Maanantain ilot

"Kun keepi puuhun kiipesi... "

Maanantaina treenailtiin ensin pk-esteitä. A-este meni lopulta lähes kisamallissa 650g:sen kanssa. Hyppyä tehtiin ensin matalampana 650g:lla kisamaisesti, mutta sitten kun nostin ylös, otin vaan palautusta. Hyppy oli ehkä 90cm. Kolahteli. Otin sitten vielä matalamman kisamaisesti ok, ja lopuksi sen 90cm ilman kapulaa pelkän hypyn että saisi itseluottamusta siihenkin. Eiköhän se pikkuhiljaa siitä rakennu. Noudot on hyviä, luovutus välillä ok, välillä vähän vino tai väljä eli niitä pitää kyllä työstää paljon. Tehtiin muutama tasamaanoutokin, palautus on sellaisella löysällä laukalla, mutta laukalla kuitenkin. Pari kokonaista ja lopuksi suorapalkalle.

Välillä käytiin pihalla jäähyllä, kun oli molemmilla niin hiki (miten voi ohjaajallekin tuolla pelkästä noudosta hiki??). Tehtiin pienen seuruupätkän kautta eteenmenoa, ja vitsit se menee lujaa! Kerran jopa niin, että se ei nähnyt kun tiputin patukan, mutta kai se tiesi että se oli siellä, koska se oli äskenkin ollut.

Pois alta risut ja oksat, tää on puska-aksaa!

Sitten aksattiin, keepi taas kiehui ihan hulluna. Kontaktit on targetilla hyviä, A:llakaan ei tietoakaan kisoissa näkyvästä hiippailusta. Jos puomilla ei ole targettia ja juoksen itse ohi, se alkaa himmailla. Tosin aika harvassa on varmaan kisatilanne, jossa ehtisin juosta sen ohi.

Kepeillä yritin kaivaa virheitä lähellä painostamalla, edessä valssaamalla, sokkarilla yms mutta ei tee virheitä ei. Haettiin samantapaista kepeille lähetystä kun kisojen A-radalla, jossa koira ampuu putkesta eikä näe keppejä, siinä sentään saatiin virheitä, kun tyyppi vaan painoi täysillä mihin sattui muttei todellakaan keppejen suuntaan.

Nuuskille kyytiä!

Ja loppuun pakollinen posetus.
Onko se naamioinut itselleen valkoisia "tan"-merkkejä?

Voihan kepit!

Lauantaina 3xHYL jälleen Viitasen radoilta Lohjalta. Tällä kertaa radat oli kuitenkin ihan järkeviä ja mentäviä, mutta me aina töpeksittiin. Kahdella ekalla radalla virheet tuli kepeiltä, jälleen kerran! A-radalla keepi ei nähnyt keppejä, ohjaaja söhläsi.

 B-radalla sitten ohjaajan ajatus oli taas jo vähän etuajassa ja keepi sitä luki ja lipsui tokavikasta välistä. Molemmilla radoilla kävi sitten vielä niin, että pakka vähän hajosi, ja huolimattomalla ja laiskalla ohjauksella tehtiin tyhmät hyllyt, vaikka vitosellakin oltaisi varmaan palkinnoille päästy, ainakin A-radalla....

C-radan hyppärillä oli sitten koko hallin mittainen alkusuora "käyrä", jossa ei jäänyt monesta askeleesta kiinni, ettei oltaisi siitä selvitty, mutta niin se keepin nokka vaan kävi putkessa missä ei pitänyt. Ja tuli siellä sitten jotain huolimatonta säätöä myöhemminkin. Tällä radalla annoin keepille tilaa kepeillä (kuten kaverit ohjeistivat kahden ekan radan jälkeen), ja hyvinhän se pelittää kun en ole ihan kyljessä kiinni.

Mutta kaikkiaan hieman parempia ratoja, ei niin kamalan armotonta sähläystä, keepi kuunteli, kontaktit oli hyviä A:ta lukuunottamatta. Oli siellä radan reunalla jopa kehuttu meidän B-radan hienoa keinun kontaktia, ja kai puomiakin.

Se vaan pönöttää...

Sunnuntaina oli vuorossa pitkästä aikaa ihan "perus etsintätreenit", jotka kuitenkin typistettiin pakkasen (-15C) ja vain 3 hengen treeniryhmän takia ilmaisu- ja tienvarsi/lumivallitreeniksi. Oltiin Veikkolan kaarihalleilla missä lumikinoksia oli tarjolla ihan kivasti ja tuulikin tuli halleilta juuri sopivasti.

Kit teki ensin parkkiksella rullasulkeisia (kiintorullalla) keskilinjalta figuille molemmin puolin. Ensin yhdet normaalit kyykkivät, sitten semi-kyykyssä ja lopuksi kolme seisovaa (ekaa kertaa). Ei mitään ongelmia seisovissa, paitsi ekalla hyppäsi ensin vasten ennenkun otti rullaa. Jokaisella palautuksella muistuttelin "käsi"-käskyllä, että rulla pitää tulla ylös käteen, ja hienosti tuli! Kertaakaan ei sylkäisty ilman lupaa. Näytölle mentiin tuhatta ja sataa, pelkäsin jo, että kohta alkaa mopo keulia, joten lähdettiin varsinaisiin hommiin.

... ja pönöttää.

Tien vasemmalla oli syvä oja ja sen takana isot lumikasat ja niiden väleissä mäntyjä, joiden oksat roikkuivat mukavasti tuoden näkösuojaa. Yllättävän hankalaa oli keepin muistaa mitä liinassa hajuun reagointi tarkoittaa. Ensimmäinen meni vähän hakemisen puolelle. Figu oli vanhan piilon vieressä hieman korkeamalla kasassa. Kit sai hajun tielle, haki tien penkalta toiselle edestakaisin, palasi vasemmalle penkalle hajun puolelle, mutta ei lähtenyt rämpimään ennenkun vähän kehoitin. Kävi ja etsi, muttei löytänyt, tuli takaisin ja jouduin sitä vähän usuttamaan. Tällä kertaa figusta valui hajua alaskin ja keepi sen löysi, pikkaisen jänskätti miten käy rullan (kiintis), kun joutui rämpimään ojanpohjan kautta jyrkää lumirinnettä (n. 2m) kahlaten takaisin, mutta todella mallikkaasti rulla tuli "käsi"-käskyllä käteen.

Toinen figu oli tietä vähän eteenpäin korkean lumikasan huipulla ehkä 5m korkeudella maasta. Tämä meni selvästi jo paremmin, ei tarvinnut auttaa yhtään.

Pihalla vielä vähän frisbeetä ...

Vihdoin päästiin pitkästä aikaa lenkkeilemään valoisan aikaan, joten otin lauantain lenkille kameran mukaan. Aurinko oli tosin jo laskenut metsän taakse, joten vähän ovat pimeitä nuo kuvat. Keepi vaan pönötti joka kuvassa, vaikka oikeasti se juoksi ja pomppi hangessa minkä töppöjaloistaan pääsi. Sunnuntain lenkille päästiin auringopaisteessa, mutta oli niin kylmä, etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan.

... ja sitten mauistuukin uni!

Keepi kiehuu

Keskiviikon aksoissa keepi kiehui taas siihen malliin, että kilpaa huudettiin ja kumpikaan ei kuunnellut toista.

Mutta otetaan ensin pieni fläshpäkki ja kerrataan muut menneet treenit.

Puma-tätille kyytiä

Sunnuntaina oltiin taas Ruduksen Turvapuistolla treenaamassa etsintää. Otin ekalle kierrokselle 4 figua (irtorullilla), kun luulin, ettei muuta ehdi. En tiennyt paikkoja. Meinasin lähteä kiertämään vastapäivään, mutta keepi livahti vasemmalle rakennuksen kupeeseen haistelemaan ja tervehti siinä seissyttä mallinukkea - ja otti sitten kiintorullan! :o Voi ei, valeilmaisu nukelta ... mietin. Otin rullan pois ja sanoin, höpsis. Peesari kuitenkin sanoi, että "kröhm, siinä on kyllä tyyppi lähellä, kannattaisiko lähettää tarkentamaan". Nostin kiintorullan ylös, poikettiin suunnitelmasta ja mentiin ko rakennuksen kulmille. Keepi siinä hetken pyöri, mutta kurvasi sitten rakennuksen taakse ja tuli sieltä raollaan olevan oven takaa jälleen kiintorulla suussa. What?! Peesarilta kysyin, onko huoneessa tyyppi. Oli siellä, joten näytölle pääsi. Kokematon figu oli ymmärtänyt, että irtorulla on vaan varalta, joten sitä ei ollut edes tarjolla. Keepi sitten taituroi tiukalla olleen kiintiksen suuhunsa. Ei sitä näköjään enää saa niin tiukalle, ettei kumileukakeepi sitä saisi.

Nooh, palattiin jälleen ko rakennuksen etukulmalle ja nyt keepi työsti ja työsti, sitkeästi työsti. Figu oli rakennuksen kulmalla olevilla työmaatelineillä ensimmäisellä tasolla n. 2m korkeudessa. Lopulta keepi alkoi nostella nenää, jolloin kehuin. Pikkaisen sai avittaa vinkeillä/kehuilla ennenkun älysi lähteä kiipeemään portaita ylös. Hyvin kiipesi ja hyvin riitti toimintakyky yläilmoissa ritilätasolla ilmaisuun.

Sitten päästiin palaamaan alkuperäiseen suunnitelmaan. Ensin tarkistettiin työmaakontti ja betonisäiliö ja sitten kohti "näyttämörakennusta". Siellä keepi selvästi sai hajua, annoin sen työstää itse ja lopulta se löysi tiensä rakennuksen alle johtavaan kuiluun ja figu löytyi. Hyvä keepi.

