Pientä naksuttelua

Monta päivää tekemättä mitään, pimeydessä ja märässä vaan tylsää ulkoilutiekäpyttelyä. No, Kit nyt ei ihan käpyttele, vaan painaa ympyrää meidän ympäri hullunlailla. Ja eilen koirat kärsi yksin, kun itse olin koko illan hälytreeneissä suunnistamassa, joten tänään piti vähän hyvitellä. Käytiin ensin pellolla pimeessä ja litslätsmärässä kaahaamassa (Kits taitaa jäljestää pupuja aika raivolla), ja sitten vähän ilta-aktivointia.

Eli pientä sisänaksuttelua piiiiitkästä aikaa. Ensin sivulletuloa ja kontaktia, sekä pieniä askelsiirtymiä. Sehän toimii jo ilman käsiapuakin, kun otin aluksi ensin pari toistoa avustettuna. Kontaktin kestoa pitäsi kyllä lisätä. Sitten otettiin noutoa. Ohjatunnoudon kapulalla, jes, hyvin toimi. Vähän jää kauas eteen istuessa, mutta jospa sitä lähentymistä tapahtuis sitten vauhdin kasvaessa. Sitten kokeilin ekaa kertaa tunnarikapulannoutoa. Eka yritelmä (vein kapulan ja lähetin noudon "tuo"-käskyllä) meni niin, että kapula roikkui puolittain suussa. Otettiinkin sitten pari pitoharjoitusta oikealla otteella, ja sen jälkeen uusi yritelmä. Otin tähän käskyn "oma", ja hienosti haki. Metsässähän ollaan tehty kyllä käpytunnaria, joten en uskoisi tässä olevan mitään ongelmaa. Ehkä. Taitaa olla kesän juttua.

Sitten siirryttiin aivoaskarteluun. Pieni neliskanttinen vati ja "koira vatiin" temppu. Löytyihän se sieltä pitkästä aikaa, kun hieman pohti, hyvä hyvä! Ja sitten vati nurin ja etutassuilla vadin päälle, välillä tarjosi takapää vadin päälläkin. Sitä vois joskus myös ottaa ohjelmistoon. Sitten etsin yhden ylimääräisen hyllynlevyn ja naksuteltiin puomin alasmenoa ja haa! Sehän eteni, se meni itsekseen jo maahan levyn päähän oikeeseen asentoon, jes! Saapas nähdä muistaako se huomenna tästä mitään agitunnilla. Kepitystä ei olla päästy viikonlopun jälkeen jatkamaan, kun on pimeetä eikä pihalla ole valoja ja nurtsikin menee ihan saveen (seliseli). Ahdisti, kun tuo tyhmä koira kyttää lupaa kroppa jännittyneenä ja lihakset väristen "jokosaamennä, jokosaamennä" muttei mene... Ja sitten, jos ohjaan kädellä "mene" niin se kiertää molemmat 2 keppiä. Kun mehän ollaan tehty tätä lenkillä: kierrä puu... Hitto, taidan ottaa aikalisän noihin keppeihin ja palataan asiaan ehkä ensi viikolla, kun - enpäs kerro vielä!

Se noutaa!

Lopultakin loksahteli palaset paikoilleen, tänäaamuna naksuteltiin noutoa, ensin irtorullilla eteentuontia, ja sitten otin kunnon noutokapulan (ohutlaipallinen ohjatunnouto, meidän tavallinen on jossain "tallessa"). Otin ensin pari kertaa eteen tuloa kapula suussa, annoin sille sen siis suuhun. Sitten laitoin pennun istumaan, vein kapulan muutaman metrin päähän ja sanoin "tuo" ja sehän toi, istui eteen ja odotti että naksutan!! Otin myös metallilla ja sama juttu, superhienotaitava!! Ja ei ole pitkä aika siitä kun tuskailin, etten saa sitä ikinä noutamaan, kun yritin nakustella että se maasta ottaisi. Mutta tuo suuhun antaminen ja siitä takaperin lähtö on auttanut. Nyt vaan sit vahvistellaan tätä tosi vahvaksi, etenkin niitä rullia.

