Eilen oli hälyryhmän puolikkaat, jonne siis pääsee ei-hälykoiratkin mukaan. Oltiin Espoon kaupungin varikolla Espoonlahdessa. Meidän ryhmällä oli konehalli, joka oli täynnä erilaisia ajoneuvoja ja haisi ihan öljylle ja lialle, ilmastointi oli aika voimakas ja ilmavirtaukset siinä tilassa olivat enemmänkin kun mielenkiintoiset. Lisäksi mukaan kuului kolme erillistä huonetta, joista kaksi oli yläkerrassa, toinen suorien ritilärappusten päässä ja toinen tiukkojen kierre-ritilärappujen takana. Kolmas huone oli sitten jonkunlainen verstas, siisti ja "suljetumpi" ilmastoinniltaan.
Koska tämä oli meidän toinen kerta raksaetsintää, otin jo vähän enemmän "haastetta" mukaan. Halusin mahdollisimman paljon eri paikoissa kulkemista, että näkee miten reippaasti se menee, maalimiehet sitten helpot. Ekan otin konehalliin ihan vaan reunalle istumaan tuolille, tää oli ihan piis-of-keik, Kit juoksi sinne ihan suoraan.
Toinen oli sitten niiden helpompien suorien ritiläportaiden päässä yläkerrassa niin, että kun se hienosti ja reippaasti suorittaisi portaat, odottaisi palkka ylhäällä. Ja hienosti meni, itse olin vielä alhaalla kun se oli jo ylhäällä maalimiehellä. Toki portaat vähän ehkä jännitti, mutta reippaasti se meni. Alastulo jännitti ehkä himpun verran enemmän, mutta nekin se selvitti ihan itsenäisesti ja reippaasti. Raot ritilöissä oli sen verran isot, että mahtoi olla hankalaa pikkukelpien tassuilla niitä kulkea.
Kolmas mm olis sitten helppo ja kiva verstaassa. Kierrettiin ensin vielä vähän lisää konehallia, että näin miten se menee. Hyvin liikkui ja selvästi nappaili vanhojen piilojen hajuja koneiden seasta. Oltiin aika viimeisiä, joten halli oli hyvin hajustettu ihmisenhajuilla. Lopuksi sitten verstas. Tarkoitus oli, että valot olisi olleet pois, mutta ne olikin päällä. Kit meni suoriltaan maalimiehelle verstaan perähuoneeseen, se oli helppo lopetus.
Täysin itsenäisesti ja reippaasti se meni ihan vieraissa, pimeissä ja oudolta haisevissa paikoissa, ei merkkiäkään, että olis tarvinnut minulta jotain tukea, niiden rappusten alastuloa ehkä lukuunottamatta. Seuraavalla kerralla voinee ehkä jo lisätä pikkaisen vaikeutta piiloihin, nythän mm:t ei olleet varsinaisesti piilossa ollenkaan, kun tarkoitus oli enemmänkin totutella kulkemaan tuollaisissa paikoissa.
Tuolla kun seurasi muiden koirien toimia, etenkin konehallissa, joka osoittautui tosi vaikeaksi, kun mm oli piilossa esim. traktorin ohjaamossa n. metrin lattian yläpuolella ja hajut kulkeutui mihin sattui, aloin taas pohtia sitä ilmaisua. Kyllä kuitenkin haukku ehkä olisi raksaetsinnässä selvästi parempi kun rulla. Metsäänhän rulla sopii mainiosti, mutta miten rakennukset ja rauniot... huoh. Jos siitä sittenkin tulisi haukkuva? En vaan tiedä miten saisin siitä ääntä ulos? Kyllähän se räksyttää leikkiessään tai kiihtyessään jotain jahdatessaan, mutta härnäämällä en ole siitä vielä ääntä saanut. Pitää pohtia.
1 kommentti:
Minä täällä taas, hei :D
Se ilmaisu riippuu kans vähän siitä mitä hakee. Me ollaan myös raunioilla, rakennuksissa ja metsissä pyöritty niin paljon (siis Rollen ja Jillan kanssa), että oon todennu sen metsän olevan paras paikka ja siellähän se rulla on oikein hyvä. Samoin oon näiden paimenkoirien (ja monen muunkin) kohdalla todennu, että se haukku ei ole helpoin, vaatii kanttia koiralta. Ollaanhan me puitu sun kanssa tätä asiaa aiemminkin, en vaan löytäny niitä kommenttejä nyt tähän hätään. Silloin kun suosittelin Kittyn luonteen puolesta sitä rullaa. Jillassa on mun silmään aikatavalla pentujaan enemmän asennetta ja silti senkin haukkuilmaisun kanssa sai painia.
Mutta jos siis ei ole suurempia tavotteita rakennusten/raunioiden suhteen niin tuskin kannattaa niiden takia koko ilmaisua lähteä muuttamaan vain muutaman vuosittaisen harjoituskerran tähden. Ja toimiva rullakoirahan toimii missä vain ;) Nykyisin kun mun aika ei enää riitä kaikkeen niin ollaan Jillan kanssa suosiolla pitäydytty metsissä, kun se tuntuu järkevimmältä.
Koeta saada tuosta jotain irti, en jaksa edes oikolukea enää ;)
Lähetä kommentti