Rakennusetsintää

Tänään harjoiteltiin rakennusetsintää Nupurin kartanossa.
Kuva on syksyltä 2008, siksi lunta on hieman vähemmän kun nyt. Kamerakin oli kyllä mukana, repussa. Nukan kanssa pystyi vielä tekemään etsintää ja kuvaamaan samaan aikaan, mutta Kittyn kanssa oli täysi työ keskittyä, että ehti ohjata ajoissa, ennenkun se oli ehtinyt talon toiseen päähän ja yläkertaan. Joten kuvia ei ole, harmi sinänsä.

Ensimmäinen kierros otettiin tuossa kuvan kartanossa. Nyt pyysin jo hieman haastetta, eli mm oikeasti vähän piilossa, mutta toki niin, että koira niihin pääsee. Ja että keskittyisin itse hyvään ja riittävän ennakoivaan ohjaukseen.

Ensimmäinen mm oli heti ovesta sisään astuttaessa olleessa eteisessä, johon pakkasi koko loppu porukkakin. Tämä ei Kittyä haitannut, mutta kyllä sillä oli tosi vaikeaa paikallistaa se maalimies joka oli oviaukkoa vastakkaisella seinällä kaapissa. Hajut näyttivät kulkevan oven pieleen sekä sen vieressä olleen pöydän päälle. Aikansa pähkäiltyään annoin jonkun verran apuja (alkoi jo kyselläkin jeesiä), että alkoi ylipäätään työstämään oikeaa nurkkaa. Mutta hienosti se sitten lopulta ratkaisi ongelman, edessä olleet tuolit eivät sitä pidätelleet, vaan se loikkasi tuolin kautta yli.

Sitten vasta aloitettiin varsinainen etsintä ja minä keskityin koiran ohjaamiseen. Nopea sai olla, että ehti ajoissa, mutta selvästi se kuuntelee hyvin ja ohjautuu tosi hyvin, kunhan ohjeet tulevat ajoissa. Vain muutamia kertoja jouduin huutelemaan sen takaisin vähän kauempaa.

2 mm oli suurehkossa lähes tyhjässä läpikulkuhuoneessa seinää vasten vinollaan olevan paksun joustinpatjan takana, ja sen Kit bongasi tosi helposti. Työstettiin vielä alakerta järjestelmällisesti, mutta muita reaktioita en löytänyt, joten jatkettiin yläkertaan.

Hyvässä hallinassa aloitettiin yläkerran katsastus, eikä aikaakaan kun3 mm löytyi pienessä syvennyksessä olevasta komerosta. Tämä oli ihan piisofkeik jo. Oli se hieno. Vähän arvelutti alakerrassa, että mistä näen sen yleishösäämisen seasta, millon se on oikeasti hajulla ja millon vaan täpinöi vanhoista hajuista. Mutta homman edetessä reaktiot kävivät jotenkin selkeämmiksi, ja yläkerrassa minulla ei ollut mitään ongelmaa nähdä, kun oli hajulla.

Toinen kierros oli koulumaisessa rakennuksessa, jossa oli vessoja ja luokkahuoneen tyyppisiä saleja sekä siivous- ja keittiökomerot. Tarkoitus oli työstää ensin tyhjää ja tehdä lopuksi hyvä löytö. Ja näinhän me tehtiin. Jälleen aiempaa parempaa hallintaa, ja tosi hienosti työstetty löytö! Ei ollut ihan helppo, eli joutui tekemään vähän töitä, mutta hienosti ja itsenäisesti sen herne raksutti ja maalimies löytyi työpöytätason alta vanerilevyn takaa.

Tosi reipas se oli, mitkään roinat tai alustat eivät sitä hidastaneet. Eikä myöskään päälle kaatuneet esineet pelästyttäneet, niitä se etenkin ihan ekalla maalimiehellä ryskätessään kaateli.

Autossa odotti kotiinlähtöä väsynyt pieni häkkieläin

Mutta ei kotona ehtinyt lepäillä. Ensin piti viedä sedät lenkille, ohjelmassa oli polkujen tallausta, että saataisiin nyt nuoskakeleillä paranneltua pohjia. Siellä se mennä viiletti ensimmäisenä taas, ei tietoakaan väsymyksestä.

