FI TVA!

 22.6.2020 Nummela

EVL1 263,5 p, TK4, FI TVA

Tuomarina Susa Berghäll

En ollut ollenkaan ajatellut meneväni kesällä kokeeseen, kun ei My oikein kestä lämpöä ja edellisinä kesinä se ei ole suoriutunut liikkeistä edes treeneissä, kun päässä ei liiku mitään. Olin ajatellut, että mennään sitten syksyllä, kun ilmat viilenee. Ja eihän nyt edes pitänyt olla vielä kokeita. Mutta sitten yhtäkkiä törmäsin Facessa Hiiden Haukkujen tapahtumaan: 22.6. EVL iltakoe Nummelassa. No sinne, kun ihan melkein vieressä järkätään ja iltakoe on aina parempi vaihtoehto! Saatiin vielä paikkakin. Moneen kertaan kyllä sitten manasin ja mietin jo perumista, kun oli tulossa megahelteet ja Myllä oli yks sun toinen liike rikki, eikä oltu ehditty tehdä kokonaisuuksia juuri ollenkaan, kun koko kevät keskityttiin vaan mielentilaan, liikkeiden alkuihin ja loppuihin. "Kun onhan tässä koko kevät ja kesä aikaa hinkata, kun vasta syksyllä on kokeita".

Sunnnuntaiaamupäivän viimeistelytreenit - kuuma oli!

Mutta onneksi maanantai oli selvästi viileämpi, vaan +22 tuntumassa ja tuuli. Ja kenttälläkin alkoi olla varjoa illan edetessä. Paikkikset oli ensin, sitten kaikki teki kiertohässäkän ja sen jälkeen loput liikkeet putkeen. Omituinen ratkaisu, kun olisi sen hässäkänkin saanut siihen kentälle ihan sujuvasti. Me oltiin starttinumerolla 1., ihan kiva, niin ei tarvinnut jännittää koko koetta (vaikka enhän mä hirveästi jännitä). Ennen kierron kehään menoa kysyin liikkurilta, että voisiko ison merkin takana olevat ruudun merkit ja kaukojen paikkaa merkanneet pinkit tötteröt poistaa. Ja onneksi ne poistettiin, niin oli ihan ok kehä kaikin puolin sen jälkeen. Mitä nyt liikkurin apulainen kyllä sössi useamman kerran kapuloiden vientiä, etsi paikkoja, haki ja laittoin niitä miten sattuu. 

Ei My mitään loistosuoritusta tehnyt, pikkuvirheitä sinne tänne, mutta ei yhtään nolla, tasaista 7-8½ niin se riitti ykköseen. Ja olosuhteisiin nähden moni liike meni oikein kivasti, kun osa on kuitenkn ollut aika rikki ihan viime päiviin asti. Ja mikä tärkeintä, mielentila oli paljon parempi kun viimeisimmissä kokeissa alkuvuonna. Ei se ihan täydellinen ollut, mutta parempi. Ääntä kyllä tuli ojatun merkillä, kierrossa ja eteenmenossakin taisi tulla. Mutta aika vähän kuitenkin.

Viikko aiemmin Espoossa treenaamassa - pieleen meni, lähes kaikki.

Pisteet liikkeiden suoritusjärjestyksessä:

Paikalla istuminen 10

Paikkamakuu 10

Kiertohyppynouto 8 Mennessä vähän ääntä, mutta viimeaikaiseen nähden hyvin, mutta pysähtyi merkille. Hetken odotin, kutsuin sitten "tule" ja stoppasin heti (maahan) kun lähti liikkeelle. Loppuosa ok.

Tunnari 8½ Teki tosi kivasti, meni oman ohi, mutta palasi heti ja nosti, otekin oli tosi hyvä, lähti laukalla, mutta sitten matkalla alkoi pyöritellä niin, että lopulta kapula törrötti sikarina suussa ja pelkäsin, että se vielä tippuu. Sivulletulokin oli vähän hidas ja vino. Mutta olen tosi tyytyväinen kapuloilla työskentelyyn ja nostoon, ne on ollut aika huonoja koko kevään.

Zeta 7 Meidän vahva liike! Jäi seisomaan ekan suoran istumisessa, korjasin samantien. Muut ok. Seuraaminen olis voinut olla parempaa ja välillä ajauduin itse aika kauas linjasta.

Ohjattu 8½ Minusta oikeen kiva, en tiedä mistä pisteet lähti. Pientä ääntä tuli merkille menosta ja ehkä sivulle tulo ei ollut tarpeeksi ripeä.

Kaukot 8 Eteni puoli koiran mittaa, kun teki seiso-istu vaihdon väärin, murrr. Jouduin käyttämään käsimerkkiä kaikissa vaihdoissa (en ole käyttänyt, kun on tehnyt siitä liian levotonta ja kierrokset tuppaa nousemaan), kun kahdessa edellisessä treenissä jäi sitkeästi nousematta maasta seisomaan. Varmuuden vuoksi otin siis käsimerkit kokeeseen kaikkiin vaihtoihin.

Seuraaminen 8½ Ihan ok. Olen saanut jumpattua seuraamista paljon paremmaksi, kun mitä se oli talvella. Osa perusasennoista oli huonoja/vinoja ja peruuttamisessa aukeaa. Ja toki se kontakti tippuu välillä, mutta pääasiassa paikka oli suurinpiirtein korrekti, ainakin aikaisempaan verrattuna.

Luoksari 7½ Valui aika törkeästi seisomisen stopissa. Muuten musta ihan ok.

Ruutu 8 Tässä kohtaan alkoi jännittää, että saanko pidettyä itseni kasassa ja saanko ääntä suustani... Aloituspaikalla My ei fokusoinut eteenpäin ollenkaan, joten arvasin, että lähtee vinoon. Ajautui puoli metriä ympyrän oikealle, mutta sain kuin ihmeen kaupalla sen yhdellä korjauskäskyllä juuri nippa nappa ymprän sisään (yleensä tekee paljon lyhyempiä siirtymiä korjauksilla, joten oli ihan superhieno - ja siitähän se meidän ykkönen olis jäänyt kiinni, jos ei korjaus olisi onnistunut!). Ruutu oli hieno, pysähtyi ok paikkaan. Just kun olin laittamassa maahan, joku pörriäinen häiritsi sitä, mutta onneksi reagoi käskyyn. Seuraamiseen tuli nätisti. Eli hieno ruutu kaikenkaikkiaan, sisältäen hienon eteenmenon korjauksen.

Video

Ai että - vähänkö repesin kun pääsin kehästä ulos. Nyt on takki aika tyhjä. En ole tehnyt mitään päätöksiä mitä nyt tehdään tokon suhteen. Alunperinhän olin jättämässä tokon samantien, kun/jos saan Myn valioksi. Ja vaihdetaan rallytokoon. Mutta täytyy nyt pohtia. Pieni tokotauko ehkä pidetään kuitenkin. Tiistaina Sirken treeneissä tehtiinkin rallyn peruuttamisia ja puolenvaihtoja.

Kisakirjassakin riitti just yks aukeama!

Sehän loppui sitten siihen

Nimittäin se viimeisen ykkösen metsästys. Meillä oli vielä paikka 5.4. Kirsujen kokeeseen, ja toukokuulle oli suunnitteilla kaksikin koetta. Mutta ne sitten peruttiin, niinkun kaikki muukin. Positiivisia uutisia oli se, että uusien sääntöjen käyttöönotto siirtyi vuodenvaihteeseen. Mutta onko vielä syksylläkään kokeita? Sen näyttää aika. Mutta nyt on tippuneet kaikki tavoitteet painamasta hartioita ja katsellaan niitä kokeita sitten joskus, kun selviää tämä maailman tilanne. Mutta toistaiseksi ei siis vielä aleta miettiä uusia liikkeitä.

Raportoimatta on vielä meidän viimeisin koe, se kaikista masentavin meidän käymistä kokeista. Yllättäen siis saatiin paikka Strömforsin 29.2. kokeeseen, tuomarina Susa Berghäll. Eipä tullut ykköstä sieltäkään. Positiivista oli se, että ei nollattu ruutua! Mutta muuten meni ihan penkin alle. My oli todella outo kokeessa. Kaikki liikkeet tehtiin pitkästä aikaa yhteen putkeen, mutta en uskonut sen olevan ongelma. My ei keskittynyt yhtään ja teki typeriä virheitä sen myötä, vaikka se ennen kehään menoa oli oikein kivalta vaikuttavassa mielentilassa. Mutta kupla puhkesi samantien, kun astuttiin kehään. Eka liike oli luoksari, ja vaati tuplakäskyn maahanmenossa (7). Sama toistui kaukoissa (6), ja vielä yksi vaihtokin vaati tuplakäskyn. Kierrossa jäi joko kapuloihin tai liikkuriin kiinni ja juoksi vasemmanpuoleisen kapulan taakse hyvin hämmästyneenä. Kun se pysähtyi ja katseli ympärilleen, annoin uuden "törppö"-käskyn ja se lähtikin hieman epävarmasti kohti merkkiä, ja lopulta bongasi sen ja tajusi kiertää, hieno korjaus (ei olla harjoiteltu)! Loppuosa ok, saatiin siitä vielä 7. Seuraamisessa (6) My oli luvattoman huono. Videolta näkee, että se pyrkii haistelemaan mattoa aina samoissa kohdissa, ja tajusin, että just siellä missä on merkkausteippejä, ensin luulin, että olisko ollut jotain esim nameja tms hajuja. Muualla seuraaminen oli ihan kohtalaista. Ruutu siis upea (9), mutta meni aivan takanurkkaan. Seuraamiseen tulo oli huono, sitä pitäisi treenata. Ohjattukin oli hieno, oikeesti (9)! Zetassakin se oli aika poissaoleva, mutta silti siitä 9. Tunnari oli vika liike kaiken juoksemisen jälkeen, ei onneksi koskenut vääriin niinkun aika moni muu koira tuntui tekevän, mutta nosti oman, tiputti sen ja jatkoi haistelua, palasi sitten omaan ja nosti sen, mutta huonosti, jollon se tippui vielä toisenkin kerran, saatiin kuitenkin 6:nen.

Pisteet suoritusjärjestyksessä

1. Istuminen 10, makaaminen 9½
2. Luoksetulo 7
3. Kierto 7
4. Seuraaminen 6
5. Ruutu 9
6. Ojattu 9
7. Zeta 9
8. Kaukot 6
9. Tunnari 6

EVL2-tulos 245p.

Tuon koken jälken iski jotenkin niin syvä ahdistus, että on ihan turhaa pään seinään hakkaamista, kun My oli niin oudon huono. Ajattelin, että jätetään toko suosiolla tauolle ja tehdään hetki jotain ihan muuta, vaikka rally-tokoa. Mutta jo seuraavalla viikolla asiaa pohdittuani iskikin valtava treeni-innostus. Nyt ollaankin sitten tehty mielentilatreenejä ja pieniä keskittymis/ajattelutreenejä ja aika vähän kokonaisia liikkeitä, kokonaisuuksia ei vielä ollenkaan.

Hallivuoro loppui maaliskuun lopussa. Sen jälkeen ollaan käyty noin kerran viikossa ulkokentällä kaverin kanssa ja muu aika on tehty pientä pihatreeniä tai ei mitään. Kun ei ole tavoitteita ihan lähitulevaisuudessa, niin on se treenaaminenkin ollut aika tavoitteetonta. Itsekseni ei vaan tule lähdettyä kentällekään. Maaritin valmennus peruttiin maaliskuulta, mutta huhtikuun kerta pidettiin yksärityylisenä, samoin tulee olemaan toukokuun kerta. Ja kesäkuussa on vielä maaliskuun peruttu kerta. Eli hyviä neuvoja on vielä tulossa!

Rallytoko ei ole edelleenkään kuulunut ohjelmistoon, mitä nyt vähän vasemman puolen seuraamisen hinkkaamisen vastapainoksi olen välillä tehnyt oikealla seuraamistakin. Olen tässä ollut aikeissa ostaa ekaa kertaa Sporttirakin jäsenyyden kokeeksi, kun siellä oli just niin meille sopiva luento palkkauksen/palkattomuuden rakentamisesta. Samalla sitten voi katsella kaikkea muuta seuraavan 3kk aikana, jospa sieltä tulis jotain uutta treeni-ideaa ja intoa. Ja katsotaan nyt mihin suuntaan tämä meno tässä kevään/kesän tullen kallistuukaan.

Tänään on kansallinen koiranpäivä, joten hyvää koiranpäivää!

Vuosi vaihtui ja synttäreitäkin juhlittiin

Ensin tärkeimmät, eli helmikuun juhalviikot on taas vietetty. Mun seniorit! Kumpikaan ei kyllä onneksi vaikuta yhtään sennukoiralta.

My täytti 20.2. 7 vuotta  

Kitty täytti 27.2. 11 vuotta!

