Rentoa vuoden vaihdetta

Kitty kävi tänään elämänsä ensimmäistä kertaa fysioterapeutin vastaanotolla. Soitin Nummelassa vastaanottoaan pitävälle Niina Sorvarille ottaako hän Kittyn tutkimuksiin, vai pitäisikö se viedä lääkärille. Se on siis vingahdellut pari kertaa tässä kuluneen viikon aikana, vaikka muuten on ihan normaali itsensä. Niina lupasi ottaa meidät vastaan, ja niin vietettiin kevyt 2h sessio tutkittavana ja availtavana. Siis Kitty vietti, ja ilmeisesti nautti suunnattomasti. Aikaa siis kului, mutta Niina kävi sen todella kunnolla ja perusteellisesti läpi, kun ei ollut mikään kiire - uudenvuoden aattona. Kit rauhoittui alun hösäämisen jälkeen tosi hienosti. Välillä yritti liskokieli lipsutella, mutta malttoi aina rauhoittua uudelleen.

Kittyn kaularangassa ei ole mitään vikaa, eikä Niina suositellut lääkäriin menoa, ainakaan Aistiin. Hän oli etukäteen konsultoinut jotain kokenutta kollegaa, joka ei ollut koskaan kuullut, että koira vinkuisi lihasongelmista johtuen. Ja rangan luissassahan ei ole vikaa. Enemmän siis suositteli, jos oireet jatkuvat tai pahenevat, pätevää yleislääkäriä. Eli vika on sitten jossain muualla (korvat, suu, nielu on ne mitä itse sitten eniten epäilen), jos vingahtelu jatkuu. Katsotaan.

Aivan kaulan alaosassa ja lapojen seutuvilla oli jumia, joka aukesi sitten kyllä hyvin. Oletettavasti seurauksena hihnassa jumittamisesta. Kehui kovasti, kuinka hyvässä kunnossa Kit on ja käyttää ikäisekseen poikkeuksellisen hyvin syviä lihaksiaan. Saatiin lavan alueelle keskittyviä jumppa, venytys ja rentoutusohjeita. Pitää saada ne tehtyä paremmin kun omat hartiajumpat, jotka jää aina tekemättä.

Käsittelyn jälkeen olo oli kovin rento,
fyssarilta saatu luu tuli kuitenkin syötyä ... rennosti!

Nyt otetaan ensin kaksi päivää ihan minimipissalenkeillä, sen verran on rankaa ronklattu. Sitten aletaan varovasti lisätä liikuntaa, edelleen ravissa ja siitä pikkuhiljaa sitten enemmän ja enemmän. Jatkossa jos kovasti tekee hankijumppaa (ja sehän tekee!), niin sillon pitäisi pitää päivä pari viikossa lepoa, hankijumppa on kuulemma niin raskasta. 2 viikon päästä mennään uudelleen, paitsi jos pahenee, niin sitten loppiaisena.

Kovin väsyttää.
(Kit rakastaa tuota villapuseroaan)

Kiitämme kaikkia treenikavereita ja Team Maiskista mahtavasta vuodesta ja toivotamme tervettä, ihanaa, loistavaa ja menestyksekästä vuotta 2011!

Videopläjäys kesältä

Vihdoin sain kamerasta ulos Kelpieleirin jälkivideot. Ne on niin isot, että tuuppasin suoraan Youtubeen. Toimiikohan tämä näin..

Kyseessä siis Kittyn varsinaisesti ensimmäiset kunnon peltojäljet. Pentunahan sille tein pihanurmikolle hyvin lyhyitä max. 10m jälkiä, sen jälkeen ei olla tehty. Loppuun kopioin aiemmasta kirjoituksesta jälkien kommentit.

Jälki 1


Jälki 2


Jälki 3


Jälki 1 ja 2
Ensimmäiset jäljet tehtiin lauantai-iltana. Tein 2 lyhyttä jälkeä n. 20+ cm heinäpeltoon. 1 jälki oli n. 25m ja toinen 50m, joka askeleessa nami, askeleet n. normaali askelluksella (joka on sattuneista syistä tällä ohjaajalla aika lyhyt!)
Ensimmäinen jälki vanheni n. 1,5h ja toinen varmaan 2h (oli tehty ensin, ja välissä ajettiin Nikkin jälki).
Jälki nro 1: Oli vielä hinausta ja vetoa, mutta nenä maassa se meni ihan koko matkan.
Jälki nro 2: Nyt oli päästy jo juonesta kiinni, meno oli rauhallista ja varmaa ja pystyin kulkemaan suurimman osan ajasta liina suht löysällä! Sain Lotalta ohjeeksi tasaisen jarruttamisen ja liinassa roikkumisen sijaan muistutella askelten tarkistelusta pienillä nyppäyksillä. Toimi, kun ne vaan sai osumaan oikeaan aikaan.

Jälki 3
Sunnuntaina ei tehty hakua, vaan tein jälleen 2 jälkeä läheiseen hieman lyhyemmäksi ajaettuun uraan peräjälkeen. Ensin pidempi n. 50m ja sen perään lyhyempi n. 25m. Mutta kun ajettiin ensimmäinen jälki ( jälki nro 3, n. 1,5h vanhana), huomattiin, että heinä oli sen verran lyhyttä ja kuivahkoa, että askeleet ei paikoin näkyneet. Oli siis kovin hankala vaatia tarkkuutta nykimisellä, kun askeleita ei näkynyt, joten päätettiin hylätä jälkin nro 4. Olisin voinut tehdä uuden, mutta en sitten jaksanut, kun ei mitään välttämätöntä paikkausta tarvinnut.

Jälki nro 3 meni taas hieman vauhdikkaammin, kun edellisillan kakkonen, eli välillä piti jarrutella ja nyppiä. Ihan kohtalaisen hyvin se meni, pari kertaa isomman jarruttelun seurauksena Kit nosti päänsä ja piti pienen tauon, mutta jatkoi sitten itse.

"Tylsää, tahtoo actionia..."

sanoi Kitty kun pöydälle kiipesi.

Jouluaattona koirat jäivät "mummolaan" muutamaksi tunniksi keskenään, kun ihmiset lähtivät katsomaan kummipojan luokse saapuvaa Joulupukkia. Varmuuden välttämiseksi jätimme koirat keittiöön. Takaisin tullessa keittiö oli hyrskyn myrksyn ja heikun keikun. Lattia oli täynnä tulitikkuja, rasiasta ei löytynyt kun jäänteitä. Pöydältä oli levitelty ja pureskeltu tabletit pitkin poikin. Myös karvainen "Montchi" lelu, joka oli roikkunut pöydän keskikohdilla seinällä, oli teurastettuna lattialla. Pöytäliinakin oli kovaa vauhtia liukumassa alas. "Kuka kumma tämmöistä tekee" Varmaan se oli Jasu, joka vaan vihelteli muina miehinä? Eihän se nyt pieni keepi voinut olla, eihän se ole koskaan kiivennyt pöydälle eikä tehnyt mitään tuommoista, sehän vaan syö seiniä, repii peittoja ja levittelee halkoja. Jasu sentään on nuorena poikana kerran kiivennyt pöydälle ja varastanut siellä jäähtymässä olleen lohiperunalaatikon oksentaakseen sen hetkeä myöhemmin olohuoneen matolle. Joten senhän täytyy olla Jasu, vai mitä keepi?

Huoh. Mitähän se huomenna keksii, kun jää työpäiväksi yksin kotiin. Olisikohan varmempaa rajata sen oleskelutilaa takaisin yksiöön. Sairasloman aiheuttama toimetomuus alkaa selvästi purkautua pikkuhiljaa.

Joulupäivänä oli pikkukeepin Seitsemäs taivas. Talo vilisi vieraita, ihania potentiaalisia rapsuttajia. Keepi ei välittänyt, jos ihminen ei olisi niin pitänytkään koirista, kyllä keepi kaikki hurmaa ja "lups, lups" kukaan ei ollut turvassa tuota salakavalaa alati vilkkuvaa vaaleanpunaista rakastavaa keepinkieltä. Sydämmellinen keepi.
Lähestulkoon hävetti.

Pikkukeepistä tuli joulupäivänä Isosisko (ei uskoisi), kun Äitikoira pyöräytti kuusi hurmaavaa pikkusisarusta. Onnea!

Ei tullut otettua siis kuvaa, että saisi pentukansioon, mutta tässä yksi vanha. Jostain ihmeestä oli satanut pumpulia Kittyn yksiöön, ja näkyy joku syöneen takaseinääkin... Kuva on maaliskuulta.

En se minä ollut, ne oli tossa. En tiedä mistä ne tuli.

Joulu kolkuttelee

Tänään pieni keepi paleli, kun joutui hihnassa tallustamaan. Pakkasta oli n. -22 C.

Joko se joulupukki tulee?

Otetaan rennosti

"Potilas" voi vallan mainiosti. Kertaakaan ei ole mitään vingahteluja kuulunut. Saa toki vielä kipulääkettä, mutta ehkä sen voi parin päivän kuluttua lopettaa (ohje 5-7vrk lauantaista), ja katsotaan sitten miltä näyttää. Hihnalenkkeily on haastavaa. Meillä ei ole lenkkeilyyn aurattuja teitä, vaan umpihangessa tai huonoilla poluilla pitäisi mennä. Eikä Kit ole tottunut menemään hihnassa, pari kuukautta on menty ihan irtilenkeillä. Toki sillä on kunnon Y-valjaat käytössä, mutta nykii se niissäkin, ja kulkee ihan jäykkiksenä. Mutta ehkä pikkaisen paremmin jo, kun ollaan muutama päivä harjoiteltu. Mutta silti tuntuu aika turhauttavalta, saas nähdä koska siltä alkaa mopo karkailla. Se ei siis ole kyllä enää yhtään kipeä. Mutta ehkä nyt tuonne joulun yli ainakin yritetään ottaa vähän iisimmin.

Päivitys 21.12.
Korjataan nyt tähän, että osaa se vallan hienosti jo kävellä hihnassa. Ostin vihdoin lumikengät (oli tarkoitus ostaa jo viime talvena!), ja ollaan tallailtu kunnon pohjia noille meidän poluille. Kitty on valjaissa ja flexillä kiinni hiihtovyössä, varsin kauniisti ja vetämättä se osaa jo kävellä. Nopeaoppinen siis.

Eilen purettiin vähän toimintatarmoa ja naksuteltiin tunnaria pitkästä aikaa. Ensin omaa, ja sitten lisäsin muita. Alkuun meni vähän hakemiseksi, kun se yritti tuoda ensimmäisen, joka eteen sattui. Sitten yritti haalia niitä suuhun monta, kunnes lopulta vissiin keksi, että pitää käyttää nenää. Näppärä otus, kaikki 5 minuutissa.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähän aikaan vuodesta porukka listaa saavutettuja tavoitteita ja uusia ensi vuodelle. Meille ei tainnut tälle vuodelle olla tavoitteita, jotta ihan hyvin on mennyt! Yhdet ev-kisat käytiin agilityssä, eilen oltaisi käyty toiset, mutta kun tuli tuo sairasloma. Näyttelyssä saatiin yksi serti (ja vsp) sekä erkkarin PN2, muita merkittäviä "tuloksia" ei saatukaan. Hakuhommissa tavoiteena oli tyhjät, risteily ja ilmaisun mukaan liittäminen. Ilmaisu otettiin jo kesällä, mutta risteily ja tyhjät jäi vielä vähän kesken. Tokossa ei saatu mitään aikaan.