Ja hommat jatkui lumitöiden virallisena valvojana ja uskollisena apurina.

Synttärikemut

Onnea Kitty 1-vee! Onnea siskot ja veljet!
Ei uskoisi, että nää on jo 1-vuotiata. Vastahan ne oli pieniä rottia ja sen jälkeen lepakkokorvaisia kissoja. Eikä sitä kyllä käytöksestäkään huomaa...

Synttärikutsuille saapuivat uskolliset ystävämme R:t. Kutsut pidettiin Veikkolan kaarihallien lähettyvillä. Synttäriohjelmassa oli kakaroille patukkatreeniä, ja varttuneemmille reagointiharjoitusta. Onko Kit nyt sitten jo varttuneempi, kun pääsi myös kokeilemaan reagointia?

Ollaan oltu luvattoman laiskoja, ja ne toista viikkoa sitten aloitetut teho-patukkatreenit kesti tasan sen yhden kerran. Eilen illalla otettiin sitten 2 minuutin kertauskurssi, ja hyvinhän se tuntui muistavan, että rulla tuodaan käteen, ja vain ja ainoastaan käteen. Joten tänään rullaa haettiin sitten jo lyhyellä matkalla avustajalta ja hyvin meni. Selvästi maalimiesmotivaatio on suurempi kun rullantuomisinto, mikä sinänsä on ihan hyvä. Mutta nyt rulla tuli käteen ilman "tuo"-käskyä, ja se oikeasti tuli käteen! Kertaakaan se ei tippunut, eikä sitä mukellettu, kun parin asennonkorjauksen verran. Hyvä! Tehtiin kaikkiaan kolme eri erää ja kaikki menivät hyvin.

Reagointiharjoituksissa oli tarkoitus, että koirakko kulkee kytkettynä tien vierustaa ja mm on jossain tien varressa piilossa. Se vaan osoittautuikin melkoisen haastavaksi, koska penkkoihin upposi vyötäröä myöden eikä muita piiloja oikein ollut saatavilla. Apuun otettiin maalihenkilön lumikengät, ja ne auttoivatkin. Kit meni hyvin alusta asti, se bongasi hienosti itse maalihenkilön hajun, eikä sitä tarvinnut sen kummemmin avittaa, sinne se puski hangen läpi, jälkeä tosin.

Toinen meni vielä nopeammin, Kit kahlasi penkan puolella suurimman osan matkaa, se selvästi jo tiesi, että sinne kannattaa kurkkia, koska siellä se oli äskenkin. Kolmas oli jo ihan suora arvaus. Neljättä ei sitten laitettu samalla tavalla tienvarren penkkaan, vaan se otettiinkin vähän eri paikkaan aurauspenkan taakse, mutta eipä senkään löytämisessä ollut mitään ongelmia. Motivaatio on aikas hyvä!

Tässä vähän heikkotasoista livekuvaa

Illalla oli vielä kotikutsut maksalaatikkoherkkuineen, sedät meinasivat varastaa koko shown.

Viime viikot ollaan tosiaan oltu kuin ellun kanat. Kaikki treenit on peruuntuneet pakkasten takia, ja ei me sitten olla kotonakaan tehty niin yhtikäs mitään. Jotain treenimasennuslaiskuutta on ollut selvästi ilmassa. Kit on joutunut ihan itse viihdyttämään itseään sekä setiä, mutta hyvin se on senkin osannut.

