Osaa se...

... käyttää nenäänsä! Oltiin tänään raunioilla, voi jessus on taitava lapsi. Kitty pääs ensin mukaan, kun tallattiin aluetta. Ekaa kertaa elämässään näki rauniot ja sinne se vaan meni, etsi tallaajia ihania ihmisiä ympäri raunioita, selvis vissiin hengissäkin ja ilman naarmuja. Vähän kyllä hirvitti, että miten se hajottaa ittensä siellä, pitäisikö sitä vahtia. Mutta tosi taitavasti se liikkui, rohkeasti kasoillekin, mitkään alustat ja metallisillat tai ritiläköt eivät tuottaneet minkäänlaisia ongelmia. No ei tietenkään, näillä on vissiin rauniotkin geeneissä.

Ennen raunioille menemistä otettiin odotellessa muutamia telineitä, metalliputkea "jee, putki, jee!" ees taas, kerran keinulauta ja rappuset ja matala puomi. Keinulaudan kääntymistä (kun lauta kääntyi tynnyrin päällä) se pysähtyi vähän kuuntelemaan, mutta muuten telineet eivät tuottaneet odotetusti mitää ongelmia.

Itse treeni otettiin "sunnuntaikävely" tyylillä, eli itse vaan lähdin menemään ja katsotaan mitä koira tekee. Jos ei tee mitään, ei ole tehnyt väärinkään, kun ei ole mitään pyydetty. Vaan senhän näki jo tallatessa, että se juoksi ympäri raunioita etsimissä ihmisiä. Koska oli tosi hyvä tuuli, Kit sai selvästi hajun jo heti lähdössä. Eka maalimies oli nk. "teletapissa" laajassa metalliputkistossa n. 1m päässä aukosta. Kit sai hajun heti ja työsti aika pitkään ja sitkeästi kyllä, kertaakaan ei keskeyttänyt tai hakenut minulta apuja, vaan itsenäisesti työsti hajua. Se meni kyllä parikin kertaa putken suun editse, että jos olis käyttänyt silmiä olisi kyllä ehkä nähnyt. Mutta kun se sitten hajun perusteella totesi että tuolla se on, niin sinnehän se meni sen kummemmin empimättä. Ja mm sai sen jopa istumaan, jee! Toinen mm oli sitten keskikasalla roskiksessa, kierrettiin aluetta vähän kauempaa ja lapsihan hömpötti kuin olisi ikänsä ollut raunioilla. Kehuin sitä pari kertaa, kun sattui kohtipäin kulkemaan, muuten se meni hyvin itsenäisesti. Kun tultiin kohille, se sai hajun, mutta tällä kertaa ei ihan niin reippaasti sitä työstänyt mitä ekalla, mutta löysi hienosi kuitenkin ja sujahti kuin silakka rohkeasti sisään roskikseen maalimiehen kanssa. Lopuksi kun mm tuli jo laatikosta pois Kit pujahti sinne takaisin ja tanssi siellä ees taas. Vitsi kun sillä oli kivaa! Vaikka tuntuikin, että se oli tosi väsynyt ja just ennen kun lähdettiin kotoa, se veti sikeitä umpiunessa ja nukkui autossakin. Mutta jaksoi se silti olla hommissakin! Nyt tuli hirvee into raunioille.

Olisi ollut kamerakin mukana, ja ajattelin, että otan jälkeenpäin kuvia, mutta raunioille tunkikin toinen porukka, joten enpä jäänyt kuvailemaan. Sen sijaan lähettiin Linan ja Sandyn kanssa katsomaan miten isotkoirat ui, jospa Kittykin...

"Että tonneko, uimaanko, elkää luulkokaan!"

Eilen siis vasta palattiin myöhään lomilta kotiin, monta päivää suunniteltua myöhemmin, kun flunssa sotki vähän loppuviikon ohjelmaa. Ja taas Kit heilutti häntää (ja koko peppua) kun päästiin kotiovelle. Oli ilmeisesti kiva palata kotiin, odottihan täällä moni lempparilelu!

Viimeinen lomaviikko maalla meni siis aika laiskotellessa, muutama jälki tehtiin, viimeinen oli sellainen "kokeillaan mutkia" -jälki ja se selvästi sotki lapsen päätä. Useampaan otteeseen se keskeytti ja sain ohjata sitä jatkamaan. Vasta nyt jälkeenpäin tajusin (tyhmä minä!), että kun olen jarruttanut sitä hihnalla, olisi pitänyt pistää se hihna alakautta, eikä yläkautta niinkun se oli, kun se siten nosti päätä ylös jäljeltä. No, ei me varmaan vielä mitään korjaamatonta olla saatu pilattua. Nyt kuitenkin on taas jälkimaastot hukassa (ei siis ihan nurkilla täällä kotona) ja keskitytään taas hakuiluun. Ja raunioille toki mennään, jos tulee tilaisuuksia!

Tässä vielä joitain kuvia menneiltä viikoilta.

Veden henki

Vielä se on himpun pienempi kuin Nuka
Pihavahdit

Yhtenä ainoana päivänä maalla jaksoin kiikuttaa kameraa lenkeille mukaan ja keskityinkin Kittyn kuvailuun, mutta se ilo loppui aika lyhyeen, kun huomasin, että Nuka yhtäkkiä pomppi pitkin pusikkoa ja menin katsomaan mitä se siellä jahtaa ja näin käärmeen hännän vilahtavan. Meille tuli aika kiire pois... Loppupäivä meni Nukaa vahtiessa, mutta ei se mitään oireita saanut, joten ilmeisesti ei päässyt puremaan. Onneksi!

Kit osaa jo loistavasti tuikitärkeän "kiipee" komennon.

Niin, ja lomaviikon huipennus: viimeisenä iltana alkoi yhtäkkiä tuvasta kuulua pienen kelpien aivan hurja räyhääminen. Isotpojat juoksi samantien ulos huutelemaan kovaan ääneen hävyttömyyksiä koko kylälle varmuuden vuoksi - tietämättä kuitenkaan yhtään mistä oli kyse ja mille haukutaan. Ja Kit jatkoi tuvassa räyhäämistään. Kun pääsin paikalle, ihmettelin hetken mikä ihme siellä on, siili tai joku tullut sisälle? Vaan ei, Kit huomasi sen kauhean tunkeilijakelpien, joka räyhäsi tuvan piirongin alla. Törkeää! (piirongin takana oli seinää vasten nojallaan peili, josta tämä kauhea tungettelija huuteli rumia)