Pentu laatikkoon -temppu on myös siinä mallilla että se useimmiten menee laatikkoon kaikilla neljällä jalalla ja naksautan siitä samantien, mutta en ole vielä saanut aika pidennettyä, vaan se tulee samantien pois. Käänsin laatikon ympäri ja naksuttelin sitä laatikon päälle, aluksi näytti että se hoksasi heti ja homma toimi hienosti, mutta sitten se muka yhtäkkiä ei osannutkaan ja tarjosi vaan etujalat laatikolla, eikä enää osannutkaan mennä myös takapäällä. Ja tuskinpa illalla koulussa malttaa keskittyä koko laatikkoon.... Laatikkotemppu aiheutti myös pientä vikinää, jos ei palkkaa tullut ja pieni pää hahmottanut mitä olisi pitänyt yrittää. Mutta se tykkää hirveesti, häntä heiluu ja pikkukoira nauraa.

Eilen naksuttelin myös kosketuskeppiä, ja sain sillä istumista ja maahanmenoa, peruuttamista en ole yrittänytkään. Kosketusalustallekin sain yhdellä naksuttelusetillä tassukosketuksen. Käsikosketus on hyvä ja vahva (se nuolaisee aina ;D) ja sillä otin pientä ylöspäin hyppyä, eli käsi niin korkeella ettei ihan istuen yletä vaan joutui vähän pomppaamaan. Eli ollaan me nyt sit kuitekin vähän treenattu noita läksyjä, kuin hyvä se olis jos oltasi ahkerastikin harjoiteltu?!

Hakua ja raunioita

Hmmm... viimekirjoituksessa oltiin siis koulussa. Keskiviikkona Nukan agitreeneissä Kit pääsi ainoastaan harjoittelemaan hallissa rauhoittumista, ja ehkä se meni jo aavistuksen paremmin kun edellisellä kerralla. Ulkona otettiin muutama erä eteen- ja sivulletuloa, ei muuta. Lopuksi pikkulenkille pellolle agikentän poikki, niin lähetin Kitin putkeen kentän toisesta päästä ja sinnehän se painalsi - ja jäi sitten rallittamaan putkea ees taas ees taas... ja kurkki päästä "näättekö täällä mä olen!" Just.

Torstaina Kit sai olla tekemättä yhtään mitään, paitsi treenattiin sisällä pentu laatikkoon -temppua. Yhden treenin aikana (n. 4-5 toistosarjaa) sain sen lopulta etutassut laatikkoon. Tästä ei sitten olla taas jatkettukaan.... jää taas läksyt tekemättä. Aluksi se oli vähän jähmee, mutta sitten alkoi hiffata ja innostua ja häntä vispasi kun oli niin tohkeissaan. Ehkä se tarjoamisen ja ajattelun taito alkaa pikkuhiljaa palautua.

Sain ostettua kaverilta irtokepit sekä yhdet aitasiivekkeet, ja nyt voisi tehdä pientä pihatreeniä. Kepeille pitäisi rakentaa verkot, mutta en pidä niillä niin kiirettä, voisi aloitta aidoista ja Trkmanin cik/cap -hypyistä, kunhan saisin keksittyä niille sellaiset nimet jotka koira erottaa ja jotka itsekin muistaa. Oikea/vasen on ehkä varattu yleisiin suuntakäskyihin, vaikkakin tuskin ikinä osaan niitä vauhdissa soveltaa. Jotkut lyhyet... hitsi kun on vaikee. Sik sak kuulostaa musta liian samalta. Sik vasemmalle, sak oikealle... ja sit en muista kumminpäin ne olikaan.

Perjantaina hakua Luukissa
Perjantaina olitiin R:ien kanssa Luukissa minitreeneissä. Kitille tuulipistoja, kun oli niin hyvä tuuli. Otettiin lyhyttä matkaa, kun ei tehty haamuja ja lähistöllä kökki sienestäjiä ja oli polkuja ylitettävänä. Polut tosiaan sotki välillä, mutta yleisesti ottaen meni ihan kohtuullisesti, tai oikeastaan ihan hienosti kun meni pelkän nenän varassa ja yleisesti ottaen myös aika suoraan. Yksi pisto meni säätämiseksi, kun ilmeisesti hajua ei vaan tullut tuulesta huolimatta ja Kit ei irronnut yhtään ja seilasi vaan sivusuunnassa. Otettiin sitten vielä yksi ja siitä tuli niin hyvä tuuli, että oli ihan superloistava. Sitten hetken hengähdystauon jälkeen otettiin rullanhakua. Vahvistin ensin itse sekä pehmopatukalla että putkenpätkällä. Sitten Reija piti patukkaa ja Kit haki, välillä paremmin välillä unohti mitä piti tehdä (siinä paikassa oli hirveästi häiritseviä hajuja), mutta oikeasti treenimäärään nähden ihan loistavasti. Se oikeasti haki rullan ja palautti mulle, vau! Naksutin ja palkkasin itse, jonkun aikaakin vielä tarvii varmaan vahvistaa tuota, ja toki sitä itsenäistäkin luovutusliikettä ennenkun siirrytään eteenpäin.

Lauantaina raunioilla
Tänään oltiin sitten raunioilla, Kittyn toka kerta. Itse sanoisin että ihan hienosti meni, olihan se vasta toka kerta ikinä. Meillä oli melut päällä, ei tosin hirveen kovalla. Kaveri meinasi että Kit painostui niistä, ja se kyllä ekalla mm:llä kun oli saanut hajua, teki ylimääräisen rundin koko keskikasan ympäri. Itse en tätä osannut ymmärtää paineistumiseksi, mutta otetaan jatkossa melut rauhallisemmin, ja aloitetaan ihan radiosta. Nytkin sitten vaihdettiin hiljaiselle radiolle ennenkun lähdettiin toiselle mm:lle ja mielestäni se loppu menikin hienosti. Into on hyvä, ja se kyllä tietää mitä siellä tehdään. Taitava pieni.

Uimamaisteri

Oltiin pidennetyllä viikonlopulla Klamilassa, römyttiin metsiä sienessä ja mustikassa. Perjantaina ja lauantaina käytiin myös rannassa matonpesulaiturilla ja niinhän siinä kävin, että kesän tavoite tuli saavutettua: Kit meni uimaan, jee!

Siinä se kahlaili ja jahtasi roiskimiani vesipisaroita, kunnes yhtäkkiä tajusin, että eihän sen jalat yllä pohjaan, sehän ui! Oikein sulavasti ja kauniisti, taisi itsekin hämmästyä! Perjantaina (kun ei tietenkään ollut kameraa mukana!) se ui useamman kerran lenkkejä, ja hyppäsi parikin kertaa itse yllytettynä laiturilta veteen. Lauantaina sitten mentiin kameran kanssa ja hädin tuskin sain sitä edes uimaan - mutta meni se sen verran, että sai sekä videota että kuvia.

"Uskaltaisko?"

Ylpeä Uimamaisteri

Koska se oli merivedessä lutraamisen jälkeen huuhdeltava, niin pistin lauantaina sitten shampootkin niskaan ja pesin sen. Kiltisti se oli elämänsä ekaa kertaa suihkussa, mutta surkeena kyllä. Ja lopuksi vielä föönattiin, tais tykätä kun tajusi että se lämmitti mukavasti. Sehän nimittäin tykkää myös saunoa - en muista olenko sen jo aiemmin maininnut.

Aktiiviviikonloppu teki nälkäiseksi, mutta onneksi oli evästä tarjolla. Mustikoita, viinimarjoja, karviaisia, omenoita. Omenia Kit söi varmaan 2-3 kpl päivässä... on sillä hyvä maha, kun kaiken se on tähän asti kestänyt. Kit on saanut nyt joinain päivinä vain 2 ateriaa, ja heti näkyy myös ulkomuodossa eli eipä tarvii hirveitä diettejä lähteä kyllä pitämään. Annan nyt jatkossa sitten välillä kolme, välillä kaksi ateraa riippuen päivän treenien - eli namien määrästä.

Tuumaustauko rappusillaNukalle kyytiä

Luomuposeeraus vesisuihkujahdin lomassa

Ja sitten yritettiin ottaa niitä 6kk poseerauksia, mutta voi vitsi mikä mato tuosta syntyy, kun pistää seisomaan ja yrittäisi kävellä muutaman metrin ja kyykistyä kameran taa. Tässä paras saavutus, kun kepillä viuhtoo vähän intoa, mutta sais koiran kuitenkin pysymään paikoillaan eikä lakoomaan matona maahan... tarkkuutta vaativa homma.

Inhooko sekin jo kameraa. Yritin torstaina kotona ottaa naamakuvaa, niin se oli kun piesty pieni mangusti...Pentukoulujuttujen kotiläksyt tuppaa meillä jäädä vähän treenaamatta... Kosketuskeppiä ollaan naksuteltu ja hyvin se kotona koskee siihen varovasti kuonolla, mutta jotenkin se ei ole vielä oikeen syttynyt siihen, into puuttuu. Ja arvaan, että kentällä kierrosten noustessa ottaa taas hampailla. Itse en oikeen ole myöskään osannut harjoitella kepillä mitään, vähän pyörähdyksiä otettiin, mutta istu, maahan tai peruuttaminen sen kanssa ei oikein ole mun juttu...

Sunnuntain hakutreenit
Sunnuntaina oltiin vielä hakutreeneissä Kattiksella. Kit olikin koko päivän suurinpiirtein nukkunut, maalla se jäi kotiin kun käytiin isojen kanssa lenkillä ja koko automatkan nukkui, joten intoa treeneissä piisasi taas. Yritin ottaa alueelle tuloon jo hieman hallintaa. Tähän asti se on kiskonut kuin hinaaja, mutta nyt jarruttelin eli pysähtelin aina kun hinaus alkoi ja yritettiin kävellä edes jollain tapaa maltillisesti, ei toki mitään seuraamista, mutta ei nelivetohinaamistakaan.

Meille oli 4 maalimiestä, oltiin ekoja, joten alue oli aika tallaamaton, paitsi lukuisat sienestäjien ja marjastajien jäljet. Ensimmäinen mm oli tuulen puolella n. 20 metrissä, ja koska tuuli oli ihan hyvä ja näytti, että Kit vetää hajua nenäänsä jo heti paikalle tullessaan, otettiin ilman haamua. Ihan superhienosti meni. Eteni melko lähelle ihan suoraan, sitten haki hetken siksakkia ja löysi tosi hienosti pressun alta. Toinen mm oli tuulen alapuolella haamuna n. 50 metrissä, meni ihan älyttömän hyvin. Oli sama paikka missä viimeviikolla lähti vähän polun viemäksi, mutta nyt sujahti polun yli kuin Silakka konsanaan. Kolmas taas tuulessa valmiiksi piilossa, ja neljäs pitkällä matkalla tuulen alapuolella haamuna, ja siellä oli bonuksena Kitin iltapäiväruoka. Ihan superloistavasti meni kaikki, ja käyttäytyy mm:llä tosi nätisti. Menee istumaan tai maahan samantien ja pitää etäisyyttä eikä rähmi tai nuole. Taitava pieni.

Treenien jälkeen pidettiin "loppupalaveria" ja otin Kitin siihen hengaamaan. Voi taivas sitä vouhkaamisen ja piippaamisen määrää, kun se arpoi ja tähyili montako maalimiestä oli jäänyt metsään, missä ne on ja pitäskö ne hakea vai tervehtiäkkö kaikki paikallaolijat, vai söiskö kiviä vai keppejä vai vai vai... Yritin rauhoitella, mutta se piippaaminen se piippaaminen. Huoh. Mutta täytyy vaan todeta, että ONNEKSI se ei ole tuollainen kotona, vaan ihanan rauhallinen ja kuitenkin syttyy sitten ihan täysillä hommiin, se on se pääasia. Mutta otetaan ohjelmistoon myös hakumetsällä rauhoittuminen.

Olen vahvistellut sille sitä rullan tuontia myös pehmeällä patukalla, ja tänään lisäsin myös putkenpätkällä ja tennispallomaisella pötkylällä, pitäs pikkuhiljaa hommata niitä irtorullia eli letkunpalasia tjsp. Kauimmin treenattua pehmeää patukkaa se hakee jo heitettynäkin aika hienosti, mutta eteen istumaan tulo on ollut vähän hidastelevaa. Hyvin se pitää patukkaa suussa niin kauan kunnes naksautan. Tänään kokeilin sitten pyytääkin sivulle, ja tuli oikein iloisesti ja patukka hienosti suussa. Se eteen tulo vissiin paineistaa sitä ja tulis mielummin sivulle, mikä on kyllä ollut ajatuksissakin se loppuasento, mutta jotenkin se aloitus oli helpompaa tuossa edessä istuen. Maalla oli tarkoitus kokeilla toiselta ihmiseltä hakua, mutta oli niin kiirus että se jäi. Mutta vahvistetaan vielä tuota, niin on sitten sekin helpompaa. Tosin aika nopeasti haluisin kyllä päästä tuosta heitosta siihen ihmiseltä hakuun, koska heitto selvästi nostaa kierroksia ja tuo kaikenlaisten sijaistoimintojen mahdollisuutta. Maasta se taas ei vielä kauheen mielellään ilman heittoa nosta, mutta eiköhän sekin saada helposti vahvistettua.

Rallia

Tänään treffattiin tuttavan pulipentu Ralli (7kk) Paloheinässä. Tehtiin aika pitkä lenkki, metsässä kakarat ensin rallasi ihan hulluna, sitten tuossa pellolla oli ihan sikakuuma, ja siinä vedettiin vähän niinkun henkeä.