Päätä seinään

Taas on hakattu. Taas tökkii kepit, töktök. Yhtä pään seinään hakkaamista niiden kanssa, olen nyt joka ilta yrittänyt saada asiaa eteenpäin. Osaa, ei osaa, osaa, ei osaa.... Vaihdoin pallon naksuun ja namiin, kun tuntui kuumenevan yli keskittymiskyvyn sen pallon kanssa. Se auttoi, mutta sitten yhtäkkiä se ei taaskaan osannut. Vika on varmaan ohjaajassa ja sen hermorakenteessa. huoh. Ehkä me jatketaan edelleen sillä yhdellä portilla. Mut en tiedä miten saan siihen sen toisen, kun sit se unohtaa sen ekan ja vetää aina vaan sitä "viimistä porttia". Kepit se kyllä osaa, tänää kokeilin 6 vinokepin pätkää. Hyvin menee. Mutku porteilla pitäs hioa sisäänmenoa, ja sitä se ei osaa. Mutta minähän en luovuta, pistän sen osaamaan! Kait. Ehkä.

Tänään oli taas pitkästä aikaa ohjatut agitreenit, jee! Vaikka tiukalla oli taas pakkasrajan kanssa. Paikalla olikin tosi vähän koirakoita, joten kokoajan riitti tekemistä. Me aloitimme ohjausharkalla, että saataisi enimmät höyryt purettua. Ohjelmassa välistävetoa. Koirahan menisi loistavasti, jos ohjaaja ei olisi umpisolmussa jalkojen ja käsien kanssa. Kun lopulta sai kropan ja jalat käännettyä, unohtui käsilläohjaus, ja päin vastoin. Onneksi koira jaksoi harjoitella niin kauan, että saatiin ohjaajallekin onnistunut suoritus.

Toinen ohjausharkka oli irtoaminen hyppy-pituus-hyppy-hyppy. Kouluttaja vei pallon sarjan päähän ja ohjaajan piti paikoiltaan lähettää koira pallolle. Kit meni yhden hypyn ja hoksas, että "ohjaaja unohtui" ja oli kovin epävarma. Aika vaikeeta oli irtaantuminen, mutta eipä me ollakaan tällaista harjoiteltu. Vasta liikkuva pallo sai saalistajan liikkeelle. Tarkoitus ei siis ole niinkään opettaa koiraa irtoilemaan ja hakemaan esteitä, vaan että luvan saatua saa irrota ja tavoitteena tällä suoralla on myöhemmin muodostaa hyppysarja hyppytekniikan rakentamisen harjoitteluun.

Keinua tehtiin ensin pöydän päälle ja se oli virhe, iso virhe. Kit ilmeisesti pelästyi selvästi aiempaa enemmän kääntyvää keinua, ja hyppäsi päästä vauhdilla pöydälle. Ja kun se sen oli tehnyt yhden kerran, se teki sen toisen ja kolmannenkin kerran, ennenkun uskottiin, että ei toimi. Palattiin takaisin aitasiiveke keinun alle menetelmään, niin että keinu kääntyi vain ehkä 10cm. Kouluttaja piti namia päässä, että raketti pysähtyi eikä syöksynyt sinne pöydälle, jota ei siis alla enää ollutkaan. Saatiin sitten palautettua entinen osaaminen, ja ehkä korjattua alun virhe ja siitä aiheutunut lievä paniikki keinun päässä. Olispa pitänyt itse taas ajatella hieman ennenkun alettiin tehdä.

Puomin kontaktia tehtiin kuten ennen targetilla, puomin yläpää vain mini-pöydällä, joten ei ollut kovin jyrkkä. Se sentään meni hyvin.

Keppejä tankattiin myös. Ensin yhtä porttia naksutellen, ja se menikin tosi hyvin ja jonkun aikaa myös kaksi porttia. Mutta kyllä se "väärä" puoli on vaan vaikea. Ehkä kuitenkin aavistuksen paremmin taas jo meni... Mutta palataan taas hetkeksi yhteen porttiin.

Rullatreenit... ne on taas unohtuneet, kun on ollut niin "kiire".

Rullaa, part II

Päivällä lueskelin ja pohdin, joten illalla alkoi rullatreenit ihan alusta uudelleen. Rulla tulee käteen, se tuodaan ja tiputetaan käteen, ja mitään muuta tarkoitusta ei rullan kannolla ole, kun tuoda se käteen. Tästä lähdetään. Ja näinhän me sitten alettiin. Rulla käteen. Ja sehän tuli, loppua kohden jo niin mainiosti, että rulla tuli käteen, vaikka lähdin karkuun. Jee! Jos me nyt jatketaan tätä viikko, niin muistaisikohan se tuon sitten viikonloppuna ulkona tohottaessaankin?

