Niitä kuvia

Laitetaan tähän alkuun nää viikkoisposet, ja aletaan sitten kuvakertomus Kittyn ekasta lomaviikosta.

Virallinen 16-viikkois poseeraus - miten se onkin noin plösö näissä kuvissa, varmaan just syöny ja siksi maha roikkuu ...

Ei se oikeasti ihan noin kamalan näköinen ole, vaikka ei sen tarvii kyllä yhtään lihotakaan.

Ja parit naamat viimeviikolta

Korvat on niin isot, että ne tuppaa aina jäämään kuvien ulkopuolelle.

Ja tässä 17-viikkoispose tänään luomuna.

Ja sitten matkaan!
Eli Kittyn eka lomaviikko maalla Klamilassa.

"Keräsin jo mun tavarat, joko mennään?"
Kit oli reipas tyttö ja keräsi ihan itse tavaransa eteiseen.

Juhannuksena oli kylmä, pientä meinasi palella.

Onneksi oli sylejä, jotka lämmitti

Ja illalla pelattiin Nukan kanssa kyykkää

Maalla ei aika käynyt pitkäksi, kun oli niin paljon tekemistä, kuten kukkapenkkien kastelun virallinen valvoja...

... narulelulle kyytiä...

... lassonheittoharjoitukset...

... tuhotaan murkut, ettei Nukan tarvitse niitä pelätä...

Nukaa piti juoksuttaa, ettei se ihan laiskistu

Karhunkaatoa

Nyt mahtui jo poikien kanssa samaan kuvaan, vaikka Jasun ilmeestä voi nähdä innostuksen...

Tän päivän hammassaldo, 8 irronnutta.

Tänään nähtiin taas Tara the Tarzan, ja kuvaajalla oli taas kameran asetukset päin peetä. Ilma oli aluksi helteinen, joten oli koirat vähän veteliä. Ukkoskuuron jälkeen ne vähän piristyikin, mutta ei tietoakaan samasta hurjasta painista mitä viimeksi, taisi väsy painaa kaikkia.

Kit haki sisältä Taran possun, ja Tara oli sitä mieltä, että et muuten ota mun lelua.

Ja Kit oli sitä mieltä, että jos ottaisin kuitenkin, ei kauheesti kyllä kunnioittanut toisen irvistyksiä ja murinoita, häntä pystyssä uhmasi. Sitkee likka, saa nähä mikä bitch siitä vielä kasvaa.

Nojoo, tämä oli ihan yksittäinen, yleensä Kit oli kyllä altavastaaja, ei se sentään noin bitch vielä ole, mutta melkoisen reipas kyllä.

Lopuksi käytiin pienellä kävelyllä hiekkamontuilla ja joku, ilmeisesti Nuka, törmäsi ei mitenkään kovassa vauhdissa Kitiin takaapäin, ja se kiljaisi. Nyt se ei käytä häntää ihan normaalisti, mutta en ota selvää mistä se on kipee, joku venähdys varmaan -toivottavasti. Nuka kans joskus 4 kuisena satutti häntänsä ja ihan roikotti sitä velttona vuorokauden, mut ei siihen sen kummempaa sitten tullut. Kassellaan huomenissa mikä on hännän tila, ja ihmetellään sit lisää, jossei ole normaali. On toi aika vaisu, mutta toisaalta on varmasti väsykin päivän touhuista. Tosin, piti sen silti yrittää jotain leikintapaista jo tossa vääntää. Ja äsken tekivät Nukan kanssa pihalla tuttavuutta siilin kanssa, onneksi oli yhden lojumaan jääneen verkon takana, niin eivät päässeet koirat kontaktiin. Laitoin oven kiinni, että älyäis kadota sieltä turvallisempiin maisemiin. Jasuhan kyllä ottaa siilin suuhunsa, onneks se oli makkarissa eikä älynnyt.

Maalla tuli huomattua Kitin rohkeus mennä uusiin paikkoihin, tosta vaan häntä pystyssä se asteli kaikkiin pimeisiin liitereihin, vajoihin ja kellareihin ja tutki niitä ihan tohkeissaan. No problemos.

