Näyttelytreeniä

Puuf, kun on joka ilta menoa niin ei muka ehdi kirjoitella. Mullakin on tunne, että ei me mitään tehdä, mutta kyllä sitä jotain pientä tulee aina väliin tehtyä ja siinä arjen lomassa. Ainoat mitä nyt ihan oikeasti ollaan harjoiteltu on ne näyttelyjutut ja nouto. Keskiviikkona oltiin mätsärissä ihan piknikillä ja pentutreffeillä ja taas meni astetta hillitymmin se yleisvouhkaaminen, mutta kyllä tuo adhd-silakka pääsi ihan parhaitakin puoliaan esittelmään eli sähläämään pentuporukassa, etenkin Rallin kanssa niillä kyllä synkkaa niin mahtavasti, ihan kahjoja ovat.


Mätsärissä otin sitten ihan melkeen heti alkuun vähän kehätreeniä ja sehän meni hyvin! Juokseminen oli ravia eikä koikkaloikkaa, tosin se kyllä nojaa hihnaan melkoisesti, ja jos ei pidä tiukalla karkaisi mopo käsistä, että en tiedä kuinka kauniin näköistä se sitten on. Mutta ajoittain ihan ok. Aika paljon pitää kyllä kontaktia... mut eiköhän se kelpaa ekaksi pentunäyttelyksi. Seisominen on hyvää, pysyy hyvin paikoillaan, kopelointi tuottaa hieman ongelmia kun meinais peppu heilutaa koko koiraa, mutta parempi niinpäin kun pelkoagressiot. ;D Torstaina käytiin siis ihan näyttelyharkoissakin treenaamassa näitä ja etenkin sitä kopelointia ja ison koiramäärän kanssa kehässä jouksemista, ja hyvin meni sekin.


Mätsärissä otin tottistakin ja hienosti menee. Kit pysyy myös istumassa joitain hetkiä ja sillä voi ottaa jo lyhyellä matkalla (5m?) sivulletuloa. Seuraaminen menee namin perässä jo joitain askelia ihan nätisti. Kaukokäskyjäkin on treenattu ruokakupilla, se on vähän epäröivä siinä istumaan nousussa, mutta eiköhän siihen saada aikanaan vauhti. Ruokakupilla on nyt otettu myös maassa paikallaan oloa ja näyttää olevan melkoisen vaikeaa, kakara on kuin viritetty jousi valmiina pomppaamaan ruokakupille ;D

Ja sitä noutoa! Eli päätin lopettaa yritykset erinäisillä esineillä/leluilla ja otin ihan oikean noutokapulan (ohjatunnouto tosin), että olisi selkämpi. Pelkällä odottelulla en saanut haluamiani reaktioita aikaan, mutta jos tarjosin kapulaa se ottin sen suuhun, mutta siinä tuppaa tiputtamaan samantien naksun toivossa. Aloin sitten tehdä niin että kuljin itse ees taas kapulan ohi ja Kit nappasikin sen matkalta mukaan ja sai samantien naksun, ja tästä se sitten lopulta pikkuhiljaa lähti! Nyt se saattaa jo pystyä käydä vähän niinkun hakemassa sitä ja kuljettaa kohti mua muutamia metrejä. Eilen sattui jopa istumaan eteen edelleen kapula suussa ja siitä tuli kyllä melkoisen isot bileet!

Ruoka maistuu, pikkaisen pienensin annoksia, mutta edelleen 3xpv (n.1-1,2dl) Eaglea + höysteet. Söisi varmaan tuplasti jos saisi, ihan hullu syömään. Ja kaikki kelpaa, porkkanat, tomaatit, omenat, kesäkurpitsat, valkosipulitkin suoraan vaan! Mut ei se onneksi tuolta lenkiltä imeksi kaikkea, tosin aikapaljon olen kieltänytkin. Käpyjä saa ottaa, muuta ei. Ruohoa se kyllä kans syö kuin lammas.

Hammastilanne on se, että kaikki muu taitaa olla lähtenyt paitsi yläkulmurit, eikä siellä vielä edes näy uusia (korjaus, ihan just näyttäisi vanhojen etupuolelle puhkeavan uudet! Eli ei ainakaan kasva liian sisään, kun ovat samassa rivissä toisten edessä). Alakulmuritkin näyttävät asettuvan ihan kivasti, toinen on jo kohdillaan, toinen vielä hieman liian sisässä, mutta toivottavasti se sieltä oikenee, vähän ollaan kyllä "oiottu" sitä. Välihampaita näyttäisi olevan tulossa ainakin 3 settiä, montakohan niitä pitäs olla... 4? Mutta ovat siis vasta puhkeemassa, niin eihän siitä voi sanoa montako tulee.

"Kit, miksi sinulla ei ole hampaita?"

5 kk mittarissa!

Hui, nehän on jo ihan isoja! Lauantaina sain köydenrevityksellä Kittyn toisen alakulmurin lopulta irtoamaan, kun uusi alkoi jo puskea esiin hieman liian keskellä leukaa kohti kitalakea. Se aiempi kulmuri on nyt tullut sen verran esiin, että siitä saisi jo kiinni ja voisi vähän vetää sitä ulospäin, mutta se kyllä taitaa nippanappa osua ihan kohdalleen ilman modifikaatioitakin. Joku välihammaskin oli irronnut, verta roiskui vähän enemmänkin. Yläkulmurit ei vielä edes heilu, eikä uusia ole näkyvillä. Pitää jatkaa köydenrevitystä.

Eilen käytiin turisteilemassa Tuomarinkartanon näyttelyssä. Käsi kipeenä roikuin hihnassa, kun adhd-silakka sinkoili sinne tänne. Tunnin kuluttua se malttoi jo hetken istua ja ihmetellä kehätapahtumia. 3h päästä se alkoi olla sen verran sippi, että sen olisi ehkä kehdannut viedä kehäänkin. Mutta tosi reipas ja iloinen se oli, ja sai kovasti ihailijoita ja ihmettelijöitä. Kuulutuksia ei kyllä kuultu, vaikka osittain just niitä varten mentiin harjottelemaan - tai sitten me ei vaan huomattu niitä.

Todistettavasti se oli hetken myös aloillaan.

Kaisu piti Kittylle pienen treenin, multa meinasi tippua silmät päästä, kun heti ensimmäiset juoksutukset näytti tältä!

Mutta siihen se sitten jäikin, pariin askeleeseen, kun meno alkoi näyttää tältä...

Mut seisoa se osaa! "Maiskis"

No, meni tämä toinen ihmistenilmoilla oleilu silakalta jo selvästi paremmin kuitenkin. Ehkä meillä vielä on toivoa.

Hakutreenit
Kotona Kit veti sikeitä hetken aikaa ja sitten lähdettiin hakutreeneihin. Oli tarkoitus tehdä suht. samaa kuin edellisellä kerralla, mutta hieman pidemmällä matkalla ja maalimiehet piilossa. Sille tehtiin niin, että mm seisoi n. 20 metrissä valmiina, ja me käytiin katsomassa, että siellä se on, käännyttiin ympäri ja mm eteni vielä jonkunverran ja meni piiloon. Tämä oli kuitenkin Kittylle selvästi liian vaikea. Se eteni suht hyvin siihen asti missä oli mm:hen nähnyt, mutta sitten se alkoi pyöriä ja hakea ja pyöriä, kovasti teki kyllä töitä, mutta oli vissiin unohtanut avata nenän ja keskittyi vaan kaahaamiseen, koska oli pariin otteeseen mennyt tosi läheltä maalimiestä, tätä kuitenkaan huomaamatta. Pari kertaa jouduin lähettämään sen uudemman kerran, mutta kyllä se jokaisen maalimiehen kuitenkin löysi. Into oli kova, ja yhdessä pistossa sen kaahatessa edes takas, se kitisi surkeana mennessään "missä missä, en löydä" Maalimiehellä käyttäytyminen oli hienoa. Poikkeuksetta se taisi istua kiltisti kaikilla, osalla meni jopa maahan odottamaan, kun tarjoilu pelasi niin hitaasti. No, ens kerralla palataan selvästi askel taaksepäin ja palautellaan motivaatiota onnistunein suorituksin. Tosin, ei sillä motivaatio tuossa tuntunut kuitenkaan mihinkään vähenevän. Eikä väsy tuntunut painavan päivän aktiviteettien jälkeen, kun illalla se vielä yritti jumppailla leluillaankin.

Aamulla huomasin ensimmäiset tihutyöt, sain sen itseteossa kiinni vaatehuoneen ovenkarmin nakertelusta, argh! Karmissa on molemmin puoli jotkut isot ruuvinreiät just maatessa hampaiden korkeudella, ja niitä on taidettu nakerrella jo useampaan otteeseen, en vain ole huomannut. Pistin niihin sitten tabaskoa, jospa se tehoaisi ja nakertelu kohdistuisi leluihin...

Kanttarellikoira

Kyllä se vaan niitä kuitenkin löytää, kaikesta huolimatta, vaikka jo päätin melkeen luopua kanttarellien opettamisesta tähän väliin ... Melkoinen otus! Ei se nyt ihan automaattisesti niitä löydä ja tietenkään ilmaise, mutta kun se alkaa hullunnuuhkuttamisen ja sen puuhia jonkun aikaa seuraa, löytää Relluja joita ei itse olisi huomannut. Pari kertaa se selvästi löysi niitä sen jälkeen, kun itse olin löytänyt yhden ja jäin siihen pyörimään. Ja pari kertaa kävi nätisti maahan löydöksensä viereen, vaikka yleensä kuitenkin kävi ensin maistamassa.

Löytäjä saa pitää?

Mentiin eilen Siikajärvelle meidän hakumaastoihin syömään mustikoita, kun siellä on niitä ihan hirveästi. En kuitenkaan jaksanut alkaa keräillä vaan me Kittyn kanssa syötiin minkä ehdittiin, isot pojat laahusti camel bootsit jalassa omiaan. Sellainen 1,5h kuljeskeltiin hissukseen ees taas, mutta kakara juoksi ihan kokoajan minkä mustikansyömiseltään ehti. Tästä huolimatta se aloitti kotona samantien hirveät jumpat lelujensa kanssa. Söin iltapalasalaattia keittiön pöydän ääressä, kun lautasen viereen lensi lattialta yhtäkkiä Wotta (Ikean Råtta)... Kit oli ihmeissään mihin lelu katosi.

Maalais-Silakka kaupungissa

Eilen käytiin turistina Koneen kentällä mätsärissä ... voi pyhä jysäys! Ehkä me jätetään se pentunäyttely väliin, tai ehkä me mennään sinne 5 tuntia etukäteen, että tuo ADHD-silakka saa purkaa energiaansa ... tai ehkä me opetellaan sitä ennen käyttäytymään. :-)

Eipä olla oltu paikoissa missä olisi noin paljon ihmisiä ja etenkin koiria yhdellä kertaa ja sen kyllä huomasi. Kit oli kokoajan menossa ihan joka suuntaan, eikä sitä riekkumista auttanut yhtään, että siellä oli riekkukaverina Ralli - ei tietty olisi pitänyt antaa riekkua, mutta...

No, nyt kunnostaudutaan ja aletaan harjoitella näitä tilanteita ihan tosissaan. Sunnuntaina tosiaan sinne näyttelyyn turistiksi, ens viikon keskiviikkona on kuulemma myös mätsäri tuolla, sitten torstaina olisi näyttelytreeniä (löysin lopulta tiedon mikä ryhmä siellä Puolarmaarissa treenaa, Lemmikkipalstojen omatoimi ryhmä, jonne saa mennä mukaan!) ja ja ... eiköhän tää tästä.

Otin siellä kentän reunalla jonkun verran kontaktia ja sivulle tuloa, ja kyllähän se tulee ja pitää kontaktiakin niin kauan, kun on nami suussa kiinni, sitten taas herpaantuu. Mutta ei se ihan kuuro ollut. Otettiin myös pieni näyttelytreeni, seisominen suht. ok (tosin seisoo varmaan miten sun sattuu rumasti, sain kaverilta vähän vinkkejä opettamiseen), mutta se liikkuminen... no, liikkuuhan se ;D

Mätsärissä tavattiin kuukauden vanhempi kelpiepoika Keiko, joka oli kyllä melkoisen skrode ja komea tuohon meidän silakkaan verrattuna ja komea karva. Kittyllä on vissiin karva vaihtumassa, se on haalistunut ja muuttunut omituisen väriseksi, ei ollenkaan komean kiiltävä. Ei sitä kyllä hirveästi lähde, mutta jos oikeen nyppää, saa siitä muutaman karvatikun irti.

Hampaita ei ole irronnut lisää, eli edelleen vasta 1 kulmuri lähtenyt. Uusi tulokas on sillä hilkulla että alkaa osua yläikeneen, mutta on vielä niin pieni, ettei sitä voi alkaa väännelläkään.

Mätsärin lopuksi oli Kittyllä, Lempillä ja Rallilla penturallit

Kanttarellimetsässä ja viikonloppukuvia

Hienosti oli Kittyn eilinen työpäivä mennyt, ekaa kertaa se oli 8,5h yksin kotona, tai siis olihan pojatkin. Kit asuu edelleen omassa yksiössään vaatehuoneessa verkko-oven takana, että pojat ja tavarat saa olla rauhassa. En jättänyt sille enää pissapapereita, kun se vaan askartelee ne. Se ei enää tekisi mielellään pihallekaan, eli aika siisti alkaa olla. Kerran tossa loman aikana tosin kävi illalla tekemässä valtavan lätäkön poikien pedille, vaikka ulko ovi oli auki ja sinne oli vapaa pääsy... *murrr* Mutta muuten hyvin siisti jo!

Eilen käytiin lähimetsässä ja heti metsän alussa polulle päästyämme Kit alkoi hyvin intensiivisen nuuskuttelun. Jäin odottamaan mitä se puuhaa, koska tiesin että juuri siinä kohdassa on aina ollut kanttarelleja, ja nytkin polulla oli pari pientä alkua. Ne Kit tosin ohitti, ja jatkoi nuuskuttelua muutaman metrin päähän polun toiselle puolelle, missä en itse ikinä ole osannut sieniä etsiä ja löysi siitä 4 isoa kanttarellia! Palkkasin sitä ruhtinaalliseti sienien löydöstä, vaikka en tiedä oliko se vahinko vai ihanko se oikeasti niitä etsi. Myöhemmin metsässä se jatkoi sitä hurjaa nuuskutusta, mutta toista kanttarelliesiintymää se kyllä ei löytänyt ennenkun sen sille näytin ja palkkasin taas. Sain tuttavalta artikkelin aiheesta, ja kuulosti niin perusteelliselta ja järjestelmälliseltä, että pitää miettiä kannattaako tähän sittenkään lähteä nyt, ja millä intensiteetillä. Etenkin, kun on tarkoitus maastossa keskittyä siihen hakuun, eikä kesken hakutreenien ole tarkoitus läheä sitten kanttarellimetsään. Tosin, uskonpa että ihmiset kyllä voitaisi kanttarellit mennentullen!

