Sinnehän se liiteli - kuninkuusluokkaan!

My on kolmosluokkalainen! 10v tauon jälkeen mulla on maxi3-luokan koira, ja ekaa kertaa sellainen jolla voi kisatakin siellä.

2kk kisa- ja harkkatauon jälkeen palatiin taas agilityn pariin. Ennen Lohjan kisoja kävin lauantaina tekemässä muutaman kontakti- ja keppitreenin, ettei ihan kylmiltään menty kuitenkaan. Syyskauden ekat treenit oli vasta tällä viikolla.

14.8.2016 Lohjalla 3 rataa, tuomari Petteri Kerminen. 2 ekaa rataa kosahtivat pieniin virheisiin (hyl), mutta pääasiassa ihan hyviä ratoja nekin. Vikalla radalla tehtiin hieno nolla, hävittiin voittajalle puomilla kuluneilla ylimääräisellä n. 2 sekunnilla (se aika minkä koira odottaa hidasta ohjaajaa puomin päässä). Mutta sieltä toinen LUVA.

20.8.2016 KKK:lla, tuomarina Eeva-Liisa Pohjanen. Olin ilmoittautunut kolmelle radalle, mutta se nolla tuli heti ekalta hyppäriltä luokkavoitolla. Hupsista. Harmillisesti radan videointi ei ollut onnistunut. Se oli kohtuu sujuva ja selkeä rata, jossa sai paahtaa ja irrota, mutta koiraa piti linjata kuitenkin. Muutama pidempi kaarros tuli, ja yksi putken väärä pää oli aika lähellä.

Sunnuntaina käytiin sitten juoksemassa kolmosissa vielä ne kaksi agilityrataa, jotka jäi lauantaina välistä. Niistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, kuin ehkä superhieno juoksupuomi - harmi vaan, kun juoksari ei kuulu meidän puomille.... keppikulma oli molemmilla radoilla se ainoa mitä My ei jostain syystä osaa alkuunkaan, vaikka treenattu on.

Nyt sitten harjoitellaan jarruttamista, kääntymistä, kasaamista, sitä vaikeaa keppikulmaa, puomille pysähtymistä(!) jne jne. Tarkoitus olisi kisailla syksyllä harvakseltaan ja hakea tuntumaa kolmosten radoille. En vielä tässä vaiheessa kautta aseta mitään tulostavoitteita nollienkeruun tms suhteen, katsotaa nyt joululuun asti miltä alkaa vaikuttaa.

"Elä häiritte, nih!"

Lomalla

Kelpit ovat viettäneet kesälomaa. Lomaan on kuulunut lenkkeily, mustikoiden syönti, uiminen ja veneily. Mitään treenejä ei olla tehty, ei niin mitään, koko heinäkuussa. Yksissä hakutreeneissä taidettiin käydä tekemässä ilmaisua Myn kanssa heinäkuun ekalla viikolla.

Lomalla oltiin 1,5vk veneilemässä sisävesillä Pihlaja- ja Puruvesillä. Ihania kirkkaita ja puhtaita vesiä, upeita hiekkaisia harjusaaria, hyviä uimavesiä, mustikoita ja kanttarellejä. Mystä kuoriutui reissussa ihan villi vesipeto. Tähän asti se on vaan kovalla hetsaamisella käynyt nopeasti hakemassa heitetyn kepin ja äkkiä takas rannalle. Kun jätinkin hetsaamisen jälkeen kepin heittämättä, jäi My uimaan. Ja se ui, ja ui, ja ui - eikä meinaa tulla pois vedestä lukuisillakaan käskyillä. Mission completed - Penni oppi tykkäämään uimisesta! Ei siihen mennytkään kun 3 vuotta. Tai tykkääkö se siitä, en tiedä, mutta samalla maanisella asenteella se sitä tekee, mitä tekee kaikkea muutakin. Se on sellainen 0 tai 100 koira, välimuotoja ei ole.

