Jahas, mistähän sitä aloittaisi... en muista yhtään mitä tehtiin viikolla, ei vissiin hirveesti mitään.
Torstaina Puma-Täti kävi tokoilemassa. Ensin tein paikallamakuuta Puman tehdessä hommia, hyvin meni. Sitten tein avo-liikkeitä putkeen, otettiin videolle. Saa nähdä saanko niitä sieltä ulos, mutta eipä se nyt mitään kaunista katseltavaa ole. Kit oli ihan väärässä vireessä, se hiippi ja luimi, en tiedä mistä johtui. Seuraaminen oli siis ihan hirveetä, vaikka ei se videolla ulospäin niin pahalta näytäkään. Kesken yhden kulman se bongasi maahan jättämäni noutokapulan ja otti sen mukaan :)
Liikkeestä maahan ok, luoksetulossa pysäytin kädellä (eipä juur olla harjoiteltu, pitäisi ehkä... ), pysähtyi, vähän kääntyi että "mihin lensi" (vaikken ole koskaan heittänyt mitään), etujalkojakin siirsi. Sivulle kohtalaisesti, jäi vähän vinoon. Ja koska sen fiilis oli liiska, niin liikkeestä seisomisessa meni toki maahan, vaikka seuraus itseasiassa oli siinä kohtaan ihan hyvä. Otin uusiksi ja siintä jäi hyvin ja sai palkan. Lopuksi otin noudon, palautti ravilla, lelu sitten toi vauhtia, mutta kun ei kertakaikkiaan irrota kapulasta.
Tämän treenikerran perusteella taas voisi sanoa, että eipä hyvältä näytä... kovasti pitäs treenata. Lopuksi kun yritin leikittää, ei kiinnostanut ja meinasin lopettaa. Nanna sanoi, ettei saa luovuttaa, että pitää leikkiä jos kerran meinaa. Yritin ja yritin, ja lopulta se sitten lähti mukaan. Puman leikki oli kehittynyt hirveästi, kun Nanna on tehnyt sen kanssa töitä. Mun pitäisi kanssa, kai sitä jo aikuistakin koiraa voi opettaa leikkimään, vaikken pentuna sitä tajunnutkaan. Ja vaatia sitä, jos minä kerran haluan!
Aloitin myös eteentulon treenaamisen. Tähän astihan olen ottanut käsiavuilla ohjaten, ja kun ei tule tarpeeksi lähelle, ottanut askeleen taaksepäin. Nyt ajattelin, että opetan sen naksuttelemalla tulemaan ihan liki ja painamaan leuan minua vasten. Eli ensin oikea asento ja käsky, sitten vasta matkaa. Katsotaan... Nopeasti se hoksasi mistä se naksu tulee.
Perjantaina oli vuorossa pimeetreenit Oittaalla. Me oltiin viimeisenä, klo 23 aikaan oli jo lähes pimeä. Otettiin parkkiksella rullamuistutus ja se toimi hienosti. Kolme figua suht pienellä alueella rinteessä, joka oli osittain aika ryteikköistä ja etenkin saniaiset vievät hajut varsin tehokkaasti. Aiemmin tuuli oli tullut rinteestä vinosti alas, mutta myöhemmin ei juuri enää tuullut, hajut sitten vaan valuivat alas, jos eivät jääneet puskiin. Ensimmäinen oli suht avoimella lähes kokonaan pressun peitossa. Kit suhasi ensin jonnekin kauemmas, mutta tuli sieltä sitten ilman rullaa. Eka figu löytyi kuitekin pian, olin itse lähes vieressä. Taas se tuli ensin vähän vastaan että "täh?" Meni sitten takaisin, tonki kuonolla figun naamaa esiin, mutta ilmaisi sitten ok. Voihan tonkija!
Toinen figu verkkopeiton alta löytyi hetken perästä saniaisten seasta ihan ok. Samoin kolmas verkkopeitolla peitetty ok, vähän oli verkon reikien läpi naamaa etsinyt. Mutta ihan suht jees.