Siitä lähtiessä koira katosi minulta samantien ja kellonkilinää seuratessa huomasin sen menneen tunnelikuiluun raollaan olleesta ovesta. Figu oli kuljetushihnan päällä vajaan 1.5 m korkeudessa maasta. Haju nousi viettävässä tunnelissa oviaukkoon ehkä 3m päähän figusta, figun kohdalla ei haissut yhtään (kelleen muullekaan koiralle). Keepi työsti ja työsti, lopulta nostin sen hihnalle ja siitä se samantien kipitti figulle. Ei taaskaan ongelmia alustalla, vaikka hihna oli hieman kiikkerä. Alas saaminen vaan oli vaikeaa, keepi ei suostunut tulemaan reunalle että olisin ylettänyt nostaa sen ja kun ei sillä valjaita tms mistä olisi saanut kiinni, annoin sen lopulta hypätä alas. Alas nostamista pitäisi selvästi harjoitella.

Tuolla hihnalla se figu köllötteli. Tämä ensimmäinen "figu-raukka" oli päätön.

Kun oltiin niin älyttömän nopeita, otin vielä toiselle kierrokselle yhden figun, taas niin etten tiennyt. Aloitettiin samalla tavalla vastapäivään. Ehdittiin kiertää suurin osa käyttämästämme alueesta ilman reaktoita. Päätin kuitenkin luottaa koiraan. Lopulta bussin kohdalla keepi reagoi, jolloin huomasin, että moottoritilan luukku oli hivenen auki. Löysihän se keepikin sen luukun, mutta rullaa ei meinannut löytyä. Sitkesti kuitenkin etsi eikä ottanut kiintistä, hyvä. Näytölle mennessä meinasi unohtua, ettei se figu ollut bussin alla vaan siellä luukussa. Yllättävän vähän tuli nyt vanhoihin piiloihin reagointia ja koiraa oli helppo lukea.

Maanantaina Veikkolavuorolla tehtiin perusjuttuja. Puomin kontakti kohtalainen. A oli niin vauhdikas targetilla, että kaksi kertaa meinasi heittää kuperpeikan alas tullessa, kun ei vauhti pysähtynyt. Ilman targettia vähän rauhallisempi. Keppejä leieröitiin ja meni ihan älyttömän hyvin. Keppien hakeminen on nyt kyllä tosi hyvä, sama tuli huomattua keskiviikon treeneissä. Ongelma on lähinnä se satunnainen loppupään empiminen. Vähän välistävetoja ja sitten kunnon vahvistusta takaakierroille, kun ne on nyt jotenkin takkuilleet (ja tulokset näkyi heti keskiviikon treeneissä eli apua oli!).

Lisäksi tehtiin pk-A:ta kapullalla. Ensin pienellä ok, sitten 650g:lla, jee se meni sen! Vauhdin kanssa tosin itse vieressä kirittäen, mutta kuitenkin. Metristä ei tehty. Seuruuta tehtiin ja varsin kivasti meni. Istuminen on nyt selvästi parempi, teki joka kerta oikein ja vielä ihan suht ripeästi. Hyvähyvä!

Tiistaina käytiin fyssaricheckissä, ei jumeja. Ihme kumikoira, treenattu on ja kovastikin, eikä koira ole yhtään jumissa. Takapään syviä lihaksia voisi vahvistaa ja siihen saatiin helpot ja yksinkertaiset ohjeet - jos ne tulisi edes tehtyä, kun ei muuta saa aikaiseksi...

Keskiviikkona ohjatut aksat oheisella radalla. Melkein joka ikistä estettä piti junnata ja tankata. Tosin meidän treenaus on nyt aika pilkunviilausta ja hiustenhalkomista.

Alussa hinkattiin hiusten halkomista putkeen lähetyksessä ja ennakoivalla valssilla 4:lle. Varsinainen virhe tuli vasta 6-8 suoralla, kun ekaksi keepi ampaisi 8:n sijaan 9:n väärään suuntaan. Kun otin itse tarpeeksi sivuetäisyyttä alusta asti että liike vei kohti pituutta, oli koirankin linja parempi, eikä siinä ollut sen jälkeen mitään ongelmia. 9:lle valssi ja oman liikkeen käännös ja hidastuminen sai koiran tekemään tosi tiukan käännöksen pituudella. 9-12 hienosti tiukin käännöksin. Otin 11 tuolta "yläpuolelta" ja käänsin takaaleikkaustyylisellä vippauksella kepeille, se hakee ne niin hienosti!

Kepeillä persjättö ja pakkovalssi 13:lle, se toimi! Eikä keepi lipsunut kepeillä kun pari kertaa, vaikka juoksin täysiä ohi. 14 takaakierto ja valssi "alas" 15 alapuolelta. Tässä kohtaan keepi kiehui niin, että oma "kiipee" peittyi sen kiljunnan alle ja se livahteli putkeen. Juha sitten kommentoi, että mun "kiipee" on ihan sama kun haltuunotto "kii". No niin on. Mutta kun... en haluis sitä nyt alkaa vaihtaan, kun olen saanut sen kontakteilla just nyt niin toimimaan, krääh.

17:lle menin A:n vasemmalta ja kokeiltiin ensin poispäinkääntöä ja takaaleikkausta 18:lle, mutta kun en osaa poispäinkääntöä. Lopulta pieni vekki/ennakoiva valssi toisella puolella A:ta (keepin nenän eestä sinne siirtyen) toimi paremmin. Ja tosi hienosti keepi haki taas kepit jo kaukaa 19:lta.