Ennen rullatreeniä oli lenkin jälkeen pihalla ohjelmassa keppitreeniä. (toim.huom. joku yrittää selvästi vähän ryhdistäytyä...) Ensin yhdellä portilla, sitten kahdella hyvin helposti ja lopuksi jo melkeen kiinni. Oli se yleisestiottaen ihan hyvä, välillä tuli vähän hasseja. Mut kaikista hauskinta siitä oli kaivaa reikäpalloa hankeen. Ja kun joku fiksu on ostanut vaaleankeltaisen reikäpallon, niin sen löytäminen n. puolen metrin syvyydestä lumihangesta on välillä hieman - haastavaa. Ja kun sen löytää ja kelpie nappaa siihen kiinni, lumi vaan purskahtelee rei'istä ulos.

Ja varmaan koska päätin tehdä rullan alusta (ja siis jatkaa rullan parissa), niin sainpa sitten pikkukoiran haukkumaankin. No, pelivaraa pitää olla. Kun tunkee saappaan hankeen ja antaa kelpien kaivaa, niin sehän avaa samalla äänijänteensäkin. Hmm... maalimiehen ei tarvitsisi kun heilutella saapasta hangessa ja pikkukelpie ilmaisisi sen. Riittäisiköhän kesällä saapas varvikossa?

Rullaatirullaa

Launtaina pidettiin hakuharkat, alueena Oittaan asfalttiparkkis. Ilmaisutreeniä siis. Aikamoista sähellystä oli taas. Tehtiin kaksi erää, ja molemmissa suurin ongelma oli pari metriä ennen luovutusta. Lähti hyvin, otti hyvin, toi hyvin, kunnes pari metriä ennen alkoi patukan mukellus. Lainasin kaverilta paksumpia patukoita, ja niiden mukellus oli ehkä hivenen vähäisempää. Ohuemmat tuli aina miten sun sattuu nippanappa suussa roikkuen, tai sitten ne tipahtelivat. Tehtiin toisella erää aika monta toistoa, leikittiin siinä välissä ja sitten lopuksi sain pari jotensakin hyväksyttävää, kun hoputin tuomisen kanssa hirveesti. Paljon treeniä vaan.. kait.

Muuten ollaan ollut laiskoja possuja. Keskiviikon agit peruuntui taas pakkasen takia, tänään sunnuntaina tokot on peruttu, kun kouluttaja ei pääse. Itsenäistä aksatreeniäkään ei olla pihalla tehty, kunnes tänään vähän keppitreeniä eka yhdellä portilla, se meni hyvin, mutta kun pistää toisen, se tuppaa meneen vaan sinne toiseen, jos olen itse siellä "väärällä" puolella. No pari onnistunutta kuitenkin sitten lopulta. Yritin tehdä niin, että käskyä tulee vasta kun katsoo estettä, että näkis myös minne on menossa. Sitten ihan vähän tokottelua pallolla. Ja kerran aiemminkin tehtiin vähän tokoa, ehkä 3min ... laiskaa.

Varikolla

Eilen oli hälyryhmän puolikkaat, jonne siis pääsee ei-hälykoiratkin mukaan. Oltiin Espoon kaupungin varikolla Espoonlahdessa. Meidän ryhmällä oli konehalli, joka oli täynnä erilaisia ajoneuvoja ja haisi ihan öljylle ja lialle, ilmastointi oli aika voimakas ja ilmavirtaukset siinä tilassa olivat enemmänkin kun mielenkiintoiset. Lisäksi mukaan kuului kolme erillistä huonetta, joista kaksi oli yläkerrassa, toinen suorien ritilärappusten päässä ja toinen tiukkojen kierre-ritilärappujen takana. Kolmas huone oli sitten jonkunlainen verstas, siisti ja "suljetumpi" ilmastoinniltaan.

Koska tämä oli meidän toinen kerta raksaetsintää, otin jo vähän enemmän "haastetta" mukaan. Halusin mahdollisimman paljon eri paikoissa kulkemista, että näkee miten reippaasti se menee, maalimiehet sitten helpot. Ekan otin konehalliin ihan vaan reunalle istumaan tuolille, tää oli ihan piis-of-keik, Kit juoksi sinne ihan suoraan.

Toinen oli sitten niiden helpompien suorien ritiläportaiden päässä yläkerrassa niin, että kun se hienosti ja reippaasti suorittaisi portaat, odottaisi palkka ylhäällä. Ja hienosti meni, itse olin vielä alhaalla kun se oli jo ylhäällä maalimiehellä. Toki portaat vähän ehkä jännitti, mutta reippaasti se meni. Alastulo jännitti ehkä himpun verran enemmän, mutta nekin se selvitti ihan itsenäisesti ja reippaasti. Raot ritilöissä oli sen verran isot, että mahtoi olla hankalaa pikkukelpien tassuilla niitä kulkea.

Kolmas mm olis sitten helppo ja kiva verstaassa. Kierrettiin ensin vielä vähän lisää konehallia, että näin miten se menee. Hyvin liikkui ja selvästi nappaili vanhojen piilojen hajuja koneiden seasta. Oltiin aika viimeisiä, joten halli oli hyvin hajustettu ihmisenhajuilla. Lopuksi sitten verstas. Tarkoitus oli, että valot olisi olleet pois, mutta ne olikin päällä. Kit meni suoriltaan maalimiehelle verstaan perähuoneeseen, se oli helppo lopetus.

Täysin itsenäisesti ja reippaasti se meni ihan vieraissa, pimeissä ja oudolta haisevissa paikoissa, ei merkkiäkään, että olis tarvinnut minulta jotain tukea, niiden rappusten alastuloa ehkä lukuunottamatta. Seuraavalla kerralla voinee ehkä jo lisätä pikkaisen vaikeutta piiloihin, nythän mm:t ei olleet varsinaisesti piilossa ollenkaan, kun tarkoitus oli enemmänkin totutella kulkemaan tuollaisissa paikoissa.

Tuolla kun seurasi muiden koirien toimia, etenkin konehallissa, joka osoittautui tosi vaikeaksi, kun mm oli piilossa esim. traktorin ohjaamossa n. metrin lattian yläpuolella ja hajut kulkeutui mihin sattui, aloin taas pohtia sitä ilmaisua. Kyllä kuitenkin haukku ehkä olisi raksaetsinnässä selvästi parempi kun rulla. Metsäänhän rulla sopii mainiosti, mutta miten rakennukset ja rauniot... huoh. Jos siitä sittenkin tulisi haukkuva? En vaan tiedä miten saisin siitä ääntä ulos? Kyllähän se räksyttää leikkiessään tai kiihtyessään jotain jahdatessaan, mutta härnäämällä en ole siitä vielä ääntä saanut. Pitää pohtia.

Tokoa!

Ekaa kertaa sitten viimesyksyn naksupentukurssin päästiin lopulta myös kurssin jatkona alkaneeseen naksutokoon.

Täytyy sanoa, että eipä me pahasti olla jälkeen jääty. Ensimmäinen "liike" luoksepäästävyys tosin tuotti melkoisia vaikeuksia. Kouluttaja pääsi ehkä 2m päähän, niin että Silli vielä malttoi jollain tavoin pysyä nahoissaan.

Seuraava liike oli nouto. Saimme kaikki tunnarikapulat ja me oltiin ekana. Valitellen sanoin, että eipä olla tunnarilla noutoa hirveesti tehty. Otin ensin niin, että annoin Kitille kapulan ja kutsuin eteen, tosi hyvä. Sitten vein kapulan ja tehtiin nouto, sekin meni hyvin, vauhtia sais olla vähän enemmän ja se pikkaisen vaihtoi asentoa/mutusti kapulaa. Kouluttajan mielestä kuitenkin tosi hyvä. No, muut, tai ainakin osa, ei näyttänyt osaavan ottaa edes kapulaa suuhun... Tein sitten itsekseni noutoa myös ohjatun kapulalla, jonka satuin siitä vierestä löytämään. Oli ihan hyviä muuten, mutta palautukset ravissa ja jäi vähän kauas. Yhden tein sitten vielä luoksetulomalliin vauhdin kanssa ja sain palautuksenkin laukalla.

Kolmas ohjattu liike oli suuntakäskyjen harjoittelun aloittaminen ohjatunnoutoa varten. Kaksi targettia, joilla opetellaan aina yhdellä kerralla yhtä suuntaa. Joitain kertoja Kit meni hyvin, mutta sitten yhtäkkiä vaan lopetti ja jäi hölmönä seisomaan. No, jatketaan harjoitteita.

Tämän lisäksi puuhailtiin kaikkea omaa, koska suurin osa ajasta meni odotteluun, ja sehän tiesi piip, piip, piippaamista... Tehtiin vähän paikallaoloa, tosi hyvä. Pientä seuraamista, ok. Ekaa kertaa kokeilin hyppyä, targetin kanssa, meni vähän miten sun sattuu. Tuppasi tulemaan hakemaan palkkaa esteen yli hypäten jossen ollut nopea. Ja sitten kohta se ei enää viitsinyt mennä edes targetille asti, vaan kääntyi heti hypyn jälkeen tullakseen takaisin. Ei siis vielä hirveetä edistystä.

Siinä vieressä oli A-este, joten kokeilinpa ekaa kertaa myös A:n alastuloa muutaman kerran. Targetti alas, nostin Kittyn puoliväliin A:n laskevaa osaa, ja hetihän se tiesi mitä pitää tehdä, tosi hyvä toistoja tuli.

Sitten tunnin jälkeen tehtiin vähän aikaa keppiportteja, taas kerran uskomatonta luupäisyyttä porttien haussa, argh! Ihan satavarmasti se osaa, miksei se mee?? Kokeilin myös kuutta vinokeppiä, ne meni suht sujuvasti molemmin puolin, vaikka oikeestaan ikinä ennen ei olla niitä tolleen irrallaan vain lähetettynä tehty, paitsi oman pihan irtiksillä. Siis pujotteli kyllä itsenäisesti oikein ja hyvin, mutta vauhti ei ollut niin kova, kun kotipihalla irtiksillä.

Taitava se oli. Nyt väsyttää.

Silli ui, Silli aksaa

Hmm... Kittyn menoa ei paljon jatkuvasti kasvava lumihanki haittaa. Se mennä möyrii hangessa kuin kala vedessä, Silli ui.

Hups...

Mitä...?

Pois alta!Sunnuntaiaksaa

Lempäälän reissun jälkeen aksatreenit jatkuivat heti seuraavana päivänä (eli viime sunnuntaina) Juvanmalmin Agimestan hallilla. Oli aikamoista sähellystä, kun koira kuumeni taas ihan hurjasti. Tehtiin aika paljon ohjauskuvioita. Takaaleikkauksia, valssia ja sitten uutena ansaesteen ohitusta, eli tiukkoja "le,le" ja "rai, rai" käännöshyppyjä, niin että edessä oli putki houkuttimena.

Lisäksi yksittäisistä esteistä harjoiteltiin puomin kontaktia (puomin pää lattialla), rengasta, keinua (sitä kiikkerää, vain pari kertaa), pussia sekä 2x2 keppejä (kiitos Tarulle keppiporttien mukaan raahamisesta). Aika hyvin meni, kepeillä pitää oikeasti palata porttien vahvistamiseen ja hakea sitä varmuutta.

Keskiviikkoaksaa
Sitten vihdosta viimein varmaan yli 2kk tauon jälkeen päästiin eilen omiin agilitytreeneihin. Kit oli aivan loistava! Vaikka se kuumenee, se keskittyy. Ja vaikka toiset koirat karkailee ympärillä ja tulee senkin kimppuun, se ei niistä välitä tuon taivaallista vaan odottaa vaan, koska saa luvan tehdä aksaa!

