Harmikseni meille sattui kaksi aivan samaa aluetta, kuin viimevuoden retkelläkin eli toinen ja kolmas alue. Onneksi viimeinen alue oli kunnollinen ja siitä jäi hyvä fiilis, vaikkakin ajan vähäisyyden takia hieman supistin treeniä. Olisin kerrankin halunnut tehdä kunnon treenin, kun tilaa oli. Mutta keepis oli kovin tohkeissaan treenistä, joten hyvä päätös se oli.
Meidän koko yön teemana oli itsenäisyys. En aikoisi ohjailla koiraa, se saisi itsenäisesti tehdä hommat omassa järjestyksessään. Sekaan sotkettiin vaikeita piiloja suorapalkoilla, ja muutamia helpompia ja pari umpparia kiintorullalla.
Kamera oli mukana, mutta kuvia ei tullut otettua. Kolmosalueella oli kuvaaja, saas nähdä tuleeko siitä joskus kuvia esille.
1. alue oli Yhteisvankilan ylin kerros, alue 11. Ihan kohtalainen tilana, vaihtelua jonkun verran sekä kohtalaisen iso alueena. Sinne määrittelin itse kolme maalimiestä. Otettiin ensin tyhjänä portaikon länsipään sellialue. Vauhtia piisasi, jarrut ei toimineet liukkaalla lattialla, joten Kii törmäsi oven karmin isoon saranaan. "Ei tunnu missään" ja meno jatkui samanlaisena.
Ensimmäinen figu nousi saunan lauteilta (olin pyytänyt ylälauteille, mutta olikin vain siinä keskellä) tosi hienosti käytävästä itsenäisesti bongaamalla.
Toinen oli käytävästä ylös avonaisena nousevan kappelin parvelle johtavan portaikon oven takana n. 5 portaan korkeudella tasanteella. Tämä oli vaikea, haju nousi ylös parvelle. Kii tohotti sinne itsekseen mitään kyselemättä, hetken siellä suhattuaan minulle tuli mieleen, että kai siellä on kaiteet ettei se tipahda alas kappeliin, joten kiipesin perässä. Haju oli, mutta mitään ei löytynyt. Portaikossa hajua taas ei ollut yhtään. Se tuli alas, haisteli siinä samassa "aulassa" olevaa ovea, sai sen nenällään auki ja kipitti siitä innoissan. Oven takaa kuului "kutsukaa tuo koira pois". Se oli mennyt toisen ryhmän alueelle. Sinne kuulosti juuri tulevan myös koira ja palkkaustapahtuman ajaksi päätin jäättää ko figun työstämisen hetkeksi. Jatkettiin käytävää ja käytiin nopeasti ja helposti nappaamassa kolmas figu jostain sellintapaisesta.
Palattiin kakkosfigulle ja nyt oli hieman kyselyn meininkiä, koska ilmeisesti se naapurialueen figunhaju oli kadonnut, ja Kii oli hieman ihmeissään. Sitten se lopulta törmäsi omankin figun hajuvanaan ja lopulta löysi sen. Hyvin ja sitkeästi työstetty! Suorapalkalla tehtiin kaikki.
2. alue oli Vastaanottorakennuksen ylin kerros, alue 17, sama tylsä iso parista avarasta hallista koostunut tila, missä oltiin viime vuonnakin. Otin 2 figua, joiden paikat määrittelin itse. Aluksi Kii kipitti koko tilan läpi perimmäiseen halliin, kuten muutkin koirat ja viime vuonnakin. Siellä se kävi sukeltelemassa vanhojen piilojen pressuihin, heilutti hirveästi niille häntää ja melkein näytti että meinasi ottaa rullan. Jalkakin meni rullaan, kun sukelsi pressun sisään... Ensimmäinen figu nousi kahden hallin välisestä huoneesta hyllyköstä kakkoshyllyltä suorapalkalla.
Palattiin ensimmäiseen halliin, jonka seinustalla olevassa veskissä oli figu, ovin hieman raollaan, oven alareunassa oli lisäksi 3 hajureikää. Mutta kun se figu ei haissut sinne hallin puolelle, vaan jonnekin taakse. Eikä haissut toisillekaan koirille. Valtavasti joutui tekemään töitä, ja lopulta nenä osui niihin oven reikiin ja voi sitä hännänheilutusta, kun keepis seisoi nenä reiässä! Sitten se löysi oven raon, sai sitä ujutettua auki sen verran, että sai pään sisälle, ja otti siitä rullan. Hyvä ilmaisu.
Tässä tilassahan mentiin viime vuonna yhdestä ovesta kivalle vintille, mutta nyt vintin oveen oli pistetty teippiruksit, eli sinne ei saanut mennä :(
3. alue oli Länsisellirakennuksen toisen kerroksen eteläsiiven selliosasto, alue 2. Jälleen sama, kun viime vuonna. Tylsää selliä. Teemana itsenäisyys, taas 2 figua, en tiennyt piiloja. Ensimmäinen löytyi keittiötilasta kaapista avopiilosta vajaan metrin korkeudella maasta, suorapalkka. Helppo nakki.
Sitten Kii kipitteli epämääräisessä järjestykseessä käytävää. Toinen figu oli käytävän puolivälissä sellissä vessassa ovi kiinni. Kii löysi, ja yritti alakautta päästä figun luo, muttei mahtunut. Meinasi ottaa rullan, ei kelvannut, tuli pois, meni takas, meinasi ottaa rullan, mutta ei kelvannut. Teki tuota varmaan 3-4 kertaa, ennenkun päätti lopulta ilmaista. Ihan hyvä, että haluaa olla varma. Suorapalkoilla on siis saatu jotain aikaan.
Ihan suht. kivasti se toimi itsenäisesti,vaikka jäin käytävän alkuun seisoskelemaan. Tutki koko sellikäytävän päähän asti, kun itse seisoin melko alussa. Hyvähyvä!
4. alue Metallityöpaja, alue 18. Oujee, vihdoinkin kunnon alue! Tänne suunnittelin koko retken rankinta treeniä, vaikka se toki ei ollut viisasta viimeiseksi treeniksi, etenkin kun hommia piti tehdä tossut jalassa, mutta uskoin koiran jaksavan. Oli suht simppeli alakerta, metalliritilärappuset yläkertaan, jossa oli metallilastua lattiat täynnä ja piti siis käyttää tossuja, jos sinne mieli. Sieltä pääsi lisäksi pieneen parin huoneen erilliseen alakertaan sekä ylös vintille. Vau! Suunnittelin ensin figuja joka osastoon, mutta kun aika meni vähän tiukille, päätin luopua siitä vintistä, vaikka ei meillä loppujen lopuksi siinä olisi kauaa mennyt. Mutta kun ei voi tietää, ja lopetusaika oli ehdoton.
Päätin aloittaa yläkerrasta, että saa sitten lopuksi alakerrasta helpot figut ilman tossuja, jos ne ahdistaa hirveästi. Espy on hommannut Ruffwearin töppösiä, ja ne oli lainattu tuonne matkaan. Hieman jännitti olisivatko pienimmät XXS:t Killille liian isot, että mitä sitten. Ärriäiset lainasivat varmuuden vuoksi meille vielä heidän vanhoja toppatöppösiä, jos nuo eivät pysyisi jalassa.
Menin hyvissä ajoi pukemaan tossuja. Ensimmäinen tossu jalkaan > jalka jäi ilmaan roikkumaan. Toinen etujalka ylös, joten töppösjalka oli pakko laskea maahan, hyi kauhee... Toinen töppönen jalkaan > etujalat töpöttelivät ilmassa vuorotellen. Takajalkaan töppönen, jolloin etujaloilla oli pakko seistä > takajalka potki ilmaa kuin hevosen takanen. Viimeinen töppönen jalkaan, keepis näytti potkunyrkkeilevältä hämähäkiltä. Mutta kerran ennenkin on kokeltu töppösiä etsinnässä, ja uskoin, että hommin lähdettäessä töppöset ei enää haittaa. Koiraparkista treenialueelle siirtymisen aikana kävely muuttuikin jo lähes normaaliksi.
Ensin siis yläkertaan. Mentiin ritilärappusille vielä hihnassa, hirveä hinaanminen ja hinku, ihan kun ei mitään ritilärappusia olisi ollutkaan. Kaikki muut ryhmän koirat, jotka rappuset kävelivät, olivat enemmän ja vähemmän peloissaan niistä ja tarvitsivat apua. Ei tarvinnut meidän rämäpää. Ilman tossuja olisin kyllä pelännyt, että varpaat katkee niihin ritiläväleihin...
Klopotiklop, töppöset viuhtoen ensimmäinen figu löytyi tosi innokkaasti ja hienosti läheisestä huoneesta. Suorapalkka. Tsekattiin se pää alueesta loppuun, Kii kävi takanurkassa olevien portaiden yläpäässä hataran metalliaidan läpi, mutta kutsuin sen pois silläkin riskillä, että siellä oli alakerran puolella figu (ja niin olikin) ja sehän tuli, jatkettiin toiseen päähän. Koira kipitti innokkaasti töppösten heijastimet valossa kiiluen, se meni erilliseen "pikkualakertaan" johtavia portaita metrin-pari, mutta palasi sitten katsomaan, että tulenko perässä. Kun näki, että tulen, se jatkoi ja siellä portaiden puolivälissä seinässä olevassa komerossa oli kakkosfigu, suorapalkalla tämäkin. Pyysin tarkistamaan portaat ja alas loppuun, ja hyvin meni ja kävi pyörähtämässä alakerran varastohuoneessa.
Palattiin ylös ja sitä kautta varsinaiseen isoon alakertaan, metalliritilärappuset alas hirveellä kyydillä, ei mitään ongelmia niissä taaskaan. Kolmas figu löytyi yhdestä varastokopista, hyvä ilmaisu. Tutkittiin viereiset kopit, veskit ja suihkutilat ja jatkettiin sitten takanurkkaan ja sieltä se neljäs figu nousi hyvällä ilmaisulla niiden rappusten alta, missä oli päällä käynyt yläkerran kautta. Varsin vauhdikas treeni töppösistä huolimatta, kaikki löytyi tosi helposti. Harmitti etten ottanut vielä sitä vinttiä.
11 figua, 10h treeniä, koirien majoitus selleissä häkeissä. Loppupalaveriin klo 6:00 tulin koira mukana, kun ehdittiin nippa nappa käydä veskissä. Tuttuja ihmisiä Kii morjesteli taas aivan haltioissaan ja joku sitä ihmetteli, miten se aina vaan jaksaa olla niin yltiöiloinen. Niin se vaan on, maailman suloisin otus. Mutta kyllä se kovin kiitollisena hyppäsi snautseri Fridan viereen takakonttiin ja konttiosasto oli kovin hiljainen kotimatkalla. Kotipihaan päästyä Kii bongasi lumen alta frisbeen: "siistii, leikitään!". Minä kyllä sanoin, että entäs jos mentäisi vähän nukkumaan. Taas oli yhdestä itsenäisyyspäivänvastaanotosta selvitty, kiitos VSPK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti