Alkuvuotta

Miten ei saa tänne mitään kirjoitettua? Vaan eipä tässä nyt ole kovin kummoista menestystä ollut ilmassakaan... Alkuvuosi on treenattu tavalliseen tapaan aksaa, hyppytekniikkaa, toko/tottista ja rakennus- tai pihapiirietsintääkin lähes joka viikonloppu.

Kittyn kanssa on agitreenien lisäksi tehty hallivuorolla tokoa, lähinnä tunnaria ja ruutua sekä pientä piiperrystä muiden juttujen kanssa. Ja on se pari kertaa päässyt rakennustreeneihinkin.

Viime viikosta lähtien Kittyn on jälleen ollut sairaslomalla agilitytreeneistä, kun takapäässä on ollut lihasjumia ja arkuutta. Molempien jalkojen lihakset jumissa ja vas. pohkeessa arkuutta (lihasrevähtymä?) ja jotain reaktiota SI-nivelen alueellakin. Oireet viittaavat upottavassa hangessa juoksemiseen - kyllä, sitä se on tehnyt. Ensi viikolla tsekkaus, ja katsotaan sitten päästäänkö jälleen agilityyn vai tuleeko tästäkin taas pidempi tauko... voi sitä romukeinästä.

My oppi vihdoin pujottelemaan ja kontaktiesteetkin alkaa näyttää kivalta. Hyppytekniikkatreenitkin sujuu mallikkaasti, mutta ratatreenissä hyppää rumasti etupainoisena ja pää ylhäällä. Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla nostaa rimoja, josko se tekniikka löytyisi sieltä helpommin korkeampien rimojen myötä. Pitäisi jo vihdoin päästä senkin kanssa tekemään kunnon ratatreeniä! Olen tuskastellut sen kääntymisen kanssa, kun se ei käänny, vaan sinkoaa helposti jonnekin horisonttiin. Mutta kun sain ohjeen käyttää vastakättä käännöksien merkkauksessa, niin johan kääntyy! Vetämällä/valssilla se vaan valuu tai sinkoaa minne sattuu.

Tottispuolella on ollut aivan liian hiljaista, tulee paniikki ja kiire, jos meinaan saada sen BH-kuntoon keväälle... seuruita tehdään vähän väliä pieniä pitkiä, sekä namilla että lelulla. Mutta liikkeet pitäisi saada kasaan ja se kesto ja palkattomuus. Olen pohtinut pitäisikö hetkeksi luopua erillisistä hyppytekniikkatreeneistä ja keskittyä hallivuorolla tottikseen.

Myn kanssa käytiin tammikuun alkupuolella Lahdessa näyttelyssä hakemassa H (niinkuin Huippusöpö?). Tuomari vaihtui ja olisi pitänyt jättää väliin kokonaan. My haukuttiin aivan liian kevyeksi. Minusta se on just niin hieno sporttimalli! Eipä tarvii sen kanssa näyttelyissä ravata.... ja onhan sillä jo se ERI erkkarista.

Uintivuoroja yritin varata Hyvinkäältä, mutta meni monen viikon päähän. Kitty olisi tarvinnut nyt taas uintikuuria.

Hups, yllätystreenit!

Eihän sitä voi vastustaa, kun pääsee rakennustreeneihin, joten otettiin eilen pieni tauko mammalomaan ja käytiin Kittyn kanssa vähän hommissa Lintuvaaran homekoulussa. Ja siellä oli melkeen kaikki lempparityypitkin, hän oli niin onnellinen!

Kolme figua, ensimmäinen jumppasalin keskelle pystytetyssä kaksiosaisessa teltassa, siinä sisemmässä. Tovin jos toisenkin sai etsiä reikää mistä pääsi figun luo, hienosti tarkensi. Suorapalkka. Toisen piti olla kaapissa umppari ilmaisulla (video). Voimakkain haju lensi vastakkaiselle seinälle nurkkaan, tarkentaminen vaati hurjasti töitä ja lopulta Kii sai kaapinoven auki ja ilmaisi ihan kivasti seisovan figun.

Vika oli L-mallisessa käytävässä kulmassa oleva "vaksinkoppi", joka tiedettiin vaikeaksi piiloksi, sieltä ei paljon hajut ulos tule. Eivätkä tulleet nytkään. Kii ilmaisi edellisen piilon figua peesaaja joukosta. Sen siitä saa heti, kun ottaa ilmaisua mukaan. Raotin lopulta kopin ovea niin, että sieltäkin tulisi hajua. Kii sai kuitenkin sitten hajua myös "ikkunan" kautta, ja kehuin siitä, ja lopulta se löysi tiensä myös ovenrakoon ja siitä sisälle. Suorapalkka. Lopuksi kun sai tyypeiltä vielä extranamia, ei meinannut riemulla olla rajaa.

Ihan vaan salaa kävin treenaamassa, eihän kukaan huomannut. Kuva © M. Saukko

Raksaa ABB:llä

Mammakoiran vikat treenit oli eilen sunnuntaina hälyryhmän puolikkaiden muodossa Vantaalla ABB:n tiloissa. Aikaa oli varattu 10-15 ja jakauduttiin kahdelle alueelle, ehdittiin tehdä kierrokset molemmilla alueilla. Ekalle kiekalle otin vaan alakerran, kun yläkerta oli tylsää toimistoa. Laitoin Kittylle liukastelun välttämiseksi ja harjoitusmielessä töppöset jalkaan, klopoti-klop taas mentiin. Eka oli vaikea. Figu oli isohkossa molemmistä päistä auki olevassa romuhuoneessa oven takana, mutta haju lensi saman seinän toiseen nurkaan ja Kii oli perin hämmästynyt, kun ei kovan etsimisenkään jälkeen löytänyt sieltä ketään. Oven pielessä taas ei haissut yhtään. Putsailtiin parikin kertaa nenää käytävällä, mutta vaikea oli. Löytö tapahtui lähes vahingossa. Toinen oli ison varastohallin nurkassa parin mutkan takana, satuin lähettämään koiran sinne suoraan, joten se oli helppo. Molemmat tehtiin suorapalkalla.

Tässä pieni tyylinäyte maantiekiitäjästä tossuineen, klopoti-klop. En saanut ladattua toista pätkää, missä se työstää tuon huoneen maalimiehen loppuun. Se oli siis tuossa oven takana, mikä näkyy videon lopussa, mutta kun se haisi väärään paikkaan. Mut onpahan jotain livekuvaa välillä.

Toisella kiekalla mentiin ilman tossuja. Ensin kokeiltiin varastohyllyjen väliin piiloutunutta, kun ne tuntuivat olevan vaikeita monille. Mutta siitä Kii sai helposti hajun ja napsi pois, tähän otettiin ilmaisu. Toinen figu piileksi miesten pukuhuoneessa suihkuverhon takana. Näin, että koiralla oli pukuhuoneessa reaktio, mutta hetken pyörittyään se ei jäänyt sitä työstämään, vaan olisi halunnut jatkaa käytävän ovesta eteenpäin. Lähetin sen tarkistamaan pukkarin uudelleen, ja nyt se tunkeutui suihkuverhon läpi ja löysi. Suorapalkka. Viimeinen nurkka alueesta oli vain rappukäytävä, josta tultiin keskelle, ja oli raput yksi kerros ylös ja yksi alas. Kii kipitti ensin ylös, sitten alas, tuli puoleen väliin takas ylös ja pohti siinä tasanteella "tuolla kyllä haisee". Minä odotin siinä keskikerroksessa. Sitten se päätti käydä vielä uudelleen alhaalla, ja sieltähän se figu sitten tarkemmalla haistelulla löytyikin. Sekin suorapalkalla. Taas oli näillä kahdella vikalla havaittavissa pientä huolimattomuutta, ei jää työstämään hajua loppuun. Ja taas muistui mieleen, että se palkan odottaminen pitäs opettaa. Se otetaan kyllä ohjelmistoon heti ensimmäisenä mammaloman jälkeen!

Treeneistä ajeltiin suoraan Veikkolan hallille PR-tilaisuuteen, tai siis näyttämään mammakoiraa muutamalle pennuista kiinnostuneelle O-pentujen treffeille. Kii olisi ollut kovasti halukas tekemään hommia. Aksaahan tuossa hallissa kuului tehdä, miksei siellä ollut esteitä, kysyi Kitty! Pientä tottista siinä väkerrettiin ja leikittiin, mutta pääasiassa mammakoira nautti ihmisten rapsutuksista paremman puutteessa.

Yks ilta viikolla hinkattiin pientä tottista pihalla. Sivulle tuloja, ne menee jo ehkä vähän paremmin. Sekä liikkeelle lähtöjä ja niistä pysähtymisiä. Lähinnä askel-seis. Voi jestas, lähtee liikkeelle niin eteen poikittaen (muutenkin seuruu oli vähän poikittamista), että istui pysähdyksessä perusasentoon ihan vinoon. Vähän keulii turhaa, oli kovin onnessaan, kun pitkästä aikaa tehtiin jotain, ihan mieletön vire! Mutta se kyllä näkyy sit tarkuudessa. Sitten tehtiin kaukoja takapalkalla, m-i-m ja m-s-m tosi hyvin. Edelleen opettamatta s-i-s. Ja myös tunanarin eteen ei olla tehty mitään, vaikka ostin pakasterasioita ja pohdin sitä teippikosketusjuttua... pohtimiseksi on jäänyt, laiska olen ollut.

Viides tiineysviikko tuli täyteen ja kuudes on jo menossa, mammakoira voi hyvin. Ruokintaa on lisätty, että ehtisi kerätä hieman vararavintoa mistä pentuja kasvattaa ja myöhemmin imettää. Annan nyt jo kolme ruokaa päivässä, jos se mitenkään aikatauluihin vaan sopii, ettei ateriakoko kasvaisi niin suureksi. Penturuokaa (Eagle Holisic Puppy) on alettu viime viikolla lisäillä normiruoan sekaan ja tällä viikolla siirrytään kokonaan penturuokaan. Nyt pennuilla on vuorokausia täynnä n. 35-37 ja alkio on kehittynyt sikiöksi ja tärkeimmät elimet ovat vähintään esiasteillaan. Kohta alkaa voimakkaimman kasvun aika. Maha onkin jo selvästi kasvanut kokoa, vyötärö on kadonnut. Mikähän pallokala siitä vielä ehtiikään kasvaa! Madotus olisi seuraavana listalla loppuviikosta.

Projekti Silakasta pallokalaksi -vyötärö on kadotettu!

Yö Kakolassa, part II

Jo toista kertaa pääsimme viettämään pelastuskoirien perinteistä itsenäisyyspäivän vastaanottoa Turun entiseen lääninvankilaan Kakolaan. Tämä oli myös ilmeisesti viimeinen kerta, koska jatkossa Kakola remontoidaan ja sinne majoittuu erilaista liiketoimintaa.

Harmikseni meille sattui kaksi aivan samaa aluetta, kuin viimevuoden retkelläkin eli toinen ja kolmas alue. Onneksi viimeinen alue oli kunnollinen ja siitä jäi hyvä fiilis, vaikkakin ajan vähäisyyden takia hieman supistin treeniä. Olisin kerrankin halunnut tehdä kunnon treenin, kun tilaa oli. Mutta keepis oli kovin tohkeissaan treenistä, joten hyvä päätös se oli.

Meidän koko yön teemana oli itsenäisyys. En aikoisi ohjailla koiraa, se saisi itsenäisesti tehdä hommat omassa järjestyksessään. Sekaan sotkettiin vaikeita piiloja suorapalkoilla, ja muutamia helpompia ja pari umpparia kiintorullalla.

Kamera oli mukana, mutta kuvia ei tullut otettua. Kolmosalueella oli kuvaaja, saas nähdä tuleeko siitä joskus kuvia esille.

1. alue oli Yhteisvankilan ylin kerros, alue 11.  Ihan kohtalainen tilana, vaihtelua jonkun verran sekä kohtalaisen iso alueena. Sinne määrittelin itse kolme maalimiestä. Otettiin ensin tyhjänä portaikon länsipään sellialue. Vauhtia piisasi, jarrut ei toimineet liukkaalla lattialla, joten Kii törmäsi oven karmin isoon saranaan. "Ei tunnu missään" ja meno jatkui samanlaisena.

Ensimmäinen figu nousi saunan lauteilta (olin pyytänyt ylälauteille, mutta olikin vain siinä keskellä) tosi hienosti käytävästä itsenäisesti bongaamalla.

Toinen oli käytävästä ylös avonaisena nousevan kappelin parvelle johtavan portaikon oven takana n. 5 portaan korkeudella tasanteella. Tämä oli vaikea, haju nousi ylös parvelle. Kii tohotti sinne itsekseen mitään kyselemättä, hetken siellä suhattuaan minulle tuli mieleen, että kai siellä on kaiteet ettei se tipahda alas kappeliin, joten kiipesin perässä. Haju oli, mutta mitään ei löytynyt. Portaikossa hajua taas ei ollut yhtään. Se tuli alas, haisteli siinä samassa "aulassa" olevaa ovea, sai sen nenällään auki ja kipitti siitä innoissan. Oven takaa kuului "kutsukaa tuo koira pois". Se oli mennyt toisen ryhmän alueelle. Sinne kuulosti juuri tulevan myös koira ja palkkaustapahtuman ajaksi päätin jäättää ko figun työstämisen hetkeksi. Jatkettiin käytävää ja käytiin nopeasti ja helposti nappaamassa kolmas figu jostain sellintapaisesta.

Palattiin kakkosfigulle ja nyt oli hieman kyselyn meininkiä, koska ilmeisesti se naapurialueen figunhaju oli kadonnut, ja Kii oli hieman ihmeissään. Sitten se lopulta törmäsi omankin figun hajuvanaan ja lopulta löysi sen. Hyvin ja sitkeästi työstetty! Suorapalkalla tehtiin kaikki.

2. alue oli Vastaanottorakennuksen ylin kerros, alue 17, sama tylsä iso parista avarasta hallista koostunut tila, missä oltiin viime vuonnakin. Otin 2 figua, joiden paikat määrittelin itse. Aluksi Kii kipitti koko tilan läpi perimmäiseen halliin, kuten muutkin koirat ja viime vuonnakin. Siellä se kävi sukeltelemassa vanhojen piilojen pressuihin, heilutti hirveästi niille häntää ja melkein näytti että meinasi ottaa rullan. Jalkakin meni rullaan, kun sukelsi pressun sisään... Ensimmäinen figu nousi kahden hallin välisestä huoneesta hyllyköstä kakkoshyllyltä suorapalkalla.

Palattiin ensimmäiseen halliin, jonka seinustalla olevassa veskissä oli figu, ovin hieman raollaan, oven alareunassa oli lisäksi 3 hajureikää. Mutta kun se figu ei haissut sinne hallin puolelle, vaan jonnekin taakse. Eikä haissut toisillekaan koirille. Valtavasti joutui tekemään töitä, ja lopulta nenä osui niihin oven reikiin ja voi sitä hännänheilutusta, kun keepis seisoi nenä reiässä! Sitten se löysi oven raon, sai sitä ujutettua auki sen verran, että sai pään sisälle, ja otti siitä rullan. Hyvä ilmaisu.

Tässä tilassahan mentiin viime vuonna yhdestä ovesta kivalle vintille, mutta nyt vintin oveen oli  pistetty teippiruksit, eli sinne ei saanut mennä :(

3. alue oli Länsisellirakennuksen toisen kerroksen eteläsiiven selliosasto, alue 2. Jälleen sama, kun viime vuonna. Tylsää selliä. Teemana itsenäisyys, taas 2 figua, en tiennyt piiloja. Ensimmäinen löytyi keittiötilasta kaapista avopiilosta vajaan metrin korkeudella maasta, suorapalkka. Helppo nakki.

Sitten Kii kipitteli epämääräisessä järjestykseessä käytävää. Toinen figu oli käytävän puolivälissä sellissä vessassa ovi kiinni. Kii löysi, ja yritti alakautta päästä figun luo, muttei mahtunut. Meinasi ottaa rullan, ei kelvannut, tuli pois, meni takas, meinasi ottaa rullan, mutta ei kelvannut. Teki tuota varmaan 3-4 kertaa, ennenkun päätti lopulta ilmaista. Ihan hyvä, että haluaa olla varma. Suorapalkoilla on siis saatu jotain aikaan.

Ihan suht. kivasti se toimi itsenäisesti,vaikka jäin käytävän alkuun seisoskelemaan. Tutki koko sellikäytävän päähän asti, kun itse seisoin melko alussa. Hyvähyvä!

4. alue Metallityöpaja, alue 18. Oujee, vihdoinkin kunnon alue! Tänne suunnittelin koko retken rankinta treeniä, vaikka se toki ei ollut viisasta viimeiseksi treeniksi, etenkin kun hommia piti tehdä tossut jalassa, mutta uskoin koiran jaksavan. Oli suht simppeli alakerta, metalliritilärappuset yläkertaan, jossa oli metallilastua lattiat täynnä ja piti siis käyttää tossuja, jos sinne mieli. Sieltä pääsi lisäksi pieneen parin huoneen erilliseen alakertaan sekä ylös vintille. Vau! Suunnittelin ensin figuja joka osastoon, mutta kun aika meni vähän tiukille, päätin luopua siitä vintistä, vaikka ei meillä loppujen lopuksi siinä olisi kauaa mennyt. Mutta kun ei voi tietää, ja lopetusaika oli ehdoton.

Päätin aloittaa yläkerrasta, että saa sitten lopuksi alakerrasta helpot figut ilman tossuja, jos ne ahdistaa hirveästi. Espy on  hommannut Ruffwearin töppösiä, ja ne oli lainattu tuonne matkaan. Hieman jännitti olisivatko pienimmät XXS:t Killille liian isot, että mitä sitten. Ärriäiset lainasivat varmuuden vuoksi meille vielä heidän vanhoja toppatöppösiä, jos nuo eivät pysyisi jalassa.

Menin hyvissä ajoi pukemaan tossuja. Ensimmäinen tossu jalkaan > jalka jäi ilmaan roikkumaan. Toinen etujalka ylös, joten töppösjalka oli pakko laskea maahan, hyi kauhee... Toinen töppönen jalkaan > etujalat töpöttelivät ilmassa vuorotellen. Takajalkaan töppönen, jolloin etujaloilla oli pakko seistä > takajalka potki ilmaa kuin hevosen takanen. Viimeinen töppönen jalkaan, keepis näytti potkunyrkkeilevältä hämähäkiltä. Mutta kerran ennenkin on kokeltu töppösiä etsinnässä, ja uskoin, että hommin lähdettäessä töppöset ei enää haittaa. Koiraparkista treenialueelle siirtymisen aikana kävely muuttuikin jo lähes normaaliksi.

Ensin siis yläkertaan. Mentiin ritilärappusille vielä hihnassa, hirveä hinaanminen ja hinku, ihan kun ei mitään ritilärappusia olisi ollutkaan. Kaikki muut ryhmän koirat, jotka rappuset kävelivät, olivat enemmän ja vähemmän peloissaan niistä ja tarvitsivat apua. Ei tarvinnut meidän rämäpää. Ilman tossuja olisin kyllä pelännyt, että varpaat katkee niihin ritiläväleihin...

Klopotiklop, töppöset viuhtoen ensimmäinen figu löytyi tosi innokkaasti ja hienosti läheisestä huoneesta. Suorapalkka. Tsekattiin se pää alueesta loppuun, Kii kävi takanurkassa olevien portaiden yläpäässä hataran metalliaidan läpi, mutta kutsuin sen pois silläkin riskillä, että siellä oli alakerran puolella figu (ja niin olikin) ja sehän tuli, jatkettiin toiseen päähän. Koira kipitti innokkaasti töppösten heijastimet valossa kiiluen, se meni erilliseen "pikkualakertaan" johtavia portaita metrin-pari, mutta palasi sitten katsomaan, että tulenko perässä. Kun näki, että tulen, se jatkoi ja siellä portaiden puolivälissä seinässä olevassa komerossa oli kakkosfigu, suorapalkalla tämäkin. Pyysin tarkistamaan portaat ja alas loppuun, ja hyvin meni ja kävi pyörähtämässä alakerran varastohuoneessa.

Palattiin ylös ja sitä kautta varsinaiseen isoon alakertaan, metalliritilärappuset alas hirveellä kyydillä, ei mitään ongelmia niissä taaskaan. Kolmas figu löytyi yhdestä varastokopista, hyvä ilmaisu. Tutkittiin viereiset kopit, veskit ja suihkutilat ja jatkettiin sitten takanurkkaan ja sieltä se neljäs figu nousi hyvällä ilmaisulla niiden rappusten alta, missä oli päällä käynyt yläkerran kautta. Varsin vauhdikas treeni töppösistä huolimatta, kaikki löytyi tosi helposti. Harmitti etten ottanut vielä sitä vinttiä.

11 figua, 10h treeniä, koirien majoitus selleissä häkeissä. Loppupalaveriin klo 6:00 tulin koira mukana, kun ehdittiin nippa nappa käydä veskissä. Tuttuja ihmisiä Kii morjesteli taas aivan haltioissaan ja joku sitä ihmetteli, miten se aina vaan jaksaa olla niin yltiöiloinen. Niin se vaan on, maailman suloisin otus. Mutta kyllä se kovin kiitollisena hyppäsi snautseri Fridan viereen takakonttiin ja konttiosasto oli kovin hiljainen kotimatkalla. Kotipihaan päästyä Kii bongasi lumen alta frisbeen: "siistii, leikitään!". Minä kyllä sanoin, että entäs jos mentäisi vähän nukkumaan. Taas oli yhdestä itsenäisyyspäivänvastaanotosta selvitty, kiitos VSPK.

Retki Kuusankoskelle ja suorat pistot!

Lauantaina oli aikainen aamuherätys, kun Kaksi Pientä Rilli ja Killi lähtivät yhdessä snautseri Fridan kanssa retkelle Kuusankosken raunioille. Siellä oli Ressu järjestänyt treffit parin kotkalaisen kanssa.

Raunioiden lisäksi rakennus!

Ensin treenattiin 4-kerroksisessa romutalossa, varsin mielenkiintoinen paikka, reikiä ulos ja kerrosten välillä, romua ja rojua, rakennettuja piiloja ja esteitä. Killille oli ohjelmassa pähkinöitä ja itsenäisyyttä suorapalkoin. Ensimmäinen figu oli kellarissa kelan sisällä, niin että päällä oleva luukku oli raollaan. Kivasti työskenteli, pomppi kannen päällä tovin ja toisenkin ennekun löysi raon mistä sai palkkaa. Siinä sitten palkatessa kelan päällä n. metrin korkeudessa, Kii tipahti alas ensin jääkaapin päälle ja roikkui siinä sitten tovin mahallaan ja tippui kokonaan lattialle. Pikkaisen jalat tutisi, kun kutsuttiin se uudelleen kelan päälle, mutta "ei tunnu missään!" tuumasi reipas keepis...

Sisääntulo- eli kakkoskerros todettiin tyhjäksi. Kolmoskerroksessa oli haju, sen huomasi. Mutta hirveän pitkään meni koiralla tarkentaessa. Kun itse puhuin, se tuli pari kertaa että "saako apuja", mutta kun pysyin hiljaa, niin jatkoi itsenäisesti. Lopulta se löysi vahvimman hajuvanan ja sitä kautta reitin figulle, muttei heti sitä löytänyt, oli kävellyt pimessä ihan vierestä ohi, kun ei malttanut jäädä tarkentamaan. Voi hössötys.

Neloskerroksessa oli vähän samaa meininkiä, kun tarpeeksi hössöttää ympäriinsä, niin kyllä se sitten löytyy. No, ehkä se meni sentään vähän sujuvammin. Hajut kyllä liikkui reikäisessä talossa ihan miten sattui. Mutta koira toimi kovin kivasti itsenäisesti, saisihan se vähän paremmin pysähtyä työstämään sitä hajua hössötyksen sijaan.

Lopuksi vielä pikakierros 2 figun voimin raunioilla. Sielläkin liikkui tosi kivasti ja itsenäisesti. Eka figu löytyi rakopiilo-umpparista, hieno tarkennus ja ilmaisu. Eikä edes ottanut rullaa suuhun näytöllä, vaikka itsellä kesti melkoinen tovi saapua paikalle.

Eka figu

Toinen oli vähän sellainen "tässä haisee, otan rullan" ja näytölle mennessä (puuttu videolta) ei sitten ollut ihan varma missä se figu on, oli siis sen putken viereisessä putkessa missä kävi, kannen takana siinä alla mistä otti rullan. Haju tuli kyllä siihen päälle, että ihan oikein periaatteessa. Mutta koska nyt noin suvereenisti ottaa rullaa pelkästä hajusta, niin äkkiä suorapalkkaa peliin, että yrittää aina ensin etsiä reittiä figulle! Tosin raunioille nyt ei varmaan mennä ennen ensi kesää.

Toka figu

Sunnuntaina oman ryhmän treenit: pistoja Siikis1:llä. Kovasti oli aiheuttanut pohdintaan viikon sisällä, että mitä ihmettä niille pistoille tehdään. Ja otetaanko ilmaisua ja suorapalkkaa vai kenties irtorullia. Sitten Kati, kokenut pk-ihminen sanoi, että entäs jos se palkka tulisi heti siitä suorasta pistosta eli pelkkää suorapalkkaa: palkkaa siitä mitä haluat vahvistaa, niinpä niin! Ja jos ei mene, niin menen aina rauhallisesti lähettämään siitä mistä lähtee vinoon, en ala "ajaa" eteenpäin. No, näillä mentiin.

Eka oli vähän lähempänä, että sai ajatuksen suorapalkasta, ok. Toisella lähti kääntymään n. 2m ennen maalimiestä aukean reunassa, siihen asti oli mennyt hyvin. Lähetin uudelleen ja nyt ok. Sen jälkeen homma skulasi kuin junan vessa. Vielä 5 hienoa pistoa ajoittain syvällekin! Ja voi jestas koira oli innoissaan! Näitä lisää. Kyllä se osaa ilmaista sitten, kun on tarve. Ja kun suorat saadaan vahvistumaan vielä treenillä/parilla, niin sitten etenemistä ja laatikkoa sekaan satunnaisesti. Hyvä treeni, parempi mieli :)

Juoksujahan ei näy edelleen, nyt on jo pisin väli ever. Näinhän se menee, kun niitä eniten odottaa...

20h vanha jälki ja rauniopähkinöitä

Lauantaina oli hälytreenit Hyvinkäällä Onnisen logistiikkakeskuksessa. Treenin jälkeen muutkin pääsivät pikaisesti hommiin. Kilikselle ensin yhdessä tavaraa ja hyllykköjä sisältävässä isossa varastohallissa 2 figua. Eka olisi ollut tavararöykkiöiden takana seinän vieressä, mutta siitä mentiin suvereenisti ohi, ei mitään reaktiota. Toinen oli hallin nurkassa kierreportaiden päässä ylhäällä. Siitä nappasi kivasti hajun ja työsti sen ihan itse, kiipesi itse raput ylös ja ilmaisi kiintiksellä, hieno keepis! Sitten palattiin väkertämään sitä ekaa. Ei hitsi ei tullut hajua ja koira kyseli ihan hirveästi. Sain ohjeen olla ohjaamatta, mutta yrittää omalla liikkeellä puskea sitä syvemmälle seinän vierustoihin, mutta ei. Jotenkin se oli kauhean vaikea, Kilikseltä puuttuu nyt ihan itsenäinen työskentely ja maltti keskittyä hommiin. Se tulee vähän väliä kysymään ja katsomaan missä olen, ja heikot hajut jää työstämättä. Voi kele. Nousi sekin figu sitten sieltä lopulta, mutta hohhoijaa... Tosin oli kyllä hyvä treeni, sekä koiralle että itselle kovin opettava. Ja näistähän se oppii, ei liian helpoista.

Onneksi saatiin ulos vielä kiva paikkaava, kiitos kamut! Eli samat hyllyt jatkuivat pihan varastoalueella, siellä oli kuitenkin lisänä varsin kiva (ja kylmä!) tuuli. Tarkoitus tehdä itsenäinen löytö. Aluksi suhattiin kaksi hyllyväliä tuulen yläpuolella ja keepis kyseli. En ohjannut, kuljin vaan. Sitten se sai hajun, ja onneksi joutui irtoamaan ihan kivan matkan ja vielä työstämään hajun, eli ei osunut ihan suorilla löydölle. Hyvin toimi!

Sunnuntaina oli kaunis ja aurinkoinen pakkaspäivä, keepis kaahasi kodin viereisellä sänkipellolla.

Sunnuntaina aamusta oli jälkikouluttajaksi kurssin viimeinen treenikerta teemalla pitkät tai vanhat jäljet. Valitsin vanhan. Käytiin tekemässä lauantai-iltana 18 aikaan lyhyehköt jäljet ja jänskättiin mitä niille tapahtuu huurteisessa pakkaskelissä, onneksi sentään ei lunta satanut päälle. Kellonsiirtojen myötä jäljet vanhenivat vielä tunnin lisää, eli olivat n. 20h vanhoja. Ihan loistojäljestys, varmaan parhaita ikinä! Meidän jälki alkoi lumettomasta rinteestä ja nousi puolessa välissä ylös huuraiselle kalliolle. Jälki oli n. 200m pitkä, 3 käyttöesinettä (hanska, kyypakkauspahvikotelo, pieni sukka) ja loppuesineenä kuumastusta aiheuttanut pienen pupun kokoinen muumipehmolelu. Lähdettiin nostamaan jälkeä tosi läheltä, lähti takajäljelle mutta korjasi itse. Alussa ehkä pientä hakemista, mutta meni kuitenkin jälkeä heti. Ekan esineen jälkeen tarkentui ja meni ihan mielettömän hyvin, varsinkin huurteinen kallio-osuus oli tosi tarkkaa. Huippujälki! Loppuesine muumipehmo aiheutti kummastunutta hännänheilutusta eikä sitä pystynyt ilmaisemaan "miksi tällainen pupu on jäljelleni tullut" :D

Keepis on varsin hyvässä kuosissa ja nyt jo karvassakin!

Sunnuntaina iltapäivällä sitten vielä rauniotreenit teemalla "pitkät treenit" ja Killikselle lisäksi myös itsenäisyyttä. Koko muu alue paitsi talot, ja vain 2 figua. Otettiin ne vielä yksitellen, ettei tarvitse huudella jos haju tulee nenään kauempaa. Pakkaskelissä ilma ei liikkunut juuri mihinkään, tuulinarut roikkuivat suoraan alas. Eka figu L-putken kaivossa, rautakansi, figun käsi taas heti reiän alla. Oli taas kovin tahmainen liikkeissään, seurasi minua tosi paljon. Mutta kun haju tuli, kävi kaivolla vaan nuuhkaisemassa kannella ja otti kiintiksen.

Kakkosfigu oli klubitalossa, se piilo oli testattu jo Ärriäisillä ja haju tuntui tulevan romukasan päälle eli "klubitalon katolle". Yritin josko olisi saanut hajua jo alakäytävälle alakasan yli ja mielestäni jotain aavistusta sai, mutta ei lähtenyt tekemään sitä vaan seurasi minua. Jääkaapin nurkilla oli jotain hajunhäivähdyksiä mutta ei jäänyt keskittymään niihin vaan hörhöili sinne tänne. Kun itse sitten kiersin pellon kautta takaisin, sai koira hajua juurikin siihen katolle ja hetken pohdittuaan ja kasaa kierreltyä päätyi ottamaan kiintiksen talon katolta, hyvä Kii! Saatiin ruokakin siitä raosta mistä haju tuli. Mutta toivottavasti se  nyt ei ala sitten taas liian herkästi ottamaan sitä rullaa kun sen makuun pääsee ... pitää ottaa myös avopiiloja ja suorapalkkoja.

Pähkinöitä terveyskeskuksessa ja pienet palauttavat

Sunnuntaina kömmittiin Myyrmäkeen vanhaan terveyskeskukseen rakennustreenailemaan. Ensimmäinen kierros tehtiin alakerrassa. Otin ensimmäisenä niin, etten ollut käynyt rakennuksessa sisällä. Olin pyytänyt yhden rakopiiloumpparin, ekaa kertaan tehtiin kiintorullalla rakennuksessa.

Alussa oli lyhyt käytävä pienine huoneineen/vessoineen, jotka yritettiin katsoa järjestelmällisesti. Yritin noudattaa vasemman käden taktiikkaa, mutta aulatilaan saapuessamme keepis karkasi sinne humputtelemaan. Sillä oli joku ajatus, se työsti hajua metallisten hyllyjen muodostaman kasan päällä ja livahti lopulta oikeanpuoleisimmasta käytävästä. En halunnut kutsua sitä, joten piti seurata perässä ja yrittää painaa mieleen mitä oltiin käyty ja missä kohtaan humputtelu alkoi. Keepis löysi avaramman huonetilan jonka joka seinällä oli toisia huoneita. Keskellä oli tumma vanerilevy ja sitä vasten pöytä nojallaan pystyssä, sitä vasten tuli selvästi haju ja ihmettelin mistä se siihen seinälle lentää. Vasta tovin päästä näin, että siinä levysähän on iso kulkuaukko jota pöytä oli siirretty peittämään ja siellä takana erillinen huone. Figu oli siinä aukon reunalla seinän vieressä, mutta keepis vaan kiroili eikä muistanut omaavan taaskaan kiintorullaa. Lopulta figu siirsi kättä aukkoon, lips ja nyt muisti, että rullahan onkin kaulassa. Hölmö.

Haisee, haisee - mutta kun ei muista että kaulassa roikkuu rulla

Tarkastettiin siinä sitten loppun ne ympärillä olevat huoneet ja sitten lopulta hahmotin koko tilan. Palattiin alkuun ja jatkettiin loppuun se aula ja hyllylevyjen takana ollut käytävä. Käytävässä tuli selvää reaktiota ja minä sitten paria vessan ovea aukomaan...., no toisessahan se figu olikin ja keepikin sinne kurkkasi ja ihmettelin, että miksi se tuli niin nopeasti pois. Jäin odottamaan, ja ihmettelin kun ei mene takaisin. Sitten se otti siinä metrin päässä rullan, en hyväksynyt, lähetin "etsi"-käskyllä, jollon meni figulle, otti rullan kunnolla ja toi. Toiset papatti kovaan ääneen, että sehän ilmaisi sen heti, että miksen hyväksynyt. Minen nähnyt, voi vee! En kertakaikkiaan ollut nähnyt, että heti kun oli ekaa kertaa mennyt sisälle, oli ottanut rullan. En tiedä mitä siinä tapahtui, mutta ei se sitä sitten minulle käteen tullut tyrkyttämään kuitenkaan. Pitää taas palata vahvistamaan tätäkin!

Tokalle kierrokselle siirryttiin yläkertaan, pyysin yhtä samantapaista "rakoumpparia" ja muuten jotain perusjuttua, nyt kolme figua. Olin jo käynyt alueella, joka oli suht iso, paljon käytävää ja huoneita rivissä. Upottaja ei vaan ihan hanskannut tätä juttua, meillä oli yksi ihan hirveän vaikea piilo ja toinen liian lähellä sitä (se rakoumppari). No, tämä reeni meni niin pepulleen kun voi olla, ihan hirveää söhellystä.

Aloitin järjestelmällisesti tutkituttamalla huone kerrallaan ehkä 10 huonetta, mutta sitten en enää jaksanut, eikä se ehkä ole järkevää tollaisen muutenkin ei-niin-itsenäisen koiran kanssa. Joten annoin keepin lähteä itse hommiin ja yritin lukea sitä ja muistaa missä se on käynyt ja missä ei. Puolivälissä aluetta se reagoi kovasti yhdessä kaksiosaisessa huoneessa, mutta sieltä ei löytynyt ketään. Nenää tuuletellessaan Kii sai sitten toisen hajun ja lähti käytävän päähän ulko-ovelle ja sisääntuloaulan alueelle. Pistin mieleen, että siihen äskeiseen pitää muistaa palata. No, aula oli ihan hirveän vaikea. Haju painui alas ulko-ovelle, toisaalta myös vastaanottotiskille. Tiesin, että jossain on joku, paikallistaminen oli vaan vaikeaa. Sitten näin itse figun ja meinasin kirota ja manata upottajan, figu oli ulko-oven yläpuolella lipan päällä jossain 2,5 m korkeudessa. Eihän keepis pystyisi sitä mitenkään ilmaisemaan, kun ei vielä sellaisia osaa kiintiksellä. Kiroilin mielessäni, kun ei ollut edes irtorullia mukana. No, vaikeaa oli, tiputettiin figulta kättä ja jalkaa roikkumaankin, kovasti Kii teki töitä. Lopulta se sitten sai paikallistettua, kehuttiin ja sai suorapalkan siitä. No, näinhän se menisi oikeastikin, että koiran reaktiosta lukisin, että täällä jossain on.