Keskiviikon aksassa vuoroa odotellessa tehtiin tokoa. Seuruuta, istumista, seisomista ja siinä taakse palaamista, luoksetulon pysäytystäkin muutama. Aika hienosti.

Puma oli meillä taas ma-ti yökylässä. Kotona Kit suostui taas leikkiin, mutta on se jännä kun "julkisilla" paikoilla se on niin tosikko, että tyytyy vain tiuskimaan Puman leikkiin kustuille.

Vaihteeksi hyllyi

Lohjalta 2xHYL Anne Viitasen radoilta.

Ensimmäinen agirata - sula mahdottomuus. Ja vasta jälkeenpäin tajusi kun katseli muita, millainen rata oli. Ei mitään logiikkaa, kaikki esteet mitä koira näki edelliseltä oli vääriä jne. Alku jo tuotti monelle vaikeuksia saada koira puomille putken sijaan. Meillä se onnistui, mutta jostain ihmeen syystä Kit palasi puomilta pois, kun itse lähdin etenemään. Ja livahti sitten putkeen. Sen jälkeen pakka levisi ja keepi sinkoili millon mihinkin suuntaan. Puomi mentiin kolme kertaa, vaikka radalle se kuului vain kerran. Hyvät oli kontaktit, ja sitten lopetettiin viimeiseen ylimääräiseen puomiin. Varsin tasaväkistä oli tulostaso medeissä, kaikille hyl... Makseissa sentään muutama hieman hitaampi ohjaajan tahdissa juossut koira sai tuloksen tehtyä.

En meinannut laittaa videota, mutta olkoon. Alkua ei tuosta näe, ja se oli se ainoa joka radasta onnistui. Siinä oli hyppy, rengas, hyppy ja muuri vinosti sikinsokin ennen puomia. Muuri syötti aika hyvin putkeen.

Hyppyrata oli sitten jo ihan mentävissä, vaikka kyllä ei sielläkään tuloksilla juhlittu, milloin mikäkin väärä putkenpää veti koiria.

Me selvittiin alun pahoista paikoista ihme kyllä. Kepeillä koira teki virheen, lipsahti kolmosvälin yli. Jotenkin alitajuisesti sen huomasin ja tunne vahvistui, kun se mielestäni tuli väärin kepeiltä ulos. Hetken jo mietin palata alkuun ja korjata, mutta päätin sitten jatkaa. Tuomari ei tätä huomannut! :o Keepin virheetkin on siis tuomarin silmää nopeampia. Loppussuora kolmen putken kautta nyt vaan oli tappijalka ohjaajalle sula mahdottomuus. Jäin aivan liian pitkälle saattamaan ekaan putkeen ja huidoin kakkosputkelle korkealla kädellä, vaikka etukäteen olin niin tarkkaan miettinyt, että otan koiran sitten käteen kunnolla koska mineissä tosi moni koira livahti jommalle kummalle hypylle putken sijaan. Mutta niin se vaan livahti taas kenkieni yli väärälle esteelle. Enpä kyllä olisi silti ehtinyt sinne kolmannelle putkelle mitenkään. Ei pysty, ei ehdi.

Leuka rintaan ja uusia hyllyjä metsästämään ens lauantaina samaiselta tuomarilta samaiseen halliin...

Kolmosviikon treenit

Maanantaina Veikkolassa "lämmiteltiin" kontkatitreeneillä. Hidas, hidas, kun yritin ottaa etäisyyttä kuten kisoissa vikalla radalla. Ja selvästi muutama kisarata ilman targettia on hidastanut taas kontakteja, eikä saatu niitä ihan kuosiin viikon treeneissä. Että saas nähdä miten kisoissa...

Kepeillä yritettiin hakea niitä virheitä mitä kisoissa teki, mutta eihän niitä treeneissä tule, vaikka kuinka pomppisi sivuun, ottaisi etäisyyttä yms yms. Keskiviikon treeneissä sentään saatiin yksi virhe tehtyä.

Lisäksi Veikkolassa treenattiin pk-A:ta pikkukapulalla. Kapula suuhun ja keepi kiipeemään. Vaan eipä lähtenytkään. Hypyn kautta haettiin vauhtia, niin sitten meni ihan kivasti. Mutta siis vasta pari toistoa pikkukapulalla.

Metristä yritettiin hyppiä 650g:sen kanssa, niin että korkeus oli ehkä 70cm. Kerran meni hyvin, sitten loppui vissiin usko ja meni kyllä mutta palasi kiertämällä. Pitää ottaa pelkkiä paluita, ja tehdä alkutunnista että on vielä puhtia täynnä. Nyt tehtiin ihan lopuksi.

Keskiviikon treeneihin Juha oli virittänyt tällaisen juoksuradan. Kiihdytystä ja jarrutusta, ei minun vahvin lajini ollenkaan. Mutta kyllä niitä onnistumisia sitten lopulta tuli.

4-7 kuvio yritettiin saada rytmityksellä niin, että koira kääntyisi itse kohti oikeaa putken suuta 5-6 välissä ja sen voisi lähettää 6:lta suoraan putkeen saattamatta pidemmälle. Samoin 8-9 kääntö pelkällä rytmityksellä ja siitä kaukaa lähetys 10:lle, 11 leieröinti ei tuottanut ongelmia, kuten ei myöskään 4-5 välin tyhjän hypyn leieröinti. 15 esteellä ihan ympäripyöritys toimi tosi hyvin. Kepeiltä otettiin reilusti sivuetäisyyttä ja pääsääntöisesti kesti sen varsin kivasti.

Kolmoset korkattu

Hyvinkäältä kotiintuomisina ensimmäinen SM-nolla! Eikä tuplanollakaan kaukana ollut. Videota ei ole kun viimeisestä A-radasta, joten selitellään tähän nyt jotain.

Ensin Anne Saviojan oheinen hyppyrata (C-rata). Tulos 10.

Ensimmäinen rima alas, ehkä lähdin liian hätilöiden liikkeelle en tiedä. Alku meni ihan kivasti. 9-putken jälkeen oli tarkoitus lähettää koira takaakiertoon ja valssata samalla, mutta jostain syytä jätin valssin tekemättä, en muka ehtinyt, joten kuvio 11-13 meni ihan pipariksi. Muurille takaaleikkaus > koira valui pitkäksi, 12 takaaleikkaus > koira pyöri ja ihmetteli mihin pitäisi mennä. 13 meni ihan ok samoin kepeille meno. Mutta pöh, jätti kepit kesken tokavikassa välissä... ei ollut minun vika! Loppu meni ihan ok. Se mikä ei ollu tullut rataan tutustuessa mieleen, että ennen vikaa hyppyä putken pää veti, mutta onneksi keepi "eteen"-käskyllä korjasi ja meni oikein. Eli keepille 2 virhettä, ohjaaja mokaili radan puolivälissä mutta muuten ihan kohtalainen avaus ekassa kolmosten startissa. Rata oli ihan kiva.

Toisena oli vuorossa niin ikään Saviojan hieman kimurantimpi B-rata. Tulos 0, 3.sija.

Rataan tutustuessa kuviossa 7-9 ja 14-15 oli niin tungosta, etten saanut kunnolla mietittyä miten ensimmäisen kuvion, lähinnä 8>9 teen. Alku meni tosi mukavasti, 7:lle menin taakse tekemään pakkovalssin. En tiedä minkä kuvion tein 8-9 väliin, koira venähti kohti putkea, mutta tuli sieltä karjaisulla takaisin ja sain sen kepeille. Kepeiltä pituudelle takaaleikkaus, 12:lle valssi, nää meni tosi kivasti. Jätin koiran A:lle ja menin kohti 14:sta, jolle ihan suht onnistunut ennakoiva valssi ja loppu menikin tosi hyvin ilman kommervenkkejä, leieröin 17 putken, vaikka ensin arvelutti, että jos keepi kieltää siltä, mutta hyvin se upposi.

B-radalla kaksi ekaa eivät saaneet sertejä ja meille asti sitä ei sitten taas pienen luokkakoon vuoksi voinut jakaa. Pöh. Hävittiin serti n. 0,86 sekunnilla. Kontaktit otin kunnon pysäytyksillä, joten niihin paloi ainakin aikaa. Koko rata meni mielestäni tosi hyvin, jaksoin tsempata ja pakka pysyi kasassa, mutta varmasti siinä oli varmistelun meininkiä. Nolla silti!

A-radalle vaihtui tuomariksi Leena Rantamäki-Lahtinen. Tulos 5.

Rata oli mielestäni yllättävän helppo! Videota katsellessa tulee fiilis, että ohjaaja seisoskelee paikoillaan ja koiraa menee, muttei kovin lujaa...

Mutta ne kepit ne kepit, voi argh! Onhan ne olleet joskus ennenkin meidän ongelma, mutta nyt jo pitkään menneet ihan hyvin. Olen treenannut keppien loppupään ongelmaa niin painostamalla koiraa kuin irtoamallakin, mutta en ihan noin, että just ennen loppua pomppaan syrjään. Pitää ottaa ohjelmistoon. Vaikka enpä nyt mitään hirveää hyppäystä tehnyt, mutta ajatus oli jo seuraavalla esteellä ja keepihän osaa ajatuksia lukea... Nanna-koutsi sanoi, että pitää korjata kepit kisoissa aina alusta asti, että koira tietää et ne pitää tehdä kokonaan kunnolla. Jep, näin olen aina ennen tehnytkin, paitsi tänään.

Keinu ja puomi oli melkoi hitaita, mutta keinulla varmistelin, ettei tee lentokeinua ja puomilla en olisi tehnyt tuota leieröintiä, jos ei olisi ollut virheitä alla, joten sekin olisi ollut nopeampi, jos olisin juossut vieressä. Mutta vaikka sitäkin on treenattu ja kontaktin on olleet tosi kivat targetilla, niin vielä vaan pitää sitkeästi treenata niitäkin.

Tiedetään mitä treenataan huomenna, keppejä ja kontakteja. Ei mikään yllätys.

Tarhapöllö

Buahhaaah, kaveri risti kuvan otuksen tarhapöllöksi. On siihen epäilty kuvan perusteella strusiakin sekoittuneen.



Kuvat on Hauhaun kisoista 1.1.2012 © Jukka Pätynen - koirakuvat.kuvat.fi

Veikkolassa treenailtiin maanantaina vähän puomin kontaktia ja muuta pikkuista aksatuuletusta lopuksi, mutta muuten keskityttiin pk-esteisiin.

A:ta tehtiin joitain toistoja. Ensin iski keepiin pieni rimakauhu (ja vieressä olleet kepit olis vetäneet sitä), mutta kyllä se sitä sitten varsin reippaasti kiipeili. Vielä mentiin kuitenkin ilman kapulaa, ens kerralla sit pikkukapula peliin.

Metristä tehtiin ensin n. 70cm sitten nostin niin että yksi lauta puuttuu, eli jos on oikeasti metrinen, se oli 90cm (pitäs ottaa mitta mukaan). Hyvin se liiteli. Noudon kanssa tehtiin joitain toistoja matalammalla. Yhden vinon heiton se palautti kiertämällä, mutta kun vähän houkutteli, tuli se hypäten takaisin. Lindaa konsultoituani totesin että jos samaa kokoluokkaa oleva Nemi hyppää metrisen 650g kapulalla, niin kyllä Kittykin siihen pystyy. Siihen siis tähdätään ja nyt otetaan rohkeasti askeleita eteenpäin sen suhteen.

Lopuksi tehtiin pidempää seuruuta ja se oli varsin mukavaa. Yksi istuminenkin ihan jees, vielä vähän hidas, mutta tiesi ja teki oikein.

Treenailuja

Lisäilin juttuun muutaman suttuisen ja pimeän kuvan lauantain tarpomiselta. Pari tuntia metsässä ihanassa ilmassa, vaikka kuvissa näyttääkin vähän synkältä.

Maanantaina Veikkolan hallissa tehtiin muutamia kontaktitreenejä, ne kyllä sujuu nykyään tosi hyvin, mutta pidän edelleen lähes aina targettia (läpinäkyvä Pringlespurkin kansi). Hyvin menee myös satunnaiset ilman targettia tehdyt kontaktit. Mutta targetilla jatketaan edelleen sitkeästi, kisoissa sitten mennään ilman.

Tehtiin vähän keppejä eri kulmista ja... ei paljon muuta aksaan liittyvää.

Sitten pk-juttuja. Ensin tasamaanoutoa 650g:lla, ihan kivasti. Luovutusasentoa pitää vielä hioa paljon (ja sitä on viikolla tehtykin vähän), kun tuppaa olemaan pikkaisen vino. Muuten nouto oli ihan jees. Hyppyä tehtiin muutama ehkä 70cm:senä ja sitten hyppynoutoa vielä hieman matalammalla. Ja hienostihan se menee, mutta kun katselin netistä muutamia pk-tottis videoita, niin kyllä se metrinen hyppynouto vaan niin pelottaa, että mietin, pitäskö se opettaa suosiolla kiertämään takastulo. Nythän se sen matalampana hyppää, joten jos en pian ala sitä opettaa, niin sitten se ei enää kierrä... Tosin esteestä ponnistamisesta taitaa mennä vähemmän pisteitä, muten mä sen opetan?

pk-A:ta mentiin pari kertaa ihan kokonaisena ekoja kertoja. Ensin pönkkäsin sen ylös ja se tuli itse toista puolta alas, sitten pistin sen kiipeemään, ja meni ihan kivasti. Mutta tehtiin liian läheltä (A oli huonossa paikassa enkä jaksanut siirtää sitä), niin kerran se sitten tipahtikin sieltä, kun ei enää voimat riittänyt pungertamaan vauhditta ylös (tyhmä minä!). Hetken päästä yritin isommalla vauhdilla niin hyvin se sitten meni. Ilman noutoa siinä ei ole mitään ongelmaa. Pitää treenailla jokunen kerta vielä ihan ilman ja alkaa sitten ottaa pientä kapulaa mukaan liikkeeseen.

Tehtiin myös vähän seuruuta, se on ihan kivaa, hieman levotonta. Istumista pitäs vahvistaa paljon, se on epävarma ja hidas. Ja toki luoksetulon eteentuloa se ei osaa ilman apuja.


Keskiviikkona jatkui ohjatut aksat pienen joulutauon jälkeen. Meillä oli koko halli käytössä, niin tehtiin sitten pidempää rataa, huhhuh. Ohjaajalla kyllä meinaa kunto loppua kesken. Keepi taas oli niin perin pätevä. Nyt pitäs rataan tutustuessa aina miettiä missä kohtaan voin lähettää sen pidemmältä tekemään jotain, että saan itse enemmän aikaa.

1-3 välissä piti lähteä heti kun 2:nen oli lukittu menemään kohti kolmosta, ettei 18-hyppy vetänyt, ja että ehti työntää koiran takaakiertoon neloselle. Muuten alussa ei ollut ihmeitä. Jätin Kitin puomille ja menin kohti ysiä (oli oikeasti kauempana, muttei mahtunut piirtämään), pyöristin hieman ja siitä viskileikkaus 10:lle, hienosti meni.

Ennakoiva valssi 11:lle seisoen lähellä 10-9 esteiden väliä ja siitä samantien koiran kiertäessä takaisin ennen 12:ta jo "kepitkepit". Kepeillä takaaleikkaus ja yläpuoleta, jotta pääsi työntämään 14 takaakiertoon hypyn vasemmalta puolelta ja siitä sitten samantien jo suoraan lähetys putkeen 16.

17:lla pieni vekki ja armoton karjunta, koska keepi ampaisi monta kertaa kohti 2-hyppyä (välimatka sinne oli oikeasti ehkä vähän lyhyempi). Päällejuoksu 18:lle, kunhan sai keepin kuulolle ja siitä putken ja puomin editse putken takapäähän. Hieno ja tiukka valssi 20:lle.

Muutamia kohtia hinkattiin joitain kertoa, ensin tuota alkua, sitten viskileikkausta ja siitä kauempaa kepeille lähetystä sekä keppien jälkeistä takaakierto+putkeen lähetystä. Sitten lopuksi mentiin koko rata kaksikin kertaa hienolla nollalla läpi! Luottokeepi!

Eka kolmosten kisailmo on pistetty. Sitten katsotaan vajotaanko maanrakoon, vai uskalletaanko kisata lisää...


Perjantaina loppiaisena illalla oli vuorossa peruspimeäkoetreenit meille. Oltiin Niipperissä, alue oli loiva rinne joka päätyi alhaalla vetiseen puronreunaan. Tuulta oli, mutta en oikein ottanut selvää tuliko se edestä vai takaa. Maalimiespulan vuoksi saatiin käsky aloittaa vasemmalle (jotta sieltä saataisiin tyyppi ylös), mutta sinne olisin luultavasti lähtenyt joka tapauksessa. Ja eipä mennyt kun tovi, kun näin että työstää ja sitten tuli ilmaisu. Viime tipassa muistin "käsi"-käskyn ja rulla (kiintiksellä mentiin) tuli ylös käteen. Jatkettiin ja päästiin kulmaan, niin näin maalimiehen heijastimet aika lähellä, mutta samalla keepi siellä jo hääräsi pressutetun figun kimpussa. Oli löytänyt jalkopään, tunkeutui pressun alle ja sukelsi sieltä pääpäähän ennen kun pystyi ottamaan rullan. Mokoma tunkeilija. "Käsi"-käsky tuli vähän myöhässä ja keepi ehti sylkäistä rullan ennen lupaa, mutta hyväksyttävähän se oli.

Sitten kuljettiin se sivu loppuun ja vielä seuraava ilman havaintoja. Takalinjan yläkulmasta lähtiessä alueen poikki meni pian polku alas ja päätinkin pistää koiran siitä pistolla alueen keskelle. Lähti ihan älyttömän hienosti, alkoi suunnata eteenpäin (sanoin, että keepi tekee hienoa laatikkoa) kunnes tajusin, että hitto sinne se katosi jonnekin - sehän työsti hajua. Siinä oli isoja kuusia kaatuneina, joten en nähnyt koiraa, mutta kilikellosta kuulin, että jossain siinä niiden takana se liikkui. Ja pian tulikin rullan kanssa ja nyt "käsi"-käskykin toimi. n. 15min meni, reippasti kuljettiin rajoja, maasto oli ajoittain vähän ryteikköistä mutta ihan ok kulkea. Keepi irtoili aluksi ihan hienosti, jossain välissä sitten pyöri vähän lähempänä, mutta kokoajan liikkui varsin kivasti. Selvästi se on nyt hiffannut mitä partioiminen tarkoittaa, syksyn kokeessa se ei sitä vielä tiennyt - mistäpä olisi voinutkaan, kun ei oltu harjoiteltu!

Täysii alas!!

Kolmosiin!

Melkoisen mukava aloitus vuodelle, Hyvinkäällä nollavoitto ja SERT!

Esa Muotkan hyppyrata oli varsin mukava. Ei tehty mitään kommervenkkejä, perusohjausta (tai sen yritystä) ja luotin, että jos vaan rintamasuunta on oikea, koira kulkee mukana. Ja niin se teki! <3 Yksi kaarros alussa meni aavistuksen pitkälle, muistaakseni 4-5 välissä. Takana putken jälkeinen ennakoiva valssi oli musta tosi hieno, olis ehkä Juhakin saattanut olla tyytyväinen.

Huimaa 4.85 m/s vauhtia mentiin. :) Kovasti tuli kehuja lukuisilta ihmisiltä miten mahtava kelpi se on. Ei sitten jääty odottelemaan moneksi tunniksi kolmosten rataa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lisätään tähän vielä Tavoitteet 2012

Vaikka en tiedä uskaltaako näitä listatakaan...

-AVO1 tokossa
-Agissa ahkeraa kisaamista alkutalvi, kunnes juoksutauko iskee. Nollia, sm-nollia? (Juha on asettanut meille tavoitteeksi sm-nollat kasaan keväällä, mutta saas nähdä kestääkö ohjaajan kantti...yritetään)
-Pelastuskoiraliiton haun peruspimeä ja loppukokeet (pä+pi)
-pk... en tiedä, jos saisi tottiksen kuntoon, voisi ehkä käydä kokeilemassa miten ne pistot sujuu...
-jälkitreeniä!
-viimeinen serti näyttelystä

Vuosi 2011

Raportoidaan tähän nyt ensin vuoden viimeiset treenit eli uudenvuoden aattona pidettiin kolmelle koiralle "minipitkät" Nuuksiossa Kattiksella. Meille oli tarkoitus tehdä n. 15min etsintä tallaamattomalla alueella (n. 2-3ha) ennen löytöä. Eipä siitä tainnut tulla edes 10 minuuttia kun keepi ampaisi hajun perään, tosi hieno. Kiintorullakin tuli "käsi"-käskyllä ylös käteen, vaikka nyt ehti mennä pitkä väli, ettei olla sitä treenattu.

Sitten ruoditaan kulunutta tapahtumarikasta vuotta. Kisaura polkaistiin käyntiin monessa lajissa ja ihan mukavin tuloksin.

Edellisen vuoden lopulla listailin tavoitteita näin:

-BH:ta voisi käydä kokeilemassa
-ALO1 tokossa, jos saisi jotain treenattuakin, kun sen tähän listaa.
-Agilityn virallisissa starttaaminen, ja miksei joku nollakin? Riippuu ihan ohjaajasta.
-Pelastushaun peruskokeet ehkä syksyllä.

Tai sitten ei. Otetaan rennosti ja pidetään kivaa :D

Voi sanoa, että tavoitteet täyttyivät ja vähän enemmänkin!
Vuosihan alkoi sairaslomalla Kittyn epämääräisten joulukuussa alkaneiden vingahtelujen myötä. Kuukauden lepo ja fyssarikäynnit auttoivat, ja oireet katosivat. Ilmeisesti kyse oli revähtymästä/venähdyksestä kaulan alueella. Muuten Kit ei tämän vuoden aikana sairastellutkaan. Yksi maa-ampiaisten hyökkäys oli, ei muuta. Fyssarilla käytiin n. 2-3kk välein, nyt on ollut pidempi jo n. 3kk tauko, pitäisi heti tammikuussa varmaan mennä.

Tokoa treenattiin tavoitteellisesti huhti-toukokuu, kun menin lupaamaan toimia sm-joukkueen varakoirana. Siinä sitten kokeissakäyntiä harjoitellessa saatiin tehtyä 2xALO1 (eli tavoite saavutettu!). Ja lopulta kävi niin, että jouduttiin starttaamaan sm:ssäkin ja kun sieltäkin se ALO1 tuli, saatiin koulari TK1.
Tämän lisäksi sitten tekaistiin PiirM-kisoissa AVO2 1,25p vaille ykköstuloksella. Keskenhän ne avoliikkeet oli.

BH tuli suoritettua syyskuussa vähän ex-tempore.

Agilityssä asetin tammikuussa tavoitteeksi "jos ohjaus alkaa sujua, niin ehkä uskaltautuisi kisoihin" ja "voisi ehkä jotain nollaakin toivoa". 16.4. ensimmäinen startti Lohjalla ja heti nolla! Ja seuraavana päivänä Kirkkonummella toinen ja siitä kuukauden päästä kakkosiin! Huiman hieno aloitus. Siinä vaiheessa tavoitteet nousivat "syksyllä kolmosiin". 2.6. saatiin ekoista kakkosten kisoista heti nolla, mutta muuten ei päästy kesällä kisaamaan lauantaisten rauniotreenien vuoksi. 23.10. omissa kisoissa tehtiin toinen nolla ja kovin varmalla pohjalla oli saada marras-joulukuun kisoista se viimeinen. Vaan niin kävi, että keepin kasvanut itsevarmuus ja vauhti, meille sopimattomat vauhtiradat, ohjaajan söhellys yms yms johtivat hurjaan syöksykierteeseen ja 8xHYL-putkeen... joulukuussa ei sitten kakkosten kisoja ollutkaan. Pienestä jäi kiinni.

Pelastuskoirapuolella tavoitteena oli peruskokeet syksyllä. Haun päivä päästiin läpi, mutta pimeää ei. Ei oltu juurikaan harjoiteltu partiointia, mikä kostautui pimeässä. Ja etenkin se, että ohjaaja oli aivan hukassa ja sekaisin. Myös jälkeenpäin ajatellen jonkunlainen valeraskaus on vaikuttanut koiran työskentelyyn tuolloin myös. Liian kokematon. Ei sitten menty yrittämään uudelleen vaan päätin, että treenataan talven aikana homma huippuvarmaksi ja sitten heti keväällä - ja vaikka ne loppukokeet samalla.

Raunioilla sen sijaan ei ollut tavoitteita, ja vähän ex-tempore meninkin lokakuussa viimeiseen kokeeseen kokeilemaan sovea, ja niinhän se meni helposti läpi.

Tämän lisäksi käytiin suorittamassa MH-testi hyväksytysti.

Näyttelyissä käytiin kaksi kertaa, Somerolta tuli serti, mutta viimeinen jäi saamatta Lohjalta ja sen jälkeen ei näyttelyissä käytykään.