Se liikkui taas vähän samalla tavalla kuin edellisen viikon pimeissä, normaalia enemmän kaahottaen. Valoisatreeneissä ei mielestäni kaahota vaan etenee järkevästi.
Lauantaina raunioilla oli sitten katastrofin ainekset ilmassa. Tyhmä lahopää ja ahnehtiva ohjaaja... ei voi syyttää kun itseään (vai saisko noita juoksuja vähän syyttää??). Oletin että kiintis on nyt jo hallussa, että treenataan sitä itsenäisyyttä. Ja otetaan nyt ne paukutkin, kun kerran pyssyt oli esillä. Lisäksi oli savuja (ne nyt ei Kittyä haittaa) ja meteliä kansien paukuttelusta.
Eka figu haki purkin kun odotimme parkkiksen reunalla ja Kit näki kun lähti kohti piiloa (kakkostalon keskikolo). Käännyttiin hetkeksi pois. Alueelle tullessa en seuruuttanut vaan annoin hinata. Paukku, ei havaittavaa reagointia. Lähetin ja suht nopeasti löysi figun, tuli ulos, meni takas, tuli ulos ... ei hitto! Siinä vaiheessa muistin, että piti ottaa yksi rullannosto parkkiksella. Ääliö lahopää ohjaaja. Ehkä kolmannella "etsi" lähetyksellä Kit sitten muisti, että ja niin se kiintorulla.
Toinen figu samalla tavalla otti purkin ja lähti piiloon (keskikasan alussa sokkelin perällä), ja me käännyttiin hetkeksi pois. Lähetyksestä Kit kaahotti sata lasissa yläkäytävää, paukku, ei näyttänyt reagoivan, mutta tuli hetken päästä takaisin että "mitä, etkö tulekaan". Minä vaan seisoin punaisen kopin edesä ja odotin. Alkoi se sitten kohta liikuskella ja sitten taisi hajukin leijailla nenään, kun lähti sokkeliin. Ei mennyt toiseen lokeroon, vaan kiipesi sen päällä olevien levyjen päälle ja sieltä raosta bongasi alla lymyävän figun, otti rullan ja ilmaisi! Vau, sehän oli askel kohti umppareiden ilmaisua. Loistokas suoritus siis.
Kolmas figu piti olla kanssa "helppo sovepiilo" alakasan päällä pressupalkin alla. Sama rutiini, figu otti purkin ja lähti, me käännyttiin hetkeksi. Lähetin ala- ja keskikasan välistä polkua, jonne Kit lähtikin. Tässä lähdin sitten itse vähän matkaa perään, ettei tule niin pitkää välimatkaa. Siellä se jotain puuhastelikin alakasan päässä ja takana kellon kilinästä päätellen. Sitten näin kun se sujahti pressun alle, mutta tuli hetken päästä takaisin. Meni uudelleen ja tuli taas pois, pyöri siinä luonani, söi heinää, lopetti hommat. Voi hemmetti! Välillä se taas yritti, ja tuli pois. Lopulta se sitten kyllä ilmaisi, figu oli siirtynyt piilossa hieman lähemmäs. Kit oli kuulemma tullut piilon perälle vinoa pintaa figun lähelle heti ekalla ja yrittänyt ottaa rullaa, mutta oli luisunut pinnalla ja epäonnistunut, ja se oli sitten vissiin sotkenut ajatuksia. Höh. :(
Tässä treenissä tuli 2 epäonnistumista ja 1 onnistuminen. Nyt saldo on 3/6 epäonnistumista. Nyt pitää saada niitä onnistumisia ja pian! Eli kriteerejä on helpotettava. Luovun nyt suosiolla itsenäisen työskentelyn harjoittelusta ja kuljen mukana tukemassa kuten aiemmin. Ja luovutaan toistaiseksi kaikesta muustakin häiriöstä ja ainoa kriteeri on kiintorulla. Se on nyt saatava toimimaan ja piilot on valittava niin huolella ja helpoiksi, että seuraavassa treenissä kaikki onnistuu.
Lauantaina raunioiden jälkeen (juoksun 13.pv) vein Kittyn juoksuevakkoon Sadulle ja Simolle Veikkolaan. Kotiin tullessani Jasu oli hyvin tohkeissaan ja etsi koko illan herkkupeppua, eli taisi olla viime hetket evakkoon lähdölle, vaikka se ei vielä Kittyn läsnäollessa ollutkaan seonnut. Hyvin oli mennyt, kulki kovasti Simon perässä ja oli kovin ihastunut häneen. Aamuyöstä Kii oli kiivennyt Sadun kainaloon, aijjai. Sunnuntaina tehtiin sitten treffit metsään ennen hakutreenejä. Taisi se olla hieman riemastunut, kun metsäpolulla olikin tuttu vastassa.
Sunnuntain hakutreeneissä (siikis 1, sama alue kun edellisen viikon leikkikoe) otin 4 figua melko pienellä alueella kaikki pressutettuina. Ensin ennen alueelle menoa otettiin taas pieni rullamuistutus. Kelmukeepi kekkasi, että tuossahan tuo tyyppi könöttää tien varressa, mitä suotta sinne juoksen ja otti rullan 5m ennen figua. En hyväksynyt, sanoin että "höpöhöpö, ei kelpaa" ja lähetin uudelleen. Kit meni, mutta palasi hölmistyneenä. Lähetin taas, nyt ilmaisi. Sanoin figulle, että otetaan vielä toinen, mene nyt enemmän piiloon. Mutta ei, Kit ei halunnut ilmaista, ei vaikka yritettiin useampi kerta. Miettikö, että hölmöä, tuo on ilmaistu jo monta kertaa. Ahdistus. Mutta en luovuttanut. Tehtiin ihan ilmaisutreenimäisesti figu tien varteen kädet alas kuin olisi irtorulla ja ohje että avustaa rullaa, jos ei meinaa ottaa. No tämä toimi heti, ei tarvinnut apujakaan, ja tehtiin vielä toinen ja sekin ok. Hieman epäilevin mielin siis treeniin.
Alueella ensimmäinen figu kokonaan pressutettu ihan lähellä, että nähdään kaiveleeko naamaa. Ei, se oli hieno, ei kaivelua ja nopea rullanotto, jee! Toinen figu olisi ollut suht lähellä rinteen alapuolella tuulessa, mutta jostain syystä Kit ei ottanut siitä hajua, vaan irtosi eteenpäin. Jätettiin se sitten siihen, että palataan. Pian Kit tulikin jostain rullan kanssa, oli napannut sen kauimmaisen figun, joka oli pressussa naama näkyvissä. Hyvin, ei tonkimisia, nopea rullan otto. Ja sama kolmannella joka oli ylärinteessä, tässä olin itse taas hyvin lähellä, mutta hienosti toimi. Sitä neljättä ei sitten meinannut nostaa millään, en tiedä miksi, kierretiin takaa, mutta jotenkin tuntui, että kun tultiin aluelle joka oltiin jo käyty, keepi lopetti hommat. Ihan vierestä n. 2m päästä sai sitten hajun ja ilmaisi. Mutta ilmaisut oli hyviä. Turha lienee kikkailla noilla tienvarsijutuilla, jos se kerran noin paljon alkaa niiden kanssa funtsia ja keksiä uusia juttuja...
Treenien jälkeen Kit palautui taas evakkoon, kyllä se oli lähtiessäni vähän sen näköinen, että "pliis, älä jätä". Saas nähdä miten ensimmäinen työpäivä siellä sujuu. Toivottavasti se ei ala sisustelemaan mitään.