Mitään me ei olla taaskaan treenattu, tästähän tulee melkeen tapa, kakara kasvaa ihan pellossa. Mut arkijutut sentään alkaa oleen tosi mukavasti hanskassa.

17 viikkoa, ja ensimmäisen lomaviikon raportti

Reilu viikko lomaa maalla on takana ja täytyy todeta, että Kit on melkoisen sopeutuvainen eläin. Jo Virtojen reissulla sen huomasi, samoin nyt. Se on ihan kotonaan samantien, kun jonnekin saavutaan. Aluksihan juhannuksen tienoolla kelit oli melkoisen koleat ja vettäkin välillä tihutti, joten piti vähän huolehtia että tarkeneeko australialainen pihalla ja kuinka kauan. Vaan enää ei tarvitse miettiä, nyt tarkenee. Se makoilee pihalla aurinkoa ottaen, kun me muut pidetään hellettä hirsitalon viileydessä. Ja viihtyy yksikseen ihan mainiosti, toki tietty riemastuu jos/kun saa seuraa, ja leikkikaveri näyttää kelpaavan. Kovasti se tyrkyttää naruleluja vedettäväksi - ja räyhää sitten ihan tosissaan vetoleikeissä.

Ensimmäinen päivä Kittyltä meni ihan riekkumisen puolelle, kakara juoksi ja hepuloi ihan koko päivän ja se kyllä näkyi sitten parina seuraavana päivänä selvänä vauhdin hidastumisena. Nyt tilanne on vähän tasaantunut ja se malttaa ottaa välillä päikkäreitäkin, jotta jaksaa sitten taas. Tosin ihan kun se riekkuisi aavistuksen vähemmän nyt helteillä... Ja se nukkuu myös tosi kiltisti yöt, ihan niin pitkään kun ihmiset haluaa.

On se helppo, avaa oven ja päästää sen ulos. Siellä se viihtyy itsekseen leikkien vaikka kuinka kauan, eikä ole hirveän paljon pahojaankaan tehnyt, yhden pienen kuopan sai kaivettua. Keksittiin myös uus hellekelien leikki, kelpie -veden henki saalistaa letkusta vesinoroa, ja on hauskaa!

Kitty hammasstatus: 6 irronnutta, 4 etuhammasta kasvamassa. Tällä hetkellä on ennemmin yläpurentaa tulossa, alapurennasta ei todellakaan ole pelkoa, saa nähdä saako alaleuka yläleukaa kiinni ja tiivistyykö purenta, pentupurentahan sillä oli ihan siisti kyllä. Rokotuksilla se muuten painoi 9,2kg! Ruokaa menee nyt 3x1,5 dl Eaglea. Seisomakuvissa se kyllä näyttää ihan plösöltä, mutta ei se mun mielestä ole. Ehkä sitä vois pikkasen dietille pistää?

Jotain ollaan treenattukkin, vaikka suurin osa ajasta onkin mennyt leikkimiseen. Ihan perusjuttuja eli sivulle tuloa, parin askeleen seuraamista/kontaktia, eteen istumista, maahanmenoa (on aika hidas, pitäs saada vauhtia), syli- ja poispäinkäännöksiä ja otettiinpa lipputangon kiertoakin. Ja jälkeä on ajettu tällä viikolla joka päivä tuossa pihalla, sellainen yhden pinaattiletun pituinen jälki ;D Laskin että vajaa 20 palaa siitä tulee eli 20 askelta siis, ehkä 4m? Edellisestä jäljestä oli aika pitkä aika, joten pari ekaa jälkeä meni vähän hakemiseen, kun otus olis rynninyt suinpäin kiireellä eteenpäin ja kun sitten jarrutin, se veti maihin ja jäljesti ryömimällä.... Seuraavalla kerralla tuin mahan alta ettei lyö maihin, ei näyttänyt haittaavaan otusta mitenkään. Ja kolmas jälki meni jo niin kun pitikin, vielä joutui jarraamaan aika paljon mutta koira pysyi jaloillaan, osa nameista jäi kyllä silti jälelle. Neljäs ja viides jälki meni sitten jo melkoisen hienosti, teki tarkkaa työtä (askeleet traktorikuviolla), löysi lähes jokaisen namin ja pysyi jäljellä. Jes!

