhän reagoi (ei se mikään kuuro ole!), terästäytyi ja alkoi kovan sähellyksen "hommiin, hommiin". Olisi se tehnyt sen saman varmaan ilman paukkua, mutta mainitsin kouluttajalle että kohta se ehdollistuu tuohon paukkuun, että "jee, hommiin"

1. mm oli yläkasan ekassa kaivossa puukannen takana, rulla tuli kannen raon välistä. Kit tutki ensin kasan alussa olleen vanhan piilon ja piipaili vähän sille. Kaivon löysi hienosti, rullan joutui ottamaan suuhun päästä kuin sikarin ja se tippuikin sitten matkalla, mutta tokihan se korjasi sen nopeasti. Erehtyi vaan henkilöstä ja meni luovuttamaan rullaa vieressäni seisseen treenikaverin sivulle. Höpsö. Näytölle mentiin yhdessä varovaisesti, ettei hyppäisi kaivoon.

Toinen paukku tuli hetki kaivolta lähdön jälkeen ja nyt oltiin samalla puolella kasaa. En huomannut mitään reaktiota, Kit oli kovassa vauhdissa kasaa pitkin ja jatkoi etenemistä samalla vauhdilla samassa asennossa. Se eteni itsenäisesti aika pitkälle, ja oli jo alakasan päässä, kunnes tuli kohti keskikasaa. Tässä sitten kaahattiin ja kierrettiin hetki, se tarkasti taas L-putken kuusen juuressa olleen vanhan piilon ennenkun alkoi saada hajua oikeasta. Piilo oli betonirappusten päässä oleva n. 2m korkea tötsä, jossa piti siis kiivetä portaat ylös nähdäkseen tötsään. Hyvin meni, näytölle menin mukaan miniliinasta kiinni pitäen, ettei hyppäisi maalimiehen niskaan.

Tästä jatkettiin alakasalle ja Kit ehti juuri kasan taakse kolmannen paukun aikaan, joten en taaskaan nähnyt reaktiota. Maalimies oli hetekassa, mutta Kit kaarsi kasan takana ja ympäri aika laajaa kaarta eikä kunnolla työstänyt kasan päällä. Se oli aika paljon minulta näkymättömissä, kun olin itse ala- ja keskikasan välisellä polulla. Lopulta nousin itsekin kasan päälle ja Kittenikin sitten löysi mm:hen. Oliko se viimeinen vaan vaikea, vai vaikuttiko paukut siihen, en tiedä. Jotenkin omituista kaahotusta sillä viimeisellä.

Kouluttaja meinasi (ehkä alussa mainitsemani kommentinkin johdosta), että ei paukuteltaisi nyt hetkeen, jos se kerran noin sitä kiihdyttää. Että "en ole nähnyt sitä ennen noin kaahaavana". No enpä tiedä kaahasiko se nyt sen enempää. Jälkeenpäin mietin, että käskytin sitä selvästi vähemmän. Olen aikaisemmin pitänyt sitä tiiviimmin näkösällä ja pyytänyt takaisin, mutta nyt en sitä tehnyt vaan annoin mennä, koska kaahaukset tapahtuivat kuitenkin lähellä seuraavaa maalimiestä, enkä halunnut kutsua sitä mahdolliselta hajulta pois.