Huomenna olisi Koneen kentällä Munkkivuoressa Match Show, mutta saas nähdä jaksaako sinne vaivautua. Turistina vois käydä pyörähtämässä. Ajattelin myös, josko käytäs sunnuntaina Tuomarinkartanon näyttelyssä kääntymässä, sais Kit vähän hälinäkokemusta ja voisi jotain näyttelyremmiä ihmetellä rauhassa, ettei tarvii sitten kiireessä just ennen h-hetkeä alkaa sitäkin etsimään (hmm... pitäsköhän pikkuhiljaa alkaa harjoitella sitä ravaamista...???). Mistä tulikin mieleen, että raveissa käynti on myös ollut ajatuksena, keskiviikkoisin näkyis olevan.

Tässä sitten joitain kuvia viikonlopulta ihanista mökkimaisemista Heinolasta. Loput kuvat löytyvät Karvapallojen albumista.

Kaverukset Tara ja Kit

Hannarit laiturilla, Noppa ja Kit

Olkoon tää 20vk poseeraus

Paimenet tauolla

Sammunut saunanterassin penkillä

"Mulla onkin uudet hampaat!"

Arkeen palattu & hakuharkoissa

Lomat on loppu ja arki alkaa, yyyh. Onneksi päästiin viikonloppuna viettämään vielä ihanaa mökkilomaa kaverin mökille, niin sai vielä viimeiset nautinnot irti lomasta. Vierailtiin siis bordercollie Taran & Nopan mökillä, ja taas oli kakaroilla vilinää ja vilskettä. Aluksi Tara (11kk) niittasi Kittyn tantereeseen, että "tiedäkkin kuka täällä määrää" Ekaa kertaa näin Kittyn alistuvan, mutta se kesti aina sekunnin, ja kun Tara vähän liikahti, pomppasi kakara häntä pystyssä ylös - kunnes se niitattiin taas maihin. Ei ole hirveän alistuvaista sorttia, pojille se ei ole alistunut kertaakaan, eikä pojat ole sitä kyllä alistaneetkaan. Ja ihan älyttömän nopeasti se toipuu kaikista niittauksista ja rähähdyksistä, että ei sen suhteen ainakaan hirveän pehmeä ole. Taran alistamista kesti muutaman minuutin, sitten ne alkoivat leikkiä.

Sopeutuminen uuteen paikkaan ja olosuhteisiin tapahtui taas salamana, ikäänkuin oltaisi kotiin tultu (Kit ei tosin taida tietääkään mikä se koti on, sen verta ollaan tässä viimeaikoina reissattu...). Taran kanssa ne leikki koko lauantain, ensin hullunrallia ulkona ja myöhemmin illan tulleen hammaspainia sohvalla... Sunnuntaina meno oli jo selvästi rauhallisempaa. Yritin ahkerasti opettaa jälleen kakaraa uimaan, mutta isojen koirien innokas lutraaminenkaan ei saanut sitä menemään mahalinjaa syvemmälle. Nyt se kuitenkin menee jo veteen ihan oma-alotteisesti eikä kissaile. Kotimaastossa se jo bongasikin paikallisen puron, joka nyt on aika kuiva ja se siinä puhtaimmassa paikassa olisi lutrannut vaikka maailman tappiin. Lauantaina, kun kävin mökillä itse saunasta uimassa otin sen syliin ja kannattelemalla vähän harjoiteltiin uimista, mutta oli se aika kankeena eikä ihan just niin innoissaan siitä touhusta. Mutta jospa se ens kesänä jo hiffaisi kuinka kivaa se uiminen on... Viikonlopun kuvasatoa en jaksanut eilen purkaa, koska kiiruhdettiin Kittyn kanssa heti kotiin tultua suoraan hakutreeneihin.

Hakutrenit
Odotin mielenkiinnolla, miten katkipoikkiväsynyt kakara jaksaa innostua. Kun otin sen autosta ja lähdettiin kohti aluetta, ei väsymyksestä ollut tietoakaan, pieni pelastuskoiran alku veti hullua nelivetoa innosta vikisten niinkun ennenkin. Sille tehtiin samanlainen treeni kun edellisellä kerralla, eli 4mm, tällä kertaa yksittäin, vähän pidemmällä matkalla (20m?) ja kaksi viimeistä oli piilossa. Ensimmäinen kerta kun ei ollut näkyvissä, eli 3mm oli kiven takana tuulessa, niin että Kit sai tosi hyvin hajun. Lähetyksessä se lähti ihan suoraan, mutta sitten puolivälissä alkoi tehdä pientä siksakkia hajua työstäen, mutta kokoajan eteni määrätietoisesti reippaalla laukalla ja sitten suoraan maalimiehelle, jee! Viimeinen oli tuulen alapuolella myös kiven takana piilossa, vähän lyhyemmällä matkalla (15m?). Kit lähti lähetyksessä ihan suoraan, vaikkei saanut hajua, mutta luotti siihen että siellä on, painalsi ohi piilon, ja kun sitten sai kohdalla hajun, kääntyi täysiä 90-astetta - jee! Ja se osas käyttäytyä tosi nätisti, suurimmalla osalla malttoi käydä kauniisti istumaan. On se taitava! :)

Viime viikolla tehtiin jonkun verran pihatottista (sivu, seuraaminen, eteen istuminen, vähän naksuteltiin putkenpätkääkin), ja kerran onnistuttiin Puolarmaariinkin niin, että siellä oli taas näyttelytreenit menossa. Käytiin kuitenkin ensin lenkillä (ja hiekkakuopalla "uimassa"!) ja palatessa treenit olikin loppuneet, mutta pieni porukka siinä vielä oli. Käytin tilaisuuden hyväkseni, vaikka Kit oli metsässä juoksemisesta jo vähän väsy ja kuumissaankin, eli otettiin pieni sessio tottista. Hienosti se jaksoi keskittyä minuun niin kauan, kun palkkasin namilla tai narulelulla, muuten olisi sitten kyllä singahtanut moikkaamaan kavereita. Mutta tosi hyvin kyllä uskoo, kun kieltää ettei saa mennä, vaikka mieli tekisi.

Uimataitonäyte hiekkakuopalta

Kotona ollaan myös naksuteltu jokusen kerran kanttarelleille. Ripottelen sieniä nurtsille sinnetänne ja Kit nuuhkii niitä, ja kun kuono osuu naks+palkka. Ongelmana tuppaa olemaan, että tuo ahmuli syö ne sienet... alkaa mun treenisienet olla muussia. Tavoitteena mulla kai olisi, että Kit makaa sienien edessä kiltisti syömättä niitä ja haukkuu. Kun ilman sitä haukkuahan se sais maata puskassa loputtoman ajan, enkä huomaisi... tai sitten siitä pitäs tehdä jollaintapaa kertova. No, saas nähdä.

Kaivelin Jasun vanhoja noutokapuloitakin esille, kun se putkenpätkä edelleen vähän tökkii, että jos kokeiltais jotain muuta. Otin yhden ohjatunnoudon ja yhden tunnarikapulan, varsinainen puinen noutokapula on jossain, kunhan löytäs senkin. Leluja se kyllä tuo muutamia kertoja, niilläkin pitäs vahvistaa. Palkatessa se tuppaa jättämään sen lelun siihen paikkaan ja tulee hakemaan namia, mutta kyllä se sitten palaa hakemaan, kun pyytää. Välillä. Ehkä. Saattaa joskus...

Hammastilanne on sama, eli edelleen vain yksi (ala)kulmuri on irronnut. Toinen ehkä hieman heiluu. Irronneen tilalle pukkaa jo uutta, pitää vahtia ettei ala kasvaa kitalakeen, koska on hieman sisempänä kun yläleuan reuna. Muuten uudet hampaat on hienosti kasvaneet, vaikkakin edelleen alaleuka pienempi ja alahampaat selvästi ylähampaiden takana. Kit esittelee uusia hampeja kovasti painikuvissa Taran kanssa.

Viikon sisällä siltä on löytynyt taas jo pari punkkiakin, se kun on sellainen "puskajussi" että nuohoo kaikki heinikot, varvikot ja pusikot. Laitoin uuden Exspotin torstaina, ja se toinen niistä punkeista oli viikonloppuna, kun Exspotin laitosta oli jo pari päivää aikaa... Ajattelin nyt kokeilla lisätä sille ruokaan sitä valkosipulia (kun vaan muistaisi!), jos se yhtään auttaisi.

Tänään jouduin aamulenkillä jälleen tyhjentämään anaalit, kun näyttivät vaivaavan ja sieltähän sitä tavaraa taas tuli. Tällä kertaa hieman "terveemmän" väristä vaaleaa, kun se edellinen oli sellasta ruskeeta töhnää. Ruoka maistuu, niin että söisi varmaan vielä toisenkin satsin perään. Pienensin tuossa lomalla välillä hieman sitä annosta n. reiluun 1dl 3xpv, ettei nyt olisi liian punkero, mutta nyt taas olen laittanut sen 1,5dl 3xpv + tähän usein n. 1rkl jotain lihaa tms mukaan.

Rallia

Tänään treffattiin tuttavan pulipentu Ralli (7kk) Paloheinässä. Tehtiin aika pitkä lenkki, metsässä kakarat ensin rallasi ihan hulluna, sitten tuossa pellolla oli ihan sikakuuma, ja siinä vedettiin vähän niinkun henkeä.

Pellolta tullessa pidettiin vähän taukoa, karvapallosedät oli ihan läkähtyneitä, mutta nappulat jo aloittivat painia. Ja lopuksi kuitenkin kentällä vielä jaksoivat ottaa kunnon spurtteja.

"Hei mihin sä menit, joko aletaan?!"

"Räyh, räyh!"

Just kun pääsin sanomasta, ettei se hauku, niin johan haukkui. Sellaista kimakkaa komennushaukkua vähän väliä. Ja sitten kun Ralli innostui juoksemaan ihan tosissaan, niin Kit pinkoi perässä ja piti hirveetä kitinää. Vissiin harmitti, kun ei saanut kiinni tai mitä lie.



Autolle tullessa aloin esitellä sen purukalustoa, niin johan siellä olikin yksi alakulmuri ihan poikittain suussa, mutta ei ihan irti vielä lähtenyt. Illan puruluun natustamisen jälkeen se on nyt kuitenkin kadonnut, en saanut talteen... eli eka kulmuri irti, ja just vasta äsken ne ei vielä edes heiluneet. Uusia ei ole vielä näkyvissä.

Onpa ollut menoa taas, yritetään loppuviikko ottaa vähän iisimmin, että saa kakarakin levätä. Tosin tuskinpa se lepää, mutta jospa pitkästä aikaa yritettäis vähän reenatakin (tai kyllä me aina ruokakupilla otetaan sivua ja askelsiirtymiä). Eilen illalla yritin vähän naksutella, otettiin yksi setti esineenilmaisua. Purkki lattialle ja siihen maahan, heti hiffasi! Mutta sitten yritin naksutella pitkästä aikaa putkenpalan pitämistä, ja siitä ei tullut sitten niin yhtikäs mitään. En varmaan saa sitä noutamaan ikinä... Tai kyllä se noutaa, nytkin tuo leluja, mutta että siitä sais systemaattista ja käskysanan, niin tarttee vähän miettiä miten se kannattaisi tehdä, että sais mahdollisimman hyvän. "Pakkonoutoa" en oikeen uskalla sille edes kokeilla, kun tuntuu olevan sen verta herkkis, kai se on vaan yritettävä sitä naksuttelua. Kun nyt sais aikaan, ja pääsis vauhtiin sen kanssa.

Näätä mustikassa

"Näädän ruokavalioon kuuluvat myös marjat, ja näin mustikka-aikaan näitä herkkuja on varvut pullollaan"

Käytiin Histassa katsomassa mustikoita, mutta kun en älynnyt laittaa hyttysmyrkkyä, ei niitä pystynyt alkaa keräämään, mutta syötiin minkä ehdittiin, osa oli kyllä vielä raakoja, että kun hetken malttaa niin saaliskin on parempi. Kittykin oli ihan tohkeissaan näistä herkuista, mitä karvapallosedät eivät osaa arvostaa ollenkaan. Jälleen yritettiin myös kissaraukkaa saada uimaan, mutta huonolla menestyksellä. Nuka taas olisi uinut toistenkin edestä, se on pakko pitää kiinni, jos ei halua sen uppoavan suolutakkoon.

Miksen muista koskaan ottaa pikkupokkaria mukaan, jos en isoa kameraa jaksa kantaa... sitävartenhan se on ostettu. Kännykällä pitää sitten huonoja kuvia räpsiä.

Tunnin metsässä kurvailu ei tunnu missään, joten kotona on hyvä alkaa sitten hullunjumpat.

"Kana, oletko sinä syönyt mustikoita? Vastaa!"

Kiitos Linda kommentista, sitä tarvittiinkin vahvistamaan mun omia ajatuksia. Kitty ei hauku juuri ollenkaan, paitsi sitä tunkeutujakelpietä piirongin alla ja satunnaisesti sellaista kimeää räksytystä esim pihaluutalle tai ruohonleikkurille yms. Ehkä siis yritetään rullaa, ja katsotaan saadaanko siitä mitään aikaiseksi. Niin, joskus mietittiin niitä loppuasentoja näytöllä, eilen oli puhetta, että istuminen voi vaikeissa paikoissa olla helpompaa kun maahanmeno, ja siksi ehkä parempi. Toistaiseksi ollaan siis edelleen istumisen kannalla...

Hakuilemassa - ja ajatukset sekaisin

Mahtava kakara! Edellisistä hakutreeneistä oli 4 viikkoa (3krt jäi väliin lomaillessa) ja Kit pursui intoa, kun se jostain ihmeen syystä heti taas tiesi mikä on homman nimi. Se veti ihan täysiä nelivetoa iiiiihanien ihmisten perään. Jossain vaiheessa pitäisi sitä hallittua maastoonmenoakin harjoitella, mutta intoilkoon nyt vielä kunnes osaa ei-maastossa käyttäytyä.

Kittylle oli samaan tyyliin kun edellisellä kerralla 4 maalimiestä, mutta yksitellen ja vähän jo piilossa. Maalimiehet yrittivät nyt pitää sen palkatessa etäällä, ja istuminen oli plussaa. Nätisti käyttäytyi, yhdellä mm:llä meni jopa maahan, yksi oli seisova jolla Kit istui ihan luonnostaan. Tosi hienosti se lähti ihan suoraan kun lähetin, osasta sillä oli näkö, ja osasta sai hajua eikä ihan heti nähnyt, mutta suoraan meni joka kerralla ja into oli valtava!