Kun oltiin ns. helpoissa rannoissa, missä koirat pääsivät itse hyppäämään veneeseen ja pois (kuten kuvassa Kaukaan Väärässä), ne olivat vähän liiankin omatoimisia. Linnasaari on matala hiekkarantainen saari, joten siellä kun vene kirjaimellisesti ajettiin hiekkarannalle, niin keula oli niin korkealla, että koirat oli pakko nostaa liivien kahvoista alas ja takas veneeseen. Tosin kerran ne sielläkin hyppäsivät omatoimisesti n. 1,5m pudotuksen, kun oli niin kiire. Kerran (vain kerran!) My tippui veneestä, kun meni ilman lupaa keulasta kohti perää ja kuomu olikin siltä puolelta kiinni. Kansi oli sateen jäljiltä liukas, joten kääntymistä yrittäessään se molskahti veteen. Sillä kohtaan kun ei ole kaiteita ja se oli tehnyt saman tempun lukuisia kertoja aiemminkin. Hetken se näytti hätääntyneeltä, mutta sitten vaan ohjasin sen uimaan rantaan, ja onneksihan se osaa nykyään uida :D Eikä muuten vaikuttanut mitenkään sen toimiin jatkossa, samaa kiirettä ja sähellystä, lähes täysiä juoksi laitoja pitkin.

Puruveden kirkkaat ja puhtaat vedet!

Vesiliikennekolari. Kuvaan ei ihan näy, miten hyvin koirien
uintiliikkeet näkyi kristallin kirkkaassa vedessä.

Sairasteluiltakaan ei olla vältytty. Juhannuksen Äiti-Lapsi painien tuliaisena Mylle tuli silmätulehdus (ilmeisesti luomen reuna oli ottanut osumaa Äitikoiran hampaasta), se parani nopeasti silmätipoilla. Kittylle taas iski pissitulehdus, jota nyt hoidetaan antibioottikuurilla. Isommat uimiset onkin vissiin tältä kesältä suurimmalta osin nyt sitten uitu, jos vedet alkavat tästä kovin jäähtyä.

Linnasaari, Puruvesi

Linnasaari, Puruvesi

Tästä taisi tulla lähestulkoon pelkkä kuvapläjäys, kun ei ole mitään oikeaa asiaa. Eikä kuvienkaan laatu päätä huimaa, vaikka ihan kameralla on otettu (tahdon uuden kameran ja putken!). Kuviin nähden molemmat koirat ovat sittemmin solakoituneet selvästi muutamassa viikossa, kun karvat on irronneet. Kittykin näyttää ihan sutjakalta, kun puolet pohjavillasta on jo lähtenyt. Sillä ON ihan valtava tukka. Myllä ei enää pohjavillaa ole, nyt varisee peitinkarva.

 Pörhöturkki

Elokuun myötä ohjelmistoon hiipii pikkuhiljaa viikkotreenit. Kitty jatkaa raunioilla, My entisessä aksaryhmässään. Lisäksi päästiin aksassa ns. Buusteriryhmään, eli tiedossa olisi n. kerran kuussa extra-aksaa. Tämän lisäksi pitäisi jaksaa aktivoitua hakutreenehin, mutta...  Ja sitä tokoa, mutta ... Tokoa haluisin oikeasti tehdä, mutta kun ei oikein ole kenttää, enkä saa itseäni itsekseni raahattua mihinkään. Toki pihallakin mahtuisi tekemään jotain viilailua (etenkin My keulii taas niin paljon, että viilattavaa kyllä riittää), mutta kylläpä se melkein silti vaatisi myös sitä kentällä käyntiä.

Linnasaari, Puruvesi

Kaukaan Väärä, Pihlajavesi

Kaukaan Väärä, Pihlajavesi

Kaukaan Väärä, Pihlajavesi

Linnasaari, Puruvesi