Enää en edes muistanut mitä piti palata tarkistamaan, kun kysyin, että oliko matkalle jäänyt jotain. Kunnes keepis reagoi taas kovasti siinä samassa huoneessa, mutta mitään ei löytynyt. Päätin sitten tarkistuttaa viereiset huoneet kunnolla, ei niissäkään mitään. Avasin käytävällä yhden oven, ja kas siinä oli figu. Äkkiä ovi kiinni, että Kii saisi itse etsiä sen. Ovi oli pienellä roalla, mutta koira sitten tunkemalla avasi sen itse, että pääsi fgulle. Jännä ettei se reagoinut juuri ollenkaan käytävässä ennenkun itse löysin tyypin ja jäin siihen seisomaan ja koirakin hidasti tarkastamaan itse käytävää. Eli haju lensi sieltä vessasta taakse sinne huoneeseen eikä tullut käytävään.

Vielä puuttui yksi ja harhailtiin ja hörhöiltiin käytäviä ja huoneita, mutta mitään ei löytynyt. Palasin sitten ihan alkuun ja sieltähän se figu löytyi pienestä avoimesta vessasta, ihan ensimmäisestä huoneesta mihin olin koiran lähettänyt. Ou nou. Kii oli käynyt kääntymässä vessan perällä reagoimatta millään tavalla oven pielessä pimeässä veskissä seisoneeseen figuun. Eikö nenä ollut vielä auki, vai oliko sielläkin niin kova veto, että hajut meni ihan jonnekin muualle. Käsittämätöntä! Pitää testata tuo joskus toisenkin kerran, että lähteekö se alussa hommiin ihan nenä kiinni.

Ensimmäinen pakkasaamu - ja aurinkoa!
Ilme ei ole muuttunut vuodessa mihinkään, kts pikkukuva tuota reunan palkista :D

 

Alkuviikko tuuleteltiin aivoja ja mm. kaahailtiin lentokentällä.

Torstaina palauttelevat minipitkät Siikis2:lla. Ennen treeniä Ärriäisten kanssa reilun puolen tunnin kaahailulenkki, sitten treenit. Ihan vaan pieni alue ja helpot löydöt, ilma ei juuri liikkunut, lämpötila laski pakkasen puolelle, pimeä. Kaahasi, kaahasi. Oltiin vikoina, joten alueella oli muutamat jäljet. Ekana ollut lemppari-Ressu nousi hyvin. Sitten suhattiin ees sun taas, monta kertaa jo luulin, että nyt se sai hajun ja löysi, mutta ei. Koira oli jossain edessä kaukana (joo, se irtoili aukealla kyllä) kun huomasin figun vieressäni. Kii oli juossut ees taas ympäri monta kertaa, eikä mitään reaktioita. Lähdin kiertämään, koira suhaa. Kyllä se sen sitten lopulta nosti, mutta... Eikö se haista mitään? Onko sillä nenäpunkkeja? Olen alkanut miettiä, kun ne päiväkokeenkin tyypit nousi niin nihkeesti...

Nallekin on tuuletellut itseään

Panimon kellarissa ja raunioilla

Perjantaina lähdettiin ex-tempore tutustumaan Espyn peruskorjattuihin raunioihin. Koko yläkasa oli myllerretty uuteen uskoon ja jotain pientä muutakin uutta oli tullut, lähinnä hirveä määrä rumpuputkia. Meille kolme figua irtorullilla, en laittanut edes kiintorullaa kaulaan ettei ala ketkuilemaan. Tuuli tuli alhaalta, päätin aloittaa ylhäältä uusitulta yläkasalta ja yritin väkisin työntää koiraa kasalle ja sen taakse myötätuuleen, mutta eihän se sinne halunnut mennä vaan irtoili tuuleen keski-ja alakasalle päin. Eka tyyppi oli L-putkessa, ok. Jatkettiin taas yläkasan hinkkaamista, mutta kun koira vaa sitkeästi halusi alakasalle, siirryttiin sitten lopulta sinne ja sittenhän se jo viipotti kohti uusittua käärmekasaa ja uutta putkipinoa kanaparrun takana. Sieltä se kakkosfigu sitten löytyikin. Totesin, että eiköhän se alakasa tullut siinä ohimennen haisteltua, mennään vielä keskikasa ja lähetin koiran alatalon nurkalta kohti bunkkeria. Siihen viereen on rakennettu uusi bunkkeri ja sinnehän sen keepis sujahti. Koira meni mielestäni jotenkin nihkeesti, ei ollenkaan sellaista Killimäistä innokasta "jeejee täällä on haju" tohotusta. Ja minä tein tyhmän etsintäsuunnitelman, kun yritin väkisin ohjata koiraa yläkasalle, kun se halusi tuulen perusteella alakasalle. Sen kun pitäisi antaa mahdollisimman paljon toimia itsenäisesti ilman turhaa käskyttelyä. No, seuraavalla kerralla osasinkin sitten olla viisaampi!

Lauantaina lähdettiin aamukuuden jälkeen Satu ja Zava kyydissä kohti Kaarinaa. Aamupäivä lymyttiin FRF koirakoiden tasontarkistuksessa maalimiehinä Hartwallin vanhan panimon kellarissa ja iltapäivällä saatiin treenata siellä keskenämme omat koirat. Treenattiin vain kellaritiloissa, koska halli- ja toimistotilat on niin peruskauraa. Kellaristossa oli pumppuja, putkia, sammioita, pimeitä käytäviä, lisää putkia sekä jännät kallioseinäiset luolastokäytävät, joissa oli tosi kylmä ja kostea, vettä tippui ja lirisi.

Me yhden koiran tyypit saatiin tehdä kaksi kierrosta. Treenattiin taas ilman kiintorullaa, ettei ottaisi sitä hajusta tai kun ei löydä pimeässä irtistä. Ekan tyypin otin alla näkyvään sammiotilan pumppuhuoneeseen, vähän joutui tekemään töitä paikallistamisen kanssa. Toinen oli sitten jänskässä kallioluolastokäytävässä. Löysi itse kellarikäytävältä luolaston suuluukulle ja meni siitä sisään, teki töitäkin n. 10m säteellä luukusta, mutta figu oli varmaan 25m suuluukulta pimeässä käytävässä ja haju painui käytävän mutkan kohdalle kallion seinämiin. Tosi pitkään sai tehdä töitä, menin lopulta itsekin tunneliin, jos se auttaisi yhtään. Lopulta löytyi, hyvä keepi, olipas vaikea treeni.

Ensimmäinen figu pumppuhuoneessa

 

Toisella kierroksella otin sitten helpommat, ensimmäinen pitkän käytävän seinällä olevassa hyllykössä. Siitä ei ihan hirveästi tullut hajua, pienestä aavistuksesta sitten alkoi kyllä työstää mutta se killimäinen hurja etsintä ja vinkuna puuttui, mietin taas onko mun koira rikki. Mutta figu löytyi ja jatkettiin matkaa. Viimeinen oli toisen käytävän puolivälissä olevien kahden säiliön välissä. Heti kun avattiin ovi kyseiseen tilaan, muuttui keepin olemus ja nyt se merkkasi selvästi että täällä haisee, tuttu elekieli ja eikun menoksi. Sinne porhalsi pimeään käytävään n. 50m päähän etsimään figun. Hieno päätös, hyvä Killi! Ei se ollutkaan rikki.

Huhuu, onko siellä ketään!?

Melkoista työstöä vaatinut tunnelisto

Sunnuntaina sitten oma ryhmämme siirtyi raunioille pariksi kuukaudeksi. Minä niin en tykkää siitä, paljon mielummin olisin metsässä kun kuraisilla, helteisillä raunioilla amppareiden, käärmeiden ja hämähäkkien seassa.  Valivali :D Vaan onhan se tosi hyödyllistä koiran tarkennuksen oppimista ajatellen.

Ilma oli tosi kuuma, ehkä 27-28 °C varjossa, paljon sitten lie paahteisilla raunioilla. Ja tosi hiostava. Onneksi tuuli oli varsin reipas, mutta se pyöri ihan koko ajan millon mistäkin. Mutta pääasiassa silti alhaalta ylös, tai kasoja pitkin pohjoisesta etelään. Nyt laitoin Kittylle tavallisen pannan ja siihen kilikellon, että jos se vaikka luulisi, että sillä kuitenkin on kiintis kaulassa.

Päätin aloittaa alakasalta, lähetin koiran ja lähdin itse kiertämään käytävälle ja odotin, että koira tulee kohta perässä. Mutta ei se tullutkaan, vaan lähti itsenäisesti työstämään kasaa, jes! Tosin sillä taisi olla haju. Ihan mielettömän kauan se sai työstää ekaa figua, se oli vaikea ja tuuli pyöri. Mutta keepi teki töitä, nyt se teki niin kun olen tottunut, jihaa! Välillä kuului epätoivoista vikinää, kun perhana haisee mutten löydä. Ihan mieletön. Figu oli hetekapiilon ja palkinaluspiilon välissä laatan alla vihreän ison roskiskompleksin kohdalla.

Jatkettiin alakasaa, mutta keepi loiksi keskikasalle myötätuuleen. Yritin kutsua sitä että mennään yhdessä alakasa, mutta ei sitä kiinnostanut, se meni yläkasan päähän neloskaivon eteen rakennettujen putkitötsien kohdalle ja pyöri ja hyöri niitä ympäri. Siinä oli neljä putkea pystyssä ja Kii nippa nappa ylettyi kurkkimaan tötsän reunoille. Se tarkisti kaikki muut paitsi sitä missä figu oli, koska tuuli painoi hajua niille toisille tötsille. Lopulta se meni myös sille vikalle ja taitava figu osasi juuri sillon työntää rullan sieltä keepille, aivan loistavaa!

Jatkettiin yläkasan reunaa alkupäähän ja naps, viimeinen figu löytyi samantien samasta uudesta bunkkerista mistä perjantaina. Onneksi oli helppo päätös kahden todella paljon työtä vaatineen jälkeen. Hiki tuli!

Vikat treenit ennen leikkausta

Lauantaina treffattiin Lindaa ja saatiin hyvää briiffiä pk-tottikseen. Tosin sitä nyt ei sitten tiedä miten meidän pk-uralle käy operoidun polven myötä. Metristä en ainakaan uskalla hyppyyttää, mutta ehkä muuten hienolla suorituksella pisteet riittäisivät. Joten ei auta kun alkaa viilata, kunhan koira toipuu siihen malliin. Tehtiin pientä treeniä ja sain hyviä vinkkejä, etenkin siihen miten treenit rakennan jatkossa. Mehän joudutaan meneen ihan kentälle :o Koko paketti kannattaa treenata koejärjestyksessä, toki tarvittavia liikkeitä vahvistellen ja mahdollisesti toistaen, niin koiralle tulee rutiini ja se tietää aina mitä tehdään seuraavaksi, vaikka ohjaaja töpeksisi kokeissa. Ja treeni loppuu aina huisinhauskaan eteenmenoon, josta koira saa palkan.

Oltiin liukkaalla kentällä, ohjaaja töpötti, ehkä koirakin töpötti, seuruu oli surkeeta. Täyskäännökset teen liian löysästi ja nopeasti, koira ei pysy perässä. Paljon paikallapyörimistreeniä,eteenpäin ja palkka vasta, kun koira on suora. Jäävät aina valmistelevien askeleiden kanssa ja pitää treenata myös tarpeeksi pitkä välimatka. Eteentulo pitää opetella nyt erikseen esim jakkaralla istuen tai seinään nojaten jalat "tiellä" niin että joutuu kiertämään ja hakemaan sitä asentoa, tai sitten vaan avustamalla, mutta niin helpotettuna että tekee aina oikein, eikä tarvitse korjata. Luoksetuloon ja noutoon vauhtia, vauhtia, vauhtia ja vielä kerran vauhtia!! Noutoja ja hyppyjä ei käyty läpi sen enempää. Ja eteenmeno sitten lopuksi siinä seuruun pitkällä suoralla, missä myös jäävät tehdään, että oppii menemään sitä hajuvanaa. Patukan voi jättää maahanmeno-luoksetuloliikkeen yhteydessä jo sinne valmiiksi.

Ampumisia pitää testailla vaikka imuttamalla sitten, kun ollaan siinä kunnossa, muuten niitä ei tarvitse ja kannata hirveästi jankata, ettei ala miettiä turhaan. Ja niitä odotuksia pitää treenata vähän joka väliin, että koira pysyy paikoillaan, mutta skarppina vaikka seistäis 5 minuuttia perusasennossa. Myös jäävissä ja noudon palautuksissa.

Sunnuntaina oli vuorossa rakennusetsintää Lintuvaaran homekoulussa. Tehtiin kaksi kierrosta, ensin ylä- ja sitten alakerta. Perumisten vuoksi meitä oli vaan 4/ryhmä, joten sai vain 2 figua, mutta se riitti. Yläkertaan otin ensin yhden umpparitreenin, eli rako, mutta ei pääse luokse, jos ottaisi kiintiksen. Mutta voi jessus, se työsti ja tohotti, tosi sitkeästi jaksoi työstää ja yrittää, mutta sillä ei nyt sattunut käymään pienessä mielessäkään ottaa kiintorullaa. Ihme juttu, kun välillä se on sitä sitten ottanut, vaikka olis irtiskin tarjolla. Lopulta raotettiin hyllykköjä, niin että pääsi luokse ja sitten otti kyllä kiintiksen. Eli tosi vahvassa on se luokse pääseminen, mikä sinänsä on hyvä juttu. Toinen oli luokkahuoneessa pulpettien ja tuolien seassa, helppo nakki.

Sitten kellarikerros. Halusin viimeisen treenin ennen saikkua olevan keepille kivan, joten ei tällä kertaa yritetty umppari-kiintistreeniä, vaan otin teemaksi yläpiilot ja sieltä tiputettaisiin rulla lattialle (jos se sitten jatkossa helpottaisi kiintiksen ottamista näistä yläpiiloista). Ensin tehtiin yksi käytävä luokkahuoneineen ja veistosaleineen. Keepi reagoi yläkertaa enemmän, koska nyt vanhoja hajuja oli selvästi enemmän. Mutta osasin sitten kuitenkin lukea koirasta, että alue on tyhjä. Jatkettiin toiseen käytävään, jossa tiesin figun olevan ylhäällä leveällä ikkunalaudalla. Hienosti keepi sitä työsti, aikansa etsi ja pyöri, haki hajun reunoja ja sitten alkoi nostella ylöspäin. Näki myös rullan tiputuksen ja toi sen, vaikka hetken taisi miettiä, että mitä ihmettä. Toinen oli samanlaisella ikkunalaudalla suihkupukuhuoneessa, mutta tila oli valoisa ja avara ja keepi oli kuulemma nähnyt silmillään, joten oli jo figulla ottamassa maasta tiputettua rullaa, kun tulin paikalle. Siihen jäi keepin etsintätreenit ennen saikkua hienoihin onnistumisiin. Ja voi että oli keepillä kivaa, ei meinannut nahoissaan pysyä! Vauhti ja liukkailla suditus oli myös melkoista, mutta polvi kesti sen kyllä hyvin.

Maanantaina käytiin vielä Veikkolavuorolla tottistelemassa. Tein nyt yllämainitun mukaisesti Lindan ohjeilla liikkeitä kaaviomaisesti, tosin täyttä pituutta ei hallissa mahtunut tekemään, ehkä vaan 30 askelta max (ja yritin kovasti laskea, se kun on niin hurjan vaikeeta). Seuruu oli nyt ihan superia, niinkun se tuolla hallissa aina on. Istuminen ihan priimaa. Liikkeestä maahan ei osannut mennä! Meidän satavarma liike... Maahanmenosta otiin eteentulon n. 20-30 askelta, mitä siinä mahtui tekemään. Pienellä avulla tuli eteen ihan ok, vaikka liike kaarratti sivulle aluksi. Jätin patukan ja käytiin tekemässä nouto, se oli varsin kiva, laukalla tuli ja luovutus paikka hyvä, pidensin irrotusaikaakin. Ja lopuksi eteenmeno tuhatta ja sataa. Tämä kuvio tehtiin kahteen otteeseen tunnin aikana, välissä puuhattiin muuta, ja meni molemmilla kerroilla tosi hyvin.

Väliohjelmina tehtiin sitä sun tätä. Täyskäännöksiä, kaukokäskyjä, esine-ilmaisua, "nolo"-temppua ja kuhan leikittiin. Keepi oli kovin onnellin. Tosin, vielä onnellisempi olisi ollut, jos olisi päässyt aksaesteille.

Huomenna Kii pääsee vielä Riin ja Roon luokse kylään ja leikkimään.

Perjantaisen diagnoosin jälkeen ollaan käyty pienillä metsälenkeillä ja nuo treenit, keepi on kaivanut lumikasaa ja pomppinut, treeneissä patukan revittelyäkin, mutta Nukan kanssa leikkiminen on kielletty, eikä polvi ole lumpsahdellut kertaakaan, ainakaan kiljumisten kera niin että olisin huomannut. Välillä sitä miettii, että kestäisikö se paremmin ilman leikkausta, kun sen tulos kyllä melkoisesti arveluttaa, mutta kun se viikolla kuitenkin 4-5 kertaa lumpsahti, niin ei se tule kestämään. Aika näyttää miten leikkaus menee ja toipuminen etenee.

Hämeenlinnassa

Sairasloma ja treenitauko on ohi!!

Eilen lauantaina päästiin treenaamaan rakennusetsintää Hämeenlinnan vanhassa kauppaoppilaitoksessa. Tilat jaettiin puoliksi kahdelle ryhmälle, meillä oli ensin alakerta poislukien kellarin päädyt ja toisella kierroksella kellarin loppuosa ja yläkerta keittiöineen, juhlasaleineen ja auditorioineen.

Pyysin haasteita. Ekalle kierrokselle 4 figua, irtorullilla. Annoin keepin humputtaa tilaa "osasto" kerrallaan eli en käskyttänyt menemään tiukasti järjestyksessä, mutta pidin huolta, että kaikki tuli kuitenkin katsottua eli tarpeen tullen palattiin alkuun jos keepi oli humputellut. Tällä pyrin vahvistetamaan itsenäisyyttä ja itsevarmuutta. Nyt sain luettua koiraa ihan kohtalaisen kivasti, vaikka vanhoja hajuja ja piiloja oli neljän koirakon verran. Piiloissa ei ollut mitään ihmeellisyyttää, aika tavanomaisia kaappeja luokkahuoneissan sun muuta.

Eka piilo oli ohjaajalle kompa. Seinässä haisee,
tuleeko huoneen toiselta puolelta. Mutta siellä se oli viereisessä
laatikossa ja keepi sen sieltä hienosti löysi!

"Onko tää mun pulpetti?"

Alkaako se kohta kävellä vallan kahdella jalalla?

Toiselle kierrokselle otin kolme ja edelleen irtorullilla. Aloitettiin kellarista, ja sielläpä olikin kaksi figua, eri huoneissa tosin. Molemmat lähes kiinni olevien ovien takana, niin että keepi sai nenällä tunkea kunnolla ovea auki. Toinen oli lemppari Satu, jolla jostain syystä keepi otti kiintorullan, eikö sitten hämärässä irtistä löytänyt.

Kellarissa

Kolmas oli juhlasalin lavan reunalla paksujen esirippuverhojen takana (olin tästä vinkannut, mutta en tiennyt laittoivatko vai ei). Keepi ei tilassa hirveästi reagoinut, kierrettin, käytiin näyttämöllä ja vähän siellä toisessa nurkassa se tovin pyöri. Olin jo lähdössä jatkamaan, kun se näyttämön reunalla sitten meni verhoa nuuhkimaan, mutta ei kovin voimakkaasti. Tultiin portaat alas juhlasaliin ja lähdin jo menemään, kun keepi alkoi nuohota verhon alareunaa (toiset koirat eivät olleet haistelleet alas ollenkaan). Sieltä se tyyppi lopulta löytyi, vaikken sen reaktoista osannut sitä lukea eli eivät olleet kovin selvät. Keepi tuli verhon alta irtorulla suussa ja vasen etujalka kiintorullan välissä kolmella jalalla lenkuttaen, mutta sitkeästi, ei haitannut hommia. Näytölle mennessä figua oli vaikea löytää uudestaan verhon sisältä ja vähän harmitti, kun figu lähti sieltä tulemaan pois eikä keepi näin ollen joutunut sitä etsimään.

"Hommat tehdään vaikka rulla kainalossa kolmella jalalla konkaten"

"Lisää liksaa!"

Gremlins?

Linnasta linnaan: Konnunsuo 3.-4.12.

Espyn hälyryhmä oli saanut mahdollisuuden järjestää vuoden viimeiset hälytreenit Konnunsuon vastikään suljetussa vankilassa. Lähdin järjstelyporukan mukaan Joutsenoon jo lauantaina. Järkkäreiden suunnitellessa treeniä me muutama muu pääsimme treenaamaan pienelle alueelle, joka käsitti talousrakennuksen kellarikerroksen pannuhuonetilat sekä ylemmän toimistotyyppisen kerroksen. Ihan perustreeniä. Ekalla kierroksella otin pannuhuoneen takana olevaan kylmään varasto/kellaritilaan yhden, löytyi hienosti ja sitten toimistotiloihin 2 (en muista miten meni, hyvin vissiin).

Ei ollut veskissä tällä kertaa ketään

Toisella kierroksella pyysin sekä pannuhuoneeseen hieman ylös johonkin että yläkertaan toisen, niin etten tietäisi. Pannuhuone oli taas piis of keik. Yläkerrassa sitten ohjaaja sekoili. Käytiin koko alue läpi, oli vaikea lukea koiraa, kun se reagoi vanhoihin hajuihin. Alueen viimeiseen huoneeseen mennessä meinasin että "nyt on haju" mutta eipä siellä ketään ollut. Piti oikein alkaa pohtia. Sitten huomsin vieressäni wc:n oven, jossa oli joku pahvilappu kahvassa. Olin ajatellut, että se kuuluu oviin joita ei saa avata, mutta ei pitäisi olettaa. Sieltähän se figu löytyi pöntöltä. Idioottiohjaaja.

Kaapin takaa löytyi, namit syöty, maiskis!

Hälytreeneissä parin koirakon peruttua en päässytkään kartturoimaan, vaan sain toimia valokuvaajana ja kuljeskelin pitkin vankilaa! Mielenkiintoista, ja kyllä olisi ollut melkoinen kartturointi niissä sokkeloissa.

Treenien jälkeen pääsimme vielä treenaamaan kahdella alueella. Ensin selliosastolla - melkoisen tylsää paitsi toisen puolen "pajaosasto". Kii työsti taas melko voimakkaasti vanhoja hajuja, en tiennyt piiloja ja oli vaikea lukea koiraa. En muista mistä ensimmäinen löytyi, toinen oli selliosastolla tilassa jossa oli kamalasti roinaa, figu oli puisessa "karsinassa" tarkoituksena rakopiilo. Kii ei löytänyt rullaa, joten päätyi lopulta ottamaan kiintiksen (vaikka sen piti olla niin tiukalla ettei saa). Ihan ok ratkaisu.

Kolmas figuraukka oli joutunut eristysselliin ja löytyi varsin nopeasti ja helposti.

Koska aikaa jäi, pyysin figua selliin, joka olisi lähes täynnä patjoja, figu patjakasan päällä että näkisin miten Kii toimii, kun ei pääse omatoimisesti luokse (vai hyppäisikö). Eka treeni epäonnistui, kun patjakasa oli kaatunut ja siten liian helppo, kun sitä pitkin pääsi suoraan figun luo. Kiltti figu suostui vielä menemään uudelleen toiseen parempaan kasaan, ja jo saatiin treenattua se mitä oli tarkoitus. Patjakasojen välissä oli ollut juuri figu Roalle, joten Kii työsti sitä hetken, mutta löysi pian figun ylhäältä. Ei kuitenkaan ylettänyt sinne asti vaikka kurotti, eikä sitten myöskään kehoituksistani huolimatta hypännyt sinne, joten lopulta nostin sen.

Toinen alueemme oli sama talousrakennus missä olimme treenanneet jo perjantaina, sisäpiha sekä vankilan käytöstä pois vihitty kirkko. Yhteistuumin jätimme talousrakennuksen pois ja treenasimme vain sisäpihalla (missä piilona vartijakoppi) sekä kirkossa.

Koppipiilo pihalta löytyi suht helposti. Toinen figu oli kirkossa jossain sivuhuoneessa, ihan helppo. Kolmas sitten itse kirkon puolella ylhäällä lehterillä penkkien välissä. Tulimme kirkkotilaan alttarin kautta ja jo siinä Kit sai hajua. Se työskenteli penkkirivien välissä, muutaman kerran nosti hieman nenää ylös. Jos en olisi arvannut että figu on lehterillä (ja siis tiennyt että meillä on vielä yksi jäljellä), en olisi alhaalla osannut sanoa onko sillä haju vai työstääkö se taas vanhoja. Hitsin vaikeeta.


Kun alhaalta ei sitten sen kummoisempia reaktioita tullut, kiipesimme ylös ja sieltä figun löytyminen olikin sitten taas ihan pala kakkua. Pätevä Kii!

Täällä haisee figu!

Petralle kiitos Kittyn kuvaamisesta!

Linnasta linnaan: Kakola 5.-6.12.

Varsinaissuomen Pelastuskoirat järjestivät jälleen Turussa perinteisen Itsenäisyyspäivän vastaanottotreenin 5.12. klo 21:00- 6.12. klo 6:00. Matkasimme tällä kertaa Turkuun kokoonpanolla Kaksi Pientä Risa ja Kii.

Onni oli potkaissut meitä ryhmäjaossa, koska Kexi veli oli samassa ryhmässä. Ja keepivahvistusta lisäsi vielä pikkumusta Noki Tampereelta. Varsin pätevä keepiedustus siis ryhmässä ja upeasti edustivatkin. Kaikki tosi reippaita ja alustavarmoja. Miten sitä ei ole osannut arvostaakaan koirassa tätäkin puolta, ennen kun näki muunkinlaisia koiria. Koirat majoittuivat sisällä rakennuksissa selliosastoilla ja Kii selvästi stressasi toisten metelöintiä. Mutta tämä ei näkynyt työskentelyssä millään tavalla.

Ajatus oli treenata toisaalta Kitille itsenäisyyttä eli lähetän sen alueelle ja saa itse tutkia sen enkä ohjaile sitä kovinkaan paljoa. Toisaalta treenaisin myös sitä, että oppisin itse lukemaan millon se on vanhoissa hajuissa ja millon työstää oikeaa hajua, eli koiran lukemista niin etten tietäisi piiloja. Kuljin itse kameran takana treenin ajan, joten kuvia on muista koirista muttei meistä. Korvaankin Kii-kuvat siis Kexin kuvilla.

1 alue: Länsisellirakennuksen 2.kerros - kaksi selliosastoa, hyvin samanlaista kun Konnunsuolla.

Otin 3 figua ja näin alkajaisiksi määrittelin itse piilot, kun alue oli kovin yksinkertainen eikä kummoisia piiloja ollut tarjolla, eikä kukaan ollut meitä ennen nähnyt. Ensin toiselle puolelle figu tuonne käytävän päässä näkyvän ikkunan lähelle viimeisen sellin oven taakse. Sen nappasi ensin, ihan kivasti. Sitten jäi työstämään keskipaikkeilta eräässä sellissä ollutta vanhaa piiloa, oli ihan varma että siellä on figu. Piti käydä oikein näyttämässä että "ei täällä veskipöntössä ketään ole, katso nyt". Jatkettiin matkaa, toinen figu oli alueen alussa hieman sivussa olevassa keittiössä tiskipöytätasolla. Hienosti nousi vasten ja nappasi rullan. Kolmas oli toisen puolen sellikäytävässä ... jossain, en muista. Taisi olla se, jossa ei näytölle mennessä enää muistanut mistä sellistä oli tyypin löytänyt, joten joutui etsimään sen uudelleen.

2 alue: Länsisellirakennuksen kellarikerros - selliosastoa sekä huoltotiloja/pannuhuonetta yms.


Tänne otin eniten figuja eli 4, kun luulin, että on se "paras alue". Ensin alueen toisessa päässä ollut "huoltotunneli" (kuvassa). Koiran piti hypätä ylös kuiluun, Kii pohti ja mietti muttei lähtenyt hyppäämään tuntemattomaan, kun ei nähnyt mitä siellä oli, joten nostin sen. Lähetin ja lähti hienosti, mutta kun sanoin vieressä olleelle jotain, Kii kääntyi ja palasi. Lähetin uudelleen ja nyt se juoksi satalasissa tunnelin päähän (useita kymmeniä metrejä) jossa figu olikin. Tunneli oli pimeä, ahdas, likainen ja pölyinen - ei haitannut.

Toinen figu oli "pannuhuone"-tilassa. Tila oli muuta aluetta matalammalla, sinne joutui kulkemaan ensin varsin harvaa metalliritilätasoa ja tosi jyrkkiä portaita. Kipsutille ei ollut mikään ongelma kulkea ritilätasoa ja se ehtikin suhata sitä ees taas useamman kerran. Rappusia se ei lähtenyt itsekseen kulkemaan alas, mutta kun laskeuduin itse, Kit hyppäsi alas (reilu metri ehkä). Alhaalla alkoi haju tulla nenään, figu oli kuvassa puuhäkkyrän takaa alkavan toisen tunnelin takana olevassa toisessa kellarimaisessa tyhjässä huoneessa. Kii kävi huoneessa, mutta palasi huoneiden väliseen käytävään, haju painui siihen seinustalla kulkevien putkien päälle (näin oli käynyt myös Risalle). Kii kuitenkin palasi takaisin huoneeseen ja hetken työstämisen jälkeen palasi sieltä kiintorulla suussa. Piti huutaa figulle, oliko käynyt luona, ja kun oli, pääsi näytölle. Ei vaan ollut löytänyt irtorullaa. Pannuhuoneesta palatessa Kit kiipesi itse ritiläportaat ylös (tai hyppäsi puoliväliin ja siitä ylös tasolle).

Kolmas figu oli saunassa, jonne piti kulkea parin huoneen läpi. Itsenäisesti Kii sinne tiensä löysi, mutta tovi kesti ennenkun ylälauteilla melko ison saunan nurkassa ollut figu löytyi. En nähnyt miten se hajua työsti, kun en halunnut mennä liian lähelle häiritsemään itsenäistä työskentelyä.

Neljäs figu oli sellikäytävän päässä taas viimeisen sellin oven takana. Haju painui läheiseen (ulko?)oviaukkoon, joten sen eteen piti tehdä vähän töitäkin.

3 alue: Vastaanottorakennus 3. kerros - avaraa mitälie työtilaa ja liikuntasalia, sekä bonuksena löytynyt jännittävä vintti!


Tänne otin 2 figun treenin, josta en tiennyt missä ovat. Toinen varsinaiseen tilaan (pyysin ikkunalautaa) ja toinen vinttiin. Alakerran figu löytyi varsin helposti. Tehtiin ensin jonku verran tyhjää, näin figun ikkunan läpi, joten se siitä "en tiedä missä" -treenistä. Toinen oli vintissä, jossa oli erinäisiä isohkoja kuivettuneita pökäleitä, emme keksineet kenen, ketun, koiran, ihmisen, ??? Kit oli hyvin omituinen siinä tilassa, jotenkin varovainen. Mutta teki hommansa silti. Vähän harmitti, että figu oli ison vintin ihan alussa, liian helpossa piilossa ja itse sen sitten taas heti näin - eli se siitäkin treenistä. Tila olisi ollut mahtava!

Kexi jännällä vintillä.

4 alue: Vastaanottorakennus 2. kerros - samaa rataa eli suht. avaraa mitälie tilaa, jossa nyt oli kuitenkin hieman enemmän huoneita, piiloja sekä kiva osittain avoin "puulaveri vintti", minne johti kahdet suht jyrkät ja kapeat portaat. Edellisestä treenistä viisastuneena halusin nyt ihan oikeasti kunnon piilot (2 figua), väliäkö sitten että tiesin ne.

Ensimmäinen oli tarkoitus olla heti alussa avaran tilan laidalla olleen korkean laatikoston tms päällä. Mutta keepi hetken siinä tilassa pyörittyään ampaisi koko alueen halki jälkimmäiselle piilolle puuvintillä. Ja saman tekivät muutkin koirat, ilmavirrat sieltä olivat voimakkaat, joten ei mikään ihme. Vintille johtavat portaat eivät olleet keepeille mikään ongelma (toisin kun osalle muista) ja sinne Killi oli jo ehtinyt kiivetä figua paikallistamaan ennenkun ehdin edes paikalle.

Portaat puuvintille

Figu oli reunimmaisten portaiden yläpäässä toisella hyllytasolla, jonne Kiin olisi kyllä ehkä pitänyt ylettää kurottamalla. Mutta keepi eksyi hyllykön alatasolle ja törmäsi sieltä ylöspäin haistellessaan ylähyllyn reunalta roikkuvaan figun käteen ja rullaan. Näytölle mennessä Kii hetken mietti missä se figu oikein olikaan, enkä itsekään ollut ihan varma että löysikö se figun vai rullan. Kexillä on kuvassa sama piilo, Kii siis löysi figun alemmalla hyllyllä seisten tuosta missä Kexillä on etutassut.

Alueen ja koko treenin viimeiseksi figuksi jäi sitten se vaikea kaapinpäällinen (alin kuva). Vitsailtiin, että se näytti kuin vinttikoirien starttikopit. Tosin saisivat koirat olla melkoisia silakoita, kun väliköt olivat vain n. 15cm. :D

Kii työsti ja työsti, haju oli siis nenässä. Kun ei meinannut löytyä, se muuttui selvästi järjestelmällisemmäksi. Se alkoi tarkistaa jokaista noista lokeroista, vähänkö meitä nauratti! Vihdoin, kun se alkoi nostella kuonoa, kehuin. Lopulta se nousi laatikkoa vasten takapäästä ja kehuin kovasti, mutta figun jalat oli siellä eikä ollut mahdollista antaa rullaa. Lopulta Kii löysi myös rullan, jota tarjottiin keskivaiheilta pikkaisen alaspäin. Hyvin ja pitkäjänteisesti työstetty!

Sellaiset treenit. Ihan kivat, pari aluetta oli varsin tylsiä, toiset muuten tylsiä (isoja tyhjiä) mutta niistä löytyi muutama ihan kiva piilo. Olisin kovasti toivonut paljon isompia etsintäalueita ja vaikeampia piiloja, mutta tuolla koirakkomäärällä (n. 80) ei voi toivoa liikaa, ja siihen nähden homma toimi hienosti.

Ihanaa, että tuli lunta! Keepiltä meinasi jo Konnunsuon reissulla karata välillä mopo käsistä, kun iski keepihepulit - siellä kun oli lunta jo lauantaina. Meille lumi satoi tietenkin 5.12., että sai sitten ajaa karseessa kelissä Turusta nukuksissa kotiin. Tällä kertaa olin tosin vaan apukuskina, mutta täysi työ piti tehdä että pysyi itse hereillä pitämässä kuskia hereillä. Lunta on nyt sellainen 5cm, saa nähdä pysyykö se, sulattaako luvatut plussat sen, vai tuleeko lisää. Saisi pysyä, on niin ihanan valoisaa ja puhdasta!