Niin lähellä, mutta niin kaukana

Turusta eilen taas 3xhyl, tuomarina Kari Jalonen. Nyt meno oli paljon parempaa, ei hullua kaahotusta ja ohjaaja yritti tosissaan muistaa olla kiirehtimättä, huitomatta ja miettiä mihin se rintamasuunta näyttää. Radat oli ihan kauheita nopeille koirille, joilla on töppöjalka ohjaaja. Hetkeksi menee nyt Jalonen/Viitanen boikottiin.

A-rata oli ihan hirveä. Radasta ei ole videota, mutta yritin muistella millainen se oli, ehkä jotain tämän tapaista.

Meidän kompastuskivi oli hyppy nro 7, vaikka odotin vaikeuksia vasta 10-putken jälkeen. Jäin hypyn 6 "alapuolelle" kääntämään putken jälkeen hypylle ja siitä oli tarkoitus tehdä takaaleikkaus ja ajaa koira 7:lle (jotenkin kuvittelin sen sinne saavan ihan helposti) ja valssata 8:n taakse kohti 9:ä. Keepi ei vaan jostain syystä hahmottanut 7-hyppyä ollenkaan kaahotti kurvaili ja pyöri, ja ajautui lopulta hypyn taakse ja hyppäsin sen väärin päin. En tiedä miksi näin kävi, miksei se nähnyt hyppyä. No, enpä olisi ehtinyt mitenkään ohjaamaan koiraa putken jälkeen joten hypyn 11 jälkeen se olisi ollut joko A:lla tai putkessa. Täysin toivotonta. 16:lla tein viikolla niin kovasti treenatun pyörityksen, mutta ei keepi osannutkaan sitä enää, vaan säntäsi ihan väärään suuntaan aluksi.

B-rata oli tällainen. Ihan jees.

Muurin palikka tippu keppien jälkeen. Ehkä hihkaisin liian aikaisin "kiipee" Sitten en vaan ehtinyt putken jälkeen ohjaamaan koiraa hypylle, en varmaan huutanut "eteen" tms ja koira tuli jaloille ja painoin sen taas hypyn taakse. Jos olisin pysähtynyt ja pyöräyttänyt sen oikein päin, oltaisi varmaan selvitty, koska Jalonen ei näyttänyt antavan kieltoja teki siellä sitten minkälaisia voltteja tahansa ennen hyppyjä. No, vitonen se oli jokatapauksessa, että sinällään ei merkitystä. Paitsi oltais päästy palkinnoille, tulostaso kun medeissä oli erittäin heikko.

C-rata oli sitten jo lähellä, lähempänä kun koskaan... Mutta se ei vaan riitä, eikä sitä lasketa.

Olisinpa oikaissut pikkaisen aikaisemmin juoksulinjaani putken jälkeen, tai olisinpa ollut puoli askelta edempänä, päässyt putkelta pikkaisen aikaisemmin liikkeelle. Melkoinen veto koiralta... Muuten varsin onnistunut rata, jonka loppusuora meni suhteellisen kivuttomasti. Sehän alkaa irrota! Kahdesta vikasta radasta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis.

Se oli sitten tän vuoden kisat tässä. Ei ole enää startteja kakkosille järkevien matkojen päässä :( Alkuvuoden tavoite oli "jos uskaltautuisi kisaamaan jossain vaiheessa". Syksyllä tavoite muuttui "syksyllä kolmosiin" (en tajunnut ettei joulukuussa ole kakkosten kisoja!), mutta se jäi nyt sitten saavuttamatta. Alun hienon tulostason (6:lla startilla kakkosiin) ja 2 luvanollaa 8:sta kakkosten startista päättyi huimaan syöksyyn ja hyllyputkeen 8xHYL... Palautti maan pinnalle. Tammikuussa jatketaan pään seinään hakkaamista.

Melkoista pyöritystä

Sukulaissielut?

Puma-Täti kävi iltahoidossa. Kesti n. 2h ennenkun Killin jää suli, mutta sitten oli kivaa. Ja kun riemu oli ylimmillään, piti Puman lähteä kotiin.

Maanantaina Veikkolan vuorolla tehtiin jälleen kerran kontakteja, hienosti kyllä menee. Lisäksi otin kahden putken väliin tehdyn hyppysuoran kanssa ensinnäkin eteen irtoamista, mutta myös putkelle lähetystä niin että itse käännyn voimakkaasti pois (mistä tuli kisoissa 2 kieltoa). Tätä pitää kyllä harjoitella ja paljon!


Keskiviikon vuorolle Juha oli rakentanut edellisen viikonlopun kolmosten kisoista oheisen pyöritysradan. Huhhuh. Meitä oli 2 koiraa ja 2h treeniaika. Luulin, että pääsee ajoissa kotiin, mutta Juhalla oli muuta mielessä - eli treenattiin "kokorahanedestä".

Ensimmäiset kiekat vedettiin "pyöritä ja pyllistä" menetelmällä eli itse tehtiin täys rundi kierrettävän esteen kohdalla. Myöhemmin viilattiin sitten vielä niisto-sokkareita ja takaakierto-niisto-sokkareita ja ... ties mitä.Mutta ihan älyttömän hyvät treenit! Niisto ei ole ollenkaan meidän vahvin laji, kuten nyt myös takaakierrosta on tullut kovin herkkä eli jos yhtään hätiköin pois, ei Killi teekään hyppyä vaan lähtee reagoimaan liikkeeseen. Pitäs treenata ja kovasti. Mutta keepi kyllä meni tosi hyvin. Kyllä se tommoisella radalla pysyy ja kuuntelee ohjausta, kun ei ehdi ja pääse luukuttamaan. Vaikea kolmosten rata jees, mutta kakkosten pitkien estevälien suorat nounou...

Nyt alan oikeasti itse tajuta miten tärkeä se rintamasuunta on. Ihan yks hailee mitä kädet näyttää. jos kroppa näyttää jotain muuta, ei keepi käsiä lue. Kovasti olisi listalla myös treenattavia asioita: takaakiertoa pitäisi saada pyöreämmäksi, niistot ja takaakierrot ylipäätään, esteiden suoritus loppuun vaikka itse lähden jo toiseen suuntaan (putki nyt ensin, muita sitten jatkossa), eteenmeno, sylkkärinkin todettiin tarviivan pientä tehotreeniä.

Siskonlikka kuule, sulta puuttuu reiät korvista.

Hyllyputki jatkuu

Lohjalla 2xhyl Anne Viitasen radoilta. Keepi kävi himpun kuumana, huusi ja kaahotti, ei kuunnellut ohjausta. Nojoo, kyllä ohjaajakin ehkä vähän töpeksi. Radat oli melkoisen haastavia nopean koiran ohjaajille, etenkin hyppyrata. Molemmat hylyt tulivat 3 kiellon seurauksena. Ekaradalla tuli 2 kieltoa putkelta (osittain omaakin vikaa) ja kepeiltä (en suostu myöntämään osuuttani tähän). Lisäksi ohjaus oli ihan kaoottista kun olin kokoajan myöhässä - ei vaan ehtinyt mitenkään.

Tokaradalla kielsi taas keinulta kun pikkaisen jarrutin. Lisäksi loikkasi kontaktilta ennen kun keinu oli alhaalla, siitä vitonen ja seurauksena olin itse myöhässä jatkosta, kun ei jäänyt kontaktille. Kielto yhdeltä hypyltä ja sitten taas kerran kielto putkelta, en tajua!! Ja etenkin kakkosradalla oli havaittavissa päätöntä kaahotusta ohjauksista piittaamatta. Mutta puomin ja A:n kontakteilla pysyi! Vaikka jatkoin juoksemista, tosin ei mennyt kunnolla etujalat maahan, mutta ei hirveesti hiipinytkään.

Eräs paikalla ollut nainen, joka oli ollut samoissa kisoissa missä aloitettiin kisauramme, kysyi: "Mitä sun koiralle on tapahtunut?" Häh? "Kun se meni sillon niin hyvin, ja nyt se vaan kaahotti eikä kuunnellut ohjausta ollenkaan". Että en ihan kaikkea kuvittele.

Viikon päästä on kolme starttia Turuus ja jos meno on samanlaista ja sieltä tulee 3xhyl niin sitten joutaa kyllä hyllyttää koko kisaura. Ainakin toistaiseksi.

On vissiin valeraskaus ohi, kun keepillä on virtaa potenssiin kymmenen. Valeraskautta tosin ei huomaa ennenkun se on ohi ja keepi taas piristyy... Nukakin on saanut osansa keepin riepotuksesta.

Liuta hienoja treenejä

Maanantain agivuorolla otettiin uusiksi Riihimäen kisojen alkuja. Ekan radan sössitty kepeillevienti alkoi lopulta toimia, vaikka samaa vikaa tuli mitä kisoissa, eli keepi ampaisi putkeen melko herkästi.

Kakkosradan alkua hinkatessa pääsin toistamaan ennakoivaa valssia kahden vauhtihypyn jälkeen ja ekalla Kit ampaisi taas aika pitkälle, muttei ihan sinne A:lle asti. Tokalla yritelmällä kääntyi ihan älyttömän hyvin.

Muuten tehtiin lähinnä kontakteja, muuta en muista... ihan hyvin kai. Sitten lopuksi vielä metristä muutaman kerran, vikalla ehkä 80cm korkuisena, hyvin liitää.

Keskiviikon ohjatut treenit veti Anu Rajaheimo. Taistelin valssi-sokkari vaihtoehtojen välillä ja monesti piti valita vaihteeksi valssi ja hyvinhän ne meni. Pari hienoa sokkariakin tuli kyllä tehtyä. Pääajatus oli, että ohjaa ja luota niin homma toimii.

Lauantai-aamuna oli minihakutreenit Histan mastolla, jossa tehtiin partioimalla tuuli-irtoamisia, kun oli hyvä tuuli. Tuuli tuli keskilinjan suuntaisesti, ensimmäinen vasemmassa takakulmassa. Juoksi tallattuja raitoja alussa melkoisesti, mutta kun kallion jälkeen tuuli toi figun hajun nenään, irtosi vallan kivasti. Toinen figu oli keskilinjan oikealla puolella lähellä päätyrajaa ehkä 20:ssä. Ajatus oli palata eturajalle ja lähteä samalla tavalla oikean kaistaleen keskustaa, mutta ajauduin alueelle keskeltä ja Kii nappasi siitä hyvin pian hajun. Treeni meni kuitenkin kuten piti, koira irtoili (vaikka sitten jälkiä pitkin) ja sai hyvin tuulesta hajut.

Lauantai-iltana pidettiin miniporukalla yhdelle koiralle 'pitkät' Veikkolan pimeässä metsässä, jossa muutkin sitten pääsivät treenaamaan. Kitille oli tarkoitus ottaa minipitkät eli pieni alue, jossa parissa minuutissa yksi löytö ja sitten n. 10min etsintä. Reipas tuuli tuli pohjoisesta, alue oli tallaamaton, figut olivat kiertäneet. Kii irtoili kivasti, vaikka alussa tuijottelikin tovin, että mitä tehdään. Välillä kävi katsomassa, mutta kun pysähdyin, se jatkoi. Varsin kivasti siis liikkui. Ekaa figua ei vaan meinannut löytyä, tuuli ei sitten kuitenkaan tuonut hajua niin pitkälle tai mikä lie. Löytyi kuitenkin sitten hienosti, ilmaisu kiintiksellä. Aikaa ekan löytymiseen olikin mennyt 7 min.

Jatkettiin toiselle, Kii irtoili jälleen ihan kivasti, ei kauhean kauas, mutta irtosi kuitenkin ja liikkui kokoajan. Sitten se lähti, irtosi pitkälle sivulle ja lähdin tukemaan. Pian se tulikin takaisin rulla suussa, hyvä Kii! 13 min, eli varsin hyvä aika, sitä sitten pidennetään jatkossa pikkuhiljaa. Se oli hieno treeni, hienot irtoamiset ja ilmaisut mallikkaita.

Kuvat on sunnuntaiaamupäivältä pakkasyön jälkeen lähipuskan huuruissa.

Että sellaiset kisat...

Riihimäellä lauantaina kolme starttia Allan Mattsonin ratoja, hyppy-agi-hyppy. Reteenä mietin, että kyllä me nyt kolmesta radasta yhdellä saadaan nolla tehtyä. Juu ei saatu, tehtiin 3xhyl. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Kahdella ekalla radalla sattui alussa kaikkea omituista. Vasta kolmas meni niinkun ollaan totuttu ja siihen olenkin ihan suht tyytyväinen. Ratojen alut oli ihmeellistä vääntöä, sitten keskellä normisettiä ja lopussa karseita suoria. Radat nähtyäni en kyllä todellakaan olettanut nollia, joten eipä jännittänytkään yhtään. Parhaamme lähdettiin aina tekemään, mutta...

A-rata: eikö kuullut paikka käskyä vai mikä juttu tää nyt oli?? Hiipi siis perään heti lähdössä. En koskaan paljon katsele kun jätän sen, kun ei se ole liikkunut koskaan milliäkään. No opinpa senkin, että olispa ihan hyvä vilkaista jääkö se istumaan vai ei. Kepit oli tuhoon tuomittu yritys, eli vaikkei olis hiipinyt mukaan, olisi luultavasti tullut nuo keppivirheet. Lappuun oli ystävällisesti merkitty aika (ilman noita alkukävelyjä) 35,16 joka olisi ollut tuloksen saaneista kolmanneksi nopein ja siinä siis mukana tuo keppien tahkoominen. Ihan kiva vauhti siis.

B-radalla sitten jätin koiran kunnolla ja vielä varmistin että se pysyy. En tiedä siitäkö otti nokkiinsa vai miksi oikein kiertämällä kiersi kakkoshypyn ja siitä sitten koko jatkokuvio aivan sekaisin ja livahti lopulta A:lle > hyl. Loppurata menikin sitten ihan kivasti, mutta kontakteihin en ollut taas tyytyväinen, hiipi edelleen vähän. Tästä ei ollut merkitty aikaa.

C-rata meni tosi kivasti, eniten pelkäsin kepeille lähettämistä, kerran vilkaisi putkeen mutta onneksi haki kepit. Jälkeepäin aatellen olisi pitänyt ottaa enemmän sivuetäisyyttä kepeillä, että olisin ehtinyt muurin jälkeen pidemmälle. Loppusuora jänskätti, mutta onneksi valitsin tuon alussa pientä etäisyyttä-vaihtoehdon eikä okserin jälkeistä takaaleikkausta mitä monet teki, koska kuvio toimi hienosti. Ja mikä kivointa huomata, keepi hakee esteitä ja irtoaa. Aika 32,13 oli selvästi nopeampi kuin kellään tuloksen tehneistä.

Mietin jälkeenpäin, että alkaako nää meidän ongelmat nyt tulla siitä, että se oikeasti irtoaa ja sinkoilee helpommin, alkaako se sikailla? Aluksi olin hieman pettynyt, kun ei nollaa tullut (tai edes tulosta!!), mutta nyt kun mietin, niin tuolla säätämisellä meillä ei ole vielä mitään asiaa kolmosiin. Kakkosten kisoja on enää kahdet tälle vuodelle mihin pääsen, ne käydään ja katsotaan sitten missä mennään.

Malttia malttia!

"Ja sitten nollalla läpi" sanoi Juha treenin aluksi. Ja hirveä söhellys ja sähläys, kummatkin sähläsimme yhtä paljon, ihan karseeta. Treenin lopuksi tein jkoko radan kaksi kertaa maltillisesti ja rauhallisesti, meni tosi hyvin ja tuntui hyvältä. Miksi sitä pitää kiiruhtaa ja sählätä?

Ensin ennakoivaa valssia 1-5. 7-9 väliin kokeilin ensin valssia 9 alapuolelle, mutta ei oikein ollut hyvä. Sokkari toimi paremmin, kunhan uskalsin tehdä sen niin, että luotan koiran tulevan 8-9 välin oikein eli koira oli selän takana hukuksissa tovin jos toisenkin. 10-11 kääntö meni hyvin, eikä putki houkutellut. 13-15 väliin kokeilin ensin viskileikkaus-poispäinkääntö yhdistelmää, mutta paremmin toimi kun jätti koiran keinulle (kunhan sen eka sai siellä pysymään, meinasi livetä...) otti sivuetäisyyttä ja teki päällejuoksu-jenkkikäännöskuvion. A:lla käytin kirkasta targettia, mutta silti ei välillä pysynyt, ja välillä tuli hitaasti. Tehtiin vähän erikseenkin A:n kontaktia. Ja puomiakin. Molemmilla vähän hiipimisfiilistä jos ei ollut alustaa, höh.

Torstaiaamuna oli vielä lähes -5C pakkasta, vetkutin töihin lähtöä ja mentiin nauttimaan lähipuskaan nousevasta auringosta ja huurasta kameran kanssa. Kuvia pitkästä aikaa.

Peekoo tottista!

Oho, maanantain agivuorolla tehtiinkin tottista! No ainakin aluksi. Ajattelin, että vire on varmaan katossa, joten otetaan pieni setti hyppynoutoa 650 grammasella sekä piiiiiitkäää seuruukaaviota josta "loppupalkkana" noutoa. Kun mietin, että jos rakentais tottiksen noudon päälle, ne kapulat kun vaan on Kiistä niin mahtavia. Eli hienosta tottiksesta tulis palkkana noudot - tadaa.

Mutta ensin siis kokeiltiin hyppynoutoa ekaa kertaa ikinä, korkeutta ehkä puolimetrisen verran. Tosi hyvin, ihan kisanomaisesti oikeastaan, koska keepi luovutti kapulaa hienosti eteen. Aluksi pari kertaa varmistelin, että tulee takaisinkin hypyn kautta eikä kierrä. Hyvin se kulki. Sitten pari vauhtinoutoa, ihan kohtalaisesti, mutta vielä sais olla kovempi vauhti palatessa, meno on niin kovaa että tekonurmestakin melkeen tupsut lentää. Kun vaan tietäis millä kirittää (toisella kapulalla ehkä, mutta sitä ei ollut mukana), kun lelut ei tässä ole oikein pop.

Seuruut oli kivoja, pääasiassa tiivis ja hyvä ilme, mutta välillä vähän levoton. Istumisen se oli ihan unohtanut - tai ehkä se ei ole sitä koskaan kunnolla osannutkaan, vaikka BH:ssa vahingossa istuikin. Liikkeestä maahan ja seiso hyvät.

Lopuksi vähän pk-A:ta, oli loivennetussa asennossa, hyvin meni.

Lopuksi keepi pääs lempparihommiin, eli aksaa! Lähinnä taas kontakteja, ensin A:ta muutamia kertoja ihan kivasti. Sitten puomia yhdessä pienen keppi-hyppy radan kanssa, varsin hienosti. Nyt puomi on sellainen, kun haluan sen näyttävän! Mutta edelleen pidetään läpinäkyvää alustaa lähes aina.

Keppejä tein muutamia kertoja kauko-ohjauksellakin kentän toisesta päästä tai päädystä itse maassa istuen, kyllä keepi kepit osaa!

Vikat viralliset sekä rääseikköä

Lauantaina aamupäivällä oli ohjelmistossa kauden vikat rauniotreenit. Jatkettiin teemalla rakopiiloja. Tuuli oli varsin kiva, pääasiassa alhaalta pellolle päin, mutta pyöri kyllä perinteiseen tapaan. Ja perinteiseen tapaan rakopiiloilijaksi valikoitui Juha.

Ensimmäinen oli ykköstalon katolla oleva pelti"mökki". Kii sai hajua alas, pyöri talon ympärillä, menin sisään, tuli ulos, etsi ja etsi, minä kuljin perässä. Tällä kertaa päätin olla avustamatta "kunhan kuljen perässä" - ja kivan itsenäisesti se tekikin hommia. Kii on käynyt tuolla piilolla, mutta siitä on aikaa - ja paljon. Tovi sillä kesti, että tajusi raput, hetken pohti uskaltaako mennä (täysin uusi piirre! :o ) mutta meni. Sitten se suhasi ympäri "mökkiä" pari kertaa ennenkun löysi luukun ja sen raon, josta rulla tuli, ja toi sen talon vinoa seinää pitkin alas. Näytölle meno se sitten vasta kinkkistä olikin. Ensin yritti talon vinoa seinää - ei päässyt, yritti uudelleen - ei päässyt, tassut luistivat. Sitten etsi vaihtoehtoisia reittejä, ei löytänyt. Yritti uudelleen talon vinoa seinää - ei päässyt. Lopulta kysyin vaivihkaa "kannattaisko mennä niitä portaita mitä äskenkin menit?" ja otin askeleen portaita päin. Lamppu tais syttyä ja sinnehän se keepi kipitti rappusia "mökille". Mutta taas piti tehdä pari kunniakierrosta ennenkun se luukun rako löytyi mistä se palkka tuli.