Jos sitten jotain katsausta menneeseen vuoteen, vaikka tämä uusi onkin jo pitkällä. Mitä me saatiin aikaan vuonna 2019? Aika paljon! Kun lähtökohta oli se, ettei ollut mitään varmuutta Myn tulevaisuudesta, kestääkö se edes normielämää. Mutta niin se vaan toipui riittävän pitkällä levolla ja kuntoutuksella. Oletus siis on, että syksyllä 2018 alkanut ontuminen johtui pohjelihaksen revähdyksestä eikä samalla diagnosoidusta nuljuluun luupiikistä tai SI-nivelen alkavasta nivelrikosta. Koska nyt Myyppä on pysynyt kunnossa! Tammikuussa 2019 vaihdettiin fysioterapia osteopatiaan, ja Myn lannealue saatiin suoristumaan ja SI-nivel pysymään suorana ja liikkuvana. Vasen puoli on jäykempi kun toinen, mutta vielä se liikkuu. Tämä on ihan voitto meille ja toivotaan, että saadaan ylläpidettyä tilanne mahdollisimman pitkään ennenkun selkä tai luupiikki alkaa oireilla, jos alkaa.

Alkuvuonna oltiin päästy jo palaamaan pikkaisen harrastusten pariin, tehtiin lähinnä nose workia ja rallytokoa. Tammikuussa käytiin kokeilemassa nose workin hajutestiä, mutta ei oltu vielä valmiita. Ja sittemmin nose on kyllä jäänyt, kun päästiin palamaan muihin lajeihin. Toki sitä on välillä tehty ihan mielenvirkistyshommiksi.

Rallytokoa treenattiin ahkerasti alkuvuosi ja helmi- ja maaliskuussa käytiin yhteensä 4 koetta, joista 2xALO 100p ja RTK1 sekä AVO 100p ja 87p. RTK2 viimeisteltiin sitten toukokuussa 90p suorituksella. Alkuvuonna oli ajatuksena päästä vielä syksyllä kisaamaan voittajassa ja meillä olikin alkusyksystä tosi hyvä kurssi missä tehtiin jo kivasti voi/mes ratoja. Mutta päätin sitten kuitenkin olla treenaamatta enempää rallya, koska My nostaa siitä niin hirveästi kierroksia, että se teki aika paljon hallaa meidän tokolle, jossa muutenkin oli ilmennyt pitkän tauon jälkeen ylivireongelmaa. Rally siis jäi odottamaan.

Tokoa alettiin treenata maaliskuun tietämillä, kun osteopaatilta näytettiin vihreää valoa. Ai että! Ja äkkiseltään kipaistiin jo huhtikuun lopussa kokeeseen testaamaan osaamista, ehkä hieman liian epävarmalla osaamisella. Mutta niin vaan My oli kokeessa ihan super, ja saatiin 1-tulos hyvillä pisteillä (299p). Siitäpä sitten luulin, että nyt vaan äkkiä pari koetta lisää ja se on valio, ja sitten päästään sm:iin ja vaihdetaan rallyyn ja ja ja... vaan eipä se niin mennytkään. Koko paketti hajosi ja tehtiin seuraavassa kolmessa kokeessa ihan pohjanoteerauksia. Siitä alkoi sitten 5 kuukauden kisatauko ja treeniputki. Kesällä treenattiin 2-3 krt/vk alkuun yksittäisiin liikkeisiin varmuutta takaisin ja myöhemmin kokonaiskuuksia. Syksyllä päästiin Maarit Hellmanin mielettömän hyvään oppiin, kun Kirkkonummen Kennelkerho on järjestänyt kerran kuussa valmennukset, jotka jatkuvat vielä nyt talvella/keväälläkin.

Tokokokeeseen mentiin tauon jälkeen vasta marraskuussa, ja siltä sitten napsahtikin jälleen hienolla suorituksella 1-tulos (284 p). Ja taas kuvittelin, että vielä yksi koe, niin vaihdetaan rallyyn... mutta kun ei. Se viimeinen ykkönen on kyllä niin kiven alla, ettei tosikaan. Paketti on pysynyt kivasti kasassa ja Myn osaaminen alkaa olla aika hyvää. Suurin ongelma on ylivire ja sen aiheuttamat lieveilmiöt ja keskittymisen puute, ja sitten niitä virheitä tulee. Millon minnekin, mutta yleensä se on kuitenkin ollut ruudun nolla, joka vie mahdollisuuden ykköseen. Pari kertaa se on ollut niin lähellä. Kerran mokasin itse, kun aloin siirtää Mytä ruudussa ja vielä väärällä käskyllä, joten nollattiin ruutu ja sen mukana ykköstulos, ja My olisi kuulemma ollut ruudussa - nippanappa. Ja viimeksi oli sitten jo todella huonoa tuuria kokeessa, kun edellinen koira pissasi ruutuun ja sen paikkaa vaihdettiin. Tämä ruutuvaihtoehto oli paljon vaikeampi, ja My eksyi ihan totaalisesti. Uskon, että olisi osannut sen alkuperäisen ruudun... tai jos se olisi mennyt maahan ekalla käskyllä kaukojen alussa (niitä ylivireen aihettamia typeriä virheitä), oltaisi saatu ne puuttumaan jääneet 8p. My oli kokeessa kuitenkin pääosin superhyvä ja virekin "ihan kiva". Tässä mennään nyt koe kerrallaan, mutta kun niitä kokeita on tosi vähän ja niihin on vaikea saada paikkaa. Päälle painaa kevät ja lämpö, sekä tuleva sääntöuudistus. Toisaalta, en nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, ettei opeteltaisi uusiakin sääntöjä, aika näyttää. Vaikka ajatus on ollut vaihtaa sitten rallyyn.

Paljon muuta ei ollakaan treenattu tokon lisäksi. Muutama kerta käytiin syksyllä peltojäljellä, ja hyvin meni vanhasta muistista lähes vuoden tauon jälkeen molemmilla. Ja rakennusetsntätreeneissä on käyty mielenvirkistykseksi ja vaihtelun vuoksi jokusen kerran talven aikana.

Myn vuoden 2019 tulokset:
EVL1 299,00 Lohja 27.4.2019 (hieno!)
EVL3 200,50 Kirkkonummi 11.5.2019 (ruutu, kierto nolla, kaukot 5)
EVL3 220,50 Vantaa 24.5.2019 (ruutu 0, kaukot 5)
EVL0 155,50 Loviisa 9.6.2019 (kaikki päin peetä, liian kuuma)
EVL1 284,00 Vantaa 2.11.2019 (hieno!)
EVL2 247,00 Kirkkonummi 17.11.2019      (ruutu 0, luoksari 7)
EVL0 182,00 Espoo 26.12.2019 (ruutu, kierto, tunnari 0 - ylivireongelmia, jotka alkoi kierron nollasta)

ALOHYV 100 Vantaa 10.2.2019
ALOHYV RTK1 100 Vantaa 10.2.2019
AVOHYV 100 Lohja 9.3.2019
AVOHYV 87 Lohja 9.3.2019
AVOHYV RTK2 90 Vihti 19.5.2019

Lisäksi 15.9. käytiin Myn kanssa SBCAK:n järjestämässä luonnetestissä Helsingissä. Tuomarit Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää. Tulos 114p ++, hyväksytty. Pisteitä meni häiritsevästä vilkkaudesta - ai miten niin...!?

