Maanantai oli eka päivä, kun piipahdin töissä ja porukka oli n. 4,5h keskenään, Kitty omassa yksiössään. Oli ihan hiljaista, kun tulin kotiin, eikä edes tarpeita oltu tehty! Olin aika yllättynyt. Ja sen jälkeenkin, kun on jäänyt poikien lenkkien ajaksi tai kun näin etäpäivillä jätän sitä parin tunnin settejä tuonne alas yksin, niin ihan kiltisti ja hiljaa se siellä on. Välillä käydään tietty pissalla, leikkimässä ja syömässä, ja sitten taas jatketaan yksinoloharjoituksia. Kaikki päikkärit siis nukkuu siellä hiljaa itsekseen. Edistystä siis havaittavissa!
Mitäs parissa päivässä on tapahtunut, ei hirveitä. Nyt ollaan oltu vähän iisimmin kotosalla, harjoiteltu naksua, eilen otettiin eka harjoitus kosketusalustalla ja johan se tuntui sitä parin kerran jälkeen hiffaavan. Tänään lisää.
Tehtiin taas lisää myös nenänkäyttöharjoituksia etsimällä pihalta nameja. Se oli pahinta hepuliaikaa, eikä millään meinannut rauhoittua että olisi edes tajunnut niitä nameja siellä maassa. Kun sitten tajusi, niin tosi hyvin työskenteli, mutta sitten välillä kävi vetämässä hepulirundit ja palasi sitten taas haistelemaan. Hauska. Ehkä tuota kannattaisi kuitenkin harjoitella hieman rauhallisemmalla hetkellä.
Liikenteen melua se kuulee joka aamulenkillä Finnoontieltä, eilen se oli palstalla kuuntelemassa kun muokattiin koneella maata, eipä siihenkään meteliin reagoinut. Naapurissa paukutetaan edelleen naulapyssyllä, ei reaktiota. Koiriakin se jo alkaa sietää, naapurin Saana tuli aamulla vastaan ja sitä Kit tervehti jo ihan reippaasti. Eilen tuli vastaan 4kk pentu, joka riekkui kohti ja sille piti kyllä nostaa niskavillat pystyyn ja rähistä... jassoo, tarvitaan siis ohitusharjoituksia. Jokaisen tiellä kulkevan ihmisen perään se olisi menossa, heiluttaa häntää, vetää ja kitisee.
Jasua Kit kunnioittaa, eikä tunge iholle ja pieni örinä pitää sen poissa, mutta Nukaa ja Nukan naurettavia ärinäyrityksiä se ei kyllä kunnioita ollenkaan, vaan tunkee ihan rohkeesti viereen.
Ja päätyy maisteluetäisyydelle, Nukan häntä suussa.
Ja iltaisin sillä on mitä ihmeellisemmät jumpat, miten ihmeessä sen kaula taipuu tolleen?
Luonneanalyysiä: Kit on hyvin ihmiskiinnitteinen, se seuraa mua joka paikkaan, mutta onneksi se osaa rauhoittua nyt jo sinne yksiöönsä, tai autoon häkkiinsä. Rohkeasti se menee itsekseenkin, mutta pitää sen kontaktin, mistä tykkään kovasti. Se myös leikkii itsekseen pihalla, eikä ole kokoajan pyytämässä leikkiin, tai itseasiassa ei ollenkaan. Mutta leikkii tosi tomerana, jos sen kanssa aloittaa. Viisas se on, ihana katsoa kun se oikeen miettii ja raksuttaa. Monet asiat menee perille ihan muutamalla toistolla, siis sellaiset arkipäivän jutut, että rynnitäänkö ovista, syödäänkö mun puutarhakenkää (tätä se tosin parista tukkapöllystä huolimatta edelleen yrittää), se osaa istua ja rauhoittua, kun kutsun sen luo ja hyvittelen, eikä ala pomppimaan tai riehumaan. Ruokakuppia odottaessa se istuu kiltisti ja napottaa silmiin. Kivasti se alkaa tottua meidän arkielämän sääntöihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti