Pähkinöitä kaupungintalolla

Valmis, joko mennään!

Espy oli taas saanut Espoon tyhjillään olevan jo purkutuomionkin vissiin saaneen kaupungintalon treenikohteeksi. Meille oli alueena ala-aula, portaikko ja 2-kerros. 3 mm, en tiennyt sijaintia.

Heti ala-aulassa Kit reagoi jonkun verran, mutta häntä ei juuri heilunut. Se ilmeisesti vaan vouhotti jo olemassa olevista hajuista. Portaikossa ei reagointia, joten siirryttiin 2-kerrokseen. Aloitin toimiston siitä päästä, jossa huoneissa ei ollut kalusteita. Pari ovea mentiin yhdessä järjestyksessä, kolmannessa Kitillä oli joku reaktio, siirtyi seuraavaan huoneeseen, ja siitä vielä seuraavaan. En voinut jättää reaktiota siihen, vaan pyysin sitä palaamaan. Ja niinhän se maalimies oli sen ekan reaktion aiheuttaneen huoneen oven takana. Sain kommenttia, etten ohjaisi sitä ihan niin paljoa, eli olisi pitänyt antaa vapaammin tohottaa ne sen pään huoneet, ettei sitten jätä kuuliaisuudessaan hajun työstöä kesken.

Sitten jatkettiin lyhyehkö käytävä, jonka varren huoneet ohitettiin täysin kiinnostamattomina. Tultiin aulaan, siihen the Aulaan, joka oli viimevuonna tuottanut mielenkiintoisia reaktioita koirille. Kit ei reagoinut aulan siinä laidassa mitenkään, joten jatkettiin eteenpäin ja käytiin läpi lisää toimistohuoneita. Nurkkahuoneessa tuli sitten taas hyvin voimakas reagointi, häntä heilui, koira etsi. Ja pitkään sai etsiäkin. Huoneen keskelle oli pöydistä ja kaapeista kyhätty piilo. Piti vaan löytää se oikea kolo maalimiehelle, että saisi rullan. Kesti tovin jos toisenkin, mutta sisukas se on, ja niin taitava.

Sitten jatkettiin se käytävä loppuun, ja kun ei lisää löytynyt, siirryttiin takaisin aulaan, jatkaaksemme sen toiselta puolelta toiseen käytävään. Aulaan palattuamme Kit vetäytyi pääsisäänkäynnin tuulikaappiin ja sai sinne selvästi hajua, haki ja ihmetteli. Kävi seuraavassa huoneessa, ja tässä vaiheessa itse luulin, että siellä se varmaan on ja olin lähdössä perään. Sain käskyn seistä ja olla hiljaa 5min. Okei. Ja niin sitten seistiin. Kit tarkisti tuulikaappia parikin kertaa, ennen kun alkoi lopulta työstää aulaa. Mitäihmettä. Johan me se tutkittiin... Aulan keskiosa oli täynnä pöytiä ja tuoleja. Kit alkoi kiipeillä pöytiä vasten hajua hakien. Ja lopulta, siellähän se maalimies makasi tuolien päällä yhden pöydän alla. Olipas jippo! Mutta kyllä oli eripätevä koira! Hajua ei tullut yhtään aulan toiseen reunaa, josta olimme kulkeneet piilon ohi n. 5 metrin päästä, vaan se painui tuulikaappiin. Hyvä Siwwi!