Terveyspuolelta mennyt vuosi oli Myn osalta merkittävästi parempi kuin edellinen. Mitään suurempaa ei ollut, käytiinkö kertaakaan lääkärissä paitsi hakemassa yksi carttis-kuuri syksyllä. Osteopaatilla on käyty vaihtelevalla tiheydellä, välillä ollut isompaa jumia esim liukastumisen seurauksena ja käyty 2vk välein muutama kerta, sitten taas menty 6-7 vk hoitovälillä. Sen pidemmäksi en ole uskaltanut venyttää.

Kittyn osalta sensijaan oli isompikin mutka terveyden kanssa, kun kesällä sillä todettiin sydämen sivuäänen voimistuneen selvästi. Sydänultra paljastikin sitten mitraaliläppävuodon ja siitä asti Kitty on syönyt kahta sydänlääkettä. Mutta koira itsessään on voinut hyvin, eikä oireile sydänvikaansa mitenkään. En ole rajoittanut sen menemisiä tai tekemisiä ollenkaan. Silmien kanssa oli keväällä ja kesällä ongelmia (vestistystä) ja niihin meni pari tippakuuria ja voidekuuri. Edelleen toinen silmä vuotaa hieman, mutta nyt on yritetty pärjätä Bepanthen tipoilla, kun lääketipoista alkoi tulla kortisolikiteitä sarveiskalvoon. Varsin pirteä ja reipas 11-vuotias se on, vielä vois ihan pennusta mennä. Treenit on kyllä Myn varjossa jääneet aika vähiin, mutta aina se on saanut jotain hömpätä.

Vuoden 2020 tavoitteet...
Pitää koirat terveenä! Olishan ne TVA ja RTVA kivat saada Mylle.

RTK2 ja muita tuloksia

Edellisen hehkutuksen jälkeen alkoi sitten tokossa varsinainen mahalasku. Hienosti menneen kokeen huumassa ehdin ilmoittautua vielä kahteen kokeeseen, joiden ilmoaika ehti umpeutua ennekun ehdittiin käydä seuraava koe, johon olin jo ehtinyt ilmottautua ennen tuota ekaa koetta. Siitä se mahalasku sitten alkoi, ja kun kokeita oli 2vk välein. Kun yhtä liikettä yritti korjata, niin seuraava hajosi, ja lopulta meillä oli käsissä vain hajonnut pakka. Ei siis enää jatkosssa kokeita kun yksi kerrallaan. Nyt pidetään taukoa kokeista kesän ajan ja yritetään saada taas hommat kuosiin ja joku ajatus tekemiseen.

Ja ne tulokset:

11.5. Veikkola, tuomari Susa Berghäll. 200,5p 3-tulos. Ruudusta ja hässäkästä 0, koira sinkoili ihan mihin sattuu. Muut liikkeet meni kohtalaisen hyvin.

24.5. Ojanko, tuomari Susa Berghäll. 220,5 p 3-tulos. Ruudusta 0. Hässäkkä sentään onnistui jotenkuten, mutta meille putkahti maahanmeno-ongelma (luoksari, kaukojen vika vaihto, ja ruutu..!!), josta ropisi rutkasti pisteitä. Mm. hienoista kaukoista saatiin vaan 5:nen, kun ei tehnyt vikaa vaihtoa istu-maahan - käsittämätöntä! Sama ruudussa, ei kertakaikkiaan mennyt maahan. Sama toistui myös rotumestiksissä. Siinä on selvästi nyt joku klikki, kun vaan keksisi mikä. Treeneissä toimii kyllä.

9.6. Strömfors, rotumestis. Tuomari Pernilla Tallberg. 155p, ei tulosta.... Meinasin perua kokeen moneen otteeseen, että ei mitään järkeä. Mutta kun olin menossa kaveria kannustamaan kuitenkin, niin kokeillaan nyt sitten. Ja kun oli luvassa helteistä ilmaa, niin päätin, että jos kehässä mukanani on lahna matkalaukku, niin keskeytän. My kyllä tsemppasi, eli yritti kaikkia liikkeitä, mutta virheitä tuli tuttuun tapaan ja vielä vähän enemmän. Se vaan ei kykene ajattelemaan mitään, jos on liian kuuma. Ja seuraamisessa ja viimeisenä olleessa hässäkässä se ihan unohti, että oli jotain suorittamassa. Voihan My! Mutta ei ollut helpot olosuhteetkaan.

Sensijaan rallytokossa saatiin tulos helteisessä kelissä Nummelassa!
19.5. Nummela, tuomari Heikki Palosaari. AVO 90p ja RTK2. -10 tuli vasemmalle 360 käännöksessä, kun Myn peppu käväs kerran melkein maassa enkä sitä huomannut. Mutta mitä väliä, nyt kohti voittajaa! Ehkä joskus syksyllä, oikealla seuraaminen pitää saada varmemmaksi.

Nyt on sitten kisaaminen tauolla ja keskitytään kesä lenkkeilyyn, uimiseen ja ehkä hieman maltillisempaan, mutta tavoitteelliseen treenaamiseen. Tavoitteena on saada syksyyn mennessä sekä EVL taas kasaan, että rallyssa voittajan liikkeet eli lähinnä oikella seuraaminen haltuun. Jossain välissä pitää kyllä myös pitää ainakin parin viikon totaalitauko treenaamisesta.

Kolme sukupolvea. My 6,5 v, äitikoira Kitty 10,5 v ja mummokoira Jilla pian 13 v. 

Myn kuulumisia

Ei pitäisi liikaa hehkuttaa, mutta My on voinut hyvin! ♥ Se on saanut liikkua lähes täysin vapaasti. Kovasti pelkäsin lumien tultua, miten se kestää hangessa juoksemisen, mutta hyvin on kestänyt eikä oireilu ole palannut. Rankkaa hangessa juoksemista ja pomppimista olen kuitenkin edelleen yrittänyt rajoittaa ja mielellään se polulla pysyykin, jos vaan polku on, eikä lähde umpihankeen pomppimaan niinkun Kitty. Se on saanut leikkiä leluilla (maltilla). Se on kestänyt rallytokotreenit ja käytiinpä yhdet ohjatut tokotreenitkin, eikä oireilu ole palannut. Olen niin tyytyväinen! Ehkä me vielä päästään palaamaan tokoonkin, kun kerran kestää hangessa juoksemisenkin! Kunhan muistaisin maltin juoksuttavien liikkeiden määrässä.

Mutta lantio sillä on ollut jatkuvasti edelleen jumissa ja vinossa. Käytinkin sen nyt osteopaatilla. Tutun suosituksesta käytiin kokeilemassa Jenny Hiekkoa. Hän löysikin Myltä todella jumissa olevan lantionpohjan sidekudokset yms. Koko lantio, istuinluut, ristiluu, häntä kaikki olivat ihan mutkalla. Hän sai ne oikaistua, ja nyt katsotaan minkälaista hoitotiheyttä vaatii, että pysyy suorassa. Seuraava aika on 2 vk päästä. Itse en osaa katsoa onko se lantio nyt suorassa ja liikkuuko se SI-nivel vai ei. Jennyn mukaan vinous ei johdu SI-nivelestä. Olispa hienoa, jos syy olisikin tämä ja se olisi hoidettavissa. Toki sillä on se vanha pohjevamma, mutta jospa se kestäisi normielämän ja tokon, kun muistaa lämmitellä ennen treenejä ja jumpatakin pitäisi.

My oli pari päivää hoidon jälkeen aika uninen, mutta muuten en ole huomannut sen olemisessa muutosta.

Treenirintamalla ollaan harjoiteltu pääasiassa rallytokoa ja noseworkin laatikoita. Meillä oli yksi rallyn ohjattu koulutuskin, kouluttajana Hannele Pirttimaa. Oltiin Myn kanssa voittajan ryhmässä ja se meni niin hienosti. Opeteltiin oikealla seuraaminen viikossa niin, että selvittiin koulutuksen radasta. Toki se vaatii vielä hyvin paljon treeniä ollakseen varman ja hyvä.

Sitten meillä oli Sirken tokovalmennus, jossa My pääsi tekemään 2 settiä ja Kitty yhden. My treenasi korjauksia (tyhjäänmenon ja ruudun), teki kuuntelutreenihässäkkäradan sekä vielä noutojen luovutuksen pitoa käytiin läpi (ongelma lähinna tunnarissa). Kitty teki tuon saman kuuntelutreenihässäkän ja se oli taas niin taitava ja sillä oli sika kivaa.

Pari rakennusetsintätreeniäkin on päästy tekemään, ja etenkin Kittyllä on niissä niin kivaa! Uimassa ollaan käyty kerta viikkoon, ja se se vasta kivaa onkin! Lisäksi My on käynyt kaksi kertaa meidän fyssarin järjestämässä DogFit-kiertoharjoittelujumpassa, missä tehdään erilaisia jumppaliikkeitä. Kittykin tahtoisi, mutta kun ei voi mennä kahdella koiralla yhtäaikaa. Ehkä Kii pääsee ens kerralla... 

Haaveet kaatuu - lajit vaihtoon

Kävipä sitten niin, että jouduttiin vaihtamaan lajivalikoimaa totaalisesti. My meni rikki. Ontui kesäkuun lopussa yhtenä iltana yhden askeleen vas. takajalkaa, mutta kun oire hävisi, unohdin koko jutun. Sitten elokuussa ekojen aksatreenien jälkeen sama juttu. Vetristyi kyllä liikkeessä. Pidettiin pari viikkoa lepoa ja vältettiin juoksemista, ja se oli ok. Sitten käytiin tokokokeessa ja treenattiin vielä heti sen perään ja ontuminen palasi nyt hyvinkin selvänä.

Vein sen Finnoon Evidensiaan ensin Laura Hakalalle ja sitten Tiiu Toijalalle ja meillä on kaksi diagnoosia. Vas. ulomman nuljuluun voimakas kalkkeuma, mikä on seurausta vanhasta pohjelihaksen kiinnityskohdan vammasta/repeämästä tms, jota en ole huomannut sen oireilleen koskaan. Kalkkeuma oli niin iso, että puhutaan oikeasti vanhasta vammasta, vuosia. Lisäksi löytyi alkavaa nivelrikkoa ja kaventunut väli vas. puolen SI-nivelessä. Lantio sillä on ollut melkein aina fyssarilla käydessä vino ja jumissa. Ei ollut ihan selvää kumpaa vaivaa se oireili, mutta kallistuttiin enemmän tuon pohjevamman puoleen. My sai kuitenkin 5 vk Neurontin kuurin (selkää ajatellen), sen aloittamisella ja lopettamisella ei ollut merkittävää vaikutusta, joten pääteltiin, että selkä ei oireilisi ainakaan silleen, että gabapentiini siihen vaikuttaisi. Sen jälkeen söi 3vk tulehduskipulääkekuurin, kun oli oireillut yhden juoskemisen jälkeen taas enemmän. Lisäksi laser ja Cartrophen kuurit. Koko tuona aikana (syys-lokakuu) ei saanut juosta eikä hyppiä, mutta maltillinen liikunta oli sallittua. Pyrin pitämään sen kuitenkin kunnossa normimetsälenkkeilyllä, misse se oli irti isommilla poluilla, kun kävellä sipsuttaa nätisti. Syyskuun lopulla Lapin reissulla pääsi juoksemaan metsässä vähän enemmän ja ontui sen jälkeen voimakkaasti pari päivää, levolla ja laserilla helpotti. Sen jälkeen pidin sen taas monta viikkoa hihnalenkillä ja juoksematta, täys hyppykielto. Seurauksena se meni lantiosta taas aivan jumiin, koska ei osaa kävellä hihnassa rennosti. Marraskuun puolella aloin pitää sitä lenkeillä enemmän irti, että menisi rennommin eli oli irti kaikki metsälenkit (tunti-puoltoista), kunhan ei alkanut kaahailla. Ja seuraavalla fyssarikerralla ei ollutkaan jumissa! Eikä ole oireillut. Fyssarilla käytiin aluksi 2-3 vk välein, nyt oli 4 vk väli, kun eilen käytiin. Taas SI-nivel oli jumissa ja vinossa, mutta ei vaikuttanut mitenkään kipeältä ja kesti melkoisen muokkauksen sen osalta. Kovin helpolla tuota SI-niveltä ei enää suoraksi saa, eikä sille minkään voi. Muutoin My ei ollut mitenkään pahasti jumissa. 

Nyt ollaan tilanteessa, että elokuun ontumisesta on 4 kk, diagnoosista 3,5 kk ja viimeisimmästä ontumisesta 12 vk aikaa. Se on ollut ilman kipulääkettä lokakuun lopulta ja pysynyt ok, mutta edelleen isommin riehumatta ja juoksematta. Metsässä saa olla irti kunhan ei ala sinkoilla, ollaan tehty pientä treeniä ilman juoksemisia, isompia hyppyjä olen vältellyt vieläkin, mutta takkatuolinsa on Rimpesssa sentään saanut jokunen viikko sitten takaksin (sohvien ja takkatuolin bannaaminen oli Rimpsessalle kova paikka!). Marraskuun alusta tuli läksyksi jumpata lähes joka päivä ja pikkuhiljaa saisi lisätä rasitusta. Aluksi saatiin jumpattua ahkerasti, mutta nyt on kyllä vähän tahti laiskistunut, pitää tsempata! Rasitusta on lisätty niin, että saa juosta vapaammin eli laukkaillakin metsässä ja on päässyt tekemään kevyttä treeniä.

