Eilen ei sitten ollut ripulista enää tietoakaan, joten mentiin suurella innolla agilityyn. Kit oli ylivilkas ja otti häiriötä ihan jokaisesta liikkeestä, eli jos sen kanssa yritti harjoitella jotain missä koiran olisi itsenäisesti pitänyt tarjota esim hypyn kautta targetille, puomin alasmenoa, keppejä - niin eihän siitä tahtonut tulla oikeen mitään, kun se ei keskittynyt yhtään. Sitten taas valssi- ja sylkkäriharjoitus, missä koiraa ohjattiin, meni tosi loistavasti. Taas oli sama harjoitus kun viimeksi eli kaksi putkea vastakkain ja niiden välissä hyppy, jonka jälkeen piti valssata. Kerran se taas livahti selän taakse, vaikka ihan alussa palkkasin pelkästä kääntymisestä. Sylkkäriharjoituksessa tultiin putken kautta "syliin" josta koira käänneettiin putken suulta tulosuuntaan hypyn ympäri. Se meni tosi hienosti.
Puomia naksuteltiin taas maassa olevan puominpalan päähän oikeaan asentoon tarjoamisesta ja se meni erittäin vaihtelevasti. Välillä meni tosi hyvinkin, ja välillä oli ihan keskittymiskyvytön ja hösäsi ja juoksi vaan kontaktin läpi, tuijotti ja jopa komensi haukkumalla. Otettiin avuksi myös sivuverkot, että pysyisi paremmin se takapääkin puomilla.
Keppejä ajateltiin nyt kuitenkin sitten harjoitella 2x2 menetelmällä, koska kuulemma vinokepit ei ole mitään, joko verkot tai tämä ja koska tuota pystytään harjottelemaan kotonakin irtokepeillä toisin kun verkkokeppejä, niin otetaan se. Eihän meillä mikään kiire ole, opetellaan ne kepit nyt sitten kunnolla ja perusteellisesti. Kyseessä on siis tämä: 2x2.
Jälkipäivitystä:
Tarkennan nyt tähän tuon Maijan kommentin vuoksi. Vähän kärjistetty tuo kommenttini, että vinokepit ei ole mitään, eihän se tietenkään niin mene. Niillä itsekin meinasin ensin opettaa, mutta useammalta taholta vaan on kuullut että verkot tai tämä 2x2 on "tän päivän metodi" (metodeita tietty tulee ja menee). Vinokepeillä kyllä saa nopeasti ja helposti itse teknisen pujottelun opetettua, Nukakin on vinokepeillä opetettu. Mutta tällä 2x2 ei haetakaan sitä itse teknistä pujottelua, vaan itsenäistä ja varmaa sisäänmenoa ihan mistä vaan kulmasta. Ja joo, ei tuo video kovin vakuuttava ole, eikä koiran into, mutta laitoin linkin havainnollistamaan mistä tässä on kyse, miten opetus lähtee liikkeelle.
Koko tuo meidän pentuagikurssi keskittyy muutenkin siihen, että koira itse oppii/sheipataan suorittamaan esteet omatoimisesti aina oikein, eikä vaadi joka esteellä kädestä ohjaamista eli ohjaaja voi olla kaukanakin koirasta sen suorittaessa esim keppejä tai puomia. Saa nähdä mennäänkö sillä ihan metsään, vai saako sillä hyviäkin tuloksia. Sittenhän sen näkee.
7 kommenttia:
Kuka niin sanoo ettei vinokepit ole mitään..? Olen kaikki koirat niillä opettanut (muutakin on kokeiltu kyllä) ja ehdottomasta paras tapa opettaa koko keppirivi kerralla. Nopea ja kätsy tapatreenata koira kakspuoleiseksi ikään kuin huomaamatta, vaatii toki ne kepit eli yleensä matkan hallille. Mutta toki tuo 2by2 (by the way, video ei vakuuttanut lainkaan!) sopii sellaiselle, jolla on kovasti aikaa ja intoa paneutua keppien sielunelämään ja taito tehdä pujottelusta nopeatempoisempi kuin videon pystyyn kuolleen aussin ;) Verkkokepit tulee sitten hyvänä kakkosena, en vaan jaksaisi verkkojen(kaan) kanssa puljata kun olen vinoutuneiden keppien kannattaja.
Mä olen opettanu Rollen pystykepeillä, Jillan kujakepeillä ja Nemin ajattelin opettaa kujakepit + verkot yhdistelmällä. Tykkään tuosta vikasta tavasta, koska järjestelmällisesti opetettuna koira oppii menemään kovaa, hakemaan sisäänmenon kaikista kulmista, suorittamaan kepit aina loppuun asti yhtenä kokonaisena esteenä ja virheen mahdollisuus opetuksessa on lähes olematon. Toki menetelmiä on monia, mutta mäkin tykkään vinokeppien ideasta, sehän on lähes sama. Visa on kai opetettu tolla 2*2 tavalla (vaihtoehtojen puuttuessa kuulemma), mutta en ole koskaan kyselly Lotan mielipidettä asiasta näin jälkikäteen... Lopputulos näyttää hyvältä, mutta tuo pari nyt on muutenkin niin eripäteviä kaikessa, että paha mennä sanomaan kuinka haastavaa se koulutus oikeasti oli.
Laitanpa vielä oman lusikkani soppaan, herkullinen aihe tämä kepittely ajankohtaisuutensa puolesta.
Eevin kanssa ollaan tahkottu suunnitelmallisesti kesästä asti keppien kanssa. Itselläni oli kujakepit (se haitarimalli) ja lisäksi kanaverkot apuna. Teimme kujaa leveyttä vaihdellen, välillä oli verkot ja välillä ei. Koin oppimisen tosi nopeaksi niin kauan kunnes piti alkaa hivuttaa verkkoja veke. Eevi tukeutui siis huimasti verkkoihin, jotka ovat mielestäni kuitenkin huippuhuomaamattomat verrattuna esim puutarhaverkkoon. Eli kun näytin suoraa keppiriviä ilman verkkoja niin tyyppi ei ollut kuullutkaan koko asiasta vaan ahnehti koko rivin läpi puolihuolimattomasti. Tuohon lopulliseen häivyttämiseen ja suoraan riviin siirtymiseen meni siis kauan aikaa ja se oli sellaista taiteilua että osataanko vai ei. Lopullisen häivyttämisen tein vinokeppien avulla, ne ovat mielestäni jotakin siitä edellä mainittujen välineiden väliltä ja äärimmäisen pätevä kapistus. Jos itse tilaisin/tekisin kepukat nyt jostain, satsaisin ehdottomasti niihin. Nyt olemme hetken tehneet vinoja, kujia ja suoria keppejä sekaisin ja voin sanoa että oppi on mennyt perille. Nyt pitää vaan yleistää ja vahvistaa tuo taito koskemaan eri paksuisia ja alustalla olevia kapistuksia.
Verkot ovat siis mielestäni ok, mutta häivytys pitäisi mielestäni alkaa aika nopeaan. Lisäksi olisi ehkä hyvä siirtyä esim. ohjureihin verkon sijaan.
Joo no täytyy myöntää, että mä odotan kans mielenkiinnolla miten meidän käy niiden verkkojen häivytyksen kanssa... Syy miksi nyt kuitenkin niitä käytän on se, että jos Jillalle tulee kiire eli mä vedätän sitä kepeillä niin se saattaa lopettaa kesken ja tulee sieltä pois, toisin kuin pari verkoilla opetettua tuttua koiraa, jotka sitten vaan kiirehtii loppua kohden, koska opetusvaiheessa kepeiltä on päässy pois vain pujottelemalla loppuun. Toki palkka keppien päässä auttais tähänkin ongelmaan, mutta sit pitäis melkein olla apuohjaajakin mitä mulla ei ole.
Koiranhan saa oppimaan pujottelun lukemattomilla eri keinoilla niin, että lopputulos näyttää silti samalta - se ainut erohan loppuviimein näissä on vain oppimisnopeus. Vauhdin, sisäänmenokulmat, varmuuden ja kaiken saa opetettua kyllä kaikkien metodien lomassa taas omilla tavoillaan tai jopa itsestään siinä sivussa. Ja minen ainakaan osaa sm-kisoja katsellessa sanoa millä keinoin mikäkin koira on aikoinaan opetettu... Se on sitten eri asia ketkä niihin skaboihin pääsee :D
Hyvää keskustelua, kiva kuulla kokemuksia.
Omalta osalta Jasu on opetettu pystykepeillä kädellä ohjaamalla, ja kyllä on vissi ero Nukan vinokepeillä oppimaan varmuuteen. Siinä vaan lintsasin sen sisäänmenon harjoittelun kanssa, tai se jäi vähän niinkun tekemättä...
Mutta noinhan se menee, että kaikilla menetelmillä aivan varmasti saa opetettua. Ja saisihan niillä vinokepeilläkin sen sisäänmenonkin, ja itse kepit tosiaan varmasti nopeemmin. Ja niillä tosiaan olisin opettanut, jos ei tää nyt olis tullut tolla kurssilla eteen.
Ensimmäiset aamun pihatreenit takana, hyvin jo haki ekaa väliä, katsotaan miten viikonlopun aikana edetään, vai vaihdetaanko vinokeppeihin ;D
Satuinpa lukemaan ja kun meistä jo mainittiinkin niin kerron ajatukseni. :)
Mä tosiaan päädyin tuohon tapaan muiden vaihtoehtojen puutteessa, jostain syystä käsiohjaamalla normikepeillä ei kelpien kanssa edetty mihinkään...
Treenit etenivät tosi helposti ja kivasti. Visa on muutenkin helppo sheipattava, joten laittaisin tämän koiran nokkeluuden piikkiin, mutta emme onnistuneet saamaan suurempia takapakkeja matkan varrelle - edistyminen oli tasaista kun muisti katsella koiran oppimistahtia ja vaikeuttaa sitä mukaan. Treenasin pituuden nurkkakepeillä sekä puolikkailla kepeillä niihin yhdistettynä. Visa oivalsi homman hyvin ja laiskan ohjaajan johdosta vaikeat sisäänmenokulmat tulivat kuin itsestään (seisoin keppien puolivälissä vaihtelevilla sivuetäisyyksillä ja lähettelin koiraa vuorotellen eri päähän). Alkuun hirvitti tekniikka, että jääkö se liikan pystyksi ja tuleeko etujalkauimista ollenkaan. Veikkaan, että se kehittyy vieläkin, mutta tarpeeksi nopeat ne ovat meidän tarpeisiin. En tiedä onko opetustekniikalla vaikutusta, mutta vedätys, taaksejääminen, takaaleikkaukset, esteet keppien ja ohjaajan välissä jne. ovat olleet helppoja lisätä osattujen asioiden listaan ilman varsinaista treeniä. Toki alkuvaiheessa erilaisia lähestymisiä tehtiin keppien pituuden lisäämisen ohessa.
Seuraavalle koiralle saattaisin jälleen opettaa tällä systeemillä, vaikka vaihtoehtoja koulutuskeinoihin oliskin. Kova into kepeille (tosin kelpiellä tässä tuskin koskaan on ongelmaa), itsevarmuus ja kulmien "kaupan päälle" tuleminen ovat positiivisia puolia. Negatiivisia... koira pyrkii karkaamaan joka välissä kepeille :D
Mahtavaa saada kaikilta näin paljon tietoa ja kokemuksia yhdellä kertaa. Mua on mietityttänyt keppien opetussysteemi jonkun aikaa. Treeneissä neuvottiin opettamaan pystykepeillä ja käsiohjauksella, mutta jo parin kokeilun jälkeen huomasin ettei se sovi Naxelle ollenkaan. Se vaan kuumenee, kun ei tajua tarkkaan mitä pitää tehdä (mä olen ollut itse takuulla liian hidas myös mutta se vain seurasi kättä eikä tajunnut pujottelusta mitään).
Kokeilin pari viikkoa sitten itsekseni treenatessa kahden kepin sisäänmenoa ja sitten neljän kepin pujottelua ja palkitsin kun Naxe tajusi mitä piti tehdä. Ei olla vielä päästy tekemään tarpeeksi toistoa, mutta heti tuntui toimivan paremmin. Naxe oppii parhaiten kun saa itse tajuta mitä pitää tehdä ja toimia itsekseen, ilman että mä olen koko ajan neuvomassa. Se pysyy myös rentona ja iloisena noin ja vauhti on hyvä. Meillä ei ole kujaa eikä vinokeppejä käytössä, joten mennään nyt tällä alkuharjoitukset ja ajattelin ottaa lisäksi vinokeppiharjoituksia tehorupeaman myöhemmin jos vain päästään sopivaan paikkaan.
Ei tässä onneksi ole kiirettä, Agirotuunkin on vielä reilusti aikaa... :)
Lähetä kommentti