My täytti 20.2. 7 vuotta
Kitty täytti 27.2. 11 vuotta!
Jos sitten jotain katsausta menneeseen vuoteen, vaikka tämä uusi onkin jo pitkällä. Mitä me saatiin aikaan vuonna 2019? Aika paljon! Kun lähtökohta oli se, ettei ollut mitään varmuutta Myn tulevaisuudesta, kestääkö se edes normielämää. Mutta niin se vaan toipui riittävän pitkällä levolla ja kuntoutuksella. Oletus siis on, että syksyllä 2018 alkanut ontuminen johtui pohjelihaksen revähdyksestä eikä samalla diagnosoidusta nuljuluun luupiikistä tai SI-nivelen alkavasta nivelrikosta. Koska nyt Myyppä on pysynyt kunnossa! Tammikuussa 2019 vaihdettiin fysioterapia osteopatiaan, ja Myn lannealue saatiin suoristumaan ja SI-nivel pysymään suorana ja liikkuvana. Vasen puoli on jäykempi kun toinen, mutta vielä se liikkuu. Tämä on ihan voitto meille ja toivotaan, että saadaan ylläpidettyä tilanne mahdollisimman pitkään ennenkun selkä tai luupiikki alkaa oireilla, jos alkaa.
Alkuvuonna oltiin päästy jo palaamaan pikkaisen harrastusten pariin, tehtiin lähinnä nose workia ja rallytokoa. Tammikuussa käytiin kokeilemassa nose workin hajutestiä, mutta ei oltu vielä valmiita. Ja sittemmin nose on kyllä jäänyt, kun päästiin palamaan muihin lajeihin. Toki sitä on välillä tehty ihan mielenvirkistyshommiksi.
Rallytokoa treenattiin ahkerasti alkuvuosi ja helmi- ja maaliskuussa käytiin yhteensä 4 koetta, joista 2xALO 100p ja RTK1 sekä AVO 100p ja 87p. RTK2 viimeisteltiin sitten toukokuussa 90p suorituksella. Alkuvuonna oli ajatuksena päästä vielä syksyllä kisaamaan voittajassa ja meillä olikin alkusyksystä tosi hyvä kurssi missä tehtiin jo kivasti voi/mes ratoja. Mutta päätin sitten kuitenkin olla treenaamatta enempää rallya, koska My nostaa siitä niin hirveästi kierroksia, että se teki aika paljon hallaa meidän tokolle, jossa muutenkin oli ilmennyt pitkän tauon jälkeen ylivireongelmaa. Rally siis jäi odottamaan.
Tokoa alettiin treenata maaliskuun tietämillä, kun osteopaatilta näytettiin vihreää valoa. Ai että! Ja äkkiseltään kipaistiin jo huhtikuun lopussa kokeeseen testaamaan osaamista, ehkä hieman liian epävarmalla osaamisella. Mutta niin vaan My oli kokeessa ihan super, ja saatiin 1-tulos hyvillä pisteillä (299p). Siitäpä sitten luulin, että nyt vaan äkkiä pari koetta lisää ja se on valio, ja sitten päästään sm:iin ja vaihdetaan rallyyn ja ja ja... vaan eipä se niin mennytkään. Koko paketti hajosi ja tehtiin seuraavassa kolmessa kokeessa ihan pohjanoteerauksia. Siitä alkoi sitten 5 kuukauden kisatauko ja treeniputki. Kesällä treenattiin 2-3 krt/vk alkuun yksittäisiin liikkeisiin varmuutta takaisin ja myöhemmin kokonaiskuuksia. Syksyllä päästiin Maarit Hellmanin mielettömän hyvään oppiin, kun Kirkkonummen Kennelkerho on järjestänyt kerran kuussa valmennukset, jotka jatkuvat vielä nyt talvella/keväälläkin.
Tokokokeeseen mentiin tauon jälkeen vasta marraskuussa, ja siltä sitten napsahtikin jälleen hienolla suorituksella 1-tulos (284 p). Ja taas kuvittelin, että vielä yksi koe, niin vaihdetaan rallyyn... mutta kun ei. Se viimeinen ykkönen on kyllä niin kiven alla, ettei tosikaan. Paketti on pysynyt kivasti kasassa ja Myn osaaminen alkaa olla aika hyvää. Suurin ongelma on ylivire ja sen aiheuttamat lieveilmiöt ja keskittymisen puute, ja sitten niitä virheitä tulee. Millon minnekin, mutta yleensä se on kuitenkin ollut ruudun nolla, joka vie mahdollisuuden ykköseen. Pari kertaa se on ollut niin lähellä. Kerran mokasin itse, kun aloin siirtää Mytä ruudussa ja vielä väärällä käskyllä, joten nollattiin ruutu ja sen mukana ykköstulos, ja My olisi kuulemma ollut ruudussa - nippanappa. Ja viimeksi oli sitten jo todella huonoa tuuria kokeessa, kun edellinen koira pissasi ruutuun ja sen paikkaa vaihdettiin. Tämä ruutuvaihtoehto oli paljon vaikeampi, ja My eksyi ihan totaalisesti. Uskon, että olisi osannut sen alkuperäisen ruudun... tai jos se olisi mennyt maahan ekalla käskyllä kaukojen alussa (niitä ylivireen aihettamia typeriä virheitä), oltaisi saatu ne puuttumaan jääneet 8p. My oli kokeessa kuitenkin pääosin superhyvä ja virekin "ihan kiva". Tässä mennään nyt koe kerrallaan, mutta kun niitä kokeita on tosi vähän ja niihin on vaikea saada paikkaa. Päälle painaa kevät ja lämpö, sekä tuleva sääntöuudistus. Toisaalta, en nyt vielä heitä kirvestä kaivoon, ettei opeteltaisi uusiakin sääntöjä, aika näyttää. Vaikka ajatus on ollut vaihtaa sitten rallyyn.
Paljon muuta ei ollakaan treenattu tokon lisäksi. Muutama kerta käytiin syksyllä peltojäljellä, ja hyvin meni vanhasta muistista lähes vuoden tauon jälkeen molemmilla. Ja rakennusetsntätreeneissä on käyty mielenvirkistykseksi ja vaihtelun vuoksi jokusen kerran talven aikana.
Myn vuoden 2019 tulokset:
EVL1 299,00 Lohja 27.4.2019 (hieno!)
EVL3 200,50 Kirkkonummi 11.5.2019 (ruutu, kierto nolla, kaukot 5)
EVL3 220,50 Vantaa 24.5.2019 (ruutu 0, kaukot 5)
EVL0 155,50 Loviisa 9.6.2019 (kaikki päin peetä, liian kuuma)
EVL1 284,00 Vantaa 2.11.2019 (hieno!)
EVL2 247,00 Kirkkonummi 17.11.2019 (ruutu 0, luoksari 7)
EVL0 182,00 Espoo 26.12.2019 (ruutu, kierto, tunnari 0 - ylivireongelmia, jotka alkoi kierron nollasta)
ALOHYV 100 Vantaa 10.2.2019
ALOHYV RTK1 100 Vantaa 10.2.2019
AVOHYV 100 Lohja 9.3.2019
AVOHYV 87 Lohja 9.3.2019
AVOHYV RTK2 90 Vihti 19.5.2019
Lisäksi 15.9. käytiin Myn kanssa SBCAK:n järjestämässä luonnetestissä Helsingissä. Tuomarit Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää. Tulos 114p ++, hyväksytty. Pisteitä meni häiritsevästä vilkkaudesta - ai miten niin...!?
Terveyspuolelta mennyt vuosi oli Myn osalta merkittävästi parempi kuin edellinen. Mitään suurempaa ei ollut, käytiinkö kertaakaan lääkärissä paitsi hakemassa yksi carttis-kuuri syksyllä. Osteopaatilla on käyty vaihtelevalla tiheydellä, välillä ollut isompaa jumia esim liukastumisen seurauksena ja käyty 2vk välein muutama kerta, sitten taas menty 6-7 vk hoitovälillä. Sen pidemmäksi en ole uskaltanut venyttää.
Kittyn osalta sensijaan oli isompikin mutka terveyden kanssa, kun kesällä sillä todettiin sydämen sivuäänen voimistuneen selvästi. Sydänultra paljastikin sitten mitraaliläppävuodon ja siitä asti Kitty on syönyt kahta sydänlääkettä. Mutta koira itsessään on voinut hyvin, eikä oireile sydänvikaansa mitenkään. En ole rajoittanut sen menemisiä tai tekemisiä ollenkaan. Silmien kanssa oli keväällä ja kesällä ongelmia (vestistystä) ja niihin meni pari tippakuuria ja voidekuuri. Edelleen toinen silmä vuotaa hieman, mutta nyt on yritetty pärjätä Bepanthen tipoilla, kun lääketipoista alkoi tulla kortisolikiteitä sarveiskalvoon. Varsin pirteä ja reipas 11-vuotias se on, vielä vois ihan pennusta mennä. Treenit on kyllä Myn varjossa jääneet aika vähiin, mutta aina se on saanut jotain hömpätä.
Vuoden 2020 tavoitteet...
Pitää koirat terveenä! Olishan ne TVA ja RTVA kivat saada Mylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti