Yö Kakolassa, part II

Jo toista kertaa pääsimme viettämään pelastuskoirien perinteistä itsenäisyyspäivän vastaanottoa Turun entiseen lääninvankilaan Kakolaan. Tämä oli myös ilmeisesti viimeinen kerta, koska jatkossa Kakola remontoidaan ja sinne majoittuu erilaista liiketoimintaa.

Harmikseni meille sattui kaksi aivan samaa aluetta, kuin viimevuoden retkelläkin eli toinen ja kolmas alue. Onneksi viimeinen alue oli kunnollinen ja siitä jäi hyvä fiilis, vaikkakin ajan vähäisyyden takia hieman supistin treeniä. Olisin kerrankin halunnut tehdä kunnon treenin, kun tilaa oli. Mutta keepis oli kovin tohkeissaan treenistä, joten hyvä päätös se oli.

Meidän koko yön teemana oli itsenäisyys. En aikoisi ohjailla koiraa, se saisi itsenäisesti tehdä hommat omassa järjestyksessään. Sekaan sotkettiin vaikeita piiloja suorapalkoilla, ja muutamia helpompia ja pari umpparia kiintorullalla.

Kamera oli mukana, mutta kuvia ei tullut otettua. Kolmosalueella oli kuvaaja, saas nähdä tuleeko siitä joskus kuvia esille.

1. alue oli Yhteisvankilan ylin kerros, alue 11.  Ihan kohtalainen tilana, vaihtelua jonkun verran sekä kohtalaisen iso alueena. Sinne määrittelin itse kolme maalimiestä. Otettiin ensin tyhjänä portaikon länsipään sellialue. Vauhtia piisasi, jarrut ei toimineet liukkaalla lattialla, joten Kii törmäsi oven karmin isoon saranaan. "Ei tunnu missään" ja meno jatkui samanlaisena.

Ensimmäinen figu nousi saunan lauteilta (olin pyytänyt ylälauteille, mutta olikin vain siinä keskellä) tosi hienosti käytävästä itsenäisesti bongaamalla.

Toinen oli käytävästä ylös avonaisena nousevan kappelin parvelle johtavan portaikon oven takana n. 5 portaan korkeudella tasanteella. Tämä oli vaikea, haju nousi ylös parvelle. Kii tohotti sinne itsekseen mitään kyselemättä, hetken siellä suhattuaan minulle tuli mieleen, että kai siellä on kaiteet ettei se tipahda alas kappeliin, joten kiipesin perässä. Haju oli, mutta mitään ei löytynyt. Portaikossa hajua taas ei ollut yhtään. Se tuli alas, haisteli siinä samassa "aulassa" olevaa ovea, sai sen nenällään auki ja kipitti siitä innoissan. Oven takaa kuului "kutsukaa tuo koira pois". Se oli mennyt toisen ryhmän alueelle. Sinne kuulosti juuri tulevan myös koira ja palkkaustapahtuman ajaksi päätin jäättää ko figun työstämisen hetkeksi. Jatkettiin käytävää ja käytiin nopeasti ja helposti nappaamassa kolmas figu jostain sellintapaisesta.

Palattiin kakkosfigulle ja nyt oli hieman kyselyn meininkiä, koska ilmeisesti se naapurialueen figunhaju oli kadonnut, ja Kii oli hieman ihmeissään. Sitten se lopulta törmäsi omankin figun hajuvanaan ja lopulta löysi sen. Hyvin ja sitkeästi työstetty! Suorapalkalla tehtiin kaikki.

2. alue oli Vastaanottorakennuksen ylin kerros, alue 17, sama tylsä iso parista avarasta hallista koostunut tila, missä oltiin viime vuonnakin. Otin 2 figua, joiden paikat määrittelin itse. Aluksi Kii kipitti koko tilan läpi perimmäiseen halliin, kuten muutkin koirat ja viime vuonnakin. Siellä se kävi sukeltelemassa vanhojen piilojen pressuihin, heilutti hirveästi niille häntää ja melkein näytti että meinasi ottaa rullan. Jalkakin meni rullaan, kun sukelsi pressun sisään... Ensimmäinen figu nousi kahden hallin välisestä huoneesta hyllyköstä kakkoshyllyltä suorapalkalla.

Palattiin ensimmäiseen halliin, jonka seinustalla olevassa veskissä oli figu, ovin hieman raollaan, oven alareunassa oli lisäksi 3 hajureikää. Mutta kun se figu ei haissut sinne hallin puolelle, vaan jonnekin taakse. Eikä haissut toisillekaan koirille. Valtavasti joutui tekemään töitä, ja lopulta nenä osui niihin oven reikiin ja voi sitä hännänheilutusta, kun keepis seisoi nenä reiässä! Sitten se löysi oven raon, sai sitä ujutettua auki sen verran, että sai pään sisälle, ja otti siitä rullan. Hyvä ilmaisu.

Tässä tilassahan mentiin viime vuonna yhdestä ovesta kivalle vintille, mutta nyt vintin oveen oli  pistetty teippiruksit, eli sinne ei saanut mennä :(

3. alue oli Länsisellirakennuksen toisen kerroksen eteläsiiven selliosasto, alue 2. Jälleen sama, kun viime vuonna. Tylsää selliä. Teemana itsenäisyys, taas 2 figua, en tiennyt piiloja. Ensimmäinen löytyi keittiötilasta kaapista avopiilosta vajaan metrin korkeudella maasta, suorapalkka. Helppo nakki.

Sitten Kii kipitteli epämääräisessä järjestykseessä käytävää. Toinen figu oli käytävän puolivälissä sellissä vessassa ovi kiinni. Kii löysi, ja yritti alakautta päästä figun luo, muttei mahtunut. Meinasi ottaa rullan, ei kelvannut, tuli pois, meni takas, meinasi ottaa rullan, mutta ei kelvannut. Teki tuota varmaan 3-4 kertaa, ennenkun päätti lopulta ilmaista. Ihan hyvä, että haluaa olla varma. Suorapalkoilla on siis saatu jotain aikaan.

Ihan suht. kivasti se toimi itsenäisesti,vaikka jäin käytävän alkuun seisoskelemaan. Tutki koko sellikäytävän päähän asti, kun itse seisoin melko alussa. Hyvähyvä!

4. alue Metallityöpaja, alue 18. Oujee, vihdoinkin kunnon alue! Tänne suunnittelin koko retken rankinta treeniä, vaikka se toki ei ollut viisasta viimeiseksi treeniksi, etenkin kun hommia piti tehdä tossut jalassa, mutta uskoin koiran jaksavan. Oli suht simppeli alakerta, metalliritilärappuset yläkertaan, jossa oli metallilastua lattiat täynnä ja piti siis käyttää tossuja, jos sinne mieli. Sieltä pääsi lisäksi pieneen parin huoneen erilliseen alakertaan sekä ylös vintille. Vau! Suunnittelin ensin figuja joka osastoon, mutta kun aika meni vähän tiukille, päätin luopua siitä vintistä, vaikka ei meillä loppujen lopuksi siinä olisi kauaa mennyt. Mutta kun ei voi tietää, ja lopetusaika oli ehdoton.

Päätin aloittaa yläkerrasta, että saa sitten lopuksi alakerrasta helpot figut ilman tossuja, jos ne ahdistaa hirveästi. Espy on  hommannut Ruffwearin töppösiä, ja ne oli lainattu tuonne matkaan. Hieman jännitti olisivatko pienimmät XXS:t Killille liian isot, että mitä sitten. Ärriäiset lainasivat varmuuden vuoksi meille vielä heidän vanhoja toppatöppösiä, jos nuo eivät pysyisi jalassa.

Menin hyvissä ajoi pukemaan tossuja. Ensimmäinen tossu jalkaan > jalka jäi ilmaan roikkumaan. Toinen etujalka ylös, joten töppösjalka oli pakko laskea maahan, hyi kauhee... Toinen töppönen jalkaan > etujalat töpöttelivät ilmassa vuorotellen. Takajalkaan töppönen, jolloin etujaloilla oli pakko seistä > takajalka potki ilmaa kuin hevosen takanen. Viimeinen töppönen jalkaan, keepis näytti potkunyrkkeilevältä hämähäkiltä. Mutta kerran ennenkin on kokeltu töppösiä etsinnässä, ja uskoin, että hommin lähdettäessä töppöset ei enää haittaa. Koiraparkista treenialueelle siirtymisen aikana kävely muuttuikin jo lähes normaaliksi.

Ensin siis yläkertaan. Mentiin ritilärappusille vielä hihnassa, hirveä hinaanminen ja hinku, ihan kun ei mitään ritilärappusia olisi ollutkaan. Kaikki muut ryhmän koirat, jotka rappuset kävelivät, olivat enemmän ja vähemmän peloissaan niistä ja tarvitsivat apua. Ei tarvinnut meidän rämäpää. Ilman tossuja olisin kyllä pelännyt, että varpaat katkee niihin ritiläväleihin...

