Lauantaina aamupäivällä oli ohjelmistossa kauden vikat rauniotreenit. Jatkettiin teemalla rakopiiloja. Tuuli oli varsin kiva, pääasiassa alhaalta pellolle päin, mutta pyöri kyllä perinteiseen tapaan. Ja perinteiseen tapaan rakopiiloilijaksi valikoitui Juha.
Ensimmäinen oli ykköstalon katolla oleva pelti"mökki". Kii sai hajua alas, pyöri talon ympärillä, menin sisään, tuli ulos, etsi ja etsi, minä kuljin perässä. Tällä kertaa päätin olla avustamatta "kunhan kuljen perässä" - ja kivan itsenäisesti se tekikin hommia. Kii on käynyt tuolla piilolla, mutta siitä on aikaa - ja paljon. Tovi sillä kesti, että tajusi raput, hetken pohti uskaltaako mennä (täysin uusi piirre! :o ) mutta meni. Sitten se suhasi ympäri "mökkiä" pari kertaa ennenkun löysi luukun ja sen raon, josta rulla tuli, ja toi sen talon vinoa seinää pitkin alas. Näytölle meno se sitten vasta kinkkistä olikin. Ensin yritti talon vinoa seinää - ei päässyt, yritti uudelleen - ei päässyt, tassut luistivat. Sitten etsi vaihtoehtoisia reittejä, ei löytänyt. Yritti uudelleen talon vinoa seinää - ei päässyt. Lopulta kysyin vaivihkaa "kannattaisko mennä niitä portaita mitä äskenkin menit?" ja otin askeleen portaita päin. Lamppu tais syttyä ja sinnehän se keepi kipitti rappusia "mökille". Mutta taas piti tehdä pari kunniakierrosta ennenkun se luukun rako löytyi mistä se palkka tuli.
Toinen oli vika kaivo taas puukannella, jossa keskellä reikä. Nyt oli tarkoitus pikkaisen pidentää nenän reiässäviipymisaikaa ennen rullan esiintuloa. Lähdettiin yläkasaa pitkin ja ihan kivasti irtoili keepi. Sitten alkoi tulla hajua nenään ja hienosti se sen työsti, kaarteli ensin rinnettä ja lopulta kaivon kannen reunaa ja lopulta kannelle, nenä reikään "vikisvikis" mutta ehti vetää pään pois ennen kun rulla tuli. Uudelleen, "vikisvikis" - eikä tuu rullaa. Sitten meni keepillä herne nenään, ja se pääti ottaa kiintorullan kaulasta! Kiintis oli tarkoitus olla niin tiukalla ettei se saa, mutta niin vaan kumileuka sai sen ja toki se oli hyväksyttävä, hienosti toimittu! Rullaa ei vaan meinannut saada keepin leuoista pois, niin tiukalla se oli. Näytölle meni mallikkaasti. Loistokeepi.
Kolmas oli alakasan alussa kivirykelmän alla puuritiläkön takana (tätä piiloa ei tällä kaudella ole Kiille ollutkaan). Taas piti työstää tovi jos toinen ennenkun löytyi, nyt rulla tuli nopeammin ja homma luisti. Mitä nyt näytölle se sitten onnistui jostain rakosesta sujahtamaan piiloon sisään - ei sitten tullut sitä rakopalkkaa.
Tuli tuumittua, että turha sitä rullan raosta esiintuloa on venyttää (ettei ala sitten hätilöidä ja ottaa kiintistä, josta vaarana hajusta kiintiksen otto), riittää että selvästi on nenä raossa. Pidennetään sitten sitä palkkauksen aloitusta eli näytölle mennessä pitää olla nenä raossa. Mutta nää on sitten ens kauden juttua - jos me ens kaudella raunioille mennään.
Lauantaina iltapäivällä käytettiin ensin sedät lenkillä ja sitten ajeltiin Vihtiin "rääseikkötreeniin" kun todettiin parinkin hengen kanssa sillon pimeekokeen jälkeen, että ihan liian helpoissa maastoissa tulee treenattua. No, eipä tämäkään mitään hirveää rääseikköä ollut, vaikeakulkuista risukkoa kyllä ja sitten muutama tiheä kuusipusikko, joita käytettiinkin hyväksi. Tuuli oli vallan suopea, joten otettiin 2 figua partioimalla tuuli-irtoamisina, vaikka ei se nyt ihan niin sitten mennyt.
Eka oli alueen isoimmassa kuusikossa keskellä. Kii irtosi tosi hyvin (alueella oli edellisten jälkiä) eikä kysellyt tai pyörinyt jaloissa kertaakaan. Päätyi lopulta kuusikkoon ja löysikin tyypin, tuli kohti mutta lähti takaisin, jolloin peesari sanoi, että tais tiputtaa rullan, hän etsii. Mutta pian Kii tulikin sitten rullan kanssa, ja löysi vielä näytöllä takaisinkin. Ketku oli juossut rullan kanssa ees taas eli ottanut rullan, tullut sillon kohti kun nähtiin, mutta palannut figulle rulla suussa lähteäkseen taas tuomaan sitä. Mikähän blackout sillä on ollut? Tuota ei olekaan tehnyt aikoihin.
Sitten jatkettiin kakkoselle. Matka olikin pidempi kun olin ajatellut. Meinasin, että olisi saanut tuulesta hajun melko pian kun edelliseltä lähdettiin, mutta ei. Jonkun aikaakin piti tarpoa ja kivasti se kyllä irtoili. Pari kertaa tuli luokse, jolloin hidastin tai pysähdyin, ja se jatkoi omatoimisesti puolelta toiselle "risteilyä". Sitten metsästä avoimelle korkeaan heinikkoon/vatturankapusikkoon tullessa näin, että nyt on haju. Figu oli hyvin pienessä mutta sitäkin tiheämmässä kuusipusikossa tämän aukean toisessa laidassa. Aika paljon sai keepi tehdä töitä heinikossa, että paikallisti. Mutta hyvin teki! Ja nyt kulki rullakin oikeassa mallissa. Hyvä treeni ja tosi kivasti irtosi.
Sunnuntaina oli sitten virallisen hakuryhmän kauden viimeiset treenit. Oltiin taas Kattiksen keittokatoksen maastossa, nyt vähän lähempänä parkkista. Meille partiointina 3 figua, jotka olivat menneet tallaamattomaan metsään tieltä, ja me lähdettiin alueelle tuulen alapuolelta kalliota pitkin, tyypit siis vasemmalla. Kii juoksi ja irtoili vallan kivasti. Tuli olo, että se vaan juoksee ja kaahottaa (vaikka just oltiin käyty puolen tunnin verryttely), mutta kyllä sillä nenä oli auki ja kaikki tyypit löytyi tosi hienosti. Muutaman kerran se palasi luokseni tai pysähtyi kysymään, mutta kun pysähdyin ja odotin, se jatkoi. Mielestäni kuitenkin oikein onnistunut treeni. Etenkin viimeinen figu meni tosi hyvin, kun ensin lähetin sen ja se meni vähän, mutta kääntyi joten pysähdyin, se kaahasi, meni toiseen suuntaan ja sai sieltä sitten hienosti hajun eli just niinkun pitäisi liikkeestä/irtoamisesta ja itsenäisyydestä tulee palkkio.
Ohjeena sain, että kuljen itse pientä siksakkia esim ensin n. 20m vasemmalle, vaadin koiran sinne viiteenkymppiin, sitten käännyn oikealle ja sama juttu. Ja pitää päättää ja luoda jo etukäteen itselle mielikuva siitä minne asti haluan koiran liikkuvan ja irtoavan ja sitten vasta lähteä menemään perässä.
Kun kerää kuluneen virallisen hakukauden kasaan, niin mietin ollaanko me edetty yhtään. Ihan samoja asioita oli esillä viime kauden päätyttyä. Mutta on meidän risteily ehkä hivenen pidemmällä, tehtiinhän me kesällä muutamia 100-200m pituisia ratoja useammilla tyhjillä. Ja kiintorulla on tullut kuviohin ja peruskokeessakin käytiin, eikä koko paketin suorittaminenkaan kaukana ollut. Ja kun nyt tajusi, että se partiointikin on vaan opettava erikseen niin nyt panostetaan hetki siihen, että päästään tekemään kunnolla vielä talven aikana pitkiäkin (ehkä, toivottavasti), että oltaisi sitten keväällä koekunnossa. Ja keväällä voi sitten taas palata tahkoomaan sitä iänikuista risteilyä loppukuntoon... Tiedä mitä siitä talven aikana muhiikaan.
Ja nyt kun viralliset viikonlopputreenit on paketissa (la rauniot ja su haku), päästään vihdoin AGIKISOIHIN!!! Tarkoitus on kisata marras-joulukuussa lähes joka viikonloppu. Tai no, saas nähdä miten lähtee menemään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti