10kk - ja rankka joulu takana

Tänään tuli huimat 10 kuukautta täyteen ihan tuosta noin vaan ohi mennen. Rankkaa on ollut pienen kelpiekoiran elämä näin joulun aikaan, hulinaa, ihmisiä, hyörinää ja pyörinää. Siinä pientä koiraa väsyttäisi jo kovasti, ja silti vielä tänäänkin tuli tupa täyteen sukulaisia joilta kaikilta piti kiertää vuorotellen rapsutuksia kerjäämässä.

Joulu meni syöden, Kittykin oppi kinkunkerjäämisen jalon taidon todella nopeasti ja taitavasti. Kotona ei paljon olla ehditty lenkeille lähteä, mitä nyt tuonne alaryteikköön ollaan yritetty polkua taas raivata, siellä saa pikkukoira käyttää pomppuvoimaa, että hangessa eteenpäin pääsee, sen verran tuota lunta on tullut. Lumitöihin osallistumisessa Kit on osoittanut suurta antaumusta ja ahkeruutta, joka ikisen kolallisen se käy jahtamaassa. Lumiharja on vielä kolaakin parempi juttu...

Onko Kit nyt juoksujen jälkeen sitten iso tyttö myös poikien mielestä, kun Jasukin on ensimmäisiä kertoja "osoittanut kiinnostusta" siihen. Jasu siis osallistuu nykyään myös Kittyn kuritukseen, siinä meinaa välillä pieni suklainen rusentua kahden ison karvasedän väliin, kun pojat kurmottavat sitä ihan kunnolla. Leikkiähän se on, tosin Jasun leikki on vaan aika kovan kuuloista, kun se on äänitehosteilla höystettyä. Nukakin on nyt selvästi innokkaammin leikkimässä Kittyn kanssa, ja mikäs sen parempaa kuntoilua nykyisin niin laiskalle sedälle, kun kirmata umpihangessa nuoren tytön perässä.

Jouluntoivotus

Pentutreffeillä agia

Koska juoksut oli nyt ohi, päästiin mukaan Nastolaan pentueen agigeimeihin ja olipa taas kivaa, kiitos kaikille. Tehtiin pieniä ohjauskuvioita (pakkovalssia, välistävetoja yms) ja mm. pimeästä kulmasta putkeen lähetystä, jota tarvitseekin näköjään harjoitella, kun Kit tuppasi tulemaan aina takaisin samasta päästä mistä meni sisään. Porttikeppien puutteessa ei olla keppejä treenattu, mutta kun hallilla oli tarjolla vinokepit ohjureineen, niin päätinpä kokeilla miten se lähtis menemään. Alkuun Kit ei tietenkään tiennyt mitä tehdä, mutta pikkuhiljaa tutuilla "ke-ke" käskyillä se alkoi hiffata homman juonta ja sain lopulta sen menemään sieltä helpommalta puolelta kepit ihan ok useitakin kertoja. Se "väärä" puoli oli selvästi vaikeampi, se on ollut vaikeampi myös porteilla. Kovaa harjoittelua vaan...

Kotimatka oli melkoisen hurja, kun jouduttiin ihan hirveään lumipyryyn. Hengissä kuitenkin selvittiin, kotona tehtiin ensin tunnin verran lumitöitä, sitten vietiin sedät pienelle kävelylle, pientä pihapainia ja sen jälkeen koirat hengailivat vielä uuden aidan sisäpuolella, kun itse naulasin aitaverkkoa paremmin tolppiin kiinni (ettei peurat vie mennessään), joten tulipahan ulkoiltua.

Juoksut ohi

Kyllä sitä pähkäiltiin, että millon ja miten ne juoksut tietää loppuneeksi, että sedät pääsisivät takaisin kotiin. Eilen alkoi selvästi vuoto hiipua ja tänäaamuna ei enää mitään näkynyt, joten pojat pääsivät kotiin. Kovasti niitä kiinnosti aluksi tuo pikkuhaisuli, mutta nyt sekin kiinnostus on jo mennyt ohi. Puuh, selvittiinhän niistä siis hengissä.

Aamulla käytiin vielä Kittyn kanssa kahdestaan tuolla alarämeikössä kävelyllä etsimässä "meidän joki". Olipas kaunista, kuin maalauksesta. Onneksi tulivat nuo paukkupakkaset niin kosteikko jäätyi, ja päästiin vähän tutustumaan maisemiin. Kesällä tuonne kyllä taitaa olla mahdoton päästä muulla kun kanootilla, sen verta kostea ja hankalakulkuinen se väliin jäävä muutaman kymmenen metrin kaistale "mangroverämeikköä" on.

Yksi ilta tuossa viikolla vähän treenattiin eteisessä. Rullaa, sivullaoloja, eteentuloa... mitähän vielä? Rullalla otettiin pitoa, pitoa, pitoa ja varmuutta tuomiseen. Lähtihän se sieltä! Sivullaolot ja siirtymiset meni aika penkin alle suoraan sanottuna. Ihan ihmepaikkaa hakee, enemmän pitäisi harjoitella. Eteentulot on hyviä niinkauan kun annan käsiapuja, mutta ilman niitä tulee sellainen puolittain eteen ja sivulle versio. Ollaan kyllä oltu luvattoman laiskoja tuossa treenaushommassa. Kepittely jäi nyt sitten kokonaan, kun maa meni jäähän, kun on vaan ne maahan tökättävät irtokepit, ei niitä nyt mihinkään töki. Tosin, nytpä päästäisikin taas jo hallille porttikepeille, pitää pistää harkintaan jaksaako sinne asti ajella, ehkä joulun jälkeen lomalla voisi harkita.

Talvisia pihakuvia

Tänään ulkoilutin hetken kameraa, kun veljenpoika kävi pulkkamäessä tuossa pihalla. Ilma oli kyllä melko hämärä kuvaamiseen, jotan kuvien laatu ei päätä huimaa. Tai no, korjataan sanavalintaa, vaati hieman normaalia enemmän muokkausta, että näkyy muutakin kun valkoisella taustalla musta möykky ;-)

Pentutreeniä

Jee, pitkästä aikaa päästiin treenaamaan! Oltiin Kellonummella, menossa mukana R:t. Kittylle tehtiin ensin pistoja, 3kpl lievällä näköärsykkeellä aluksi, sitten lähes ilman. Matkaa ehkä 20-25m. Meni ihan älyttömän hyvin. Suoraa pistoa sata lasissa ja sitten hakihakihaki kunnes löysi, tosi hieno. Näytti kyllä aluksi, että tuppas härkkimään nenällä maalimiestä palkatessa, joten malttia ja nättiä käytöstä, kiitos!

Sitten pieni tauko, Risa välissä ja sen jälkeen Kittylle rullatreeniä. Olin ajatellut, että otetaan ensin 4 tavallista, tauko ja sitten jos kokeilisi näytölle lähtemistä eli en itse palkkaisi. Katinkontit ei päästy sellaiseen ollenkaan, kun oli se rullantuonti niiiiiin vaikeeta. Pureskelua, haahuilua, tiputtelua ja kun alkoi ohjaajalla palaa pinna, niin koira vaan epäröi entistä enemmän. Pieni paussi ja yritettiin uudelleen, ja lopulta tein ensin ite pientä tetsausta hirveillä kehuilla että se rulla ylipäätään pysyi suussa ja koira istuma-asennossa, eikä vetänyt maihin rullaa syömään... ja sitten parin söhellyksen jäkeen yksi onnistunut toisto johon lopettiin. Nyt sitten ihan hiiiiirveesti pitoa, pitoa, pitoa ja varmuutta siihen, eikä mitään mutustelua. Tartteis saada sitä paksumpaa rullaa, jos se yhtään auttaisi.

Ja sitten käytiin metsässä, Roa juoksi omiaan ja Kit luuli, että Roa leikkii "ota kiinni jos saat" -leikkiä. Mutta oli sillä vissiin ihan kivaakin, vaikka kukaan ei leikikään sen kaa. Kamerakin oli mukana - autossa. Josko huomenna sais pari kuvaa...

Päivitys:
Otinkin sitten pari olohuonekuvaa, jotain joulufiilistä voisi jo kehitellä.

Nala-sisko on Kennelliiton sivujen mukaan saanut tänään Voittajanäyttelyssä tittelin JV-09 ja sertinkin, superonnittelut kauniille siskolle!!

Yksinäistä

Kit on nyt joutunut harjoittelemaan ihan ypöyksin oloa sekä ainoana koirana oloa, kun karvasedät on evakossa maalla. Vähän se on ehkä ollut - ei nyt säikympi, mutta valppaampi esim pimeässä metsässä aamupissalla, ja hännystelee aika paljon, tai sitten se on vaan seurankipeä. Juoksusta on nyt menossa kai pv 11, että kai ne tärpit alkaa kohta olla käsillä. Saas nähdä saadaanko sedät ens viikolla kotiin, vai pitääkö odottaa vielä kuin pitkään.

Kahtena iltana Kit on päässyt Veikkola-cityyn "kaupunkikävelylle", kun ensin tiistaina käytiin tiedusteluretkellä ja eilen sitten järjestin taajamaetsinnän yhdelle koirakolle siellä. Hoksasin, että Kittyllä ei ole 1,5 viikkoon ollut hihnaa ollenkaan, joten jo oli aikakin vähän sivistyä. Aika hiljaista siellä tosin oli, jospa seuraavaksi menis Nummela-cityyn? Tosin pitää tässä nyt hetki hengähtää ja luimuta vaan lähimetsiä. Jospa ne povatut hurjat pakkaset jäädyttäisi tuon alaosan ryteikön ja päästäis vähän pidemmällekin tutustumaan.

Tänään oli pihatreenin vuoro. Kepit (4kpl) meni jo melkein linjassa kun otti oikeaa puolta ja ihan suoraa linjaa, mutta heti kun yritän lähettää sieltä "väärältä" puolelta, vasemmalta, niin Kit jättää ekan portin kiertämättä. Yhdistin keppejä entisestään, ettei pääsis suoraan tokaan porttiväliin ja se ehkä auttoikin vähän, mutta kyllä se oli vähän pään seinään hakkaamista.

Samoin oli seuraamiset/sivullaolon askelsiirtymät: "mitä, never höörd"... Puomin alasmeno sentään meni hyvin, nappasin jopa targetin pois ja silti se onnistui tekemään pari hyvää toistoa ennenkun alkoi hösäämään ihan muuta, lähinnä lumensyömistä. Joo, meillä on tullut tänään 1cm lunta!

Tällä viikolla Kit on lopultakin siirtynyt pikkuhiljaa kohti aikuisten sapuskoja, kun pentu-Eagle loppuu. Tilalle siis Eagle Adult (sininen). Paino ja korkeusmittoja ei ole, vaakaa ei ole ja mitta on muuton jäljiltä jossain hyvässä tallessa, mutta eikai se enää ole aikoihin kasvanut.

Väsynyt pieni

Tänään käytiin isolla porukalla (8 koiraa) pari tuntia tuossa "lähimettässä", joka kuitenkin Nuuksioon kuuluu. Ihana lenkki, mukavaa seuraa, koirilla kivaa. Nyt väsyttää.

Pihatreeniä

Meillä on ollut agilityn pihatreenit keskiviikkona ja perjantaina. Ohjelmassa oli keppejä ja puomin alasmenoa (leveä lankku talon portailta maahan), sekä eilen myös vähän ohjaustreeniä aidalla (sylkkäriä, takaakiertoa sekä hypylle lähettämistä).

Kepittelyt on nyt tuon kahden kotiharkkakerran jälkeen siinä tilassa että 4 keppiä on jo lähes-melkeen linjassa, ei ihan. 2 porttia irrallaan menee hienosti, ja niitä lähentäenkin menee, ihan vielä en uskalla kiinni lyödä vaan vahvistetaan vielä tuota melkein-kiinni vaihetta. Nopeasti se oppii! Saa nähdä missä vaiheessa tyssätään. Luulen, että otan tätä jonkun aikaa, ja sitten rykäisen sen vinokepeille, katsotaan nyt. Tai eihän me vinokepeille päästä kun joskus 2 viikon päästä aikaisintaan, miten noi juoksut nyt etenee.

Puomin alasmenokin meni hienosti, kunnes tajusin, että voisin lisätä omaa liikettä häiriöksi. Sitten se ei taas osannutkaan hetkeen yhtään mitään. Pitäisi siis muistaa vaihdella paikkaa ja liikkua, eikä vaan jähmettyä palkkioautomaatiksi.

Sylkkärit se näytti unohtaneen ihan kokonaan, joten piti ottaa ihan kuivaharjoittelua, että palasi mieleen. Mutta innokkasti se jaksaa treenata!

Joku ilta tehtiin pihalla pientä seuraus/sivullaolotreeniä ja noutoakin kokeiltiin taas. Tokoilu nyt on meillä sellaista vähän sinnepäin, mutta kyllä se jo seuraa, vaikkei sitä edes ole sille oikeen opetettu. Kokeilin myös jääviä, eli liikkeestä maahan ja seiso. Maahan ollaan tehty joskus ennenkin, ihan ok, mutta jos en ota varovaisesti, se nousee heti takas ylös lähteäkseen mukaan. Seisomista ei oltu koskaan tehty, ja kun kovasti käsiavuin pysäytin, se veti maihin ja sitten kun sitä mahan alta tuki, se veti aluksi entistä lötkömmäksi, mutta ymmärsi sitten lopulta kuitenkin ja sain tehtyä yhden hyvän ihan pienellä käsiavulla. Nouto meni hyvin, vähän joutuu korjata luovutusasentoa lähemmäs, mutta muuten tehtiin ihan kisaliikkeenomainen nouto, vaikkakin heitossa pidin kyllä koirasta kiinni. Sitten tehtiin pari vauhdinnostoa, ja vika kerta se tuli jo laukalla, kun kutsuin ja kehuin ja otin pari juoksupomppuaskelta taaksepäin. Tuohon tokoon vois kyllä ehkä panostaa vähän enemmän, mutta kun itse ei niin hirveesti jaksais sitä viilata.

Hakutreenit on nyt ollut tauolla (viralliset loppui jo 1kk sitten), kohta vois olla kiva jatkaa. Rullatreeniäkään ei olla tehty ollenkaan.

Olkoon tämä pimeä kuva Kittyn myöhästynyt 9kk kuva. Pitäisi taas tsempata tuon kuvauksenkin kanssa, mutta kun on niin pimeetä jatkuvasti...

Pimeä räpsy kesken aitatolppatalkoiden. Pihalla pitää olla liivit päällä siltä varalta että eksyy tielle, kun aita on vasta työn alla. Tosin ei sinne tielle kukaan eksy, kun valvottava on jatkuvasti pihalla ollessa. Mutta varmassa vara parempi kuitenkin.

Yyyh, nyt se iski Kittyynkin

Eka juoksu, yyh, mun pieni. Pojat ei vielä välitä mitään, mutta katsotaan nyt sitten miten homma etenee. Ens viikolla vanhemmat on lähdössä maalle, joten pojat sitten pääsevät sinne lomailemaan.

Viime viikon treeneistä muutama sananen. Tässä vähän livekuvaa olohuonetreeneistä muuton keskeltä.

Keskiviikon agilitytreenit meni hienosti. Ohjauskuviot oli oikein mallikkaita, teemana sylkkärit ja poispäinkäännökset. Naksuteltiin myös itseksemme puomin alasmenoa targetin kanssa, ja tuon yllänäkyvän treenin tuloksena saatiin monta hyvä suoraan ja vauhdikasta alasmenoa (puomi pöydän päältä maahan, koira kiipesi pöydän kautta puomille ja meni alas). Tehtiin myös keinutreeniä, sekin meni alun vouhkaamisen jälkeen hyvin.

Lopuksi katsottiin kouluttajan kanssa meidän keppitilannetta. 2x2 treenin eka osio eli yksi portti toimii jo ihan ok, saatiin lupa alkaa treenata kahdella portilla ja niitä testattiinkin jo hallin pihalla rauhallisemmissa olosuhteissa. Tästä saatiin myös jo onnistuneita toistoja, joten eteenpäin pääsisi varmasti, jos vaan treenaisi. Muutto sitten veikin koko loppuviikon, ja treenailu on jäänyt ihan kokonaan.

Nyt sitten iskeekin treenitauko, höh. Olisin niin toivonut, että oltaisi pystytty käymään agikurssi loppuun kun ennen joulutaukoa ei montaa kertaa olisi ollut. No ei auta, kun treenailla kotona sitten. Ja tänään sain tiedon, että oltais päästy mukaan myös klikkeritokokurssille, josta pentukurssin lopussa oli puhe ja joka jo alkoi, mutta meille asti tietoa ei ollut tullut. Nyt senkin aloitus sitten siirtyy.

Uudet tilukset

MuuttoSilakka on saanut muuton siihen malliin, että kamerahenkilö ehti synkästä säästä huolimatta kuvauksiin. Kulunut viikko on ollut yhtä kaaosta muuton keskellä: ensi pakkausta toisessa päässä ja sitten purkua toisessa päässä. Koirat on ihan hunningolla (Kit kuitenkin pääsi keskiviikkona agitreeneihin), mutta onneksi on vissiin ollut niillekin sen verta henkisesti rasittavaa jatkuva häsinä ja hyörinä, että eivät ole suuremmin liikuntaa kaivanneet vaan tyytyväisinä illalla touhun lopulta rauhoituttua käyneet väsyneinä nukkumaan. Tosi lunkisti Kit otti muuton, ja on sopeutunut porukasta heti Jasun jälkeen toiseksi parhaiten uuteen kotiin.

Karvaperhe uuden kodin edustalla pihakatsastuksella.

Kit ja Jasu katsastavat agilitykentän paikkaa.

Toistaiseksi alue on koirilta käyttökiellossa, sammalnurtsin alla vesi sanoo litsläts, mutta toivokaamme, että kuivempien kelien myötä joskus (koska?!) tähän saataisiin viriteltyä vähän esteitä.

Ja näiden tulvien myötä tonttimme on myös saanut rantatontti statuksen, puiden lomassa siis siintää vesi aivan tonttimme rajalla. Oikeasti tuo on risukkohöteikköä ja sen takana jossain (minne nyt ei pääse kun veneellä), kulkee Huhmarinjoki. Odotamme innolla josko tuo vesi tuohon jäätyy...
Espoolaisesta LähiöSilakasta tuli siis Vihtiläinen MaalaisSilakka, kun muutimme Nummelan kupeeseen Huhmariin.

Silakka On the Road

MuuttoSilakka: "Valmis, joko mennään?"

Eväitä alkeisopetukseen

Tänään olin hallillamme kuuntelemassa Hillin Satun "Eväitä alkeisopetukseen" joka oli tarkoitettu niin koulutusohjaajille kuin alkeiskoirien ohjaajillekin. Todella hyvä ja mielenkiintoinen luento sekä käytännön esimerkit. Sai taas hyviä vinkkejä, kun vaan muistaisi kaikki, ja osaisi niistä sitten valita sopivat... on tää agility vaan täynnä menetelmiä ja metodeja.

Kit oli mukana autossa, kun ajattelin, että teen jotain sen kanssa kurssin jälkeen, kun kerran sinne asti menen, mutta Kit pääsikin myös parissa kohtaan demoamaan opetusta. Muun ajan se riekkui ja piipitti ja minä yritin kaikkeni, että se olisi käyttäytynyt edes jollain tasolla korrektisti.

Kurssin jälkeen tein muutaman toiston yhdellä keppiportilla, ja se meni tosi hienosti! Eli tämä on mennyt perille, ja onnistui kaikista kulmista. Nyt pitäisi siis ehkä lisätä se toinen portti, ettei jäädä junnaamaan tuota yhtä, mistä varoiteltiin.

Toinen mitä harjoittelin oli puomin alastulo, joka oli minipöydän päällä. Nyt Kit meni ihan eri tavalla kun viime agitunnilla, kun se ei muka osannut mitään. Mutta tästä saatiin Sadulta kommentti, että se ihan liikaa seuraa mua ja odottaa mun liikettä, pitäisi saada itsenäisemmäksi. Eli vahvistetaan nyt kotona ihan hirveästi sitä, että se itsenäisesti ja lujaa ilman odotteluja ja himmaamisia ryysii sinne päähän, jossa on sille targetti. Targettiahan pentukurssilla ei ole käytetty, kun siellä piti odotella että pentu itse tarjoaa sitä puominpäähän menoa. Itse olen kyllä myös enemmän tuon targetin kannalla, muuten Kit ehtii tehdä sen seitsemänsataa muuta asiaa.

Keskittymisvaikeuksia

Eiliset agitreenit oli taas yhtä keskittymisvaikeutta, jos oli jotain muuta kun ohjattuna luukuttamista. Puomin naksuttelusta ei tullut ei niin yhtikäs mitään, Kit kuunteli ihan kokoajan hallin (ihan kauheeta) meteliä ja otti kovasti häiriötä toisesta ryhmästä. Kepeillä sentään saatiin jotain toistoja aikaan, eli "juokse kahden kepin välistä ja pallo lentää" -temppua. Sekin tosin piti tehdä käskyn kanssa, annoin hyvin eleettömän "ke" -käskyn, en juurikaan kädellä ohjaamista, ettei se taas lähtisi kiertämään molempia keppejä. Saatiin myös ohjeita/vinkkejä seuraavan portin mukaan ottoon, mutta saas nähdä ehditäänkö sinne asti lähiaikoina.

Uutena oli keinu. Se oli nostettu nojaamaan aidansiivekkeen päälle ja ensin pentu riensi ohjaajan pitelemänä täysiä keinun päähän missä minä olin sitä palkkaamassa. Tai näin oli tarkoitus, Kit sinkoili eestaas keinun laidoilta yli. Lopulta kun se vähän rauhoittui ja malttoi, alkoi menokin näyttää ihan keinun kiipeemiseltä. Sitten siirrettiin aidansiivekettä sen verran, että keinu kääntyi n. 5cm ja kuului pieni kolaus ja tätä tehtiin muutama kerta, ei sitten sen enempää sillä kertaa. Pikkuhiljaa siivekettä sitten siirretään niin, että keinu kallistuu enemmän - ja sitten aletaankin mennä toiseen suuntaan. Me tosin kerran tuossa alkusyksystä kyllä tehtiin ihan keinua keinunakin...

En tiedä ottiko Kit siitä keinun paukkeesta hieman itseensä, vai muuten ihan karmeasta metelistä (toisessa ryhmässä oli kaameita räkyttäjiä), mutta yhdessä vaiheessa se luimisteli häntä melkeen koipien välissä. Tai sitten se otti pulttia omasta hermostumisestani, kun meinasi itseltä pinna palaa sen puomin alasmenon söheltämisen kanssa... Mutta sitten päästiin tekeen ohjausharkkaa, ja luimistelut unohtui.

Odotellessa tein tähtikuvioista kolmen esteen hyppytreeniä, jossa kahdessa rimat oli minikorkeudella, yhdessä oli maassa. Tosi hienosti Kit ohjautuu hypyille, ja hyppäs ne rimatkin. Ohjaus harkassa oli taas valssia (kerran se hukkui seläntaakse, ei ollut kuulemma ohjaajan vika), sekä takaakiertoa, joka meni hienosti. Saatin vinkiksi, että tuollaisen nopean tykin kanssa kannattaa kiriä sekunteja takaakierron kanssa, eli harkata sitä paljon, niin että pystyy sitten lähettämään reilusti kauempaa takaakiertoon. Tätähän me sitten harkataan.

Niin, ja olihan meillä "espoolainen hakkuuaukea" -temppukin, kropan hallintaa. Sikinsokin "kavaletit" eli n. 10cm korkeudella olevia rimoja sikinsokin keskenään ja jonossa n 2m pätkällä niin, että koiran piti mennä tämä "hakkuuaukea" mahdollisimman hitaasti ja kroppa suorana eli targetille suunnaten eikä ohjaajaan kontaktia pitäen. Luulin että se on meille mission impossible, mutta Kit oppikin muutaman jarrutus(kuristus)kerran jälkeen, että pitää hiipiä ja tosi hienosti hiipi. Niin hienosti, että jumittui aina puoliväliin eikä meinannut edes edetä. Tätä kroppaa kehittävää treenimuotoa kannatta kuulemma harjoitella hakkuuaukeilla. Lisätään loputtomaan listaa: hakkuuaukeatreenit.

Tänään (kuolettavan tylsä) kurssini loppui niin aikaisin, että päästiin melkein valosan aikaan pellolle kaahamaan. Enpä ollut ajatellut, että edellisen litsläts-peltokerran jälkeen on satanut koko eilinen päivä vettä, joten oli vielä enemmän litsläts. Kit oli ilmeisesti vetänyt heinänkorren jos toisenkin siellä, koska kun käväisin pikaisesti kaupassa lenkin jälkeen, se oli oksentanut yksiöönsä hirveän heinätollon. Oli aika surkeena pieni koira, vissiin oli osittain nälkää, kun näinä kolmena kurssipäivänä meillä on ollut normaalia aikaisemmat aamurytmit ja olis vissiin ollut jo ruoka-aika.

Ostin sille muuten jo pari viikkoa sitten Eaglen aikuisten sapuskaa (sininen säkki), mutta kun ei se vanha pentusäkki vaan millään tyhjene, niin en ole vieläkään päässyt aloittamaan tuota aikuisten sapuskaa...

Pientä naksuttelua

Monta päivää tekemättä mitään, pimeydessä ja märässä vaan tylsää ulkoilutiekäpyttelyä. No, Kit nyt ei ihan käpyttele, vaan painaa ympyrää meidän ympäri hullunlailla. Ja eilen koirat kärsi yksin, kun itse olin koko illan hälytreeneissä suunnistamassa, joten tänään piti vähän hyvitellä. Käytiin ensin pellolla pimeessä ja litslätsmärässä kaahaamassa (Kits taitaa jäljestää pupuja aika raivolla), ja sitten vähän ilta-aktivointia.

Eli pientä sisänaksuttelua piiiiitkästä aikaa. Ensin sivulletuloa ja kontaktia, sekä pieniä askelsiirtymiä. Sehän toimii jo ilman käsiapuakin, kun otin aluksi ensin pari toistoa avustettuna. Kontaktin kestoa pitäsi kyllä lisätä. Sitten otettiin noutoa. Ohjatunnoudon kapulalla, jes, hyvin toimi. Vähän jää kauas eteen istuessa, mutta jospa sitä lähentymistä tapahtuis sitten vauhdin kasvaessa. Sitten kokeilin ekaa kertaa tunnarikapulannoutoa. Eka yritelmä (vein kapulan ja lähetin noudon "tuo"-käskyllä) meni niin, että kapula roikkui puolittain suussa. Otettiinkin sitten pari pitoharjoitusta oikealla otteella, ja sen jälkeen uusi yritelmä. Otin tähän käskyn "oma", ja hienosti haki. Metsässähän ollaan tehty kyllä käpytunnaria, joten en uskoisi tässä olevan mitään ongelmaa. Ehkä. Taitaa olla kesän juttua.

Sitten siirryttiin aivoaskarteluun. Pieni neliskanttinen vati ja "koira vatiin" temppu. Löytyihän se sieltä pitkästä aikaa, kun hieman pohti, hyvä hyvä! Ja sitten vati nurin ja etutassuilla vadin päälle, välillä tarjosi takapää vadin päälläkin. Sitä vois joskus myös ottaa ohjelmistoon. Sitten etsin yhden ylimääräisen hyllynlevyn ja naksuteltiin puomin alasmenoa ja haa! Sehän eteni, se meni itsekseen jo maahan levyn päähän oikeeseen asentoon, jes! Saapas nähdä muistaako se huomenna tästä mitään agitunnilla. Kepitystä ei olla päästy viikonlopun jälkeen jatkamaan, kun on pimeetä eikä pihalla ole valoja ja nurtsikin menee ihan saveen (seliseli). Ahdisti, kun tuo tyhmä koira kyttää lupaa kroppa jännittyneenä ja lihakset väristen "jokosaamennä, jokosaamennä" muttei mene... Ja sitten, jos ohjaan kädellä "mene" niin se kiertää molemmat 2 keppiä. Kun mehän ollaan tehty tätä lenkillä: kierrä puu... Hitto, taidan ottaa aikalisän noihin keppeihin ja palataan asiaan ehkä ensi viikolla, kun - enpäs kerro vielä!

Agilityy

Eilen ei sitten ollut ripulista enää tietoakaan, joten mentiin suurella innolla agilityyn. Kit oli ylivilkas ja otti häiriötä ihan jokaisesta liikkeestä, eli jos sen kanssa yritti harjoitella jotain missä koiran olisi itsenäisesti pitänyt tarjota esim hypyn kautta targetille, puomin alasmenoa, keppejä - niin eihän siitä tahtonut tulla oikeen mitään, kun se ei keskittynyt yhtään. Sitten taas valssi- ja sylkkäriharjoitus, missä koiraa ohjattiin, meni tosi loistavasti. Taas oli sama harjoitus kun viimeksi eli kaksi putkea vastakkain ja niiden välissä hyppy, jonka jälkeen piti valssata. Kerran se taas livahti selän taakse, vaikka ihan alussa palkkasin pelkästä kääntymisestä. Sylkkäriharjoituksessa tultiin putken kautta "syliin" josta koira käänneettiin putken suulta tulosuuntaan hypyn ympäri. Se meni tosi hienosti.

Puomia naksuteltiin taas maassa olevan puominpalan päähän oikeaan asentoon tarjoamisesta ja se meni erittäin vaihtelevasti. Välillä meni tosi hyvinkin, ja välillä oli ihan keskittymiskyvytön ja hösäsi ja juoksi vaan kontaktin läpi, tuijotti ja jopa komensi haukkumalla. Otettiin avuksi myös sivuverkot, että pysyisi paremmin se takapääkin puomilla.

Keppejä ajateltiin nyt kuitenkin sitten harjoitella 2x2 menetelmällä, koska kuulemma vinokepit ei ole mitään, joko verkot tai tämä ja koska tuota pystytään harjottelemaan kotonakin irtokepeillä toisin kun verkkokeppejä, niin otetaan se. Eihän meillä mikään kiire ole, opetellaan ne kepit nyt sitten kunnolla ja perusteellisesti. Kyseessä on siis tämä: 2x2.

Jälkipäivitystä:
Tarkennan nyt tähän tuon Maijan kommentin vuoksi. Vähän kärjistetty tuo kommenttini, että vinokepit ei ole mitään, eihän se tietenkään niin mene. Niillä itsekin meinasin ensin opettaa, mutta useammalta taholta vaan on kuullut että verkot tai tämä 2x2 on "tän päivän metodi" (metodeita tietty tulee ja menee). Vinokepeillä kyllä saa nopeasti ja helposti itse teknisen pujottelun opetettua, Nukakin on vinokepeillä opetettu. Mutta tällä 2x2 ei haetakaan sitä itse teknistä pujottelua, vaan itsenäistä ja varmaa sisäänmenoa ihan mistä vaan kulmasta. Ja joo, ei tuo video kovin vakuuttava ole, eikä koiran into, mutta laitoin linkin havainnollistamaan mistä tässä on kyse, miten opetus lähtee liikkeelle.

Koko tuo meidän pentuagikurssi keskittyy muutenkin siihen, että koira itse oppii/sheipataan suorittamaan esteet omatoimisesti aina oikein, eikä vaadi joka esteellä kädestä ohjaamista eli ohjaaja voi olla kaukanakin koirasta sen suorittaessa esim keppejä tai puomia. Saa nähdä mennäänkö sillä ihan metsään, vai saako sillä hyviäkin tuloksia. Sittenhän sen näkee.

Rii... rii... rrrripaskaa

Hmm... oli omituinen haju eilen, kun kotiin tullessa avasin oven. Kiersin kämpän ihmettelemässä mikä mätänee jossain, en löytänyt lähdettä. Kunnes menin päästämään Kittyn vaatehuoneyksiöstään ulos... siellä oli lattia ja fleecepeitto kuorrutettu ruskeella haisevalla. Oli siellä yks kellertävä iso lammikkokin. Ja koko koira hais ihan sille ittelleen. Oli raukalla ollut maha vähän sekaisin. Pesin sitten iltalenkin jälkeen lattianpesun lisäksi koko koiran, nyt siitä irtoo karvaa.

Iltalenkillä se oli ihan normaali ylipirteä sinko, joka kaahasi kaahaamasta päästyään. Pari lirua löysää se teki lenkilläkin, mutta illalla kotona eikä iltapissalla tehnyt enää mitään. Inupektiä sille annoin, ja yöllä se oli sitten jatkanut yksiönsä somistusta, enkä mä ollut kuullut mitään. Vähän kiinteempää oli aamulla, ja Inupektiä meni taas, saas nähdä mikä ylläri siellä työpäivän jälkeen odottaa. Tää olikin eka kerta, kun Kittyllä on kunnolla maha sekaisin. Mun mielestä se ei ole syönyt mitään omituista, mistä lie napannut, toivottavasti ei ole tarttuvaa, ettei karvasedät olis sit tänään kuorruttaneet olkkarin villakarvamattoa...

Ekalla siskoksista on nyt sitten juoksut alkaneet, yyyh. Toivottavasti ei vielä tulis Kittylle - tai oikeestan mielummin nyt kun jouluna, kun pitäisi kaikkien koirien kyetä olemaan saman katon alla. Tai mielummin ei ollenkaan... Pojat olisi tarkoitus heivata vanhemilleni pahimmaksi aikaa, ellei joku halua yhtä pientä Silakkaa juoksukylään. Enivan?

Lueskelen toisten pentujen blogeista kuinka he ovat treenanneet sitä sun tätä sun tota ja me ei nykyään tehdä enää mitään... laiskuus.. nolottaa.

Lunta!

Eilen illalla sitä sitten tuli, iltapissalla Kittyltä meinasi karata mopo käsistä, kun se ei tiennyt miten suhtautua joka pinnat peittävään valkoiseen höttöön. Pienen koiran koko takapää heilui, kun häntä sitä heilutti, sen tassut pomppivat kun niitä täpinöitsetti eikä koiran pää tiennyt mihin suuntaan olisi mennyt. Mutta aika lyhytaikainen oli se ensi-innostus, aamulla se oli jo niinkun olis aina ollut lunta.

Tänään käytiin vähän pidemmän kaavan mukaan metsälenkillä R:ien kanssa katsastamassa erästä potentiaalista hakualuetta - tarvottiin metsää ees taas 2,5h ja koirat juoksi. Italialaisiin ystäviimme tuppasi lumi tarttumaan, kun ne kyntivät hankea naamallaan. Naama oli niin lumessa etteivät eteensä nähneet. Lopuksi tehtiin rullatreeniä, hyvin meni kun suurimmat energiat oli purettu metsään.

Eilen oltiin agitreeneissä, ohjelmassa oli kontaktien naksuttelua, valssiharjoitusta sekä itsenäisesti aita ja rengastreeniä. Puomia naksuteltiin sheippaamalla koiraa maassa olevan puominpalan päähän 2on2off-asentoon. Kit häsäsi aluksi ihan joka suuntaan, mutta muutamilla toistosarjoilla se sitten jo sen hoksasi jollain tapaa vaikka toiset koirat tuntuivat häiritsevän sen keskittymistä melkoisesti. Sama oli aita- ja rengastreenissä, kun yritin saada sitä irtoamaan itsenäisesti targetille ilman apua. Se kun niin kauheasti pyytelee lupaa ja odottaa käskyjä. Käskytettynähän se kyllä menisi vaikka mitä ja mistä, mutta se omaehtoinen tarjoaminen on vielä vähän työn alla. Valssiharjoituksessa sitä sitten sai vähän, mutta hyvin hienovaraisesti, "heittää" esteelle ja sehän kyllä meni. Harjoituksessa oli 2 putkea joiden välissä aita, ja aidan jälkeen piti valssilla kääntää koira toisen putken kauempaan päähän. Kyllä oli Silakalla intoa ja vauhtia tässä harjoituksessa, kun sai ohjattuna mennä luukuttaa! Pari kertaa se tosin valssissa livahti selkäni taakse, joten tarvitsee olla tarkkana ja alkaa palkkailla sitä etupuolelle tulemisesta, jos tuosta alkaa muodostua tapa.

Kahden pallon loukussa

Vikat viralliset

Eilen oli Siikajärvellä viimeiset virallisen ryhmän hakutreenit ennen talvitaukoa. Tokihan sitä sitten jatketaan jossain muodostelmassa epävirallisia treenejä.

Treenit oli perinteisesti klo 17, ja kun siinä ensin turistiin vielä lähemmäs tunti ennen aloitusta, niin oli pilkkopimeä, kun oli meidän vuoro. Olin virittänyt Kittylle liiveihin valoja ja nyt näkyikin tosi hyvin missä koira viipotti. Keskilinjan oikealta puolelta tuli tuuli, joten sieltä aloitettiin, ja oli taas 4 maalimiestä, tuulenpuoleiset vähän kauempana ja tuulen alapuoleiset ehkä vähän lähempänä, ei kylläkään hirveesti. Matka ehkä n. 20-30m, valmiit maalimiehet. Ja tosi hyvin kyllä meni! Kaks tais mennä ihan melkeen suoraan, ja kahdella lähti ennen mm kaartamaan aina oikealle, josta kyllä osasi pitkältäkin sitten hyvin paikata. Yhtään ei pimeys haitannut, siellä se meni hullunraivolla niinkun aina, eikä maalimiehilläkään ollut mitään ongelmia. Ainoastaan viimeisellä maalimiehellä, joka jostain erehdyksestä syötti namit suoraan purkista, Kit karkasi pois ennenkun oli syönyt kaikki ja minä ehdin paikalle. Itse juoksi aika reippaasti, että ehtisin, mutta silti Kit ehti lähteä pois. Tähän pitääkin jatkossa kiinnittää huomiota, ettei se joko ehdi lähteä pois tai odotetaan että palaa takaisin jos meinaa hötkytä siitä johonkin suuntaan.

Raunioilla

Eilen käytiin avustamassa raunioilla uusien piilojen testaamisessa ja Kittykin pääsi taas kokeilemaan, olisiko tää nyt ollut peräti kolmas kerta. Into oli suuri, kyllä se niinkun tiesi mitä siellä piti tehdä, mutta vielä vähän vaatii harjoitusta - tai aika paljon, että se tarkentaminen onnistuu. Tai onnistui se nytkin, mutta oli vähän epämääräistä säntäilyä, kun laps oli niiiiin kovin innoissaan. Eka mm oli betoni "laatikon" sisällä ja sinne olis pitänyt hypätä n. puoli metriä korkean betoniseinän yli, mutta se olikin sitten pienelle tosi vaikea juttu. Vasta kun itsekin menin laatikon sisään, Kit lopulta isojen houkuttelujen jälkeen rohkeni hypätä perässä. Kyse ei mun mielestä ollut niinkään paikasta ja sen arkailusta, vaan tietämättömästä pennusta - ei se voinut ymmärtää, että sinne nyt olis pitänyt suinpäin hypätä. Toinen mm oli puulaatikossa raunioiden kyljessä ja sen hakeminen oli kans vähän työn alla, mutta lopulta nenä löysi oikeaan ja tällä kertaa se osasi jopa kurkistaa laatikon reunalta ja löysi piilottelevan, pepunheilutus oli melkoista. Ja taaskaan se ei meinannut hypätä sinne sisään. Mutta motivaatiota piisas. Siitä on kyllä helppo huomata millon on haju: "piip, piip, kääk, auttakaa, missä, missä, piip, piip". Hirveetä vikinää.

Tänään iltalenkillä pieni enkeli osoitti loistavasti tottelevaisuutensa. Se oli hummannut irti koko lenkin (sellaista ulkoilukävelytietä), kun ei muita liikkujia näkynyt koko lenkin aikana. Yhtäkkiä se kuitenkin lähti kaahaamaan satalasissa yhteen sivuhaaraan, sieltä oli puskan takaa tulossa yhdet kulmakunnan pahimmat räksyttäjärakit vain 5m risteyksestä. Yksi "Kiii" karjaisu, Kit veti satalasissa liinatkiinni, ympäri ja jatkoi hummaamista entiseen suuntaan. Ihan superloistava! On se vaan kuuliainen muru.

Treenit hämärässä

Kukaan ei ollut muistanut, että kelloja siirretään ja treenien alkaessa klo 17 se olikin vanhaa aikaa 18 ja oli jo melkoisen hämärä. Kit pääsi ensimmäisenä, kun oltiin oltu lenkillä ja se oli märkä, niin ei tarvinnut kuivata siinä välissä. Oli vielä sen verran valoa, että ihmiset ei lamppuja tarvinneet, mutta koiralla olisi ollut hyvä olla valo. Kello kuului jotenkuten moottoritien jylinän alta, mutta mitään ei koirasta nähnyt. Otettiin saman kaavan mukaan kun ennenkin, osa haamuna osa valmiina, taas kolmannella lievää hakemista, tai oikeestaan vähän pidemmälläkin, kun kävi tarkistamassa edellisenkin piilon, mutta itsenäisesti se toimi ja löysi.

Treenien jälkeen otettiin vielä rullatreenit ja ne meni taas ihan yhtä loistavasti, kun perjantainakin, paitsi jostain syystä Kit toi rullan joka ikisellä kerralla ihan pyytämättä suoraan sivulle eteenistumisen sijaan. Ihmeellistä. Mutta palkkasin sen siitäkin, kun kerran niin nätisti tuli, olisikohan otsalamppuni häirinnyt ja häikäissyt, ja siksi ei halunnut eteen istua.

Olkoon nämä eiliset kuvat 8kk poseeraukset, vaikka ovatkin 3pv liian aikaisessa. Mittaus tuotti 45cm, paino varmaan aika sama mitä se on ollut n. 13kg.

Oikea mielentila

Just kun oli rullatreenit edellisenä päivänä mennyt ihan poskelleen, niin tänään ne meni niin hyvin ettei tosikaan. Oli vissiin sopiva mielentila. Huristeltiin porukalla Luukkiin, jossa treffattiin Risa ja Roa, ja käytiin ensin kaahaamassa isoimmat höyryt pois. Sitten tehtiin rullatreeniä, ensin 6 hakua polun vasemmalta puolelta, matka ehkä 5m ja etenin aina muutamia metrejä joka noudolla. Pari kertaa annoin tuo-käskyn, pari kertaa en. Kertaakaan Kit ei jäänyt liehittelemään, vaan otti rullan hyvin, mutta välillä piti muistuttaa yhdellä käskyllä sen tuomisesta minulle. Joka kerta palkkasin kuitenkin vielä itse. Sitten pidettiin pieni hengähdystauko ja otettiin vielä 2 hakua toiselle puolelle polkua, ja nekin meni ihan yhtä superloistavasti. Että kyllä se sen osaa, kun vaan malttaisi.

Kipaisin sitten vielä nopeasti autosta liivit ja tehtiin 2 lyhyttä pistoa valmiilla maalimiehellä, meni hienosti! Palkaksi loistavista treeneistä karvalauma pääsi kaahaamaan Luukin hämärtyvään metsään. Ja kyllä ne kaahasivatkin, jopa vanhat sedät, nuorista flikoista puhumattakaan. Ja nyt väsyttää.

Kontaktia vai ei kontaktia

Tiistaina oli pentukurssin viimeinen kerta ennen ensiviikon "koetta", johon me ei kuitenkaan päästä. Ja se koe meillä onkin jo suoritettuna, kun on sama mikä agipentukurssin "pääsykoe". Kurssin ohjelmassa oli vanhat temput. Me tehtiin odotellessa aika paljon kontaktia ja sivulletuloa, ja tosi hyvin jo sujuu. Ekaa kertaa meidän ollessa paikalla päästiin harjoittelemaan myös luoksepäästävyyttä, jossa oli alkuun ihan pikkuisen kiemurtelun ja mielistelyn makua. Otettiin sitten uudelleen vähän eri tavalla, eli pentu sivulla ja palkkasin kontaktista ja kouluttaja aina vähävähältä hiipi lähemmäs ja pentu sai palkkaa vain kontaktista. Tosi nopeasti se oppi, mitä kannattaa tehdä, eli jo parilla toistolla meni selvästi paremmin. Sitten oli mm. paikalla istumisesta luoksetulo, joka meni taas tuttuun tapaan ihan älyttömän hyvin. Istutaan kauniisti paikoillaan - ja sitten tullaan satalasissa kutsusta luo. Oli myös etutassut purkinpäällä kiertämistä, menihän se kohtalaisesti. Ja vielä takapään jumppaa, orava-asennosta ylös takajaloille ja takaisin alas - liikesarjan harjoittelua. Ja lopuksi Hohdon kanssa pellolle kaahaamaan. Pentukurssin toinen kouluttaja Timo on luvannut jatkaa samalla menetelmällä pentujen tokokilpailuvalmennuskurssilla, jonne mekin jo ilmottauduttiin mukaan, jos vaan ajankohta sopii.

Keskiviikkona oli meille ensimmäinen kerta agin pentukurssia. 4 kouluttajaa olivat muodostaneet 4 eri pistettä, joissa käytiin vuorotellen ja sillä välillä harjoiteltiin itsenäisesti edellisellä kerralla olleita hyppyjä ja pöytää. Kaikessa oli tavoitteena, että pentu itse ilman ohjausta oppisi suorittamaan esteet, tai nk. tehtävähakuisesti eli luvan saatuaan osaa lähteä suorittamaan tehtävää (estettä) itsenäisesti. Tässä me ollaan vähän menty harhateille, nimittäin Kit, joka on ollut muka tosi taitava näissä jutuissa, ei osannutkaan tehdä yhtään mitään, kun ei ohjaajalta tullutkaan käskyjä. Se vaan piti kontaktia ja odotti käskyä! Enkä kyllä olisi ihan heti uskonut, että se niin keskittyneesti odottaa käskyä, kun halli oli tännä touhuavia pentuja. Hyvin se siis keskittyi, mutta kun kierrokset nousee, se keskittymis- ja oppimiskykykin tietty laskee. Targetilla tehtiin aika paljon: hyppyä (rima alhaalla), muuria, pituutta ja rengasta - tai renkaalla targetti oli avustaja. Putki ja pussikin oli ohjelmistossa. Putkessa ei ongelmaa, Silakkahan liitää putkeen vaikka ihan umpikulmasta kunhan ohjaa. Pussilla harjoiteltiin, että kun se katsoo pussiin, se vain pienellä "luvalla" lähtisi sitä tekemään, mutta eihän se mihinkään lähtenyt vaan piti kontaktia ja odotti käskyä. Täytyy nyt ahkerasti vahvistaa targettia ja itsenäisyyttä, jospa se auttaisi. Kurssin ajatuksen taustalla on siis koira joka luvan saatuaan osaa itsenäisesti suorittaa kyseisen esteen, eikä aina tarvitsisi olla vieressä ohjaamassa. Ei siis kontaktia.

Tostaina ammuttiin. Edellisestä oli pari viikkoa aikaa, joten tehtiin kuten aiemmin ja samaa rataa se meni, eikä se kuulemma osoita minkäänlaisia elkeitä paukkuarkuudesta. Katsotaan nyt jatketaanko harjoittelua nyt niin pitkään, että päästään "hommiin" ampumisen yhteydessä, vai jatketaanko ehkä myöhemmin. Pari kertaa nyt ainakin voisi vielä ottaa ihan perussetillä.

Ampujen jälkeen otetiin rullatreeniä ja se oli taas ihan kaaos. Kit ei millään olisi ottanut rullaa ollenkaan, vaan lähti haistelemaan ihan omille teilleen, kun ei saanut maalihenkilöltä vastakaikua liehittelylleen... hohhoijjaa. Tätä pitäisi tehdä ehkä n. 5 krt päivässä, että edistymistä alkaisi tapahtua. Lopuksi käytiin sitten setien kanssa metsässä kaahottamassa - ja kyllä ne kaahottivatkin!

Perjantai treeniä, sunnuntai treeniä

Perjantaina hakuiltiin Perusmäessä. Heti aluksi Kitille tehtiin rullatreeniä kahden avustajan voimin, mutta koko touhu meinasi mennä ihan yleiseksi sähläykseksi. Kit kiemursi maalihenkilön luona mutkalla liehitellen, eikä millään olisi viitsinyt ottaa rullaa. Lopulta saatiin muutama "vähän sinnepäin" - toisto aikaiseksi, ja jätettiin se harjoittelu siihen.

Kitille tehtiin kaksi pistoa valmiilla maalimiehillä jo hyvin hämärässä. Eka meni hienosti, mm oli lähellä (vajaa 10m). Toinen oli vähän kauempana ja taas mahdotonta kaahausta ensin etukautta ja sitten takakautta ohi. Lopuksi vielä uudet pienet rullatreenit ja nyt meni ihan kivasti, kun oli jo isoimmat hyöyryt päästelty ulos.

Lauantaina ja sunnuntaina oli päiväohjelmassa lehtien haravointia. Paimentava haravakoira roikkui metalliharavassa ja häiritsi suunnattomasti työskentelyä. Viritin myös 6 irtokeppiä vinokujaksi pihalle ja naksuteltiin kosketusalustan kanssa kujan läpi juoksua. Ensin target oli kahden kepin päässä, sitten neljän ja lopulta kuuden. Ja Silakan kierrokset nousi taas, niin että keskittyminen kärsi ja koko koira oli ihan jännittynyt. Tarkoitus oli ottaa myöhemmin vielä toinen erä, mutta ei sitten ehditty. Kit pääsi mukaan viemään pojat pellolle lenkille ennen hakutreenejä, ja johan oli taas kaahausta. Lisäksi pellolla tuli vastaan ystävädobberi-Jade, ja Kit pääsi rallittamaan oikeen kunnolla. Silti virtaa ja intoa piisasi vielä hakutreeneissäkin, vaikka odotteluaika menikin nukkuessa.

Sunnuntain hakutreenit oli Histassa, tuuli oli hyvin heikkoa, mutta ei ollut ihan tyynikään. Kittylle toisaalta etenemistä haamuilla, toisaalta sitä luottoa mennä vaikkei haamua näkyisikään. Ensimmäinen valmis oli lähellä, ja sinne Kit meni tosi hienosti, ei ihan suoraan mutta melkein. Toinen oli haamu joka perääntyi sitten kauemmas, ja sinnekin Kit meni tosi hienosti. En tosin nähnyt kallion taakse miten se siellä eteni menikö suoraan vai hakiko, mutta eiköhän kohtalaisen hienosti ollut mennyt. Kolmas oli valmis vähän pidemmällä ja tuulen piti tuoda hajua, mutta se taisi juuri sillon kääntyä, joten tästä muodostui se kaahotuspisto. Kaahotuksen jälkeen otin Kitin lähetykseen uudelleen ja siitä se kyllä sitten etenikin suoraan ja hienosti piilolle. Neljäs oli taas valmis aika lähellä ja se meni hienosti vauhdilla ja suoraan.

Lopuksi treenien jälkeen kysyin rullatreeniin liittyvästä kimurtelusta ja liehittelystä, ja näytettiin miten rulla toimii. Ekalla Kit teki just mitä oli tarkoitus demonstroida eli vaan liehitteli maalimiestä, muttei olisi millään tuonut rullaa. Kun sitten lähti tuomaan, se meni ohi muiden tyyppien luo ja tiputti rullan. Seuraavat meni paremmin, ja kun ajoissa annoin tuo-käskyn, se aika nopeasti otti rullan ja toi. Viimeisellä (neljäs) kerralla en antanut mitään muuta käskyä, kun lähetyksen "etsi" ja se toi rullan hienosti ja itsenäisesti ilman kummempia kommervenkkejä. Tähän oli kouluttajakin tyytyväinen, eikä nähnyt treenaamisessa mitään ihmeempiä ongelmia, kun että tuosta kyllä nyt pikapikaa, mutta pikkuhiljaa pitäisi päästä siihen, että palkka tulee maalimieheltä. Aluksi ehkä niin, että ensin pari kuten ennen ja sitten pari niin että mm palkkaa, tai minä palkkaan, kun ollaan palattu näytölle. Katsotaan, kuulostellaan, kokeillaan.

Perjantaina hain lopulta postista Kittylle tilaamani Hurtan manttelin. Onneksi ei ole mikään kauhean iso vaikka vähän pelkäsin, vaan sopivasti kasvunvaraa, mutta pysyy päällä nytkin jo. Päädyin nyt tähän, kun sen sain edullisesti ja nopeasti netistä, tilataan sitten ensi talveksi mittatakki, jos on tarvetta. Lahkeet tohon olis kyllä kiva, pitäs kai joku vauvojen potkupuku vielä hommata... ;D

Takin heijastimet sävysävyyn silmien kanssa...

Termiitti hoidossa

Tällä viikolla jäi kaikki treenit väliin, kun olin työmatkalla. Ihan tyhmää. Pentukurssista olisi vielä pari kertaa jäljellä, onkohan ensi viikolla viimeinen? Ja agikurssi alkoi keskiviikkona, ja me ei siis päästy sinne mukaan. Ihan tyhmää. Mutta ensi viikolla sitten.

Hoidossa pieni termiitti näytti uuden puolen itsestään nakertelemalla sitä sun tätä ihmisten läsnäollessakin. Kotonahan se ei sitä ole vielä tehnyt. Mitä nyt sitten päivän aikana yksikseen yksiössään on mm. suolistanut täkkejä sun muuta "pientä" vaikka leluja ja luukin olisi tarjolla.

Hoidossa Kit oli päässyt Iskän mukana pihahommiin ja kuulemma kaahannut ihan päättömänä edes takaisin tunti tolkulla, pelannut omenilla, raivonnut jalkapallolle ja muuta yhtä älykästä. Olikin sitten melkoisen väsynyt pentu eilen illalla kun tultiin kotiin. Ne on nuo "mummolanlomat" rankkoja pienille lapsille.

Naxe-treffiä, Rallia ja treeniä

Lauantaina treffattiinkin Naxe-veli Puolarmaarissa, ja vauhtia piisasi, vaikka välillä homma meni kyllä ihan pupunpapanoiden imuroimiseksi koko sakilla. Kivaa oli, kiitos seurasta ja juttutuokiosta. Leikitään toistekin.

Sunnuntaiaamuna ohjelmistossa oli ensin rallia Rallin ja muiden pulien kanssa, mutta Ralli ei oikein innostunut Kittyn kanssa rallaamisesta. Käytiin kuitenkin reippaalla metsälenkillä, ja Kit sai kyllä juosta sydämensä kyllyydestä, vaikkei sitten Rallin kanssa. Ja kyllä Ralli lopuksi alentui Kitin kanssa vähän leikkimään, ettei ihan hukkaan mennyt koko reissu. Olisi ollut ihania kuurapeltoja ja auringonpaiste, mutten jaksanut ottaa kameraa mukaan lenkille, joten kuvina joudutte katsomaan näitä edellispäivän otoksia.

Iltapäivätorkkujen jälkeen oli vielä ohjelmistossa hakutreenit samassa paikassa Veikkolan kupeessa kun viimeksikin. Tuullut ei yhtään, mutta ilma oli poutainen, pikkuhiljaa hämärtymässä ja alkoi varmaan kosteus jo laskeutua. Kitille otettiin samalla tavalla ilman haamuja kuten edelliselläkin kerralla. Eka meni loistavasti (matka ehkä 10m), toiselle yritettiin suoraa polkua pitkin vähän pidempää matkaa, mutta siinä Kit lähti sitten kaartamaan just väärään suuntaan vähän ennen maalimiestä, löysi jäljen ja kaahotti sitä takasuuntaan ja lopulta kutsuin sen luokse. Vedettiin hetki henkeä ja rauhoituttiin, ja lähetin sen uudelleen. Taas se meni saman matkaa suoraa, ja lähti sitten kaahaamaan toiseen suuntaan ja lopulta sieltä sitten löysi maalimiehenkin, mutta kun ilman kaahauksia sen olisi löytänyt ihan suoraan nenän edestä... Kolmas oli taas lyhyt matka 1om, ja sinne Kit porhalsi ihan hullua vauhtia luotisuoraan, hyvä! Ihan ok treenit, mutta tuntuu, että eteneekö se tuosta koskaan, vai kuuluuko tuo eestaas suhaaminen lopunikää etsintäsuunnitelmaan? No, pelastuspuolellahan se ei haittaa, vaan ajaa asiansa, mutta jos ikinä sinne pk-puolelle meinattais (ehkä ei...) niin ei ihan suoria ole nuo meidän pistot. No okei, onhan se vielä ihan lapsi, joten jospa se siitä. ;D

Kahjopäät...

Paukkuja ja rullia

Eilen taas ammuttiin Oittaalla. Kit veti ja vikisi ihan hulluna, kun lähestyttiin raunioita tietäpitkin kävellen. Että ei ainakaan paikka ole alkanut ahdistaa, päin vastoin. Ensin leikittiin, ja tosi hyvällä vietillä se leikki. Sitten lopetin leikin ja avustaja lähti kävelemään alas rauniolle, jolloin Kit jäi tuijottamaan perään. Pyysin sen luokse ja annoin namia, mutta se heti taas halusi vaan palata hihnan mitan päähän katsomaan avustajan perään. Se istahti ja jäi tuijottamaan. Laukauksissa pysyi muuten hievahtamatta, mutta aavistuksen venytti istumista ja nosti päätä, ei muuta. Tuijotti raunioille niin kauan kunnes näki avustajan palaavaan ja alkoi heiluttaa häntää. Vähän ennen avustajan saapumista meidän luo Kit nousi ylös, ja kun aloin kaivaa "kissanruoka"purkkia se tuli odottamaan ruokaa, söi sen suurella innolla ja sitten olisi mennyt tervehtimään avustajan. Leikkiin se ei hirveän suurella innolla lähtenyt, kun oli kokoajan menossa johonkin muuhun suuntaan, mutta kyllä se vähän leikki. Ei sille ampumisesta ainakaan mielestäni jäänyt mitään mieltä painamaan.

Paukkujen jälkeen otettiin vähän rullatreeniä ja se meni nyt aavistuksen paremmin kun edellisellä kerralla, mutta jotenkin Kit kiemurteli ne uudet ohuet kaasuletkut aina roikkumaan toisesta päästä ja mukelteli niitä, ja välillä ne sitten tippuikin. Mutta ehkä aavistuksen vähemmän sitä mm:llä sähläämistä. Käytiin vielä myöhemmin vanhemmillani, ja otin sisällä äidin kanssa pari lyhyttä ja siellä Kit ei mielistellyt yhtään, vaan haki rullat tosi hienosti.

Oittaalla käytiin treenausten jälkeen metsälenkillä. Kit juoksi kuin hullu heikkopäinen ja kävi purossa kahlaamassa ja muuta yhtä sekopäistä. Yhdessä vaiheessa se yhtäkkiä alkoi köpöttää hissukseen ja häntä alhaalla ihan halvaantuneena ja ihmettelin jo mitä oikeen oli käynyt, kun en ollut huomannut mitään. Se kääntyi katsomaan takapäätään ja päätin kokeilla anaaleja, ja sieltähän turskahti ruskeeta töhnää. Ja sen jälkeen meno jatkui taas kahjopäisenä. Pitää siis välillä muistaa kokeilla niitä anaaleja, vaikkei ne näyttäis vaivaavankaan.

Pentukurssilla ja taitotestissä

Maanantaina käytiin näyttäytymässä viime keväänä alkaneella pentukurssilla (samantyyppistä missä ollaan oltu), joka jatkaa ensi viikosta alkaen agilityn pentukurssina. Ja ilmeisesti suoriuduttiin taidontarkistuksesta ihan kohtuudella, koska meidät hyväksyttiin kurssille mukaan. Taitotestissä piti esitellä leikkimistä, targetille menoa, peruutusta, mukana kulkemista (ei kontaktissa, vaan tavoitteena agilityn ohjattavuus kropalla), mutta tämä tuli meidän omalla kurssilla vasta seuraavana päivänä ohjelmistoon, joten sitä nyt ei tietty niin hirveästi osattu, vaan meni enemmän kontaktikävelyn puolelle. Ja luoksetulo, joka me tehtiin hienosti paikallaistumisesta, toisin kun muut joiden koiria pidettiin kiinni. Eli ensi viikosta alkaen meillä on ohjelmassa pentuagikurssia! Jossa siis käytetään näitä samoja metodeja ja temppuja mille nyt on luotu pohjaa, mutta pikkuhiljaa siirrytään este- ja ohjausopetukseen - jota me kyllä ollaan jo jonkunverran tehtykin... Tosin, ensiviikolla olen työmatkalla, joten päästään vasta seuraavalla viikolla mukaan.

Testivuoroa odotellessa koitin pitää pennun aktiivisena, ettei se ihan vaan riekkuisi. Tehtiin mm. sivulletuloa, puomin kontaktilla naksuttelua, hyppyä rimalla yms. Nyt virittelin hyppyyn niin paljon rimoja, ettei se yksinkertaisesti päässyt ali. Ensin meinasi kyllä yrittää, mutta huomasi, ettei pääse ja sen jälkeen hyppäsikin ihan hyvin. Tuntui kyllä, että kun se on niin korkeilla kierroksilla, niin tajuaako se edes mitä se tekee, ja oppiiko se mitään. Mutta kun sitten seuraavana päivänä tein samaa uudestaan, niin kyllä se nyt jo selvästi tajuaa hypätä, ja keskimäärin hyppää ihan hyvin. Välillä tuli kyllä sellaisia takapään roiskauksia, että. Mutta eiköhän me pikkuhiljaa siirrytä jumppasarjan opetteluun, luulisin, että se tulee sitten pentukurssilla esiin.

Eilen omalla pentukurssilla oli ohjelmassa sitä mukanakulkemisen opettelua. Sekä ohjeet miten opettaa "häkkileikki". Hitsi, meidän häkki on kyllä niin tiukkaan tungettu autoon, ettei yhtään huvittaisi repiä sitä irti sieltä harjoittelua varten, mutta ei kyllä huvittaisi ostaa uutta häkkiäkään ihan vaan moisen takia. Tarkoitus siis opettaa häkistä todella mieluisa paikka, joko rauhoittumiseen, motivaation nostoon, palkaksi, tai jopa koulutusvälineeksi (esim putkiin menot, tosin tätä me ei kyllä tarvita). Itse ajattelen häkin meille lähinnä rauhoittumispaikaksi, enkä haluaisi sinne motivaation nostoa/palkkaa enkä korkeita kierroksia. Hmm...

Tehtiin odotellessa myös kiertoharjoitteluja, sivulle tuloja (molemmilta puolilta), hitsi kun se katsekontaktin pito unohtui niin eilen kuten maanantainakin! Ja sitten tietty puomin alastuloa sekä hyppyä. Mentiin myös keinua muutama kerta, ja hyvin se sen meni, kun hihnasta jarrutteli. Muutaman varovaisen kokeilun jälkeen päästin keinun kääntymään ja kolahtamaan varovasti ihan omaa tahtia, ja hyvin meni.

Lopuksi Kit riekkui bc Hohdon ja groenendal-poika Migon kanssa. Hohdon kanssa ne olis leikkinyt ja juossut vaikka kuinka, mutta Migo-pojan ahdisteluista Kit selvästi ahdistui. Kerran sitä jopa sattui ja se luimi hetken häntä koipien välissä, niin että piti pimeällä pellolla ottaa se ihan kiinni ja katsoa, ettei onnu tai mitään. Kotona sitten huomasin, että sillä on ainakin kuonon päällä osuma, eli pientä turvotusta. Kit selvästi väsyy muita pentuja nopeammin tuossa juoksuleikissä, sillä raukalla ei niitä pentukavereita juuri ole eikä se tommoista juoksua ihan hirveästi harrasta - se kun on kuitenkin monta astetta vauhdikkaampaa mitä Kit itsekseen juoksee. Että juoksukavereita tarttettais.

Kaatosadetta ja hakutreenit

Rännisaalistaja

Koko päivän kestäneestä kaatosateesta (rrrraivostuttavaa!) huolimatta lähettiin hakutreeneihin. Kit oli loistava. Sateesta ja tyynestä ilmasta huolimatta päätettiin kokeilla valmista maalimiestä ilman haamua. Odotin, että se hinkuisi oikeeseen suuntaan ja ehkä saisi jotain hajua, ja sitten lähetin. Vaikka se ei ihan suoraan mm:lle osunut, se meni hienosti, ja teki töitä kokoajan - nenällään! Maalimiehet oli camopeitteiden alla piilossa, joten nenää oli käytettävä. Kaikki 4 meni samaa rataa, yhdellä Kit joutui vähän enemmän hakea ja oli jo palaamassa luokseni, mutta päätti sitten vielä jatkaa ja siitä sitten löysikin. Matkaa ei nyt ollut kun ehkä 20m, paikoin vaan 10m. Haamuilla haetaan sitä pituutta, mutta näillä sitten sitä nenää.

Ilma ei ollutkaan niin kylmä mitä alkuviikosta oli ollut, mutta väkersin Kitille kuitenkin omasta kutistuneesta villapaidastani hienon jumpperin, ettei tarvitse autossa odotellessa palella. Pitäs se takki hommata...

Syksyn 2009 uutta muotia

Kahjo Kaahottaja

Ihan näin ens alkuun: Kittyn äitikoira Jilla on tänään taituroinut sen viimeisen EVL:n ykkösen, onnea TVA:sta!!! Siinä meillä sitten tavoitetta...

Mutta siis tuo Kahjo Kaahottaja. Keskiviikon Nukan agitreenien jälkeen Kit kävi taas hallissa harjoittelemassa rauhoittumista, ja eihän siitä mitään tullut. Se käy niin kuumana, kun toisia koiria menee radalle, että rauhoittumisesta on ihan turha puhua samana päivänä... Jos tekee jotain, se kyllä keskittyy jollain tasolla ja tekee, mutta monesti jopa naksauttamisen jälkeen suuntaakin huomionsa toisaalle ja nami unohtuu. Tänään sitten minua neuvottiin, ja ihan järkevästi, että ehkä kannattaisikin tehdä niin lyhyitä pätkiä ettei se ehdi kerätä kierroksia, esim vaan 5min ja vaikka kontaktin ottoa/namin syöttöä ja pois. Että ei sitä väsyttämällä väsytettyä saa. Joo, huomattu on. Tyhmä minä, kokeillaan siis jatkossa sitä miten pentukoiraa normaalistikin opetetaan, niin kauan vaan, että onnistuu - eli lyhyitä pätkiä. Että sitä tunteekin itsensä taas tyhmäksi!

Käytiin me sitten esteilläkin. Puomin alastuloa naksuttelin nyt muutaman setin, ja ihan kohtalaisesti meni. Hyvin se siinä pysyy, mutta kun yritin sitten pari kertaa laskea sen kontaktille niin, että olisi pitänyt muutama askel ottaa ja sitten käydä maahan, se tuppasi valahtamaan sivuun tai menemään alasasti maahan. Maahan käymisen se on kyllä hiffannut (sen se nyt hiffaa jokapaikassa ainajajatkuvasti, argh), mutta se oikea paikka vaan on tietenkin vielä hakusessa.

Yritin sitten ottaa myös hyppyä riman kanssa, niin Silakkahan roiskaisi täysiä päin, tai sitten ali. Mitä, eikö se osaa hypätä!?! No ei tietenkään, kun ei sitä ole opetettu... Pistin sitten 2 rimaa ja ristiin, ettei pääse ali ja alkoihan sitä hyppyäkin sieltä löytyä. Se vaan käy niin kuumana, etten ole ollenkaan varma, että se itse edes tiesi mitä se teki. No - jatketaan harjoituksia.

Pussinkin se meni ohimennen hupsista vaan. Meinasin ensin mennä pussin päästä nostamaan helmaa, ja jätin sen maahan pussin suulle, mutta sehän tuli tietenkin ohi. Kokeilin sitten normaalitekniikalla vaan lähettää sen pussiin ja sinnehän se vilahti, kun silakka ikään. Että eipä sitten tarvitse sitäkään sen enempää opettaa.

Kohta voisi alkaa niitä keppejä pohtia, vinokepeillä meinasin. Ongelma vaan on, että ne on hallissa, ja sinne me ei kyllä voida mennä harkkaamaan silleen, että siellä on muita, siitä ei tule yhtään mitään. Irtokepithän hommasin kaverilta, joten ne pitäisi kai tuohon pihalle pykätä, mutta syksyn sateiden myötä piha alkaa kohta muistuttaa savivelliä, joten hirveästi ei innostaisi keppirevitystä siihen yhdistää. Pohditaan.

Torstaina ammuttiin, yritin palkata kontaktista ja avustaja ampui. Ekaan paukkuun Kit reagoi kääntymällä katsomaan ja lopettamalla kontaktin tarjoamisen. Sitten se pynnöstä palasi hetkeksi, mutta oli vähän hukassa, ja toisen laukauksen jälkeen meni taas hihnan mitan päähän katsomaan, ja palasi luokseni vasta kun avustajakin palasi, ikäänkuin muistaen: "nyt sitä namia". Tällöin se sitten palkattiin taas "kissanruoalla" ja sen jälkeen leikillä, ja leikki ihan ok eikä sille jäänyt mitään jälkeenpäin. Todettiin kuitenkin, että ens kerralla olen passiivinen, enkä vielä yritä vaatia siltä mitään tekemistä.

Paukuttelujen jälkeen otettiin rullan hakua. Taas meinasi mennä yleiseksi häsinäksi, kun Kit vaan mielisteli avustajaa. Otin sen sitten ihan käskyn alle sivulle, ja hyvin eleettömästi ja lyhyellä matkalla (pari metriä) saatiin pikkuhiljaa taas jotain aikaan. Kit tuppaa keräämään ekasta hausta kierroksia, ja palkkaa itseään toisella haulla liehittelemällä avustajaa. Ja toista kertaa palauttaessaan se meinaa myös tiputtaa, mutta jos toistaa käskyn se tuo kyllä sitten loppuun asti. Pitää yrittää olla mahdollisimman hillitty sen kanssa, ja paljon toistoa vaan ennenkun edetään yhtään, että saa tuota varmaksi.

Perjantaina - ei tehty mittään.

Tänään - ei tehty mittään. Paitsi vähän otettiin rullanluovutusta. Perjantaina nappasin iskän varastoista pari pätkää kaasuletkua rulliksi. Ne onkin Kitistä jotenkin kivempiä, kun aiemmat kovat putkenpätkät, ja se ei meinaa irrottaa!

Taitava luovutus edessä istuen.

Tassupipi on jo täysin parantunut, tiistaina jo oli tuon näköinen ja sen jälkeen en olekaan siinä mitään teippauksia enää pitänyt. n. 1.5 viikkoa kesti paraneminen, mukavan nopeasti se sitten meni. Anturat näyttäisivät vähän kuivettuneen sitomisen sivuvaikutuksena, ne kun ovat olleen niin pentupehmeät vielä.

Silakan pallopelit

Lisää läksyjä

Syksy saapuu, ja luonto saa syysvärit, joten maanantaina piti napata pokkari mukaan, kun käytiin vähän pellolla kaahaamassa.

"Tuu nyt jo!"

Eilen oltiin pentukurssilla, ja ohjelmistossa oli nyt vähän agilityyn päin suuntautuneita temppuja. Tötterön kiertoa ideana sekä opettaa koiralle kiertokäskyt, mutta myös harjoittaa koiran kropankäyttöä. Koiran siis tulisi kiertää tötsää (puuta, tolppaa, cee-muu-mikä) annettuun suuntaan (eri käskyt eri suuntiin kiertämiselle) niin kaukan, kun käsky käy. Esim että vasemmalle kiertäminen "va, va, va, va, va" ja koira kiertää, kiertää, kiertää. Pohdittiin käskyjä, että olisi vähän koomista agiradalla sitten toiseen suuntaan voivotella "oioioioi"... Käskyjä pitää siis vielä miettiä. Näissä siis haetaan sekä takaakiertoa (sen aion kyllä hoitaa muuten, sitä ollaan jo harjoiteltukin ihan ohjauksella ja kierrä-käskyllä molemmista suunnista) sekä niitä Trkmanin cik/cap hyppyjä, joihin itse aion yrittää tätä sitten soveltaa.

Tämän lisäksi oli lankulle naksuttelua ideana siirtyä lankun jälkeen kontaktille. En sitten ottanut tätä, kun vain hetken pohdittuani päätin luottaa Sonjaan, ja me tehdään perinteisesti hyviä tuloksia tuottaneella metodilla eli ihan vaan kontaktilla naksuttelemalla. Aloitettiinkin harjoittelu samantien tunnin jälkeen parilla setillä, niin että Kit makasi kontaktilla etutassut maassa ja naksuttelin siinä. Ja sitä sitten vahvistetaan ja kauan, ja eri häiriöillä.

Pentukurssilla oli lisäksi sivulletuloa - ja molemmille puolille. Hitsit oli vaikea ymmärtää oma ja koiran liike, kun se tuleekin oikealle puolelle, että miten päin se kiertää ja miten oma käsi liikkuu! Taas ajatuksena, että koira oppii hallitsemaan kroppaansa ja käyttämään takapäätään - molempiin suuntiin. Sain Sonjalta kommenttia, että olen tehnyt ihan turhan ison ja hätäisen liikkeen kädellä, josta on vaikea päästä eroon ja koirakin helposti jää väärään paikkaan. Sonjan vinkillä sain ihan pienellä käden liikkeellä rauhallisesti tehtynä Kitin kääntymään tosi nätisti ja pienellä kiepulla täsmälleen oikeaan paikkaan. Hitsi, kun ei noita itse näe eikä tajua, kiitos Sonja! Tätä pitää nyt harjoitella, mutta nopeasti Kit näytti senkin tajuavan. Samoin hiffasi vähän sitä oikealle puolelle sivulle tuloakin pienten harjoitteluiden jälkeen.


Normaalin setin mukaan me sitten touhuttiin kokoajan siinä sivussa kaikkea muutakin, että Kit olisi pysynyt jollain tavoin nahoissaan. Kerran se lähti käppäilemään muina miehinä poispäin agikentälle, ja sitten yhtäkkiä: "jee putkeen" ;D

Lopuksi Kit pääsi hummaamaan pellolle bc Hohdon kanssa, ja saikin kunnon juoksutusta! Tassupipi on nyt täysin parantunut, vain pintakerros puuttuu, mutta näkyy se kestävän kaahaukset, kun ei mun teippaukset ihan pysyneet eilen koiran vauhdissa mukana.

7-kuiset pentutreffeillä

"Tiiättekf mitä?"

Tänään treffattiin Nastolassa etelän viidestä pennusta neljä eli Nemi, Naxe, Gitte ja Kit, sekä tietenkin emä Jilla. Paikalla oli myös puolitäti Eevi.

"Pusu äitille"

Päivän teemana oli agility, ja Maija olikin rakentanut meille muutamia ohjauskuvioita, irtoamisharjoituksia ja ei-irtoamisharjoituksia eli kääntymisiä. Kaikki menivät hienosti, ja Kitkin meni yllättävän hyvin vaikka hallissa vouhkasi koko lauma. Vaikka se vouhkaa, niin sitten kun tehdään se keskittyy kyllä hienosti. Tassuhaava oli ollut jo kolme päivää kiinni, joten kunnon teippaamisella uskalsin yrittää. Alun jälkeen tarkastin, ja kun haava oli edelleen siististi kiinni, jatkettiin treeniä ja hyvin se kesti, edelleen siis pysyi kiinni loppuun asti. Hyvä niin, ei jäänyt kivat treenit väliin.

Agin jälkeen otettiin myös pienet tokotreenit, vähän sivulla oloa, pieniä seuraamisaskeleita, paikallaoloa yms. Hallin hieman hiljennyttyä otin Kitille myös vähän noutoa (tässä vaiheessa oli jo vähän into lopussa, mutta toimi jotenkin kuitenkin), sekä uutena merkille menoa, jonka se tietenkin hiffasi heti. Naksuttelin siitä tosi nopeasti ennen kun se ehtisi alkaa tassulla rähmiä ja suunnitella purkin päälle kiipeämistä.

Lopuksi oli sitten pentupainia hallin takana, sekä ryhmäkuvaa. Ensin pidettiin sitä ryhmäkuvaa vähän vitsinä, mutta hei - se onnistui! Kiitos kaikille, olipa kiva nähdä ja treenata porukalla!

Lapset hiekkalaatikolla

Kit ja Nemi

Ryhmäkuva. Vasemmalta: Nemi, Jilla-emä, Kit, Naxe, Eevi-täti ja Gitte

Lopuksi Kitty 7kk poseeraa