Pellolta tullessa pidettiin vähän taukoa, karvapallosedät oli ihan läkähtyneitä, mutta nappulat jo aloittivat painia. Ja lopuksi kuitenkin kentällä vielä jaksoivat ottaa kunnon spurtteja.

"Hei mihin sä menit, joko aletaan?!"

"Räyh, räyh!"

Just kun pääsin sanomasta, ettei se hauku, niin johan haukkui. Sellaista kimakkaa komennushaukkua vähän väliä. Ja sitten kun Ralli innostui juoksemaan ihan tosissaan, niin Kit pinkoi perässä ja piti hirveetä kitinää. Vissiin harmitti, kun ei saanut kiinni tai mitä lie.



Autolle tullessa aloin esitellä sen purukalustoa, niin johan siellä olikin yksi alakulmuri ihan poikittain suussa, mutta ei ihan irti vielä lähtenyt. Illan puruluun natustamisen jälkeen se on nyt kuitenkin kadonnut, en saanut talteen... eli eka kulmuri irti, ja just vasta äsken ne ei vielä edes heiluneet. Uusia ei ole vielä näkyvissä.

Onpa ollut menoa taas, yritetään loppuviikko ottaa vähän iisimmin, että saa kakarakin levätä. Tosin tuskinpa se lepää, mutta jospa pitkästä aikaa yritettäis vähän reenatakin (tai kyllä me aina ruokakupilla otetaan sivua ja askelsiirtymiä). Eilen illalla yritin vähän naksutella, otettiin yksi setti esineenilmaisua. Purkki lattialle ja siihen maahan, heti hiffasi! Mutta sitten yritin naksutella pitkästä aikaa putkenpalan pitämistä, ja siitä ei tullut sitten niin yhtikäs mitään. En varmaan saa sitä noutamaan ikinä... Tai kyllä se noutaa, nytkin tuo leluja, mutta että siitä sais systemaattista ja käskysanan, niin tarttee vähän miettiä miten se kannattaisi tehdä, että sais mahdollisimman hyvän. "Pakkonoutoa" en oikeen uskalla sille edes kokeilla, kun tuntuu olevan sen verta herkkis, kai se on vaan yritettävä sitä naksuttelua. Kun nyt sais aikaan, ja pääsis vauhtiin sen kanssa.

Eka hammas irti

Eilen sain kuin sainkin kiinni ensimmäisen irtoavan hampaan. Jo muutama päivä sitten aloin vahtia heiluvia etuhampaita, mutta ne vaan pysyivät sitkeästi kiinni. Eilen toinen alaetuhampaista oli jo niin irti, että se nousi selvästi jo kuopastaan ylös. Pelkäsin sen katoavan yön aikana kakrun mahaan, joten pikkuisella peukalonpään avituksella sainkin hampaan irti - ja talteen. Pienempi kun nuppineulan pää.

Viikonlopun aktiviteettien (riehumista Taran kanssa ja sunnuntain hakutreenit) jälkeen eilinen työpäivä ja sateen pito kotona keräsi pentuun energiaa. Työpäivä 8h oli jälleen sujunut hienosti. Kävin poikien lenkin jälkeen Kittyn kanssa korttelikävelyllä, mutta kun keli oli mitä oli, oli myös kadut melkoisen tyhjät. Muutama kävelijä, fillari, mopo ja autoja, siinä kaikki. Mutta silti kakara pyöri kuin väkkärä joka suuntaan. Välillä annoin pyöriä, välillä pyysin kontaktia ja sen se tekee kyllä hyvin. Illalla sitten oli mahotonta jumppaa ja pitkästä aikaa tuli siinä tiimellyksessä pissatkin sisälle, kun melkeen olin jo vetänyt kengät jalkaan että lähetään ulos. Ja aamulla sama riekkuminen jatkui, eli selvästi olis jo tekemisen puutetta.

Yritin illalla naksutella esineeseen koskemista/ottamista, mutta pieni tauko naksuttelussa on selvästi tyhjentänyt pennun pään. Se ei osannut tarjota mitään! Kävi vaan maahan ja ihmetteli... helpotin ja avitin sitten vähän, mutta se oivaltamisen idea siinä nyt jäi vähän vajaaksi. Yritetään tänään uudelleen.

Agihallilla

Eilen käytiin taas hallilla. Ennen treenejä Kit oli pikaisesti vaan hallin parkkiksen reunassa pissalla kaukana toisista koirista. Kyllä se vaan pelkäsi taas sitä haukkumista, vaikkei edes nähnyt koiria, kun korkeintaan etäältä. Treenien ajan se nukkui autossa ja treenien jälkeen otin sen Nukan kanssa jäähylenkille, ei nähty enää kun yksi pieni koira, jota se kyllä uteliaana olisi mennyt tervehtimään, mutta tämä koira ei ollut ollenkaan samaa mieltä.

Kun halli ja parkkis jo tyhjenivät, jäätiin me vielä kentälle leikkimään. Kit teki putkea Nukan perässä ihan reippaasti, ilman Nukaa en sitä itsekseni vielä putkeen saanut, mutta tuskin tulee mikään ongelma olemaan. Leikittiin revitys-, heitto-, palautus- ja irrotus-harjoituksia. Tämän lisäksi tein Kitille sen toisen jäljen, tosi hienosti meni, heti tiesi mistä on kyse ja tarkasti keskittyen korvat Yoda-asennossa se jäljesti.

Eilen ennen hallille menoa otettiin myös esineeseen kosketusnaksuttelua, ja ihan mahtavasti se heti muisti mistä on kyse! Mulla ei ole vaan vielä mitään hajua miten tuossa naksuttelussa edetään, kun en ole koskaan sillä ketään kouluttanut. Mutta kai me jotain keksitään ;D

Iltajumppaa

Tällaista peliä tänään meillä. Nuka on kuin norsu posliinikaupassa!

Ja tänään kävi sit ensimmäiset haveritkin. Oikeassa alasilmäluomessa on pieni nirhe ja luomi vähän punottaa, onneksi ei sen kummempaa. En tiedä tuliko tuossa painissa, vai todennäköisemmin siinä, kun Kit törmäsi eteisen lipastoon ihan kunnon vauhdilla ja vinkaisi. En nähnyt mikä osa edellä se siihen tömähti. Törmäyksen jälkeen lähdettiin poikien kanssa iltalenkille ja vasta sieltä tullessa huomasin. No, onneksi ei pahemmin osunut.


Niin ja iltapäiväpissalenkillä tuli eurasier :-o vastaan (eipä ole ennen meidän kulmilla liikkunut) ja Nuka tietty sitä vähän pullistelemaan, ja se idiootti-omistaja tietenkin jää siihen toljottamaan ja odottaa, kun ilmeisesti mun on helpompi ohittaa kolmen koiran kanssa, kun sen yhden, näitähän riittää.... Niin Nukalla meni herne nenään ja se räjähti ja sattui olemaan Kit siinä jalkojen juuressa ja säikähti aikalailla. Idiootti minä, mutta en uskonut että Nuka olisi noin reagoinut, kun oli kuitenkin ihan tuntematon koira, joka ei suoraan riitaa haastanut. Ja ahdas paikka, olis pitänyt peruuttaa tai jotain... Mutta ei voi enää mitään. Hyvin Kit siitä hetken perästä toipui, toivottavasti ei jäänyt mitään traumoja. Käytiin myöhemmin vielä kahdestaan kävelyllä, mutta sillon oli taas raitit ihan kuolleita eikä ketään näkynyt. Paikataan huomenna, käydään jossain ihmisten ilmoilla ja sitten vielä agihallin parkkiksella katsomassa, jospa näkyis koiria.

Tänään naksuteltiin vaan yhteen otteeseen sitä maahanmenoa. Se toimii!!! Se tajusi sitten kuitenkin sen. Myöhemmin otettiin esineeseen koskeminen, minulla oli pala putkea, varmaan joku hulahulavanteen pala, löysin tuolta kadunvarresta. Hetken aikaa meni, että Kit tarjosi maahanmenoa ja pyöri mun jaloissa (se eilinen jalkojen päälle maahanmeno...), alkoi jo purra varpaasta. Kunnes sitten...tsadaam! Ja se hiffasi sen kerrasta.

Maahanmenoa ei ehkä oteta nyt enempää, tai korkeintaan vielä yksi setti, ettei sitten ala jatkuvasti tarjota vaan sitä maahanmenoa. Istumistahan se tuppaa tarjoamaan kyllä, joten sitä ei oteta olleskaan. Kun sais sellaisen hienon kosketuskepin... Irrotustreeniä on tehty leikin lomassa lelu-nami vaihdokeilla, ja heti se sen kyllä hoksasi. Ilman namia se ei meinaa leluista irrottaa ei sitten millään!

Nuka-setä lämpenee

Tänään oli havaittavissa selvää pehmenemistä Nukan osalta. Noilla oli jo selvät leikit hetken aikaa.

Setälle pusua korvaan.

Halitaan

Mitäs me kaverukset.

Tosin myöhemmin Kit yritti uudelleen, ja sillon Nuka ei ollutkaan enää ollenkaan suosiollinen, joten sanomistahan siitä tuli. Mutta ehkä se tuosta pikkuhiljaa. Vanha-setä taas on ollut senkin edestä entistä kärttyisempi tänään...

Tänään Kit oli reilun 6h yksin, tai olihan pojat tietty kotona myös, ja oli ukkostanut. Toivottavasti pojat eivät ole opettaneet Kitille mitään pelkoreaktioita päivän aikana. Töistä tultua otin Kitin viedäkseni sen ulos pissalle, niin samantien jyrähti oikeen kunnon ukkonen! Vähän se kyllä ihmetteli, eikä sitten malttanut pissallekaan mennä, maakin oli inhottavasti märkä. Että teki sitten sisälle...

Tänään kerrattiin kosketusalustaa, ja ihan mahtavasti se sen muisti! Sitten otin taas sen maahanmenon ohjelmistoon, ja se meni! Tosin tuli nyt sitten naksuteltua se mun jalkojen päälle kippuraan makaamaan, mutta edes jotain. Miksei se voi mennä normaalisti suoriltaan? Ruokakupilla olen kyllä ottanut ihan käsiohjauksella ja käskytyksellä maahanmenoa nyt eilisen ja tänpäivää ja hyvin se on mennyt, ja nyt sitten iltaruoalla meni ekaa kertaa maahan jo ilman käskyä kipon lähestyessä!

Kymppi mittarissa

10 viikkoa on siis täynnä, hitsi kun aika menee nopeasti! Korvaeläin on selvästi kasvanut (ei ole tullut mitattua ja vaakaa ei edes ole). Sen pää on saanut pituutta ja siroutta, kuten koko koira. Se syö kuin hullu ahmuli, meinasin jo lisätä vähän annoskokoa, mutta sitten alkoi jäämään yli, joten pidetään se vielä siinä n. 4dl/pv. Eilen kävin ostamassa kokeeksi 3kg Eaglea, jos se sopii niin siirrytään siihen.


En enää muista edes mitä on ollut ja mennyt, kun ei ole heti tullut kirjoitettua. Ei me kyllä hirveästi olla tehty, olen yrittänyt naksutella sitä maahanmenoa, mutta ei edelleenkään hiffaa. Kädellä ohjaten (perinteisin menetelmin) se kyllä maahan menee, mutta ei ilman apuja ei sitten millään. Luopumista naksuteltiin muutamia kertoja, se meni hyvin. Kosketusalustan hukkasin, pitäisi etsiä se ja vahvistaa sitäkin taas.


Torstaina oli pelastuskoiraporukan suunnistusharjoitus, otin Kitinkin mukana ja se sai taas sosialistua koiriin oikein urakalla. Se oli heti alkuun jo taas paljon rohkeampi, ja hetken perästä meni sujuvasti muiden joukossa. Torstain ja perjantain olin töissä lyhyet päivät, joten koirat oli kotona n. 5-6h yksikseen ja ihan hiljaista täällä oli, pisut tietty paperilla ja vähän oli pissapapereita päivänaikana lueskeltu, mutta eipä muuten ihmeitä. Yöt se nukkuu tosi kiltisti, olen ottanut lelut pois yön ajaksi, kun se tuppasi sitten klo 5 pissojen jälkeen vaan leikkiä. Yritän nyt opettaa, että yöllä nukutaan eikä leikitä. Ja hyvin se on nukkunutkin!

Lauantaina oli tarkoitus ottaa Kit mukaan, kun lähdin kaupoille ja hakemaan Nukan sapuskoita Murresta, että oltaisi käyty jossain vilkkaammalla paikalla ihmettelemässä. Mutta kun vettä tuli koko päivän taivaan täydeltä ja lämpötila oli alle 10 asteessa, en viitsinyt ottaa sitä autoon jäätymään kaupoissa käynnin ajaksi, niin jäi se aktiviteetti vielä väliin. Aika kylmä siellä on tänäänkin, mutta lähdetään ainakin käväisemään hakutreeneissä ja käydään metsässä, jos ei muuta.

Iltapuuhat

En tiedä miten se tuonne päätyi, huomasin vaan yhtäkkiä että siellä se on.



Tänään naksuteltiin, tosi hyvin muisti kosketusalustan! Sitten yritin maahanmenoa, mutta siitä ei tullut mitään eikä mun hermo kestänyt sitä enempää. Yritin vähän avittaakin, mutta... Maahanmenoa tuo ei koskaan tarjoa, joten en tiedä miten me siihen ikinä päädytään. Kokeilen seuraavaksi kyllä jotain helpompaa, en vielä tiedä mitä.