Tehtiin itsenäisesti puomin alasmenoa, se meni hyvin. Olisi ollut tarkoitus mennä jo koko puomille, mutta me ei sitä ehditty. Ei tosin haittaa, kun ei meillä sinne niin kiire ole. Vahvistetaan sitä alasmenoa vielä kotosalla (tosin eipä olla ... näin jälkeenpäin kommentoiden).

Keppejä tehtiin 2x2 kahdella portilla, aluksi meni hyvin, mutta sitten alkoi törkkiä vaan sinne kakkosportille. Saatiin kotiläksyä harjoitella, että lähtökäsky tulee vasta, kun koira katsoo esteen suuntaan. Nyt se napittaa ohjaajaa, eikä siten edes näe mitä edessä odottaa. Ja vahvistetaan niitä kulmia nyt kahdella portilla, voi kyllä lisätä kolmannen jos haluaa.

Keinu meni ihan mallikkaasti, kun laski n. 5-10cm. Seuraavaksi otetaan laskevan osan alas maxipöytä, niin saadaan vähän enemmän tuntumaa miltä se keinu oikeasti vaikuttaa. Samalla voi sitten tehdä toiseen suuntaan jo laskevaa osaa.

Tehtiin myös viuhkahyppysarjaa, joka alun kohkaamisen jälkeen meni ihan hyvin. Rimat oli minikorkeudella, n. 6 aitaa viuhkana sisäkulmasta toisissaan kiinni. Tarkoituksena, että koira hakee hyppypaikkaa ja asentoa.

Ohjausharkassa oli hmm... miten sen nyt selittäisi: kahden putken välissä aidat niin että hyppykulma meni melko pieneksi ja koira piti vain pienellä vastakäden heilautuksella vetää oikealle puolelle aitaa ja sitten heti heittää se hypylle ja samalla siirtyä itse alta pois. Tällä oli kai joku hieno nimi, en muista mikä (serpentiinistä taisi olla puhe?). Sain tässä, kuten myös takaakiertoharjoituksessa Juhalta kovasti palautetta oman liikkeen rauhallisuuden ja pysyvyyden tärkeydestä. Nyt ohjata roiskaisen pikaisesti, mutta tuommoisen höyrypetterin kanssa pitäisi ohjata rauhallisesti ja maltillisesti, sekä pitää ohjaus päällä (esim putkeen lähetyksissä ja takaakierroissa). Kit muuten tekee takaakierrot jo aika hienosti n. 1.5m matkalta.

Eri eläimet tekee erilaisia jälkiä hankeen. Mitkä lie elukat tässä menneet?

Perjantain ilmaisutreenit
Perjantaina Risa ja Roa tulivat kylään ja lenkin jälkeen tehtiin pihalla pientä ilmaisuharkkaa eli rullan hakua. Meinasi taas mennä vähän yleisen sählingin puolelle, mutta lopulta saatiin onnistuneitakin toistoja.

Lauantain ilmaisutreenit
Lauantaina oltiin Oittaalla ja tehtiin taas ilmaisutreeniä, kun ei tuonne hankeen ole mitään järkeä nyt mennä harkkaamaan. Meinasi taas mennä sählingin puolelle, mutta taas loppua kohden paremmin. Hyvin se lähtee, ja otti rullan melko heti ilman turhia liehittelyjä (toki annan vielä "tuo"-käskyn), mutta palautus on vähän sinnepäin, pureskelee ja mukeltaa rullaan, pitää päästä kiinni, muutamia kertoja jopa tiputti. Välillä sitten taas tulee ihan tosi onnistuneitakin palautuksia ilman pureskeluja ja mukelluksia. Se tulee näköjään nykyään sitten sivulle. Edessä luovutus vissiin paineistaa liikaa, joten sallittakoon tämä tässä, vaikka varsinainen nouto kyllä sitten vaaditaankin eteen

Kuka on antanut luvan nukkua sohvalla?

Pari kuvaa Lempäälästä

Tässä muutama posekuva viime lauantaina Lempäälän reissulta, kuvat on ottanut Leena Inkinen, kiitos!