Talven lapsi 3 vee

Onnittelut myös 3-vuotiaille sisaruksille!

Kuukauden tauon jälkeen päästiin Veikkolan hallivuorolle! Sitä ennen käytiin synttärirundeilla metsässä Ärräläisten kanssa, Rii kun juhlistaa synttäreitään vuorostaan huomenna. Ja ennen hallivuoroa tehtiin pihalla pientä ilmaisutreeniä. Eka meni hienosti, hirrrrveellä vauhdilla. Toiselle etsinnälle lähdettäessä keepi kurvaili hetken ja kiljaisi yhtäkkiä ja pomppi oikea takajalka ilmassa kovin surkeena. Mielestäni mitään ei käynyt, törmäystä, liukastumista tms enkä löytänyt tassusta mitään. Hetken perästä se laski jalkaa alas ja kohta olis tohottanut kun ei mitään. Kytkin sen ja lähdettiin poimimaan figu pois piilosta, en uskaltanut päästää sitä enää kaahaamaan. Ja se veti hihnassa kun ei mitään, eikä pihalla nähnyt liikkeessä mitään vikaa. Sisälläkin sitä yritettiin katsoa, välillä näytti että kevensikö, välillä ei. Ja kun ei siitä ottanut mitään tolkkua, kun se oli niin tohkeissaan siitä hallista. Mutta en sitten uskaltanut ottaa mitään rajua, joten keepi ei päässyt suureksi pettymyksekseen aksaamaan :(

Tehtiin seuruuta, oli kyllä aika mainio. Perusasennot oli vähän vinoja tai huonoja. Nyt se muisti istumisen! Yritin ottaa eteentuloja liikkeestä maahanmenon kautta, lyhyellä matkalla ok ja välillä jopa ilman apuja, mutta pidemmällä matkalla alkaa kaartaa sivulle tuloa enteillen. Hirveästi toistoja toistoja toistoja vaatis. Sitten ihan vaan noudon luovutuksia. Siinäkin tuppaa vähän vinoon, mutta on parempi kun eteentulo.

Tehtiin myös Ärräläisten lusikoilla pientä esineilmaisua, mutta tähän ei meinannut maltti riittää sitten millään. Ja liian vähän on vielä vahvistettu yksittäisen esineen ilmaisua, joten sitä pitäisi jatkaa kotona. Sehän jäi kesken sillon, kun tauti paheni.

Hämeenlinnassa

Sairasloma ja treenitauko on ohi!!

Eilen lauantaina päästiin treenaamaan rakennusetsintää Hämeenlinnan vanhassa kauppaoppilaitoksessa. Tilat jaettiin puoliksi kahdelle ryhmälle, meillä oli ensin alakerta poislukien kellarin päädyt ja toisella kierroksella kellarin loppuosa ja yläkerta keittiöineen, juhlasaleineen ja auditorioineen.

Pyysin haasteita. Ekalle kierrokselle 4 figua, irtorullilla. Annoin keepin humputtaa tilaa "osasto" kerrallaan eli en käskyttänyt menemään tiukasti järjestyksessä, mutta pidin huolta, että kaikki tuli kuitenkin katsottua eli tarpeen tullen palattiin alkuun jos keepi oli humputellut. Tällä pyrin vahvistetamaan itsenäisyyttä ja itsevarmuutta. Nyt sain luettua koiraa ihan kohtalaisen kivasti, vaikka vanhoja hajuja ja piiloja oli neljän koirakon verran. Piiloissa ei ollut mitään ihmeellisyyttää, aika tavanomaisia kaappeja luokkahuoneissan sun muuta.

Eka piilo oli ohjaajalle kompa. Seinässä haisee,
tuleeko huoneen toiselta puolelta. Mutta siellä se oli viereisessä
laatikossa ja keepi sen sieltä hienosti löysi!

"Onko tää mun pulpetti?"

Alkaako se kohta kävellä vallan kahdella jalalla?

Toiselle kierrokselle otin kolme ja edelleen irtorullilla. Aloitettiin kellarista, ja sielläpä olikin kaksi figua, eri huoneissa tosin. Molemmat lähes kiinni olevien ovien takana, niin että keepi sai nenällä tunkea kunnolla ovea auki. Toinen oli lemppari Satu, jolla jostain syystä keepi otti kiintorullan, eikö sitten hämärässä irtistä löytänyt.

Kellarissa

Kolmas oli juhlasalin lavan reunalla paksujen esirippuverhojen takana (olin tästä vinkannut, mutta en tiennyt laittoivatko vai ei). Keepi ei tilassa hirveästi reagoinut, kierrettin, käytiin näyttämöllä ja vähän siellä toisessa nurkassa se tovin pyöri. Olin jo lähdössä jatkamaan, kun se näyttämön reunalla sitten meni verhoa nuuhkimaan, mutta ei kovin voimakkaasti. Tultiin portaat alas juhlasaliin ja lähdin jo menemään, kun keepi alkoi nuohota verhon alareunaa (toiset koirat eivät olleet haistelleet alas ollenkaan). Sieltä se tyyppi lopulta löytyi, vaikken sen reaktoista osannut sitä lukea eli eivät olleet kovin selvät. Keepi tuli verhon alta irtorulla suussa ja vasen etujalka kiintorullan välissä kolmella jalalla lenkuttaen, mutta sitkeästi, ei haitannut hommia. Näytölle mennessä figua oli vaikea löytää uudestaan verhon sisältä ja vähän harmitti, kun figu lähti sieltä tulemaan pois eikä keepi näin ollen joutunut sitä etsimään.

"Hommat tehdään vaikka rulla kainalossa kolmella jalalla konkaten"

"Lisää liksaa!"

Gremlins?

Ilmaisusulkeisia

Tänään sunnuntaina menin piiloon pitkissä yhdelle koirakolle ja sen jälkeen oli sovittu Ärrien kanssa rullasulkeisia. Kii teki ensin pienen lumivalli-liinaetsinnän kiintiksellä, aika hienosti. Sitten toisella kiekalla rullasulkeisia seisovalle ja vähän liikkuvalle figulle. Rullan tuontia ja pitoa vahvistettiin "käsi" käskyllä, hyvin toimi. Näytölle otettiin figulta käsky "maahan" ettei keepi hypi päälle ja figu voi silti seistä, ja sehän toimi loistavasti ja pitää ottaa käyttöön. Mietin, liittäisikö siihen vielä purkin heiton, jos keepi siitä yhdistäisi liikkeen ja palkan. Ilmaisuissa keepi alkoi oikoa ja ennakoida eli otti rullaa jo mennessä metri ennen figua, koska "tämä nyt vaan on niin typerää hommaa" ja "tiedänhän minä tän". Otettiinkin sitten lopuksi vielä yksi pikkaisen liikkuva figu "piiloon" lumikasan taa.


Ennen treeniä odotellessa tein pari tasamaanoutoa, ja molemmat oli tosi hienoja. Palautus laukalla (hitaahkolla tosin) ja luovutukset ihan kohtalaisen suoria. Kotona sitten tehtiin vähän seuruuta, oikein kivaa! Liikkeestä istuminen oli taas unohtunut. Nyt otin luokse eteentuloa maahanmenosta, jospa ketjuttaminen auttaisi hahmottamaan millon tullaan eteen eikä sivulle. Keepi oli kovin epävarma ja hidas ilman apuja, mutta avuilla ok. Matka oli lyhyt. Lopuksi muutama nouto lisää, mutta nyt tuli ravilla jolkotellen, joten lopuksi pari vauhtinoutoa patukkaan, mutta töitä sai tehdä että vauhti kiihtyi.

"Nih!"

Saisiko olla: Sokerihuurrettua Silakkaa

Kun Keepi puuhun kiipesi

Tauti taltutettu?

Edellisen kirjoituksen jälkeen kuume pysyi poissa, Kit yski vielä jonkun verrankin loppuviikosta, mutta viikonloppuna ei enää. Nyt täytyy vain huokaista ja toivoa, että se oli siinä. Tämä viikko vielä käydään ihan vaan puskassa pissalla keepi tiukasti hihnassa, koska muuten se lähtee loikkimaan pitkin hankia. Sitten voisi varovaisesti alkaa lisäillä liikuntaa.

Setä-Nuuski räki vielä koko menneen viikon eli sitkeessä oli yskä. Nyt sekään ei enää yski. Ja Pappakoira välttyi tartunnalta.

"Penulle" kyytiä!

Keepin mielestä elämä on tyyyyylsäääää... ja niin on minunkin, kun ei voi mennä treeneihin, ei kisoihin, ei kavereiden kanssa lenkeille. Yks ilta yritin opettaa keepille eri lelujen nimiä, mutta sillä alkoi nuppi kiehua :D Missä "kana", missä "penu", missä "vihreäpupu". Penun se tietää, maailman paras Ikeasta ostettu koiranpenu. Ja Ikeasta ostetun Pallon. Mutta muiden tunnistus on satunnaista.

Toinen ohjelmanumero tylsyyttä tappamaan oli kelpien nypintä. Juu-u, keepikin kuuluu nypittäviin rotuihin. Sillä tuota päällikarvaa irtoaa edelleen, mutta se ei lähde edes furminatoriin, vaan leijailee ikävästi sinne sun tänne lattioille. Näppärimmin sen saa irti nyppimällä. Ja innostuin sitten hommasta (paremman tekemisen puutteessa) niin, että nypin sen pepun päällä (lantio?) jo 2 vuotta olleet kultaiset vauhtiraidat pois! Alunperin luulin niitä auringon haalistamiksi, mutta kun ne pysyivät talvenkin yli vain vahvistuen, en tiedä mitä ne oikein oli. Nyt niitä ei ole, väärän väriset karvat olivat selvästi yli-ikäistä ja lähtivät näppärästi nyppimällä irti. Saas nähdä tuleeko raidat takaisin.

"Kuka leikkis mun kaa?"

Juuri saamamme tiedon mukaan meidät on valittu mukaan SAGIn alueelliseen valmennustoimintaan ryhmään Training to win Target Team 5. Emme vielä tiedä mitä tämä tarkoittaa, jäämme odottamaan mitä tuleman pitää :D

Tautitakapakkia

Ei auttanut kopkop, ei ollutkaan lievä tauti. Luulin jo maanantaina, että keepi oli taudistaan parantunut, intoa piisasi ja mopo meinasi alkaa ihan keulia, eikä yskinytkään. Setä-Nuuski alkoi yskimisen maanantaina, ja ma-ti yö meni sen kanssa valvoessa. Tuttuun tapaan se räki limat pitkin kämppää ja perässä piti kulkea paperirullan kanssa koko yö. Tiistaina aamulla sitten vähän nukutti, mutta kun ylösnousun aika tuli, ei keepi noussutkaan koristaan :( Se oli aivan vaisu ja ähki.

Onneksi päästiin Vihtivetiin samantien. Siellä todettiin pumppaava hengitys, kohollaan oleva lämpö (40,3°C), lievästi kohollaan olevat leukkarit ja tiivistymää keuhkoissa kauttaaltaan. Koska otus oli kovin veltto, he halusivat ottaa sen päiväksi tiputukseen. Sinne se jäi saamaan nestettä, antibioottia ja kipulääkettä joskus 12 aikaan. 15 kieppeillä tuli soitto, että täällä olis kovin virkeä ja nälkäinen potilas, annetaanko sille ruokaa vai haetko kotiin. Keepi pääsi kotiin syömään, diagnoosina keuhkoputkentulehdus, hoitona lepo, antibiootti ja Rimadyl kuumetta laskemaan. Illalla lämpö nousi uudestaan 39,8°C ja annoin yöllä sille jo Rimadylin, mikä sitten pikkaisen auttoi. Vasta tänään keskiviikkona iltapäivällä lämpö on vihdoin laskenut lähelle normaalia, keepi on jo hieman pirteämpi, mutta silti väsy ja vaisu. Ja aloitti taas uudelleen yskimään, taitaa limat alkaa irrota. Kovasti olen nyt yrittänyt kehua siitä yskimisestä, kun tuntuu, että se ei oikein uskalla yskiä.

Nuka yski vielä toisenkin yön, ja vasta tänään kolmantena päivän on pikkaisen vähentynyt se yskiminen. Rankka tauti. Ja teräsvaari Jasu ei ole onneksi saanut (kopkop) tartuntaa.

Pikkupotilas ja varjeluksensa.

Muistakaa hyvät ihmiset noudattaa niitä suosituksia, karenssi 2 viikkoa oireettomana! Myös ne perheen oireettomat koirat jäävät kisoista ja treeneistä pois. Ja jatkossa minä taidan rokottaa myös kennelyskää vastaan, jos aiotaan kisoissa aktiivisesti kulkea. Setille tautia ei tullut 9 vuoteen, mutta pääasiassa ei hirveästi kisoissa kuljettukaan, niin en älynnyt koko asiaa.

Painoa oli 13,3kg. Luulin, että kääpiö painaisi vaan 12 kg kieppeillä, kun on ollut taas niin hoikassa kunnossa, lihotuskuurilla tosin. Mutta ehkä se on muuten saaanut sitä massaa itseensä.

Voihan räkä ...

... sanoi keepi, kun koko yön yski. Keepiin iski kennelyskä, tai mikä lie röhä. Torstaiaamuna ulos pakkaseen mennessä kuului muutama hörähdys, iltapäivällä pari lisää. Sitten to-pe yö meni köhiessä limaa. Mutta onneksi keepi on fiksu, se makasi sängyn vieren korissaan ja yski limat korin reunan yli sen eteen levitetylle sanomalehdelle, eikä sotkenut joka paikkaa. Aikoinaan kun setäkoirilla oli kennelyskä reilu 9v sitten, ne yskivät sitä limaa mihin sattuivat ja mahdollisimman laajalle. Ja tietenkin öisin, niin että yö kului paperirullan kanssa perässä kipitellen. Mutta ei keepi, se hoiti homman fiksusti, vaikka toki siinä jäi yöunet vähiin silti. Perjantaina kuului enää muutama satunnainen yskäisy, viimeyönä ei yhtään eikä tänäänkään paria enempää. Oli onneksi (kopkop) varsin lieva tauti. Mutta sen seurauksena tälle päivälle suunnitellut tottistreenit ja huomiset aksakisat jäi väliin. :( Ja 2vk karenssi treeneistä. Keepillä alkaa kyllä nyt jo mopo keulia. Ollaan ehditty treenata (jäljen) esineilmaisu kuntoon, seuraavaksi voisi siirtyä noudon luovutukseen tai eteen tuloon...

Täytyy vaan toivoa, että setäeläimet säästyvät taudilta. Pappakoira täytti juuri 13vee enkä soisi sille mitään pöpöjä, vaikka se hyvässä kunnossa onkin. Itsellä kyllä tuli kurkku kipeeksi ja limaiseksi, onkohan sekin kennelyskää?