Toinen oli vika kaivo taas puukannella, jossa keskellä reikä. Nyt oli tarkoitus pikkaisen pidentää nenän reiässäviipymisaikaa ennen rullan esiintuloa. Lähdettiin yläkasaa pitkin ja ihan kivasti irtoili keepi. Sitten alkoi tulla hajua nenään ja hienosti se sen työsti, kaarteli ensin rinnettä ja lopulta kaivon kannen reunaa ja lopulta kannelle, nenä reikään "vikisvikis" mutta ehti vetää pään pois ennen kun rulla tuli. Uudelleen, "vikisvikis" - eikä tuu rullaa. Sitten meni keepillä herne nenään, ja se pääti ottaa kiintorullan kaulasta! Kiintis oli tarkoitus olla niin tiukalla ettei se saa, mutta niin vaan kumileuka sai sen ja toki se oli hyväksyttävä, hienosti toimittu! Rullaa ei vaan meinannut saada keepin leuoista pois, niin tiukalla se oli. Näytölle meni mallikkaasti. Loistokeepi.

Kolmas oli alakasan alussa kivirykelmän alla puuritiläkön takana (tätä piiloa ei tällä kaudella ole Kiille ollutkaan). Taas piti työstää tovi jos toinen ennenkun löytyi, nyt rulla tuli nopeammin ja homma luisti. Mitä nyt näytölle se sitten onnistui jostain rakosesta sujahtamaan piiloon sisään - ei sitten tullut sitä rakopalkkaa.

Tuli tuumittua, että turha sitä rullan raosta esiintuloa on venyttää (ettei ala sitten hätilöidä ja ottaa kiintistä, josta vaarana hajusta kiintiksen otto), riittää että selvästi on nenä raossa. Pidennetään sitten sitä palkkauksen aloitusta eli näytölle mennessä pitää olla nenä raossa. Mutta nää on sitten ens kauden juttua - jos me ens kaudella raunioille mennään.

Lauantaina iltapäivällä käytettiin ensin sedät lenkillä ja sitten ajeltiin Vihtiin "rääseikkötreeniin" kun todettiin parinkin hengen kanssa sillon pimeekokeen jälkeen, että ihan liian helpoissa maastoissa tulee treenattua. No, eipä tämäkään mitään hirveää rääseikköä ollut, vaikeakulkuista risukkoa kyllä ja sitten muutama tiheä kuusipusikko, joita käytettiinkin hyväksi. Tuuli oli vallan suopea, joten otettiin 2 figua partioimalla tuuli-irtoamisina, vaikka ei se nyt ihan niin sitten mennyt.

Eka oli alueen isoimmassa kuusikossa keskellä. Kii irtosi tosi hyvin (alueella oli edellisten jälkiä) eikä kysellyt tai pyörinyt jaloissa kertaakaan. Päätyi lopulta kuusikkoon ja löysikin tyypin, tuli kohti mutta lähti takaisin, jolloin peesari sanoi, että tais tiputtaa rullan, hän etsii. Mutta pian Kii tulikin sitten rullan kanssa, ja löysi vielä näytöllä takaisinkin. Ketku oli juossut rullan kanssa ees taas eli ottanut rullan, tullut sillon kohti kun nähtiin, mutta palannut figulle rulla suussa lähteäkseen taas tuomaan sitä. Mikähän blackout sillä on ollut? Tuota ei olekaan tehnyt aikoihin.

Sitten jatkettiin kakkoselle. Matka olikin pidempi kun olin ajatellut. Meinasin, että olisi saanut tuulesta hajun melko pian kun edelliseltä lähdettiin, mutta ei. Jonkun aikaakin piti tarpoa ja kivasti se kyllä irtoili. Pari kertaa tuli luokse, jolloin hidastin tai pysähdyin, ja se jatkoi omatoimisesti puolelta toiselle "risteilyä". Sitten metsästä avoimelle korkeaan heinikkoon/vatturankapusikkoon tullessa näin, että nyt on haju. Figu oli hyvin pienessä mutta sitäkin tiheämmässä kuusipusikossa tämän aukean toisessa laidassa. Aika paljon sai keepi tehdä töitä heinikossa, että paikallisti. Mutta hyvin teki! Ja nyt kulki rullakin oikeassa mallissa. Hyvä treeni ja tosi kivasti irtosi.

Sunnuntaina oli sitten virallisen hakuryhmän kauden viimeiset treenit. Oltiin taas Kattiksen keittokatoksen maastossa, nyt vähän lähempänä parkkista. Meille partiointina 3 figua, jotka olivat menneet tallaamattomaan metsään tieltä, ja me lähdettiin alueelle tuulen alapuolelta kalliota pitkin, tyypit siis vasemmalla. Kii juoksi ja irtoili vallan kivasti. Tuli olo, että se vaan juoksee ja kaahottaa (vaikka just oltiin käyty puolen tunnin verryttely), mutta kyllä sillä nenä oli auki ja kaikki tyypit löytyi tosi hienosti. Muutaman kerran se palasi luokseni tai pysähtyi kysymään, mutta kun pysähdyin ja odotin, se jatkoi. Mielestäni kuitenkin oikein onnistunut treeni. Etenkin viimeinen figu meni tosi hyvin, kun ensin lähetin sen ja se meni vähän, mutta kääntyi joten pysähdyin, se kaahasi, meni toiseen suuntaan ja sai sieltä sitten hienosti hajun eli just niinkun pitäisi liikkeestä/irtoamisesta ja itsenäisyydestä tulee palkkio.

Ohjeena sain, että kuljen itse pientä siksakkia esim ensin n. 20m vasemmalle, vaadin koiran sinne viiteenkymppiin, sitten käännyn oikealle ja sama juttu. Ja pitää päättää ja luoda jo etukäteen itselle mielikuva siitä minne asti haluan koiran liikkuvan ja irtoavan ja sitten vasta lähteä menemään perässä.

Kun kerää kuluneen virallisen hakukauden kasaan, niin mietin ollaanko me edetty yhtään. Ihan samoja asioita oli esillä viime kauden päätyttyä. Mutta on meidän risteily ehkä hivenen pidemmällä, tehtiinhän me kesällä muutamia 100-200m pituisia ratoja useammilla tyhjillä. Ja kiintorulla on tullut kuviohin ja peruskokeessakin käytiin, eikä koko paketin suorittaminenkaan kaukana ollut. Ja kun nyt tajusi, että se partiointikin on vaan opettava erikseen niin nyt panostetaan hetki siihen, että päästään tekemään kunnolla vielä talven aikana pitkiäkin (ehkä, toivottavasti), että oltaisi sitten keväällä koekunnossa. Ja keväällä voi sitten taas palata tahkoomaan sitä iänikuista risteilyä loppukuntoon... Tiedä mitä siitä talven aikana muhiikaan.

Ja nyt kun viralliset viikonlopputreenit on paketissa (la rauniot ja su haku), päästään vihdoin AGIKISOIHIN!!! Tarkoitus on kisata marras-joulukuussa lähes joka viikonloppu. Tai no, saas nähdä miten lähtee menemään...

Agit

Maanantaina tehtiin taas lähestulkoon kontakteja ja keppejä. Nyt alustana läpinäkyvä kansi. Ihan kivasti menee, ensin toistoja puomilla targetilla, väliin yksi tai kaksi ilman ja taas targetti. Sitten sama A:lle. Kepeille rakennettiin vauhtisuora kahden hypyn kautta ja itse kaahasin vieressä - tuli pari virheitäkin kuten kisoissa, mutta kyllä se osaakin kun vähän treenattiin.

Keskiviikon treeneissä oli teemana ennakoiva valssi 2-4, takaaleikkaus/päällejuoksu/valssi-takaaleikkaus 10-12. Meillä parhaiten toimi takaaleikkaus-takaaleikkaus eli molempiin väleihin.

Keepillä on alkanut karvanlähtö. Viime vuonna tähän aikaan se oli ihan kalju, eli suht samalla syklillä mennään. Pitänee kaivaa furminaattori taas esiin.