Ensi vuodelle tavoitteita:
-BH:ta voisi käydä kokeilemassa
-ALO1 tokossa, jos saisi jotain treenattuakin, kun sen tähän listaa.
-Agilityn virallisissa starttaaminen, ja miksei joku nollakin? Riippuu ihan ohjaajasta.
-Pelastushaun peruskokeet ehkä syksyllä.

Tai sitten ei. Otetaan rennosti ja pidetään kivaa :D

Sairaslomaa

Tänään käytiin Nummelan uudessa eläinlääkärissä Vihtivet:ssä. Kit on vingahdellut satunnaisesti ja epämääräisesti jonkun tietyn liikkeen seurauksena, mutta muuten se on ollut ihan normaali, juoksee ja pomppii hangessa. Joku asento, kosketus tms kuitenkin aiheuttaa kipua ja se ulahtaa. Pari kertaa tämä on tapahtunut korvantauksiin koskettaessa, esim silitykset tai pannan päästä otto, pari kertaa sen ottaessa lattialta lelua suuhun, pari kertaa sen liikahtaessa jaloillaan ihan normaalisti, pari kertaa makuulla sen tekemättä sen kummemmin yhtään mitään. Perin kummallista. Noista kosketus ja pannan poisoton aiheuttamista vingahduksista paikallistin ongelmaa korvaan, sisä- tai takaosiin. Tutkin korvat, kaulan, suun kaikki, mutta en itse löytänyt tunnustelemalla mitään kipukohtaa. Suussakaan ei näy mitään, ellei sitten syvemmällä nielussa, sehän söi niitä halkoja tuossa taannoin.

Lääkäri kuitenkin paikallisti kivun kaularangan alueelle. Kit vikisi kun päätä taivutettiin oikealle. Onko se ongelma sitten vasemmalla vai oikealla, jäi vielä minulle epäselväksi. Hoitona olisi viikon kipulääkekuuri ja 2 vk hihnalenkkiä, sitten kolmannella saa lisätä liikuntaa ja neljännellä jo normaali meno. Hoitoon ei vaikuttaisi röntgenkuvien tulos, mutta halusin kuvat kuitenkin nyt, niin tietäisi sitten, jos ei hoito auta, että luissa vika ei ole ja alettaisi suoraan hakea syytä magneettikuvilla tms. Röntgenissä ei näkynyt mitään, lääkäri tutkii ne paremmalla ajalla uudelleen ja soittaa vielä. Nyt oletuksena on traumaperäinen mahdollinen pehmytkudosvaurio. Ai Kittykö muka törmäillyt? Mutta en silti osaa sanoa mistä, miten ja millon se tarkalleen olisi tullut.

Ajattelin viedä sen myös fysioterapeutille. Kunhan lääkäri soittaa, pitää kysyä, että mikä on paras ajankohta, nyt heti, vai esim vasta kipulääkekuurin jälkeen.

Harmillista. Täytyy vaan toivoa, että kyse on pienestä venähdyksestä/revähdyksestä, joka paranee levolla. Nyt jää agit ja kaikki muukin treenaaminen sitten ties kuinka pitkäksi aikaa. Juoksuja ei siis ole vielä näkynyt, ne varmaan alkaa meidän tuurilla sitten tämän sairasloman jälkeen. Tosin aluperinhän itse niitä sinne toivoinkin... Nyt aloitetaan siis treenitauko, ja lepoloma.

Ja lisätään vielä se paino, 11.8 kg! Nythän sitä pitää alkaa vuorostaan lihottamaan! Vaan eiköhän se massoittuminen hoidu osittain tämän hihnalenkityksen aikana itsestäänkin.

Keskiviikon kieputukset

Tällainen rata tehtiin. En enää muista, mitä kaikkea olisi kommentoitavaa. Suurin ongelma oli tietenkin ehtiä hypyn 3 tai 11 jälkeen ohjaamaan koiraa 5:lle ja 16:lle. Siinä kokeiltiin sekä takaaleikkausta että poispäinkääntöä, takaaleikkaus toimi paremmin (koska ohjaaja ehti siihen paremmin). Ehkä pikkuhiljaa aletaan oppia se leikkaus!

Lumessa ollaan lenkkeilty joka päivä, Kit auraa tyhjää hankea, pomppii kuin kenguru, pää vaan näkyy jos se pysähtyy. Hyvää kuntokuuria kaikille. Hakutreenit on nyt toistaiseksi ihan "jäissä", kun itse menetin hieman motivaation lumien tultua. Ohjatut agitreenit loppuivat meidän osalta viimekertaiseen, koska nyt keskiviikon viimeiselle kerralle en pääse. Veikkolan vuoro toki jatkuu, ja sieltä pidämme taukoa vain juoksujen ajan. Tosin nyt maanantai jää työmatkan takia väliin sekin.

Koirat lähtivät tänään viikoksi maalle, saas nähdä miten menee. Kit ei ole ennen ollutkaan kun yhden yön yökylässä. Jännityksellä odottelemme pikkuhiljaa myös juoksuja. Niin kovasti toivoisin, että ne tulisivat vasta joulun ja uudenvuoden jälkeen, kun menee muuten hieman hankalaksi erotella Setäkoiria herkkupepusta. Vielä ei onneksi ole merkkejä ilmassa, 6,5 kk välin mukaan pitäisi alkaa ensi viikonloppuna. Mutta voi jospa se venyttäisi ne nyt 7kk:een, pliis! Karva ainakin on jo alkanut kasvaa takaisin, kaulassa on jo muheva uusi villa, ja näkyy häntäänkin kasvaneen. Silti selässä ja hännän päällä on vielä vanhaa kauhtunuttakin karvaa jäljellä.

Ja lopuksi kuvasatoa maanantailta. Kamerassa ei riitä valovoima, joten piti käyttää salamaa. Kipsulla jäi pitkät päälle, joten ei näistä häävejä tullut, ja koiraakaan ei edes erota taustasta.


Turunreissulle Kit sai uuden pesän, ja voi se onkin kovin mukava paikka kääräytyä rullalle. Tämä SilakkaLaatikko on kovin pieni, mutta niin oli tarkoituskin. Pieni pesä pienelle rullalle. Siellä on tarkoitus vaan nukkua ja levätä.

Yö Turuus

Kolme Pientä sulloutuivat jälleen autoon sunnuntai-iltana suunta kohti Suomen Turkua. Varsinais-Suomen Pelastuskoirat järjestivät siellä jo ilmeisesti perinteeksi muodostuneen Itsenäisyyspäivän vastaanoton eli läpi yön kestävät treenit. Treenit pidettiin Turussa YITn varastoalueella Iso-Heikkilässä. Kohteina oli toimistorakennuksia, verstaita, varastohalleja sun muuta. Kuulemma vaihtelevuudeltaan hieman suppeampi valikoima kuin edellisenä vuotena, hyvin tavallista rakennusetsintää siis. Bonuksena mitä ei olla ennen kokeiltu, oli yksi talo savustettu savukoneella ja siellä sitä mentiin melkein käsikopelolla kun ei välillä eteensä nähnyt.

Yön aikana treenattiin klo 21:30-6:00 ja alueita oli jokaiselle ryhmälle neljä. Koska meidän ryhmä oli ollut kahdella ensimmäisellä alueella niin nopeita, ehdimme tehdä savutalossa kaksi kierrosta. Kit oli tapansa mukaan perin taitava. Suurimmaksi osaksi kadonneet löytyivät helposti ja sujuvasti.


Ensimmäinen alue oli tavallinen tyhjä konttoriosasto, joka vastasi pitkälti Espoon Kaupungintalolla kokemaamme, mutta alue ei ollut kovin suuri. Sen sijaan se oli sitäkin lämpöisempi, me kun olimme varustautuneet toppavaatteilla kylmään yöhän. Koirille extrana ne otettiin alueelle valmiiksi mukaan ja joutuivat odottelemaan parin muun koiran kanssa samassa huoneessa vain seinään kytkettynä. Hyvin meni. Kittylle oli toimistossa 3 maalimiestä, joista 2 melko lähekkäin ja näistä ensimmäinen meinasikin jäädä kokonaan löytämättä. Muissa ei ollut ongelmia.


Toinen alue oli kylmä varasto/verstas, jossa oli jo enemmän tavaraa ja hajutkin liikkuivat hatarammassa rakennuksessa vähän villimmin. Taas 3 maalimiestä, joista yhtä jo hieman kinkkiseksi havaittua se joutui työstämään jonkun tovin.

Kolmas alue oli vanhan ilmeisesti toimistona toimineen pienen omakotitalomaisen talon alakerta, jossa savukone puksuttu tilat täyteen savua. Ensimmäinen kierros (3mm) oli piis of keik. Toisella kierroksella otin vain kaksi, joista ensimmäinen oli kovin vaikeaksi havaittu piilo ikkunalaudalla verhon takana, ja se teettikin kovasti töitä. Sen jälkeen oli sitten vielä bonuksena helppo pikavoitto. Muuten ei ongelmia ollut alustojen ei savun eikä minkään muunkaan suhteen.

Vintille

Neljäs alue oli kylmä hallivarasto ja sen vintti. Alakerran halli oli pääosin tyhjä, vain muutamia veneitä ja tavarapinoja reunoilla. Otin alas yhden, ja sitten vintille kaksi. Vintti oli iso yhtenäinen tila, joka oli aivan täynnä roinaa. Valitsin siellä taktiikaksi ohjattavuuden ja pyrin käymään alueen käytävää myöden järjestelmällisesti "pistottamalla" koiraa molemmille puolille romuihin. Hienosti se ohjautui. Kun keepin häntä alkoi velmuilla siihen malliin, että on haju, annoin sen mennä.

8,5h treeniä, 5 kierrosta 3+3+3+2+3 = 14 maalimiestä, hyvin jaksoi. Väliajat keepi otti autossa torkkuja.

Vintin romukasoilla

Olivat pistäneet Virpin patterin väliin

Illalla oli vielä käytävä Veikkolan aksavuorolla, mutta neljän tunnin päikkäreiden voimalla energiatasot oli aika matalat ja tehtiin vaan pieniä yksittäisiä estetreenejä (rengas, puomin alasmeno, sylkkäriä) ja otettiin vähän valokuvia Kolmesta Pienestä. Ei putkessa valo riittänyt ilman salamaa, ja salaman kanssa keepillä oli unohtunut pitkät päälle, joten silmät loisti enemmän kuin olisi ollut tarpeellista. Nyt en jaksa kuvia katsoa, liekö niistä mihinkään.

Kisadebyytti

Epävirallisissa möllikikisoissa tosin vasta, eli käytiin tänään Lohjalla suhaamassa Lägin hallicupissa. Kitty oli varsin taitava, se meni hyvin ja kuuliaisesti. Pikkaisen matto liukastutti ja meno oli ehkä hivenen himmaavaa. Ohjaaja sitten tiettykin mokasi, eli puomia ennen olevalle hypylle lähetin ja oletin vaan, että kiertäähän se kun aina kiertää, mutta siellä oli seinä vastassa aika lähellä ja Kit päätti tulla saman esteen takaisin. Siitä kirjattiin siis HYL, joka näissä kisoissa tarkoitti 20vp. Sillä päästiin palkintojen jakoon kolmannella sijalla. Vasta jälkeenpäin jonkun koirakon tuloksesta valitettiin ja se korjattiin, eli hyl mitätöitiin ja koira voitti koko luokan tiputtaen meidät neljänsiksi. Saimme kuitenkin pitää hienot palkinnot.

Kun katsoo videoita, ei voi kun ihmetellä mitä ne kädet siellä taas huitoo... vaikka niin yritin muistaa mennä jäykin ja raskain käsin. Ihme ettei tullut enempää hylkyjä. Eniten radalla jännitin meneekö keepi putkeen vai A:lle, mutta kun maltoin olla huitomatta, niin hyvinhän se meni. Kontaktit oli vähän sitä sun tätä. Se meni ne ehkä hieman normaalia reippaammin kyllä, mutta en yhtään pysäytellyt sitä, eli ei ne oikein 2on2off olleet. Tuomari kuitenkin kehui vielä erikseen palkintojen jaossa "teillä oli tosi hienot kontaktit". Aijaa. Mutta hyvin se meni, nyt on siis testattu miten homma toimii.

Virallinen rata. Tulos HYL eli 20vp, aika 27,40 (-26,60)


Uusintarata. Tulos 0, aika 26,17 (-27,83)

Palkintopussukassa oli vaikka mitä (piposta, kinkunpaistopussiin ja koirien herkkuihin), mutta paras oli lumiukko.

Teemana takaa

Takaakierrot ja takaaleikkaukset. Kyllä oli Juha-coutsi keksinyt melkoisen kieputuksen, voi tuska. Tätä sitten ryhmä väänsi melkein yövuoroon asti. Meidän vuoro oli viimeisenä vasta 22 kieppeillä, huh ja ei kiva. Mutta tulipahan taas opittua kaikenlaista.

Oikealla oleva putki oli meidän vuoroon mennessä jo käännetty niin, ettei putken suut olleet houkuttimina, joten 3:sta ja 8:a ei meidän tarvinnut jäädä hinkkaamaan. Alku sujuikin hienosti, kun muisti ne jäykät kädet! Sitten takaaleikkauksessa 11-12 välillä Kit tietenkin sujahti putkeen. Alettiin siis hinkata väliä 8-12 ja yhtäkkiä koira ei tiennyt minne mennä, ei osannut mitään ja epäiröi. Ihmeteltiin jo onko se kipeä. Mutta kun sitä palkkasi ja kehui ja otti selkeästi 9:ltä mukaan (eikä vaan jättänyt selän taakse tulemaan), se palautui normaaliksi. Oli vissiin hieman epävarma mitä siltä haluttiin, kun ei tullut selkeitä käskyjä (9:ltä) eikä palkkaakaan.

14-17 oli sitten aivan mahdoton. En millään ehtinyt ajoissa laittamaan koiraa takaakiertoon hypyn 2 ja 17 välistä. Tai kerran ehdin, mutta se ei coutsin mukaan ollut mitään "kaunista katseltavaa". Kokeiltiin sitten poispäinkääntöä toiselta puolelta eli hyppyjen 9 ja 17 välistä. Ohjaaja ei vaan meinaa osata sitä, vaan tarjoaa aina sylikäännöstä ja silloin keepi hyppäsi 17 väärin päin kiertämisen sijaan. Mutta oppihan se ohjaajakin lopulta.

Hitsi mikä rata! Tää pitää vielä kokeilla joskus uusiksi.

Keepin puuhommat ovat jatkuneet. Eilen olin pistänyt jakkaran takan eteen, ettei ihan suoraan olisi halot houkuttimena. Jostain se oli kuitenkin kaivanut jonkun tuohen/kaarnan ja murustanut sen pitkin mattoa. Nyt ei pitäisi olla mitään tarjolla, ja jos se vielä keksii jotain omatoimipuuhaa, saattaa se joutua pariksi päiväksi takaisin yksiömajoitukseen työpäiviksi. Juoksujen alettua ( parin viikon päästä niitä voisi ehkä odotella) se kuitenkin joutuu ekaksi viikoksi eristykseen ennenkun sedät lähtevät hoitoon. Ellei ole innokkaita jonossa ottamaan Siwwiä hoitoon?