My kesti levon ja tekemättömyyden hienosti. Pidin sillä ihan totaali tekemättömyyden, se oli niin helpompaa, kun passivoitui. Kun kokeilin tehdä pieniä treenejä, näki että sen silmät syttyi ja tuli tarve riehua, joten treenejä alettiin tehdä vasta oikeastaan marraskuussa. Leluja sillä on kova ikävä, mutta niitä en ole vieläkään treeneissä käyttänyt. Ja kun oli vähän tekemistä, pelkkä jumppaaminenkin sai sen ihan kierroksille. Alussa pelkäsin, että pelkkä nopea käännös tai pari nykivää liikettä saisi sen ontumaan, tai pari pyrähdystä metsässä/sisällä/pihalla ja kauhulla odotin illalla, kun se nousee ylös, että se ontuu. Mutta toistaiseksi ei, ja ihanaa kun ollaan päästy palaamaan melkon normaaliin arkeen ja on sen kestänyt! Toivotaan, että kestää jatkossakin, vaikka turha toivo taitaa noilla vaurioilla olla ettei jossain vaiheessa jotain oireilua tulisi.

*   *   *

Treenivalikoima muuttui siis täysin. Agility jäi samantien lopullisesti. Tokoa katsotaan sitten joskus, että kestääkö vai ei. EVL:ssä on niin paljon juoksuttamista, että en jaksa uskoa sen treenaamisen olevan järkevää, mutta aika näyttää. Harmittaa, kun just alkoi hommat luistaa ja kun My olisi niin superhieno tokokoira.

Nyt ollaan tehty nose workia, rallytokoa ja peltojälkeä. Aika näyttää kisataanko, vai meneekö hömpän puolelle. Oma pää ei vaan kestä pelkkää hömppää ilman kisatavaoitteita. Kitty on humpannut mukana, se on toki päässyt tekemään jonkun verran myös tokoa, mutta sen kanssa toko ei ole niin kivaa eikä tavoitteellista, vaikka tosi kivasti se onkin edistynyt.

Noseworkissa molemmat on edistyneet tosi kivasti, osaavat etsivät kaikkia hajuja. Kivointa on nimenomaan etsintä, laatikot tökkii eniten sekä minua, että koirat ei oikein osaa niitä. Ilmaisuja olen saanut parannettua etenkin Myn kohdalla tosi kivasti (intensiivinen kohteen tuijotus tai nenäkosketus).

Rallyssa suurin ongelma on Myn peppu, joka tuppaa menemään joka käännöksessä ja hidastuksessa maahan. Pitää vissiin opettaa sille ihan eri käsky seuraamiseen, missä ei saa koskaan istua... Ja keuliminen on toinen ongelma. Kitty on ollut rallyyn sopivammassa mielentilassa, mutta sille taas iskee välillä tyypilliset kyyläys/jumikohtaukset, jos kylttejä on paljon ja joka puolella, ihan niinkun tokon merkit tai kapulat, joihin jää jumiin.

Peltojäljellä päästiin loka-marraskuussa kunnon pellolle pidempään heinään ja saatiin tehtyä pidempiä jälkiä. Kyllä niistä vaan tulis hienoja! My teki tänä vuonna (sehän aloitti jäljestyksen huhtikuussa) yhteensä 24 jälkeä ja pääsi "20 askeleen nami joka askeleella" -jäljistä pisteeseen, missä se ajaa mukavassa mielentilassa tarkasti ja keskittyneesti reilu 300m jälkiä, joissa on tyhjiä 10-15 ja väleissä satunnaisia nameja. Kitty on ollut ihan pro, se ajoi viimeisimmäksi n. 500m jäljen, jolla nameja satunnaisesti, kulmat ihan täydellisesti ja jo pidemmässä liinassa sopivaa vauhtia. Pituus ei ole noille ongelma, en vaan jaksanut tehdä vielä pidempiä jälkiä.

Myn kanssa peltojäljellä upeassa kelissä 25.11. Kuva Pirjo Klinga

Syys-lokakuun vaihteessa oltiin Lapissa. Ensin Syötteellä 3 pv ja sitten Äkäslompolossa/Ylläksellä. My joutui tyytymään hihnassa köpöttelyyn ja pienempiin lenkkeihin (ja menikin hihnakävelystä ihan totaalijumiin), Kitty pääsi mukaan pidemmillekin retkille. Juuri reissussa My rupesi uudelleen ontumaan, kun päästin niitä vähän metsässä irti, etteivät joutuisi vaan hihnassa jumittamaan. Mutta oli hieno reissu, tosin ensilumi ja talvi toivat hieman haasteita viimeisiin päiviin.

27.9. Pikku-Syötteellä

 27.9. Pikku-Syötteellä, taustalla Iso-Syöte.

2.10. Kellostapulilla, taustalla Kesänki.

4.10. Äkäskerolla, taustalla lumihuippuinen Pallas.

Agi-SM:ssä ja jälkeä ja tokoa

Jos pitkästä aikaa jotain kuulumisia.

JÄLKI
Huhtikuussa erehdyttiin lupautumaan kaverille seuraksi peltojäljelle ja siitä se sitten lähti! Toukokuussa oli pakko pitää taukoa omistajan pahan siitepölyallergian takia, mutta kesäkuussa jatkettiin. Tai nurtsilla ollaan tehty, ihan perus yksinkertaista suoraa vielä. Kuulemma kun suora menee, menee ne kulmatkin sitten. Katsotaan miten käy. Toki kokeilin kulmia, ja tekihän ne ihan hienosti, mutta huomasi, että kun kulmat jätti namitta ja niitä oli muutama kerta tehty, niin alkoi suorallakin tyhjillä se pää heilua ja etsiä kulmaa. Eli vahvistetaan nyt ensin sitä suoraa.

Mutta on kuulkaas niin paljon helpompaa aloittaa jälki 5-vuotiaan kuin pähkähullun pennun kanssa. My oli tehnyt ennen tätä kevättä 3 kpl n. 10 m jälkeä vuonna 2014. En ollut halunnut vahvistaa sen muutenkin voimakasta maavainuisuutta, kun siitä piti tulla hakukoira. Mutta kun sillä on luonnostaan todella voimakas maavainu ja se on ihan ilmiömäinen jäljestäjä. Ja kun 5-vuotiaalla koiralla alkaa jo olla sitä malttia, ja siltä voi sitä myös vaatia. Siinä sivussa toki Kittykin on palannut perusteisiin ja palautellaan se tarkkuus monen vuoden metsäjäljillä rallattelujen jälkeen. Kittyhän on aikoinaan tehnyt jonkun verran pohjia nurtsilla/pellolla. Molemmat koirat on pysyneet kivan tarkkoina, vaikka nameja on vähennetty. Välillä meinaa vietti viedä ja alkaa hötkyäminen, kun on liian kivaa. Menevät kyllä edelleen joka askeleen, mutta näkee, että mielentila on "kiire, kiire" ja häntä alkaa heilua, liian letkeetä menoa siis. Mytä pystyy tästä huomauttamaan, ja se monesti auttaa. Kittyn kanssa huomautuksissa on muistettava olla paljon varovaisempi. Tavoitteena molemmilla FH-kokeet ens vuonna, whoop! Jos vaan jaksan potkia itseäni treenaamaan...

TOKO
Tokoa on treenattu kesällä paljon, paitsi nyt näillä infernohelteillä, kun ohjaaja ei kestä. Liikkuroituja kisanomaisiakin treenejä on päästy jokunen tekemään. Hirveästi on vielä kesken, mutta paljon on edistyttykin. EVL:ssä on vaan niin paljon ylläpidettävää, että kun kesä on käytetty kiertohässäkän, tyhjä+ruudun ja ohjatun erottelussa etenkin merkkihäiriöissä ja liikkuroituna, on väkisin jäänyt moni asia taka-alalle. Kaukot on rikki molemmilla, luoksarin stoppi valuu, tunnarikin hajosi. Mutta kyllä olisi vielä syksyllä tavoite päästä korkkaamaan EVL, ja toki ykköstulos tavoitteena. Keskeneräisellä en viitsi mennä kokeilemaan.

AGILITY
Myn kanssa korkattiin SM-kisat! Päästiin Vekoran maxi-joukkueeseen ja alun räpellyksen jälkeen tehtiin ihan kohtalainen ratakin, yksi virhe koiralle (törkeä loikka puomilta) ja yksi ohjaajalle (ihan väärä käsky putkella). Mutta tulos! Olin tyytyväinen, ja tuli hirveä kisahinku. Mutta sitten nämä helteet hillitsivät hinkua, en vaan kykene. Että sit joskus syksyllä kun viilenee. Sm:ien jälkeen aksa on ollut kesätauolla, eikä olla tehty sen suhteen mitään omatoimisestikaan.

MUUT
Pikkaisen on tehty nose workia kotona sisällä. Muutoin koirat on olleet kuin ellun kanat. Viileämmillä keleillä käytiin pitkiä metsälenkkejä uimisineen ja kamera kulki mukana. Nyt helteillä ohjaaja ei jaksa liikkua mihinkään, vedet on täynnä sinilevää ja levättömät metsälammet liian kaukana, että jaksaisin näillä keleillä kävellä sinne järkevään aikaan. Yötä myöten ei kovin pitkiä lenkkejä voi tehdä, kun töihinkin pitäisi mennä ja aamuyön lenkkeily ei vaan ole minua varten. Kertakaikkiaan ärsyttävä kesä. Kelpiet kyllä tykkää.

Tokomaestro

Saanen esitellä:

Kirkkonummen Kennelkerhon Vuoden 2017 tokokoira

Veikkolan Koirakerhon Vuoden 2017 tokoharrastaja
(hallituksen ja toimikuntien valitsemat vuoden vekoralaiset)

Tämän lisäksihän My oli myös rotumestaruuksissa voittajaluokan paras. Hieno tokovuosi 2017!

Kirjoitin edellisessä postauksessa, että tavoite olisi päästä tokon SM:iin yksilöihin, mutta en ollut lukenut kunnolla kriteerejä (viimevuotisia, en tiedä onko tän vuotisia vieläkään julkaistu). Eihän sinne riitäkään se yksi ykkönen, vaan pitää olla TVA. Aika kova tavoite, kun ei kyllä ihan vielä olla starttivalmiita. Kevät näyttää miten käy, kunhan päästään ulkokentille kunnolla treenaamaan, nyt tuo hallitreenaaminen on ollu vähän piiperrystä.

*   *   *

Mutta kylläpähän aika rientää, enkä ole saanut itseäni kirjoittamaan edes treenipäiväkirjaa tai -blogia, saati tänne. Helmikuussa meillä oli perinteiset juhlaviikot, My täytti 5-vuotta ja Kitty 9-vuotta! Kumpikaan ei kyllä vaikuta yhtään ikäiseltään.

Alkuvuosi on ollut kovin hiljaista treenirintamalla, ikinä ennen ei olla oltu näin laiskoja! Tammi-helmikuussa treenattiin kerta viikkoon hallivuorolla tokoa ja lisäksi meillä oli tokoporukan kanssa 8 vuoroa Nummelan Top Dog Gymillä. Siihen päälle Myn satunnaiset aksat. Ja nyt maalis-huhtikuussa on treenattu vielä vähemmän.

Kitty on treenannut Myn siivellä vähän tokojuttuja ja jumppapalloillua Top Dogilla. Se ei ole vielä kisavalmis tokon EVL:aan, en ole jaksanut keskittyä sen kanssa treenaamiseen niin paljoa. Katsotaan nyt miten homma etenee, pääsisinkö sen kanssa kesällä/loppuvuodesta vielä testaamaan EVL, olisihan se nyt kiva saada sille se TVA kuitenkin. Rallytokoihin osallistuminen on ollut ajatuksissa, muttei ole siirtynyt toteutukseen. Nose workia on tehty kotona muutama kerta pitkän tauon jälkeen, vähän on ollut hommat hukassa ja tahmeeta.

My tokoili tammi-helmikuun ahkerasti 2 krt/vk, mutta aika pienimuotoistahan se halleissa on. EVL:stä eniten kesken on tyhjään meno+ruutu, kaukot, luoksarin stopeista seisominen. Uusi paikkis tuottaa ongelmia ja kaukot - meidän ikuinen murheenkryyni. Seuraamisessa olen yrittänyt saada paikkaa taemmas ja painamista vähemmäs - ei onnistu. Tosin kokeissa sen vire ei ole niin korkealla ja seuraaminen on ollut siltä osin parempaa kuin treeneissä. Peruuttaminen sujuu, jos lähtee alkuun mukaan, mutta kun saattaa olla aluksi ihan pihalla niin kiepsahtaakin eteen. Tosin treenattukin on aika vähän. Ohjattu on aika kivalla mallilla, samoin ruudun paikka, kunhan se ruutu ensin löytyy. Tunnaria on tehty tosi vähän, se mitä tehtiin, oli ok.