Yks päivä käytiin Hamina-cityssä harjoittelemassa käyttäytymistä, olihan jo aika vaihteeksi sitäkin treenata. Kit pyöri kuin hyrrä ja olisi lähtenyt jokaisen ihmisen perään. Eräs setä kysyi, kun Kit hinkui kaihoten kahden nuoren tytön perään, että "onko se poikakoira kun noin innokkaasti on tyttöjen perään menossa?" Juu-ei... Puiston taakse suunnatun pienen rauhoittumiskierroksen jälkeen palattiin torille ja nyt meni jo paremmin. Parin kitinä yrityksen jälkeen Kit rauhoittu ja tarkkaili ympäristöään melko lunkisti. Lopuksi käveltiin S-marketin ovenpielen metalliritiläköt eivätkä ne tuottaneet mitään ongelmia. Sitten yhtäkkiä huomasin, että kakru tepasteli tyytyväisenä kaupan metallisella n. 10cm ikkunalaudalla! En tiedä miten se siihen keksi ponkaista, mutta vähän matkan päässä siinä oli sitten koirankuvakyltti (ja alapuolella kahva mihin koiran voi kiinnittää) ja Kit ilmeisesti luki että se oli koirajalkakäytävä... Saimme hymyileviä katseita. Ei pelkoa, että erilaiset alustat vieroksuttaisivat.

Ääniä pitäisi treenata enemmänkin, ei olla niihin hirveesti panostettu. Tänään kuulosti armeijalla olevan tykistöammunnat, Jasu niitäkin paukkeita pelkäs, Kit ei huomannut ollenkaan.

Valokuvia on iso liuta, mutta latailen niitä kun piipahdetaan kotona nopeamman nettiyhteyden päässä.

Kitty kesälomalle

Nyt alkoi loma! Huomenna torstaina käydään ensin aamusta rokotuksilla ja sitten huristellaan maalle Virolahdelle, ja siellä on tarkoitus viipyä ainakin nyt seuraava viikko. Joten jatkossa päivityksiä ei ihan joka päivä tule, mutta eiköhän jotain kuulumisia kesken lomankin saada ylös kirjattua.

Myöhäiskehittyneeltä Kittyltä ei edelleenkään ole irronnut kun se yksi alaetuhammas. Muut kyllä heiluu heiluu, mutta...

Eilen rallattiin metsässä, pikkaisen oli energiaa ja yks pieni suklainen juoksi kuin heikkopäinen, etenkin kun Nuka sitä vielä juoksutti - vai juoksiko Nuka vaan riiviötä karkuun? Kittyhän ei ole halunnut tai uskaltanut veteen mennä, tassuaan ravistelee kuin kissa jos vahingossa kastuu. Nyt se katseli suurella mielenkiinnolla, kun Nuka lutrasi lätäköissä. Kit kiersi ja kaarsi ja kokeili, mutta eipäs mennyt - hienohelma. Hirveästi se muutenkin katsoo mallia miten isot koirat toimii. Yhdellä aamulenkillä taannoin oli orava isossa koivussa ja molemmat pojat intopinkeenä ryntää koivulle, ja sitten nousevat etujaloilla runkoa vasten. Kit katselee kummissaan vuorotellen molempia ja testaa nousta runkoa vasten "jaa näinkö" ja katsoo edelleen poikia. Ei tajua oravasta tuon taivaallista. Ja monta muuta vastaavaa apinointia. En nyt muista mikä oli, mutta kerran nauroin melkein kippurassa sen toilailuille kun se apinoi poikia.

Ja on se muutenkin melkoinen persoona. Nytkin makaa pedissään takapuoli pedissä, etupää rotkottaa lattialla. Selällään, nosti tassun silmien eteen ettei valo häikäise.
Ja sen leikit! Selällään pitää lelua etutassuissa jalat suorina ja nostaa ja laskee lelua, suu auki muka ottamaisillaan kiinni, mutta sitten jalat viekin lelun taas ylöspäin. Jestas, en ole ennen nähnyt koiran leikkivän kuin kissa. Mut enpä olekaan katsellut kelpien leikkiä. Otin siitä kerran videotakin, mutta ne on jossain hukassa.

Tänään se on sitten rallannut sisällä ja pihalla paremman tekemisen puutteessa. Tein viimeisen työpäivän ennen lomaa etänä, istuin keittiön pöydän ääressä ja Kit jumppasi koko aamun siinä vieressä. Lopulta pistin sen omaan yksiöönsä nukkumaan, kun ei muuten rauhoittunut ollenkaan. Ja makeastihan se siellä nukkui, liekö uneksinut paineista Taran kanssa, kun välillä kuului sellainen älämölö, että Nukakin oli ihmeissään. Illalla olin rauniokokeessa hommissa, ja sieltä palatessa 22 aikaan alkoi lapsella uudet rallit. Käytiin ensin pienellä lenkillä, mutta se nyt ei riittänyt alkuunsakaan. Tuolla se veti pihaa ees taas lelu suussa muristen. Kunhan se tuosta vielä kasvaa, niin kuin paljon siinä oikeen on sitä energiaa?! Tosin nyt se kyllä nukkuu taju kankaalla.

Kit sai tuossa viikolla parina päivänä vain 3 annosta ruokaa, edelleen kuitenkin sen reilu 4dl. Tänään annoin taas neljää, kun olin päivän kotona, mutta sepäs jätti ruoan nro 3 puoliksi syömättä. Että eiköhän tässä kohta sujuvasti siirrytä siihen kolmeen, vaikka nyt lomalla sitten taas olisikin helpompaa antaa se neljäkin.

Mutta siis, huomenna lomille. Saas nähdä miten saadaan koulutusjuttuja loman aikana eteenpäin, vai saadaanko ollenkaan...

Eka hammas irti

Eilen sain kuin sainkin kiinni ensimmäisen irtoavan hampaan. Jo muutama päivä sitten aloin vahtia heiluvia etuhampaita, mutta ne vaan pysyivät sitkeästi kiinni. Eilen toinen alaetuhampaista oli jo niin irti, että se nousi selvästi jo kuopastaan ylös. Pelkäsin sen katoavan yön aikana kakrun mahaan, joten pikkuisella peukalonpään avituksella sainkin hampaan irti - ja talteen. Pienempi kun nuppineulan pää.

Viikonlopun aktiviteettien (riehumista Taran kanssa ja sunnuntain hakutreenit) jälkeen eilinen työpäivä ja sateen pito kotona keräsi pentuun energiaa. Työpäivä 8h oli jälleen sujunut hienosti. Kävin poikien lenkin jälkeen Kittyn kanssa korttelikävelyllä, mutta kun keli oli mitä oli, oli myös kadut melkoisen tyhjät. Muutama kävelijä, fillari, mopo ja autoja, siinä kaikki. Mutta silti kakara pyöri kuin väkkärä joka suuntaan. Välillä annoin pyöriä, välillä pyysin kontaktia ja sen se tekee kyllä hyvin. Illalla sitten oli mahotonta jumppaa ja pitkästä aikaa tuli siinä tiimellyksessä pissatkin sisälle, kun melkeen olin jo vetänyt kengät jalkaan että lähetään ulos. Ja aamulla sama riekkuminen jatkui, eli selvästi olis jo tekemisen puutetta.

Yritin illalla naksutella esineeseen koskemista/ottamista, mutta pieni tauko naksuttelussa on selvästi tyhjentänyt pennun pään. Se ei osannut tarjota mitään! Kävi vaan maahan ja ihmetteli... helpotin ja avitin sitten vähän, mutta se oivaltamisen idea siinä nyt jäi vähän vajaaksi. Yritetään tänään uudelleen.

15 vk poseeraus

Tässä olis, kiitos Sanna!

Hampaat on edelleen tallessa, heiluu heiluu, muttei vielä irtoa. Uusia ei ole näkyvissä.

Tänään oltiin hakutreeneissä, laps oli niiiiiin taitava! Meille oli keskilinjan molemmin puolin 2 maalimiestä n. 10m päässä linjasta, tarkoitus oli että olisivat ottaneet Kittyn istumaan (se kun tuppaa olemaan pikkaisen innossaan ja ryysii syliin). Kit toimi aivan loistavasti, se ihan oikeasti irtoili "pistoille" maalimiehille (näki ne kyllä) mutta siitä istumisesta ei ollut tietoakaan. Pieni infokatkos, kouluttaja luuli, että se jo osaa istua (tai osaahan se, muttei tietenkään malta) ja mm vaan odotti että se istuisi. No täähän kiipes syliin ja nuoli korvat ja kaikki, minä kuvittelin että hän olisi voinut vähän ohjata koiraa istumaan. Kit sitten lopulta luovutti ja läksi jo pois, mutta minä omalla liikkeellä ohjasin sen sinne takaisin ja mm palkkasi suoraan. Käskin nostaa hieman kättä, ja siitä Kit kauniisti istui ja söi nätisti istuvillaan. Lopuilla maalimiehillä ei sitten tietenkään (onneksi) enää odotettu sitä istumista, vaan palkattiin suoraan ja monesti Kit siinä sitten istuikin. Hmmm... sen pitäisi siis osata istua ennenkun tätä lähdetään treeneissä tekemään. No osaaha se jo nytkin, muttei malta.. Eli sitä pitäs nyt vaan vahvistaa, mutta kun ongelma on just ne vieraat. No, yritetään omalla porukalla ja katsotaan sitten miten jatkossa. Mutta ihan älyttömän hienosti se irtoili ja meni niin reippaasti, mutta tuli myös kutsusta hienosti, kun jatkeettiin eteenpäin seuraavalle ja se jatkoi itsenäisesti keskilinjan yli, kun oltiin vasta tulossa edelliseltä. Ja viimeistä maalimiestä se joutui selvästi vähän hakemaan, kun ei nähnyt ihan suoraan - ja tiesi mitä tehdä! Hieno lapsi!

Mustaa valkoisella

Kit pääsi painimaan mustavalkoisten eli bordercollienarttujen Nopan ja Taran kanssa - tai lähinnä Taran (9kk) kanssa niillä synkkasi melkoisen hyvin yhteen. Painista ei meinannut tulla loppua ollenkaan, välillä hetki taukoa ja sitten taas, joten otimme aikalisän ja pakkasimme kakaran autoon ja kävimme välissä toisessa kylässä. Siellä Kit pääsi pihalla humputtamaan ihanilta ihmisiltä toiselle ja oli mennä onnesta sekaisin. Ei tietoakaan, että olisi arastellut isoja miehiäkään, jotka vaan kaappasivat se syliin ja nunnuttivat. Ja sitten taas jatkui Tara-painit. Pojat ja Nops lähinnä paheksuivat moista riekkumista.

Kitty ja Tara

Välillä Noppakin pääsi riepottamaan Taraa, Kit seurasi silmä tarkkana vierestä

Ja sitten jatkuivat Kittyn ja Taran painit.

Kun Tara lepäsi ja veti henkeä, kutsui Kitty kärpäsen leikkiin.

Ja millin mittaiset alahampaat on edelleen suussa, eli ei vieläkään irronneita maitohampaita. Otettiin myös 15vk poseerauksia, lisään ne tähän kunhan saan kuvat.

Pihapainit

Ulkoilutin vähän kameraa, kun perheen nuorimmat veti pihapainia. Nuka raukka, en oikein tiedä onko se nyt niin innoissaan tuossa mukana, mutta eipä kyllä kielläkään. Ja yhteen otteeseen se kyllä leikki ihan kunnolla, makasi selällään maassa ketarat oikosenaan ja Kitty oli sen mahan päällä halauksessa. Ja sillon ei tietenkään ollut kameraa.

Ensin Kit puuhasi pitkiä pätkiä itsekseen pihalla, juoksutti leluja ja kaivoi tuijan juurille kuopan... murr... Tutkiskelin sen hampaita, alaetuhampaat heiluu, mutta ovat vielä kiinni. Yritin eniten heiluvaa saada irti, että olisin pistänyt talteen purkkiin (niin pientä hammasta ei ole olemassakaan!), mutta ei se vielä irronnut. Ei edes kun Kit poikien lenkin ajaksi sai viihdykkeeksi ison luun, jota se näkyi etuhampailla jyystäneen. No, huomenna on varmaan hammas jo sitten kadonnut.

Me kaverukset.Lintuja!

Tänään Kittyn ruokailut jäi kolmeen, kun meni niin myöhään töissä (se selvisi aivan loistavasti 8h yksin omassa yksiössään!), että olisi tullut vähän tiheeseen ne iltasapuskat. Tosin aika monesti se on ne tiheeseen saanut enivei. Mutta josko tässä pikkuhiljaa pääsisi harventamaan neljästä kolmeen, kun se neljä on vähän hankalaa. Toki isonsin ilta-annosta, mutta tuohan nyt on alatinälkäinen, vaikka olisi juuri syönyt.


Tänään otettiin pienet erät sivulle tuloa/oloa niin naksulla kuin lelullakin. Eilen otettiin yski erä putkenpitoa pitkästä aikaa. Nyt laskin putkea alemmas, että joutui ottamaan sen sieltä, ja hyvin otti ja kävi istumaan. Se on nyt näköjään ottanut sen istu-ja-pidä-putki-suussa - liikeeksi. No, ei haittaa.

Olen ollut vähän laiska ja on jäänyt tuo "treenaaminen" vähemmälle, kun jotenkin on nuo illat olleet niin lyhkäiset. Mutta ehtiihän tässä. Ja kohta on loma, niin sitten ehtii vaikka mitä. Ellei sitten vaan laiskotella.

Tässä on vaihteeksi pari ei-pääkuvaa.

Kaunotar poseeraa

Kakru jäi aamulenkin jälkeen sisäänpääsyä odotellessaan ihmettelemään lintuja, joten otettiinpa missistä pitkästä aikaa parit pääkuvat.

"Mitäs puuhaat Kit?"

Kit pesee leluja.

Viikonlopun kuulumiset

Puuh ja lääh. En edes tiedä mistä aloittaisi, ja mitä kirjottaisi.
Perjantaina pakattiin auto täyteen ja ajeltiin sujuvasti 3h15min ilman pysäyksiä Virroille. Mahtava matkustaja tuo Kit, pari kertaa se kopissaan heräsi ja jumppasi karvamuna-lelunsa kanssa, ja jatkoi sitten taas unia. Virroilla olo meni hienosti, Kit oli todella reipas ja vilkas oma itsensä. Mökissä se sai ihmisten poissaollessa nukkua turvassa omassa kopissaan, mutta kerran se oli tunkeutunut sieltä ulos. Oli saanut vetskarin rikki ja auki, ja siellä se liihotti irrallaan neljän karvapallokoiran kauhuksi - raukkaparat. No, seuraavassa setissä se sitten kyllä taas pysyi häkissään, eikä ole uudelleen yrittänyt sieltä ulos. Mutta kyllä sille pitää pikkuhiljaa kesän jälkeen katsella tukevampi asumus, ja kohtahan tuo alkaa käydä pieneksikin.

Pojat oli ihan kauhuissaan, kun Kit pääsi hetkeksi niiden kanssa konttiin. Mutta sanomistahan siitä tuli.

Itse päivillä Kit pääsi osallistumaan ohjelmaan lähinnä yleisen palloilun merkeissä, mutta pääsi se kokeilemaan taas agilityäkin sekä osallistuttiin näyttelytreeniin. Autossaoloa tuli harjoiteltua myös melkoisen runsaasti, ihan mahtavaa miten hienosti se osaa koppiinsa rauhoittua! Agissa se jo ihan oikeasti irtoaa kauempaakin putkeen ja s-putketkin jo menee. Tehtiin myös siivekkeiden kiertoa ja välistä vetoa kahdella rinnakkaisella aidalla. On se vaan taitava! Näyttelytreenitkin meni hienosti seisomisen osalta, tuomarin tutkiminen meni hieman kiemurteluksi, kun olisi pitänyt päästä pussaamaan korvia. Juoksemista ehkä vielä hieman harjoitellaan, mutta kyllä se alun koikkaloikkien jälkeen jolkottikin jo ravia suhtkoht jalat maassa, välillä kyllä heitti peitsille ja välillä sitten pomppi miten sattui.

Illalla se pääsi rantasaunalle mukaan, kun en uskaltanut jättää sitä sen häkkiepisodin jälkeen pitkäksi aikaa yksin. Aikansa se yritti sinnitellä hereillä liehittelemässä lukuisia rapsuttajia, mutta simahti sitten onneksi lopulta. Kovasti siitä tuli eurasierväeltä kommenttia, että onpa se vilkas. ;D Musta se on vaan ihana, kun on niin eläväinen noiden laiskalapasten rinnalla. Ja tuo eloa niihinkin, saatiin katseita ja kommentteja, kun Nuka ja Kit veti kunnon painia kehän reunalla! ;D

Kotona sitten uni maittoi. En tajua miten sen niska voikin taipua ihan ympäri?!

Eilen käytiin metässä kahdessa erässä, ensin pojat ja sitten Kit erikseen. Epäilen, että se edellisessä jutussa raportoitu katoaminen johtui siitä "omia jälkiä takaisin sata lasissa" kun mamma oli kadonnut. Nimittäin tein eilen niin, että kun Kit meni vähänkin kauemmas, hyppäsin heinikkoon/kiventaakse tms piiloon, niin kyllä vaan tulikin hirveä hätä ja se lähti kaahottamaan kauheeta vauhtia ensin eteenpäin ja sitten taaksepäin. Piti huutaa sitä, ettei ihan tielle asti päädy, joten sillon viime viikolla se katoaminen varmaan oli sitä, että oli hädissään lähtenyt vaan etsimään ja melkoisen äkkiä turbovauhdilla se päätyy tosi kauas, niin ettei huudot kuulu. Kyllä muuten pysyi aika hyvin hollilla koko metsässä kävelyn. Kiemurtelin ja mutkittelin, että se joutui pitämään kontrollia. Kit kaahasi edes takaisin ihan hurjaa vauhtia kokoajan, mutta pysähtyi aina n. 10m päähän katsomaan, etten ole kadonnut. Leikittiin kävyllä "etsi oma käpy" -treeniä ja juostiin hiekkakuopassa. Ja tein sille nurtsille lyhyen jäljenkin pitkästä aikaa. Se tiesi tasan tarkkaan heti mistä on kyse, mutta en ole ihan varma etsikö se nenällä niitä nameja kuten kotipihassa, kun olen heitellyt nameja etsittäväksi nenänkäyttötereniin, vai etsikö se niitä mun jalanjälkiä. Nuuskutus oli kuitenkin kova, eli nenänkäyttö toimii, mutta kyllä se välillä eksyi askelilta sivuun. Sai kuitenkin pääpiirteissään ilman apuja jäljen tehtyä, kerran taisi eksyä vähän kauemmas että piti ihan korjata ja palauttaa. Kesälomalla kyllä sit viimeistään tsempataan tähän vähän enemmän rutiinia, että eiköhän se siitä sit ala hiffata!

Loppuun vielä yksi Kaisun ottama poseeurauskuva Stadi Games treffeiltä.

Hoidossa

Kitty oli ensimmäistä kertaa hoidossa vanhemmillani karvasetien kanssa maanantai-illasta tiistai-iltaan. Hyvin oli mennyt, oli kuulemma juossut pihalla lähes tauotta... No kyllä silmät lumpsuivatkin kotiin paluun jälkeen melkoisesti, mutta silti oli vielä pidettävä pienet piharallit kotonakin.

Viime aikoina on ollut sen verran häsää, ettei olla tehty mitään ihmeellistä, ollaan keskitytty lähinnä perusasennon hakuun. Pikkuhiljaa se alkaa sieltä löytyä! Ruokaa antaessa Kit tulee hienosti sivulle ja nyt olen lisännyt siihen käskyn, ja mielestäni se alkaa sen jo tajuta! Eilen otettiin yhden kerran pitkästä aikaa taas putkenpätkän pitämistä, se sujuu jo hyvin. Maasta ei sitä vielä kuitenkaan oikealla tavalla ota, vaan alkaisi sählätä, joten teen nyt niin, että alan tarjota putkea aina vaan lähempänä maata, että alkaisi hiffata sen nostamisen.

Keskiviikkona käytiin taas "mummolassa", tällä kertaa synttäreillä, ja siellä oli kummipoika Eero 1v. Voi että Kit olisi halunnut Eeron luo, mutta Eeroa vähän jänskätti, kun Kit nuoli sen käsiä niin kovasti. Eero olisi ollut mielenkiintoisempi kun Eeron innokkaasti heittelemät karvalelutkaan, että kyllä on kovin lapsrakas tuo kerpiili.

Keskiviikkoiltana löysin Kittystä ekan punkin oikeasta etulavasta, se oli jo vähän pullistunut, muttei vielä hirveän iso pallero. Siltä istumalta en löytänyt lisää, mutta siitä huolimatta sitten torstai aamuna löysin toisen, joka oli jo vähän isompi. Laitoin sitten Exspotin sille (olisin laittanut Prac-ticiä, mutta sitä oli kotona vaan isojen koirien annoksia 22-50kg, joten ensihätään meni nyt sit Exspot). Olen aina luullut, että sen laittaminen on hankalaa karvapallokoirille, mutta hankalampaa se oli tommoiselle liukas-tikkukarvaiselle otukselle, ja mömmö levisikin aika hurjasti karvoihin. Pyyhin karvoja sitten puhtaaksi, tiedä imeytyikö itse aineesta lopulta mitään... Askartelin Kittylle vanhasta collegehousun lahkeesta hienon bodyn, ettei se pääsisi nuolemaan niskaansa (epäilen onko sillä niskanikamia ollenkaan, kun niska taipuu niin hurjasti ja omituisiin asentoihin). Aika pähee body, täytyy sanoa! Karvasetillä ei sensijaan vielä punkkeja ole löytynyt, tosin eihän niitä hirveän helposti noista löydäkään. Epäilen olisiko punkit tarttuneet Kitiin hoidossa ollessa tai keskiviikon vierailulla, kun se pari kertaa pääsi siellä metsään puskaralliin. Meillä kotosalla niitä hyvin harvoin on setiin tarttunut.

Bodystä ehkä innostuneena Kit oli sitten päivän aikana (sillon ei enää ollut body päällä) askarrellut nukkuma-alustafleeceensä pään mentävän reiän (reiän sisältö oli mystisesti kadonnut...) ja tunkenut päänsä siitä läpi, että kun tulin kotiin, niin Kit liihotti iloisesti vastaan viitta niskassa kuin teräsmies ikään... Tästä se vissiin alkaa, kokoajan kokeilee entistä enemmän mitä voisi syödä, vaikka lattia on leluja täynnä, tosin leluistakin alkaa kadota kaikki ulokkeet.

Eilen käytiin koko porukka metsässä pienellä lenkillä lähes kaatosateessa. Kit painalsi edellä kuin hullu Jasun peesissä, tuli kyllä tosi hienosti kun sitä kutsui, ja välillä jopa kääntyi itsekin katsomaan, että tullaanko me Nukan kanssa perästä vai ei. Mutta sitten se yhdessä hetkessä vaan katosi, kun poikkesin hetkeksi polulta kiertääkseni mutakuopan. En tiedä lähtikö se omia jälkiä takaisin sata lasissa, vai unohtuiko se jonnekin muualle, kun yleensä se tulee tosi hienosti kutsusta. Nyt ehdin huhuilla sitä varmaan 5 minuuttia, karvasedätkin oli ihan ihmeissään. Hups, siitä on tullut melkoisen itsenäinen jo. Pitää alkaa eksytellä sitä metsään, että alkaisi pitää paremmin kontrollia.

Viikonlopusta tuleekin jännä pikkukissalle (ei se kohta enää kyllä kissalta näytä), tänään startataan viikonlopuksi Virroille Eurasierkerhon kesäpäiville.