Rauhallinen alkuviikko

Säänkestävä pieni työkoiran alku oli aamulla sitä mieltä, että ei tuonne ulos voi oikeen mennä kun maa oli märkää ja taivaaltakin tuli jotain niskaan... yritti haukata pisaroita ilmasta. ;D Ja kun tassutkin kastuu.

Maanantai oli eka päivä, kun piipahdin töissä ja porukka oli n. 4,5h keskenään, Kitty omassa yksiössään. Oli ihan hiljaista, kun tulin kotiin, eikä edes tarpeita oltu tehty! Olin aika yllättynyt. Ja sen jälkeenkin, kun on jäänyt poikien lenkkien ajaksi tai kun näin etäpäivillä jätän sitä parin tunnin settejä tuonne alas yksin, niin ihan kiltisti ja hiljaa se siellä on. Välillä käydään tietty pissalla, leikkimässä ja syömässä, ja sitten taas jatketaan yksinoloharjoituksia. Kaikki päikkärit siis nukkuu siellä hiljaa itsekseen. Edistystä siis havaittavissa!

Mitäs parissa päivässä on tapahtunut, ei hirveitä. Nyt ollaan oltu vähän iisimmin kotosalla, harjoiteltu naksua, eilen otettiin eka harjoitus kosketusalustalla ja johan se tuntui sitä parin kerran jälkeen hiffaavan. Tänään lisää.

Tehtiin taas lisää myös nenänkäyttöharjoituksia etsimällä pihalta nameja. Se oli pahinta hepuliaikaa, eikä millään meinannut rauhoittua että olisi edes tajunnut niitä nameja siellä maassa. Kun sitten tajusi, niin tosi hyvin työskenteli, mutta sitten välillä kävi vetämässä hepulirundit ja palasi sitten taas haistelemaan. Hauska. Ehkä tuota kannattaisi kuitenkin harjoitella hieman rauhallisemmalla hetkellä.

Liikenteen melua se kuulee joka aamulenkillä Finnoontieltä, eilen se oli palstalla kuuntelemassa kun muokattiin koneella maata, eipä siihenkään meteliin reagoinut. Naapurissa paukutetaan edelleen naulapyssyllä, ei reaktiota. Koiriakin se jo alkaa sietää, naapurin Saana tuli aamulla vastaan ja sitä Kit tervehti jo ihan reippaasti. Eilen tuli vastaan 4kk pentu, joka riekkui kohti ja sille piti kyllä nostaa niskavillat pystyyn ja rähistä... jassoo, tarvitaan siis ohitusharjoituksia. Jokaisen tiellä kulkevan ihmisen perään se olisi menossa, heiluttaa häntää, vetää ja kitisee.

Jasua Kit kunnioittaa, eikä tunge iholle ja pieni örinä pitää sen poissa, mutta Nukaa ja Nukan naurettavia ärinäyrityksiä se ei kyllä kunnioita ollenkaan, vaan tunkee ihan rohkeesti viereen.


Ja päätyy maisteluetäisyydelle, Nukan häntä suussa.


Ja iltaisin sillä on mitä ihmeellisemmät jumpat, miten ihmeessä sen kaula taipuu tolleen?

Luonneanalyysiä: Kit on hyvin ihmiskiinnitteinen, se seuraa mua joka paikkaan, mutta onneksi se osaa rauhoittua nyt jo sinne yksiöönsä, tai autoon häkkiinsä. Rohkeasti se menee itsekseenkin, mutta pitää sen kontaktin, mistä tykkään kovasti. Se myös leikkii itsekseen pihalla, eikä ole kokoajan pyytämässä leikkiin, tai itseasiassa ei ollenkaan. Mutta leikkii tosi tomerana, jos sen kanssa aloittaa. Viisas se on, ihana katsoa kun se oikeen miettii ja raksuttaa. Monet asiat menee perille ihan muutamalla toistolla, siis sellaiset arkipäivän jutut, että rynnitäänkö ovista, syödäänkö mun puutarhakenkää (tätä se tosin parista tukkapöllystä huolimatta edelleen yrittää), se osaa istua ja rauhoittua, kun kutsun sen luo ja hyvittelen, eikä ala pomppimaan tai riehumaan. Ruokakuppia odottaessa se istuu kiltisti ja napottaa silmiin. Kivasti se alkaa tottua meidän arkielämän sääntöihin.