Myn kanssa ollaan käyty aksatreeneissäkin vain max. 1 krt/vk, mutta pitkiä taukojakin on ollut sekä pakkasten että ohjaajan flunssien takia. Ollaan kisattu ekat startit pikkumakseissa, parit kisat jäi väliin ohjaajan sairastellessa.

• 6.1. KKK(Niinulassa): 2xhyl, tuomari Seppo Savikko
• 4.2. KKK (Niinulassa): hyl-0-5 (tupla oli hyyyyvin lähellä). Tuomari Sari Mikkilä
• 3.3. KKK (Niinulassa): 3xhyl, mutta kaksi superhienoa rataa, joista nollat niiiiin lähellä! Tuomari Anne Savioja

Tosi kivat radat oli Sarilla ja Annella. Maaliskuun kisoissa pikkumakseissa rimat oli 45 ja vikaradalla 40cm! En huomannut merkittävää eroa Myn menossa, nyt matalammilla rimoilla sen tosin ei tarvitse tehdä 5m liitoloikkia, mitä se teki 60cm rimoilla, joten ohjaaminenkin on ehkä aavistuksen helpompaa - hieman yllättäen. Helmikuun kisoissa se possuili kontakteilta pois ilman lupaa (enkä minä korjannut sitä kisoissa, argh!), joten helmikuun treenit menikin sitten niitä korjatessa ja aika kivasti saatiin se tekemään virheitä ja päästiin huomauttamaan -toimi, ja maaliskuun kisoissa olikin hienot kontaktit.

My on tehnyt myös muutamat nose work treenit ja on se vaan pro, lajissa kuin lajissa. Olen tehnyt sen kanssa eukalyptuksella ehkä 4 purkki/laatikkotreeniä ja nyt sillä on jo ilmaisukin: tarjosi itse maahanmenoa, mutta olen vaatinut siihen vielä "näytä" käskyllä nenäkosketuksen. Ja se teki myös pienen olohuone-etsinnän näyttöineen kaikkineen paljon pätevämmin kun Kitty (jolla on historiassa paljon enemmän purkkiratatreeniä).

On ollut upea talvi, kun se vihdoin joskus tammikuun loppupuolella tuli. Ihanaa lunta, pakkasta ja valoa! Mutta toisaalta malttamattomana odotellaan ulkokenttien sulamista.

Tässä vielä hieman kuvasatoa talvelta. Kittyn ja Myn löytää nykyään myös Instagramista nimellä killi.my.

Nyt alkaa saamaan kuviin muitakin sävyjä kuin valkoista.

Kesä 2017

Kesä mennä vilahti varsin haipakkaa, mutta eipä tässä ole ollut suurta raportoitavaa.

Kesäkuun ekalla viikolla oltiin jälleen pohjoisessa, ensin muutama päivä Luostolla/Pyhällä retkeilemässä ja sen jälkeen Saariselällä pelastuskoirailemassa. Ihan liian lyhyt aika taas. Kelit oli alkuun loistavat, +4 ja ajoittain satoi lunta(!), loppuviikosta kuumeni niin, että vikat päivät Saariselällä vietettiin lähes helteessä, puuh. Puolen metrin hangetkin ehtivät sinä aikana sulaa. Lunta oli kuitenkin reissun alussa niin paljon, että tuntureille ei ollut mitään asiaa, joten retkeily oli suoritettava alarinteissä ja kuruissa.

Isokurussa 3.6.2017

Pyhällä satoi lunta 3.6.2017 

Saariselän treeneissä My treenasi kiintorullaa ja Kitty jälkeä. Myn rulla toimi hienosti (koko keväänähän me ei olla hakua treenattu), Kittyn jälki vaihtelevasti. Harhajälkitreenissä se lähti kaikille harhoille ja jäljennostotreeneissä se nosti kaikki jäljet tieltä poispäin, vaikka joka toinen olisi mennyt toiseen suuntaan. Itse jälkihän sillä kyllä sujuu.

 Onnellinen jäljen päässä keppinsä kanssa

Kaunispäällä 8.6.2017

Kesäloma vietettiin ihan kotosalla, ei päästy edes merelle. Satsattiin sopivan viileiden kelien myötä metsälenkkeilyyn ja tehtiin pitkiä lenkkejä kotimaastoissa. Koirat kävi uimassa 2-3 krt viikossa ja kuumempien kelien aikaan parikin kertaa saman lenkin aikana, kun lenkki vei metsälammelta toiselle. Ja näiden uiminenhan ei ole mitään pientä kastautumista, vaan maanista ympyrän uimista niin kauan kunnes tulee kylmä tai lähden kävelemään pois lammelta. Mytä ei meinaa nykyään saada edes käskemällä pois vedestä. Kittyn uiminen on jostan syystä vähentynyt selvästi, johtuiko kylmistä säistä.

Syyskauden alettua on treenattu ahkerasti tokoa. Myn kanssa on yritetty keskittyä enemmän kaikenlaisiin muihin juttuihin kuin itse liikkeiden viilaamiseen. Tarkoitus olisi loppuvuodesta päästä starttaamaan voittajassa, vaikka osa liikkeistä on vielä ihan kesken. Kitty on hinkannut lähinnä evl:n eteenmenoa, kiertohässäkkää ja peruuttamista. Siinä sitä onkin, enkä tiedä oppiiko se ikinä sitä hässäkkää niin, että kykenisi tekemään sen heti ekayrittämällä oikein - melko turhauttavaa.

Kuva Caro Lassheikki

My agitreenitkin alkoi kesätauon jälkeen, ollaan taas uudessa ryhmässä ja sen lisäksi valkkuryhmän tuuraajina. Tosi hyviä treenejä on jo ollut. Ohjaaja on ollut hieman rampa, joten agikisaaminen on ollut tauolla koko kesän. Saa nähdä onko musta vielä kisaamaan, vai alanko kohta etsiä Pikkumustalle lainaohjaajaa.

Kuva Caro Lassheikki

Elokuun alussa oltiin extempore Padasjoella Espoon pelastuskoirien leirillä höntsäilemässä. My harjoitteli taas kiintorullaa, mutta jouduttiin palaamaan ihan alkuun ja homma meni vähän puihin. Osittain lainarullan vuoksi, koska olen hukannut meidän oman norskin - katastrofi! Kitty pääsi tekemään vain perjantain yöetsinnässä jäljennostotehtävän, jossa se lähes kilsan polkukävelyn jälkeen nosti jäljen hienosti ja ajettiin sitä varmaan 150m - väärään suuntaan. Nice. Mutta osasi se sitten hienosti ajaa sen jäljen myös toiseenkin suuntaan n. 1,5m korkeassa heinikossa/saniaisikossa.

My kiintorullatreenissä. Kuva Jari Miettinen