Klopotiklop, töppöset viuhtoen ensimmäinen figu löytyi tosi innokkaasti ja hienosti läheisestä huoneesta. Suorapalkka. Tsekattiin se pää alueesta loppuun, Kii kävi takanurkassa olevien portaiden yläpäässä hataran metalliaidan läpi, mutta kutsuin sen pois silläkin riskillä, että siellä oli alakerran puolella figu (ja niin olikin) ja sehän tuli, jatkettiin toiseen päähän. Koira kipitti innokkaasti töppösten heijastimet valossa kiiluen, se meni erilliseen "pikkualakertaan" johtavia portaita metrin-pari, mutta palasi sitten katsomaan, että tulenko perässä. Kun näki, että tulen, se jatkoi ja siellä portaiden puolivälissä seinässä olevassa komerossa oli kakkosfigu, suorapalkalla tämäkin. Pyysin tarkistamaan portaat ja alas loppuun, ja hyvin meni ja kävi pyörähtämässä alakerran varastohuoneessa.

Palattiin ylös ja sitä kautta varsinaiseen isoon alakertaan, metalliritilärappuset alas hirveellä kyydillä, ei mitään ongelmia niissä taaskaan. Kolmas figu löytyi yhdestä varastokopista, hyvä ilmaisu. Tutkittiin viereiset kopit, veskit ja suihkutilat ja jatkettiin sitten takanurkkaan ja sieltä se neljäs figu nousi hyvällä ilmaisulla niiden rappusten alta, missä oli päällä käynyt yläkerran kautta. Varsin vauhdikas treeni töppösistä huolimatta, kaikki löytyi tosi helposti. Harmitti etten ottanut vielä sitä vinttiä.

11 figua, 10h treeniä, koirien majoitus selleissä häkeissä. Loppupalaveriin klo 6:00 tulin koira mukana, kun ehdittiin nippa nappa käydä veskissä. Tuttuja ihmisiä Kii morjesteli taas aivan haltioissaan ja joku sitä ihmetteli, miten se aina vaan jaksaa olla niin yltiöiloinen. Niin se vaan on, maailman suloisin otus. Mutta kyllä se kovin kiitollisena hyppäsi snautseri Fridan viereen takakonttiin ja konttiosasto oli kovin hiljainen kotimatkalla. Kotipihaan päästyä Kii bongasi lumen alta frisbeen: "siistii, leikitään!". Minä kyllä sanoin, että entäs jos mentäisi vähän nukkumaan. Taas oli yhdestä itsenäisyyspäivänvastaanotosta selvitty, kiitos VSPK.

Linnasta linnaan: Kakola 5.-6.12.

Varsinaissuomen Pelastuskoirat järjestivät jälleen Turussa perinteisen Itsenäisyyspäivän vastaanottotreenin 5.12. klo 21:00- 6.12. klo 6:00. Matkasimme tällä kertaa Turkuun kokoonpanolla Kaksi Pientä Risa ja Kii.

Onni oli potkaissut meitä ryhmäjaossa, koska Kexi veli oli samassa ryhmässä. Ja keepivahvistusta lisäsi vielä pikkumusta Noki Tampereelta. Varsin pätevä keepiedustus siis ryhmässä ja upeasti edustivatkin. Kaikki tosi reippaita ja alustavarmoja. Miten sitä ei ole osannut arvostaakaan koirassa tätäkin puolta, ennen kun näki muunkinlaisia koiria. Koirat majoittuivat sisällä rakennuksissa selliosastoilla ja Kii selvästi stressasi toisten metelöintiä. Mutta tämä ei näkynyt työskentelyssä millään tavalla.

Ajatus oli treenata toisaalta Kitille itsenäisyyttä eli lähetän sen alueelle ja saa itse tutkia sen enkä ohjaile sitä kovinkaan paljoa. Toisaalta treenaisin myös sitä, että oppisin itse lukemaan millon se on vanhoissa hajuissa ja millon työstää oikeaa hajua, eli koiran lukemista niin etten tietäisi piiloja. Kuljin itse kameran takana treenin ajan, joten kuvia on muista koirista muttei meistä. Korvaankin Kii-kuvat siis Kexin kuvilla.

1 alue: Länsisellirakennuksen 2.kerros - kaksi selliosastoa, hyvin samanlaista kun Konnunsuolla.

Otin 3 figua ja näin alkajaisiksi määrittelin itse piilot, kun alue oli kovin yksinkertainen eikä kummoisia piiloja ollut tarjolla, eikä kukaan ollut meitä ennen nähnyt. Ensin toiselle puolelle figu tuonne käytävän päässä näkyvän ikkunan lähelle viimeisen sellin oven taakse. Sen nappasi ensin, ihan kivasti. Sitten jäi työstämään keskipaikkeilta eräässä sellissä ollutta vanhaa piiloa, oli ihan varma että siellä on figu. Piti käydä oikein näyttämässä että "ei täällä veskipöntössä ketään ole, katso nyt". Jatkettiin matkaa, toinen figu oli alueen alussa hieman sivussa olevassa keittiössä tiskipöytätasolla. Hienosti nousi vasten ja nappasi rullan. Kolmas oli toisen puolen sellikäytävässä ... jossain, en muista. Taisi olla se, jossa ei näytölle mennessä enää muistanut mistä sellistä oli tyypin löytänyt, joten joutui etsimään sen uudelleen.

2 alue: Länsisellirakennuksen kellarikerros - selliosastoa sekä huoltotiloja/pannuhuonetta yms.


Tänne otin eniten figuja eli 4, kun luulin, että on se "paras alue". Ensin alueen toisessa päässä ollut "huoltotunneli" (kuvassa). Koiran piti hypätä ylös kuiluun, Kii pohti ja mietti muttei lähtenyt hyppäämään tuntemattomaan, kun ei nähnyt mitä siellä oli, joten nostin sen. Lähetin ja lähti hienosti, mutta kun sanoin vieressä olleelle jotain, Kii kääntyi ja palasi. Lähetin uudelleen ja nyt se juoksi satalasissa tunnelin päähän (useita kymmeniä metrejä) jossa figu olikin. Tunneli oli pimeä, ahdas, likainen ja pölyinen - ei haitannut.

Toinen figu oli "pannuhuone"-tilassa. Tila oli muuta aluetta matalammalla, sinne joutui kulkemaan ensin varsin harvaa metalliritilätasoa ja tosi jyrkkiä portaita. Kipsutille ei ollut mikään ongelma kulkea ritilätasoa ja se ehtikin suhata sitä ees taas useamman kerran. Rappusia se ei lähtenyt itsekseen kulkemaan alas, mutta kun laskeuduin itse, Kit hyppäsi alas (reilu metri ehkä). Alhaalla alkoi haju tulla nenään, figu oli kuvassa puuhäkkyrän takaa alkavan toisen tunnelin takana olevassa toisessa kellarimaisessa tyhjässä huoneessa. Kii kävi huoneessa, mutta palasi huoneiden väliseen käytävään, haju painui siihen seinustalla kulkevien putkien päälle (näin oli käynyt myös Risalle). Kii kuitenkin palasi takaisin huoneeseen ja hetken työstämisen jälkeen palasi sieltä kiintorulla suussa. Piti huutaa figulle, oliko käynyt luona, ja kun oli, pääsi näytölle. Ei vaan ollut löytänyt irtorullaa. Pannuhuoneesta palatessa Kit kiipesi itse ritiläportaat ylös (tai hyppäsi puoliväliin ja siitä ylös tasolle).

Kolmas figu oli saunassa, jonne piti kulkea parin huoneen läpi. Itsenäisesti Kii sinne tiensä löysi, mutta tovi kesti ennenkun ylälauteilla melko ison saunan nurkassa ollut figu löytyi. En nähnyt miten se hajua työsti, kun en halunnut mennä liian lähelle häiritsemään itsenäistä työskentelyä.

Neljäs figu oli sellikäytävän päässä taas viimeisen sellin oven takana. Haju painui läheiseen (ulko?)oviaukkoon, joten sen eteen piti tehdä vähän töitäkin.

3 alue: Vastaanottorakennus 3. kerros - avaraa mitälie työtilaa ja liikuntasalia, sekä bonuksena löytynyt jännittävä vintti!


Tänne otin 2 figun treenin, josta en tiennyt missä ovat. Toinen varsinaiseen tilaan (pyysin ikkunalautaa) ja toinen vinttiin. Alakerran figu löytyi varsin helposti. Tehtiin ensin jonku verran tyhjää, näin figun ikkunan läpi, joten se siitä "en tiedä missä" -treenistä. Toinen oli vintissä, jossa oli erinäisiä isohkoja kuivettuneita pökäleitä, emme keksineet kenen, ketun, koiran, ihmisen, ??? Kit oli hyvin omituinen siinä tilassa, jotenkin varovainen. Mutta teki hommansa silti. Vähän harmitti, että figu oli ison vintin ihan alussa, liian helpossa piilossa ja itse sen sitten taas heti näin - eli se siitäkin treenistä. Tila olisi ollut mahtava!

Kexi jännällä vintillä.

4 alue: Vastaanottorakennus 2. kerros - samaa rataa eli suht. avaraa mitälie tilaa, jossa nyt oli kuitenkin hieman enemmän huoneita, piiloja sekä kiva osittain avoin "puulaveri vintti", minne johti kahdet suht jyrkät ja kapeat portaat. Edellisestä treenistä viisastuneena halusin nyt ihan oikeasti kunnon piilot (2 figua), väliäkö sitten että tiesin ne.

Ensimmäinen oli tarkoitus olla heti alussa avaran tilan laidalla olleen korkean laatikoston tms päällä. Mutta keepi hetken siinä tilassa pyörittyään ampaisi koko alueen halki jälkimmäiselle piilolle puuvintillä. Ja saman tekivät muutkin koirat, ilmavirrat sieltä olivat voimakkaat, joten ei mikään ihme. Vintille johtavat portaat eivät olleet keepeille mikään ongelma (toisin kun osalle muista) ja sinne Killi oli jo ehtinyt kiivetä figua paikallistamaan ennenkun ehdin edes paikalle.

Portaat puuvintille

Figu oli reunimmaisten portaiden yläpäässä toisella hyllytasolla, jonne Kiin olisi kyllä ehkä pitänyt ylettää kurottamalla. Mutta keepi eksyi hyllykön alatasolle ja törmäsi sieltä ylöspäin haistellessaan ylähyllyn reunalta roikkuvaan figun käteen ja rullaan. Näytölle mennessä Kii hetken mietti missä se figu oikein olikaan, enkä itsekään ollut ihan varma että löysikö se figun vai rullan. Kexillä on kuvassa sama piilo, Kii siis löysi figun alemmalla hyllyllä seisten tuosta missä Kexillä on etutassut.

Alueen ja koko treenin viimeiseksi figuksi jäi sitten se vaikea kaapinpäällinen (alin kuva). Vitsailtiin, että se näytti kuin vinttikoirien starttikopit. Tosin saisivat koirat olla melkoisia silakoita, kun väliköt olivat vain n. 15cm. :D

Kii työsti ja työsti, haju oli siis nenässä. Kun ei meinannut löytyä, se muuttui selvästi järjestelmällisemmäksi. Se alkoi tarkistaa jokaista noista lokeroista, vähänkö meitä nauratti! Vihdoin, kun se alkoi nostella kuonoa, kehuin. Lopulta se nousi laatikkoa vasten takapäästä ja kehuin kovasti, mutta figun jalat oli siellä eikä ollut mahdollista antaa rullaa. Lopulta Kii löysi myös rullan, jota tarjottiin keskivaiheilta pikkaisen alaspäin. Hyvin ja pitkäjänteisesti työstetty!

Sellaiset treenit. Ihan kivat, pari aluetta oli varsin tylsiä, toiset muuten tylsiä (isoja tyhjiä) mutta niistä löytyi muutama ihan kiva piilo. Olisin kovasti toivonut paljon isompia etsintäalueita ja vaikeampia piiloja, mutta tuolla koirakkomäärällä (n. 80) ei voi toivoa liikaa, ja siihen nähden homma toimi hienosti.

Ihanaa, että tuli lunta! Keepiltä meinasi jo Konnunsuon reissulla karata välillä mopo käsistä, kun iski keepihepulit - siellä kun oli lunta jo lauantaina. Meille lumi satoi tietenkin 5.12., että sai sitten ajaa karseessa kelissä Turusta nukuksissa kotiin. Tällä kertaa olin tosin vaan apukuskina, mutta täysi työ piti tehdä että pysyi itse hereillä pitämässä kuskia hereillä. Lunta on nyt sellainen 5cm, saa nähdä pysyykö se, sulattaako luvatut plussat sen, vai tuleeko lisää. Saisi pysyä, on niin ihanan valoisaa ja puhdasta!

