Perjantaina pakattiin auto täyteen ja ajeltiin sujuvasti 3h15min ilman pysäyksiä Virroille. Mahtava matkustaja tuo Kit, pari kertaa se kopissaan heräsi ja jumppasi karvamuna-lelunsa kanssa, ja jatkoi sitten taas unia. Virroilla olo meni hienosti, Kit oli todella reipas ja vilkas oma itsensä. Mökissä se sai ihmisten poissaollessa nukkua turvassa omassa kopissaan, mutta kerran se oli tunkeutunut sieltä ulos. Oli saanut vetskarin rikki ja auki, ja siellä se liihotti irrallaan neljän karvapallokoiran kauhuksi - raukkaparat. No, seuraavassa setissä se sitten kyllä taas pysyi häkissään, eikä ole uudelleen yrittänyt sieltä ulos. Mutta kyllä sille pitää pikkuhiljaa kesän jälkeen katsella tukevampi asumus, ja kohtahan tuo alkaa käydä pieneksikin.
Pojat oli ihan kauhuissaan, kun Kit pääsi hetkeksi niiden kanssa konttiin. Mutta sanomistahan siitä tuli.
Itse päivillä Kit pääsi osallistumaan ohjelmaan lähinnä yleisen palloilun merkeissä, mutta pääsi se kokeilemaan taas agilityäkin sekä osallistuttiin näyttelytreeniin. Autossaoloa tuli harjoiteltua myös melkoisen runsaasti, ihan mahtavaa miten hienosti se osaa koppiinsa rauhoittua! Agissa se jo ihan oikeasti irtoaa kauempaakin putkeen ja s-putketkin jo menee. Tehtiin myös siivekkeiden kiertoa ja välistä vetoa kahdella rinnakkaisella aidalla. On se vaan taitava! Näyttelytreenitkin meni hienosti seisomisen osalta, tuomarin tutkiminen meni hieman kiemurteluksi, kun olisi pitänyt päästä pussaamaan korvia. Juoksemista ehkä vielä hieman harjoitellaan, mutta kyllä se alun koikkaloikkien jälkeen jolkottikin jo ravia suhtkoht jalat maassa, välillä kyllä heitti peitsille ja välillä sitten pomppi miten sattui.
Illalla se pääsi rantasaunalle mukaan, kun en uskaltanut jättää sitä sen häkkiepisodin jälkeen pitkäksi aikaa yksin. Aikansa se yritti sinnitellä hereillä liehittelemässä lukuisia rapsuttajia, mutta simahti sitten onneksi lopulta. Kovasti siitä tuli eurasierväeltä kommenttia, että onpa se vilkas. ;D Musta se on vaan ihana, kun on niin eläväinen noiden laiskalapasten rinnalla. Ja tuo eloa niihinkin, saatiin katseita ja kommentteja, kun Nuka ja Kit veti kunnon painia kehän reunalla! ;D
Kotona sitten uni maittoi. En tajua miten sen niska voikin taipua ihan ympäri?!
Eilen käytiin metässä kahdessa erässä, ensin pojat ja sitten Kit erikseen. Epäilen, että se edellisessä jutussa raportoitu katoaminen johtui siitä "omia jälkiä takaisin sata lasissa" kun mamma oli kadonnut. Nimittäin tein eilen niin, että kun Kit meni vähänkin kauemmas, hyppäsin heinikkoon/kiventaakse tms piiloon, niin kyllä vaan tulikin hirveä hätä ja se lähti kaahottamaan kauheeta vauhtia ensin eteenpäin ja sitten taaksepäin. Piti huutaa sitä, ettei ihan tielle asti päädy, joten sillon viime viikolla se katoaminen varmaan oli sitä, että oli hädissään lähtenyt vaan etsimään ja melkoisen äkkiä turbovauhdilla se päätyy tosi kauas, niin ettei huudot kuulu. Kyllä muuten pysyi aika hyvin hollilla koko metsässä kävelyn. Kiemurtelin ja mutkittelin, että se joutui pitämään kontrollia. Kit kaahasi edes takaisin ihan hurjaa vauhtia kokoajan, mutta pysähtyi aina n. 10m päähän katsomaan, etten ole kadonnut. Leikittiin kävyllä "etsi oma käpy" -treeniä ja juostiin hiekkakuopassa. Ja tein sille nurtsille lyhyen jäljenkin pitkästä aikaa. Se tiesi tasan tarkkaan heti mistä on kyse, mutta en ole ihan varma etsikö se nenällä niitä nameja kuten kotipihassa, kun olen heitellyt nameja etsittäväksi nenänkäyttötereniin, vai etsikö se niitä mun jalanjälkiä. Nuuskutus oli kuitenkin kova, eli nenänkäyttö toimii, mutta kyllä se välillä eksyi askelilta sivuun. Sai kuitenkin pääpiirteissään ilman apuja jäljen tehtyä, kerran taisi eksyä vähän kauemmas että piti ihan korjata ja palauttaa. Kesälomalla kyllä sit viimeistään tsempataan tähän vähän enemmän rutiinia, että eiköhän se siitä sit ala hiffata!
Loppuun vielä yksi Kaisun ottama poseeurauskuva Stadi Games treffeiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti