sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Että sellaiset kisat...

Riihimäellä lauantaina kolme starttia Allan Mattsonin ratoja, hyppy-agi-hyppy. Reteenä mietin, että kyllä me nyt kolmesta radasta yhdellä saadaan nolla tehtyä. Juu ei saatu, tehtiin 3xhyl. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Kahdella ekalla radalla sattui alussa kaikkea omituista. Vasta kolmas meni niinkun ollaan totuttu ja siihen olenkin ihan suht tyytyväinen. Ratojen alut oli ihmeellistä vääntöä, sitten keskellä normisettiä ja lopussa karseita suoria. Radat nähtyäni en kyllä todellakaan olettanut nollia, joten eipä jännittänytkään yhtään. Parhaamme lähdettiin aina tekemään, mutta...

A-rata: eikö kuullut paikka käskyä vai mikä juttu tää nyt oli?? Hiipi siis perään heti lähdössä. En koskaan paljon katsele kun jätän sen, kun ei se ole liikkunut koskaan milliäkään. No opinpa senkin, että olispa ihan hyvä vilkaista jääkö se istumaan vai ei. Kepit oli tuhoon tuomittu yritys, eli vaikkei olis hiipinyt mukaan, olisi luultavasti tullut nuo keppivirheet. Lappuun oli ystävällisesti merkitty aika (ilman noita alkukävelyjä) 35,16 joka olisi ollut tuloksen saaneista kolmanneksi nopein ja siinä siis mukana tuo keppien tahkoominen. Ihan kiva vauhti siis.


B-radalla sitten jätin koiran kunnolla ja vielä varmistin että se pysyy. En tiedä siitäkö otti nokkiinsa vai miksi oikein kiertämällä kiersi kakkoshypyn ja siitä sitten koko jatkokuvio aivan sekaisin ja livahti lopulta A:lle > hyl. Loppurata menikin sitten ihan kivasti, mutta kontakteihin en ollut taas tyytyväinen, hiipi edelleen vähän. Tästä ei ollut merkitty aikaa.


C-rata meni tosi kivasti, eniten pelkäsin kepeille lähettämistä, kerran vilkaisi putkeen mutta onneksi haki kepit. Jälkeepäin aatellen olisi pitänyt ottaa enemmän sivuetäisyyttä kepeillä, että olisin ehtinyt muurin jälkeen pidemmälle. Loppusuora jänskätti, mutta onneksi valitsin tuon alussa pientä etäisyyttä-vaihtoehdon eikä okserin jälkeistä takaaleikkausta mitä monet teki, koska kuvio toimi hienosti. Ja mikä kivointa huomata, keepi hakee esteitä ja irtoaa. Aika 32,13 oli selvästi nopeampi kuin kellään tuloksen tehneistä.


Mietin jälkeenpäin, että alkaako nää meidän ongelmat nyt tulla siitä, että se oikeasti irtoaa ja sinkoilee helpommin, alkaako se sikailla? Aluksi olin hieman pettynyt, kun ei nollaa tullut (tai edes tulosta!!), mutta nyt kun mietin, niin tuolla säätämisellä meillä ei ole vielä mitään asiaa kolmosiin. Kakkosten kisoja on enää kahdet tälle vuodelle mihin pääsen, ne käydään ja katsotaan sitten missä mennään.

3 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Pää pystyyn vaan ja iloisin mielin seuraaviin kisoihin! Kaikki radat ei vaan tunnu omilta.

Outi A. kirjoitti...

Kitty on vaan niin mahtava medikiitäjä, tykkään paljon sen tavasta työskennellä! Kyllä ne nollat tulee kun on sen aika, tässä lajissa kaikki on vaan niin pienestä kiinni :)

Sari kirjoitti...

Kiitäjä tosiaan. Asennetta alkaa olla jo vähän yli äyräiden, ja nollien aika ei tosiaan taida olla vielä.