Yö Turuus

Kolme Pientä sulloutuivat jälleen autoon sunnuntai-iltana suunta kohti Suomen Turkua. Varsinais-Suomen Pelastuskoirat järjestivät siellä jo ilmeisesti perinteeksi muodostuneen Itsenäisyyspäivän vastaanoton eli läpi yön kestävät treenit. Treenit pidettiin Turussa YITn varastoalueella Iso-Heikkilässä. Kohteina oli toimistorakennuksia, verstaita, varastohalleja sun muuta. Kuulemma vaihtelevuudeltaan hieman suppeampi valikoima kuin edellisenä vuotena, hyvin tavallista rakennusetsintää siis. Bonuksena mitä ei olla ennen kokeiltu, oli yksi talo savustettu savukoneella ja siellä sitä mentiin melkein käsikopelolla kun ei välillä eteensä nähnyt.

Yön aikana treenattiin klo 21:30-6:00 ja alueita oli jokaiselle ryhmälle neljä. Koska meidän ryhmä oli ollut kahdella ensimmäisellä alueella niin nopeita, ehdimme tehdä savutalossa kaksi kierrosta. Kit oli tapansa mukaan perin taitava. Suurimmaksi osaksi kadonneet löytyivät helposti ja sujuvasti.


Ensimmäinen alue oli tavallinen tyhjä konttoriosasto, joka vastasi pitkälti Espoon Kaupungintalolla kokemaamme, mutta alue ei ollut kovin suuri. Sen sijaan se oli sitäkin lämpöisempi, me kun olimme varustautuneet toppavaatteilla kylmään yöhän. Koirille extrana ne otettiin alueelle valmiiksi mukaan ja joutuivat odottelemaan parin muun koiran kanssa samassa huoneessa vain seinään kytkettynä. Hyvin meni. Kittylle oli toimistossa 3 maalimiestä, joista 2 melko lähekkäin ja näistä ensimmäinen meinasikin jäädä kokonaan löytämättä. Muissa ei ollut ongelmia.


Toinen alue oli kylmä varasto/verstas, jossa oli jo enemmän tavaraa ja hajutkin liikkuivat hatarammassa rakennuksessa vähän villimmin. Taas 3 maalimiestä, joista yhtä jo hieman kinkkiseksi havaittua se joutui työstämään jonkun tovin.

Kolmas alue oli vanhan ilmeisesti toimistona toimineen pienen omakotitalomaisen talon alakerta, jossa savukone puksuttu tilat täyteen savua. Ensimmäinen kierros (3mm) oli piis of keik. Toisella kierroksella otin vain kaksi, joista ensimmäinen oli kovin vaikeaksi havaittu piilo ikkunalaudalla verhon takana, ja se teettikin kovasti töitä. Sen jälkeen oli sitten vielä bonuksena helppo pikavoitto. Muuten ei ongelmia ollut alustojen ei savun eikä minkään muunkaan suhteen.

Vintille

Neljäs alue oli kylmä hallivarasto ja sen vintti. Alakerran halli oli pääosin tyhjä, vain muutamia veneitä ja tavarapinoja reunoilla. Otin alas yhden, ja sitten vintille kaksi. Vintti oli iso yhtenäinen tila, joka oli aivan täynnä roinaa. Valitsin siellä taktiikaksi ohjattavuuden ja pyrin käymään alueen käytävää myöden järjestelmällisesti "pistottamalla" koiraa molemmille puolille romuihin. Hienosti se ohjautui. Kun keepin häntä alkoi velmuilla siihen malliin, että on haju, annoin sen mennä.

8,5h treeniä, 5 kierrosta 3+3+3+2+3 = 14 maalimiestä, hyvin jaksoi. Väliajat keepi otti autossa torkkuja.

Vintin romukasoilla

Olivat pistäneet Virpin patterin väliin

Illalla oli vielä käytävä Veikkolan aksavuorolla, mutta neljän tunnin päikkäreiden voimalla energiatasot oli aika matalat ja tehtiin vaan pieniä yksittäisiä estetreenejä (rengas, puomin alasmeno, sylkkäriä) ja otettiin vähän valokuvia Kolmesta Pienestä. Ei putkessa valo riittänyt ilman salamaa, ja salaman kanssa keepillä oli unohtunut pitkät päälle, joten silmät loisti enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Nyt en jaksa kuvia katsoa, liekö niistä mihinkään.