Alkuvuotta

Miten ei saa tänne mitään kirjoitettua? Vaan eipä tässä nyt ole kovin kummoista menestystä ollut ilmassakaan... Alkuvuosi on treenattu tavalliseen tapaan aksaa, hyppytekniikkaa, toko/tottista ja rakennus- tai pihapiirietsintääkin lähes joka viikonloppu.

Kittyn kanssa on agitreenien lisäksi tehty hallivuorolla tokoa, lähinnä tunnaria ja ruutua sekä pientä piiperrystä muiden juttujen kanssa. Ja on se pari kertaa päässyt rakennustreeneihinkin.

Viime viikosta lähtien Kittyn on jälleen ollut sairaslomalla agilitytreeneistä, kun takapäässä on ollut lihasjumia ja arkuutta. Molempien jalkojen lihakset jumissa ja vas. pohkeessa arkuutta (lihasrevähtymä?) ja jotain reaktiota SI-nivelen alueellakin. Oireet viittaavat upottavassa hangessa juoksemiseen - kyllä, sitä se on tehnyt. Ensi viikolla tsekkaus, ja katsotaan sitten päästäänkö jälleen agilityyn vai tuleeko tästäkin taas pidempi tauko... voi sitä romukeinästä.

My oppi vihdoin pujottelemaan ja kontaktiesteetkin alkaa näyttää kivalta. Hyppytekniikkatreenitkin sujuu mallikkaasti, mutta ratatreenissä hyppää rumasti etupainoisena ja pää ylhäällä. Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla nostaa rimoja, josko se tekniikka löytyisi sieltä helpommin korkeampien rimojen myötä. Pitäisi jo vihdoin päästä senkin kanssa tekemään kunnon ratatreeniä! Olen tuskastellut sen kääntymisen kanssa, kun se ei käänny, vaan sinkoaa helposti jonnekin horisonttiin. Mutta kun sain ohjeen käyttää vastakättä käännöksien merkkauksessa, niin johan kääntyy! Vetämällä/valssilla se vaan valuu tai sinkoaa minne sattuu.

Tottispuolella on ollut aivan liian hiljaista, tulee paniikki ja kiire, jos meinaan saada sen BH-kuntoon keväälle... seuruita tehdään vähän väliä pieniä pitkiä, sekä namilla että lelulla. Mutta liikkeet pitäisi saada kasaan ja se kesto ja palkattomuus. Olen pohtinut pitäisikö hetkeksi luopua erillisistä hyppytekniikkatreeneistä ja keskittyä hallivuorolla tottikseen.

Myn kanssa käytiin tammikuun alkupuolella Lahdessa näyttelyssä hakemassa H (niinkuin Huippusöpö?). Tuomari vaihtui ja olisi pitänyt jättää väliin kokonaan. My haukuttiin aivan liian kevyeksi. Minusta se on just niin hieno sporttimalli! Eipä tarvii sen kanssa näyttelyissä ravata.... ja onhan sillä jo se ERI erkkarista.

Uintivuoroja yritin varata Hyvinkäältä, mutta meni monen viikon päähän. Kitty olisi tarvinnut nyt taas uintikuuria.

Paluu treenikentille!

Kittyn etujalkaa hoidettiin taas Karoliinalla 2.12., ja se oli jälleen astetta parempi. Pieniä kireyksiä oli hieman muualla, luultavasti kun jalka on toiminut normaalimmin. Takareidessä ei merkittävää kireyttä, eikä selässä. Muskeleita oli kuulemma tullut selvästi lisää, etenkin takajalkoihin ja rintalihakset olivat hieman "hellät" - uimassa oltiin sillon käyty 2krt ja vaikutus on näköjään selkeä! Nyt uintikertoja on takana jo 4, ja vielä 2 tulossa tälle vuodelle. Kotioloissa eli venytyksissä en ole huomannut mitään kanituksia - ja mitenkään muutenhan se ei ole sitä oireillut koko aikana.

Karoliinan suosituksesta (jo toistamiseen) sitten rohkaistiin mielemme ja käytiin heti saman viikon torstaina aksatreeneissä! Ei ollut pikkukelpin riemulla rajaa - ja kiljunta oli sen mukaista. Toiset treenit oli tällä viikolla ja vielä yhdet ohjatut olis tälle vuodelle. Lisäksi satunnaisissa tokotreeneissä ja hallivuorollamme olen ottanut mukaan nyt myös vauhtitreenejä, kuten luoksetuloa, noutoa ja ruutua. Nenähommiinkin se on päässyt pari kertaa "pihapiirietsintöihin", missä on tarjoiltu pähkinöitä vaikeiden piilojen muodossa. Hienosti tekee töitä ja tarkentaa loppuun asti, mieluiten käy vielä hyppäämässä maalimiehen päälle mm. peräkärryyn 1m loikalla (miten se metrinen olisi muka vaikea?) ennen ilmaisua. Se on hienoa, että on tarkka, mutta ehkä ihan noin tarkka ei tarvitsisi olla.

Niin siistii!

My on jatkanut aksahumppaa ja hyppytekniikkaa, pientä tottistakin on tehty, mutta ihan liian pientä. Ja niitä nenähommia. Hakutreenit jätettiin talvitauolle (ohjaajan motivaatiopulan vuoksi - ja tauko tekee hyvää), mutta noita pihapiirietsintöjä on tehty jokunen. Siinä missä ilman hajua Kittyn napanuora on n. 15m, niin Myllä sitä ei ole ollenkaan! Hienosti se kyllä töitä tekee, tykkään sen itsenäisyydestä, mutta pikkuhiljaa voitaisi ehkä alkaa opetella myös "yhdessä töiden tekemistä" noissa rakennus/raunio/pihapiirihommissa. Maastossa saa mennäkin itsenäisesti.

Aina valmiina, mitä tehdään!?

My on myös ollut uimassa, ja on se vaan outo tyyppi. Haraa vastaan altaan reunalla eikä halua uimaan, mutta sitten kun sen sinne nostaa, se ei tulee kertaakaan koko puolen tunnin aikana sieltä pois.

Laiskaa

Yhden käden sormilla on laskettavissa Kittyn treenit, My on sentään tehnyt vähän enemmän, mutta laiskaa on ollut senkin kanssa. Ympäristökasvatus on tainnut jäädä aika minimiiin... mutkun se on niin reipas! Kittyn reisirevähdys alkoi oireilla uudelleen toukokuun puolivälissä, joten sen treenit on ollut ihan jäissä. Tai ei se revähdys ole reidessä vaan gastrocnemius-lihaksen (pohjelihas) kiinnityskohdassa, mutta siis reiden sisäpuolella. My on siis tuurannut Kittyä pk-hakutreeneissä, pelastuskoirien sunnuntairyhmässä ja hälyleirilläkin toukokuun lopussa Imatran ja Lappeenrannan raunioilla.

Korvista näkee, kun on hajulla. Lappeenrannan raunioilla 24.5.

Myn osalta haku (ja rauniot) on ollut ihan omaehtoista hajujen bongausta - "tuulireagointia" ja se on tosi hyvä siinä, ihan mieletön! Nyt on sitten kolme kertaa tehty metsässä hajun hakua, siitä kohti keskilinjaa palaamista ja lähetystä "pistolle". Eka kerta (13vk iässä) meni ihan hakiessa, kun maasto oli vähän vaikea eikä pentu muistanut enää 2m jälkeen mitä se oli äsken haistanut. Toinen kerta nyt sunnuntaina meni jo selvästi paremmin, yksi ihan hyvä "pistokin" sieltä löytyi. Ja tänään tehtiin jo tallatulla alueella (aiemmin ollut puhtaita), tuuli oli tosi hyvä, joten saatiin 3 hienoa pistoa. Vikalla ei olisi edes tarvinnut hakea hajua, kun oli jo niin lähdössä, mutta haettiin kuitenkin. Lähetyspaikalla pentu alkoi tempoa ja kiljua, jep jep. Into on kova ja se vaan on niin supertaitava!

 Nuka on pari kertaa melkein vahingossa erehtynyt jo leikkimään pennun kanssa...

Viikonloppuna Kitty vihdoin pääsi taas vähän treenaamisen makuun! Perjantaina hälyryhmän puolikkaissa tehtiin taajamaetsintää kytkettynä, lauantaina tein sille pihalle nutrsijäljen teemalla kulmat, hienosti meni! Lisäksi vähän pihatokoa, hän oli aika onnessaan :D Ja hyvin teki, ainoastaan tunnari aiheutti harmaita hiuksia, äh. Hakutreeneihin se ei vielä pääse, vaikka reisi tuntuukin nyt olevan kunnossa (ei turvotusta eikä oireilua enää pariin viikkoon). Tällä viikolla meillä olisi ollut PEOn pelastuskoiraohjaajan peruskurssi Kuopion Pelastusopistolla, mutta jouduin perumaan sen tuon reisiepisodin takia. Harmittaa. :(

Muuten Kittyn kanssa on keskitytty lähinnä rauhalliseen kunnonkohotukseen lenkeillen ja niitä pikkuhiljaa pidentäen, nyt se pääsee jo juoksemaan irtikin, tosin ilman koirakavereita vielä. Viime viikolla helteiden myötä se on päässyt uimaankin, lähes joka päivä lenkin yhteydessä n. 10min pulikointia. Pitäisi kuskata katras sellaiselle rannalle, että pääsisi pikkuhiljaa totuttamaan Mytäkin uimiseen. My on käynyt lenkkeilemässä vähän Veikkolan puskissa ja pari kertaa kaahailemassa Nummelan lentokentällä. Siellä se on keskittynyt mallioppimisen kautta etsimään pupun papanoita.

Kitty (ja Nuka) kävi toukokuun lopulla tutun eläinlääkärin akupunktiotestieläimenä, ja sai laseria siihen reiteensä. Lisäksi käytiin viime viikolla fyssarilla, mitään ihmeempiä jumeja ei hihnalenkityksestä huolimatta löytynyt ja syvät lihaksetkin oli yllättävän hyvässä kunnossa, vaikkei synnytyksestä vielä ole kovinkaan paljoa aikaa mennyt.

My 3,5kk on kohta Äitikoiran korkuinen! 6.6.

 Eka yhteiskuva. Helpottaisi kummasti jos opettaisi pennulle a) istumisen ja b) paikallaolon.

Treenit!

Pöllö

Kyllä! Killi-mamma vei alkiopalluransa treeneihin! Pienet etsintätreenit taas Ruduksen turvapuistossa Ämmässuon kupeessa. Onneksi ilma oli lämmennyt edellisen illan -20 asteesta vain -5C:een eli vallan sopiva. Killille semmoista emokoiralle sopivaa ja turvallista maantasalla tapahtuvaa toimintaa, mistä ei voi pudota. Kolme figua, joista yksi umppari ilmaisulla ja loput suorapalkalla.

Ensin sen piti vähän käydä taas heiluttemassa häntää alueella runsaina esiintyneille mallinukeille, mutta sitten se jätti ne rauhaan ja keskittyi hommiin. Tuulen suunta oli huono, koska se puhalsi niin, että jouduttiin kulkemaan alue myötätuuleen. Työstettiin ensin alueen alku ja siinä meni tovi, ei sieltä kuitenkaan nukkeja kivempaa löytynyt. Ensimmäinen figu oli betoni"amfin" alla tunnelissa lavan takana rakoumpparissa, ja sen Kii bongasi ja ilmaisi hyvin.

Aijjai, ei keppejä saa syödä!

Alue jatkui nyt pidemmälle millä ennen on treenattu. Jatkoimme siis sinne taakse ja pian Kii bongasi toisen tyypin avoimesta kallioluolasta alueen takanurkasta. Maassa makasi räjähdysonnettomuuden tainnuttama nukke, ja siinä vieressä suojapeitteeseen kääriytynyt figu. Oli se Kii ensin sitä nukkea tutkinut, mutta nopeasti kuitenki löytänyt myös sen elävän tapauksen.

Alueen vasemmalta laidalta ei päässytkään alueen keskiosan mäelle, joten kierretiin koko ympyrä uudelleen ja sieltä päältä Kii sitten bongasi viimeisen tyypin rakenteilla olevan talon sisältä. Suorapalkalla meni sekin.

Oli vähän tahmee, kyseli ja katseli kovasti eikä oikein irronnut ja sen minkä irtosi meni jäljestämällä. Okei, tuulesta ei tullut hajua, kun mentiin myötätuulessa, ja kun se haju tuli, niin sitten irtosi kyllä hyvin. Kerran painostin sitä irtoamaan sanomalla "etsi" ja se ketku nappasi rullan suuhun. Höpsis, totesin ja otin rullan pois. Mutta ihan kivat puuhastelut pitkästä aikaa.

Treenin jälkeen käytiin Kiliksen kanssa kahdestaan Veikkolassa tunnin extra-metsälenkki, hyvät polut siellä on, pitää alkaa käydä välillä sielläkin, kun tuo oma polku on vähän lyhyt. Mutta eipä se kovin paljon sielläkään juoksennellut ja pysyi melko lähellä. No, ehkä parempi ettei päättömänä kaahaa, että pysyis ehjänä. Kotipuskassa se kyllä saattaa mennä puoli kierrosta ihan itsekseen ja harvoin siellä kovin paljon näköetäisyydellä pyörii. Eilisellä kotipuskalenkillä oli kamerakin mukana, kun aurinko paistoi. Koiria vaan tuppasi palelemaan tassuista, vaikka pakkasta ei ollut kun -12 tms. Kitty kun seisoa pönöttää vaan aina kun on kamera, eikä liiku.

Tähystäjähyyppä

20h vanha jälki ja rauniopähkinöitä

Lauantaina oli hälytreenit Hyvinkäällä Onnisen logistiikkakeskuksessa. Treenin jälkeen muutkin pääsivät pikaisesti hommiin. Kilikselle ensin yhdessä tavaraa ja hyllykköjä sisältävässä isossa varastohallissa 2 figua. Eka olisi ollut tavararöykkiöiden takana seinän vieressä, mutta siitä mentiin suvereenisti ohi, ei mitään reaktiota. Toinen oli hallin nurkassa kierreportaiden päässä ylhäällä. Siitä nappasi kivasti hajun ja työsti sen ihan itse, kiipesi itse raput ylös ja ilmaisi kiintiksellä, hieno keepis! Sitten palattiin väkertämään sitä ekaa. Ei hitsi ei tullut hajua ja koira kyseli ihan hirveästi. Sain ohjeen olla ohjaamatta, mutta yrittää omalla liikkeellä puskea sitä syvemmälle seinän vierustoihin, mutta ei. Jotenkin se oli kauhean vaikea, Kilikseltä puuttuu nyt ihan itsenäinen työskentely ja maltti keskittyä hommiin. Se tulee vähän väliä kysymään ja katsomaan missä olen, ja heikot hajut jää työstämättä. Voi kele. Nousi sekin figu sitten sieltä lopulta, mutta hohhoijaa... Tosin oli kyllä hyvä treeni, sekä koiralle että itselle kovin opettava. Ja näistähän se oppii, ei liian helpoista.

Onneksi saatiin ulos vielä kiva paikkaava, kiitos kamut! Eli samat hyllyt jatkuivat pihan varastoalueella, siellä oli kuitenkin lisänä varsin kiva (ja kylmä!) tuuli. Tarkoitus tehdä itsenäinen löytö. Aluksi suhattiin kaksi hyllyväliä tuulen yläpuolella ja keepis kyseli. En ohjannut, kuljin vaan. Sitten se sai hajun, ja onneksi joutui irtoamaan ihan kivan matkan ja vielä työstämään hajun, eli ei osunut ihan suorilla löydölle. Hyvin toimi!

Sunnuntaina oli kaunis ja aurinkoinen pakkaspäivä, keepis kaahasi kodin viereisellä sänkipellolla.

Sunnuntaina aamusta oli jälkikouluttajaksi kurssin viimeinen treenikerta teemalla pitkät tai vanhat jäljet. Valitsin vanhan. Käytiin tekemässä lauantai-iltana 18 aikaan lyhyehköt jäljet ja jänskättiin mitä niille tapahtuu huurteisessa pakkaskelissä, onneksi sentään ei lunta satanut päälle. Kellonsiirtojen myötä jäljet vanhenivat vielä tunnin lisää, eli olivat n. 20h vanhoja. Ihan loistojäljestys, varmaan parhaita ikinä! Meidän jälki alkoi lumettomasta rinteestä ja nousi puolessa välissä ylös huuraiselle kalliolle. Jälki oli n. 200m pitkä, 3 käyttöesinettä (hanska, kyypakkauspahvikotelo, pieni sukka) ja loppuesineenä kuumastusta aiheuttanut pienen pupun kokoinen muumipehmolelu. Lähdettiin nostamaan jälkeä tosi läheltä, lähti takajäljelle mutta korjasi itse. Alussa ehkä pientä hakemista, mutta meni kuitenkin jälkeä heti. Ekan esineen jälkeen tarkentui ja meni ihan mielettömän hyvin, varsinkin huurteinen kallio-osuus oli tosi tarkkaa. Huippujälki! Loppuesine muumipehmo aiheutti kummastunutta hännänheilutusta eikä sitä pystynyt ilmaisemaan "miksi tällainen pupu on jäljelleni tullut" :D

Keepis on varsin hyvässä kuosissa ja nyt jo karvassakin!

Sunnuntaina iltapäivällä sitten vielä rauniotreenit teemalla "pitkät treenit" ja Killikselle lisäksi myös itsenäisyyttä. Koko muu alue paitsi talot, ja vain 2 figua. Otettiin ne vielä yksitellen, ettei tarvitse huudella jos haju tulee nenään kauempaa. Pakkaskelissä ilma ei liikkunut juuri mihinkään, tuulinarut roikkuivat suoraan alas. Eka figu L-putken kaivossa, rautakansi, figun käsi taas heti reiän alla. Oli taas kovin tahmainen liikkeissään, seurasi minua tosi paljon. Mutta kun haju tuli, kävi kaivolla vaan nuuhkaisemassa kannella ja otti kiintiksen.

Kakkosfigu oli klubitalossa, se piilo oli testattu jo Ärriäisillä ja haju tuntui tulevan romukasan päälle eli "klubitalon katolle". Yritin josko olisi saanut hajua jo alakäytävälle alakasan yli ja mielestäni jotain aavistusta sai, mutta ei lähtenyt tekemään sitä vaan seurasi minua. Jääkaapin nurkilla oli jotain hajunhäivähdyksiä mutta ei jäänyt keskittymään niihin vaan hörhöili sinne tänne. Kun itse sitten kiersin pellon kautta takaisin, sai koira hajua juurikin siihen katolle ja hetken pohdittuaan ja kasaa kierreltyä päätyi ottamaan kiintiksen talon katolta, hyvä Kii! Saatiin ruokakin siitä raosta mistä haju tuli. Mutta toivottavasti se  nyt ei ala sitten taas liian herkästi ottamaan sitä rullaa kun sen makuun pääsee ... pitää ottaa myös avopiiloja ja suorapalkkoja.

Reagointia ja pähkinöitä

Kuvat on perjantailta, kun aurinko paistoi! Sittemmin sitä ei taas paljon ole näkynyt...

Perjantaina oli hälyryhmän pikkutreenit eli puolikkaat lentokentän kupeessa teemalla reagointi. Tien varren pusikossa tuulen alapuolella lymyili yksi figu ja toisella puolella parkkipaikan takana tuulen yläpuolella toinen. Keepi luuli lähtevänsä liinassa jälkitreeneihin, meno oli vallan villiä asfalttijäljestystä. Pieni reaktionpoikanen saattoi tulla figun kohdalla, mutta se hukkui yleiseen hössötykseen. Parikin kiertaa sahattiin ees taas, mutta keepis reagoi eniten liinaan eli lopetti heti, jos liina kiristyi. Pitäisi taas treenata sitäkin. Lopulta päästin liinan irti, niin keepis sitten jäljesteli figulle.

Toisella puolella figu oli siirtynyt "myötävirtaan" (kun toisella puolella siirtyi vastaan eli oli vain puhdasta aluetta), ja kaikki vanhat piilot ja jäljet oli matkalla ja sen kyllä huomasi. Koira intoili ja tempoi liinassa, nyt ei yhtään haitannut liinajarru. En voinut päästää liinasta irti, kuten toisella puolella, koska olisi jäljestänyt kaikki vanhat piilot. Nyt reaktio oli kunnollinen ja vetokin hyvä, koska tuuli toi tyypin hajun. Keepis oli kovin hämmästynyt, kun treeni loppui melkein ennen kun se ehti alkaakaan. Lopuksi se koirasosialistui lappalaisporukassa, tarkoitus oli saada se leikkimään 12vk lapinkoiralapsi Hurman kanssa, mutta kun ei huvittanut. Ja kun paikalta löytyi unohtunut lelu, keepis mielummin tuijotti sitä, kun sosialistui koirien kanssa.

Sunnuntaina raunioilla jatkettiin umppariteemalla. Ensin radalle tulossa kaksi ampua, hyvin meni. Alueena yläkasan häntä kulmakaivosta lähtien ja alakasa ja pelto. Aloitettiin kulmakaivoin nurkilta. Eka figu neloskaivossa puukannen alla n. metrin syvyydessä. Ei mitään ongelmaa kiintorullan kanssa. Siitä lähtiessä ammuttiin, ei reaktioita. Meluna soitettiin Mian kivaa ampu-ilotulitus-ukkonen-cd:tä ihan reippaalla volyymillä, eipä se niihinkään reagoi millään tavalla. Toinen olikin sitten iso pähkinä purtavaksi pellon rivitalossa. Muut ovet oli auki, paitsi se missä figu oli. Oivoi ja voi, kun oli vaikeeta. Kiersi ja kaarsi ja kiroili, haju nousi selvästi ylös, mutta kun ei sinne katollekaan päässyt. Taas uudenmallinen umppari, eikä sitten millään ymmärtänyt ottaa kiintorullaa. Lopulta sen hypätessä ovea vasten ovi aukesi ja se pääsi figulle ja otti rullan. Jatkettiin alakasaa ja innokasta hännänheilutusta aiheuttivat Ressun pöksyt. Kun se sitten jäi siihen puuhastelemaan sen näköisenä, että olisi haju, oli lopulta pakko kysyä, että työstääkö se edelleen niitä housuja. Niin se taisi tehdä. Jatkettiin siis, ja vihreällä sirkuskopilla alkoi sitten uusi täpinöinti. Siellä siis oli jotain. Tovin kesti ennenkun löysi raollaan olleen oven ja pääsi siitä sisään. Figu oli romuröykkiön takana, sinne oli keepi kiivennyt romujen yli figun viereen ja ottanut siellä rullan. Sitten se vielä eksyi minusta, kun olin ehtinyt kiertää kopin etupuolelle. Hyvin se kuitenkin rullan kanssa minua etsi. Hyvät treenit, saa nähdä ratkesiko se ovi-laatikkomainen umppari, vai onko se yhtä suurta mysteeriä seuraavallakin kerralla.
 

Maanantaina minipitkäiltiin pimeätreeneissä Veikkolan "kotipuskassa". Tallattiin ensin aluetta kahden hengen voimin harvakseltaan, kaikkiaan tuo alue oli n. 4ha ja kyllä se tuli puolessa tunnissa ihan kohtalaisesti katettua tuolla tuulella. Tuuli tuli ehkä kaakosta, tien suunnasta kohti alueen pohjoisrajaa. Aloitettiin siis tuolta lounaisnurkasta ja nostettiin "kartturi" aluksi matkaan. Sitten jatkettiin aidan reunaa pohjoiseen ja kuvittelin, että keepi saisi tuossa rinteessä, joka oli suht avara, jossain vaiheessa hajun kakkosfigusta. Mutta ei se saanut. Alueen pohjoisnurkkaa ei ollut tallattu ja sen kyllä huomasi. Kii liikkui aluksi ihan suht kivasti, eihän se kauas kyllä mene, ellei hajua saa. Mutta kun tallaukset loppui ja ajauduttin tuonne suolle (vähän alueen ulkopuolellekin ehkä), niin keepis pyöri lähinnä jaloissa. Tuuli tuli tuolla ojanvarressa itseasiassa rinnettä alas eli lähes etelä-pohjoissuunnassa ja sinne se keepi sitten sen hajunkin sai ja irtosikin sitten tosi kivasti. Sellaiset kenraalit, saas nähdä miten se irtoaa lauantaina, vai irtoaako...

Joskus taannoin on yritetty harjoitella takapään nostamista seinälle, ja se on toiminut niin kauan, kun on apulauta tms eli target takajaloille (toimii kuten puomin alasmenossa siis). Jostain syystä tämä asia on muhinut keepiksen päässä ja nyt se sitten yhtäkkiä osasikin sen. Käskyä kun en ollut miettinyt, se sitten on niinkin omaperäinen kuin "taaksekiipe"... Ja sehän ei siis osaa tehdä tätä kuin tässä yhdessä ainoassa kohdassa eteistä. Välillä meinas mennä kokonaan yli, eli aavistus käsilläkävelyä. Jotenkin kun sais sen vaiheen tuosta sitten eroteltua ja vahvistettua.

Kun keepis seinille kiipeilee.

Rauniot, minipitkät ja jälki

Sunnuntaina teimme vierailun Salon raunioradalle. Päivä oli mitä mainioin, hyvä tuuli, aurinko paistoi ja "meillä kaikilla oli niin muukaaavaaa!" Minähän en siis tykkää missään määrin rauniojutuista, siellä on märkää, kuraista, ötököitä, käärmeitä ja kaikkee... tylsää. Mutta sunnuntaipäivä mainion ryhmämme kanssa oli kerrassaan loistava!

Kolme pientä luokkaretkellä!

Rauniot olivat mielenkiintoiset, pääasiassa kasa tiiliä ja lisää tiiliä, mutta sitten alarinteestä löytyi kaikkea kivaa ja alue oli sitten kuitenkin yllättävän laaja. Mielenkiintoinen oli myös oikea talon raunio. Meille olikin ekalla kierroksella tässä oikeassa talon kivijalassa "itsenäisyystreeni" eli minä seisoin ylhäällä enkä mennyt raunioalueelle ja koira napsi kolme figua itsenäisesti yksi kerrallaan. Irtorullilla tehtiin, Kii oli loistava. Kakkosfigun jälkeen se ensin meinasi, että napanuora katkeaa jos joutuu päähän asti menemään, joten käskyttelin sitä ensin (ei auttanut) ja liikuin sitten itse hieman siellä reunalla, niin johan irtosi keepis nurkkaan ja pimeään tunneliin. Olisi sittenkin pitänyt vielä odottaa hetki ja antaa koiran ihan oikeasti tehdä itse ratkaisut. Ei meidän treeniin kuitenkaan montaa minuuttia aikaa kulunut. Harmi kun en muistanut videota, tästä treenistä kun olisi saanut niin hyvät pätkät ylhäältä kuvattuna.

Tokalla kiekalla oli sitten alueena loppuosa tiilikasasta. Eipä siinä keepiksellä taas kauaa nokka tuhissut kun se napsi figut, olisi voinut olla haastavammatkin piilot. Nappasi kiintorullalla (se oli taas niin tiukalla kun sai) myös naapurialueelta toiselle koiralle tarkoitetun figun siinä irrotessaan, mutta kun ei tiedetty oliko oikeasti käynyt siellä jne jne, niin ei menty näytölle. Hitsi, pitäs olla aina ne puhelimet, koira oli tehnyt hienon irtoamisen...

Maanantaina oli vuorossa minipitkät Siikis2:lla eli n. 15-20min etsintä. Tuuli oli tosi reipas kahdelle ekalle koiralle, me oltiin vikana, että päästäisi pimeään. Meidän vuorolla alkoi tietenkin sataa. Nostettiin eka figu meille kartturiksi, mutta aika lähelle sitäkin sai mennä ennenkun Kii nosti sen. Sitten harhailtiin ja haahuiltiin eikä löydetty toista. Miksei koirani toimi, onko se rikki? Mentiin lähemmäs ja lähemmäs ojaa jonka varressa figun piti olla, vasta siellä hirveässä puskassa aloin katsoa miten ilma liikkui, ja se pentelehän oli kääntynyt... ei ihme ettei koira saanut hajua. Aikaa meni varmasti yli puoli tuntia, koira oli kyllä kokoajan aika tahmea ja kyseleväinen. Ei tollaisella suorituksella kyllä loppukoetta läpäistä. :(

Tiistaina jälkikouluttaja treenit Veikkolan puomitiellä teemana harhajäljet. Näissä treeneissä kaikki meni päin peetä. Olin pyytänyt 300-400m jäljen, jossa kepit harhojen (2kpl) ja kulmien (jos niitä on) jälkeen. No, jäljentekijä oli "ulkopuolinen" ja lähti pois, jälki oli ehkä 100m pitkä, harha oli heti alussa ennen esineitä ehkä 20m jäljen alun jälkeen, nice. Lähetin sitten jäljelle varmuuden vuoksi suoraan "paalulta", lähti tosi hyvin, tsekkasi kyllä harhan, mutta jatkoi omaa, ei nostanut ekaa keppiä joka oli merkattu. Jälki jatkui jyrkän kalliorinteen alas, koira odotti, että pääsin alas ja jatkoi hienosti, jossain vaiheessa vähän pyöri kuin olisi etsinyt esinettä, muttei ilmaissut, peesari ei tiennyt esineistä. Lopulta nousi esine kohdasta, jossa oli 2 merkkiä. Saihan se koira palkkaakin hyvästä jäljestyksestä. Sitten jatkettiin, ei näkynyt merkkejä, peesari ei tiennyt missä menee jälki. Koira meni korkean rungon ali, ja suolle. Peesari sanoi, että ei jäljentekijä sinne ole mennyt. Palattiin, ja koira hinasi uudestaan suolle. Palattiin taas, ihan sille edelliselle esineelle asti ja eikun koira vaan jatkaa sitkeästi samaa reittiä nyt kolmatta kertaa, uskottava se oli. Näin koira sitten jäljesti autolle, palkkasin sen sitten siinä. Sitten peesari vasta alkoi miettiä, että jaa olisko se esine ollutkin vika esine. No ihan kiva olis ollut tietää se sillon kun 3 kertaa vedin koiran pois jäljentekijän poismenojäljeltä... ja "kiva" jälki muutenkin, ehkä 100m pitkä ja ne esineet oli sitten ehkä 25m välein, koira ei niitä kyllä sieltä sit nostanut. Hyvin se kuitenkin jäljesti. Hohhoijjaa... Saanko tehdä omat jälkeni jatkossa itse? Jotenkin nyt tympii koko jäljestys.

Panimon kellarissa ja raunioilla

Perjantaina lähdettiin ex-tempore tutustumaan Espyn peruskorjattuihin raunioihin. Koko yläkasa oli myllerretty uuteen uskoon ja jotain pientä muutakin uutta oli tullut, lähinnä hirveä määrä rumpuputkia. Meille kolme figua irtorullilla, en laittanut edes kiintorullaa kaulaan ettei ala ketkuilemaan. Tuuli tuli alhaalta, päätin aloittaa ylhäältä uusitulta yläkasalta ja yritin väkisin työntää koiraa kasalle ja sen taakse myötätuuleen, mutta eihän se sinne halunnut mennä vaan irtoili tuuleen keski-ja alakasalle päin. Eka tyyppi oli L-putkessa, ok. Jatkettiin taas yläkasan hinkkaamista, mutta kun koira vaa sitkeästi halusi alakasalle, siirryttiin sitten lopulta sinne ja sittenhän se jo viipotti kohti uusittua käärmekasaa ja uutta putkipinoa kanaparrun takana. Sieltä se kakkosfigu sitten löytyikin. Totesin, että eiköhän se alakasa tullut siinä ohimennen haisteltua, mennään vielä keskikasa ja lähetin koiran alatalon nurkalta kohti bunkkeria. Siihen viereen on rakennettu uusi bunkkeri ja sinnehän sen keepis sujahti. Koira meni mielestäni jotenkin nihkeesti, ei ollenkaan sellaista Killimäistä innokasta "jeejee täällä on haju" tohotusta. Ja minä tein tyhmän etsintäsuunnitelman, kun yritin väkisin ohjata koiraa yläkasalle, kun se halusi tuulen perusteella alakasalle. Sen kun pitäisi antaa mahdollisimman paljon toimia itsenäisesti ilman turhaa käskyttelyä. No, seuraavalla kerralla osasinkin sitten olla viisaampi!

Lauantaina lähdettiin aamukuuden jälkeen Satu ja Zava kyydissä kohti Kaarinaa. Aamupäivä lymyttiin FRF koirakoiden tasontarkistuksessa maalimiehinä Hartwallin vanhan panimon kellarissa ja iltapäivällä saatiin treenata siellä keskenämme omat koirat. Treenattiin vain kellaritiloissa, koska halli- ja toimistotilat on niin peruskauraa. Kellaristossa oli pumppuja, putkia, sammioita, pimeitä käytäviä, lisää putkia sekä jännät kallioseinäiset luolastokäytävät, joissa oli tosi kylmä ja kostea, vettä tippui ja lirisi.

Me yhden koiran tyypit saatiin tehdä kaksi kierrosta. Treenattiin taas ilman kiintorullaa, ettei ottaisi sitä hajusta tai kun ei löydä pimeässä irtistä. Ekan tyypin otin alla näkyvään sammiotilan pumppuhuoneeseen, vähän joutui tekemään töitä paikallistamisen kanssa. Toinen oli sitten jänskässä kallioluolastokäytävässä. Löysi itse kellarikäytävältä luolaston suuluukulle ja meni siitä sisään, teki töitäkin n. 10m säteellä luukusta, mutta figu oli varmaan 25m suuluukulta pimeässä käytävässä ja haju painui käytävän mutkan kohdalle kallion seinämiin. Tosi pitkään sai tehdä töitä, menin lopulta itsekin tunneliin, jos se auttaisi yhtään. Lopulta löytyi, hyvä keepi, olipas vaikea treeni.

Ensimmäinen figu pumppuhuoneessa

 

Toisella kierroksella otin sitten helpommat, ensimmäinen pitkän käytävän seinällä olevassa hyllykössä. Siitä ei ihan hirveästi tullut hajua, pienestä aavistuksesta sitten alkoi kyllä työstää mutta se killimäinen hurja etsintä ja vinkuna puuttui, mietin taas onko mun koira rikki. Mutta figu löytyi ja jatkettiin matkaa. Viimeinen oli toisen käytävän puolivälissä olevien kahden säiliön välissä. Heti kun avattiin ovi kyseiseen tilaan, muuttui keepin olemus ja nyt se merkkasi selvästi että täällä haisee, tuttu elekieli ja eikun menoksi. Sinne porhalsi pimeään käytävään n. 50m päähän etsimään figun. Hieno päätös, hyvä Killi! Ei se ollutkaan rikki.

Huhuu, onko siellä ketään!?

Melkoista työstöä vaatinut tunnelisto

Sunnuntaina sitten oma ryhmämme siirtyi raunioille pariksi kuukaudeksi. Minä niin en tykkää siitä, paljon mielummin olisin metsässä kun kuraisilla, helteisillä raunioilla amppareiden, käärmeiden ja hämähäkkien seassa.  Valivali :D Vaan onhan se tosi hyödyllistä koiran tarkennuksen oppimista ajatellen.

Ilma oli tosi kuuma, ehkä 27-28 °C varjossa, paljon sitten lie paahteisilla raunioilla. Ja tosi hiostava. Onneksi tuuli oli varsin reipas, mutta se pyöri ihan koko ajan millon mistäkin. Mutta pääasiassa silti alhaalta ylös, tai kasoja pitkin pohjoisesta etelään. Nyt laitoin Kittylle tavallisen pannan ja siihen kilikellon, että jos se vaikka luulisi, että sillä kuitenkin on kiintis kaulassa.

Päätin aloittaa alakasalta, lähetin koiran ja lähdin itse kiertämään käytävälle ja odotin, että koira tulee kohta perässä. Mutta ei se tullutkaan, vaan lähti itsenäisesti työstämään kasaa, jes! Tosin sillä taisi olla haju. Ihan mielettömän kauan se sai työstää ekaa figua, se oli vaikea ja tuuli pyöri. Mutta keepi teki töitä, nyt se teki niin kun olen tottunut, jihaa! Välillä kuului epätoivoista vikinää, kun perhana haisee mutten löydä. Ihan mieletön. Figu oli hetekapiilon ja palkinaluspiilon välissä laatan alla vihreän ison roskiskompleksin kohdalla.

Jatkettiin alakasaa, mutta keepi loiksi keskikasalle myötätuuleen. Yritin kutsua sitä että mennään yhdessä alakasa, mutta ei sitä kiinnostanut, se meni yläkasan päähän neloskaivon eteen rakennettujen putkitötsien kohdalle ja pyöri ja hyöri niitä ympäri. Siinä oli neljä putkea pystyssä ja Kii nippa nappa ylettyi kurkkimaan tötsän reunoille. Se tarkisti kaikki muut paitsi sitä missä figu oli, koska tuuli painoi hajua niille toisille tötsille. Lopulta se meni myös sille vikalle ja taitava figu osasi juuri sillon työntää rullan sieltä keepille, aivan loistavaa!

Jatkettiin yläkasan reunaa alkupäähän ja naps, viimeinen figu löytyi samantien samasta uudesta bunkkerista mistä perjantaina. Onneksi oli helppo päätös kahden todella paljon työtä vaatineen jälkeen. Hiki tuli!

Taajamat ja tokot

Sunnuntaitreeneissä oltiin vielä viimeistän kertaa taajamassa, jälleen Leppävaraassa. Nyt vain 2 figua, mutta isompi alue. Reipas tuuli tuli etelä-lounaasta.

Eka figu parkkipaikan alareunan puskassa, mentiin tien takana kuvan ylänurkassa olevaa kävelytietä eli ehkä 30m päässä tuulen alapuolella. Reagoi siinä kohdalla menemällä nurtsipenkalle ja haisteli maata, huomasin kyllä reaktion, mutta tulkitsin että maassa oli jotain hajua, koska ei ottanut ilmavainuja. Jatkettiin ja sitten meitä käskettiin palaamaan. Samassa kohtaan lähti ikäänkuin jäljestämään ja jäljesti suoraan piilolle, mutta figu ei ollut siitä kulkenut. No, löytyi kuitenkin.

Käytiin sitten kaikki parkkipaikan välit läpi, välillä jäljesteli asfaltilla jotain ja lähdin seuraamaan - tuloksetta, ja palattiin aina parkkipaikalle. Parkkipaikkojen jälkeen tutkittiin vielä alueen reunana ollut vanhan kirjaston piha, siinäkin nappasi jäljen ja jälki johdatti tuon ison nurtsikaistaleen läpi seinän vierustalla olevaan alas menevään "karsinaan" jota olimme edellisellä viikolla käyttäneet kahdelle koiralle. Vasta n. 2m päässä siitä sai hajun, hyppäsin metrin matkan alas, onneksi löysi seinän vierestä ikkunalaudan kautta juuri keepin mentävän kolon mitä kautta sai tuotua rullan. Näppärä otus. Hauskoja kyllä nämä taajamaetsinnät, mutta nyt siirrytään sitten omille uusituille raunioille. Ja pistoja pitäs päästä tekemään myös pari kertaa viikossa...

Treenien jälkeen tokoiltiin! Oho, hups. Tai itseasiassa tein itsekseni jo ennen treenien alkua pienen erän palkan kanssa, teki kivaa seuruuta, hienot jäävät, luoksetulon pysäytyksen ja tosi upean noudon. Mutta treenin jälkeen tehtiin kokeenomainen liikkurin kanssa. Häiriötäkin oli, näkyi selvästi. Seuraaminen oli vähän levotonta, en kylläkään viritellyt sitä riittävän kunnolla. Tehtiin niin että liikkeestä maahan-luoksetulo-liikkeestä seiso olivat viimeisenä, että pääsisin a) korjaamaan tai b) palkkaamaan palkattomuuden jälkeen tehdystä liikkeestä seisomisesta. Eli ensin seuruu, siedettävää, kaukot ihan ok, vähän hitaat ehkä. Nouto kohtalainen, lähti palauttamaan ravilla, muutti sitten hitaaseen laukkaan, mutta empikin yhtäkkiä, että tuodaanko kapula eteen vai sivulle, vaikka 2h aiemmin oli tehnyt ihan täydellisen luovutuksen eteen! Otin sitten pari askelta taaksepäin ennenkun ehti istua ihan vinoon. Liikkeestä maahan ok, luoksetulon pysäytyksessä valui ehkä pikkaisen, sivulletulo melko ison kaarroksen kautta. Liikkeestä seiso onnistui, jes!! Näitä lisää, eli häiriössä treenausta liikkurilla, kiitos! Mutta ihan kohtalainen joo.

Killi, jäikö jotain hampaankoloon?

Viikon treenipläjäys

Tiistaina pienet tokoilut pihalla lenkin jälkeen. Lelupalkalla, hieno vire, leikki hyvin, melkeen kävi käsille, kun oli niin kuumana. Lelusta irrotus toki aiheuttaa edelleen pienen kooman, mutta lähtee se sieltä kuitenkin hommiin, varsinkin jos vähän "herättää". Ihan kivat, seuraaminen on aina ja edelleen aika levotonta, etenkin täyskäännökset oikelle ja käännökset oikealle hukkuu välillä ties minne. Kaukot jes, maahan-seiso erottelua, ok. Luoksetulot superia! Yksi pysäytyksellä ihan mielettömän hieno, sen jälkeen pari suoraa ja nyt se on oppinut sen vauhtiluoksetulon idean eli "jes" ja lelu saa sen kiihdyttämän ihan hullusti, kun vielä vuosi sitten se hidasti ja "eyeasi". Pitäis mennä kentille treenaamaan....

Paikallamakuu? Kuka ei kuulu joukkoon?

Keskiviikkona kouluttajakoulutus Histassa teemalla ilmaisu ja oikea-aikainen palkkaus. Miten nämä teemat pyörivät nyt ihan vaan ilmaisun ympärillä... No, otin teemaksi lauenneen rullan, kun ei Kii sitä sillon taannoin taajamassa osannut puskassa ottaa, vaikka nyt viime sunnuntain treeneissä sen ottikin. Lisäksi keskityin omaan liikkumiseen ja asentoon keskilinjalla eli kävelin karkuun tai olin poispäin koiran tulosuunnasta/maalimiehestä. Lisäksi näytölle lähtö vasta käskystä, ei liinan lukon kilahduksesta.

Figut oli lähellä n. 10-15m että näki mitä tapahtui, mutta kuitenkin camojen alla piilossa. Eka meni ok, ja juu, meinaa varastaa näytölle liinan lukon äänestä, joka kerta piti nykäistä peppukarvoista. Tokalla ei heti löytänyt figua, ja kun rulla hakkasi kylkeen ja keikkui edessä, otti sen suuhun n. 10m päässä figusta. Voi vee. Sanoin "oho" ja pyysn pois, uusi lähetys ja nyt ok. Sama toistui toisella, jep jep. Ja uusinnalla ok, eli ihan hyvin osasi rullan ottaa vaikka oli auki, liiankin hyvin.... Vikalle laitoin sitten rullan takas kiinni ettei pääse lisää vahvistumaan moinen epätoivottu käytös. Nyt sitten tiukkaa irtorullakuuria! Johan tässä varmaan pikkuhiljaa uskaltaisi alkaa pistottaa ihan kunnon pistoja ja sillon tehdän kyllä irtiksillä.

Keepin tapa syödä luita.

Torstaina käytiin katsomassa Sadun Enni-penua (groenendal). Killis on niin suloinen kun se uskaltaa tollasten pienten kanssa leikkiä, isojen/aikuisten vieraiden koirien kanssahan se ei leiki. Niistä tulee vielä hyvät kamut.

Lauantaina lenkillä Nummelan lentokentällä ja sen jälkeen tehtiin ihan tokoa! Seuruita pitkät pätkät vähällä palkalla. Kontakti seilaa, aina ja edelleen, mutta paikka on pääsääntöisesti hyvä, välillä jopa tokoon liian tiivis. Sitten liikkeestä maahan ja -seiso erottelua. Ensin kokeenomaisesti pätkät liikkeestä maahan, luoksetulo ja sitten seiso ilman kehua kummempia välipalkkoja. Ja taas meni seisomisessa maahan, voi argh. Meidän ikuisuusongelma. Jos se seuraavassa kokeessa menee maahan, mä ehkä heitän hanskat naulaan... Luoksetulon pysäytyksiä pitkällä matkalla, pikkaisen valui, pitää treenata. Suorissa alkoi ennakoida, mutta "jes" ja lelu sai sen kiihdyttämään, hyvä hyvä! Kaikkiaan kuitenkin tosi hyvät treenit, hyvä vire, vaikka oli jo juossut lenkillä ja oli aika kuuma.

Australiantalja lämmittelee

Sunnuntaina taas omalla ryhmällä taajamaa. Oltiin Leppävaarassa vanhan kirjaston nurkilla, siellä oli hyviä piiloja. Nyt tehtiin irtorullilla. Ekaa sai työstää aika tovin, haju levisi jännästi kahden rakennuksen välissä. 2 ja 3 oli puskissa, reagoi kyllä hyvin, mutta ei mitenkään olis halunnut mennä puskan läpi. 2:sen pääsi kiertämään talon seinustaa, kolmonen oli pakko mennä puskaan, mutta kokeili varmaan 10 kohtaa ennenkun löysi vähän vähemmän tiheän. Nää on ihan kivoja joo, mutta jotenkin kaipaisin nyt kunnon metsätreeniä, pistoja! Kun ei olla varmaan kohta vuoteen päästy tekemään pistoja! Ei se homma edisty, jos ei treenaa, jostain pitää löytää nyt treenikamuja.

Olen nyt pari kertaa käynyt Killipsin kanssa setä-laahustuksen jälkeen pienillä pyörälenkeillä ja uimassa. Keepitriathlonia! Ahdistus pyörää kohti alkaa vähentyä ja se alkaa kipitellä jo rennommin. Suuntakäskyt pitäs opettaa, niin kääntyminen olisi helpompaa. Työn alla (=ajatusasteella) on alkaa pikkuhiljaa hyppytreenit, kun jostain keksisi esteet. Keskiviikkona tulee 16vk leikkauksesta, fyssarihan sanoi, että sen jälkeen voi alkaa revitellä. No aika normaalia elämää me ollaan jo elelty (paitsi ei aksaa) viimeinen kuukausi, lenkeillä on saanut juosta ja olen juoksuttanutkin, ja hakutreeneissä on välillä kaahaillut aika lujaakin.

Pientä puuhastelua

Perjantaina lähdettiin töiden jälkeen ex-tempore maalle Klamilaan loman alkajaisiksi (talviloma). Lauantaina tehtiin pientä pihapiirietsintää (irtorullilla) liitereistä, vanhasta saunasta, huussista, liiterin katolta, peräkärrystä, halkokatoksesta. Kaikki oli ihan piis of keik, eli kyllä huomasi nyt miten koira on kehittynyt kahdessa vuodessa. 2010 kesällä harrastettiin vastaavaa toimintaa Ärriäisten kanssa ja kyllä sillon sai vähän enemmän tehdä töitäkin löytöjen eteen.

Liiterin perukoilta löytyi myös vanha teinivuosieni Helkama Kaunokki, joka pienen pesun ja renkaiden pumppauksen jälkeen oli valmis käyttöön! Käytiin kokeilemassa pieni fillarilenkki rantaan, missä Kii pääsi myös uimaan. Selvittiin fillaroinnista hengissä. Toin pyörän kotiin ja nyt pitäisi sitten alkaa fillaroittaa keepistä, kunhan käydään silmäkontrolli vielä.

Sunnuntain hakutreeneissä en uskaltanut kaahauttaa silmäpotilasta (ei se kipeä kuitenkaan ole) niin tehtiin pientä ilmaisutreeniä. Pistoja kun ei olla tehty kohta vuoteen, niin kaksi ekaa meni hieman kaahauksen puolelle, kun suorat pistot olivat hukassa. Figut oli lähellä n. 10-20m, mutta kiituri kaahasi niistä ohi. Kiintorulla siis, 1mm normaali: oli kiipeillyt ensin syliin, toinen sadeviitassa: oli hyppinyt päällä, kolmas sadeviitassa ok, neljäs seisova maastovaatteissa puunrunkoon nojaten ja keepi ei meninannut löytää/paikallistaa! Löysi sitten, etsi jaloista rullaa ja kun ei löytänyt otti hienosti kiintiksen. Kaikki ilmaisut oli hyviä kunhan ensin muisti miten kiintis löytyy eikä kiipeillyt syleihin. Kiintis kulkeutui myös tosi hyvin sivulle ja nosti pään ylös rulla suussa, jee!

Voihan kepit!

Lauantaina 3xHYL jälleen Viitasen radoilta Lohjalta. Tällä kertaa radat oli kuitenkin ihan järkeviä ja mentäviä, mutta me aina töpeksittiin. Kahdella ekalla radalla virheet tuli kepeiltä, jälleen kerran! A-radalla keepi ei nähnyt keppejä, ohjaaja söhläsi.

 B-radalla sitten ohjaajan ajatus oli taas jo vähän etuajassa ja keepi sitä luki ja lipsui tokavikasta välistä. Molemmilla radoilla kävi sitten vielä niin, että pakka vähän hajosi, ja huolimattomalla ja laiskalla ohjauksella tehtiin tyhmät hyllyt, vaikka vitosellakin oltaisi varmaan palkinnoille päästy, ainakin A-radalla....

C-radan hyppärillä oli sitten koko hallin mittainen alkusuora "käyrä", jossa ei jäänyt monesta askeleesta kiinni, ettei oltaisi siitä selvitty, mutta niin se keepin nokka vaan kävi putkessa missä ei pitänyt. Ja tuli siellä sitten jotain huolimatonta säätöä myöhemminkin. Tällä radalla annoin keepille tilaa kepeillä (kuten kaverit ohjeistivat kahden ekan radan jälkeen), ja hyvinhän se pelittää kun en ole ihan kyljessä kiinni.

Mutta kaikkiaan hieman parempia ratoja, ei niin kamalan armotonta sähläystä, keepi kuunteli, kontaktit oli hyviä A:ta lukuunottamatta. Oli siellä radan reunalla jopa kehuttu meidän B-radan hienoa keinun kontaktia, ja kai puomiakin.

Se vaan pönöttää...

Sunnuntaina oli vuorossa pitkästä aikaa ihan "perus etsintätreenit", jotka kuitenkin typistettiin pakkasen (-15C) ja vain 3 hengen treeniryhmän takia ilmaisu- ja tienvarsi/lumivallitreeniksi. Oltiin Veikkolan kaarihalleilla missä lumikinoksia oli tarjolla ihan kivasti ja tuulikin tuli halleilta juuri sopivasti.

Kit teki ensin parkkiksella rullasulkeisia (kiintorullalla) keskilinjalta figuille molemmin puolin. Ensin yhdet normaalit kyykkivät, sitten semi-kyykyssä ja lopuksi kolme seisovaa (ekaa kertaa). Ei mitään ongelmia seisovissa, paitsi ekalla hyppäsi ensin vasten ennenkun otti rullaa. Jokaisella palautuksella muistuttelin "käsi"-käskyllä, että rulla pitää tulla ylös käteen, ja hienosti tuli! Kertaakaan ei sylkäisty ilman lupaa. Näytölle mentiin tuhatta ja sataa, pelkäsin jo, että kohta alkaa mopo keulia, joten lähdettiin varsinaisiin hommiin.

... ja pönöttää.

Tien vasemmalla oli syvä oja ja sen takana isot lumikasat ja niiden väleissä mäntyjä, joiden oksat roikkuivat mukavasti tuoden näkösuojaa. Yllättävän hankalaa oli keepin muistaa mitä liinassa hajuun reagointi tarkoittaa. Ensimmäinen meni vähän hakemisen puolelle. Figu oli vanhan piilon vieressä hieman korkeamalla kasassa. Kit sai hajun tielle, haki tien penkalta toiselle edestakaisin, palasi vasemmalle penkalle hajun puolelle, mutta ei lähtenyt rämpimään ennenkun vähän kehoitin. Kävi ja etsi, muttei löytänyt, tuli takaisin ja jouduin sitä vähän usuttamaan. Tällä kertaa figusta valui hajua alaskin ja keepi sen löysi, pikkaisen jänskätti miten käy rullan (kiintis), kun joutui rämpimään ojanpohjan kautta jyrkää lumirinnettä (n. 2m) kahlaten takaisin, mutta todella mallikkaasti rulla tuli "käsi"-käskyllä käteen.

Toinen figu oli tietä vähän eteenpäin korkean lumikasan huipulla ehkä 5m korkeudella maasta. Tämä meni selvästi jo paremmin, ei tarvinnut auttaa yhtään.

Pihalla vielä vähän frisbeetä ...

Vihdoin päästiin pitkästä aikaa lenkkeilemään valoisan aikaan, joten otin lauantain lenkille kameran mukaan. Aurinko oli tosin jo laskenut metsän taakse, joten vähän ovat pimeitä nuo kuvat. Keepi vaan pönötti joka kuvassa, vaikka oikeasti se juoksi ja pomppi hangessa minkä töppöjaloistaan pääsi. Sunnuntain lenkille päästiin auringopaisteessa, mutta oli niin kylmä, etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan.

... ja sitten mauistuukin uni!

Keepi kiehuu

Keskiviikon aksoissa keepi kiehui taas siihen malliin, että kilpaa huudettiin ja kumpikaan ei kuunnellut toista.

Mutta otetaan ensin pieni fläshpäkki ja kerrataan muut menneet treenit.

Puma-tätille kyytiä

Sunnuntaina oltiin taas Ruduksen Turvapuistolla treenaamassa etsintää. Otin ekalle kierrokselle 4 figua (irtorullilla), kun luulin, ettei muuta ehdi. En tiennyt paikkoja. Meinasin lähteä kiertämään vastapäivään, mutta keepi livahti vasemmalle rakennuksen kupeeseen haistelemaan ja tervehti siinä seissyttä mallinukkea - ja otti sitten kiintorullan! :o Voi ei, valeilmaisu nukelta ... mietin. Otin rullan pois ja sanoin, höpsis. Peesari kuitenkin sanoi, että "kröhm, siinä on kyllä tyyppi lähellä, kannattaisiko lähettää tarkentamaan". Nostin kiintorullan ylös, poikettiin suunnitelmasta ja mentiin ko rakennuksen kulmille. Keepi siinä hetken pyöri, mutta kurvasi sitten rakennuksen taakse ja tuli sieltä raollaan olevan oven takaa jälleen kiintorulla suussa. What?! Peesarilta kysyin, onko huoneessa tyyppi. Oli siellä, joten näytölle pääsi. Kokematon figu oli ymmärtänyt, että irtorulla on vaan varalta, joten sitä ei ollut edes tarjolla. Keepi sitten taituroi tiukalla olleen kiintiksen suuhunsa. Ei sitä näköjään enää saa niin tiukalle, ettei kumileukakeepi sitä saisi.

Nooh, palattiin jälleen ko rakennuksen etukulmalle ja nyt keepi työsti ja työsti, sitkeästi työsti. Figu oli rakennuksen kulmalla olevilla työmaatelineillä ensimmäisellä tasolla n. 2m korkeudessa. Lopulta keepi alkoi nostella nenää, jolloin kehuin. Pikkaisen sai avittaa vinkeillä/kehuilla ennenkun älysi lähteä kiipeemään portaita ylös. Hyvin kiipesi ja hyvin riitti toimintakyky yläilmoissa ritilätasolla ilmaisuun.

Sitten päästiin palaamaan alkuperäiseen suunnitelmaan. Ensin tarkistettiin työmaakontti ja betonisäiliö ja sitten kohti "näyttämörakennusta". Siellä keepi selvästi sai hajua, annoin sen työstää itse ja lopulta se löysi tiensä rakennuksen alle johtavaan kuiluun ja figu löytyi. Hyvä keepi.

Siitä lähtiessä koira katosi minulta samantien ja kellonkilinää seuratessa huomasin sen menneen tunnelikuiluun raollaan olleesta ovesta. Figu oli kuljetushihnan päällä vajaan 1.5 m korkeudessa maasta. Haju nousi viettävässä tunnelissa oviaukkoon ehkä 3m päähän figusta, figun kohdalla ei haissut yhtään (kelleen muullekaan koiralle). Keepi työsti ja työsti, lopulta nostin sen hihnalle ja siitä se samantien kipitti figulle. Ei taaskaan ongelmia alustalla, vaikka hihna oli hieman kiikkerä. Alas saaminen vaan oli vaikeaa, keepi ei suostunut tulemaan reunalle että olisin ylettänyt nostaa sen ja kun ei sillä valjaita tms mistä olisi saanut kiinni, annoin sen lopulta hypätä alas. Alas nostamista pitäisi selvästi harjoitella.

Tuolla hihnalla se figu köllötteli. Tämä ensimmäinen "figu-raukka" oli päätön.

Kun oltiin niin älyttömän nopeita, otin vielä toiselle kierrokselle yhden figun, taas niin etten tiennyt. Aloitettiin samalla tavalla vastapäivään. Ehdittiin kiertää suurin osa käyttämästämme alueesta ilman reaktoita. Päätin kuitenkin luottaa koiraan. Lopulta bussin kohdalla keepi reagoi, jolloin huomasin, että moottoritilan luukku oli hivenen auki. Löysihän se keepikin sen luukun, mutta rullaa ei meinannut löytyä. Sitkesti kuitenkin etsi eikä ottanut kiintistä, hyvä. Näytölle mennessä meinasi unohtua, ettei se figu ollut bussin alla vaan siellä luukussa. Yllättävän vähän tuli nyt vanhoihin piiloihin reagointia ja koiraa oli helppo lukea.

Maanantaina Veikkolavuorolla tehtiin perusjuttuja. Puomin kontakti kohtalainen. A oli niin vauhdikas targetilla, että kaksi kertaa meinasi heittää kuperpeikan alas tullessa, kun ei vauhti pysähtynyt. Ilman targettia vähän rauhallisempi. Keppejä leieröitiin ja meni ihan älyttömän hyvin. Keppien hakeminen on nyt kyllä tosi hyvä, sama tuli huomattua keskiviikon treeneissä. Ongelma on lähinnä se satunnainen loppupään empiminen. Vähän välistävetoja ja sitten kunnon vahvistusta takaakierroille, kun ne on nyt jotenkin takkuilleet (ja tulokset näkyi heti keskiviikon treeneissä eli apua oli!).

Lisäksi tehtiin pk-A:ta kapullalla. Ensin pienellä ok, sitten 650g:lla, jee se meni sen! Vauhdin kanssa tosin itse vieressä kirittäen, mutta kuitenkin. Metristä ei tehty. Seuruuta tehtiin ja varsin kivasti meni. Istuminen on nyt selvästi parempi, teki joka kerta oikein ja vielä ihan suht ripeästi. Hyvähyvä!

Tiistaina käytiin fyssaricheckissä, ei jumeja. Ihme kumikoira, treenattu on ja kovastikin, eikä koira ole yhtään jumissa. Takapään syviä lihaksia voisi vahvistaa ja siihen saatiin helpot ja yksinkertaiset ohjeet - jos ne tulisi edes tehtyä, kun ei muuta saa aikaiseksi...

Keskiviikkona ohjatut aksat oheisella radalla. Melkein joka ikistä estettä piti junnata ja tankata. Tosin meidän treenaus on nyt aika pilkunviilausta ja hiustenhalkomista.

Alussa hinkattiin hiusten halkomista putkeen lähetyksessä ja ennakoivalla valssilla 4:lle. Varsinainen virhe tuli vasta 6-8 suoralla, kun ekaksi keepi ampaisi 8:n sijaan 9:n väärään suuntaan. Kun otin itse tarpeeksi sivuetäisyyttä alusta asti että liike vei kohti pituutta, oli koirankin linja parempi, eikä siinä ollut sen jälkeen mitään ongelmia. 9:lle valssi ja oman liikkeen käännös ja hidastuminen sai koiran tekemään tosi tiukan käännöksen pituudella. 9-12 hienosti tiukin käännöksin. Otin 11 tuolta "yläpuolelta" ja käänsin takaaleikkaustyylisellä vippauksella kepeille, se hakee ne niin hienosti!

Kepeillä persjättö ja pakkovalssi 13:lle, se toimi! Eikä keepi lipsunut kepeillä kun pari kertaa, vaikka juoksin täysiä ohi. 14 takaakierto ja valssi "alas" 15 alapuolelta. Tässä kohtaan keepi kiehui niin, että oma "kiipee" peittyi sen kiljunnan alle ja se livahteli putkeen. Juha sitten kommentoi, että mun "kiipee" on ihan sama kun haltuunotto "kii". No niin on. Mutta kun... en haluis sitä nyt alkaa vaihtaan, kun olen saanut sen kontakteilla just nyt niin toimimaan, krääh.

17:lle menin A:n vasemmalta ja kokeiltiin ensin poispäinkääntöä ja takaaleikkausta 18:lle, mutta kun en osaa poispäinkääntöä. Lopulta pieni vekki/ennakoiva valssi toisella puolella A:ta (keepin nenän eestä sinne siirtyen) toimi paremmin. Ja tosi hienosti keepi haki taas kepit jo kaukaa 19:lta.

Keskiviikon aksassa vuoroa odotellessa tehtiin tokoa. Seuruuta, istumista, seisomista ja siinä taakse palaamista, luoksetulon pysäytystäkin muutama. Aika hienosti.

Puma oli meillä taas ma-ti yökylässä. Kotona Kit suostui taas leikkiin, mutta on se jännä kun "julkisilla" paikoilla se on niin tosikko, että tyytyy vain tiuskimaan Puman leikkiin kustuille.

Puuvarastolla

Hälypuolikkaat eli pikkutreenit pidettiin torstaina OP-Puun puuvarastolla. Irtorullilla mentiin. Eka figu oli lautapinohyllyjen takana, tehtiin ensin pieni tyhjä ja sieltähän se löytyi varsin pätevästi. Jonkun verran kyselyä oli havaittavissa mutta hommia tehtiin kyllä.

Toisella alueella en tiennyt missä figu oli ja aloitin samanlaisilta hyllyiltä ja sen jälkeen mentiin kahteen katettuun sivuilta avoimeen varastoon, jossa oli lautapinoja. Keepi kyllä tutki ja haisteli kovsti, mutta ei selviä reaktioita. Alueen päädyssä oli kaikenlaista sälää ja se tutkittiin myös. Viimeisenä alueen nurkassa keepi kiipesi alueen rajoittavalle maatörmälle ja aidanviereen ja tutki pusikkoja ja siellä olleita romukasoja. Nyt alkoi reaktiota tulla ja lopulta koira näytti nenällä viereisen roskalavan suuntaan. Keepi oli siellä maatöyräällä nenä roskalavan reunan korkeudella. Meinasi jo siinä olleita lautoja pitkin lähteä kiipeämään roskalavalle, mutta näytti niin hasardilta, että otin alas. Roskalavan yksi luukku oli auki, ja siitä keepi pääsi sujahtamaan lavan sisälle ja sieltähän se irtis löytyi. Hieno homma. On ne vaan kivoja nuo pihapiirietsinnät.

Täytetehtävänä olisi ollut reagointiharjoitus läheisessä puistikossa, mutta kun siinä ei saanut päästää koiraa figulle eikä siis nostaa sitä, jätin sen väliin. Haluan nyt saada onnistumisia ja vahvistusta itsenäisyydelle - ja siis myös palkan sieltä figulta.

Hälyleiri 28.-29.5.

Kukonlaulun aikaan lauantaiaamuna starttasivat Kaksi Pientä eli Roa ja Kitty kohti Tammelaa. Mustialan tilalla vietettiin kaksi päivää Espyn hälyleirin merkeissä. Kouluttajiksi olimme saanet lauantaiksi Nina Pullin ja Annika Himasen. Sunnuntaina Annika jatkoi meidän kouluttamista. Tykkäsin kovasti!

Ensin vietimme tovin sisätiloissa sateen suojissa käyden läpi koiria. Maastossa aloitimme metsätiellä yksinkertaisella ilmaisutreenillä. Kittylle otin kiintorullalla. Eihän se voinut muutaman edellisen koiran tapaan edetä suoraan tiellä näkyvälle tyypille, vaan piti koukata riemukiemura metsän kautta. Ilmaisu oli nopea, täsmällinen ja hieno.

Ensimmäinen varsinainen harjoitus tehtiin metsässä kuten seuraavan normitreenin olisimme tehneet. Otin ekan vastatuuleen, niin että tyyppi oli edennyt hieman keskilinjan suuntaisesti. Sama kakkosella myötätuuleen ja kolmosella vastatuuleen. Irtorullilla. Pistot oli hienoja! Mutta Kit tuli sitkeästi omia jälkiä takaisin, vaikka yritin itse edetä reippaasti. Kakkosella sain vinkin avustaa eli kehua sitä, minkä seurauksena se tiputti rullan ja tuli luokseni hieman hölmistyneenä. Ehdin hädin tuskin kysyä mitä nyt, kun se lähtikin hakemaan tiputtamaansa rullaa parinkymmenen metrin päästä ja toi sen sujuvasti vierelle. Kolmas ihan ok, en kutsunut, kulki omia jälkiään. Se ei osaa tuota kutsumista, joten se pitäisi harjoitella ensin kentällä. Sain hieman noottia, etten ole auttanut koiraa. Miten se voi osata, jos ei sitä neuvota. Eli sen ottaessa rullan kehun "hyvä", joka samalla kertoo koiralle missä itse olen ja ohjaa sitä etenemään keskilinjalla. Lisäksi muistutettiin, että olisi pitänyt ajoittain palata treenaamaan ilmaisua kentällä ja sitä omaa etenemistä. No eipä ole tosiaan tullut mieleen, kun mielestäni ne on olleet ihan hyviä (sitä etenemisen puutetta lukuunottamatta).

Päivän vikat treenit tehtiin parkkipaikalla. Muille "cross barking" risti, eli ohjaaja seisoo keskellä ja lähettelee koiraa kello 12, 15, 18 ja 21 suuntiin. Siinä voi treenata motivaatiota, yliheittoja, ilmaisua, erilaisia maalimiehiä ja mitä ikinä keksiikään. Rullalle se ei ole oikein hyvä, kun ei siinä ohjaaja etene, joten me tehtiin ihan perinteinen parkkisilmaisutreeni. 2 tyyppiä parkkiksen reunoilla ja lähetin siirtyville vuoron perään itse edeten joten kuviosta tuli kolmio. Juuri koiran ottaessa rullan (irtis) kehuin "hyvä". Loistosuoritus keepiltä.

Härdelliä

Sunnuntai vietettiin koko päivä tilan nurtsijalkapallokentällä. Toiset tekivät cross barkingia, me tehtiin härdelliä. Se on se josta aiemmin mainitsin, mutta jonka tyrmäsin tyystin ja olin ymmärtänyt hieman väärin. Kun se nyt selitettiin juurtajaksain ja kehuttiin kuinka se oikeasti toimii, uskaltauduin kokeilemaan.

Härdelli siis harjoittaa koiran itsenäiseen risteilyyn, ilman ohjaajan painostusta ja keskilinjalle pysäyttelyä, sekä siinä sivussa myös etenemistä. Toimii hyvin myös motivaattorina ja vahvistaa ilmaisuakin. Kaikki samassa paketissa, kätevää.

Hieno yliheitto!

Ensin löytö vasemmalle. Juuri koiran lähetyshetkellä piilossa oleva avustaja kutsuu koiraa > ilmaisu, ohjaaja etenee reippaasti keskilinjaa. Sitten koira autoon, ja seuraava koira tekee saman. Toisella kerralla lähetys vasemmalle, avustaja kutsuu ja ohjaaja etenee samalla reippaasti, mutta juuri kun koira saavuttaa avustajan (koiran pitää oikeasti tulla ihan liki ettei ala ennakoimaan!) tämä nousee ylös ja lähtee kävelemään keskilinjan suuntaisesti eteenpäin. Ohjaaja kutsuu koiran keskilinjalla, "ottaa kiinni" ja heittää yli. Samalla hetkellä oikealta avustaja kutsuu koiraa > ilmaisu. Koira autoon, ja toinen välissä. Kolmannella kierroksella sama alku, mutta oikeankin puolen avustaja nousee ylös, ohjaaja kutsuu, heittää yli ja vasen puoli on edennyt ohjaajan tasalle piiloon ja kutsuu koiraa > ilmaisu.

Tehtiin näitä kaksi erää, aina väleissä koira autoon. Tehokasta, karkeasti kuusi treeniä tunnissa kahdella koiralla. Välissä tosin toiset treenasi ristiä ja härdellikoirat lepäsivät miettien kokemaansa.

Nyt pitäisi jatkaa näitä sen verran, että saataisiin siirrettyä homma maastoon, että voisi sitten tehdä omissakin treeneissä. Eli ensin nurtsilla, sitten avoimessa metsässä. Ongelma on vaan löytää paikkoja. Lopulta sinne väliin sitten otetaan välityyppejä piiloon, eli koiralla pitää olla nenä auki "koskaan ei voi tietää mistä löytyy mitä".

Koirilla oli tosi kivaa, ja systeemi toimi loistavasti!

Samalla supertreenillä saatiin sisäänajettua Kittyn uusi loppupalkka karvalelu, kun loppupalkkoja tuli kuusi niin tiheesti. Alkoi karvalelun arvo nousta, ja se jo leikki sillä vieraidenkin kanssa. Tai mielummin repi sitä, kun hyppi tyyppien päälle. Hyvä Killi!