Treenikausi täydessä vauhdissa

Joka ilta jotain - melkeen, ja parhaimpina kahdet.

My aloitti agilityn leikkikoulun KKK:n penturyhmässä. Olin 1,5v tauon jälkeen agitreeneissä, huikeeta. Vaikka ei se nyt ihan agilityä vielä ole, leikittiin ja sen semmoista, mentiin kuitenkin putkea ja vähän siivekkeiden läpijuoksuakin.

Kittynkin agility olisi alkanut menneellä viikolla, mutta kun se loukkasi taas kerran sen kovan onnen kinttunsa (Nuka hyppäsi autosta sen päälle) ja ontui yhden illan takajalkaansa (aristi yhtä varvasta), niin varmuuden vuoksi jätettiin vielä väliin. Jalka on nyt kyllä ollut jo kunnossa, kestänyt parit parin tunnin metsäjuoksemiset, parit vauhtitottikset ja yhdet hälytreenit, onneksi! Katsotaan, josko sitä ens viikolla uskaltautuisi treeneihin... täytyy sanoa, että kyllä hirvittää. Vaikka polven pitäisi kyllä olla ihan priimakunnossa. Juoksutkin ehtii torstaihin mennessä loppua, vaikka nykyään KKK:lla saisikin treenata pöksyt jalassa.

Tokoa on treenattu Kittyn kanssa hyvin heikosti, yksi Nina Mannerin tunti oli, jossa tehtiin kisamainen avo ja sitten poimittiin sieltä niitä viimeistelyä vaativia. Koskakohan me ne viimeisteltäisi... Voivoiluokan liikkeet on jäänyt ihan treenaamatta, olen vaan niin laiska. Saan kyllä haudata sen voi-luokan starttaamisen tältä syksyltä, jos en tee ryhtiliikettä ja pian!

Tottista ollaan tehty Suski Korrin opeissa useampi kerta, viimeksi tehtiin kokeenomaisesti tasamaanoutoon asti. Mielestäni ihan kivasti, vaikka on siellä vielä paaaaljon viilattavaakin. My kävi yhdellä Suskin tunnilla ja katsottiin mm. imutusta, noutoa ja luoksetuloa. Pikkumusta on vaan niin hieno!

PK-haku on nyt ihan jäänyt, kun alkoi nuo aksat sun muut. Kesälomalla treenattiin 2 kertaa viikossa Kittyn kanssa, My on käynyt sunnuntain pekoryhmässä sitten tekemässä pistojen alkeita. Pitäs sen haun kanssa nyt tsempata!

Hälyryhmän toimintakin käynnistyi taas täydellä puhinalla kesätauon jälkeen, ja eilen Kii pääsi ekaa kertaa oikeastaan kunnolla hälyhommiin (vaikka nää olikin sen kolmannet hälytreenit) ja toimi varsin kivasti. Lähellähän se pyörii ja vahtii minua, mutta tiedänpähän hyvin missä se on käynyt. Hajun saatuaan se sitten kyllä lähtee, niinkun nytkin.

Saas nähdä päästäisikö me pikkuhiljaa Kittynkin kanssa tahkomaan tuloksia (mikä se laji sitten onkaan), on ollut niin masentavaa, kun "kaikki muut" tehtailee tuloksia hirveetä kyytiä, ja me ei mitään.

Hälytreenit Lintuvaaran koululla

Alunperin treenien piti olla IKEAn ympäristössä, mutta kun pakkanen ei tuntunut laskevan riittävästi (jäi n. 15C:een pintaan), niin järkkärit armahtivat maalihenkiä ja treeni siirrettiin pidettäväksi Lintuvaaran koululla rakennusetsintänä. Tämä vaikutti hieman treeniin "uskottavuuteen", mutta eipähän kukaan jäätynyt.

Koiran treeni oli n. 5min mittainen (eli eipä sen pidempi kun meidän eka treenikään!), oppi oli lähinnä kartturille ja koiran ohjaajalle. Teemana vaarallisen henkilön kohtaaminen, joka johti kuviteltuun tilanteeseen että koiran ohjaajaa puukotettiin ja tämä menetti tajunnan ja kartturin olisi pitänyt selvitä tilanteesta. Ihan ei mennyt niin kun piti ja se ettei oltukaan maastossa vaan luokkahuoneessa muutamien metrien päässä johtopaikasta, vaikutti toki jokaisen toimintaan. Mutta tarina pisti silti miettimään tätäkin tilannetta ja aiheutti runsasta keskustelua treenin purussa.

Kii teki työt hienosti ja oli varsin täpinöissään. Tarkistettiin ensin yläkerran käytävä, ohjasin sen luokasta toiseen, itse se olisi halunnut tohottaa käytävää vaan eteenpäin. Alakerrassa se sitten sai selvää reaktiota, ja päätyi ensimmäiseen luokkahuoneeseen tarkentelemaan. Annoin sen tehdä työn, vaikka arvasin, että maalihenki oli luokan toisessa nurkassa, haju lensi oven viereen vastanurkkaan. Lopulta Kii paikansi, räpelsi ympärillä varmistellen ja sitten ilmaisi. Tästä tuli maalihengeltä kommenttia, että koirat kannattaisi opettaa ilmaisemaan kauempana (ajatteli varmaan pääasiassa haukkuvaa), siltä varalta, että kohde on vaarallinen. No, rullakoira nyt on kuitenkin opetettu tarkistamaan kunnolla, eikä ilmaisemaan liian kaukaa. Ei voi mitään, sillä mennään. Kii toimi juuri niin kun on opetettu: tarkista ensin, ilmaise sitten.

Muuten mammakoira voi hyvin. Ruoalle se nyrpisteli nenäänsä koko loppu viikon, mutta nyt se on tainnut lopettaa sen, en ainakaan ole huomannut, en kyllä ole vahtinutkaan. Se on melko rauhallinen, nukkuu paljon ja on hellyyden kipee. Just sellainen seesteinen.

Hälytreenit

Killiksen ekat! Niistäpä ei paljon jäänyt kerrottavaa, kartturi hädin tuskin ehti edes metsään.

Treenit oli Espoon Keskuspuistossa. Jouduttiin odottamaan ensin reilu puolituntia, että päästin aloittamaan. Autolla siirtyminen oli vissiin se haastavin koko treenissä, koska saadun kartan perusteella ei ihan heti auennut missä alueemme oli. Mutta löydettiin paikalle, auto jätettiin tuonne yläreunaan siirtolapuutarhan pohjoispuolelle. Käveltiin sen läpi, Kii jäljesti koko matkan.

Kun päästiin alueen pohjoisreunan tielle, heikohko tuuli tuli lännestä ja päätin kiertää aluetta myötäpäivään aina luoteiskulmaan asti, ja lähteä siitä halkaisemaan kohti kaakkoiskulmaa. Kartturi jäi tielle, minä menin koiran kanssa vähän metsän puolelle ja kuljettiin pohjoisraja, koira liikkui varsin kivasti. Löydettiin itärajan polku ja siinä tuntui, että tuuleekin idästä, joten meniin vähän alueen sisäpuolelle (polun toisella puolella oli toisen koiran alue). Kii lähti, sanoin kartturille, että menen vähän katsomaan mitä se tekee. Koira katosi kukkulan taakse, eli jotain siellä oli. Muistaakseni sanoin kartturillekin jotain, mutta tämä ei ollut sitä kuullut, katsoi vaan että sinne ne nyt menee. Kii tuli kukkulalta takaisin, mutta ei ottanut minuun mitään kontaktia vaan jatkoi ja näin että se työsti hajua. Sitten tuli ilmaisu, huusin kartturia paikalle. Se oli siinä, reilu 5min. Koira oli ihan täpinöissään!

Alue (n. 5,5ha) oranssilla värjätty, sininen ruksi kadonnut, punainen viiva reittimme.

Koko hälyurani lyhyin treeni, hyvä että metsään ehti. Meillä oli tavallaan tuuria matkassa, tai no, hyvä etsintäsuunnitelma. Plus että maalihenkilö ei ollut ehtinyt pidemmälle piiloon, kun oli ollut upottamassa toisen alueen henkilöä. Tarkoitus oli kuulemma ollut olla pidemmällä lähempänä tuota jyrkännettä. Mutta eipä siinäkään välttämättä olisi tuolla etsintäsuunnitelma paljon kauempaa mennyt. Noh, ihan hyvä ekaksi treeniksi. Koiralla ainakin oli hauskaa ja sai hyvän onnistumisen. Olishan se ollut kiva vähän pidempäänkin etsiä, mutta ens kerralla sitten.