Lopuksi pohdittiin kunkin osalta tulevaa, ja meidänkin kuviot näytti aika selviltä - kunnes joku toinen kertoi omistaan ja alkoi aina tuntua, että jaa mites me näin ja noi noin. Ja lopuksi vielä ihmettelyä, että miksi rullakoira. No jaa, en mä vaan tiedä... Aikauhee. Itseasiassa meillä ei ainakaan taida olla yhtään toimivaa rullakoiraa, ja ne muutamatkin jotka oli, vaihtoivat haukkuun. Että onko se nyt sitten järkevää kuitenkaan? Kertokaa mulle, miksi rulla eikä haukku, tai päin vastoin? Ääähhh...

Muutama päivä sitten kirjoitin, kun tuo tuntuu niin rauhalliselta. Kotiin tultua se on nyt jumpannut 3 päivää lähes tauotta ja joka päivä on ollut kuitenkin ohjelmaakin. No nyt se sentään jo nukkuu taju kankaalla, mutta treenien jälkeen luulis että se olisi väsynyt (kun käytiin vielä lopuksi vähän mettässä juoksemassa), mutta sehän aloitti heti ihan hullunjumpat. Tai kai se siellä autossa sitten vaan nukkuu, niin jaksaa taas. Että nyt taas näyttää, että virtaa piisaa ihan kivasti.

Köynnösruusu ja muita kesäkukkia

Tässä mulla on yleensä ollut joku köynnös, viimekesänä komea päivänsini. Nyt en ole ehtinyt siihen mitään laittaa, mutta tänä aamuna siihen ilmestyi tollainen ruusu.


Hmm... australialainen palelee näillä keleillä, joten meni sitten lämmittelemään. Monesti se näyttää hakeutuvan terassille auringonpaisteeseen.

Eilen sillä oli touhupäivä, vaikka ajattelin, että edellisen päivän rauniokeikan jälkeen väsy painaisi, mutta katinkontit. Kit touhusi ihan koko päivän, pääasiassa kyllä itsekseen jumppasi ja välillä kävi pyytämässä anovasti jotain touhua. Yritin etsiä jotain tapahtumaa, kisaa tai näyttelyä tms, että oltaisi lähdetty treenaamaan, mutta kaikki taitaa olla lomilla. Tai olishan ollut toko-sm:t, mutta sinne asti ei sentään viitsinyt lähteä. Iltapäivällä otin sen sitten mukaan metsään, ja se painalsi ihan hulluna ees taas. Lenkin jälkeen otettiin vielä Puolarmaarin kentällä vähän tottista, tällä kertaa ei ollut häiriönhäiriötä.

Käytiin myös hiekkakuopalla harjoittelemassa uimaan menoa, mutta kissa vaan ravisteli tassujaan. Lutakko on sen verran likainen, etten viitsinyt karvasetiä sinne päästää, ne olisi kyllä näyttäneet lapselle kahlaamisen mallia. Sen sijaan yritin houkutella sitä veteen heittelemällä sinne käpyjä, mutta Kit vain kitisi rannalla, kun ei ylettänyt niihin. Kyllä se sitten lopulta kasteli kaikki neljä tassu - haa, valtava edistyminen!

Kissa jumppaa.

Osaa se...

... käyttää nenäänsä! Oltiin tänään raunioilla, voi jessus on taitava lapsi. Kitty pääs ensin mukaan, kun tallattiin aluetta. Ekaa kertaa elämässään näki rauniot ja sinne se vaan meni, etsi tallaajia ihania ihmisiä ympäri raunioita, selvis vissiin hengissäkin ja ilman naarmuja. Vähän kyllä hirvitti, että miten se hajottaa ittensä siellä, pitäisikö sitä vahtia. Mutta tosi taitavasti se liikkui, rohkeasti kasoillekin, mitkään alustat ja metallisillat tai ritiläköt eivät tuottaneet minkäänlaisia ongelmia. No ei tietenkään, näillä on vissiin rauniotkin geeneissä.

Ennen raunioille menemistä otettiin odotellessa muutamia telineitä, metalliputkea "jee, putki, jee!" ees taas, kerran keinulauta ja rappuset ja matala puomi. Keinulaudan kääntymistä (kun lauta kääntyi tynnyrin päällä) se pysähtyi vähän kuuntelemaan, mutta muuten telineet eivät tuottaneet odotetusti mitää ongelmia.

Itse treeni otettiin "sunnuntaikävely" tyylillä, eli itse vaan lähdin menemään ja katsotaan mitä koira tekee. Jos ei tee mitään, ei ole tehnyt väärinkään, kun ei ole mitään pyydetty. Vaan senhän näki jo tallatessa, että se juoksi ympäri raunioita etsimissä ihmisiä. Koska oli tosi hyvä tuuli, Kit sai selvästi hajun jo heti lähdössä. Eka maalimies oli nk. "teletapissa" laajassa metalliputkistossa n. 1m päässä aukosta. Kit sai hajun heti ja työsti aika pitkään ja sitkeästi kyllä, kertaakaan ei keskeyttänyt tai hakenut minulta apuja, vaan itsenäisesti työsti hajua. Se meni kyllä parikin kertaa putken suun editse, että jos olis käyttänyt silmiä olisi kyllä ehkä nähnyt. Mutta kun se sitten hajun perusteella totesi että tuolla se on, niin sinnehän se meni sen kummemmin empimättä. Ja mm sai sen jopa istumaan, jee! Toinen mm oli sitten keskikasalla roskiksessa, kierrettiin aluetta vähän kauempaa ja lapsihan hömpötti kuin olisi ikänsä ollut raunioilla. Kehuin sitä pari kertaa, kun sattui kohtipäin kulkemaan, muuten se meni hyvin itsenäisesti. Kun tultiin kohille, se sai hajun, mutta tällä kertaa ei ihan niin reippaasti sitä työstänyt mitä ekalla, mutta löysi hienosi kuitenkin ja sujahti kuin silakka rohkeasti sisään roskikseen maalimiehen kanssa. Lopuksi kun mm tuli jo laatikosta pois Kit pujahti sinne takaisin ja tanssi siellä ees taas. Vitsi kun sillä oli kivaa! Vaikka tuntuikin, että se oli tosi väsynyt ja just ennen kun lähdettiin kotoa, se veti sikeitä umpiunessa ja nukkui autossakin. Mutta jaksoi se silti olla hommissakin! Nyt tuli hirvee into raunioille.

Olisi ollut kamerakin mukana, ja ajattelin, että otan jälkeenpäin kuvia, mutta raunioille tunkikin toinen porukka, joten enpä jäänyt kuvailemaan. Sen sijaan lähettiin Linan ja Sandyn kanssa katsomaan miten isotkoirat ui, jospa Kittykin...

"Että tonneko, uimaanko, elkää luulkokaan!"

Eilen siis vasta palattiin myöhään lomilta kotiin, monta päivää suunniteltua myöhemmin, kun flunssa sotki vähän loppuviikon ohjelmaa. Ja taas Kit heilutti häntää (ja koko peppua) kun päästiin kotiovelle. Oli ilmeisesti kiva palata kotiin, odottihan täällä moni lempparilelu!

Viimeinen lomaviikko maalla meni siis aika laiskotellessa, muutama jälki tehtiin, viimeinen oli sellainen "kokeillaan mutkia" -jälki ja se selvästi sotki lapsen päätä. Useampaan otteeseen se keskeytti ja sain ohjata sitä jatkamaan. Vasta nyt jälkeenpäin tajusin (tyhmä minä!), että kun olen jarruttanut sitä hihnalla, olisi pitänyt pistää se hihna alakautta, eikä yläkautta niinkun se oli, kun se siten nosti päätä ylös jäljeltä. No, ei me varmaan vielä mitään korjaamatonta olla saatu pilattua. Nyt kuitenkin on taas jälkimaastot hukassa (ei siis ihan nurkilla täällä kotona) ja keskitytään taas hakuiluun. Ja raunioille toki mennään, jos tulee tilaisuuksia!

Tässä vielä joitain kuvia menneiltä viikoilta.

Veden henki

Vielä se on himpun pienempi kuin Nuka
Pihavahdit

Yhtenä ainoana päivänä maalla jaksoin kiikuttaa kameraa lenkeille mukaan ja keskityinkin Kittyn kuvailuun, mutta se ilo loppui aika lyhyeen, kun huomasin, että Nuka yhtäkkiä pomppi pitkin pusikkoa ja menin katsomaan mitä se siellä jahtaa ja näin käärmeen hännän vilahtavan. Meille tuli aika kiire pois... Loppupäivä meni Nukaa vahtiessa, mutta ei se mitään oireita saanut, joten ilmeisesti ei päässyt puremaan. Onneksi!

Kit osaa jo loistavasti tuikitärkeän "kiipee" komennon.

Niin, ja lomaviikon huipennus: viimeisenä iltana alkoi yhtäkkiä tuvasta kuulua pienen kelpien aivan hurja räyhääminen. Isotpojat juoksi samantien ulos huutelemaan kovaan ääneen hävyttömyyksiä koko kylälle varmuuden vuoksi - tietämättä kuitenkaan yhtään mistä oli kyse ja mille haukutaan. Ja Kit jatkoi tuvassa räyhäämistään. Kun pääsin paikalle, ihmettelin hetken mikä ihme siellä on, siili tai joku tullut sisälle? Vaan ei, Kit huomasi sen kauhean tunkeilijakelpien, joka räyhäsi tuvan piirongin alla. Törkeää! (piirongin takana oli seinää vasten nojallaan peili, josta tämä kauhea tungettelija huuteli rumia)